Suunnitteluveteraanit hermoilevat nykymenoa!

Vanhat äijät marisevat. Täditkin marisevat. Kaikesta maristaan. Mikko Aho, kaupunkiympäristöjohtaja, ystäväni, hänkin sanoi minun olevan kaikesta kriittinen. Eikö minulta ole kehuja herunut? No, nyt kehun. Helsingin kaupunkisuunnittelijat ovat tehneet mahtavaa työtä. Kaupungin kasvuun on pystytty vastaamaan. Kaupunki kasvaa, se on hyvä asia. Kasvu antaa elinvoimaa. Segregaation uhkaakin on pystytty torjumaan. Mistään alueesta ei ole tullut varsinaista slummia. Se on suuri saavutus. No, mistä sitä kritiikkiä on tullut? Sitähän on tullut bulevardeista ja Malmistakin. Sitä on tullut liiallisesta väestöennusteesta ja muun seudun unohtamisesta.  Yleiskaavaa on tutkittu mahtavilla kaupunkimalleilla. Ruutukaavaa on revitetty Särelän malliin jokaiseen niemeen notkoon ja saarelmaan. Pellolle omakotialuiden väliin on räväytetty Mechelininkatua tai Huopalahdentietä. Bulevardit on taktisesti tyritty. Jokainen Suomessa kaupunkisuunnittelua tehnyt tietää ratavaltion ja tievaltion mahdin. Mahti on nykyään näennäisesti pirstomalla alistettu, mutta väylien haltijoina ja ylläpitäjinä heillä on sanansa sanottavana. Erityisestä ne heiluttavat rahapussia. Ja erityisesti yleisiltä teiltä edellytetään jatkuvuutta. Pasilan ortta tunneleineen ei voi tehdä katuna – vai onko tuolle jo miljardin verran varattu kaupungin taloussuunnitelmassa. Ei, tuo yleiskaavaan merkitty superväylä – 5 kilometriä tunneliväylää vaatii maantien statusta ja valtion rahaa.  Miten on Länsiväylän jatkaminen keskustatunnelina ja Sörnäisten tunnelina Lahdenväylälle. Sekin on yleiskaavaan merkitty. Tunnelilla on pituutta 6 kilometriä.  Sekö onnistuisi ilman valtion osallistumista. Ei onnistu.

Helsingillä on kiva pikku video kertomassa tulevaisuudesta vuonna 2050. Korkeita taloja tuntuu pukkaavan ja moottoritiet muuttuvat bulevardeiksi.  Ainoa joka tökkii tätä setää, on tuo 860000 asukasta.

Nyt kun minulla on positiiviset lasit päässäni, haluan nähdä positiivisesti yleiskaavan varautumisen vaihteleviin tulevaisuuksiin. Varaus on varaus ja toteuttaminen on toinen juttu. Yleiskaavassa on ajatus pitää seinät leveällä ja katto korkealla. Oikeastaan, jos oikein ajattelen, niin oikeinhan se on, niinhän varmaan minäkin olisin asian tehnyt, jos olisin tekemään joutunut. Mutta sitten tulee eteen hallinto ja tienpitäjä muiden muassa. Ympäristöjärjestöt, luonnonsuojelijat, museovirasto ja muut kukkahatut eivät näytä kylläkään saavan ääntänsä kuuluville, kun kaikki näyttää siltä, että vain maakuntakaava on se asia jolla voisi olla vaikutusta. Ja pianhan meillä on uusi maakuntakaava. Vuonna 2017 käynnistyneellä kaudella Helsingin kaupungilla on hallituksessa kuusi edustajaa ja Espoolla ja Vantaalla molemmilla kaksi edustajaa. Pienempien kuntien yhteinen jäsenmäärä on viisi. Maakuntahallitusta johtaa nurmijärveläinen kokoomuksen Outi Mäkelä. Helsingin kaikki jäsenet ovat yleiskaavan vankkumattomia kannattajia. Jaa, taitaa siellä olla Timo Laaninen, hän se äänesti sekä keskuspuiston puolesta, että yleiskaavaa vastaan.  Uusi maakuntahallinto syntynee vuoden 2020 alussa. He sitten päättävät uudesta maakuntakaavasta joka taas kahlitsee kuntien itsehallintoa.

Vanhat sedät ja tädit ovat ihmetelleet bulevardien kohtaloa

Hallinto-oikeus kaatoi ainakin toistaiseksi Länsiväylän, Turunväylän, Hämeenlinnanväylän ja Lahdenväylän bulevardit maakuntakaavan vastaisina. Kunnalla on kuitenkin oikeus tehdä asemakaava, jolla tiealue muuttuu kaduksi.  Maantielaki 91 § sanoo että alueella jolle kunta päättää tehtäväksi asemakaavan tiealue siirtyy kunnan omistukseen. Siitä säätää MKR 93 seuraavasti: Asemakaava-alueeseen sisältyvä tienpitäjän omistama maantien tiealue siirtyy korvauksetta kunnan omistukseen asemakaavan tullessa voimaan ja tiealueeseen syntyy samalla tienpitäjälle maantielain 58 §:n 3 momentissa tarkoitettu tieoikeus. Kuntaliitto taas sanoo: Hallinnollista luokitusta muutettaessa oleelliset, yhteisesti todettavat nykytilan puutteiden parantamiset kustannetaan puoliksi kunnan ja valtion kesken, ellei erityisestä syystä toisin sovita. Kaikki liikenneväylään kuuluvat laitteet ja rakenteet siirtyvät väylän siirron yhteydessä uudelle omistajalle korvauksitta.

Ymmärsinkö yskän? No ei se insinööriltä onnistu, vaikka vaikuttaakin hyvin yksinkertaisen selkeältä. On ruvettava katsomaan karttoja. Kiinnostaa mittakaavavertailu Tukholmaan.

Valtion hallinnoimat ja kunnossapitämät maantiet lonkeroivat kuin mustekala kohti Helsingin keskustaa (yläkuva). Sisääntulotiet Kehä I:n sisäpuolella halutaan muuttaa bulevardeiksi. Se on hieman ristiriitaista koska yleiskaava toisaalta esittää varauduttavaksi laajaan tunnelijärjestelmään kantakaupungissa. Yleiskaavan tunnelit on merkitty alempaan kuvaan punaisella. Tunneleiden pituus on 18 km. Kustannusarviona voi laskea 150 milj. euroa per kilometri eli yhteensä 3 miljardia euroa. Keskustatunnelin suhteen esiintyy kaksi vaihtoehtoa. Hintaan on laskettu vain yksi vaihtoehtoa. Minun logiikkani sanoo, että jos tehdään bulevardit, ei tehdä mahtitunneleita vaan Kehä I:n sisäpuolella kaikki valtaväylät ovat katuja. Valtion maantiet lakkaavat olemasta Kehä I:n sisäpuolella. Kehä I on vilkkaimmin liikennöity väylä pääkaupunkiseudulla. Sen tulevaisuus ei näy yleiskaavassa. Siinä ei myöskään enemmälti vaivauduta perustelemaan yleiskaavassa suurimittaisesti esitettyjen laajojen tunneliväylien olemassaoloa.  Jos siis marista pitää niin kysyn ovatko yleiskaavantekijät olleet tosissaan tämän ajatuksen kanssa? Vai onko ajettu kaksilla rattailla? Johtuuko se poliittisesta tarkoituksenmukaisuusharkinnasta vai johtuuko se ikimuistoisesta kaavoittajien ja liikennesuunnittelijoiden hanskauksesta?

Tässä vielä tuli mieleen verrata Tukholman ja Helsingin tilannetta. Onko Tukholmassa tunneleita?  Millainen on valtion vastuulla oleva tieverkko? Kuvat ovat samassa mittakaavassa. Niistä selviää aika dramaattisesti ero kaupunkien liikenneverkkojen välillä. Tukholmassa Södra Länken, Norra Länken ja niitä yhdistävä Essingeleden ja joskus rakennettava Östra Länken muodostavat 7 kilometrin läpimittaisen supermoottoriväyläkehän. Väylä on ja tulee olemaan suurelta osalta tunnelissa (punainen väri). Cityringen kehän pituus on sen täysin valmistuttua noin 22 km. Läntinen kehätie Förbifarten on rakenteilla. Se on kokonaan tunnelissa oleva moottoritie pituudeltaan 18 km. Väylä yhdistää pohjoisesta tulevan E 18 etelään menevää E 4 tiehen. Se on Tukholman ohitustie ja keventää ylikuormittunutta Essingeledeniä. Tunnelien pituus ohitusteineen Tukholmassa tulee olemaan 35 km.  Varsinaisessa kaupungissa katutunneleita on vähän. Tärkein on 1 kilometrin Centralstationilta Sergeltorin alta kulkeva Klaratunneli.

Nyt mennään harhapolun jälkeen setiin ja täteihin

Olli Lehtovuori on armoitettu pakilalainen. Hän asuu tiiviisti paratiisiksi rakennetulla tontillaan. Olli on sitä mieltä, että suomalaiset ja helsinkiläiset ovat metsäkansaa. Hän ei lainkaan hyväksy tiivistäjien väitteitä pakilalaisten ahneudesta. Kiivaana hetkenään hän sanoo Helsingin olevan täyteen rakennettu. Toisena hetkenä hän hyväksyy tiivistämisen ja jopa korkeat tornit, mutta ei asukaslukutavoitetta. Se on hänen mielestään liian korkea. Hän muistelee Ervin aikoja. Hän lähetti Helsingin Sanomille mielipidekirjoituksen viikko pari sitten. Eivät hyväksyneet. Hän kyllä syytti itseään höpöksi, kun oli jo lähes samanlaisen mielipidekirjoituksen saanut julkaistuksi vuosi pari sitten. Nyt siis ei kelvannut. No minulle kelpaa ja tässä se on. Onhan Ollillakin päässään positiiviset lasit – mitä nyt kaupunkisuunnitteluviraston suuruudesta vihjailee.

Ooke: ”Onko ihminen unohdettu Helsingin kaavoituksessa?”

Ooke aloittaa: "Helsingin Sanomissa kerrottiin 4.11.2017, että Helsinki aikoo kasvaa metropoliksi, ja siihen se tarvitsee nyt 200 000 uutta asukasta. Huh huh!". Jutun otsikko on aiheellisesti hilpeyttä herättävä, mutta hymy hyytyy: tämä tavoite on jo siirretty pääkaupungin vuoden 2016 yleiskaavaan. Sen toteuttamiseksi ihmiset jouduttaisiin asuttamaan umpikortteleihin liikenneväylien varteen, luonnonalueita mm. Keskuspuistoa nakerrettaisiin ja omakotivaltaisten pientaloalueiden maankäyttötehokkuutta nostettaisiin niiden kylämäinen luonne hävittäen. Edellisten vuosikymmenien arvokas kaupunkisuunnittelutyö heitettäisiin romukoppaan. No, hyvä puoli olisi, että suurella kaavoitusvirastolla töitä riittäisi! "

Olli ”Ooke” Lehtovuori monen tekijä, keskuspuiston piirtäjä ja visionääri, ei tunnu saavan ääntään kuuluville.

Ooke jatkaa:”Aikaisemmin pääkaupunkia on suunniteltu ihmisten - ei talouden ehdoilla. Ylipormestari Teuvo Auran aikana oli asumisasiat keskeisesti esillä. 1950-luvulla Alvar Aallolta oppinsa saanut Aarne Ervi oli kaupunkisuunnitteluviraston ensimmäinen päällikkö. Silloin lähtökohtana kaavoituksessa oli auringonvalon saaminen jokaiseen asuntoon täällä maailman toiseksi pohjoisimmassa maassa, asumisen erottelu suurista liikenneväylistä, suomalaisille luonteenomaiset metsälähiöt ja omakotiasuminen. Luonto oli itsestään selvä osa kaupunkiympäristöä.

Myöhemminkin on syntynyt esimerkillistä jälkeä, kuten Länsi-Pasilan koerakentamiskortteli 1980-luvulla, Torpparinmäen länsipuolen Ylä-Fallin pientaloalue ja Vuosaaren kanavaranta. Kalasatamaan nousevat korkeat tornit ovat hyvää asumamuotojen monipuolistamista. Jo melkein valmiiksi rakennetussa pääkaupungissamme on tietysti kantakaupungissakin järkevää hallittu täydennys- ja uudelleenrakentaminen: palvelutaso säilyy ja saadaan valinnaisuutta asuntokokoihin, hallintamuotoihin ja talotyyppeihin. Helsingin hallinto-oikeus torppasi 5.2.2018 osan yleiskaavan kaavailuista liikenteellisin perustein ja maakuntakaavan vastaisina. Länsimetro on avattu ja avannut silmät: pääkaupunkiseutu on jo nyt moninapainen - Matinkylä, Tapiola-Otaniemi, Leppävaara, Tikkurila ja Kerava-Järvenpää ovat sen kaupunkikeskuksia. Helsingin stadi Kallioineen on yksi niistä niille, jotka arvostavat urbaania pöhinää ja lattekahvilassa istumista.”

Olli Lehtovuori

Mattikoo ohjaisi pääkaupunkiin pyrkijät Salpausselän pohjoispuolelle vievään junaa

Toinen vanha setä, Mattikoo Mäkinen, nyt valitettavasti manan majoilla, hän oli korkea virkamies Rakennushallituksen pääjohtajana, mutta myös kova ajattelija ja vaikuttaja kirjoituksineen.  Hän hermostui etenkin rantojen rakentamisesta, Töölönlahden rakentamisesta Puutarhakadun linjan pohjoispuolella ja korkeista rakennuksista Pasilan linjan eteläpuolella. Hän kommentoi innokkaasti minun blogejani. Tässä kommentti blogiini http://penttimurole.blogspot.fi/2016/01/liikenne-arvossa-arvaamattomassa.html

Mattikoo 17. tammikuuta 2016 klo 18.28

Setä,

Arvossa arvaamattomassa näyttää nyt olevan loppumaton talousjankutus. Siltä ei arvostettu liikennegurukaan voi välttyä. Näyttää varmalta, että tulevaisuus on ajan arvaamattomin arvo, niin myös liikenteen, sen tarpeen, sen suuntautumisen, sen välineiden, aikataulujen ym. ominaisuuksien suhteen. Samalla kun liikkuminen – tavaran ja ihmisten – on ja on aina ollut eräs elämän keskeinen funktio, ovat sen tavat ja tavoitteet vaihdelleet ajan ja paikan tuomien arvaamattomuuksien mukaan. Juna menee ja juna tulee – sitten se saa hautansa sivuraiteelta ja tilalle tulee muuta.

Ennen sen muun tulemista on Suomessa lopultakin saatava aikaan paljon puhuttu, toivottu ja pelätty hallinnollinen isojako, jonka nimeä ei haluta turhaan lausua. Milloin Sote, milloin Kuke, lopullinen lienee kuitenkin Yke eli toimivasti sijoittuvien ja sopivan kokoisten yhdyskuntien (lue ”kaupunkien” jos enemmän miellyttää) nimeäminen hallintoalueidensa (lue ”läänit”) vastuita kantamaan. Helsinki-metropolin kehittäminen on toistaiseksi upotettu alueen poliittisten viranhaltijoiden vastustukseen… Tätä ennusti jo Ilaskivi eläköityessään, ja aika osoitti, että oikeassa oli. Hajotettu metropolihallinto on luonut pohjan aluekehitykselle, jonka tuottama liikennetarve on melkein tappanut kauniin ja toimivan pääkaupungin. Eli: puhukoon lopultakin asiantuntemus äänekkäämmin kuin rahan arvaamattomat arvot, pelastetaan Helsinki ensin, valtakunnallisen kehityksen esikuvana, Lopetetaan höpinät Helsingin tiivistämisestä ja ohjataan liika väki Salpausselän toiselle puolelle vievään junaan.

Mattikoo

Niin, eihän tuo Mattikoo kaikkea korkeata rakentamista vastustanut. Jos demarkaatiolinja oli Pasilan tasolla silloin käy. Tässä kuvassa sedät Mattikoo, Pekka salminen ja meikäläinen ideoivat tornirykelmää Pohjois-Pasilaan. Auri Häkkinen otti tämän kuvan meidän käsistämme.

Mitä nuo vanhat konkarit puhuvat – ei hyvää sanaa!

Ystäväni puhuvat hurjia. Katselin juuri ystäväni Tapani ”Susi” Launiksen tekstiä parin vuoden takaa. Hän tuomitsi lähes kaiken mitä viime aikoina on suunnittelurintamalla tehty. Muuten niin tuomitsee nytkin. Hän on vakiovieras erilaisissa tilaisuuksissa missä käyn. Käyttää pitkiä ja kiihkeitä puheenvuoroja. Ei siis ole nuoruuden ajastaan muuttunut. Kyllä kai minä hänet tunsin jo opiskelijana. Hän mainitsee ylimitoitetut asukaslukutavoitteet, keskuspuiston kavennukset, kaupunkibulevardit, Töölönlahden hotellihankkeet, HIFK:n ja muiden spekulatiiviset bisneshankkeet, Malmin lentokentän ja Vartiosaaren asuttamisen.

Kuuntelin myös kolmannen ystäväni ankaran radiohaastattelun Hän ei ole setä vaan täti. Kaija Santaholma ei juuri löytänyt mitään hyvää nykymenosta. Hän kritisoi muun muassa umpikortteleiden hulvatonta käyttöä nykykaavoituksessa. Moitiskeli jopa minua, kun olin jotenkin kehunut tuota korttelimallia. Hän kirjoitti: ”Puhuit blogissasi hyväksyvästi umpikortteleista. Haepa esille tekeillä olevien kaavojen joukosta kaupunginvaltuusto 17.1.2018 kokouksen esittelyaineistosta Hernesaaren asemakaava ja katso rakennusten kerrosluvut (varsinaisten kerrosten ala- ja yläpuolelle voi rakentaa lisää). Katso myös havainnekuva. Onko hienoja korttelipihoja? Onko aurinkoa pihoilla? Mielestäni lähes ainoa hyvä umpikorttelipiha on Vallilassa Kone ja Sillan kortteli.”

”Byggaa snygisti”

Olen myös lukenut neljännen ystäväni Ilpo Aarnialan tekstejä hänen blogistaan https://hulluarkkitehti.fi/ . Nyt kyllä hieman yllätti, kun lauttasaarelainen Ilpo suositteli Koivusaaren rakentamista Keilaniemen tapaan pilvenpiirtäjillä. Onkohan se oikein?  Olenko valinnut ystäväni väärin vai ovatko he minun tavoin jo liian vanhoja ymmärtämään? 

Osmo Lappo, arkkitehtiprofessori, naapurini, on hänkin joutunut dyykkaamaan, Paula Holmilan haastattelussa 90-vuotispäivänsä tienoilla runsas vuosi sitten hän sanoi: ”Arkkitehtuurin idis on siinä, et se dyykkaa arkipäivän skeidaan, mutt klaaraa siitä byggaamalla snyggisti.” Snygisti byggaaminen ei Osmon mielestä toteudu, kun Jokerikaavan myötä Pirkkolaan tungetaan vanhan Elannon paikalle 5-kerroksinen ”porttirakennus” joka katkaisee Pirjontien. Tuntuu siltä, että meillä vanhoilla tädeillä ja sedillä on paljon hampaankolossa, pienessä ja suuressa. Mutta meitä ei kuunnella. Olemme menneen talven lumia ajatuksinemme. Hetkinen, juurihan ne pyysivät minua Tallinnaan esitelmöimään Viron ja Suomen kuntatekniikan yhdistysten kokoukseen. Olin siis väärässä. Aiheenani on ”Pysyykö kuntatekniikka vauhdissa mukana?” Tästä lienee kysymys.

No kaikeksi hyväksi lopuksi voit kuunnella Matti Jurvan  levyttämän ”Ihminen, älä sinä hermostu, ihmettele vaan”.  https://www.youtube.com/watch?v=ptEBLN8Y_3I