perjantai 4. tammikuuta 2019

Haikailen Vihdintien ja Tuusulanväylän bulevardeja


Muisteluni palaavat aina vuoteen 1989 kun Simo Järvisen kanssa saimme Raimo Ilaskiveltä tehtäväksi selvityksen pääkaupunkiseudun rakentamismahdollisuuksista. Silloin esitimme ajatuksen Kehä I:n sisäpuolisten pääväylien muuttamisesta kaduiksi. Emme käyttäneet sanaa bulevardi. Ideana oli mahdollisuus rakentaa katujen varrelle. Siis Mikko Ahon käyttämää sanontaa lainatakseni: siirtää liikennevaloja lähemmäksi kehätietä. Nopeutta pudotettaisiin, istutettaisiin puita ja rakennettaisiin kevyen liikenteen väylät. Emme kuitenkaan uneksineet ratkaisevamme asuntotuotannon ongelmia näiden katujen varrella. Helsingin uuden yleiskaavan kunnianhimoisena ajatuksena oli tällainen ratkaisu. Kolmasosa tulevasta asuntotuotannosta oli tarkoitus sijoittaa uusvanhojen pääkatujen varrelle. Tämä aie kaatui juristien järkeilyyn. Sitä edesauttoi väylien hallitsijan eli valtion tieviranomaisten kanta. Kaupunki oli kaiketi unohtanut neuvotella heidän kanssaan. Meikäläiset vanhan polven suunnittelijat olimme tottuneet tievaltion mahtiin. Maksajaa kannattaa kuunnella. Näin intoa puhkuva byrokratia erehtyi ja laki puhui.  Jäljelle jäi neljä bulevardia. Nyt kaupunki on julkaissut Vihdintien ja Tuusulanväylän bulevardien suunnitteluperiaatteet. Kirjoittelinkin jo hieman noista: https://penttimurole.blogspot.com/2018/11/bulevardisuunnittelun-kiintoisa.html

Minä olen haikaillut monessa blogissani bulevardikaupunkien mitoituksen perään. Olen syyttänyt suunnittelijoita ylimitoituksesta. Nyt kun ovat nuo kaksi bulevardia tekeillä, on hieman rauhallisempaa kiihkottomasti ihmetellä suunnittelijoiden tulevia haasteita. Miten niin kiihkottomasti? Kiihkottomasti siksi, ettei tarvitse tuosta keskuspuistosta nimbyillä.  En tee tätäkään blogia kenenkään kiusaksi. En halua kiusata Mikkoa enkä Marjaa. En myöskään halua kiusata Reettaa. Saatikka että haluaisin kiusata kaupunkiympäristölautakunnan arvoisia jäseniä. Minä teen näitä vain omaksi ilokseni. Kiusaan korkeintaan itseäni. Mutta teen niitä omasta tahdostani. Kukaan ei minua komentele tai ahdistele. Olen eläkeläinen. Tämä on dementian torjuntaa. Saatan sillä säästää kaupunkini rahoja, kun eivät joudu täyttämään minulla terveydenhuollon kipeästi kaivattuja muistisairaspaikkoja. Säästö se on pienikin säästö.

Mittakaavan tarkistuksia
Ryhdyinkin valistamaan itseäni pienillä kuvasovituksilla käyttäen minulle suotuja keinoja kuten Power Pointia ja Google Earthia. Onhan minulla tiedossa, että suunnittelijat ovat bulevardihankkeissa tavoitelleet suuren maailman asukastiheyksiä. Puhutaan kirkkain otsin yli 25000 asukkaan ja työpaikan määrästä neliökilometrillä. Helsingissä sellaisia alueita ovat Torkkelinmäki (30000+5000), Linjat (17000+8000), Punavuori (20000+14000) ja Krunika (13000+13000). Tihein alue Helsingissä on Kamppi. Siellä on 13000 asukasta ja 27000 työpaikkaa neliökilometrillä

Laitoin tähän alkajaisiksi kuvan selvittääkseni itselleni eräiden tuttujen hankkeiden mittakaavaa. Siinä on tehtyjä tai tekeillä olevia hankealueita ja/tai kaupunginosia. Numerot kertovat alueen nykyisen tai suunnitellun asukasluvun. Hieman hurjalta tuntuu, että Tuusulanväylän bulevardille mahtuisi Jätkäsaaren asukasluku tai enemmän kuin Kallahden ja Aurinkolahden yhteenlaskettu asukasluku, ja että Vihdintien bulevardille mahtuisi Latokartanon tai Koivukylän asukasluku. Tai että sinne mahtuisi reilusti enemmän kuin Arabianrantaan tai Hernesaareen.

Kuvassa on keltaisella tolpalla suunniteltujen bulevardien asukastiheydet ja sinisellä tolpalla olemassaolevien alueiden tiheyksiä. Myös työpaikkojen lukumäärä täydentää tolppia. Helsingissä vain Torkkelinmäki ja Punavuori olisivat asukastiheydeltään suurempia kuin bulevardit. Bulevardeilla oltaisiin melko tarkaan Linjojen ja Krunikan tasolla.

Tässä on muutamia alueita, joiden asukastiheys on noin 13000-20000 asukasta neliökilometrillä. Alueilla on myös työpaikkoja, yleensä sijainnista riippuen 6000-14000 työpaikkaa neliökilometrillä. Tunnistatteko? Siinä on vasemmalla ylhäällä Etu-Töölö, oikealla pala Kalliota, vasemmalla alhaalla Punavuori ja oikealla Kruununhaka. Minusta nämä ovat hienoja kaupunginosia. Ne ovat nykyisin myös lapsiperheiden suosiossa. En kuitenkaan rakentaisi näitä kaupunkeja stereotypiana kaikkiin mahdollisiin paikkoihin, jossa tyhjää maata löytyy. En rakentaisi tällaista kaupunkia bulevardeille.  Saattaisin rakentaa tällaista kaupunkia Pasilaan. Sinne en taas rakentaisi nyt muodissa olevia tornighettoja. Katson joka päivä ohiajaessani pelolla Triplaa. Toivon parasta, pelkään pahinta. En todellakaan tiedä. Helsinki oli meren ja metsien matala kaupunki. Onko se muuttumassa ja miksi?

Viheryhteydet
Kyllä nämä bulevardisuunnitelmat askarruttavat muunkin kuin ylimitoituksen suhteen. Ne askarruttavat monestakin syystä. Yksi syy on tärkeän viheryhteyden katkeaminen. Sekä Vihdintien että Tuusulanväylän bulevardialueiden läpi kulkee yleiskaavaan merkitty poikittainen viheryhteys.  Se on merkitty yleiskaavan viheryhteyskarttaan nimellä Malminkartanon huippu – Vuosaaren huippu. Se on yhteys joka johtaa Malminkartanosta Länsipuisto-nimellä kapeikossa Vihdintien itäpuolella Mätäjoen varteen ja Kaupintien eteläpuolella Aino Acktéen puiston ja Alppiruusupuiston kautta Haagan ammattikoululle, työläästi koulun ohittaen ja jatkaen Keskuspuistoon ja edelleen Maunulanpuistoon josta se pääsee tunkeutumaan Maunulan ja Metsälän välisestä 80 metrin metsäisestä raosta Tuusulanväylän varteen Suursuonraitille ja siitä edelleen 60 metrin rakosessa nykyisen meluaidan varjossa Patolan pohjoispuoliseen metsään ja edelleen vanhan Toivolan koulukodin maisemissa Henrik Sohlbergin puiston kautta Toivolanpuistoon tai Itsenäisyyden puistoon ja  Vantaan rantaan. Tämä yhteys on Helsingin uudessa yleiskaavassa merkitty tärkeäksi viheryhteydeksi. Se on uhattuna molemmilla bulevardialueilla. Yleiskaava sanoo tällaisen yhteyden kulkevan joko puistossa tai metsävyöhykkeellä. Nyt vaikuttaisi siltä, että Helsingin ainoa poikittainen viheryhteys joutuu aivan tavalliselle jalkakäytävälle tai olisiko suorastaan baanalle? On kysymyksessä todellakin ainoa poikittainen viheryhteys! Liikenteessä korostetaan nykyisin poikittaisyhteyksien tarvetta. Se on oikein. Viheryhteyksien suhteen tällaista tarvetta ei näytä olevan. Vantaan joen varrella sellainen on, mutta se tuskin on kovin keskeinen sijainti ja sekin katkeaa Silvolassa, kun Vantaan joki suuntaa pohjoiseen. On eteläisempikin viherkäytävä joka ikään kuin kulkee Vallilanlaaksosta Pasilan läpi Pikku-Huopalahteen. On vaikea nähdä missä tuo viherväylä oikeasti kulkee Pasilassa.

Poikittainen viheryhteys Malminkartanon huipulta Vuosaaren huipulle on osoitettu kulkevaksi Vihdintien bulevardialueen ja Tuusulanväylän bulevardialueen läpi. Vihdintiellä asia voitaneen jotenkin hoitaa, mutta Tuusulanväylän bulevardilla tilanne on nykyaikaista puhekieltä käyttäen ”hyvinkin haasteellinen”.

Kuvassa vasemmalla on tuo haasteellinen paikka. Voiko sanoa, että siinä menee Helsingin tärkein poikittainen viherväylä? No, Ode ja Otso, vastatkaa. Tämä kysymys on ystävällismielinen, se ei ole vihamielinen, mutta se on vihreällä kuorrutettu.

Verrataan oikeisiin bulevardeihin
Ajattelinpa hieman kokeilla uusien bulevardialueiden sijoittamista vaikkapa Pariisin perinteisille bulevardialueille. Tein sen mittakaavan vuoksi. Laittelin Vihdintien bulevardin Pariisin Riemukaaren eli Place de Charles Gaulle –aukiolle, eli entiselle l’Etoile –aukiolle. Onhan Vihdintiellä liikenneympyrä, joka on kooltaan suurin piirtein Pariisin suuren ympyrän kokoinen.

Pariisin Riemukaaren ympäristössä korttelitehokkuus ek=3 ja tonttitehokkuus et=5. Nämä lukemat tarkoittavat, että yhden neliökilometrin alueella on yhteenlaskettu asukkaiden ja työpaikkojen määrä noin 75000 henkeä. Tällaisia tiheyksiä ei Helsingissä esiinny. Suurimmat tiheydet ovat Kampissa 40000, Punavuoressa 34000 sekä Torkkelinmäessä ja Linjoilla 35000 asuin- ja/tai työpaikkaa neliökilometrillä. Etu-Töölön yhteenlaskettu asukas- ja työpaikkaluku on 19000 as. ja tp./km2. Helsingin lähiöissä ollaan tiheyslukemissa 5000-10000 as. ja tp./km2. Bulevardeille on kaupunkisuunnittelijoiden laskelmissa tarjottu 23000 as. ja tp./km2. Vihdintien bulevardin tapauksessa tämä tarkoittaisi 10000 asukasta ja/tai työpaikkaa. Korttelitehokkuus Vihdintiellä olisi silloin ek=1,3, kun Riemukaarella liikuttaisiin lukemassa ek=3.
  
Tuusulanväylän bulevardin tipautin itsensä bulevardien äidin tai isoäidin eli Georges-Eugène Haussmanin mukaan nimetyn bulevardin päälle. Kuvassa näkyy keskellä ooppera. Bulevardilla ovat mm. Lafaeytten ja Printempsin tavaratalot. Haussmanin bulevardi viilettää suorana. Tuusulanväylän bulevardi hieman mutkittelee. Haussmanin kortteleissa korttelitehokkuus on ek=2,7 ja tonttitehokkuus et=4. Tuusulanväylän korttelipinta-alaa on noin yksi neliökilometri. Haussmanin tehokkuudella Tuusulanväylän bulevardille saataisiin 60000 asukasta ja/tai työpaikkaa. Todellisuudessa suunnittelijat puhuvat ja kirjoittavat nyt noin 18000 asukkaasta ja 5000 työpaikasta. Minun pikalaskelmillani Tuusulanväylän bulevardilla ek=0,9 ja et=1,5. Etu-Töölössä vertailuluvut ovat ek=1,4 ja et=2,3. Pariisissa ollaan siis lähes kaksi kertaa tehokkaampia kuin Etu-Töölössä ja lähes kolme kertaa tehokkaampia kuin Tuusulanväylän bulevardilla.

Tuusulanväylän bulevardi Mannerheimintielle asetettuna ulottuu Eteläisen Hesperiankadun Lallukan kortteleista Tullinpuomiin. Bulevardin pituus on 2 kilometriä. Tuusulanväylän bulevardi on repaleisempi ja sisältää kapeita suikuloita. Pituutta on 3,7 km. Eteläinen kärki on kuvassa Mechelininkadulla hieman Hesperiankadulta etelään ja pohjoiskärki lähellä Hakamäentietä. Kuvassa on vertailun vuoksi Etu-Töölön rakennetut korttelialueet. Bulevardien tiheyslaskelmissa on tonttimaata oletettu olevan 60 % korttelimaasta. Noin yhtäkkiä ajateltuna bulevardien tiheydet vaikuttavat suurilta, mutta mahdollisilta.

Paninpa leikilläni palan Töölöä Vihdintien bulsan mittakaavaan. Sinne näyttäisi mahtuvan Töölöä Vänrikki Stoolinkadun Kristuksen kirkolta Tullinpuomiin saakka. Eri asia on miten paljon asukkaat tulevat valittamaan Riistavuoren puistometsän katoamisesta. Liikenneympyrä säästäminen tavalla tai toisella oli blogin aiheena: https://penttimurole.blogspot.com/2018/11/bulevardisuunnittelun-kiintoisa.html

Halusin vielä leikkiä. Laitoin molemmat bulevardirajaukset Töölön päälle. Vihdintien bulevardi ulottuu Hesperiankadulta Tullinpuomille.  Tuusulanväylän bulevardi haroo Sibeliuspuistolta Hakamäentielle.

Haasteita riittää
Bulevardisuunnittelijoilla on mahdollisuuksia. Heillä on myös kovia haasteita. Tämän ihmettelyn jälkeen tulin melkomoisen myönteiseksi Vihdintien bulevardin suhteen. Myös sen jatkon suhteen Huopalahdentielle. Esitetyt asukas- ja työpaikkaluvut ovat kuitenkin äärimmäisen kunnianhimoisia. Tai siis niihin ei kyllä sisälly kunniaa, himoa kyllä. Jos Etu-Töölön. Kruununhaan tai Punavuoren mattoa levitetään kapealle kaistaleelle ilman läheisiä puistoja tai merenrantaa, saatetaan joutua ahdistavaan tilaan. Tämä pätee molempiin hankkeisiin. Tuusulanväylän bulevardi on huomattavasti Vihdintietä vaikeampi tapaus. Metsälän teollisuusalueen muuttaminen asutukselle on tietysti helppo nakki. Mutta mihin nuo kaikki yrittäjät ja pajat joutuvat? Naapurikuntiin? On tavoitteiden kannalta ristiriitaista, jos asutuksen tiivistäminen johtaa yrittäjien ajamiseen ulos ja kauemmaksi. Olisi yhtä lailla keskityttävä toimitilarakentamisen tiivistämiseen. Käpylän aseman kehittäminen ja toimitilarakentamisen laajentaminen on hyvä juttu. Maata vain puuttuu. Tuusulan bulevardialueella on osoitettu kapeita korttelirimpsuja Pakilantien/Käskynhaltijantien sillalta pohjoiseen. On säälittävää, jos meidän suurisuuntainen kaupunkirakentamisemme joutuu turvaamaan tällaisiin 100 metrin levyisiin korttelikaistaleisiin. Vaikuttaa siis siltä, etten lainkaan usko Tuusulanväylän bulevardisoinnin menestykseen, vaikka uskonkin Pasilan alueen tulevan kehittämisen menestykseen. Siihen taas liittyy paljon mielenkiintoista. Jos en nyt usko Olli Hakasen rautatiehankkeiden kokonaisuudistukseen uskon kuitenkin Pohjois-Pasilan rautateiden huoltotilojen siirtymiseen kallioluoliin (tai kannen alle) ja alueen vapautumiseen asumisen ja liiketoiminnan käyttöön.

Ja tässä lopuksi minun vanha kuvani Pasilan tulevaisuudesta.

PS. Eilen eteeni hypähti nettiuutinen Vesterbackan ja Vapaavuoren nokkapokasta. Nämä bulevardijutut ovat todella peanuts verrattuna Tallinnan tunnelin huuhailuun. Ylipormestarimme näyttää olevan ainoa henkilö joka lausuu tätä nykyä järjen ja epäilyksen sanoja tunnelin tulevaisuudesta ja sen rahoituksesta. Hän on myös sanonut, että ainoa oikea paikka tunnelille on Helsingin keskustan alta kulkeva vaihtoehto. Kirjoittelinkin tuosta asiasta blogia vuosi sitten: http://penttimurole.blogspot.com/2017/12/tunnelinporaajat-vauhdissa.html   Ystäväni Tero Vanhasen piirtämä kaupunki Helsingin matalalle on todella huuhaa juttu. Sinnekö kiinalaiset majoittuisivat talvilomaa pitämään? Kiinalaiset rakentavat kyllä rautateitä Afrikkaan. Siellä heillä on suuria suunnitelmia afrikkalaisen maatalousmaan valjastamisesta Kiinan turvaksi. Suomi ja Tallinnan tunneli ei sellaisia bisnesetuja tarjoa.

3 kommenttia:

  1. Pena kirjoittaa (Uuden vuoden blogissaan 31.12.2018), että ”...2003 firma [LT-Konsultit] myytiin ruotsalaiselle Jacobson Widmarkille. Parin tuhannen hengen ruotsalaisfirma oli osa brittiläistä WSP-pörssiyhtiötä. Moni kysyy tuota kolmen kirjaimen yhdistelmää. Mitä se on? Sanon nyt: se on vain kolme kirjainta.”

    1990-luvulla LT-konsulttien ja Deveconin kanssa töitä tehneenä kiinnostuin: kai kirjaimilla joku tausta on? Pienellä surfailulla tausta myös löytyi, osana englantilaista insinööritoimistojen historiaa 1880-luvun lopulta lähtien. The William Sale Partnership perustettiin 1969 ja vietiin Lontoon pörssiin WSP:n nimellä 1998. En löytänyt tietoa, oliko silloin touhuamassa joku William, josta nimi tähän yhteyteen tuli.

    Olen Penan kanssa samaa mieltä: tänään WSP:n kirjaimet eivät merkitse kenellekään mitään.

    Uutisten mukaan (mm. Rakennuslehti) WSP:n osti vuonna 2012 kanadalainen Genivar. Vuonna 2013 koko yhtiön nimi muutettiin WSP Globaliksi. Yhtenä syynä oli Genivarin sekaantuminen epäiltyihin korruptiotapauksiin Amerikan mantereella. Firma jatkaa globaalia brändäytymistään WSP:nä.

    WSP Globalin verkkosivujen (https://www.wsp.com/en-GL/who-we-are/our-story) mukaan:
    ”… 2001 WSP acquired Jacobson & Widmark in Sweden and two smaller Finnish consultancies. In 2003, further acquisitions in Finland increased our presence in the Nordics.
    Kanadasta katsoen LT-konsultit siis oli yksi noista ”pienistä suomalaisista konsulteista”.

    WSP Finlandin verkkosivuilta https://www.wsp.com/fi-FI/keita-olemme/tarinamme löytyy lisää WSP:n taustoitusta. Kiinnostavasti koko firman taustana viitataankin Yhdysvaltoihin eikä Englantiin. Suomalaisena taustana mainitaan SuunnitteluKortes. Se 1959 perustettuna lienee ollut vanhin WSP-konserniin ostettu suomalainen yritys.

    Tuomo S.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se meni:
      Helsingin linja: Oy Kunnallistekniikka Ab 1953-1970, sittemmin Finnmap Oy, Liikennetekniikka Oy 1970-1992, LT-Konsultit Oy 1992-2002, WSP LT-Konsultit Oy 2002-2005, WSP Finland Oy 2005-2013.
      Oulun linja: Insinööritoimisto Kortesluoma & Co 1963- ja samanaikainen SuunnitteluKortes Oy 1971-2004, WSP SuunnitteluKortes Oy 2004-2005, WSP Finland Oy 2005-2013.

      Muitakin firmoja oli ketjussa: LT Kuopio, LT Jyväskylä, LT Sverige, Devecon Oy, B&M Oy, Fundus Oy, Finnroad Oy ja Pekka Heikkilä Oy jne.

      Poista
  2. Pena.
    Taas oikein hyvä, analyyttinen kirjoitus. Sinun graafiset esityksesi ja vertailut kantakaupungin eräisiin kaupunginosiin osoittavat selvästi, mihin bulevardikaupunkien rakentaminen johtaa. Puistojen laajamittaiseen tuhoamiseen tai ylitiiviiseen ja tornimaiseen rakentamiseen taikka molempiin. Muistettakoon, että C2-alueilla ja A4- alueilla korttelitehokkuuden tulee olla pääsääntöisesti YLI 1,8 ja alueen pinta-alasta vähintään 60 % korttelimaata. Täydennän vähän Vihdintien osalta, jonka tunnen hyvin. Etelä-Haagan länsireunassa on Riistavuoren puisto. Se on harvaa mäntymetsää kasvava kallioinen puisto, jonka korkeimmalta kukkulalta avautuu näkymä pitkälle länteen. Siellä paistaa aurinko makeasti. Kukkulan yli on johdettu valaistu ulkoilureitti. Se jatkuu Vihdintien ja Kehäradan välisestä 100 metrin kapeikosta pohjoiseen, joten ahdasta tulee, kun vielä itä-länsisuuntainen viheryhteys pitää saada alueelle mahtumaan. Riistavuoren puisto on ainoa puisto Etelä-Haagan länsiosassa. Keskuspuisto on yli kilometrin päässä. Elien Saarisentien eteläpuolella on joitakin pieniä puistikoita, mutta nekin aiotaan rakentaa. Riistavuoren puisto on tiiviissä virkistyskäytössä. Lähellä on kolme suurta koulua ja useita päiväkoteja. Kun lapset olivat pieniä, toin ne usein tänne leikkimään, koska ne pitivät paikkaa niin jännittävänä. Alueen länsireunassa on vanhustenkeskus, jossa käydään paljon syömässä, kuntoliikunnassa ja seurustelemassa. Se tulisi käytännössä kerrostalojen piirittämäksi. Kaupunginosan suunnittelua johtava arkkitehti korostaa, että ”kaupunkibulevardi ei ole suunnittelun fokuksessa, vaan nyt rakennetaan lisää Haagaa, Pitäjänmäkeä ja Munkkivuorta (Helsingin Uutiset 14-15.4.2018). Kaikkiaan voisi Vihdintien varteen kohota asunnot 10 000- 5 000 ihmiselle”. Jos näistä puolet sijoitettaisiin rautatien toiselle puolelle Pohjois-Haagaan, jäisi toinen puolisko, 7 500 sijoitettavaksi Riistavuoren puistoon. Tämä merkitsisi käytännössä puiston täydellistä tuhoa. Tilalle saadaan ”viihtyisää, urbaania kaupunkia”, niin kuin uusi yleiskaava lupaa. Haagalaiset tuntevat tulleensa petetyiksi. Tilanne ei kuitenkaan ole niin synkkä, kuin miltä se ensi näkemältä vaikuttaa. Riistavuoren puisto on asemakaavoitettua puistoa. Kun asemakaavaa ryhdytään muuttamaan, yleiskaava on ohjeena, mutta samalla joudutaan ottamaan huomioon, mitä laki asemakaavalta vaatii. Muun ohella ”luonnonympäristöä tulee vaalia eikä siihen liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää. Kaavoitettavalla alueella tai sen lähiympäristössä on oltava riittävästi puistoja tai muita lähivirkistykseen soveltuvia alueita” (Maankäyttö- ja rakennuslaki, 54 §, asemakaavan sisältövaatimukset). Ihmettelen kyllä, miten Mikko Aho ja hänen tiiminsä täyttävät nämä vaatimukset. Ehkä Vihdintien varten ei tehorakentajien ja betonivihreiden pettymykseksi sittenkään nouse uutta Koivukylää tai Arabianrantaa.

    VastaaPoista