Eläkeläiset (loiset) maailmanmatkalla Syyriasta Etiopiaan ja Libyasta Sri Lankaan

Vanhojen jahkailu on vanhojen työtä. No, onpa sitä ollut vanhoja valtioiden ohjaksissa. Minkä ikäinen hän nyt olikaan, meidän presidenttimme Juho Kusti Paasikivi viimeisenä presidenttiyden päivänään? Hän oli 86-vuotias, kun kätteli uuden presidentin eli Urho Kekkosen. Edellinen presidenttimme C. G. E. Mannerheim oli 78-vuotias luovuttaessaan presidenttiyden Paasikivelle. Kekkonen puolestaan allekirjoitti oman eroanomuksensa 82-vuotiaana. Minkä ikäinen oli Stalin kuollessaan aivoverenvuotoon. Hän oli 74 vuotias. Kuoli siis nuorena. Winston Churchill lausui kuolemattomat sanansa verestä, hiestä ja kyyneleistä 65-vuotiaana. Jaltan konferenssissa istuessaan Stalin oli 67-vuotias, Churchill 70-vuotias ja Roosevelt 63-vuotias. Mao Tsetung johti kulttuurivallankumousta 73-vuotiaana, ui myös Jangtse-joessa samoihin aikoihin ja kuoli 83-vuotiaana. Adenauer oli varsinainen ikäpresidentti, hän oli Saksan liittokansleri vielä 87-vuotiaana. Kuka on ollut vanhin valtionjohtaja?  No, ainakin juuri vastikään sivuun potkittu Robert Mugabe oli vielä 94-vuotiaana rattailla, vaikka suitsista taisi pidellä hänen nuori vaimonsa. Legendaarinen Nelson Mandela oli vallassa vielä 81-vuotiaana.  Meidän elämäämme vaikuttavat nykyiset päämiehet ovat nuoria. Vladimir Putin on 65-vuotias ja Donald Trump 71-vuotias - kuitenkin jo molemmat eläkeiän ohittaneita. Adolf Hitler oli muuten iältään vain 50-vuotias hänen aloittaessaan toisen maailmansodan. Hitleriä lukuun ottamatta maailman asiat ovat olleet eläkeläisten käsissä. Tämä on erikoista. Jotain ristiriitaa tässä on. Kyllä normaalit liikkeenjohtajat ja pankkiirit pannaan virastaan, kun he saavuttavat eläkeiän. Työmarkkinajärjestöt sinnittelevät pitääkseen eläkeiän mahdollisimman alhaalla. Uskovat ihmisten kaipaavan vanhuuden lepoon samassa iässä, kun maailman mahtimiehet vasta valmistautuvat suuriin tekoihinsa. Armeijassa eläkeikä on reilusti alle 60 vuotta.  USA:ssa 20 vuoden palvelun jälkeen sotilaat saavat 50% palkastaan ja täyden terveydenhoidon loppuelämäkseen. Useimmat sotilaat ja aliupseerit siirtyvät eläkkeelle 45-vuotiaina.  Muutoin Euroopassa eläkeikä on lähes yhtenäinen: miehet 65-vuotiaina ja naiset useassa maassa 63-vuotiaina.

Miten tähän eläkejupakkaan jouduin?

No, kaikki alkoi siitä, kun vaimoni Liisa sanoi meidän elävän loisina. Elämme loisina, kun puoliltapäivin kevätauringon loisteessa nautimme pikkulounasta, emmekä tee mitään. Hän sanoi omaatuntoansa soimaavan. Hän oli juuri noussut läppärinsä äärestä tehtyään jo parit aamutunnit taitelijaseuran näyttelyyn liittyvää pöytäkirjanpitoa ja sitten toiset kaksi tuntia Atskin yhteisen kurssijulkaisun käsikirjoitusta. Nyt lounaan jälkeen olisi jatkettava tulevan grafiikanteoksen valmistelua. Painotöihin voisi ryhtyä, kunhan ensin saadaan asentaja säätämään pienen henkilöauton hintaista prässiä ja kunhan saadaan putkimies asentamaan uusi happoallas rikkihappoliuotteita varten.

Tämä miespuolinen loinen yrittää puolestaan tutkia entisen työelämän muistoihin liittyvien eräiden Aasian ja Afrikan maiden ja kaupunkien kehityskulkuja kolmenneljänkymmenen vuoden takaa nykypäivään. Niin, tämä blogini aikookin nyt tarkastella mitä maailmalla on tapahtunut ajan kuluessa, kun niistä toivorikkaista vuosista on tultu tämän päivän maailmaan. Ovatko toiveet toteutuneet?

Olen valinnut tarkastelun kohteeksi sellaisia paikkoja, jotka olivat minulle henkilökohtaisia. Tai ehkä vielä sellaisia paikkoja joiden suhteen minulla on mahdollisuus verifioida maan ja paikan tilaa. Joihinkin paikkoihin olen jo aiemmissa blogeissani viitannut tai niistä tarkemmin kertonut. Mutta kertaus on opintojen äiti.

Ensin yleiskatsaus väestönkasvuun ja talouteen

Ostovoimakorjattu tulotaso per capita esimerkkimaissamme osoittaa dramaattista eriarvoisuutta. Jopa niin suurta että jouduin jättämään kaaviosta pois Kuwaitin ja Saudi Arabian.  Kuwaitilaisen ostovoimakorjattu kansantulo on 30-kertainen afrikkalaiseen verrattuna ja kaksinkertainen suomalaiseen verrattuna. No, tämä per capita on melkoisen harhaanjohtava, sillä monissa öljymaissa lähes kaikki työtätekevät ovat siirtolaisia ilman kansallisuutta. Kaikissa kohdemaissamme Libyaa ja Zimbabwea lukuun ottamatta kansantulo on ollut nousussa. Libyan romahdus tapahtui, kun maan diktatuuri kukistettiin ja maahan saatiin hallitsematon tila.

Syntyvyyden tai naisten hedelmällisyysluvun kehittyminen on ollut kehitysmaakohteissamme dramaattinen. Siis lähes dramaattisen hyvä! Punaiset arabimaiden viivat kertovat Algerian, Libyan, Egyptin, Syyrian ja Saudi Arabian pudonneen yli seitsemästä lähelle kolmea. Irak on yllättäen pitänyt syntyvyyden korkealla – turvattomuus pitää yllä korkeaa lapsilukua. Etiopia, Sambia ja Zimbabwe eivät ole vielä saaneet asioita kuntoon, vaikka oikeaan suuntaan ollaan menossa. Kiinan vuoden 1960 hedelmällisyysluku oli lähes 6 ja vuonna 2015 se oli 1,6 lasta per nainen. Samalla kulmakertoimella ovat pudonneet myös Sri Lanka ja Vietnam.  Niissä ollaan nyt tasolla 2. Suomessa luku on 1,7.



Tein vääryyttä Afrikalle kun en heti laittanut tätä kuvaa CO2 päästöistä näkyville. Suomi on ollut aina CO2 päästöjen tuottajamaiden ykkösluokkaa. Tällä hetkellä Kiinan, Venäjän ja Libyan välimaastossa.

Sri Lankan Colombon keskussairaalan ensiapuosastolla on hoidettu 2,5 miljoonaa potilasta

Soitan Jussi Annanpalolle, hän on vastikään palannut talvilomalta Colombosta vaimonsa Anikan kanssa. He kaksi olivat suunnittelijoina ratkaisevassa roolissa kun Colombon keskussairaalan Emergency Department rakennettiin suomalaisten kehitysapuna. Rakennettiinpa vielä ortopediasairaala. Rakennustyöhön sisältyi vielä laaja koulutusprojekti suomalaisten toimesta. Tätä kaikkea muistetaan hyvällä jatkuvasti toimivassa laitoksessa. Ensiapuyksikössä on hoidettu 2,5 miljoonaa potilasta menneinä 25 vuotena. Tuosta ansiokkaasta projektista 25 vuoden takaa on nyt julkaistu muistokirja sairaalan väen toimesta.

  

Muistellaan vielä mitä Kari Karanko, suurlähettiläs emeritus ja Colombon veteraani - Suomen suurlähetystön perustaja elokuussa 1980 – mitä hän sanoikaan Colombon keskussairaalan projektista. Hän sanoi: ”Colombon keskussairaalan suunnittelu ja rakentamisen valvonta sekä henkilökunnan kouluttaminen on yksi suomalaisen kehitysyhteistyön helmiä. Satunnainen kävijä kohtaa sairaalassa vielä tänäkin päivänä asialleen vihkiytyneitä ja erinomaisesti koulutettuja lääkäreitä ja hoitajia, joiden kiitollisuus Suomea kohtaan on suorastaan hämmentävää. Osaamisen vienti suunnittelun ja valvonnan sekä pitkäaikaisen henkilöstön kouluttamisen alueella on ollut vahvuutemme kehitysyhteistyössä. Sitä tarvitaan edelleen.”

Kirjoitin tästä projektista aikanaan blogin. Siitä selviää tarkemmin tehdyn työn luonne: http://penttimurole.blogspot.fi/2015/05/jaipurin-raaja.html

Jussi kertoo tilanteen Sri Lankassa olevan nyt rauhaisa. Armeija kukisti kovalla kädellä tamilivähemmistön taistelijat vuonna 2009  Suomi taas aikanaan lopetti kehitysavun juuri samaisten taistelujen takia. Hallinto on maassa kuitenkin sekaisin. Päätöksiä ei kuulemma synny. Korruptio vaivaa. Liikenne on vanhan tavan mukaan kaoottista. Vuonna 2017 liikenteessä kuoli  3000 ihmistä. Liikenteen ovat vallanneet kolmipyöräiset tuktukit eli ”threewheelerit”. Kaikki kynnelle kykenevät hankkivat taksiluvan ja yrittävät tehdä bisnestä. Niin kai se meilläkin pian on kun taksiliikennettä voi harrastaa mönkijöillä ja kolmipyöräisillä. Kiinalaiset ovat ottaneet Colombon investointikohteekseen. Colombon keskustaan rajoittuvalla merialueella tehdään laajoja täyttöjä, tarkoituksena rakentaa uusi kaupunginosa ”Financial City” -kiinalaiseen tyyliin. Kauppakamarin johtaja ehdottaa täytemaaksi jätevuoria kaupungin kaatopaikoilta. Uudesta pilvenpiirtäjäkaupunginosasta pitäisi tulla ”uusi Singapore”-vapaakauppaoikeuksineen, tai sitten uusi ”Canary Wharf” Lontoon malliin. Kerrosalaa syntyyisi 1,5 milj. kerrosneliömetriä ja asuntoja 800000 asukkaalle.

Haluan tietää myös Etiopiasta

Siellä oli pitkään pääministerinä Tampereelta valmistunut dipl.ins. Hailemariam. Hänet on nyt syrjäytetty. Soitankin ystävälleni Markku Piispaselle. Hän on Etiopian veteraani. Aloitti jo vuonna 1969 Haile Selassien aikana. Hän toimi silloin nuorena miehenä valtakunnan teknisenä johtajana. Aarno Ruusuvuori piirsi rakennuksia ja Paavo Mänttäri oli remmissä mukana. Sittemmin 1990-2000-luvuilla Markku hoiteli useita projekteja  Etiopiassa. Yksi oli Bahir Darin yleiskaava, jonka tekijöinä olivat Hennu Kjisik ja Trev Harris. Markku on juuri palannut pitkältä sairaalareissulta elävien kirjoihin. Hän kertoo ajatuksissaan ryhtyneensä kuvittelemaan maailmanjärjestystä, jossa Newtonin lait eivät ole voimassa. Ehkä kuulemme siitä myöhemmin. Nyt Markku kertoo Etiopiasta tänään. Hän sanoo marxilaisuuden jälleen nousseen sekasortoa aiheuttavaksi tekijäksi. Mielenosoituiskulkueet ovat täyttäneet kadut ja pysäyttäneet bisneksenteon. Edellinen pääministeri oli julistanut sotatilalain. Uusi pääministeri yrittää nyt rauhoittaa tilanteen.

Markku kertoo myös kiinalaisten investoreiden tuhoavan moottoriteillään kaupungin keskustaa. Nettiä katselemalla voinkin nähdä mahtavien viaduktien halkovan kaupunkia. Kun ihmettelen kansantulon nousua, Markku väittää lukujen kuvaan tilannetta liian otimistisina. Nousu johtuu enemmänkin valuuttakurssien muutoksista. Etiopialaiset tuttavat kuvaavat tilanteen heikentyneen. Heidän elintasonsa ei ole parantunut, pikemminkin laskenut.

Etiopiasta puhuttaessa en voi unohtaa Tarja Lainetta, Vantaan nykyistä kaavoitusjohtajaa.

Kehitysyhteistyössä epäonnistuminen ei ole ehdottomasti välttämätöntä. Tarja Laine oli Lalibelan kirkkokaupungissa johtamassa kehitysyhteistyöprojektia 1990-luvulla. Kävimme tuossa kaupungissa Markun kanssa Tarjan jo poistuttua tehtävistään. Se minkä kuulimme ja näimme purkautui minun Tarjalle 1990-luvulla lähettämässä kirjeessä:

hei tarja

lalibelan excursio on nyt tehty

elämys oli täydellinen

fantastinen maisema

ystävälliset ihmiset

uskomaton kirkkomaailma

ihanat kylät pyöreine olkikattoisine taloineen

tarja, wonderful woman

jokaisen tuntema, kaikkien kunnioittama

kylän henki

jeru, autonkuljettajasi, joka lähetti kortin

oppaamme abebe, komiteasi jäsen

joka opasti meitä neljän tunnin ajan kaikkien kirkkojen läpi

hotellin ikkunasta kuuntelin kirkkolaulua aamukuudesta lähtien

menimme vielä kirkkoon puoli kahdeksan aikaan aamulla loppuseremonioihin

näin myös varastetun ristin, joka oli juuri saatu takaisin

perusteellinen tutustuminen mercatoon

kaljahetki keskusaukion kuppilassa

vierailu abeben talossa, sisaren tekemät etiopialaiset lätyt makoisilla perunoilla

ravintoloitsija sophie, joka halusi sinun näkevän ravintolansa

söimme siellä auringonlaskussa ihanan etiopialaisen aterian

kurssittamasi, nyt ethiopian airlinesin palveluksessa oleva mies, joka hyvällä englannilla

puhui lämmöllä sinusta

nuori poika shimeles femtaw, jonka kirjeen tulet saamaan

lukemattomat ihmiset

heistä jokainen tuntee tarjan

ja kaikki haluavat hänet takaisin

kirkossa ihmiset rukoilevat tarjan hyvinvointia

näin he sanovat

aviomiehesi ja lapsesi, kaikki tunnettuja ja kaikki kaivattuja

oli ihmeellistä olla paikassa, jossa ihmisen olemus, lähimmäisenrakkaus ja työ elävät

sinä tarja

olit tuottanut tällaisen kulttuurisen ja inhimillisen vuorovaikutuksen

tunsin suurta (ansaitsematonta) ylpeyttä, kun voin kertoa sinut nyt olevan meillä

rakas tarja, olen harvoin voinut kokea jotain tällaista

nyt kun tulen suomeen toivon että voit kertoa kaiken ja kaikesta

myös muille meidän ihmisillemme

pyydän suorastaan anteeksi, etten ole ymmärtänyt

kiinnostua, kysellä enemmän, oppia

….pena

 Syyria on yhteinen probleemamme

Asiat Syyriassa ovat kaaoksessa. Soitan Sate Zakikille. Hän syyrialainen joka on asunut Suomessa jo vuosikymmeniä. Hän oli Deveconin ”suuruuden aikoina” armoitettu kääntäjämme. Hän hallitsi arabiankielen vivahteet ja eroavuudet eri arabimaissa. Libyalaiset asiakkaamme tuijottivat hänen tekstejään lumoutuneina: ”tämä on niin kaunista”. Arabille kirjoituksen kauneus ja runollisuus on usein tärkeämpää kuin tekstin sisältö. Nyt siis soitin hänelle. Halusin kuulla analyysin Syyrian tilanteesta. 

Adel ja Naeem Syyriasta asuvat nyt Taalintehtaalla. He ovat innokkaita grafiikan oppipoikia. Poissa kotoaan. Kuitenkin isänsä kanssa.

Sate on surullinen. Hän sanoo syyrialaisilla olleen suuren kapasiteetin. He olivat hyvin koulutettuja. Hän syyttää heikkoa johtajuutta. Hänen mielestään johtajuus ja hallinto epäonnistuivat. Sitten tavallinen kansa nousi kaduille toivoen muutosta. Heidän mielenosoiuksensa murskattiin brutaalilla tavalla. Mielenosoitukset lähtivät moskeijoista – hän sanoo. Mutta toteaa samalla moskeijoiden olleen ainoa paikka yhteiskunnaliseen keskusteluun. Ei ollut puolueita eikä politiikkaa. Oli vain mafiaan verrattava valta-asetelma. Ymmärtämätön hallinto suorastaan pakotti kansan radikalisoitumaan. Silloin monet ulkopuoliset näkivät mahdollisuutensa. Iran, hizbollah, jihadistit ja suurvallat sotkeutuivat peliin. Hän kertoo Homsin kaupungista, siellä on 24 kaupunginosaa, nyt niistä on 13 raunioina. Hän kysyy kolmatta vaihtoehtoa. Eikö ole muita vaihtoehtoja kuin Bassar tai jihadistit? Hänen mielestään on. Kukaan ei vain uskalla sitä kertoa. Kaikki pelkäävät, vaikka sotatoimet ovat nyt lähes päättyneet. Ehdotan kansainvälistä apua Marshall-avun tapaan jälleenrakentamisen aloittamiseksi. Hän toteaa sellaisen avun mahdottomaksi niin kaun kuin maassa vallitsee kontrolloimaton harvainvalta. Sate ei usko asioiden muuttuvan paremmiksi vielä vuosikausiin.  Näin surullinen on tilanne lukuisten sunnittelukohteidemme tutuksi tehneessä rakastetussa Syyriassa. 

Olen blogeissani kertonut Syyriasta:

 http://penttimurole.blogspot.fi/2013/10/arabikevat-ja-syksy.html

http://penttimurole.blogspot.fi/2015/11/maailmankirjat-sekaisin.html

http://penttimurole.blogspot.fi/2016/03/terrorismin-pikkupirut.html

http://penttimurole.blogspot.fi/2016/12/aleppo-kuolema-vai-uudelleensyntyminen.html

Ali Libyasta vastaa aina, soitan hänelle

Ali Aburowais oli nuori arkkitehti, kun hän tilasi meiltä isoja töitä Libyaan. Nyt hän on jo keski-ikäinen mies ja neljän lapsen isä. Hänen poikansa syntyi, kun työt olivat aluillaan. Nyt poika on 23-vuotias ja opiskelee Tripolin yliopistossa taloustieteitä. Niin, todellakin opiskelee. Libyan koulut ja yliopistot ovat olleet suljettuja länsivaltojen aloitettua iskunsa Gaddafia vastaa. Maa on edelleen kaaoksessa. Hallitusta ei ole, tai niitä on kaksi. Osa maasta taitaa vielä olla militian avustamassa ”heimohallinnossa” – ei kenkään maana. Ali on kuitenkin toivorikas – niin kuin aina. Asiat muuttuvat hiljakseen. Taisteluja ei enää käydä. Hän on ehkä liian toiveikas. Tilanne on sama kuin Syyriassa. Maan ja heimojen yhtenäisyyden saavuttaminen on monimutkainen juttu. Tiedämme ja muistamme oman maamme henkisen tilan kansalaissodan jälkeen. Yhtenäinen Suomi syntyi vasta talvisodassa. Aikaa oli kulunut yksi sukupolvi. Se on varmaan vähimmäisaika yhtenäisyyden ja luottamuksen palautumiseen. Sama koskee Afganistania, Somaliaa, Irakia ja monia muita kansalaissotia käyneitä maita. Olemme kehittäneet länsimaisella viisaudella ympärillemme lukemattomia ruutitynnyreitä.
Eräs toinen ystäväni Libyasta ilmoitti, että nyt on turvallista. Hän sanoi järjestävänsä viisumin koska tahansa. Tiesulut ovat poistuneet, voimme lähteä katsomaan vanhoja paikkoja. Uskallanko?

Afrikka – murheenlapsemme

Afrikan väestönkasvu on hallitsematon. Maanosan taloudessa on nähtävissä kasvun merkkejä. Kehitysavun tarkoituksenmukaisuudesta kiistellään. Oikeastaan siitä ei paljoakaan kannattaisi kiistellä. Niin vähäistä se on sodankäynnin tai siihen valmistautumisen tai sen torjumisen  varojenkäyttöön verrattuna.

Soitan kuitenkin asiantuntijalle. Olen hänet jo aiemminkin tässä blogissa maininnut. Hän on Kari Karanko. Hän tuntee Afrikan. Kysyn häneltä mitä olisi Afrikalle tehtävä. Minulla oli tuossa alun kippuroissa näkyvillä Saharan eteläpuolisesta Afrikasta vain Sambia ja Zimbabwe. Sambiaan olimme aikoinaan konsultoimassa Kariba North -voimalaitosta. Siellä en ollut paikan päällä. Zimbabwen teillä olen taas runsaasti ajanut tehdessämme Feasibility Studya Mutaren valtatien kehittämisestä. Minusta silloin ainoat suuremmat liikennevälineet jotka valtateillä liikkuivat, olivat kaljankuljetusrekat. Tanssin myös innokkaasti jiveä paikallisen kaunottaren kanssa. Hän oli opettaja. Opettajan ammatti oli mielestäni tärkein ammatti tuossa maassa ja muutenkin. Minun opettajaystävättäreni lopetti opetustyönsä ja siirtyi isänsä linja-autofirmaan sihteeriksi. Hän ei kestänyt opettamista koulussa, jossa oli 700 oppilasta, joka oli Rhodesian aikaan rakennettu 200 oppilaalle, jossa ei ollut yhtään jalkapalloa annettavaksi pelivälineeksi, ei myöskään ollut kyniä eikä paperia. Kaiken lisäksi kaikki vessat olivat aina tukossa, eikä kraanoista tullut vettä.

Ihrahim indeksi

Niin, soitin Kari Karangolle. Hän puhui vaaleista. Afrikan maissa järjestetään kyllä vaaleja kansanjohtajien valitsemiseksi. Kansainväliset tarkkailijat toteavat vaalit rehellisiksi tai melkein rehellisiksi. Vaaleissa valitut lupaavat paljon. Kun he siten pääsevät valtaan mikään ei muutu. Vaikka kansantulo nousee niin tulokset eivät näy kansan elämässä. Kari kehottaa tutkimaan Mo Ihrahim indeksiä. Tuossa indeksissä Mo Ibrahim säätiö tutkii hallintoa ja määrittelee hallinnon laadun sen mukaan, miten kansalaisille tarjotaan poliittista, sosiaalista ja taloudellista yleistä hyvää ja palveluja. IIAG-indeksissä maan suoriutumista velvollisuuksistaan mitataan neljällä pääkomponentilla.  Ne ovat: turvallisuus ja oikeusvaltio periaate, osallistuminen ja ihmisoikeudet, kestävä talous ja inhimillinen kehitys.

Indeksi löytyy osoitteesta: http://mo.ibrahim.foundation/iiag/  

Indeksi tarjoaa mielenkiintoista puhdetyötä Afrikasta kiinnostuneille. Minä en ryhdy sen paremmin indeksiä esittelemään. Kunhan panin oheen meidän työkohteenamme olleista Afrikan maista viisi karttaa Ibrahim-indeksin tiedoista vuodelta 2017.

Ibrahim indeksi kertoo tällaisia trendejä valittujen valtioiden osalta. No, minun valikoimani on hieman rajoitettu, mutta antakaa anteeksi – nämä ovat minun kiinnostukseni kohteita. Yleinen hallinto on rappiolla Libyassa ja Mosambikissa. Varoituksen merkkejä on Sambiassa. Tilanne paranee Algeriassa, Egyptissä, Keniassa ja Zimbabwessa. Hyvinvointi on rappiolla Libyassa ja Mosambikissa. Varoituksen merkkejä on Etiopiassa ja Sambiassa. Algeriassa tilanne huononee.  Tunisia on nostamassa nenää pinnalle.  Egyptissä, Keniassa ja Zimbabwessa mennään kohti parempaa. Ihmisoikeudet ovat lamassa Egyptissä ja Sambiassa.  Vaaran merkkejä havaitaan Libyassa. Nenä on nousemassa pinnalle Keniassa ja Mosambikissa. Tilanne paranee Algeriassa, Etiopiassa ja Zimbabwessa. Opetus on huonossa jamassa Libyassa. Algeriassa ja Etiopiassa tilanne heikkenee. Varoituksia kuuluu Sambiasta, Mosambikista ja Zimbabwesta. Nokka nousuun Tunisiassa.  Tilanne paranee Egyptissä ja Keniassa. Terveydenhuollon taso on heikkenemässä Etiopiassa, Keniassa ja Sambiassa. Varoituksen ääni kuuluu Algeriasta ja Zimbabwesta. Terveydenhuolto paranee Tunisiassa, Libyassa, Egyptissä ja Mosambikissa. 

Ja kunnialliseksi lopuksi kuva  Ibrahim-trendi-indeksistä  koko Afrikassa. Punaisella värillä osoitetaan rappiolla oleva hallinto, joka on entisestään huonontunut.  Pieni oranssi Eritreassa osittaa rappion hidastuvuutta. Suuret alueet päiväntasaajan Länsi-Afrikassa kertovat vaaran merkeistä. Mali, Etelä-Afrikka ja Madagaskar keltaisella värillä näyttävät taistelevan hyvään suuntaan. Parempaan suuntaan ovat menossa Algeria, Marokko, Tunisia, Egypti, Senegal, Guinea-Bissau, Norsunluurannikko, Togo, Nigeria, Sudan, Kongon Demokraattinen Tasavalta, Tansania, Uganda, Kenia, Somalia, Zimbabwe ja Namibia.

Sodan jumalat uskontojen suojeluksessa

Sodan jumalat ovat jälleen kiihkeässä väittelyssä. Keihäänkärkiä hiotaan ja linkoja ladataan. Istuessani kevään kirkkaassa auringonpaisteessa ortodoksien pääsiäispäivänä kuunnellen Aleksanteri Nevalaisen kirkon kellojen iloista kilinää ja satunnaista vakavampaa kuminaa ja lukiessani samalla käteeni liimautuneesta puhelimesta sodanjumalien keskustelua päätin hieman syventyä uskonsotien historiaan.

Antiikin sodan jumalia olivat Kreikan Ares ja jumalatar Athene. Rooman sodan jumala oli Mars. Nykyajan sodan jumalat ovat ihmisiä. He keskustelevat, mutta sittenkin murhaavat. Nyt puhutaan jatkuvasti tekoälystä. Se on nykyajan jumalien apukeino, heiltä kun puuttuvat nuo entisajan singulaariteetit.

Pääsiäinen Toompean mäellä ihastuttaa

Ehkä se johtuu ympäristöstä, henkien havinasta tai sitten se johtuu oudosta rauhasta ja yön hiljaisuudesta. Ortodoksien pääsiäisyö ei kuitenkaan ole hiljainen. Kirkonkellot pauhaavat keskiyöllä. Silloin on avattava ikkuna ja kuunneltava tai mieluummin käveltävä 150 metriä ja oltava osa mahtavaa tunnelmaa. En ole uskovainen enkä voi osallistua iloon Kristuksen ylösnousemuksesta konkreettisessa mielessä. Nuo ihmiset kirkon ympäri kävellessään pääsiäisyönä iloitsevat minulle täysin virtuaalisesta tapahtumasta 2000 vuoden takaa. Minä taas iloitsen nähdessäni nuo hartaat ihmiset ja hymyilevät papit heidän joukkonsa edessä. Iloitsen myös kansanpaljouteen sulautuvien lasten ilosta heidän saadessaan mahdollisuuden osallistua keskiyön taianomaiseen tapahtumaan. Ainoa asia josta en yön juhlahetkellä voi iloita on parkkeerattujen autojen tulva, joka lähes tukkii juhlallisen kulkueen tien. Toinen asia ehkä joka hieman ihmetyttää on kirkon kiertäminen vain yhden kerran. Minulla on muistot hartaiden ortodoksimaiden kirkonkierrosta kolmeen kertaan. Eräs pääsiäisyö Kyproksella jäi ikuisesti mieleeni. Kirkko kierrettiin kolmeen kertaan. Miksi kolmeen kertaan? Syynä on Pyhä kolminaisuus. Isä, Poika ja Pyhä Henki.

Aleksanteri Nevalaisen kirkon kellot helisevät uskovien iloa. Kirkon tornissa olevat ristit kertovat puolikuun alistamisesta.

Uskovaiset ja jumaluus

Joudun pakostakin miettimään asian ydintä. Mikä voi olla kaiken rationaalinen perusta ja syy? Maailmassa on 6,5 miljardia uskovaista. 

87% kaikista maailman ihmisistä uskoo korkeampaan voimaan joka voi auttaa ja tukea meitä ja suorastaan päättää meidän kohtalomme. No, tuo luku on uskontokuntiin kuuluvien lukumäärä. Toinen juttu on, kuka uskoo ja mihin. Maailman suuret sodat ja etniset puhdistukset ovat useimmiten uskontojen tukemia ja siivittämiä. Suomessa niin kuin muuallakin maailmassa kansojen vaaleilla valitut johtajat, niinkuin itse itsensä valinneet diktaattoritkin pyytävät kansalleen ja itselleen korkeimman siunausta. Vain harvoissa diktatuureissa johtaja itse on jumala. Näin oli Rooman valtakunnassa keisari Julius Caesarin julistettua itsensä jumalaksi, Kiinan suuret keisarit olivat jumalia. Jumaluus oli myös Führerin Saksassa ja ilman muuta myös Leninin ja Stalinin Neuvostoliitossa. Mao Tsetung lienee pitänyt itseään jumalan veroisena. Japanin Hirohito ja hänen seuraajansa ovat joka tapauksessa ihmistä ylempänä – lähellä jumaluutta. Japanissa keisareiden jumaluus poistettiin vuonna 1945.

Antiikin monumentit

En ehkä ole kiinnostunut niinkään kaukaisen esihistorian haudoista ja polttohautauksen yleistymisestä. On vaikea tietää noiden menojen uskonnollisesta funktiosta. Uskon kyllä asioiden liittyneen kuolemanjälkeiseen elämään ja esi-isien läheisyyteen. Insinöörinä kiinnostavat tietysti rakennukset ja tässä tapauksessa temppelit. Ensimmäiset temppelilöydöt ovat Turkista. Vanhin löydetty ja tutkittu kohde on Göbekli Tepe Anatoliassa, lähellä nykyisen Syyrian rajaa, nykyisten pakolaisleirien tuntumassa. Hiilitutkimusten avulla on arvioitu näiden rakenteiden syntyneen vuosina 8000-10000 eaa.

Euroopassa ensimmäisiä merkkejä Stonehengen temppelistä syntyi 3100 eaa. Samoihin aikoihin rakennettiin Newgrangen mahtava käytävähauta Irlannissa. Lopulliseen tilaansa Stonehenge valmistui noin 1600 eea.

Muinainen Lähi-Itä on ollut organisoidun uskonnon ja sotalaitoksen kehto. Sumerilaisten Inanna, taivaan kuningatar päätyy sisarensa surmaamaksi manalaan. Sisar kuitenkin herättää hänet kolmen päivän kuluttua henkiin ja hän pääsee takaisin hoitamaan tehtäviään rakkauden, hedelmällisyyden ja sodan jumalattarena. Sota ja rakkaus, nekö ovat aina kuuluneet yhteen? Inannan aatteellisia seuraajia olivat Babylonian Istar ja kreikkalaisten Astarte. Raamatussa Tuomarien kirjassa kerrotaan israelilaistenkin sortuneen näihin vähäpukeisiin kaunottariin. ”Mutta israelilaiset tekivät jälleen sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä, ja palvelivat baaleja ja astarteja ja Aramin jumalia, Siidonin jumalia, Mooabin jumalia, ammonilaisten jumalia ja filistealaisten jumalia, ja he hylkäsivät Herran eivätkä palvelleet häntä.”

Minolaisuus ja Kreetan kulttuuriaarteet kiehtovat mieltä. Tai kyllä ne kauhistuttavatkin. Olet kai lukenut Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisestä Minotauruksen kauhukertomusta? Se imee mukaansa. Venetsialaiset hallitsivat tätä saarta vuosina 1200-1700. Tuo hallituskausi on jättänyt jälkiään. Niitä ovat jättäneet myös ottomaanien 200 vuoden aika, bysanttilaisten 800 vuoden aika ja roomalaisten 500 vuoden aika. Knossoksen palatsi rakennettiin ensimmäiseen asuunsa 3000 eaa. Maanjäristys tuhosi palatsin ja nykyiset palatsin kivet ja muurit syntyivät noin 1500 eaa. Kuningas MiIonos oli Knossoksen palatsin rakentaja. Hän oli Zeuksen ja foinikialaisen prinsessa Europan lapsi. Zeus sai Europan koukkuunsa tekeytymällä meren vaahdosta muodostuneeksi häräksi. Europa innostui härän kauneudesta ja hyppäsi selkään. Tuloksena syntyi Minos, Knossoksen hallitsija. Olisiko noista vanhoista valloitusajoista jokin salaperäisen jumalallinen kytkentä nykypäivään?

En laittanut tähän Gizan pyramidin kuvaa, sillä Saqqara-pyramidi rakennettiin ensimmäisenä vuonna 2600 eaa. Stonehenge ja Knossoksen palatsi syntyivät samoihin aikoihin. Hieman yllättää, että maya-pyramidi on 3000 vuotta Saqqaraa myöhempi teos. Olmekkien kulttuuri oli kuitenkin voimassa nykyisessä Meksikossa jo 1000 vuotta eaa.

Indus-joen sivilisaation myötä tämä alue on ollut uskontojen ”kehittämiskeskus”. Hinduismi syntyi ja levisi 2000-luvulta eaa. alkaen. Hindulaisia temppeleitä ei ole jäljellä ajalta ennen ajanlaskun alkua. Ehkä eräs tunnetuimpia hindutemppeleitä on vuoden 1100 eaa. tienoilla rakennettu Anchor Wat Kambodsassa.

Buddhalaisuus lähti nousuun puolitoista vuosituhatta myöhemmin eli 500-luvulla eaa. Prinssi Siddhartha Gautama eli Buddha itse syntyi vuonna 560 eaa. Hänen mukaansa ihminen kärsii niin kauan, kun hän on takertunut maailmaan.  Vaikea tietää mihinkä muuhunkaan sitä takertuisi! Vanhin buddhalainen temppeli ”stupa” on Sanchissa, Intiassa. Se rakennettiin 240 eaa.

Konfutselaisuus syntyi perustajansa Konfutsen myötä 500-luvulla eaa. Uskonto tai siveysoppi oli jatkoa kiinalaiselle Shang Zou –perinteelle, joka oli ollut olemassa jo 2000 vuotta. Oppi piti ihmissuhteita pyhyyden manifestina. Aikanaan sitten Mao piti konfutselaisuutta syynä Kiinan heikkouteen ja kehitti uusia sääntöjä.

Sokrates epäonnistui jumalsuhteessaan

Vuonna 399 eaa. Sokrates tuomittiin kuolemaan, koska hän tuomion mukaan: "Epäonnistuu tunnustamasta Kreikan kaupunkien jumalia" ja esittää "uusien jumalien" käyttöönottoa.

Aristoteles eli 300 eaa, hän oli Platonin oppipoika. Hän oli rationaalinen sekularisti. Hänen lukuisat kirjansa keskittyivät yhtä lailla luonnon, kuin ihmisenkin monimuotoisuuteen. Jumalat eivät tainneet olla hänen erikoisen kiinnostuksensa kohteena. Hänen hyveensä ja tavoitteensa oli ihmisen onnellisuus. Hän oli sitä mieltä, että politiikan ja etiikan pitäisi olla yhtä. Olisi hyvä sääntö tällekin päivälle.  Hänen jälkeensä eri uskonnot, kristinusko ja islam esimerkkeinä ovat etsineet yhteyttä Aristoteleen viisauteen. Useimmiten kai nämä ”löydetyt” yhteydet ovat lähinnä väärennöksiä. Kristinusko varsinaisesti levisi puoli vuosituhatta Aristoteleen jälkeen ja Muhammed syntyi 800 vuotta hänen jälkeensä. Joten kaukaa oli selityksiä haettava. Toisaalta ikuisia ovat Aristoteleen sanat: ”Jumala on ylin ja ikuinen olento, niin että Jumalalle kuuluu elämä ja iankaikkisuus. Sillä se on, mitä varten Jumala on.” Viisaat ovat sanoneet, että sekularismi ja järki tuottavat hyvinvointia ja onnellisuutta, uskonnot ja myytit taas tuottavat sotaa ja onnettomuutta.

Sodat ja uskonto

Siitäpä innostuin omaksi ilokseni tai surukseni hieman tutkailemaan sotien historiaa ja niiden liittymistä uskontoon. Sotien tai historian kirjojen tuntemien ”suurten” sotien määrä on melkoinen. Minä sain luettelooni näitä suuria sotia noin 200 kappaletta. Assyrialaiset olivat ensimmäinen sotilasvaltio. Kuinka ollakaan, että ensimmäinen historiankirjojen tunnistama sota Mesopotamiassa 2450 eaa. oli sekin uskonsota. Jumala oli käskenyt. Antiikin suuret sodat käytiin pääasiassa Kreikan ja Persian välillä. Silloin ei sotien pontimena olleet niinkään uskonnot. Oli kysymyksessä valta ja erityisesti rikkaudet. Jumalia oli riittävä määrä kaikkien onneksi. Niiden arvovallasta ei ollut tarvetta taistella ja tappaa. Mutta kyllä heilläkin kaikilla oli sodanjumalansa voittoa siivittämässä. Kreikassa oli sodan jumala Ares ja sodan ja viisauden jumalatar Athene. Persialaisilla oli kymmenittäin jumalia. Sodasta huolehti Burijas.

Antiikin aikana ennen Jeesus Nasaretilaisen syntymää oli mahtavia kulttuureja. Monijumalaisuus vallitsi eikä siitä saanut aikaiseksi varsinaisia uskonsotia. Sotia kuitenkin käytiin. Niistä suurimpia olivat Kreikan ja Persian monisatavuotinen taistelu hegemoniasta. Muita merkittäviä sotia olivat peloponessolaissodat Ateenan ja Spartan välillä 430-luvulla eaa., sekä puunilaissodat Rooman ja Karthagon välillä 246-146 eaa.  Oli vielä kolme pyhää sotaa Delfoin oraakkelin ympärillä.

Mooses sai Siinailla 10 käskyä noin vuonna 1400 eaa. Egyptin Akhenaten yritti samaan aikaan perustaa monoteismin valtakuntaansa, mutta epäonnistui. Kolme uskontoa antiikin ajoilta syntyi ja jäi voimaan. Ne ovat hinduismi 2000 eaa., konfutselaisuus 470 eaa. ja buddhismi 250 eaa.

Pyhät sodat Delfoin oraakkelin omistuksesta

Kun uskonsodista puhutaan niin nuo antiikin pyhät sodat kiinnostavat.  Ensimmäinen pyhä sota käytiin noin vuonna 711 eaa. Oli kysymys Kirran kaupungin ja Delfoin kaupungin kiistasta oraakkelin hallinnasta ja asiakkaiden vuorojärjestyksestä. Kirralaiset olivat erikoistuneet ryöstelemään läheiseen Delfoin kaupunkiin kuuluisan oraakkeli Pythian luo matkaavia pyhiinvaeltajia. Oraakkeli puhui suuremmalla suulla, hän puhui itsensä jumala Apollon suulla. Delfoilaiset päättivät kostaa. He onnistuivat myrkyttämään linnoitettuun kaupunkiin johtavan vesijohdon. Kemiallisen sodankäynnin myrkkynä käytettiin kasvia nimeltä Vaaleajouluruusu (Helleborus niger). Kaupunki ja sen asukkaat tuhottiin. Siitäpä Pyhä Sota numero 1.

Ensimmäinen pyhä sota voitettiin kemiallisella sodankäynnillä. Nykypäivänä käyttävät samoja konsteja. Vaaleajouluruusu oli myrkkykasvi, jolla Delfoin linnoituksen juomavesi myrkytettiin. Voimakas vatsatauti lamautti puolustuksen.

Toinen pyhä sota alkoi vuonna 449 ja kesti kymmenen vuotta. Kaksi kaupunkivaltiota oli jälleen riidoissa, Fokis ja Delfoi. Kysymys oli samaisesta Delfoin oraakkelista ja oikeastaan oikeudesta ohittaa oraakkelin puheille pyrkivät jonossa. Tällainen oikeus annettiin oraakkelia tukeneille kaupungeille. Ateenalaiset syyttivät delfoilaisia liiallisesta Persia-ystävällisyydestä ja kaappasivat alueen itselleen tai luovuttivat sen fokislaisille. Spartalaiset tulivat väliin ja antoivat kaupungin taas sen asukkaille. Kun Spartan pojat sitten lähtivät omille mailleen, itse Perikles oli valtaamassa kaupunkia takaisin ja luovutti sen Fokis’in hallintaan. Tilanne kuitenkin päätyi rauhanteossa siihen, että Delfoi sai itsenäisyyden 421 eaa. Pyhyyttä kerrakseen.

Kolmannen pyhän sodan taistelut koskivat jälleen samaista oraakkelia. Historia on epävarma, sillä lähteitä pidetään valehtelijoina. Itse Demosthenes joutuu tällaisen pilkan kohteeksi: ”Jotkut valehtelijat, joista tiedetään, etteivät he ole koskaan puhuneet totta, jos oli vähänkään heidän intressissään valehdella”. Varmasti tiedetään, että sotaa käytiin vuosina 356–346 eaa. Syynä oli fokislaisille määrätty sakko, Vastakkain olivat Makedonian kuningas, Theeban tukemana ja silloin oraakkelia ja Apollon temppeliä hallinneet.  Sodittiin jälleen pyhästi 10 vuotta ja sitten väsähdettiin. Se oli kolmas Pyhä Sota.

Erikoista että Pyhän Sodan nimet on annettu juuri näille kolmelle kreikkalaissodalle puoli vuosituhatta ennen ajanlaskun alkua. Pyhyyttä näissä sodissa ei juuri ollut.

Ajanlaskun alun jälkeen oli vielä hiljaista uskonsotien suhteen. Kunhan Rooma kahistelee Juudean kanssa sekä saksalaisten heimojen kanssa pohjoisessa. Kiinassa tapahtui kyllä merkittävä 7 miljoonaa uhria vaatinut Keltaisen turbaanin kapina. Hunnien hyökkäys Eurooppaan vuonna 395 oli tavallaan uskonsodan tapainen. Olivathan siinä vastakkain kristityt ja ”mikä lienee ollut hunnien uskonto”. 

Hunnit aiheuttivat suurta kaaosta lähes 50 vuoden ajan, kunnes vetäytyivät Chalonin taistelun jälkeen 541. Kuvassa on keltaisella hunnien valtaamat alueet sekä punaisella kolmiolla Chalonin taistelupaikka

Arabisaatio, muslimisaatio ja ”uusi aika”

Arabisaatio ja muslimisaatio alkoi vuoden 633 jälkeen. Profeetta Muhammad oli saanut Mekan vallattua vuonna 630. Parin vuoden päästä hän sitten kuoli eikä voinut nähdä tulevaa maailmanvalloitustaan.   Ensin Rashidun kalifaatti valtaa Mesopotamian, Persian ja Egyptin 632-661. Sitten Umayad kalifaatti valtaa Intian, P-Afrikan ja Espanjan 661-750. Bysantti käy muslimeja vastaa jatkuvaa sotaa 633-1035. Espanjan muslimisodat alkavat heti valloituksen jälkeen 711 ja jatkuvat vuoteen 1492. Mesopotamiassa Arabimuslimien kalifaatti oli vallassa aina vuoteen 990 saakka. Tämän jälkeen valtaan tulivat turkkilaiset ja mongolit vaihtelevalla kokoonpanolla. Ottomaanit ottivat alueen komentoonsa vuonna 1534. Istanbulin sulttaanien valtakausi kesti lähes 400 vuotta, ensimmäiseen maailmansotaan 1917.  Silloin alkoi brittien kontrolloima monarkia, jota kesti vuoteen 1958. Nyt sitten ovat asiat kauttaaltaan enemmän sekaisin kuin koskaan historian aikana. Onko uskonnoilla sormensa pelissä? On!

Ajanlaskun alusta vuoteen 1900 tapahtui itse asiassa kaikki se, jolla maailman uskontoreviirit valloitettiin. Kristinusko oli Rooman valtakunnassa levitellyt siipiään kaikessa rauhassa ja vuonna 380 siitä tuli valtionuskonto. Profeetta Muhammed astui kehiin vuonna 632 valloittamalla Mekkan. Kalifaattien valloitusretket laajentavat muslimien vallan Intiasta Espanjaan ja kaikkeen sen välillä. Välimeri oli nimeltään Rauhan meri. Sen pohjoispuolella olivat ”sodan maat”. Lähes 2000 vuoden aikana sodissa ja valloituksissa kuoli arviolta 300 milj. ihmistä. Olen arvioinut uskonsodiksi kaavion vihreällä merkityt sodat. Uskonsodissa kuolleita oli 50 miljoonaa, se on siis 17% kaikista kuolleista.

Viimeisen runsaan sadan vuoden aikana sodissa on kuollut noin 200 miljoonaa ihmistä. Suurin kuolemantili tuli luonnollisesti toisesta maailmansodasta: 80 milj. kuollutta ja ensimmäisestä maailmansodasta 20 milj. kuollutta. Varsinaisia uskonsotia oli useita, mutta uskonsodissa kuolonuhrien määrä oli noin 3% kaikista kuolleista. 1900-luku ei selvästikään ollut uskonsotien aikaa, vaikkakin vuosisadan lopulla Afganistan ja Kaksoisvirran maat yhdessä Afrikan rauhattomuuksien kanssa synnyttivät kaaviossa näkyvät vihreät kentät.

Tulinko tästä kaikesta johonkin mieltä ylentävään johtopäätökseen? Yllätyinkö jostain tässä historian pienessä kertaustuokiossa? Auttoiko Toompean mäen Aleksanteri Nevalaisen kirkon kilinä minua ymmärtämään? Suurimmat ihmisuhrit on saatu aikaiseksi ideologisissa sodissa. Ystäväni Eki Siivonen täsmensi asian sanomalla Stalinin tappaneen levittääkseen kommunismia, Hitlerin tappaneen levittääkseen fasismia ja USA:n tappavan levittääkseen demokratiaa ja vapautta. Kun sodissa on historian aikana kuollut ehkä 500 miljoona ihmistä, niin uskonsotien osuus saattaisi olla noin 100 miljoonaa ihmistä.  Uskonoppineet eivät ole pystyneet pitämään kantta kiinni. Muistelen aina erään suuren islamilaisvaltion suurlähettilään neuvoa nuorelle vienti-insinöörille. Hän sanoi uskonoppineille siunaantuvan valtaa vain ehkä kerran 500 vuodessa. Silloin kun valta tulee niin, silloin se on otettava!

Ensimmäisen maailmansodan alkukahinat tapahtuivat Balkanin sodissa. Venäjä, Ranska, Saksa, Itävalta-Unkari ja Iso-Britannia yrittivät pitää kantta kiinni. Ei, sieltä kiehuvasta padasta purkautuivat sodan voimat. Onko tilanne muuttunut?

Pohjoisessa pyöräillään, etelässä käytetään joukkoliikennettä, mutta henkilöautoilu vallitsee – kaikkialla!

Liikenneviraston johdolla ja tilauksesta on jälleen suoritettu ja raportoitu uusi henkilöliikennetutkimus. Se on hienoa! KuTutkimus suoritettiin nyt kahdeksannen kerran. Tutkimukseen osallistui ensi kertaa myös kaupunkiseutuja omilla lisäotoksillaan. Mukana tulivat Helsingin, Oulun, Tampereen ja Turun seudut, Joensuun ydinkaupunkiseutu, Päijät-Hämeen maakunta, Riihimäen seutukunta, Salon kaupunki sekä itäinen ja läntinen Uusimaa. Tutkimus suoritettiin konsulttityönä. Tekijöinä olivat WSP ja Kantar TNS Oy eli entinen Suomen Gallup. Virpi Pastinen on ansioitunut tutkimusten vetäjänä, - niin nytkin. Kantarin työtä johti Joni Vallenius. Kaiken kaikkiaan työhön osallistui yli sata henkeä. Työn tilaajapuolta edustavassa ohjausryhmässä oli siinäkin laskelmani mukaan 25 henkeä.

Tutkimuksen esipuheessa hehkutetaan käännekohtaa: ”Tutkimus kuvaa nykypäivän liikkumista. Se ajoittuu ajankohtaan, jolloin digitalisaation, robotiikan ja liikenteen palveluistumisen odotetaan mullistavan tulevaisuuden liikkumisen. Kaupungistuminen on jatkunut jo pitkään ja suuntauksen arvioidaan edelleen jatkuvan. Tulevaisuudessa yhä useamman uskotaan ostavan liikkumisensa palveluna. Tutkimus osuu siis eräänlaiseen liikkumisen sisällölliseen käännekohtaan.”

Minä olen tuota käännekohtaa taivastellut monessa blogissani. Olen sanonut, etten usko digitaalisuuden, robotiikan tai palveluistumisen muuttavan asioita kovinkaan radikaalisti. Tai ainakin olen sanonut, ettei tuollainen muutos voi tapahtua eräiden tutkijoiden esittämässä aikataulussa. Nyt on siis hyvä tilaisuus tarkastella muutosta henkilöliikennetutkimuksen valossa.

Etsin yllätyksiä

Tutkimus on laajentanut kyselyjä ansiokkaalla tavalla. Erityisesti vapaa-ajan matkojen osuuden kasvu kiinnostaa minua. Olemmehan kaikki huomanneet, ettei ruuhka-aika olekaan enää se ainoa ruuhka-aika vaan liikenne yllättää määrällään myös ruuhka-aikojen ulkopuolella. Vai onko ystäväni Eero Paloheimo sittenkin oikeassa, kun hän väittää Tuusulanväylän iltapäiväliikenteen alkavan kello 15 ja päättyvän kello 17. Hän ihmettelee miten ihmisten työpäivä voi päättyä jo kolmen jälkeen. No, totta puhuen minäkin olen tuota ihmetellyt. Mutta nyt ajattelen saavani tutkimustietoa joka kirkastaa ajatukseni mutusta faktoiksi.

Matkaluku

Matkaluku on kautta aikojen ollut maagisesti vakio. Minun vanhin tutkimusaineistoni on Lahdesta ja Tampereelta vuodelta 1969. Nyt voin verrata matkalukua silloin ja nyt. Ensimmäinen yllätykseni on ero kevyen liikenteen matkoissa. Lahdessa ja Tampereella tutkittiin ensimmäistä kertaa Suomessa kevyen liikenteen matkoja. Helsingin ”suuressa liikennetutkimuksessa” eli Smith-Polvisessa vuonna 1967 käsiteltiin vain ajoneuvomatkoja. Verrataan siis Lahteen ja Tampereeseen nykyihmisen liikkumista matkalukujen muodossa. Käytän tässä vertailukohtina vuosien 1999 ja 2016 henkilöliikennetutkimuksia. Vuosi 1999 on sikäli hyvä, että se sattuu samaan ajankohtaan kuin meidän Tampereen ja Lahden liikenne-ennusteidemme ohjetilanne.  Vuoden 1968-1969 tutkimusten valossa ennustimme silloin vuoden 2000 tilannetta.

Vuosien 1999 ja 2016 henkilöliikennetutkimukset antavat vuorokaudessa suoritettujen henkilömatkojen määräksi hyvin tarkkaan 2,9 matkaa/henkilö/vrk. Vain Oulun seutu pompahtaa tuloksissa 3,4 matkaan. Oulun seudun tutkimustulos on lähes sama minkä saimme aikanaan Lahdessa (3,4) ja Tampereella (3,5). Kulkumuodoissa on tietysti tapahtunut merkittävä muutos. Vanhoissa tutkimuskohteissa henkilöautolla suoritettiin vain 0,7-0,8 matkaa, kun nykyisin matkaluku on 1,5-1,7 matkaa/henkilö/vrk. Vuonna 1968 henkilöautotiheys oli 150/ha/1000 asukasta. Nyt uusimman tutkimuksen (2016) aikaan koko maan liikennekäytössä olevien henkilöautojen tiheydessä oltiin lukemassa 600/ha/1000 asukasta. Helsingissä vastaava tiheys on 330 ha/1000 asukasta.

Henkilöautokanta

Maassamme on rekisterissä 3,5 miljoonaa henkilöautoa. Niistä liikennekäytössä on 2,7 miljoonaa. Pakuja on vielä tämän päälle noin 0,4 miljoonaa. Vuonna 2017 koko maan liikennekäytössä olevien henkilöautojen henkilöautotiheys oli 606 ha/1000 asukasta. Autokanta on hitaassa mutta jatkuvassa kasvussa. Alueelliset erot ovat kutenkin suuria.

Suomen huippuautoistunein maakunta on Etelä-Pohjanmaa. Ilmiö ei ole kuitenkaan pohjanmaailmiö, sillä Satakunta, Etelä-Karjala ja Kainuu ovat kärkiviisikossa. Uudenmaa ja Pirkanmaa ovat ”peränpitäjiä”. Valituista kaupungeista Seinäjoki on autoykkönen. Vantaa on korkealla, sillä henkilöautoja on 475 per 1000 asukasta – huolimatta rautateistä pitkin ja poikin. Helsinki sinnittelee hännän huippuina 330 autolla per 1000 asukasta.

Vaikuttaako kaupungin tiiveys autotiheyteen?  No, kyllä tuohon pientä trendinpoikasta syntyy, vaikka lähes kaikki kunnat ovatkin rykelmässä 600-700 henkilöauton/1000 as. kategoriassa.

Kulkutapajakauma

Kulkutapajakaumaan sisältyy suuria toiveita ja muutoksen mahdollisuus. Henkilöliikennetutkimuksen esipuheessa puhutaan robotisoitumisesta. Pyöräilyn lisääntymiseen asetetaan suuria toiveita. CO2-tavoitteiden saavuttaminen edellyttäisi suurta muutosta. Katsotaan tilannetta.

 Vuonna 1969 Lahden ja Tampereen tutkimukset antoivat henkilöauton osuudeksi kulkutapajakaumassa noin 20%. Ennustimme sitten vuoden 2000 tilanteeksi noin 40%. HLT 1999 osoitti auton käytön 55-60% tasolle. Sama taso on säilynyt Tampereen ja Lahden seuduilla vuoteen 2016. Tuloksien vertailussa vuoteen 1969 on otettava huomioon tuolloin saatu suurempi matkojen määrä juuri kevyen liikenteen suhteen. Kaupunkiseutujen vertailussa vaikuttaa myös alueiden asutuksen leviäminen seuduille. Joukkoliikenteessä Tampereen ja Lahden vanhoissa ennusteissa asetettiin tavoitteita joukkoliikenteen osuuden pitämiseksi 15-20% tasolla. Ne eivät ole toteutuneet. Vain Helsingin seutu on tässä onnistunut.

Hieman vanhoja haikailuja, 1969 versus nykypäivä

Tampereen tutkimusohjelma haastaa aikalaisensa Smith- Polvisen. Se haastaa myös amerikkalaisperäisen tutkimuskäytännön, jossa kävely ja pyöräily olivat tarkastelun ulkopuolella. Tampereen kaupunkiseudun 700 000:sta päivittäisestä matkasta tehtiin vuonna 1969 kävellen 52 %, joukkoliikenteellä 19 % ja yksityisautolla samoin 19 %. Jäännös oli kaksipyöräisillä tehtyjä matkoja - moottorilla tai ilman. Kaksipyöräisillä tehtiin 10% matkoista.

Tampereen tutkimus 1968-1969 oli laaja: 5 500 ruokakuntahaastattelua, 1 290 kuorma-ja pakettiautojen ajopäiväkirjaa, 35 000 tienvarsihaastattelua, 1 021 toimipaikkahaastattelua ja 1 906 kauppaliikehaastattelua.

Ennusteessa vuodelle 2000 nähtiin relevantiksi vaihtoehdoksi voimakas joukkoliikenteen kehittäminen yhdistettynä henkilöauton käytön tavoitteelliseen rajoittamiseen. Asennoitumisessa joukkoliikenteeseen vaadittiin muutosta mm. hylkäämällä kannattavuusvaatimus. Tulevaisuuden tavoitteeksi keskustan liikenteessä asetettiin Tampereen silloinen työmatkojen kulkutapajakautuma. Tutkimusaikana keskustaan suuntautuvista työmatkoista 23 % tehtiin henkilöautolla, 38 % bussilla ja 39 % kävellen tai pyörällä. Kaikista keskustan matkoista vastaavat luvut olivat 18 % henkilöautolla, 18 % bussilla ja 64 % kävellen tai kaksipyöräisillä. Miten ennustimme ja miten sitten kävi? Vuodelle 2000 ennustimme henkilöauton käytön nousevan 43 % tasolle ja bussien käytön laskevan 17 % tasolle. Todellisuudessa vuonna 2004 henkilöauton käyttö keskustaan suuntautuvilla matkoilla oli 58 % ja joukkoliikenteen käyttö vain 12 %. Tavoitteet eivät toteutuneet todellisuudessa, mutta ne eivät myöskään toteutuneet meidän omissa ennusteissamme. Olimmehan pitäneet tavoiteltavana keskustan työmatkojen hoitamista 23 %:n henkilöauto-osuudella. En löytänyt hakemallakaan HLT-tutkimusaineistosta Tampereen keskustaan suuntautuvan työmatkaliikenteen henkilöauton käyttöprosenttia, löysin kuitenkin työssäkäyvien ihmisten kaikkien matkojen henkilöauton käyttöprosentin, se oli 65%. Oliko tässä jotain yllättävää? Yllättävää on kaiken hitsautuminen paikalleen. Yllättävää on se, että mitään muutosta ei ole tapahtunut viimeisen 20 vuoden aikana. Vuodesta 1970 tutkimusvuoteen 2016 väestö Tampereen kaupunkiseudulla on kasvanut 1,6-kertaiseksi ja henkilöautokanta 6-kertaiseksi ja vastaavasti vuodesta 2000 vuoteen 2016 kasvukerroin on ollut sekä väestön että autokannan osalta 1,22-kertainen.

Tampereen kulkutapajakautumaa tarkasteltaessa havaitaan henkilöautoilun osuuden nousseen vuoden 1969 kahdeksastatoista prosentista 56 %:in vuoden 2005 tilanteessa. Vuodelle 2000 olimme ennustaneet 48 %:n henkilöauto-osuutta. Vuonna 2005 kevyt liikenne oli 30%, me oletimme sen ennusteessamme huomattavasti suositummaksi. Joukkoliikenteen osuus pieneni 18 %:sta kahteentoista prosenttiin, vaikka meidän optimistinen ennusteemme tarjosi 17 %:n kulkutapaosuutta. Siitä se on edelleen lipsunut alaspäin.

Asukkaiden päivittäisen matkustamisen ennustamisessa on problematiikkansa. Näin kertoo Lahden ja Tampereen 70-luvun alun liikenne-ennusteiden vertailu valtakunnallisen henkilöliikennetutkimuksen tuloksiin. Kokonaismatkojen määrä arkipäivänä tutkittiin ja ennustettiin tasolle 3,5 matkaa per asukas. Uudet HLT-tutkimukset osoittavat päivän matkaluvuksi alle 3 matkaa asukasta kohti. Mauri Heikkonen, vanhan Lahden tutkimuksen projektipäällikkö, epäilee syyksi matkan käsitteen. Saattaa olla, että myös tutkimusmenetelmä on ollut erilainen.

Matkojen tarkoitus

Matkojen tarkoituksen muuttuminen kiinnostaa. Itseäni on ajatteluttanut vapaa-ajanmatkojen lisääntyminen. Ennen työmatkat olivat ruuhka-aikaa määrittävä matkan tarkoitus. Nyt liikenne on päiväsaikaan tasaisempaa. Uusia merkittäviä matkantarkoituksia on ilmestynyt. Kaikki me tiedämme, ainakin isovanhemmat tietävät alituiset kyyditykset futistreeneihin tai tennisharkkoihin. Uusimmassa henkilöliikennetutkimuksessa asiaa selvitettiin. Matkantarkoitusjakaumassa ja matkojen päätepisteiden luonteessa on tapahtunut muutoksia.

Tässä vertailussa näkyy työmatkojen osuuden väheneminen ja vapaa-ajan matkojen lisääntyminen.  Tampereen 2016 luvut ovat kyllä hieman vääristyneitä, sillä tutkimustuloksista on tässä vaiheessa saatavilla vain henkilöautomatkat (keskimmäinen tolppa). Muut tolpat kuvaavat matkoja kaikilla kulkutavoilla.

  

Pyöräilyyn asetetaan suuria toiveita. Rakennetaan baanoja ja pyöräteitä. Pyöräily ei ole kuitenkaan juuri lisääntynyt. Merkittävimmät pyöräilykaupungit sijaitsevat pohjoisessa. Tämä tuntuu oudolta, mutta mielenkiintoiselta. Helsinki on erinomaisen heikko pyöräilykaupunki.

Lopuksi pieni ”ranking”

On muotia asetella kaupunkeja tai alueita paremmuusjärjestykseen. Siksipä minäkin muodin mukaan katson mitkä tutkimusalueet ovat pyöräilykaupunkeja, kävelykaupunkeja, joukkoliikennekaupunkeja tai autokaupunkeja. No, kaupunkeja, alueita tai maakuntia sen mukaan mitä alueita on erityisesti tutkittu.

Jalan suoritetaan 20-30% matkoista. Helsingin sisempi kaupunkialue on ykkösenä. Helsingin kehysalue on taas peränpitäjänä. Valitettavasti aineistosta ei vielä ole analysoitu muiden kaupunkien ydinalueita. Pyöräilyn osuus matkoista on yleensä 5-8%. Helsingin sisemmällä kaupunkialueella pyörämatkojen osuus on 7%. Tilastossa pomppaa Oulu, se on 16% pyöräosuudella maan ykkönen. Joensuu 13% osuudella on hyvä kakkonen.

  

Joukkoliikenteessä Helsinki on selkeä ykkönen. Helsingin seudun matkoista 18% tehdään joukkoliikenteellä. Sisempi kaupunkialue saa joukkoliikenneosuudeksi 22%. Kehysalueella joukkoliikenneosuus putoaa tasolle 6%. Kakkosena listalla on Tampereen seutu, joukkoliikenneosuus siellä on 9%. Turku putoaa jo 7%: in. Vielä katsomme henkilöautoliikenteen valta-asemaa suomalaisessa liikkumisessa. Pohjanmaalla on eniten autoja. Meillä ei ole nyt tässä tilastossa Pohjanmaan lukuja. Ykkösenä on Salon kaupunki. Henkilöautolla tehdään 74% matkoista. Helsingin kehysalue on hyvänä kakkosena lukemalla 72%. Oulu, Turku ja Tampere sinnittelevät 60% paikkeilla. Helsingin seudun lukema on 49% ja Helsingin sisemmällä kaupunkialueella tehdään sielläkin 42% matkoista henkilöautoilla.

Tämä kuva kertoo henkilöauton valta-aseman ihmisten liikkumisessa. Näitä miettiessä ja kevään odotuksessa!