Bill Gates kasvihuonekaasujen torjunnassa, osa 2

Minulla oli jäljellä eräitä lukuja ja otsikoita Bill Gatesin kirjasta ”Kuinka välttää ilmastokatastrofi, Tammi, 2021. Olen sivulla 213. Sivuja on vielä jäljellä noin sata kappaletta. Nuo ensimmäiset pari sataa sivua käsittelin edellisessä blogissani https://penttimurole.blogspot.com/2021/03/bill-gates-kasvihuonekaasujen.html . Gates kirjoittaa ilmastonmuutokseen sopeutumisesta ja ilmastonmuutoksen hillinnästä. Sopeutuminen tulee niiden osalle jotka eniten kärsivät ilmastonmuutoksesta. ”He ovat matalapalkkaisia ihmisiä, joita olen tavannut työssäni globaalin terveyden ja kehitystyön parissa, ja juuri heille ilmastonmuutoksen seuraukset saattavat olla kaikkein kauheimmat. Heidän tarinoissaan tiivistyy taistelu köyhyyttä ja ilmastonmuutosta vastaan samanaikaisesti.”

Gates pitää tilannetta raa’an epäoikeudenmukaisena. Köyhät eivät kiihdytä ilmastonmuutosta, mutta kärsivät eniten sen seurauksista. Ilmastonmuutos aiheuttaa ongelmia kohtuullisen hyvinvoiville maanviljelijöille Yhdysvalloissa ja Euroopassa, mutta on kuolemaksi Afrikan ja Aasian vähätuloisille maanviljelijöille. Gates kirjoitta tsadilaisesta lapsesta jolla on 50-kertainen todennäköisyys kuolla alle 5-vuotiaana suomalaislapseen verrattuna. Gatesin suuri ylpeyden aihe on osallistuminen maailmanlaajuiseen rokotusohjelmaan. Köyhissä maissa aliravitsemus lisääntyy ja kuolleisuus lisääntyy. Väki kuitenkin kasvaa ja ruoan kysyntä kaksin- tai kolminkertaistuu juuri niillä alueilla jotka ovat kaikkein köyhimpiä ja joiden sadot uhkaavat kutistua 20 %. On tehtävä töitä maataloustuotannon lisäämiseksi.  On jalostettava uusia ilmastoälykkäitä kasvilajikkeita sekä hyötyeläimiä maailman köyhille viljelijöille. Maissin jalostaminen on tärkein tehtävä. Riisin jalostaminen on kakkossijalla. Kasveja täytyy jalostaa toisaalta kestämään kuivuutta, mutta toisaalta kestämään tulvia. Gates tekniikan miehenä muistaa mainita droonit ja sensorit lannoitustarpeen ja vedentarpeen mittauksessa. Hän ei unohda mainita tutkimustyön rahoitusta. Yksi euro tutkimukseen tuottaa hänen mukaansa kuusinkertaisen hyödyn viljan tuotannossa ja samalla pelastaa ihmishenkiä. No, tämän hyötykaavan sisältöä en täysin ymmärrä, vaikka sen ymmärränkin, että tutkimus tuottaa, mutta että vain kuusinkertaisesti?

Gatesin sopeutumispolitiikan seuraavia alaotsikoita ovat: autetaan maanviljelijöitä selviämään arvaamattoman sään riskeistä, keskitytään haavoittuvimpiin ihmisiin ja otetaan ilmastonmuutos mukaan poliittisiin päätöksiin. Vuosina 2014-2016 maataloutta tuettiin 420 miljardilla eurolla. Köyhät saavat siitä liian pienen osan, miettii Bill Gates. Maailman maatalouteen vuosittain annettava tuki on itse asiassa 600 miljardia euroa, siitä suoraan maanviljelijöille annettavaa hintatukea on 350 miljardia euroa vuodessa. Hyvin pärjäävän maailman osalle tulevien maatalouden tukien sanotaankin olevan suuri syy kehittyvien maiden ahdinkoon. Maataloustuen osuus maatilojen kokonaistuloista oli vuonna 2019 Norjassa 58 %, Suomessa 35 %, EU:ssa 19 %, Kiinassa 12 % ja USA:ssa 12 %. Kaupan esteet ovat moninaiset. Maataloustuet ja tullit pahimpina.  Joskus joku laski, että jos Afrikka voisi lisätä kaupan osuuttaan edes yhden prosentin se vapauttaisi 10 % Afrikan väestöstä köyhyydestä. Tuntuu helpolta, uskoisiko tuohon?

Kaupungit

Kun Gates ryhtyy käsittelemään kaupunkeja, meikäläinen terästyy. Puhuuko agglomeraatiosta, kilpailukyvystä ja kasvusta, puhuuko tiiveydestä? Ei puhukaan meidän kaupungeistamme. Yllättäen ei myöskään puhu maailman kasvavista slummeista. Gates puhuu (kirjoittaa) aluksi tulva-alueille, metsiin ja kosteikkoihin levittäytyvistä kaupungeista ja erityisesti rannikkokaupungeista. Mainitsee tuon maagisen luvun 850 miljardia euroa vuodessa. Sehän jäi epäselväksi koskiko luku nimenomaan kaupunkeja vai koko pottia. Luku on selväpiirteisesti 1 biljoona dollaria anerikkalaisittain eli yksi miljardi dollaria meikäläisittäin. Helppo muistaa.  

Luin juuri tänään Hesarista juttua Norjan öljyrahastosta ja sen hoitajasta miljonääri Nicolai Tangenista. Hän on muuten Bill Gatesin ihailija. Niin lehti kertoo. Norjan öljyrahasto on suuruudeltaan 1000 miljardia euroa. Sillä siis hoitaisi vuoden verran näitä ilmastokuluja.  Gates kirjoittaa kaupunkien rantavalleista ja myrskyiltä suojautumisesta, korjausta vaativista viemäröintijärjestelmistä sekä satamalaitureiden ja siltojen nostamisesta. Ja sitten palaa ilmaston lämpenemiseen. Puhuu jopa yleisistä vilvoittelukeskuksista. Mainitsee kyllä kerran myös kaupunkien tiivistämisen, mutta se taitaa liittyä liikenneosaan.

Puolustusvalmiuteen

Gates otsikoi: on vahvistettava luonnon tarjoamia puolustuskeinoja. Vaikka hän edellisissä kappaleissa oli pitänyt metsän istutuksia liioiteltuna keinona kasvihuoneilmiön torjunnassa hän nyt sivulla 228 muuttaa ääntä kellossa. Hän puhuu vuonna 2018 tuhotuista 3,6 miljoonasta metsähehtaarista ja tähtää ekosysteemien entistämiseen. Maailman suurimpien kaupunkien vesilaitokset saattaisivat hänen mukaansa säästää 750 miljoonaa euroa vuodessa metsittämällä ja entistämällä valuma-alueita. Hän viittaa Nigerian ja Meksikon saavutuksiin. Vielä hän ottaa esiin mangrovemetsät. Sanoo niiden säästävän vuodessa 68 miljardia euroa estäessään tulvavahinkoja.

Juomavesi on suuri ongelma. Gates ihmettelee suolanpoiston suurta energiantarvetta ja ryhtyy haikailemaan aurinkovoimalla toimivista ilmankuivaimista, jotka siis tuottavat vettä ilmasta. Liian kallista köyhille. Uutta innovaatiota tarvitaan, mutta myös kannustimia veden käytön vähentämiseen, jäteveden puhdistukseen, kierrätykseen ja älykkääseen täsmäkasteluun.

Rahoitus on ongelma, joka etsii ratkaisua. Olisi houkuteltava yksityisiä sijoittajia. Ongelman ydin on siinä, että sijoitukset eivät synnytä kassavirtoja ja voittoja. Pankit ovat haluttomia lainaamaan rahaa tällaisiin hankkeisiin. Niin se on. Tämän me koimme itsekin, kun yritimme hakea Finnfundilta muutamaa kymmentä tonnia Sahelin metsityksen pilot-projektin suunnittelun rahoittamiseen. Ei tipu. Missä kassavirta?

Gates kaipailee sitä, että yksityiset ja julkiset rahoitusmarkkinat ottaisivat huomioon ilmastonmuutoksen ja hinnoittelisivat sen riskit.  Gates kertoi YK:n ja Maailmanpankin komitean, jossa hän on itse yhtenä puheenjohtajana, arvioineen 1,5 miljardin euron sijoitusten 10 vuoden aika tuottavan 6 miljardin euron hyödyt. Aika pienistä rahoista, mutta suurista hyödyistä tuo Gates nyt puhuu. Ehkä tarkoittaa nyt niitä yksityisiä sijoittajia kuten itseänsä. Kuinka suuren osan tuosta mahtavasta hyödystä yksityinen sijoittaja sitten saa? Kuka heille maksaa ilmastohyödystä?

Sopeutumiseen liittyen Gates ottaa vielä esille ilmastonmuokkauksen. Mitä on ilmastonmuokkaus? Sillä yritettäisiin torjua katastrofi silloin kun ollaan tien päässä ”riko lasi, paina nappia” -hätätilanteessa. Silloin kun metaania tulee valtamerien pohjasta ehkä Siperian metaanilla täydennettynä. Silloin levitetään ilmakehän ylimpiin kerroksiin hiukkasia jotka hajottavat auringon valoa tai sitten suihkutetaan pilviin suolaa ja tehdään ne kirkkaammiksi ja paremmin heijastaviksi. Gatesin mukaan ilmastonmuokkauksen vastustajat pitävät sitä eettisesti ja muutenkin valtavana kokeena johon ei saisi ryhtyä, toisaalta he unohtavat, että meillä on juuri nyt meneillään valtava koe, kun tuotamme ilmakehään massamitoissa hiilidioksidia.

Politiikka, onko sillä väliä?

Gates ottaa seuraavassa luvussa käsittelyyn politiikan. Hän aloittaa kertomalla Los Angelesin ja Lontoon savusumuista II maailmansodan jälkeen ja käsittelee Pekingin savusumuja vuosituhannen vaihteen jälkeen. Hallitukset ryhtyivät tarmokkaasti toimeen ja osittain onnistuivat toimissaan. No, nykyään ilmansaasteisiin kuolee 7 miljoonaa ihmistä vuodessa, kasvu on kuitenkin onnistuttu pysäyttämään. Gates kirjoittaa ”politiikan” olevan epämääräinen ja valju sana. Uusi akkumalli on jotain paljon seksikkäämpää. Akkumallia ei kuitenkaan olisi, jos poliitikot eivät olisi päättäneet sijoittaa verovaroja tutkimukseen. Keksintöihin johtavan tutkimuksen rahoituksen lisäksi tarvitsemme uudenlaista lainsäädäntöä ja sääntelyä.

Gates luettelee Yhdysvaltojen onnistuneita sääntelyprosesseja. Yksi on sähkö. Tekisi mieli kysyä miten siellä tapahtui siirtohintojen suhteen. Aina ei kunnian kukko ole laulanut, ainakaan meillä. Sitten Gates kirjoittaa energiavarmuudesta. Energianministeriön perustaminen hoiti hommat kotiin. Talouden elvyttäminen tapahtui mm. vuoden 2009 elvytys- ja uudelleeninvestointilain avulla.

Tarvitaan selkeä visio valtiolta

Nyt on edessä kasvihuonekaasujen lasku nollaan. Nyt valtioiden johtajien tulisi ilmaista selkeä visio, miten maailmantalous muutetaan hiilineutraaliksi. Se antaisi osviittaa ihmisten ja liike-elämän toiminnalle kaikkialla maailmassa. Olisi laadittava normit päästöille niin hiilivoimaloiden, tehtaiden kuin autojenkin osalta.  Olisi laadittava määräyksiä rahoitusmarkkinoille ja selvennettävä ilmastonmuutoksen riskejä yksityiselle ja julkiselle sektorille. Valtiot voisivat puuttua uusien tuotteiden markkinoille tuloon. Valtioiden tulisi myös korjata ongelmia, joihin markkinat eivät pysty puuttumaan, kuten piilokustannukset joita hiilipäästöjä sisältävät tuotteet aiheuttavat. Eikä nyt ole kysymys vain valtioista. Paikallishallinnolla on suuri rooli. Kaupungit ja kunnat voivat valita vihreän vaihtoehdon. Gates vielä ihmettelee miten hän nyt rummuttaa näin voimakkaasti valtioiden vahvempaa osallisuutta. Noin sivusta katsottuna arvelisi sen olevan kokemuksen tuomaa viisautta henkeen ”Siperia opettaa”.

Investointivaje

Gates kirjoittaa yksityinen sektorin ali-investoivan energiantutkimukseen ja kehitystyöhön. Energiabisneksessä olevat yhtiöt käyttävät vain 0,3 % liikevaihdostaan tutkimukseen ja kehitykseen, kun elektroniikka ja lääketeollisuudella osuus on 10 % ja 13 %. Tarkistin maailmanlaajuisen tilaston vastaavat luvut. Ne ovat 4 %, 22 % ja 23 %. Mitähän ne ovat Suomessa. Yritin löytää liikevaihtoon suhteutettuja T&K osuuksia. Ei löytynyt. Etsin myös Helenin T&K panostusta. Sitäkään ei ollut helppo löytää – kun en löytänyt.

Pelikenttä tasaiseksi, hiilidioksidivero ja päästökauppa

Gatesin mukaan viestikapula investoinneissa siirtyi digialalla nopeasti valtiolta yksityisille. Puhtaan energian alueella siirtymä voi olla hidas ja se vaatii valtiolta enemmän rahoitusta ja pitkäaikaista rahoitusta. Alan tieteellinen ja tekninen kehitystyö on Gatesin mukaan aikaa vievää ja kallista. Pelikenttää olisi tasoitettava. Se ei ole vihreän tulevaisuuden kannalta tasainen. ”Kun liike-elämä valmistaa tuotteita ja kuluttajat ostavat niitä, kumpikaan taho ei maksa ekstraa tuotteiden hiililisästä, vaikka hiilidioksidi aiheuttaakin aivan todellisia kustannuksia yhteiskunnalle.” Jollain tavalla olisi kerättävä ulkoiset kustannukset, jotka eivät näytä kuuluvan henkilöille tai liikeyrityksille. Keinoja olisivat vaikkapa hiilidioksidivero tai päästökauppajärjestelmä.

Gates sanoo tiedon puutteen olevan usein esteenä muutoksille vihreiden preemioiden suuntaan. Tiedon puute, koulutetun henkilökunnan puute ja kannustimien puute, siinä työmaata valtiovallalle ja hallinnolle. Kehottaessaan valtiovaltaa toimiin Gates toteaa valtiovallan toimien ja määräysten olevan usein hiilineutraalisuuden este. Hän pitää esimerkkinä rakennusnormeja ja nimenomaan betoninormeja. Väittää että normit estävät vähäpäästöisen betonin käyttöä. Vaatii normien pitämistä ajan tasalla.

Gates peilaa Yhdysvaltojen oloihin, kun hän mietiskelee oikeudenmukaista siirtymää fossiilitaloudesta vihreään talouteen. Hän kirjoittaa Texasin ja Dakotan hyväpalkkaisista öljyteollisuuden työntekijöistä ja Nebraskan karjankasvattajista. Hän kirjoittaa myös matalapalkkaisista ihmisistä joiden elinkustannuksista energia vie jo nyt merkittävän osan. Mitä tarkoittaisi vihreä preemio? Miten toteutetaan oikeudenmukainen siirtymä? Gates penää vaikeittenkin asioiden toteuttamista. Helpoiksi asioiksi hän luettelee sähköautot, tuulivoiman tai aurinkovoiman. Nyt olisi otettava vakavasti myös vaikeat asiat. Hän luettelee: sähkön varastoinnin, puhtaat polttoaineet, sementin, teräksen ja lannoitteet. Ne vaativat erilaista päätöksentekoa. Ne vaativat investointeja tutkimukseen ja kehitykseen.

Päästöjen nollaamisen tärkein työkalu on sähkö. Nyt sähkön tuotanto kattaa noin 15 % maailman energiantarpeesta. Se olisi nopeasti nostettava 60 prosenttiin. Muuten ei suuri strategia toteudu. On tuotettava puhdasta sähköä. Tällä hetkellä 25 % sähköstä tuotetaan vesivoimalla, tuulella, auringolla, biotuotteilla, geotermisesti ja muilla uusiutuvilla. Ydinvoimalla tuotetaan 18 %. Hiili, öljy ja maakaasu on saatava pois polttoainelistalta. Niiden osuus tällä hetkellä on 55 %. Ydinvoima on kysymysmerkki. Gates kannattaa ydinvoiman käytön lisäämistä. Yhdyn kanteeseen. Muuten emme pärjää.

Kolme kankea

Gates vaatii teknologiaa, politiikkaa ja markkinointia kehitettävän samanaikaisesti. Markkinoilla hän tarkoittaa yrityksiä jotka tekevät keksintöjä ja varmistavat niiden saatavuuden maailmanlaajuisilla markkinoilla, sekä investoijia ja rahoitusmarkkinoita, jotka tukevat näitä yrityksiä. Gates sanoo näiden olevan kolme kankea, joilla kankeamme itsemme irti fossiilisista polttoaineista. Hän ottaa esimerkkejä.

Ensin ydinvoima. Ydinvoiman kehittämistä tuetaan kunnolla vain Kiinassa ja Venäjällä. Suurimmalla osalla valtioita ei ole minkäänlaista ohjelmaa uudenlaisen ydinvoiman koelaitosten rakentamiseen. Bill Gatesilla itsellään on yhtiö joka haluaisi rakentaa tällaisen voimalan, mutta ei ilmeisesti ole saanut rahoitusta. Se saattaa kivistää. 

Toisena esimerkkinä käsitellään biopolttoaineiden valmistusta. Vuonna 2005 Yhdysvalloissa tehtiin laki uusiutuvista polttoaineista. Oli tuotettava maissipohjaista etanolia. Politiikka toimi, etanolin osuus polttoaineessa nousi 10 prosenttiin. Vuonna 2007 ilmastonmuutos tuli kuvaan mukaan ja biopolttoaineiden tavoitetta nostettiin. Samalla vaadittiin maissin osuutta vähennettäväksi muiden tärkkelysten suuntaan. Uusien biopolttoaineiden suhteen ei päästy tuotantotavoitteisiin. Markkinoista ei ollut varmuutta. Uusien biopolttoaineiden tavoitteet laskettiin 5 prosenttiin alkuperäisestä. Opetus oli, että tavoitteiden laatijat eivät olleet perillä teknologiasta ja näin kolmen kangen menetelmä ei tuottanut tavoitteita.

Aurinkoenergian kehittelyä Gates pitää onnistuneena prosessina. Se alkoi jo 70-luvulla Japanin, Yhdysvaltojen ja Euroopan yhteisön tutkimustyörahoituksella. Maat antoivat myös halpakorkoisia lainoja ja tarjosivat syöttötariffeja. Teollisuus kehitti nerokkaita tapoja laskea paneelien hintaa. Nyt aurinkosähköä voidaan tuottaa 90 % halvemmalla verrattuna vuoteen 2009.

Tuulivoima on toinen hyvä esimerkki. Tuulivoiman kapasiteetti on kasvanut 20 % vuodessa ja tällä hetkellä tuuliturbiinit tuottavat 5 % maailman sähköstä. Gates pitää Tanskan esimerkkiä mainiona. He onnistuivat yhdistämään tutkimus- ja kehitystyön, syöttötariffit ja hiilidioksidiveron. Tanskassa tuulienergialla tuotetun sähkön hinta laski puoleen vuosina 1987-2001. Nykyään puolet Tanskan sähköstä tulee tuulivoimasta.

Kuinka leikkaamme päästöt nollaan?

Gates ryhtyy pohtimaan toteuttamista. Aloittaa muistelemalla sitä, kun Microsoftin alkuaikoina päättivät Paula Allenin kanssa hoitaa tietokoneen joka työpöydälle ja joka kotiin. Heitä pidettiin hulluina. ”Mutta se haaste ei ollut mitään verrattuna siihen, mihin meidän on yllettävä ilmastonmuutoksen tapauksessa.”  Tiede kertoo, että ilmastokatastrofi voidaan välttää, jos rikkaat maat saavuttavat hiilineutraaliuuden vuonna 2050. Gates ei usko hiilineutraaliuuteen vuonna 2030. Sen sijaan meidän on kyllä otettava kymmenen seuraavan vuoden aikana käyttöön kaikki ne toimet jotka vievät meidät kohti täyttä hiilineutraaliutta vuonna 2050. Tämä on mielenkiintoista. Gates pelkää, että ne toimet joilla yrittäisimme päästä tavoitteeseen vuonna 2030 olisivat vääriä ja estäisivät meitä pääsemästä nollaan. Hän summaa oikeaksi etenemistavaksi: ”ensinnäkin tehdään kaikki mahdollinen, jotta hiilivapaasta sähköstä saadaan halpaa ja luotettavaa ja toiseksi sähköistetään niin paljon kuin mahdollista – autoista teollisiin prosesseihin ja ilmalämpöpumppuihin ja jopa niissä paikoissa joissa sähkö perustuu tällä hetkellä fossiilisiin polttoaineisiin.”  Gates varoittaa meitä tekemästä samoja virheitä ilmastonmuutoksen kanssa kuin mitkä olemme tehneet pandemioiden kanssa.

Maailman energiaorganisaation NetZeroEmission2050 edellyttää energiankäytön vähenevän ja samalla muuttuvan päästöttömäksi. Vuoteen 2030 mennessä on saatava aikaan alkumuutos. Tästähän Gates kirjoittaa. Energiasektorin ja teollisuuden CO2-nettoemissiot ovat nykyään 34 mrd. tonnia. (Huom! Pelkkä CO2.) NZE2050, nollapäästöskenaario tarkoittaisi, että vuoteen 2030 mennessä olisi päästävä tasoon 20 mrd. tonnia. Se on 60 % pudotus samalla, kun energiankäyttö kaiken kaikkiaan putoaisi 15 %. Kaikilla sektoreilla on tehtävä uskomattomia muutoksia. Uusiutuvien osuus sähköntuotannossa on nostettava 30 %>60 %. Likaisten hiilivoimaloiden osuus putoaa 37 %>6 %. 25 % teollisuuden lämmöstä on saatava sähköstä tai vedystä, 50 % henkilöautoista on oltava täyssähköisiä (kummatkin lähes nolla nykyisin), maailman akkutuotannon pitää kaksinkertaistua kahden vuoden välein, vedyn tuotannon ja jakelun on kasvettava lähes räjähdysmäisesti. Voimainvestoinnit pitää nostaa vuositasolta 700 miljardia euroa tasolle 2000 miljardia euroa. Kansalaisia kiinnostaa käytöstapojen muutos. Heidän osalleen lasketaan 2 mrd. tonnia CO2-päästövähennyksiä. Suuri osa näistä käyttäytymistoimista liittyisi liikenteeseen. Alle tunnin lennot pitäisi korvata matalahiilisillä vaihtoehdoilla, matkat alle 3 km pitäisi tehdä kävellen tai pyörällä ja vielä liikenteen nopeuksia pitäisi pudottaa keskimäärin 7 km/h. Ja kaikki tämä vuoteen 2030 mennessä.

Tarvitsemme innovaatioiden tarjontaa ja kysyntää

Kaikkien tieteenalojen yhteistyötä tarvitaan, kun kehitämme innovaatioiden tarjontaa ja niiden kysyntää. Innovaatiot eivät tarkoita vain uusia laitteita tai prosesseja. Ne tarkoittavat uusia ajattelu- ja toimintatapoja koskien liiketoimintamalleja, jakeluketjuja, markkinoita sekä poliittisia päätöksiä ja toimia jotka ovat innovaatioiden kätilöitä niiden maailmaansaattamisessa.

Meiltä puuttuu osa siitä teknologiasta, joka tarvitaan, jotta päästöt voitaisiin laskea nollaan. Gates tarjoaa listan tarvittavasta teknologiasta: vetytuotanto, sähkövarasto, sähköpolttoaineet, kehittyneet biopolttoaineet, hiilivapaa sementti, hiilivapaa teräs, kasvi- ja solupohjaiset liha- ja maitotuotteet, hiilivapaat lannoitteet, seuraavan sukupolven fissioreaktorit, ydinfuusio, hiilen talteenotto, sähkönsiirto maakaapeleilla, hiilivapaat muovit, geoterminen energia, pumppuvoimalaitokset, lämmön varastointi, kuivuutta ja tulvia kestävät viljelykasvit, hiilivapaat palmuöljyt, jäähdytysnesteet ilman fluoria.

Ilmastonmuutokseen ja puhtaan energian tuotantoon liittyvä julkisin varoin suoritettava tutkimustyö maailmassa olisi Gatesin mukaan viisinkertaistettava 10 vuodessa. Nyt se on alle 20 miljardia euroa vuodessa. Yhdysvalloissa tuohon tutkimukseen käytetään 4 mrd. euroa vuodessa. Se olisi siis maailman tasolla kasvatettava 100 miljardiin. Silloin se olisi 0,1 % maailmantaloudesta. Gates kirjoittaa, ettei ole kysymys vain siitä kuinka paljon julkisia varoja sijoitetaan, vaan myös siitä minne sijoitetaan. Gatesin mukaan valtio on juuri oikea instituutio sijoittamaan rohkeisiin ideoihin jotka saattavat epäonnistua tai joiden tuotto tulee pitkällä aikavälillä. Hän mainitsee esimerkkinä geeniperintää kartoittaneen Human Genome -projektin. Kansainvälinen työ maksoi miljardeja euroja mutta avasi tien uusille tutkimusmenetelmille ja hoidoille geeniperäisissä sairauksissa. Samalla tavoin Gates toivoo valtioiden ryhtyvän rahoittamaan satojen miljoonien tai jopa miljardien eurojen hankkeita puhtaan energian tutkimuksessa. Tutkimushankkeet voisivat olla vaikkapa tuossa hänen listassaan mainittuja. Ne ovat soveltavaa tutkimusta. Gatesin mukaan jotkut tutkimuksen puristit ovat sitä mieltä, ettei perustutkimusta saa tahrata taloudellisilla hyödyillä. Hänen mielestään nyt kuitenkin tarvitaan valtion rahoittamia hankkeita jotka yhdistävät perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen. Me tarvitsemme läpimurtoja.

Energiayhtiö Vattenfall uutisoi tutkimusprojektista Hybrit Development. Hankkeessa ovat mukana teräsyhtiö SSAB ja kaivosyhtiö LKAB.  Yhteisyrityksen tavoitteena on kehittää maailman ensimmäinen fossiiliton teknologia teräksen valmistukseen. Projekti käynnistettiin keväällä 2016, ja sen tavoitteena on saada teollisuusprosessi käyttöön vuoteen 2035 mennessä. Avaimena on vety, sen varastointi ja fossiiliton sähkö. Hyvä juttu, ollaanhan mekin siinä jotenkin mukana, sillä Kokkolan terästehtaat ovat osa SSAB. Hanke vähentää Ruotsin päästöjä 10 % ja Suomen päästöjä 7 %. Vihjailevat vielä sementin valmistuksesta fossiilittomasti. Tätä Gates kaipaa.

Valtion rahoitus edellyttää yhteistyötä teollisuuden kanssa. Gates pitää tärkeänä, että yhteistyö jatkuu läpi hankeen. Valtion osuutta ei saa rajoittaa vain alkuvaiheen tutkimukseen. ”Valtion ja teollisuuden on yhdessä ylitettävä esteet ja nopeutettava innovaatioiden sykliä.”      

Miten kiihdyttää innovaatioiden kysyntää? Kysynnän luomisessa on kaksi vaihetta: tuotteen testaaminen ja kysynnän kasvu. Testaaminen ja koevaihe on usein tuotteen kuolemanlaakso. Sijoittavat säikähtävät ja vetäytyvät. Gates arvelee julkisten hankintojen olevan useiden tuotteiden osalta avainasemassa. ”Ne ostavat polttoaineita, sementtiä ja terästä. Ne rakentavat ja rakennuttavat, käyttävät lentokoneita, rekkoja ja henkilöautoja sekä kuluttavat sähköä gigawattitolkulla. Puolustusvoimat voivat sitoutua ostamaan vähähiilisiä polttoaineita lentokoneisiin ja laivoihin. Valtiot voivat käyttää vähähiilistä sementtiä ja terästä rakennushankkeissaan. Julkiset palvelut voivat investoida sähkön pitkäaikaiseen varastointiin.”

Valtionhallinnon hankintapäätöksiä tekevät tarvitsevat kannustimia. Yksityinen sektori tarvitsee kannustimia samalla tavoin. Verovähennykset ja lainatakuut voivat olla kannustimina vihreisiin preemioihin. Ostajat tarvitsevat pitkäaikaista rahoitusta ja erityisesti luottamusta joka syntyy julkisen vallan politiikan vakaudesta ja ennustettavuudesta. Gates kirjoittaa valtiovallan politiikalta vaadittavan teknologista neutraaliutta ja joustavuutta uusien vaihtoehtojen suhteen. Valtiovallan tulisi myös huolehtia mm. siirtolinjoista aurinko- ja tuulivoimalle, sähköautojen latausasemista sekä putkistoista talteen otetulle hiilidioksidille ja vedylle.

Sääntöjä on muutettava siten että uusi teknologia on kilpailukykyistä. Gates kirjoittaa, etteivät markkinat useinkaan kompensoi riittävästi julkisten palvelujen eli yleishyödyllisten laitosten sijoituksia pitkäkestoiseen sähkön varastointiin. Määräykset ja vanhentuneet asetukset vaikeuttavat kehittyneiden biopolttoaineiden käyttöä ja vähähiilisellä sementillä on samanlaisia vaikeuksia. Säännöt on siis muutettava.

Kun innovaatioiden kysyntä on saatu aikaiseksi ja kun innovaatioita on syntynyt, on aika siirtyä käyttöönottoon. Sähköenergian tarjonta on kolminkertaistettava 20 vuoden aikana ja valtaosa sähköstä on otettava tuulesta, auringosta ja muista puhtaan energian lähteistä. Gatesin mielestä voimme ottaa oppia aikanaan nopeasta siirtymästä fossiilisen energian käyttöön ja soveltaa näitä oppeja siitä pois siirtymiseen.  Gates ryhtyy luettelemaan keinoja. Niitä on useita: hiilelle on asetettava hinta, on asetettava standardit puhtaalle sähkölle ja puhtaille polttoaineille, myös puhtaille tuotteille on saatava hinta ja kaiken lisäksi vanhat ratkaisut on poistettava käytöstä.  Hinnan asettaminen on tärkeä signaali, Gatesin mielestä ei ole niinkään tärkeätä mihin rahat menevät, signaali on tärkeä. Tietysti tämä on vaikeaa. Ihmiset eivät hyväksy tätä. Puhtaan sähkön standardien suhteen Gates pitää tärkeänä ydinvoiman ja hiilidioksidin talteenoton hyväksymistä osaksi puhdasta sähköä. Samanlaiset standardit olisi luotava muillekin polttoaineille kuin sähkölle.

Gates mainitsee Euroopan unionin uusiutuvan energian direktiivin. Otin tuon direktiivin luettavakseni. Siinä on 130 sivua. Direktiivin ensimmäinen lause sanoo: ”Jäsenvaltioiden on varmistettava yhteisesti, että uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus on vähintään 32 prosenttia unionin energian kokonaisloppukulutuksesta vuonna 2030.” Artikla 25 sanoo, että liikennealalla uusiutuvan energian osuuden on oltava vähintään 14 % vuonna 2030. Suomen kokonaistavoite vuodelle 2020 oli 38 %. Se ylittyi, sillä vuonna 2019 uusiutuvien osuus oli 42 %, puupolttoaineen osuus oli 28 %. Direktiiviraportti on mahtavan hienoa työtä, mutta eläkeläiselle menee jo yli käsityskyvyn. On se vietävän monimutkaista ja monisanaista ja on rautalangasta väännettyä. Ja mitkä tilastot erilaisten uusiutuvien päästövähennyksistä fossiilisiin verrattuna. Ajattelin ryhtyä työstämään Exceliä maissista, sokeriruosta, lannasta jne., mutta se jäi tässä vaiheessa sikseen. Pykälätekstin vääntö on taiteen laji varsinkin, jos vielä insinöörit sotkeutuvat juristien työhön. No, esimerkiksi yksi pykälä:

3. Edellä 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa huomioon otettavia maatalousbiomassasta tuotettuja biopolttoaineita, bionesteitä ja biomassapolttoaineita ei saa valmistaa raaka-aineesta, joka on hankittu biologiselta monimuotoisuudeltaan rikkaalta maalta, joka….

 c) yli yhden hehtaarin laajuinen maa-alue, jolla puuston pituus on yli viisi metriä ja latvuspeittävyys 10–30 prosenttia tai jolla puusto pystyy saavuttamaan nämä kynnysarvot in situ, ellei esitetä näyttöä siitä, että alueen hiilivaranto ennen maankäyttöstatuksen muuttamista ja sen jälkeen on sellainen, että sovellettaessa liitteessä V olevan C osan mukaista menetelmää tämän artiklan 10 kohdan ehdot täyttyisivät.

Luen mieluummin Charles Dickensin Oliver Twistiä. Siinä on pokkaripainoksena 200 sivua. Jatketaan Gatesilla.

Kuka aloittaa, mitä tehdään vapaamatkustajille?

Gates kirjoittaa laajasta päätöksenteosta. Hän kohdistaa pohdiskelun kotimaahansa, mutta sopivasti laajentaa sitä maailmanlaajuiseksi. Hän jopa mainitsee paikallistason liikennesuunnittelun. Sekin on siis Gatesin mielestä mainitsemisen arvoinen osa taistelua. Olen hieman liikuttunut.  Valtionhallinnolle on seuraavat tehtävät: ensin non asetettava päämääräksi nollapäästöt, sitten on tehtävä yksityiskohtainen suunnitelma, kolmanneksi kaikkien maiden joilla on siihen varaa, on rahoitettava tutkimusta ja varmistettava että kehitys kulkee keskitulon maissa kohti päämäärää. Sitten Gates antaa muutaman sivun verran ohjeita oman maansa hallinnolle. Niitä en nyt tässä tarkemmin selvittele. Kiinnostuneiden on paras ostaa kirja. Hän palaa kansainvälisiin ilmiöihin. Monessa maassa kansa on lähtenyt kaduille. He eivät halua kuumempaa ilmaa, he ovat huolestuneita kustannusnoususta. Gates puhuu vapaamatkustajista. Hän uskoo kuitenkin kansainvälisten sopimusten voimaan esimerkkeinä Pariisi ja Montreal. Hiilivero vie asioita oikeaan suuntaan. Valtiot sanovat: ”Jos haluatte tehdä kauppoja kanssamme, teidän on otettava ilmastonmuutos vakavasti.” Vihreitä preemioita on saatava laskuun. Hän vaatii Yhdysvaltoja, Japania ja Euroopan valtioita asettumaan johtoon. Vihreiden preemioiden laskemiseen liittyy läpimurtoinnovaatiota, joka koituu tekijöiden hyödyksi. Työ ei ole hyväntekeväisyyttä.

Seuraa viimeinen luku

Käsitellään kansalaista, kuluttajaa, työntekijää ja työnantajaa.  Aluksi Gates vaatii meitä kansalaisia arjen käyttäytymisen lisäksi osallistumaan poliittiseen prosessiin. Meidän on luotava paineita. Vieläpä hän kehottaa astumaan virkaan. No, se ei nyt ehkä koske meitä yli-ikäisiä. Kuluttajana sinun on tehtävä vihreä sähkösopimus. Pienennä kodin päästöjä. Osta sähköajoneuvo. Kokeile kasvipohjaista hampurilaista. Työntekijälle Gates ei nyt löydä kovin suuria mahdollisuuksia vaikuttaa. Ryhtyy puhumaan osakkeenomistajista ja sitten yrityksistä. Tai yllätys, yllätys, hän mainitsee työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksiin kuuluvana kehotuksen puiden istutukseen. Minä jo kerkesin häntä moittimaan metsitysvastaisuudesta, mutta päinvastoin taas puut ja metsät ilmestyivät keinovalikoimaan. Kirjoittamisen kuluessa on tapahtunut ilmeistä kehitystä. Anteeksi, ei ollut tarkoitus hilpeillä vakavalla asialla. Työnantajia ja yrityksiä Gates neuvoo yrityksiä kehittämään sisäisen hiiliveron, olkaa ensimmäisten joukossa, muuttakaa ajoneuvokanta sähköiseksi ja käyttäkää uusiutuvia energialähteitä töissä ja toimissa. Niin tekevät Microsoft, Amazon, Google ja Disney. Yritysten tulisi ottaa osaa päätöksentekoprosessiin toimimalla läheisessä yhteydessä valtiovallan kanssa, sekä rahoittaa soveltavaa tutkimusta osana yhteistä pyrkimystä kohti nollapäästöyhteiskuntaa. Yritysten pitäisi auttaa alkuvaiheen innovaatioita läpi kuolemanlaakson. Yritysten tulisi tarjota stipendejä ja avata koelaitosten ja ideahautomoiden ovia auttaakseen vähähiilisiä ja matalapäästöisiä hankeideoita läpi kuolemanlaakson.

Bill Gates on huolissaan siitä, että maailmassa mielipiteet kasvihuoneilmiön suhteen ovat vahvasti jakautuneet. Hän toivoo, että keskustelu muuttuisi asiallisemmaksi ja rakentavammaksi. Hän sanoo kirjoittaneensa tämän kirjan synnyttääkseen keskustelua. Pelkkä keskustelu ei riitä, meidän olisi tehtävä realistisia ja yksityiskohtaisia suunnitelmia. Ei ole mitään taikatemppua. Hän sanoo toiveikkaan suhtautumisen olevan ilmastonmuutoksen uhatessa vaikeata. Vetoaa kuitenkin lopuksi edesmenneeseen ystäväänsä Hans Roslingiin, jonka kertoi sanoneen: ”Kun maailmankatsomuksemme perustuu tosiseikkoihin, ymmärrämme, että maailma ei ole niin paha kuin miltä se näyttää - ja silloin ymmärrämme mitä meidän olisi tehtävä, jotta se olisi parempi.”