Venäjältä kuuluu salaperäinen humina!

Mikä on Venäjä? Mitä on Venäjä? Kysymykset eivät saa vastauksia. Tai vastauksia on niin paljon ja ne ovat niin erilaisia, etteivät ne tuo asiaan ymmärrettävän totuuden häivääkään. Näkökulma on useimmiten yksipuolinen. Takuuvarmasti molemmat maailman voimakkaimman valtion presidenttiehdokkaat ovat Venäjästä hyvin pihalla - tai sitten yhtä aikaa oikeassa ja väärässä. Hillary Clinton sanoo: “US should use 'military response' to fight cyberattacks from Russia and China. On erikoista miten cyberin kotimaa uhkaa uusia yrittäjiä sodankäynnillä.” Donald Trump sanoo: “Wouldn't it be nice if we actually got along with people? Wouldn't it be nice if we got along with Russia?" On mielenkiintoista miten presidenttiehdokas on havainnut “get along” -politiikan suuret arvot. Siinä olisi kyllä hieman järkeä. Sitä ei ole Aleppon neuvottelujen katkaisemisessa.

Whatabout?

Enemmän kuin Yhdysvaltojen presidenttiehdokkaiden retoriikkaa ymmärrän Erkki Tuomiojan sanomisia. Arvioidessaan Ulkopoliittisen instituutin Venäjä-raporttia hän sanoi: ”Tämä raportti ei todellakaan syyllisty minkäänlaiseen ’whataboutismiin’. Se ei pysähdy miettimään tai edes kuvaamaan niitä seikkoja, jotka ovat voineet johtaa Venäjän toimimaan, kuten se on tehnyt. Aidompi akateeminen tutkimus lähestyisi aihetta myös vertailevan suurvaltatutkimuksen näkökulmasta, jolloin esimerkiksi se miten Yhdysvallat aikoinaan reagoi Castron valtaannousuun Kuubassa ja neuvosto-ohjusten sijoittamiseen maahan voisi antaa perspektiiviä sille, miten Venäjä näkee Ukrainan toimet. 

Kirjoitinpa tuosta Ukrainasta kaksi vuotta sitten blogin. Kaikki näytti jämähtäneeltä jo silloin ja tilanne jatkuu.
http://penttimurole.blogspot.fi/2014/09/kihlaajat-lannesta.html

”Kunnioitusta, sitä me tahdomme ja toivomme”

Luen juuri Maarit Tyrkön kivaa kirjaa ”Tyttö ja nauhuri”, WSOY. Siinä hän kertoo sieppaamastaan keskustelusta ETYK:in puutarhajuhlien aikaan: Gerhard Schmidt sanoi Leonid Brežneville: ”Mutta tehän olette maailman rikkain maa, mitä te vielä toivotte?” Brežnev vastasi: ”Emme ole rikkaita… Mutta täyttä kunnioitusta, sitä me tahdomme ja toivomme.” Siinäpä se on. Kunnia!

Moskovan suunnasta katsottuna tilanne näyttää uhkaavalta. Vanhan Varsovan liiton alue on kuvassa violetilla. Silloinen linnoitus länttä ja Natoa vastaan kulki punaisten kolmioiden mukaan. Suomenkin länsirannalla kulki aikoinaan YYA-linnoitus. Nyt Nato-alueen raja on sinisten lippujen mukainen. Miltä vaikuttaisi jos Ukraina liittyisi Natoon? Sen kertoo valkoisten pikku-kolmioiden linnoitus. Linja lähestyy akselivaltojen valloitusrajaa toisen maailmansodan alkuvaiheessa vuonna 1942 (turkoosi viiva). Entäs jos niitä sinisiä lippuja vielä siroteltaisiin pitkin Suomen rajaa? Ja tilannekuvaa täydentäisi Turkin sotilasliittolainen Azerbaijan -sekin paha! Vihreä linja on juuri tuo rintama, jonne Saksa ja akselivaltiot Suomen ohella pääsivät etenemään rajujen taistelujen avulla. Siinäpä se on lipuilla merkitty muistin virkistämiseksi. Kyllä tässä on aihetta Putinin stressiin

Kadonnut mahti?

Alussa kysymys kuului mitä on Venäjä ja mikä on Venäjä? Venäjä vaatii kunnioitusta. Niin sanoi jo Brežnev. Siihen aikaan kunnioitusta ja pelkoa taisi olla roppakaupalla nykyistä enemmän. Nyt kunnia ja sen mukana mahti näyttää lähes menetetyltä. Erityisesti sen havaitsee karttaa katsomalla. Länsiblokki on pystynyt hankkimaan takaisin omaan ja Naton vaikutuspiiriin aiemmin Varsovan liittoon kuuluneet 117 miljoonaa kansalaista, joukossa vielä Neuvostoliittoon ”vapaaehtoisesti liittyneet”, mutta sittemmin itsenäistyneet Baltian maiden kansalaiset.  Jokainen ymmärtää tuossa valtavan kunnian menetyksen. Olivathan nuo kansalaiset vapautettu Hitlerin kuristusotteesta yli 20 miljoonalla uhrilla. Uhreista puolet oli siviilejä.  Kadotettua kunniaa hankitaan nyt pommittamalla syyrialaisia siviilejä. Onko niin että aiempien sotien uhrien järkyttävä määrä sokaisee mittakaavaa. Toisen maailmansodan pommituksissa kuolleiden määrä oli noin 2 miljoonaa ihmistä. Hampurin yhden viikon pommituksissa sai surmansa 40000 ihmistä. Syyriassa lasketaan pommituksissa kuolleiden määräksi noin 10000 ihmistä. Pommituksissa kuolee pääosin siviilejä, naisia ja lapsia. Kenraalien mielestä uhrien määrä on varmaankin normaali - нормальный.

Kuva kertoo valtavasta voimapelistä. Varsovan liiton mahdista on siirretty verettömällä ”vallankumouksella” lähes puolet toisiin käsiin. Samalla koko kyseinen liitto on hävinnyt. Ei ihme että kunniasta on kysymys. Miettikää miltä olisi Moskovan silmin näyttänyt jos Nato-koriin olisi vielä kellahtanut Ukrainan 45 miljoonan asukkaan potti.

Toisen maailmansodan aattona Neuvostoliiton asukasmäärä oli noin 170 miljoonaa henkeä. Nykyisen Venäjän osuus oli 110 miljoonaa asukasta. Sodan päätyttyä jotkut maat valloitettuna liittyivät osaksi Neuvostoliittoa. Näitä maihin kuuluivat mm. Baltian maat. Suuret maat kuten Puola, Itä-Saksa, Tšekkoslovakia, Romania, Albania ja Bulgaria liittyivät Varsovan liittoon ja kasvattivat puolustusyhteisön taustalla olevan väkimäärän 260 miljoonaan. Sitten tapahtui voimasuhteiden muutos kun entiset sosialistimaat lisättynä Itä-Saksan väestöllä liittyivät Natoon. Oli tapahtunut valtaisa veretön vallansiirto, sillä 45 % entisen mahtiryhmittymän kannattajista oli vaihtanut puolta.

Putin varmaankin rypistää otsaansa kun hän tarkastelee karttapalloa.  Sinisellä on vanha Varsovan liitto.  Oranssilla Aasian menetetyt valtiot. Punaisella Valko-Venäjä ja Ukraina. Eräästä asiasta hän kuitenkin voi olla tyytyväinen. Kaikki muu kerran vallattu tai vaikkapa vain vastaanotettu - se on menetetty, paitsi on kolme paikkaa jotka Venäjä on saanut pitää. Ne ovat Suomelta napatut valkoisella merkityt Petsamo, Salla ja Laatokan Karjala. Olisiko kannattanut olla hereillä silloin kun oli ainutkertainen mahdollisuus? No jos ei muuta haluttu niin olisi voitu ainakin ottaa tuo Jäämeren yhteys. No anteeksi, on niitä alueita vielä Kaliningrad eli entinen ylpeä Königsberg sekä viipaleet Narvassa ja Petserissä. Pitääkö mennä kauemmaksi ja lähemmäksi nykyaikaa? Silloin voimme lisätä luetteloon Ossetian, Abhasian ja Krimin. Mutta ne ovatkin ”Neuvostoliiton sisäisiä asioita” Puolassa siirrot olivat tietysti valtaisia. Ukrainan ja Valko-Venäjän länsiosat Puola menetti, Sleesiasta ja Pommerista tuli kuitenkin hieman korvausta. Mutta silti nuo Suomen valkoiset täplät – ne panevat ihmettelemään.

Nyt juuri kreivin aikaan, kun pitäisi ymmärtää jotain Venäjästä, julkistettiin kolmikon Ahtisaari – Iloniemi - Ruokanen teos nimeltä Miten tästä eteenpäin. Hesarin lehtihaastattelun mukaan Iloniemi tuntuu sanovan: ”Kun Venäjä on vahvimmillaan, se pyrkii laajentumaan. Mutta heikkokin Venäjä on ongelma, koska osoittaakseen olevansa suuri ja vahva, se käyttäytyy hankalasti.” Venäjän toimet Ukrainassa ja Syyriassa eivät Iloniemen mielestä ole yhden miehen aikaansaannoksia.  ”Venäjä on kautta historian ollut vahvojen johtajien käsissä ja maassa on aina ollut eristäytymisen piirteitä.”  Ruokanen ihmettelee maailman tilaa: ”Nyt meillä on tsaristis-imperialistis-ortodiksinen Venäjä, kapitalistis-konfutselainen Kiina ja sharialakia korostavia muslimimaita. Ei tällaisesta ollut aavistustakaan 25 vuotta sitten.”

Muuttumattomuus ja kärsimys – seurauksena yksilökaiho

Jos eivät maailman nykyjohtajat sen paremmin kuin ”maailmanparantajien kolmikkokaan” ymmärrä Nyky-Venäjää, sen ymmärsi Ilmari Iki-Kianto – jo 100 vuotta sitten.  Siinä on pääosassa kaiho. Kaiho on perivenäläinen sisältö musiikissa, runoudessa, kirjallisuudessa - ja elämässä. Kianto sen tiesi ja sen myös vaistosi rajanpinnan asukkaana. Kiannon sanat ovat runoutta - lause lauseelta, sivulause sivulauseelta. Hän sanoo, että vuosituhansien muuttumattomuus on siittänyt aste asteelta kypsyvän kärsimyksen. Tuo kärsimys on Kiannon mukaan ”miljoonien molekyylien yksilökaiho!”

Ilmari Kianto poron pulkassa matkalla Venäjän Karjalaan totuutta etsimään. Siinä hän ajellessaan ja piippua tuprutellessaan tunsi tuon yksilökaihon ja kuuli salaperäistä huminaa. Se kuuluu nytkin.

Ilmari Kianto sanoi sanomisensa tsaarinajan yksinvaltaisesta Venäjästä. Nyt Venäjä on putinajan yksinvaltainen Venäjä. Päteekö Kiannon analyysi nykypäivään? Kianto kirjoittaa vuosisadasta toiseen, vuosituhannesta vuosituhansiin toimineesta yhteiskunnasta. Jos näin on, niin silloin teksti voidaan tulkita yleispäteväksi, tähän aikaa sopivaksi.

Olen kirjoittanut kansalliskirjailijastamme parikin juttua.

http://penttimurole.blogspot.fi/2015/03/matka-monikulttuurisuuden-kiehuvaan.html

http://penttimurole.blogspot.fi/2015/03/miljoonien-molekyylien-yhteinen.html

Kuuluu salaperäistä huminaa

”Niin ikään porolla lähestyessä kotimaan hiljaista rajalinjaa, selän takana tsaarin koko mahtava valtakunta, viriää matkailijan sielussa kummallinen, juhlallinen tunnelma. Hänen sielussaan kangastelee ääretön tasapinta, jolla määrättyjen perintölakien näkymättömille perustuksille järjestetty yhteiskunta elää ja toimii vuosisadasta toiseen, vuosituhannesta vuosituhansiin. Tätä ääretöntä elämän massaa ei voi äkkiä muuttaa eikä mullistaa, molekyyli tukee kiinteästi toista molekyyliä. Niitä on myriadi ja vaikka yksi miljoona jostakin syystä levottomasti liikahtaisikin, niin pian taas kaikki on samassa tasapinnassa, eikä raateleva voima pääse kerralla kuohuttamaan koko massaa.

Mutta, tämä vuosituhansia paikoillaan päilyminen on siittänyt aste asteelta kypsyvän kärsimyksen, joka kohoaa kuin sininen raskas savu ylös lepäävästä massasta: miljoonien molekyylien yhteinen yksilökaiho! Se liitää, leijailee ilmassa ikään kuin harmaja havukka, se soittaa kuulumattomia säveleitä ilman kielillä, se kummittelee pimeässä yössä aivan kuin yhteen pisteeseen tuijottava pöllö. Kaikki on hiljaa alhaalla, mutta salaperäinen humina kuuluu – ylhäältäkö? alhaisuuden alapuoleltako? mistä? ei kukaan oikein tiedä, mutta se kuuluu...”

Kuuletko tuon huminan?

Kitkat, alustat, puistot ja vedet - ajatteluun pakottamista!

Viikko alkoi ankaralla ajatteluun pakottamisella. Kun olin ensin maalta tullessa saanut ilon ajaa Anne Bernerin korjaamalla uudella asvaltilla ja kuunnella ajamisen äänettömyyttä tuli väkisinkin mieleen ensimmäinen pikku kuura ja suomalaisten autoilijoiden ryntäys nastarenkaiden kimppuun. Sen hetkellisen pikku kuuran tultua Etelä-Suomessakin jyryytellään nastoilla pääosin lumesta ja jäästä puhtailla teillä seuraavat puoli vuotta.  Nastat syövät asvalttia ja jo seuraavana vuonna tien pinta ryhtyy muotoutumaan. Pian ollaan jo sahtikuurnan pohjamuodossa. Vesiliirtoseikkailu on alkamassa. Melu estää keskustelua. Radio on kierrettävä kovemmalle. Joku, pikkulasten äiti, ehkä, saattaa joskus heikkona hetkenä ajatella pienhiukkasia. Minä ajattelen vielä sitäkin, että jos meillä nyt on rohkea ministeri joka uhmaa jopa niinkin raskaan mielipidevaikuttajaryhmän kuin taksistien elinkeinosuojaa, niin eikö hänellä ja hänen uudistajakaadereillaan ole sisua lopettaa nastarengasautoilua. No, jos eivät hiukkaspäästöt kiinnosta ja terveys, niin ainakin luulisi talouden kiinnostavan.

Ajatellaan nastoja

Mielipiteet risteilevät. Eilen helsinkiläinen inva-auton kuljettaja valitteli uutta asvalttia ja putoavia ruskalehtiä. Hän sanoi kitkarenkailla liikkeelle lähtevien autoilijoiden vaarantavan ihmishenkiä liukastellessaan uudella asvaltilla ja peittona olevilla vaahteranlehdillä. Hän sanoi pelkäävänsä jo etukäteen paarikuljetusta Pietarsaareen ja näitä kitkarengasihmisiä. Hän ei aja metriäkään ilman nastoja – heti kun ne ovat luvallisia. No pianhan hän sitten pääsee urauttamaan meidän katujamme ja teitämme.

http://penttimurole.blogspot.fi/2013/09/varo-vesiliirtoa-tilastoista-huolimatta.html

Sosiaalisen median luvattuna aikana ryhdyin tutkimaan kansalaisten mielipiteitä nastat tai kitkat ajattelun totuuksista. Onhan Timo Soini sanonut jokaisen kansalaisen mielipiteen olevan oikean, hän on sanonut jokaisen mielipiteen olevan myös totta. Jos näin todella on, niin nyt muotiin tulleita faktan tarkastajia ei käytännössä tarvita. Niin, kyllä kai tiesitte on-line faktan tarkistuksen olleen ensimmäisiä kertoja käytössä Hillaryn ja Donaldin väittelyssä.

Digitalisaation uudessa maailmassa meillä kaikilla ja erityisesti poliitikoilla tullee olemaan matkassaan totuudentarkastusrobotti. Saattaahan se olla samantapainen kuin mikä ystävilläni arabeilla kuuluu olevan, heidän itsensä kertoman mukaan. Heillä on alati mukanaan kaksi näkymätöntä pikku enkeliä.  Toinen istuu oikealla ja toinen vasemmalla olkapäällä. Oikealla olkapäällä istuva valkoinen enkeli kirjaa koko ajan ylös hyviä tekoja. Vasemmanpuoleisen mustan enkelin muistioon taas kirjautuvat pahat teot. (Sattoivat mennä väärinpäin?) Muistikirjat luovutetaan sitten taivaan portilla tarkastettavaksi. Sitten tie johtaa ylöspäin tai sitten pudotaan alaspäin. Nyt kun meidän tilikirjamme digitalisaation ansiosta saadaan verifioitua ja summattua ajassa ja hetkessä niin maailmankirjat muuttuvat. Silloin muuttuu myös Timo Soinin sanoma todeksi ja minun sanomani vääräksi. Minähän tulin sanoneeksi, ettei totta ole totta.

http://penttimurole.blogspot.fi/2013/12/totta-ei-ole-totta.html

Hetkinen putosin aiheesta. Minun piti puhua risteilevistä mielipiteistä. Menin keskustelupalstoille tarkoituksena tutkia suomalaisten mielipiteitä. Uskoin saavani tukea kitkarenkaiden puolesta. Jo nyt kuulen korvissani ja näen silmissäni raivoa lähestyviä purkauksia. Ei todellakaan. Jos meillä keskustelu maahanmuutosta on mahdotonta, niin on keskustelu nastoista ja kitkoista samaa luokkaa. Faktoja ei haluta tutkia. Toista osapuolta ei haluta kuulla. Vaikutuksista ei haluta tietää.  Asiassa ei ole kuin vain yksi totuus. Se on juuri se Timo Soinin määrittelemä ”jokaisen oikea”.

Ajatellaan alustoja

Ensimmäisen ajatukseen pakottamisen kohtasin Tieteiden talolla Tutuhesan kokouksessa. Tilaisuuden nimi herätti jo hieman ihmetystä. Vai mitä sanotte: ”Alustatalouden merkitys tulevaisuudessa”. Luennoitsijana oli tekniikan tohtori Juhani Strömberg ja kommentoijana Necorpoint Oy:n toimitusjohtaja DI  Panu Kause. Menin tilaisuuteen hieman epäluuloisena. Arvelin sen olevan sukua nyt vahvana ryöppyävän digitalisaatiohypen ja robottihypen kanssa. Hermostun nykyhypetyksestä. Kaiken takana tuntuu olevan kasvu, talous ja kansainvälinen kilpailu. Sama mikä minun omalla ”pätevyysalueellani” tuntuu myllertävän ajatuksia pikaruoan valmistusperiaatteella. Ei nautiskellen, ei harkiten, ei maistellen, vaan nopeasti, sokeasti ja globaalisti. Aivan kuin sanoisimme, ettei etninen ruoka ole mitään, arvokasta on GLOBAALI FAST FOOD.

Tässä ne ovat ne maailman mahtavimmat alustat, Joukkoon on vielä lisätty Sanomien Huuto.net ja maailmalle pyrkivä Sampo Hietasen MaaS.

Ilahduin kuitenkin tilaisuudesta. En siksi että olisin kuvitellut löytäneeni ratkaisun. Tai että olisin kotiin mentyäni ryhtynyt kuvaamaan vaimolleni loistavaa viisastenkiveä. Ei, mutta silti oli kivaa kuunnella noita miehiä, jotka innostuneina ja motivoituneina elivät omassa maailmassaan. Heitä kiehtoi alustatalous. He käyttivät esimerkkeinä maailman muutoksesta neljää tai viittä alustaa. Ylivoimaiset ykköset ovat Juhanin mielestä Airbnb ja Uber.  En muista toistiko hän tämän lauseen: “Uber, the world’s largest taxi company, owns no vehicles. Facebook, the world’s most popular media owner, creates no content. Alibaba, the most valuable retailer, has no inventory. And Airbnb, the world’s largest accommodation provider, owns no real estate.” Juhani Strömberg puhui hauskoilla vertauskuvilla. Hän sanoi Euroopan suuressa ”Alustasodassa” Nokia Mobile Phones’in olleen ”El Alamein” ja Saksan autoteollisuuden tulevan olemaan ”D-day of Normandy”.

Juhani Strömberg puhui paljon Platform INDUSTRIE 4,0 kehittämishankkeesta. Se koskee Saksan teollisuutta. Myös Ranska on liittynyt samaiseen hankkeeseen oman ohjelmansa kautta. Halusin hieman valistaa itseäni hankkeen luonteesta ja löysin hankkeen esittelystä paljon esineiden internetiä ja automaatiota. Sitten löysin sieltä myös ihmisen - työntekijän. Mitä jäi ihmisen osaksi? Näin he kirjoittavat:

Askel tehokkaampaan ja voimavaroja säästävään tuotantoon

Edut ovat ilmeisiä: Tuotteiden ja koneiden verkottuminen nostaa tehokkuutta, alentaa kustannuksia ja säästää resursseja. Älykäs seuranta ja läpinäkyvät prosessit antavat yrityksille jatkuvan kokonaisnäkemyksen joka taas mahdollistaa nopean reaktiokyvyn ja joustavuuden markkinamuutoksiin. Esimerkiksi jos tuottaja ei kykene toimittamaan tai jos tuotetta ei ole tarjolla tuotantoprosessit ja toimitusmäärät voidaan muuttaa ad hoc.

Loppujen lopuksi talouden ja yhteiskunnan digitalisaatio luo uusia mahdollisuuksia ja samalla muuttaa tapaa jolla töitä Saksassa tehdään. Väestön ikääntyessä tarvotaan muutosta joka mahdollistaa vanhempien ihmisten työskentelyn pitempään. Tätä muutosta edesauttavat avustavat systeemit, kuten rahti ja palvelurobotit. Myös prosessit suunnitellaan joustaviksi ja työvoiman tarpeet huomioonottaviksi. Tällöin pyritään parempaan työelämän tasapainoon.

Siinä se tuli. Ihmistä vielä tarvitaan ja tuotantokoneisto suunnitellaan siten että ihmisen työelämää voidaan pidentää. Koneet eivät sittenkään pärjää täysin autonomisesti. Ihmistä ei kaiken 4,0:n jälkeenkään voi vapauttaa vapaa-aikayhteiskunnan mukaviin toimiin. Ei, työaikaa on pidennettävä ja – on mentävä sorvin ääreen!

Alustamiesten esitys oli kiinnostava. En tiennyt siihen sanoa mitään. Kysyin kuitenkin minne oli unohtunut viihde, taide ja urheilu? Yritin väittää deittipalvelun ja huuto.fi-torin olevan melkomoisia esimerkkejä jakamistaloudesta - jaetaan nyt mitä jaetaan. Mielenkiintoista ja muuttaa maailmaa. Ei kuitenkaan ihmisluontoa. Vai oletko sitä mieltä että Sukupolvi Z on myös geenimutaatio meistä menneistä. Jenkit väittävät uuden kännykkä kädessä syntyneen sukupolven eroavan meistä seuraavissa asioissa:

■       Enemmän rodullista diversiteettiä

■       Vähemmän ydinperhettä, enemmän yhden vanhemman tai samaa sukupuolta olevien vanhempien perheitä

■       Todennäköisemmin ystäviä erilaisista etnisistä, uskonnollisista ja rodullisista ryhmistä

■       Enemmän riskien välttelyä

■       Vähemmän luottamusta nykyiseen talousjärjestelmään

■       Enemmän kallistumista yrittäjyyteen

■       Enemmän uskonnollisuutta

■       Enemmän online ajankäyttöä

■       Puhelin ohittaa viihteessä television

Ajatellaan Keskuspuistoa

Kun alustat oli saatu ajatelluiksi, siirryttiin seuraavaan kohteeseen. Se oli Keskuspuisto. Keskuspuistoa uhataan. Sitä uhkaa sama valtuusto joka pari vuotta sitten vahvisti asemakaavat jolla Keskuspuisto täysin suojeltiin. Mikä on ollut pikaisen takinkäännön syy? Syy on tavoiteltu kasvu. Kasvun apostoleina ovat vihreät urbanistit. He haluavat lisää kantakaupunkia Helsinkiin. Ei ole yllättävää että kokoomus on heittäytynyt samaan rekeen. Kokoomus on perinteisesti tukenut kasvua ja rakentamista. Aiemmin se kuitenkin tapahtui seudullisissa puitteissa. Muistan aina osallistumiseni Ilaskiven mietinnön tekoon. Siinä kyllä ehdotettiin Kehä I sisäpuolisten moottorikatujen muuttamista tavallisiksi kaduiksi, mutta toisaalta me suunnittelijat saimme tiukat ohjeet olla puuttumatta siirtolapuutarhoihin tai Malmin lentokenttään. Rannat kyllä rakennettiin - kun pääosa satamasta siirrettiin Kirkkonummelle. Ne ajat ovat menneitä. Niitä menneiden aikojen miehet ja naiset muistelevat – jos ovat vielä elossa. Moni ei ole. Nyt on jouduttu palomiestehtäviin - suojelemaan Keskuspuistoa. Pyromaanit ovat liikkeellä. Delegaatio marssi Pertti Salolaisen johdolla kaupungintalon alakertaan. Luovutimme adressin. Siinä lukee:

Me allekirjoittaneet vetoamme Helsingin kaupunginvaltuustoon, että poistatte yleiskaavaehdotuksesta Keskuspuistoon esitetyt rakentamisalueet. Keskuspuisto on helsinkiläisille tärkeä hyvinvoinnin, ulkoilun, virkistäytymisen ja maiseman kannalta. Keskuspuistosta on luotettavia havaintoja yli 70 uhanalaisesta tai silmälläpidettävästä lajista ja se on kansainvälisestikin ainutlaatuinen ja monimuotoinen kaupunkipuisto.

Kun Helsingin asukasmäärä kasvaa, korostuu viheralueiden merkitys ja käyttö. Siksi Keskuspuistoa ei saa pienentää eikä uhrata ylimitoitetuille rakentamistavoitteille. Yli satavuotias Keskuspuisto on Helsingin vihreä helmi, jota ei pidä supistaa.

Valtuustoryhmien edustajat seisoivat vakavan näköisinä kuuntelemassa Salolaisen hänen itsensä vakavaksi luonnehtimaa luovutuspuhetta. Paikalla olivat kokoomuksesta Heimo Laaksonen, vihreistä Otso Kivekäs, demareista Ville Jalovaara, vassareista Paavo Arhinmäki, ruotsalaisista Björn Månsson, kepusta Timo Laaninen, kristityistä Sari Mäkimattila, Hakasen ryhmästä Yrjö Hakanen ja Hurstin ryhmästä René Hursti. Perussuomalaisten Nina Hurua vasta odoteltiin. Månsson totesi että kaikki taustalla näkyvän pilarin vasemmalle puolelle asettuneet valtuustoryhmät vastustavat yleiskaavan aikeita. Sitten nuo kolme ryhmää oikealla kokoomus, vihreät ja demarit he ovat valmiita puistosta haukkaamaan. Nyt jäämme odottelemaan. Vai onko teillä hyviä ehdotuksia? Kyllähän sitten rakennusvaiheessa voi Koijärven malliin kytkeytyä puihin, mutta onko se silloin jo liian myöhäistä? Miten olisi ensi vuoden vaalit?

Hesarin kuukausiliitteessä oli muuten Ajatushautomon sarjakuva keskuspuiston taistelutilanteesta. Nappasin siitä palasen. Ovat muuten aivan näköisiä, niin läpivihreät kuin superurbanistitkin!

Ajatellaan vettä

Kolmas ajatteluun ohjaava tilaisuus oli Suomalaisella Klubilla.  Senioriyhdistyksemme oli saanut puhujaksi kansanedustaja Pekka Haaviston. Hän on tunnetusti taidokas puhuja. Hän on vielä eräs niistä suomalaisista poliitikoista joiden tietää olevan kansainvälinen niin sanoissa kuin teoissa. Ja tämän huomasi hänen esityksestään. Hän kertoi asioista itse paikalla olleena. Silloin asioihin tulee mukaan syvää ymmärrystä, jopa huumoria. Erityisesti huumoria oman tekemisen suhteen, mutta myös huumoria vastapuolen tai pitäisikö sanoa myötäpuolen suhteen. Pekka Haavisto oli iloinen Pariisin sopimuksesta ilmaston muutoksen suhteen. Hän kertoi hankkeista joissa hän ja/tai Suomi oli ollut mukana. Oli puhe Hondurasista, oli puhe Mekong joesta ja oli puhe Jordan joesta. Mitään todella positiivista ei saavutettu. Kaikkeen epäonnistumiseen ovat syynä alueelliset eturistiriidat.

Minun ajatukseni pyörivät kehitysmaiden paikallisissa ongelmissa - ja avun tarpeessa johtamisen ja koulutuksen suhteen. Mielessäni vilahtelivat Vietnamin vesiprojektit. Mielessäni vilahtelivat myös Matti Viitasaaren ansiokkaasti hoitamat vesialan kurssit TKK:ssa. Siihen aikaan suomalaiset insinöörit olivat rakentamassa merkittäviä hankkeita maailmalla. Silloin Suomen kehitysyhteistyö luotti meihin itseemme. Kahdenvälinen kehitysyhteistyö oli voimaa. Sitten luottamus ja rahat siirrettiin kansainvälisille organisaatioille. Kahdenvälinen kehitysyhteistyö lähes päättyi. Suomalainen insinööri poistui maailmalta. Siinä me istumme muistojemme kanssa. Vanhat rakentajat. Olimme joskus olleet mukana. Onneksi sentään löytyi yksi rakentaja ja vesimies paikalta. Se mies oli Eero Kontula - viimeinen relikti suomalaisen vesiosaamisen kunniakkaasta perinteestä. Muuten joskus kun puhuimme Eeron kanssa tästä dilemmasta, hän väitti syyllisten löytyvän peiliin katsomalla. Emme ole kuulemma tuoneet osaamistamme asianomaisten kehitysyhteistyöpäättäjien tietoisuuteen. Nyt ryhtiä!

http://penttimurole.blogspot.fi/2013/03/viesti-heidille.html

Haavisto näytti esityksensä lopuksi tämän kuvan. Siinä on YK:n kestävän kehityksen tavoitteet. Katselen sitä sillä silmällä että löytäisin meille rakentajille sopivat kohteet. Vaikka niin että voisimme joskus RIL-Senioreissa kutsua alan professorit kertomaan meille miten suomalaiset insinöörit tulevaisuudessa ovat jälleen mukana maailmankartalla.

Insinööreille ja erityisesti rakentajille soveltuvia kohteita löytyy YK:n tavoitetaulukosta:  6. CLEAN WATER AND SANITATION; 7. AFFORDABLE AND CLEAN ENERGY; 9. INDUSTRY, INNOVATION AND INFRASTRUCTURE ja 11. SUSTAINABLE CITIES AND COMMUNITIES.

http://www.un.org/sustainabledevelopment/blog/2016/04/parisagreementsingatures/

Tai olisiko sitten vain tyydyttävä olemaan eläkeläisiä? Kun selailin tuota YK:n tavoitesivustoa löysin sieltä kivan kohdan joka kertoo mitä me kotosalla voisimme tehdä tavoitteiden saavuttamiseksi. Laitan ne temput tähän:

Kuivaa tukkasi ja pestyt vaatteesi luonnollisesti, ei koneella

Ota lyhyt suihku veden säästämiseksi

Syö vähemmän lihaa, kanaa ja kalaa

Älä heitä pois käyttökelpoista ruokaa, pakasta se ja syö myöhemmin

Kompostoi ja kierrätä

Kierrätä paperi, muovi, lasi ja alumiini

Osta kevyesti pakattuja tuotteita

Älä lämmitä leivinuunia turhan päiten etukäteen (!)

Tiivistä ikkunoiden ja ovien vuotokohdat

Säädä termostaattisi sään mukaan

Korvaa vanhat sähkölaitteesi energiatehokkailla

Asenna taloosi aurinkopaneelit

Osta matto tai seinäryijy, se estää lämmönhukkaa (!)

Älä huuhtele astioita ennen pesukoneeseen panoa

Käytä ympäristöystävällisiä vaippoja vauvallasi (kohta sitä in itse kukin vaippaiässä)

Lapioi lumi lihasvoimalla, älä käytä lumilinkoa (Kallu, laita linko talliin!)

Käytä pahvisia tulitikkuja, älä kaasu- tai bensasytkäreitä (kuka vielä röökaa?)

Ihan oikein mutta miltei naurattaa – että suoraan maailmanjärjestön sivustoilta ”Laiskan henkilön” maailmanpelastusoppaasta”.

Vielä lopuksi tavanomaista omien tekemisien muistelemista: Olin vuosina 2008-2009 Jordaniassa tekemässä 1 miljoonan asukkaan kehityskäytävää Ammaniin. Silloin määrittelimme tärkeimmät kaupunkikehitykseen liittyvät kohteet. Vesitalouden hallinta meni siinä käsi kädessä energian säästöön tähtäävien toimenpiteiden kanssa. Tärkeimpiä asioita olivat:

■       Jäteveden uusiokäyttö

■       Biologinen lammikkokäsittely

■       Kastelujärjestelmän kehittäminen

■       Sadevesien keräys ja imeytys

■       Vuotamattomat vesiasennukset

■       Harmaan ja mustan veden erotus

■       Kompostointi

■       Katon ja seinin lämpöeristys

■       Ikkunoiden ja ovien kaksoislasitus

■       Kotitalouksien aurinkopaneelit

■       Kevyt infrastruktuuri

Suomalainen insinööri on maailmalle velkaa osan osaamisestaan!

Tuokioita Tukholmassa

Elokuvakerho teki ulkomaanmatkan Tukholmaan. Kerran vuodessa ulkomaille - siitä on tullut perinne. Viimeksi Tallinnaan. Sitä ennen Berliiniin. Oli löydettävä sopiva elokuva, mutta mikä tärkeintä, oli löydettävä Kosmoksen veroinen ravintola, jossa otetaan vatsan täytettä ja pari lasia hyvää viiniä elokuvan valinnan höysteeksi. Toimeen lupautuneet asiamiehet ja asianaiset toimivat ja löysivät Tukholman Kosmoksen. Ravintolan nimi on Pelikan. Se sijaitsee Södermalmissa, aivan vastikään käyttöönotetun pyöräbaanakadun varrella. Saatat arvata taksikuskin pärmäntäyksen yhden ajokaistan poistosta ja pyöräbaanan avaamisesta. Muuten tuttua. Olen kuullut helsinkiläisiltä taksikuskeilta samankaltaisia viestejä. Viimeksi tämän viestin kertoi viehättävä taxitar. Ei tarvitse kuin hieman vihjaista fillaristien suhteen niin jeremiaadi on kuultavissa. Kansainvälinen ilmiö.

Ravintola Pelikan on ehdottomasti vierailun arvoinen.

Pelikaniin tutustuin etukäteen lukemalla netistä Trip Advisor -arvostelut. 900 ihmistä oli sanonut erittäin hyväksi. 31 oli sanonut erittäin huonoksi. Luin kaikki erittäin huonot. Erityisesti moitittiin tylystä palvelusta. Joku moitti hintatasosta. Oli joutunut maksamaan lähes kympin jostain annoksesta. No, kyypit olivat kyllä melkoisia yrmyjä. Vanhoja herroja mustissa esiliinoissaan. Heidän palvelukonseptiinsa ei kuulunut asiakkaiden sively hunajalla ja mirhamilla. Tilaa kulhoille ja kattiloille raivattiin tarmokkaan käskevästi. Lautaset jämähtivät pöydälle kuin tykin suusta. Ruoka oli ruotsalaista ”husmanskonsten”-kvaliteettia. Huippua. Minä otin STEKT SIDFLÄSK MED LÖKSÅS  Sota-ajan lapsi muistaa läskin ihanuuden. Aluksi olin ajatellut ottavani PELIKANS KÖTTBULLAR MED GRÄDDSÅS, SALTGURKA & RÅRÖRDA LINGON. Liisa nautiskeli .SVAMPFYLLDA KROPPKAKOR FRÅN ÖLAND M BRYNT SMÖR & SPENAT Kaikki oli kiitettävää ja meille myöhemmin kyypiksi lehahtanut mustahiuksinen kaunotar oli ekstrapriima.

Elokuviin

Oli aika siirtyä elokuvateatteriin. Se oli lähes nurkan takana. Teatterin nimi oli Victoria. Siellä esitettiin filmiä nimeltä ”Kollektivet”. Kommuuni sanoivat muilla kielillä. Sopiva meidän elokuvakollektiiville.  Thomas Vinterberg on ohjannut tämän tanskalaisen filmin joka kertoo 70-luvun kommuunissa asuvista tanskalaisista aikuisista. Jaa, oli mukana pari lastakin.  Röökiä paloi! Syntyi rakkausdraama kun talonomistaja-arkkitehti rakastui oppilaaseensa. Sitä pyöriteltiin. Inhoan filmejä joissa petetään kumppania. Inhoan sellaista todellisuudessa paljon vähemmän kuin filmeissä. Elokuva sai kerholaisilta ristiriitaisen arvostelun. Se on tavallista, aina sitä yllättyy kavereistaan jotka luulee tuntevansa. Usein me Liisan kanssa arvostelemme kuitenkin suunnilleen samoille halsseille. Nyt minä annoin nelosen ja Liisa ykkösen. Kerholaisten kokonaisarvosanaksi tuli 2,9. Viisi on maksimi. Elokuvakäynti ravintolakäynnin höystämänä koettiin onnistuneena. Oli aika siirtyä muuhun kulttuuriohjelmaan. Minä katsoin olevani niin vanha, ettei aika enää riitä taidemuseoihin menoon. Sanoin katsovani mieluummin tässä vaiheessa elävää elämää. Sellaiseksi valikoituivat Tukholman apokalyptiset tunneliväylät ja Tvärbanan – pikaraitiotie. Mukaan mahtui vielä kulttipaikka Hötorget ja sen kauppahalli.

Kuvissa Helsinki ja Tukholma ovat samassa mittakaavassa. Kuviin on merkitty kaupunkien raideverkot. Tukholmassa on metroa (Tunnelbanan) 109 km, paikallisjunalinjoja 100 km ja raitioteitä 21 km. Helsingissä on metroa 21 km, raitioteitä 50 km ja junalinjoja 20 km. (Kaikki luvut noin.) Asukasta kohti Tukholma voittaa ylivoimaisesti. Siellä on 24 cm verkostoa per asukas. Helsingissä jäädään lukuun 14 cm per asukas.

Tutkimusmatkalla Tukholmassa

Tukholmaa käytetään usein hyvänä esimerkkinä niin asiassa kuin toisessakin. Jotkut sanovat Tukholman olevan esimerkillinen uudessa asuntotuotannossa. Jotkut sanovat Tukholman ruuhkamaksujärjestelmää aivan mainioksi asiaksi. Liikennekaari-ihmiset ovat varmaakin pitäneet Tukholman taksien vapaata järjestelmää esimerkkinään. Tunneli-ihmiset löytävät kiintoisaa hyvää Tukholman valtaisista moottoritietunneleista. Pyöräihmiset ovat puolestaan innostuneita uusista pyörätievaltauksista. Ratikkaväki jaksaa ylistää Tukholman pikaraitiotietä. Tvärbanan juna ajaa kuulemma paikoittain jopa 80 km/h - rauhoittuakseen sitten katuraitiotieosuuksilla ihmisten mittakaavaan. Muuten Tvärbananin nykyinen matkanopeus on 30 km/h. Helsingin ja Espoon uudella Raidejokerilla päästään vain 25 kilometriin tunnissa. Tukholman metro on maailmanluokkaa kuljettaen 300 miljoonaa matkantekijää vuodessa. Helsingin pikkuruinen metro kuljettaa vain viidesosan tästä määrästä. Mutta onhan se pituudeltaankin vain tasan viidesosa Tukholman 110 kilometrin tunnelbanasta. Toiveissa kuitenkin on että jonain hetkenä tulevaisuudessa me yhdessä espoolaisten kanssa pääsemme matkustamaan 21 kilometrillä venähtäneeseen metroon. Kokonaispituus metrolla on silloin jo kolmannes Tukholman metrosta.  Tukholmalaiset ihmettelevät oman tunnelbanansa laajuutta suhteessa kaupungin kokoon. Sellaista alemmuutta emme me ole koskaan tunteneet.  Mutta, vaikka tukholmalaiset puhuvat ylpeinä 10 miljardin ohjelmasta liikenneverkon parantamiseksi on meilläkin vielä runsaasti paukkuja takataskussa.  Laskin juuri että meidän yleiskaavamme liikennehankkeiden yhteissummaksi tulee 8 miljardia euroa.  Kun tukholmalaiset ovat juuri nyt rakentamassa 3 miljardin euron ja 21 kilometrin tunnelimoottoritietä kaupungin läntiseksi ohitukseksi, on meilläkin yleiskaavassa 16 kilometriä moottorikatutunneleita keskustassa. Samalla kilometrihinnalla siitä tulisi 2,5 miljardin potti. Mutta summa olikin jo tuossa 8 miljardissa. Hyvä ettei budjetti tavanomaisesti ylittynyt!  Ruotsalaiset rakentavat mahtavia autoväyliä. Norra Länken on juuri täysin mitoin avautumassa, Östra Länken on muhimassa.

Yksi ero meillä on. Tukholmassa ei ole tarkoitus muuttaa nykyisiä moottorikatuja bulevardeiksi.  Tämä on kummallista ja vastoin historiallista perintöä. Historia osoittaa ruotsalaisten tekevän kaiken aina 7 vuotta ennen meitä. Miksi! No se periytyy jo Agricolan ajoilta. Hän käänsi Se Wsi Testamentin suomeksi vuonna 1548. Ruotsalaiset olivat ehtineet edelle, sillä Kustaa Waasa oli painattanut Uppsalassa täyden Biblian jo vuonna 1541.

Tässä se on ja miten se on aina ollut. Kustaa Wasa kerkisi käännättää Biblian ennen Mikael Agricolaa. Sen jälkeen ruotsalaiset ovat aina ehtineet 7 vuotta ennen meitä, asiassa kuin asiassa. Nyt on mullistus. Missä ovat Tukholman bulevardit?

Tukholmassa on 10 miljardin euron liikennepaketti -Trafiksatsning. Citybanan, keskustan alla oleva 6 kilometrin moniraiteinen rautatietunneli valmistuu 2017, sen kustannus noussee lähelle 3 Mrd. euroa. Keskustan pohjoispuolella oleva Norra Länken on 5 kilometrin moottoritietunneli.  Se on osittain valmis, avattiin juuri tänä vuonna. Sen kustannus lienee (ota niistä selvää) 1,5 Mrd. euroa. Kaupungin läntinen ohikulkutie Förbifarten on juuri aloitettu rakennuskohde. Tie on17 kilometrin pääosin tunnelissa oleva moottoritie kustannuksiltaan 3 Mrd. euroa. Tukholman maanalaisesta on tehty laajennuspäätöksiä. Uusien linjojen yhteispituus on 25 km, linjoille tulee 9 uutta asemaa, kokonaiskustannukset ilman varikkoa ja kalustoa ovat 2,2 Mrd. euroa.  Ja vielä muuta. Suunnitteilla on esimerkiksi Tvärbanan haara pohjoiseen Kistaan. Radan hinnaksi arvioidaan 30 milj. euroa per kilometri. Varikko tulee maksamaan 140 milj. euroa ja kalusto 110 milj. euroa. Varikko lisää radan kustannukset 48 milj. euroon kilometriltä. Tukholmassa on vielä pikkuruinen 3 kilometrin katuraitiotie Kungsträdgårdenilta Skansenille ja Waldemarsuddelle. Sille aiotaan jatkoa. Hyvä niin, sillä paljon tarvitaan ennekuin tukholmalaiset pääsevät meidän 90 kilometrin ratikkapituuteen.

Tukholman liikennesatsauksesta on mahtava aineisto, se olisi hyvä esimerkki tiedottamisesta meillekin:

http://trafiksatsningstockholm.se/

Asuntojen rakentamista

Ruotsissa ollaan äärimmäisen pragmaattisia. Siellä ei ikäänkuin tunteilla kun puhutaan tulevasta kehityksestä. Vaikka he asioista diskuteeraavat niin kaupunkikehitystä kuvaavissa raporteissaa he suoraan sanovat mistä on kysymys. Asuntorakentamisesta he kirjoittavat näin: ”Huolimatta suorista vaikutuksista talouteen investointien muodossa, niin pitkällä tähtäyksellä asuntorakentamisella on suora vaikutus työmarkkinoiden toimintaan, ja epäsuora koko talouselämään, näin siksi koska liikkuvuus on tarpeellista jotta työnantajien ja työntarjoajien kohtaaminen toimii. Asuntopula estää liikkuvuutta ja rajoittaa työmarkkinoiden toimintaa. Yrityksille tulee vaikeaksi rekrytoida päteviä työntekijöitä ja taloudellinen toiminta jää matalammalle tasolle kuin potentiaalia olisi.”

Ruotsin asuntotuotanto on 1960-luvun mahtijakson jälkeen  romahtanut. Nyt lasketaan että valtakunnalisen asuntotuotannon pitäisi nousta 70000 asuntoon vuodessa.

Väestönmuutos on mitä ilmeisemmin jossain suhteessa asuntojen tarpeeseen. Onko Helsingillä ja Tukholmalla jotain eroa? Molemmat kaupungit ovat ylpeitä kasvustaan. Ero on kuitenkin suuri. Tukholman kaupungista muuttaa väkeä Suur-Tukholman eli Tukholman läänin alueelle, mutta silti luonnollinen väestönkasvu ja ulkomailta tuleva nettomuutto lisäävät väkeä nyt vuonna 2016 arviolta 15000 asukkaalla. Helsinki kasvaa hillitymmin. Näyttää siltä että kasvu kuluvana vuonna on 7500 henkeä. Muu MAL-alue kasvaa saman verran.

Vuoden 2016 kahden ensimmäisen kvartaalin perusteella Tukholmassa aloitettaisiin ennätysmäärä 8 asuntoa vuodessa 1000 asukasta kohti. Helsingissä luku on tätäkin suurempi. Ehkä 9 asuntoa. Muuten vuonna 2015 Helsingin valmistui vain 4060 asuntoa eli 6,5 asuntoa per 1000 asukasta. Mutta uusia asuntoja onneksi aloitettiin lupaavammin. Tänä vuonna muu Suur-Tukholma aloittaa runsaat 4 asuntoa/1000 as. Meillä MAL-alue yltää 11 asuntoon per 1000 asukasta. Historian tekijöinä ovat Espoo ja Vantaa.

Kun nyt vertailemme Tukholman ja Helsingin asuntorakentamista voimme pohtia syitä ja seurauksia. Ruotsilla menee tunnetusti kohtalaisen hyvin.  Meillä kynnetään pohjamudissa. Voisiko tässä syynä olla asuntorakentaminen? Sehän kyllä tiedetään, että Ruotsi satsaa infraan aivan eri tavalla kuin me teemme, mutta miten on asuntorakentamisen laita? Asuntorakentamisessa on todella ollut eroja. Ruotsin asuntoinvestoinnit ovat vuosien mittaan olleet noin 2-4 % bruttokansantuotteesta. Suomessa luku on ollut 5-6 %. EU:n keskiarvo huitelee tasolla  6,6-4,5 %. Luvuista ensimmäinen kuva tasoa heti suuren laman alkuvuosina 1995 ja viimeinen kuvaa tasoa vuonna 2014. Ruotsi on todella ollut matalalla. Nyt Ruotsissa on herätty. Tukholman asuntotuotanto on lähes kaksinkertaistettu. Se ei kuitenkaan uudelle huimalle tasolle nostettunakaan yllä meidän kunniakkaisiin lukuihimme. Voisimme hieman herkistellä ja röyhistellä. Ei meidän kurjuutemme ainakaan asuntotuotannon vähäisyydestä voi johtua.

Kuvakavalkadia tutkimusmatkalta Tukholmaan

Tukholman Södra Länken ja Norra Länken ovat insinööritaidon huippunäytteitä. Liikenne ei tästä välitä, se ruuhkautuu tunneleissa melko pahasti. Suurilta onnettomuuksilta on kuitenkin vältytty. Pitäisikö meidän ottaa oppia naapuriltamme ja toteuttaa yleiskaavassa esitetyt tunneliväylät? Jos sen teemme voisimme tehdä muutaman opintomatkan Tukholmaan.

Hötorget oli 50-luvun suomalaisten suunnittelijoiden toiviomatkojen kohde. Nyt elokuvakerhon matkalla sain jälleen tilaisuuden haikailla vanhoja tunteita ja vielä muistella miten tämä paikka oikein syntyi?  Näin se syntyi: Tukholman poliitikot olivat päättäneet 40-luvulla purkaa slummit ja toteuttaa modernia kaupunkirakentamista. Hanketta ajoi vasemmisto. Oikeistopuolueet halusivat säilyttää. Modernismi voitti Bauhausin ja Corbusierin kaupunki-ihanteiden hengessä. Kaupunginvaltuusto päätti Ala-Norrmalmin järjestelystä vuonna 1946. Ajatuksena oli luoda uusi ja moderni Tukholman City - ja se tapahtui. Sven Markelius, Tukholman kaupunkisuunnittelujohtaja, oli keskeinen ideologi alueen suunnittelussa. Keskustelua käytiin Hötorgetin tornitalojen lukumäärästä. Toinen pääsuunnittelija, arkkitehti David Helldén, kannatti viiden tornin ryhmää. Hän perusteli kantaansa: ”Daamille annetaan viisi ruusua, ei neljä”. Tornien lukumäärästä sovittiin ja päätös toteuttamisesta syntyi heti toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Syntyi Hötorget ja Sergeltori ympäristöineen - suurine liikennetunneleineen ja metroasemineen.

Pienenä lisähöysteenä ehdotus Sergeltorin uudistamisesta. Tukholman kaupunki järjesti kutsukilpailun vuonna 1999. LT-Sverige Ab ja Arkkitehtuuritoimisto B&M Oy tekivät tällaisen ehdotuksen. Näkemäni mukaan sitä ei ole toteutettu - vaikka ehdotus olikin aivan mainio.

Norra Länkenin upouudet siltarakenteet ovat melkoisen apokalyptisiä. Tällaisille ei taitaisi olla sijaa meidän Helsingissämme. Siitä on jo 45 vuotta kun meille niitä ehdotettiin. Me emme niitä halunneet. Tukholmalaiset ovat toista maata.

Vielä lopuksi kuva Tukholman suositusta pikaraitiotiestä. Tvärbanan on pituudeltaan 18 kilometriä. Signalointivaikeuksien vuoksi junat eivät voi ajaa rataa päästä päähän. Minäkin matkailin nyt vain Alvikista Sickla uddenille. Junalla oli jonkunlaisia vaikeuksia ja matka välillä katkesi. Raitiotien asemat eivät ole saaneet sellaista arkkitehtonista kohtelua kuin meillä on tapana. Mutta toisaalta näköalat silloilta ovat mahtavia. Ilmankos ihmiset mieluummin matkustavat maisemia katsellen kuin tunnelissa jyryytellen.

Minun Tukholman matkani päättyi Oopperakellarin terassilla. Matka oli aurinkoinen. Voin suositella.








PS. Tukholmasta on tullut kirjoiteltua aiemminkin. Naapurit kiinnostavat.

http://penttimurole.blogspot.fi/2015/01/kaupunkien-kasvu-liian-kallista.html

http://penttimurole.blogspot.fi/2014/04/svensson-hehkutti-tukholman.html

http://penttimurole.blogspot.fi/2014/04/mallimaana-ruotsi.html