Korona haukkaa palan kansantaloudesta – kuinka suuren?

Koronavirus on aiheuttamassa maailman suuren kriisin. Onko tämä suuri kriisi? Miten kriisejä mitataan? Mitataanko niitä kuolleiden määrällä vai markkinalikviditeetillä? Nykyistä kriisiä verrataan vuoden 2008 talouskriisiin. Sen alkusyy oli Yhdysvaltojen asuntomarkkinakriisi. Sitä ei verrata ruton aiheuttamaan kriisiin tai sotien aiheuttamiin kriiseihin. Ruton tiedetään alkaneen Euroopassa vuonna 1345. Se tuli Kiinasta. Yhdysvaltojen presidentti twiittailee nykyäänkin ”kiinan viruksesta”. Voiko nykyistä kriisiä verrata 30-luvun alun talouslamaan? Talouslaman alkusyy oli liian rahan tulo markkinoille ja siitä syntynyt asunto- ja pörssikupla. Yhdysvalloista se alkoi.  Sieltähän se alkoi myös Lehman Brothers kriisi 2008. Syyt samat. Nyt olemme terveyskriisissä. Ystävämme Tapani ”Susi” Launis lähetti juuri viestin, jossa hän sanoi meidän nykyisen kriisimme johtuvan maailman biodiversiteetin vähenemisestä. Valtionvarainministeriön asiantuntija sanoo meidän olevan suossa, jossa jalka ei löydä kovaa pohjaa. Pankkimies sanoo, että suurin isku tulee talouden kiinni panemisesta. Sanoo keskuspankkien toimien pelästyttäneen sijoittajat. Epäilevät salaliittoteoriaa. Raha ei tapa virusta. Velkaantumista pelätään. Elvytystä pannaan liikkeelle. Trump ehdottaa rahan jakamista köyhille kansalaisille. Painokoneet vaan höyryämään.  Perustulon kaltaista apua tarjoaa. Valtionvarainmies puhuu rekyylistä. Hän uskoo tai toivoo talouden pomppaavan kriisin päätyttyä. Pankkimies sanoo, että nyt on keskitytty liiaksi Kiinaan. Uskoo pidemmän aikavälin muutokseksi Kiinan alihankinnan  siirtymisen muualle. Toimittaja kysyy, peruutetaanko nyt globalisaatiota. Hieman näin, ainakin vähän, uskoo pankkimies. Kauppasodat jatkuvat. Huoltovarmuus ryhtyy kiinnostamaan. Vaihtoehtoja halutaan. Suomen skenaario on jyrkkä pudotus muutaman kuukauden aikana. Sitten pompahtaa. Hallituksen tavoitteet voidaan nyt unohtaa. Rakennepolitiikkaa tarvitaan. Syntyvät velat on hoidettava aikanaan. Fokus on siirtynyt. Epävarmuus on nyt jotain aivan toista kuin hallituksen muodostamisen alkuaikoina. Kaikki on sumussa.

Onko kansantulo jokin mittari. Onko se heilahdellut aiempien suurten kriisien seurauksena. Vilkaistaan hieman tilastoja. Otin nyt käsittelyyn Britannian GDP-tilastot vuodelta 1260 saakka. Onko ihmisten ja valtakuntien kansantuotteesta tietoja vuosisatojen takaa? Eipä tainnut olla tilastomiehiä paikalla, mutta historioitsijat ovat tällaisen tilaston konstruoineet. Minun tarkoitukseni oli ihmetellä ruton eli mustan surman ja mahdollisten muiden pandemioiden vaikutuksia kansantuloon.  Samalla tietysti on tarkoitus tarkastella muiden kriisien, sotien ja lamojen vaikutuksia. Ajattelin myös Britannian olevan sopiva tarkastelukohde historian pitkässä putkessa.

Musta surma

Rutto tuli maailmaan Kiinasta. Epäilleen ruttoa levittäneiden rottien tulleen mongolien mukana heidän suurella valloitusretkellään. Jotkut uskovat jyrsijöiden levinneisyyttä edesauttaneen vuosisadan alun lämpimän periodin. No, sen jälleen tulikin sitten pikku jääkausi. Ilmastonmuutosta elettiin ruton saapumisen aikoihin. Timur Lenk vetäytyi Euroopasta 1290 ja rutto saapui Euroopan rajoille 1348. Se valloitti Euroopan viidessä vuodessa. Tautiin kuolleita koko maailmassa oli erilaisten arvioiden mukaan 75-200 miljoonaa ihmistä. Europalaisista kuoli noin puolet. Maailman silloinen hieman vajaa puolen miljardin väestö väheni siten tuntuvasti. Rutto jäi hieman kytemään ja iski sitten useita kertoja pienemmillä epidemioilla. Euroopan väestö saavutti vasta 200 vuoden kuluessa ruton aikaisen tason. Suomi säästyi tältä alkusurmalta. Rutto hiipi Suomeen vasta 1700-luvun alussa. Vaikka Tallinna oli pantu karanteeniin, nykypäivän tavoin, rutto iski 2500 helsinkiläiseen ja tappoi heistä puolet. Venäläiset tulivat sitten paikalle ja Helsinki poltettiin omien toimesta maan tasalle. Mitään ei ole siitä Helsingistä säilynyt meidän päiviimme.

Rutto tai Helsinki eivät nyt ole tämän blogin aiheita. Puhdetyön kohteena ovat nyt kansantuotteen muutokset kriisin sattuessa. Kriisejä ovat tietysti sodat ja sairaudet.

  

Ensimmäisenä piirsin Britannian kansantuotetta kuvaan kippuran ja tarkastelin suurennuslasilla ruton aikaa 1300-luvun puolessa välissä. Olipa siinä hommaa, piti naputella 900 vuoden luvut jostain Excel-failista. Eivät nykyään anna näitä tilastoja suoraan kopioitavaksi. Haluavat rahastaa. Hämmästyin. Kansatulo pomppasi nousuun. Heti tajusin: kun väki väheni puoleen, niin tietysti kansantuote per asukas tuplaantui. Maatalousyhteiskunnassa vilja kasvoi ja kyläseppiä riitti auran ja miekan takomiseen ruton jälkeenkin ja laivat seilasivat. Rutot ja sodat, niitäkin käytiin yhtenään omalla saarella tai muita eurooppalaisia vastaan, puhumattakaan siirtomaasodista, ne eivät hetkauttaneet kansantuotetta. Heilahteluja kylläkin tapahtui jopa 30 % tasolla, mutta palautuminen oli nopeaa. Yleensä syynä oli sota tai huono sato. Muutos tapahtui vasta teollistumisen alettua. Alkoi jyrkkä nousu. Englannin kansantuotteen ensimmäinen suuri romahdus oli I maailmansota. Pudotus oli 29 %.

Rupesin sitten tarkastelemaan yksityiskohtaisemmin 1900-lukua. Valitsin kohdemaiksi Suomen, Britannian ja Saksan. Tarkastelu kohdistui erityisesti ensimmäiseen maailmansotaan 1918-1919, talouslamaan 1930, toiseen maailmansotaan 1939-1945, öljykriisiin 1973, talouslamaan 1990 sekä talouslamaan 2008. Kippurat kertovat Suomen tiestä. Ennen sotia ja sotien jälkeenkin oltiin alamaissa verrattuna vertailukohteisiin. Saksa romahti hävityn sodan jälkeen mutta teki talousihmeen. Vuodesta 1975 Suomi pysyi Britannian tahdissa ja meni sitten ohikin 2005 vaiheilla. Vuonna 2008 romahti ja nyt olemmekin taas läheisiä kilpasiskoja. Saksa viilettää.

Kun romahtaa milloin palaudutaan?

Minua kiinnostavat talousromahdusten suuruus ja kesto. Siitähän meillä puhutaan. Jos nyt talous ja kansantuote putoaa vuoden tasolla 7 % niin kauanko kestää sen saattaminen ennalleen. Tätä asiaa on mielenkiintoista verrata vanhoihin tilastoihin. Eipä kai nuo luvut ole aivan vertailukelpoisia, talouselämän rakenteet ovat muuttuneet, mutta eivät ne nyt niin vertailukelvottomia ole, etteikö niitä voisi vertailla.

Lisää kuvateksti

Ensimmäisen maailmansodan ja oman sisällisotamme vaikutukset olivat meillä suuri, kansantulo putosi 26 %. Britanniassa ja Saksassa vaikutukset olivat niissäkin suuret 22 % ja 15 %. Maailmanlama iski 30-luvun alussa. Suurin kansantuotteen pudotus oli Saksassa 18 %. Kaikki me ihmettelimme Saksan miljoonien arvoisia seteleitä ja postimerkkejä. Niitä merkkejä oli varmaan jokaisen sota-ajan lapsen postimerkkikansiossa.

Toinen maailmansota piti kansantuotetta yllä sodan aikana, mutta sodan jälkeen tapahtui pudotus. Saksassa se oli dramaattinen 64 %. Suomi säästyi sotakorvauksien siivittämänä 10 prosentin pudotukseen, Britanniassa pudottiin 15 %. Öljykriisistä seurasi Suomessakin kovia rajoituksia. Oli säästettävä energiaa kaikin keinoin. Vaikutus kansantuotteeseen oli kuitenkin vähäinen. Itse asiassa GDP ei vuositasolla lainkaan pudonnut, mutta jäi moneksi vuodeksi paikalleen. Suomi koki sitten 1990-laman todella vakavana, kansantuote tipahti 12 %. Vertailukumppanit pystyivät hoitamaan asian yhden ja neljän prosentin pudotuksilla. Vuonna 2008 iski Yhdysvaltojen asuntomarkkinoilta lähtenyt talouskriisi. Suomi putosi 9 %, Britannia ja Saksa molemmat 5 %.

Kuinka kauan kestää toipuminen? Sitä kysytään. Kai se riippuu siitä, kuinka paljon elvytetään, paljonko lainaa otetaan, mutta eniten se sitten riippuu kulutuksen ja sitä seuraavan tuotannon kasvusta. Katsotaan nyt noista kansantuotekippuroista, miten nopeasti on saavutettu vanha kriisiä edeltävä taso. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Englannissa kesti 15 vuotta sotaa edeltävän tason saavuttaminen. Suomessa ja Saksassa palautumisaika oli vain pari vuotta. Suuri maailmanlama 1930-luvun alussa pudotti Saksassa kansantuotetta 18 %, mutta palautuminen tapahtui jo 1934. Sama tapahtui Suomessa ja Britanniassa. Toinen maailmansota oli suuri koettelemus Saksan taloudelle. Kansantuote romahti kolmannekseen sodanaikaisesta ja sitä edeltäneestä tasosta. Kansantuotteen kasvu sotaa edeltäneelle ajalle vaati aikaa. Se vaati 10 vuotta, sillä vasta 1955 tuotanto saavutti sotaa edeltäneen tason niin Saksassa kuin Britanniassakin. Öljykriisi 1973 ei tuonut kansantuotteeseen suoranaista pudotusta. Suomessa kuitenkin tuli 7-8 vuoden stagnaatio. Kehitys pysähtyi. vertailumaissa pysähdys oli vain 3 vuotta. Lama 1990 iski eniten Suomeen. Nousu-uralle pääsy kesti Saksalla 2 vuotta, Britannialla 3 vuotta ja Suomella 6 vuotta. Silloin oltiin samalla tasolla kuin laman iskiessä. Viimeinen koettelemus ennen koronaa oli 2008 lama. Saksan 5 % pudotus kurottiin kiinni 2 vuodessa, britit ovat nyt tuolla tasolla 11 vuoden takaisella tasolla, Suomella tason kiriminen kiinni kesti 4 vuotta.

Mitä tästä nyt opimme. Saatamme oppia senkin, ettemme milloinkaan saavuta nykyistä hyvinvoinnin ja kulutuksen tasoa. Vuoden 2008 tason saavutimme vuonna 2011. Esimerkit osoittavat kolmen talouslaman osalta palautumisen tapahtuneen eri maissa eri nopeudella. Saksa on aina ollut nopein palautuja. Suomi ja Britannia toipuvat hitaammin.

Tämä kuva kertoo palautumisnopeudesta historian aikana. Jos kansantuotteen pudotus on ollut alle 10 % palautuminen entiselle tasolle on tapahtunut 2-7 vuodessa. Jos pudotus on ollut 10-20 % palautumiseen on mennyt 5-12 vuotta. Sodista palautumisen tai talouskriiseistä palautumisessa ei sinänsä ole suuria eroja. Voit moittia tällaista vertailua epätieteelliseksi. Komponentteja on paljon En väitäkään tämän olevan  mitään taloustieteilijän viisautta. Tämä on vain tilastojen ihmettelyä. Voidaanko tästä vetää johtopäätöksiä? No ainakin sen verran voi, että kriiseistä ei selvitä nopeasti. Koronaviruksen tapauksessa on puhuttava ainakin neljästä tai viidestä vuodesta. Siinä on pakertamista. Miten käy meidän rakkaiden poliitikkojemme ja someviisaidemme kun joutuvat vaihteeksi keskittymään yhteiseen ponnistukseen. Terveyttä kaikille. Seuraavassa blogissani aionkin hieman tarkastella meidän todennäköisiä kuolinsyitämme, näin koronan ylikorostumisen aikoina.