Raidehankkeita Tutuhesassa Sinin ohjauksessa

Helsingin tieteidentalossa asemapaikkaansa pitävä Tulevaisuudentutkimusseuran Helsingin alaosasto Tutuhesa järjesti jälleen mielenkiintoisen tilaisuuden nimeltään Pääkaupunkiseudun raideliikennehankkeet. Alustajana oli DI Sini Puntanen HSL:stä. Sini on paljon vartija. Sini ei muuten ole kuka tahansa byrokraatti. Muutama vuosi sitten hän oli voittamassa PIARC:in kansainvälistä kirjoituskilpailua. Tekijöinä oli viisi ihanaa naista, Hanna Pikkarainen, Mari Siikonen, Laura Yli-Jama sekä Maija Stenvall. Heistä neljä olivat minun firmani tyttöjä.  Sini on HSL:n liikennejärjestelmäosaston johtaja. Ryhdyin tutkimaan organisaatiokaaviota ja Sinin paikkaa siinä. Kaavio on mielenkiintoinen, varmaan hyvin nykyaikainen, oletettavasti jonkin maineikkaan mainostoimiston kehitelmä. Teksti on tyylikkään pienikokoista kuin arkkitehtinäyttelyiden plansseissa. Nimistä ei juuri saa selvää ja nimiähän minä etsin. No näenhän minä zoomaamalla, että Suvi Rihtniemen nimen lisäksi paksunnetulla ovat Sini Puntanen, liikenne- ja järjestelmätutkimukset, osastonjohtaja, Tero Anttila, joukkoliikenne, osastonjohtaja, Mari Flink, asiakkuus ja myynti, osastonjohtaja, Hannu Heikkinen, teknologiaratkaisut, osastonjohtaja sekä Ilmari Mäkinen, hallinto ja strategiapalvelut, osastonjohtaja. Kaikki tuttuja nimiä, paitsi Hannu, häntä en tunne. Yleensä ytveeellä ja hsällällä on ollut johtotehtävissä myös omia tyttöjä tai poikia. Nyt on vain yksi. Se on Tero.

Ei ole ensimmäinen kerta, kun moitin HSL:n grafiikkaa, Siinä on pyritty havainnollisuuteen kuvallisuutta lisäämällä. No, onko tämä organisaatiokaavio nyt havainnollinen? Ei ole. Sen sijaan Sinin esitelmä oli erittäin selkeäsanainen. Sini on mainio esittäjä. Puhuu kuuluvalla äänellä ja puhuu asiaa. Esitelmässä korostuvat erilaiset mittarit. Mitataan liikenteen kasvihuonepäästöjä, mitataan työvoiman saavutettavuutta, mitataan sosiaalista eriytyneisyyttä, mitataan yhteiskuntataloutta, mitataan asuntotuotantoa, mitataan kulkutapoja ja vielä vihdoin mitataan väestön sijoittumista liikkumisen vyöhykkeille.

Tässä ne mittarit ovat. Seitsemän mittaria joista yksi ei näytä toimivan. Mittarit kertovat että tavoite ylitetään työvoiman saavutettavuudessa, asuntotuotannossa, talouden kehityksessä ja asutuksen oikeanlaisessa sijoittumiseesa liikennevyöhykkeille. Tavoitteeseen -50 % päästään kasvihuonepäästöissä. Ainoa mikä näyttää jäävän kiikastamaan on kulkutapojen muutos. Ihmiset eivät näytä luopuvan henkilöauton käytöstä toivotulla tavalla. Yksi mittari ei näytä tulosta. Se on sosiaalinen muutos. Se on paha että tuo tärkein mittari ei toimi. Sosiaalinen muutos on kuitenkin kaiken kehityksen alkuvoima tai tuhon alku.

MAL-ihmiset ja HSL-ihmiset ovat onnellisessa asemassa

He saavat olla kehittämässä tuota ihmeellistä orgaanista olentoa nimeltä pääkaupunkiseutu, MAL-alue tai mikä lieneekään. Outoa, meillä ei ole oikeata nimeä. Uusimaa tämä ei ole sillä uusmaalaiset on hyljätty tästä seurapiiristä. On myös monia hyviä kaupunkeja jotka ovat eriseuraisia. Miksi Porvoo ja Lohja, saatikka Hämeenlinna ja Lahti eivät ole meidän kanssamme kimpassa? Nämä ovat niitä asioita joista minulla on jäänyt levy päälle. Tutuhesan tilaisuudessa minut oli valittu kommentaattoriksi. Arto Salmela sen valinnan teki. Hän itse piti tilaisuuden aluksi mukavanoloisen johdatuksen esittelemällä uusimpia lehtileikkeitä. Niitä oli liikenne- ja rata-asioista kertynyt runsaasti juuri seminaarin aattona. Aihe oli siis oikein valittu. Sini Puntasen esitys löytyy tästä: https://tutuhesa.blogspot.com/2019/02/paakaupunkiseudun-raidehankkeet-20190212.html

Keräsin tähän blogiini muutaman tärkeimmän aiheen kommenttipuheenvuorostani:

Sini porukoineen tekee fantastista työtä. Analyyttistä, pohdiskelevaa. Vanha mies miettii polkua tähän hetkeen.  Muistelee suuria läpimurtoja. Muistelee myös epäonnistumisia. Mutta sittenkin kaikki se mitä on toivottu ja ajeltu on toteutunut. Nyt vanha mies väittää ministerien ja poliitikkojen puheita hurmahenkisiksi. Sinin paketti on niin täydellinen, ettei siihen voi puuttua. Kommentaattorin osa on vaikea. Jos revit jonkin osan rikki, koko integroitu ajattelupaketti hajoaa. Ainoa mikä ihmetyttää on käänteentekevän suuri rahantarve.

Helsingin kaupungin asukaslukutavoite on ruoska joka ajaa maankäyttöratkaisuun. Tuskallista tiivistämistä perustellaan kilpailukyvyllä. Helsinki on osa MAL-aluetta, joka taas on osa koko Suomea. Ymmärtääkseni koko Suomi kilpailee. Ajattelin hahmottavani itselleni tuota tilannetta piirtämällä tämän kasvun paradoksin kokonaisuudessaan samalle kuvalle. Helsingin kiistanalainen pöhinälisäkaupunki - sanotaan 100000 asukasta - on koko Suomen väestöstä alle 2 %. Kasvu on merkitty kaavioon punaisella. Siinäkö kasautumisen alkuvoima. Pelkään tuota voimaa. Ettei se vain käänny tarkoitustaan vastaan.

Pääkaupunkiseudun yhteistyöllä on hämmästyttäviä saavutuksia. Helsingin aikaansaama metro on jo pitkällä Espoossa vuosien jahkailun jälkeen. Helsingissä metro aloitti liikenteen vuonna 1982. Martinlaakson rata oli valmistunut jo vuonna 1975. Vuosaareen saakka päästiin metrolla vuonna 1998. Kehärata valmistui vuonna 2015. Matinkylässä oltiin metron kyydissä vuonna 2018. Kivenlahteen saakka päästäneen vuonna 2021. Tässä pari linkkiä Helsingin seudun ratojen historiasta:

http://penttimurole.blogspot.com/2015/06/keharata-avataan-hetsillaan.html

http://penttimurole.blogspot.com/2016/06/metro-on-kuin-viina-vaikeinta-on.html

http://penttimurole.blogspot.com/2017/03/paakaupunkiseudun-rataruhtinaat.html

Ketkä ovat sankareita? Tein kuvan rataruhtinaista. Tässäkö he ovat? Hall of Fames. Ei suinkaan. Tässä olivat vain ne, jotka minulle nyt tulivat mieleen. Kuvasta saattaa puuttua henkilöitä – ja puuttuukin. Sieltä puuttuvat Pertti Tuomola, Heikki Salmivaara ja Veli Himanen. Ehkä sieltä puuttuu vielä Pekka Tarjanne. Mutta siellä ovat ne henkilöt jotka kuuluvat minun galleriaani. Hyvässä, mutta ei pahassa.

Hyviä asioita on tehty. Jotkut asiat lienevät liian vaikeita. Koordinaatio on mahdotonta. Asiat liukuvat irrallisina. Aika muuttaa ajatuksia. Vastuuhenkilöä ei löydy. Organisaatiot eivät puhu keskenään. Kallio on kiitollinen resurssi – niin kauan kuin sitä riittää. Se on loppumassa. Tämä kaikki näkyy Helsingin keskustan maanalaisen tilan nykyisyydessä. Tilojen laadussa. Se pilkistelee myös tulevien hankkeiden etsinnässä. Mielenkiintoista kyllä kaikki hankkeet on tehty tavoitteena parempi keskustaympäristö ja erityisesti jalankulkuympäristö. Saavutukset ovat vähäisiä. Liittyykö tämä mitenkään Sini Puntasen organisaation? Kyllä liittyy, sillä HLJ pyhittää hankkeet yhteiseksi hyväksi.

Kartta pääkaupunkiseudun verkostoista on mielenkiintoinen.  Siniset viivat osoittavat rautateitä. Keltaiset paksut viivat metroa ja Raidejokeria. Keltaiset ohuet viivat kertovat kunnianhimoisista suunnitelmista raideliikenteen kehittämiseksi. Valkoiset viivat kuvaavat Stadin skuruja. Ne harovat haarojaan yrittäen tavoittaa kosketuksen Raidejokeriin, ne haluaisivat muodostaa verkostoa ja hubeja. No rautateiden suhteen niitä solmuja on kaksi: Rautatieasema juna-, metro- ja ratikkakohtaamisineen sekä Pasila juna- ja ratikkakohtaamisineen. Onpa niitä vielä metron varrella viisi kappaletta, joissa metro ja ratikka kohtaavat. Raidejokeri on tuomassa uusia kohtauspisteitä metron ja junaratojen kanssa kuusi kappaletta. Hyvään suuntaan ollaan menossa. Kirjoitin hubeista blogin http://penttimurole.blogspot.com/2018/04/liikennesolmuja-solmimassa.html  . Pekka Rytilä tarttui aiheeseen ja ehdotti hubien nimeksi ”napa”. Kaivelin hetken napaani ja totesin Pekan ehdotuksen sopimattomaksi.

Tässä kuvassa esiintyvät Helsingin tulevat solmut.  Pasila on solmuista ykkönen ja se kasvaa. Muut potentiaaliset suursolmut ovat melko tasavahvoja. Pisara nostaa Hakaniemeä, mutta Sörnäinen on myös solmuna huomattava. Oulunkylä ja Huopalahti ovat huipputärkeitä. Pisarasta en jaksa saarnata. Minusta se on väärin suunniteltu. Siitä ei onkalomaailmoineen tule helsinkiläisille arvoistansa paikkaa. Mutta vastahan se on paperilla. Sitä on helppo kehitellä parempaan suuntaan. Kunpa joku kysyisi minulta. Vaan ei kysy!

Nyt rakennetaan laajaa verkkoa. Rahaa pitäisi löytyä yli 6 miljardia. Pääkaupunkiseudun raitiotieverkko nostaa meidät suurten ratikkakaupunkien luokkaan. Helsingin, Vantaan ja Espoon rataverkot nostaisivat raitioteiden ratakilometrit tasolle 170 kilometriä. Täyteen pituuteensa täydennettyinä Helsingin seudun haaveillut ratikkaverkot olisivat 210 km. Nykyisen Helsingin ratikkaverkon pituus on 55 km. Pietarissa on ratikoita 240 km, Melbournessa 250 km, Wienissä 180 km ja Torontossa 80 km. Muutakin rakentamista olisi tarjolla. Ensin haluavat tehdä Pisaran. Tehkää sitten, mutta tehkää se toimivaksi. Yhtä miljardia ei kannata toimimattomaan ratkaisuun upottaa.  Sitten olisi rakennettava Lentorata Pasilasta lentoterminaalin kautta Tuusulaan ja edelleen Keravalle, jossa se liitetään päärataan ja oikorataan. Sinin esittelemässä MAL-suunnitelmassa oli vielä luonnollisesti Espoon kaupunkirata ja sen jatke Lohjalle, Sipoon metro sekä rata Keravalta Nikkilään. Sittenpä alkaa ratojen rakentamisen urakka olla valmiina. Karttaan violetilla värillä merkityt ratikkaradat ovat pituudeltaan 110 km ja ne maksavat kalustoineen ja varikoineen 2 mrd. euroa. Ohuella violetilla on merkitty vaihtoehtoisia jatkorakennuskohteita. Lentorata maksaa halvimmillaan sekin 2 miljardia. Jos siihen liitetään joskus Tallinnan tunneli vaikkapa varautumisena Helsingin ja Vantaan alueella hintaan voi panna millin lisää. Jos Tallinnan tunneli asemineen Helsingin kuivan maan alueella todella rakennetaan, siihen uppoaa toinen miljardi. Tulevatko tässäkin Bernerin yhtiöt apuun? Vai tulevatko Vesterbacka ja Dubain sheikit? Epäilenpä. Vertailun vuoksi Kööpenhaminan kaupungissa on nykyisin kaikkia raideverkkoja 85 km, Oslossa 150 km ja Helsingin kaupungin alueella 130 km. Tässä lisää: http://penttimurole.blogspot.com/2018/02/helsinki-meren-ja-metsien-kaupunki.html

Nollaemissioajoneuvoa ei ole olemassa. Eikä nollaemissiopolttoainetta. Liikenteen vähentämiseen ehdotetaan tienkäyttömaksuja, joukkoliikenteen lisääntyvää käyttöä, pyöräilyä ja kävelyä. Myös kaupunkirakenteen tiivistäminen on agendalla. Meillä on edessämme ”vicious circle” – noiduttu ongelma. Urbanisaatio lisää joukkoliikenteen päästöjä 28 % ja vähentää henkilöautoliikenteen päästöjä 6 %. Teknologia taas leikkaa joukkoliikenteen päästöjä jopa 70 % ja henkilöautoliikenteen päästöjä 50 %. Kun puhumme muutoksesta, voimme keskittää koko huomiomme teknologiaan. Urbanisaatio, kaupunkien kehittäminen ja tiivistäminen vaikuttavat kyllä kaupunkitalouteen ja palveluiden saatavuuteen, ehkä myös kilpailukykyyn, mutta ne eivät ansaitse aivan niin suurta huomiota liikenteen CO2- päästöjen vastaisessa taistelussa. Tässä lisää: http://penttimurole.blogspot.com/2019/01/rypsipellolta-kaupunkikehityksen.html

Jakamistalous on tulevaisuuden toiveiden tynnyrissä. Nyt MaaS:in ideana on vähentää henkilöautoilua. Osa matkustajista siirtyisi joukkoliikenteeseen, osa pyöräilyyn ja osa ajoneuvovuokraukseen, ubereihin tms. Lähdin sitten siirtämään autoilijoita muille kulkutavoille. Kokonaisuudessaan liikennekustannukset (ilman aikakustannusta) nousevat 16%. No, ajattelemaan tämä pistää. Voit sanoa lukujen olevan tendenssimäisiä tai voit sanoa kilometrihintojen muuttuvan ajomäärien muuttuessa tai voit sanoa… Niin. paljon voit sanoa, mutta ainakin tämä ajatuskoe näyttäisi viittaavan siihen, etteivät ajokilometrit kaupunkien kaduilla vähene MaaS:in myötä. Klikkaile: http://penttimurole.blogspot.com/2018/06/nostan-sinulle-hattua-sampo-ja-whim.html

Lopuksi minun pari vuotta sitten laatimani kuva valtakunnallisista raideverkkojen rakentamismahdollisuuksista. Se tarkoittaisi 300 milj. euroa vuodessa junarataverkkoihin ja 200 milj. euroa vuodessa kaupunkien verkkoihin. 30 vuodessa eli siis vuoteen 2050 mennessä satsaukset olisivat 15 miljardia. Tallinnan tunneli ei tuohon mahdu. Elämme mielenkiintoisia aikoja. Sini Puntanen on asioissa aitiopaikalla tai pikemminkin ohjaajan paikalla. Toivon hänelle elämää liikkeessä! ”Elämää liikkeessä” oli muuten voittoisien naisten suomenkielisen julkaisun nimi. Alkuperäin englanninkielinen kilpailuessee lienee käsitellyt elämää talven keskellä. Sellaisia aikoja me nyt elämme. Paitsi juuri nyt  täällä Tallinnassa lumet ovat hävinneet. Odotamme kevättä.