Ystäväni Eero Paloheimo piti alustuksen maailman tilasta
Saharan metsitystä koskevassa tilaisuudessa muutama viikko sitten. Hänen
suurimpana huolenaan oli väestönkasvu. Hän oli laskenut pallomme kestävän vain
2,4 miljardin asukkaan väestömäärän. Nyt väkeä on lähes 8 miljardia ja kasvu
näyttää jatkuvan. ”Planeettamme on monimuotoisen sosiaalisen kriisin ja
ympäristökriisin kourissa. Väestön ylisuuri määrä yhdistettynä
henkilökohtaiseen kulutukseen on nykyisten ongelmiemme välitön tai välillinen
syy. Tarkastelemalla väestönkasvua viimeisen 50 vuoden aikana voi havaita
suhteellisen vuosikasvun selkeän ja jopa säännönmukaisen supistumisen. Siksi on
perusteltua olettaa kasvuprosentin edelleen supistuvan kohti nollaa, joka
tietyllä edellytyksellä voitaisiin saavuttaa noin vuonna 2100.” Eero siis uskoo
väestönkasvun pysähtyvän vuonna 2100. Siitä olisi sitten pyrittävä
laskusuuntaan. Eero puhuu 4 miljardista kestävän tilanteen mittana. Hän puhuu
vielä utopistin tavoin tilanteesta 570 vuoden päästä. Silloin maapallon
väkiluku oli 1,5 miljardia. Onko tuo lähes 600 vuotta järjetöntä? No, ei se
siinä mielessä ole, että tuossa lähietäisyydellä olevia muureja ja kirkkoakin
rakennettiin kovalla touhulla juuri 600 vuotta sitten. Olen nimittäin nyt virtuaalisesti
Toompean mäellä. Kotipaikkani Pakila tuli kirjoihin ja kansiin tasan 600 vuotta
sitten. Turun tuomiokirkon Mustassa Kirjassa on helmi-maaliskuussa 1417
istuneiden Tolkin kylässä pidettyjen laamannikäräjien päätös. Käräjillä
käsiteltiin Vantaanjoen jokivarren talonpoikien Padisten luostarin munkkeja
vastaan nostamia lohenkalastusrikkomuksia. Talonpojat voittivat kanteen. Baggbölen
edustajana käräjien lautamiehenä oli Magnus i Byggiabola. Niinpä ne Räävelin miehet
jo 600 vuotta sitten kävivät Vantaan lohia kalastelemassa. Pitääkö perua väite
utopiasta?
Väestöennusteet vakauden
mittarina
Tulevaisuutta ei voi ennustaa. Sen me tiedämme.
Tulevaisuus tuo mukanaan yllätyksiä joita trendiennusteet eivät sisällä. Ainoa
ennusteen muoto jolla on melkoista vakautta, se on väestöennuste. Näyttää
siltä, että syntymien ja kuolemien määrä voidaan melkoisen hyvin ennustaa.
Niiden erotuksena syntyy luonnollinen väestönkasvu. Muuttoliike on aina ollut
vaikeasti ennustettavissa. Muuttoliike ei suinkaan ole vain nykypäivän ilmiö.
Sitä on esiintynyt kautta ihmiskunnan historian. Pienessä omassa mittakaavassamme
tiedämme Amerikkaan muuttaneiden suomalaisten määrän ennen ensimmäistä
maailmansotaa olleen yli 300000 henkeä. Sotien välillä muuttoliike hiljeni noin
100000 henkeen. Tällä hetkellä Pohjois-Amerikassa asuu suomalaisia tai heidän
jälkeläisiään noin 800000 henkeä. Ruotsiin taas muutimme joukoittain 50-70 -luvuilla.
Parhaina muuttovuosina muuttajia oli 40000 henkeä. Kaikkiaan muuttajia oli
lähes puoli miljoona, mutta paluumuuttoakin oli. Yhteensä muuttajien ja heidän
toisen tai kolmannen polven jälkeläistensä määrä Ruotsissa on nykyään noin 730000
henkeä. Kuinka kauan etninen suomalainen karpaasihenki kestää maahanmuuttajien
rynnistyksen? No, minähän olen jo aiemmin julkistanut etnisen suomalaisuuden
häviävän sukupuuttoon neljänsadan vuoden päästä. Mutta älä huolehdi, nyt emme
kurkota tuohon kaukaiseen historian hetkeen. Katsomme vain 80 vuoden päähän.
Manhattanin ennustajagurut
Käsiini osui tai oikeammin läppärini ruudulle osui YK:n
väestödivisioonan laatima maailman väestöennuste aina vuoteen 2100 saakka. (United Nations, Population
Division, Department of Economic and Social Affairs, World Population
Prospects: The 2017 Revision). Tällaista ennustetta olen halunnut. Meillä
Tilastokeskuksen ennuste päätyy vuoteen 2065. Se on liian lähellä. Pitäisi
nähdä kauemmaksi. Pitäisi nähdä ainakin niin pitkälle, kun minun lastenlastenlapseni
ovat minun iässäni. Se on juuri vuonna 2100.
Ensin minua kiinnosti nähdä Suomen ja Skandinavian kohtalo
tässä ennusteessa. Havaitsin YK:n ennustaneen kolmella vaihtoehdolla. High variant kuvaa korkeinta
väestömäärää. Medium variant nimensä
mukaan kuvaa mediumia. Low variant
olettaa syntyvyyden entistään laskevan ja muuttoliikkeenkin olevan vähäistä. On
vielä neljäskin variantti, se on Zero-migration. Kuvittelin että Medium
variantin ja Zero-migration variantin erotus kuvaa jotenkin siirtolaisväestön osuutta
tulevassa väestörakenteessa. Niinpä siis ensin tarkastelin Skandinaviaa.
Syntyvyys ratkaisee,
maahanmuutto helpottaa
Piti vielä verrata Skandinaviaa kokonaisuutenaan
muutamaan muuhun Euroopan maahan. Erityisesti kiinnosti maiden luonnollinen
väestönkasvu verrattuna siirtolaisuuden seurauksena syntyvään kasvuun. Tässä on
tietysti otettava huomioon, että kaikissa maissa on jo runsas etninen
vähemmistö, jonka syntyvyys on lievästi kantaväestöä korkeampi. Ei muuten
paljoa korkeampi. Se antaa uskoa.
Kuva kertoo Euroopan tarinaa. On yllättävää, miten Skandinavia ja Ranska ovat noin
lähellä toisiaan. Ja sitten Italia ja Saksa niin samankaltaisia. Jos miettii
kansanluonteita ja vaikkapa työn tekemisen kulttuuria nuo tilastot ja ennusteet
eivät tunnu loogisilta. Luulisi skandinaavien ja saksalaisten olevan samaa
pataa ja italiaanojen ja ranskalaisten taas toista pataa. Mutta ei!
Euroopan valituista maista vain Ranska pystyy pitämään
luonnollisen väestönkasvun niin hyvänä, ettei kuolleiden määrä ylitä runsain
mitoin syntyvien määrää. Kun ranskalaiset pystyvät pitämään luonnollisella
kasvulla väestönsä noin 65 miljoonan tasolla, lisää siirtolaisuus vielä väestöä
9 miljoonalla. Ranskalaiset osaavat ilmeisesti rakastaa tai sitten vain muuten
huvikseen tykkäävät sukupuolten välisestä kanssakäymisestä. Saksan luonnollinen väestönkasvu
on jyrkkää alamäkeä. Medium variant ennuste kertoo Saksan nykyisen asukasluvun
putoavan vuoteen 2100 mennessä 10 miljoonalla eli 71 miljoonaan asukkaaseen. Ilman
siirtolaisuutta Saksan väkiluku putoaisi vuoteen 2100 mennessä 32 miljoonalla
hengellä 49 miljoonaan. Italian väkiluku menee Saksan tavoin alaspäin kuin
lehmän häntä. Nykyinen 60 miljoonaa olisi vuonna 2100 Medium variantin mukaan
48 miljoonaa. Ilman siirtolaisuutta väkiluku vähenisi 10 lisämiljoonalla.
Skandinavian maat ovat kohtuullisessa hapessa. Medium variantin mukaan nykyinen
26 miljoonaa kasvaisi 34 miljoonaan. Ilman siirtolaisuutta oltaisiin 10
miljoonaa alempana eli 24 miljoonassa. Suomen nykyinen 5,5 miljoonaa kasvaisi
vuoteen 2100 mennessä 6,1 miljoonaan. Ilman siirtolaisuutta olisimme 0,5
miljoonaa vähäväkisempiä.
Halusin vielä
tarkemmin katsella Suomea. YK:n ennusteen Suomen Medium variantti seuraa
yllättävästi ja täsmälleen Tilastokeskuksen ennustetta vuoteen 2065. Sen
pidemmälle sitä ei ole uskallettu laatia Niin, kysymys kuuluu kummat nuo parametrit
Suomelle asettivat, olivatko ne Manhattanin viisaat vai kotimaan gurut?. Manhattanilaisten High variant sitten karkaa
käsistä aina lähelle 9 miljoonaa ja Low variant räväyttää asukaslukumme 4,5
miljoonaan. Haarukka on niin laaja, että ennusteita 80 vuoden päästä arvioitaessa
ennusteen laatijat tulevat saamaan synninpäästön. Sinne osui suoraan
haarukkaan. Suomessa syntyvyys on muuten tasolla 1,6 lasta sopivan ikäistä
naista kohti. Ulkomaalaistaustaisilla naisilla lapsiluku on vain hieman
kantanaisia korkeampi. Se on 2,0. Vuonna 2017 Suomessa syntyi 50000 lasta. Heistä yli 10% on ulkomaalaistaustaisten äitien
synnyttämiä.
Suuri tuntematon -
siirtolaisuus
YK:n väestöennusteen suuri tuntematon on muuttoliike. Tekijät
toteavat ennusteen sisältävän suurta epävarmuutta. Itse asiassa minulle tuottaa
vaikeuksia ymmärtää ennusteen suoritustapaa. Se lienee kuitenkin aitoa
tilastotiedettä ja arvausta sopivasti sekoitettuna. Raportissa todetaan vuosien
2010-2015 nettomuutoksi korkean tulotason maihin 3,2 milj. henkeä vuodessa.
Siinä oli laskua edelliseltä viisivuotiskaudelta, joka oli siihenastinen
huippu. 2005-2010 nettomuuttajia oli 4,5 milj. henkeä vuodessa. Suurin
yksittäinen pakolaisvirta oli Syyriasta etupäässä naapurimaihin. Heitä on yli 4
miljoonaa. Keskimäärin vuosittain ajalla 2010-2015 nettomuutto Eurooppaan oli 0,7
milj. muuttajaa per vuosi ja Pohjois-Amerikkaan 1,1 milj. muuttajaa per vuosi.
Afrikasta lähti tilaston mukaan 0,7 milj. muuttajaa ja Aasiasta 1,1 milj.
muuttajaa vuodessa.
Afrikka – ongelmamme?
Afrikan maiden väestönkasvuennusteissa on suuria eroja.
Joillakin on kasvu hallinnassa, joillakin toisilla ei lainkaan. Kun koko
Afrikan on ennustettu kasvavan nykyisestä 1,3 miljardista vuoteen 2100 mennessä
mielettömään 4,5 miljardiin asukkaaseen, niin yksi maa hoitaisi tästä kasvusta
0,6 miljardia eli 18%. Se maa on
Nigeria. Afrikan arabimaissa kuten Algeriassa ja Egyptissä kasvu on jotenkin
hallinnassa, samoin Etiopiassa. Afrikka on meidän suuri ongelmamme. Afrikan
syntyvien lasten luku naista kohti on nykyisin 4,7, kun se koko maailmassa on
2,5, Euroopassa 1,6.
Kuva kertoo eräiden
esimerkiksi valittujen afrikkalaismaiden väestöennusteet. Ylempi viiva kuvaa YK:n Medium varianttia ja
ohuempi viivä Low variantia. Minä olen toiveikas, uskon alempaan vaihtoehtoon. Nigeria
on esimerkki mielettömästä väestönkasvusta. Etiopia Egypti, Algeria ja Etelä Afrikka
ovat esimerkkejä oikeasta suunnasta.
Syntyvyys on selkeässä
suhteessa kansantuloon. Siitä kertoo tämä kuva. Elävänä syntyneiden lasten
määrä naista kohti laskee 5 lapsen tasolta 1,5 lapseen kansantulon noustessa.
Miten nyt saamme aluksi Nigerian, Tansanian ja Etiopian kaltaiset maat ensiksi
Egyptin ja Algerian tasolle?
Siirtolaisuus on ja pysyy
En
puhu nyt pakolaisista. Puhun siirtolaisuudesta kokonaisuutena. On tehtävä ero
siirtolaisuuden ja pakolaisten välillä. Maailmassa on YK:n tilaston mukaan 242
miljoonaa siirtolaista, pakolaisia on 23 miljoonaa. Pakolla asuinpaikkaansa
muuttaneita ihmisiä on 66 miljoonaa.
Arabimaat Pohjois-Afrikassa näyttäisivät olevan kutakuinkin hallinnassa.
Myös Etiopiassa oltaisiin etenemässä tuota Eeron toivomaa vakioituvaa
tilannetta kohti. Mutta Nigeria ja Tansania esimerkkeinä edustavat
hallitsemattommuutta. Eivätkä ne ole ainoita. 30 prosentilla afrikkalaisista on
älypuhelin. Kaikkien robbotti- ja tekoälypuuhailijoiden suuri tehtävä olisi nyt
kehittää sellainen äly ja apsi, joka kertoisi naisille sopivan tavan ja ajan
harjoittaa nautintoja sekä näiden nautintojen seuraukset taloudellisesti ja
muutenkin. Onhan näitä tupakanpolton lopettamisenkin eteen ja hyvin toimivat. En
sano leikki leikkinä!
Kuva esittää
kansainvälisen siirtolaisuuden tilanteen vuonna 2018. Vasemmanpuoleisessa
kuvassa Afrikka on eristetty kokonaisuudesta. Se kertoo Afrikalla olevan vielä yllättävänkin
pieni osuus maailman siirtolaisuudesta. Huomaa! Tässä ei puhuta vain
pakolaisuudesta. Maailmassa on tällä hetkellä siirtolaisia 224 miljoonaa.
Heistä 54 miljoonaa on Pohjois-Amerikassa, 76 miljoonaa on Euroopassa ja 75
miljoonaa Aasiassa. Suomessa siirtolaisia oli vuonna 2016 jopa 315000 henkeä.
Suomen osuus maailman 224 miljoonasta siirtolaisesta on vaatimattomasti vain runsas
yksi promille. Vasemmanpuoleisen kuvan mukaan Afrikasta Eurooppaan oli
suuntautunut 70 miljoonaa siirtolaista. Se on suuri luku verrattuna muualle
menneisiin. Pieni luku se on, kun sitä verrataan kotimantereelle jääneisiin mantereen sisäisiin siirtolaisiin ja pakolaisiin.
Opinko jotain?
Mitä tästä kaikesta opimme, tai oikeammin mitä minä tästä
opin? Itselleni opiksi ja viisaudeksi minä tätä teen. Ajattelin etteivät
ainakaan nykynuoret ole tästä kiinnostuneita. Erehdyin. Kun aamukahvilla aloin
lämpimikseni kysellä 14 vuotiaalta Eemeliltä näitä maailman kasvun ja
siirtolaisuuden lukuja koin yllätyksen. Hän oli kymmenyspilkun tarkkuudella
tietoinen maapallon väestöluvuista ja kasvuennusteista. Hän tiesi myös tarkkaan
syntyvyyden meillä ja muualla.
Tietoisuus näistä asioista antaa mahdollisuuden vaikuttaa ja muuttaa
maailmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti