maanantai 23. marraskuuta 2020

Kun kaupunkisuunnitteluun tuli mittakaavavirhe, hurma nousi, henki hävisi!

Kehen tässä nyt pitäisi uskoa? Pitäisikö uskoa siihen mihin haluaisi uskoa vai pitäisikö uskoa pahan ilman lintuihin. Keitä he ovat? No, he ovat agglomeraation ja kasautumisteorian puolestapuhujia. He vannovat tiiveyden nimiin ja haluavat väestöstä mahdollisimman suuria kasoja. Ja yhtenä tärkeimpänä perusteena on kasvun ideologia ja kilpailukyky.  Myönnettäköön, itsekin aikoinaan puhuin ja kirjoitin kompaktikaupungista kontaktikaupunkina.  Kannatin myös bulevardien rakentamista itsensä Raimo Ilaskiven johtamassa selvitysmiestehtävässä. Mutta harmikseni nuo aatteet ovat karanneet käsistä. Ne karkasivat käsistä silloin kun teoreetikot keksivät tiivistämisen ideologian pelkkänä laskuoppina. Ei kaupunkisuunnitteluna. Silloin kun intomielinen lisäkaupunki, paikkaan kun paikkaan, on valttia, oli sitten kysymyksessä puisto tai tyhjä tila, puhumattakaan perinteisestä kaupungista, aivan 60-luvun repimis- ja gryndaushenkeen. Silloin kun nämä yllättäen vihertävät poliittiset ideologiat löysivät yhteyden raakaan rakentamiseen, silloin syntyi oikosulku, joka uhkaa korvaamattomalla tavalla tuhota ympäristöämme. Hyviin ajatuksiin tuli mittakaavavirhe. Se tuli monipuolisesti. Hurmahenki korkeassa rakentamisessa, hurmahenki tehokkuusluvuissa, hurmahenki infrainvestoinneissa, hurmahenki robotiikan ja tekoälyn pelastusvoiman suhteen, hurmahenki uudistuvasta ekoihmisestä, siis kaikki asiat juuri oikean ja hyväksyttävän suuntaisia, ehdottomasti oikeita, mutta olisi tarvittu vain henki ilman hurmaa. Olisiko mahdollista, että ylipaine voitaisiin päästää ulos? Otettaisiin henki esille. Potkaistaisiin hurma tiehensä. Huokaistaisiin hetki. Pakitettaisiin hieman. Rauhoituttaisiin. Puhdistettaisiin pöytää. Kysyn nyt teiltä ystäviltäni kolmelta ässältä, Sinnemäki, Soininvaara ja Särelä: olisiko tämä mahdollista?

Helsingissä rakentamisen määrä on aika lailla vaihdellut suhdanteiden ja poliitikkojen mukaan. Nyt ollaan taas huipulla, Asuntoja syntyy lähes 0,5 milj. k-m2 vuodessa. Muuta rakentamista 0,3 milj. k-m2 kaupan päälle. Asuntojen lukumäärä hypähti vuonna 2019 lähes 2000 kappaleella ylittäen 6000 asuntoa. Olisiko siitä nyt kiivettävä Anni Sinnemäen toivomaan 8000 asuntoon vuodessa. Ei olisi, se on minun mielipiteeni. 5000 olisi hyvää tasoa.

 

Vuonna 2019 Helsingin osuus seudun kasvusta oli 30 %, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten osuus oli 63 %. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella kasvusta oli vain 7 %. Helsinki ei tätä kasvua yksin hallitse, se on valtaosin muissa käsissä.

Espoo ja Vantaa jylläävät

Kun nyt esitin kysymyksen kolmelle ässälle, tarkoittanee se sitä, että ensin pitäisi katsella Helsingin osuutta tässä kasvun kimarassa.  Helsingin osuus seudun kasvussa on vaihdellut. 90-luvun puolivälissä Helsingin asukasluvun lisäys nousi 7000 paikkeille pudoten sitten jälleen jopa negatiiviseksi vuosituhannen vaihteessa. Vuodesta 2008 kasvu on ollut noin 6000 asukkaan paikkeilla, keskimäärin koko aikana 1990-2019 Helsingin kasvu on ollut 5440 asukasta vuodessa. Viimeisin tieto on vuodelta 2019. Silloin kasvu oli 5793 asukasta. Espoo on kasvanut tasaisesti 4000 hengen keskimäärällä. Viimeisin luku oli huippua 6099. Espoo ohitti kasvussa Helsingin. Vantaa on kasvanut keskimäärällä 2717. Viimeisin luku oli 5609. Ennen niin kuuluisa Nurmijärvi-ilmiö oli vahvimmillaan vuosina 2003-2004. Silloin 53 % Helsingin seudun kasvusta tapahtui pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Vuonna 2019 muun seudun, eli ns. Kuuma-kuntien osuus kasvusta oli vain 7 %. Nurmijärvi-ilmiö oli kuollut pois. Nyt korona-aikaan epäillään tämän ilmiön kiihtyvän, kun ihmiset ryhtyvät karttamaan tiheyttä.

Kasvukilpailussa Helsingillä on kaksi töyssyä. Vuosituhannen vaihteessa pudottiin miinukselle.  Nurmijärvi-ilmiö oli voimissaan. Korona-ilmiö ei ole vaikuttanut kasvuun. Ehkä siinä on Helsingin osalta jopa pieni rykäys.

Asuntoja valmistuu lukumääräisesti enemmän kuin on tulijoita

Eurooppalaiset rakentavat asuntoja 6-7 kpl 1000 asukasta kohti vuodessa. Helsinki on rakentanut viime vuosikymmenellä juuri keskiarvon verran. Espoo ja Vantaa ovat panneet paremmaksi. Siellä asuntoja on syntynyt hurjasti enemmän. Viime vuonna jopa 19 asuntoa per 1000 asukasta - ennätystahtia. Tampere on myös yltänyt hurjiin lukuihin.  Ruotsissa on tahti ollut tasaisempaa, viimeisenä kolmena vuotena asuntotuotanto on kuitenkin selvästi noussut. Tukholma on kyllä jatkuvasti jäänyt Helsingin tasosta.  Ruotsalaiset vertailevat mielellään asuntotuotannon määrää uusien asukkaiden määrään. Siellä on yleensä rakennettu 0,4 uutta asuntoa yhtä tulevaa asukasta kohti. Helsinki on aiemmin rakentanut 0,5 asuntoa per yksi tulija, mutta nyt kahtena viimeisenä vuotena kaupunki on lisännyt tahtia yli yhteen asuntoon tulijaa kohti. Muu PKS on rakentanut hurjasti, yltäen 0,7 asuntoon per tulija, mutta tulijoitakin on ollut – ehkä liikaa. Mutta Kuuma-kunnat eli muu Helsingin seutu. Sielläkin meno on ollut melkoisen hurjaa. Mitä tästä nyt pitäisi sanoa? Pitäisikö sanoa: PAINA JARRUA. Sanon niin, vaikka kannatankin hallittua Nurmijärvi-ilmiötä. Tampereesta minä tykkään. Hurjasti on rakennettu, mutta hurjasti on ollut tulijoitakin.


Tässä vertaillaan asuntojen rakentamista asukaslukuun ja uusien asukkaiden määrään. Havaitaan ruotsalaisen rakentamisen nousseen vuonna 2019 lähes Helsingin vakiotasolle, niin suhteessa asukaslukuun kuin uusien asukkaiden määrään. Vasemmalla kuvassa on asuntorakentaminen verrattuna asukaslukuun ja oikealla puolella uusien asuntojen lukumäärä verrattuna uusiin asukkaisiin. Kyllä tuo Muun Helsingin seudun tolppa ihmetyttää. Että lähes 2 uutta asuntoa yhtä uutta tulijaa kohti. Olisiko tuossa jokin laskuvirhe? Tarkistetaan vuosi 2019. Kuuma-kunnissa asukasluku lisääntyi 1843 asukkaalla ja uusia asuntoja syntyi 3450 kappaletta. Jakolasku: 1,9 asuntoa per uusi asukas. Oikein on!

Uusien asuntojen ja uusien asukkaiden määrä ei ole Helsingin suhteen aina korreloinut. Vuosittain rakennettujen asuntojen määrä on pysynyt välillä 3000-5000, mutta uusien asukkaiden määrä on vaihdellut rajusti.  Haarukassa 0-9300 asukasta vuodessa.  Ruotsalaiset sanovat sopivaksi suhdeluvuksi 0,6-0,7 uutta asuntoa jokaista uutta asukasta kohti. Helsingissä keskimääräinen suhdeluku 15 vuoden aikana on ollut 0,57. Sehän näyttää hyvin sopivan naapurimaan lukuihin.

 36 neliötä asuntoa per jokainen uusi asukas plus 5 neliötä palvelutilaa

Jos siis jokaista uutta asukasta kohti olisi rakennettava 0,6 nykyisen keskiarvon mukaista 60 neliömetrin asuntoa eli 36 huoneistoalaneliömetriä asuntopintaa tarkoittaisi se vähintään 160000 euron panostusta uutta asukasta kohti. Pääosin häneltä itseltään tietysti. Osa subventiota ja sitten muut panostukset, koulut, päiväkodit, pikaratikat, terveyskeskukset. Kuinkahan paljon helsinkiläisestä asumisesta on tuettua asumista? Tässä hieman höysteeksi vanhempaa luettavaa:

https://penttimurole.blogspot.com/2018/10/kohtuuhintaistamaan-tai-halpuuttamaan.html

Maassamme on nyt kohta miljoona asumistuen saajaa. Tarkkaan sanottuna juuri nyt heitä on 0,9 miljoonaa. Keskimäärin yleistukea maksetaan himpun päälle 300 euroa kuussa. Eläkkeensaajilla maksettu tuki on noin 200 euroa kuussa.  Vielä tulee opiskelija-asumisen tukea. Eihän nuo suuria tukia ole, mutta kun niitä on riittävän monta, vuosisummaksi saadaan sitten runsaat 2 miljardia euroa. Helsinkiläisten saama asumistuki on reilusti päälle puoli miljardia euroa vuodessa. Niinpä niin, sehän on kaksi ja puolikertainen verrattuna Helsingin veronmaksajien maksamaan joukkoliikenteen subventioon. Noin 50000 helsinkiläistä ruokakuntaa saa asumistukea. Helsingissä on 400000 asuntokuntaa. Tukea maksetaan korkeintaan 80 % todellisista asumiskuluista. Kuinka suuri osa uusista asunnoista on tuettuja? Ehkä 30 %? Niin, kysymys kuuluukin, onko näinkin vahvasti tuettu asuminen markkinatalouden kysynnän ja tarjonnan luonnonlain toteuttava ilmiö. Ymmärrän kyllä, että hinnat romahtavat jossain pikkukaupungissa, jos ei kerta kaikkiaan ole ostajaa, mutta laskevatko hinnat ruuhka-alueella, jos kysynnän takaa rajaton muuttovirta ja uudet asunnot myydään sijoittajille lähes nollahintaisella lainarahalla. Muuttovirtaa taas lopuksi joudutaan pakolla rajoittamaan – kun tila loppuu.

Väestönkasvu hieman laantuu tulevina vuosina. Näin ennustaa Tilastokeskus. Seudun nykyinen 17000 asukkaan vuosikasvu olisi vuonna 2040 vain 6000 asukasta. Helsingin kaupungin osuus olisi siinä vaiheessa 2400 asukasta vuodessa. Muu pääkaupunkiseutu kasvaisi 2600 asukkaalla ja muu seutu vajaalla 600 asukkaalla. Helsingin oma ennuste ei pidä tällaisesta tulevaisuudesta. Helsingin perusennuste pitää lähes 6000 asukkaan vuosikasvua suotavana. Lopputulos vuonna 2040 olisi 770000 asukasta. Helsingin nopean kasvun ennuste tähtää korkeammalle. Vuosikasvun säilyessä tasolla 9000 asukasluku olisi vuonna 2040 kokonaista 820000 asukasta. Tavoitemaailma saattaa tähän uskoa, mutta tilastomaailma epäilee. Asukasluvun kasvussa voisi olla sellainen nyrkkisääntö, että tasainen 1% vuodessa on hyvä, tilapäinen 2% on hyvinä aikoina siedettävä, mutta 3% ei mikään kunta enää kestä kauemmin.

 Vaikuttiko korona asuntotuotantoon?

Koko maan valmistuneiden asuntojen liukuva vuosisumma on ollut vuodesta 2000 lähtien 32000 asuntoa vuodessa. Huippu oli vuonna 2019, jolloin liukuva vuosikeskiarvo ylitti 43000 ja aallonpohja vuonna 2010, jolloin liukuva vuosikeskiarvo ylitti töin tuskin 20000 asuntoa.  Miten kävi koronakuukausina? Elokuun lopussa 2020 liukuva vuosikeskiarvo oli 40000 asuntoa. Vuoden 2019 ensimmäisenä 8 kuukautena valmistui 26000 asuntoa, kun nyt koronavuonna samana aikana valmistui 24000 asuntoa. Rakennuslupia myönnettiin 2019 vastaavana aikana 26000 asunnolle ja nyt tänä vuonna 23000 asunnolle. Asuntokauppojen määrässä oli pieni notkahdus, mutta se on palautunut. Toisaalta on selvää, että koronakuukausina toteutunut tuotanto oli jo ennen näitä aikoja sovittu. Rakennuslupien määrän palautuminen elokuussa 2020 aiemman vuoden tasolle kertoo kuitenkin uskosta tulevaisuuteen. Asuntokauppa vaikuttaa pirteältä. Asuntotuotanto on kasvanut niin Tukholmassa kuin Helsingissä. Toisaalta korona, sen paremmin kuin lisääntynyt tuotantokaan ei ole hillinnyt asuntojen hinnan nousuna. Tukholmassa notkahduksen jälkeen hinnat pyrähtivät ylöspäin. Suomessa on tasaisempaa, mutta nousua kuitenkin. Tuotantoa on nostettu sekä Tukholmassa että Helsingissä. Markkinatalouden puolestapuhujien mielestä hinnat putoavat ja syntyy kohtuuhintaisuutta. Ei siltä näytä. Hinnat nousevat.

Suomessa valmistuneiden asuntojen määrä elokuussa 2020 oli 4200 asuntoa. Asuntotuotannon liukuva vuosikeskiarvo oli 40252 asuntoa. Ruotsissa koronavuosi on sujunut samoissa merkeissä. Ruotsin liukuva vuosikeskiarvo oli kesäkuun lopussa 54000 asuntoa. Valtakunnan asuntorakentamisen kokonaistarpeeksi lasketaan kuitenkin 64000 asuntoa vuodessa, joten jäljessä laahataan. Suomessa valtakunnan tarve lienee laskelmien mukaan 35000 asuntoa vuodessa, joten vauhti on ylittänyt tavoitteen.

 Pääkaupungin osuus koko maan väestöstä

Vuodesta 2000 pohjoismaista on eniten kasvanut Norja, kasvu on ollut 19 %. Ruotsi on kakkosena 16 %. Tanska on kasvanut 9 % ja Suomi 7 %. Maahanmuutto on ollut tärkein kasvutekijä. Ennusteissa on myöskin eroja. Vuoteen 2040 mennessä Norja ennustaa kasvavansa 13 %, Ruotsi 11 %, Tanska 8 % ja Suomi 0 %. Tässä pysähtyy ihmettelemään. On vielä katsottava vuoden 2060 tilannetta. Nykytilanteeseen verrattuna kasvuennusteet ovat: Norja 21 %, Ruotsi 19 %, Tanska 13 % ja Suomi jonka väestö olisi 4 % nykyistä pienempi.

Helsinki ja varsinkin Helsingin seutu ovat lisäämässä osuuttaan supistuvasta Suomesta. Kuvassa on vertailu Ruotsiin. Naapurimaassa pääkaupungin osuus säilyy nykyisellään. Toisin olisi meillä. Nyt Helsingin seudun väkiluku on 29 % koko maan väkiluvusta. Helsinki vastaavasti 12 %. Vuonna 2040 Helsingin seudun osuus olisi 32 % koko maasta ja Helsinki vastaavasti 14 % koko maasta. Nopean kasvun ennusteessa 15 %.

Todellisina lukuina Tukholman seudun asukasluvun kasvu olisi 360000 asukasta, Tukholman 180000 asukasta, Helsingin seudun 210000 asukasta ja Helsingin 100000 asukasta.

Hohhoijaa! Taas tuli yksi dementiaharjoitus tehtyä. On tuo Excel mahtava peli, kun sillä saa piirrettyä havainnollisia kuvia joita vanhakin ymmärtää. Oli pari kysymystäkin, mutta todellisuudessa en odota saavani niihin vastauksia. Sellaista se on eläkeläisen elämä. Ihan kivaa.

12 kommenttia:

  1. Taas tarkka analyysi ja oikea henki. Minun mielestäni Pena pitäisi valita Helsingin ylipormestariksi.

    VastaaPoista
  2. Samaa mieltä. Ja jos Pena ei suostu, niin sitten Yrjö Hakanen tai Kimmo Lapintie.

    VastaaPoista
  3. Vielä lyhyt inhorealistinen ennustus kuntavaaleista. Kokoomus häviää. Vihreätkin häviää, mutta nousee suurimmaksi puolueeksi. Anni Sinnemäki valitaan ylipormestariksi. Toiseksi suurimmasta kokoomuksesta Risto Rautava valitaan kaupunkiympäristölautakunnan puheenjohtajaksi. Kaupunkisuunnittelussa jatkuu sama touhu kuin nykyään. Vain roolit vaihtuvat.

    VastaaPoista
  4. Hyvää analyysia jälleen kerran. Huolettamaan jää tuo Suomen nollakasvuajattelu. Ovatko tekijät pessimistejä vai onko otain unohtunut?

    VastaaPoista
  5. Loistava analyysi, Pena.
    Blogin ensimmäinen kappale sisältää kaiken sen tuskan ja turhautuneisuuden,
    jonka koen seuratessani nykyisen kaupunkiympäristön suunnittelun kehitysaskeleita.
    Analyysisi ansaitsisi laajemman lukijakunnan esim. Helsingin Sanomien palstoilla.
    Timo

    VastaaPoista
  6. Hei. Käytät nyt Helsingin väestöennusteita tavalla johon ne eivät taivu. Helsingin väestöennusteen perusta on rakentamisennnuste, eli väkiluku ennustetaan perustuen siihen paljonko asuntona rakennetaan, joten on ihan päivänselvää ettei ennustetulla väkiluvulla voi perustella asuntomäärää suuntaan tai toiseen koska se olisi kehäpäätelmä.

    Lisäksi Helsingin asuntokuntien lähes puolet on asuinkuntien keskikoon pienenemistä. Asuntokuntien määrä on Helsingissä viimeisen 40 vuoden aikana kasvanut noin 60% ja asukasluku noin 35%. Kasvu on taas viime vuosina kiihtynyt.

    Tämä on siis ihan vaan elintason kasvua jossa opiskelijat asuvat itsekseen, huonoissa parisuhteissa roikutaan vähemmän jotta olisi katto pään päälle, ja kun väestö vanhenee ja naiset elävät vanhemmiksi leskien määrä lisääntyy. Myös asumisväljyyden kasvu juontaa pitkälti tästä, yksinasuvalla on sama määrä eteisiä ja keittiötä kuin yhden lapseen perheellä, ja siten yleensä enemmän henkeä kohden neliöitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogin kirjoittamiseen menee 3-4 päivää, mutta vastauksen antaminen hyvään kommenttiin vie osan yöunesta. Tarkoitat siis, että minun olisi pitänyt käyttää vertailulukuna Ruotsiin jakolukua asukasta per uusi asunto, sen sijaan että kirjoitin asunnoista per uusi asukas. Helsingin vertailuluvut vuodelta 2019 olivat 0,94 uutta asukasta per uusi asunto ja 1,06 uutta asuntoa per uusi asukas. Ihan maltillisia verrattuna Helsingin muuhun seutuun. Minun käyttämäni vertailuluku oli se millaista ruotsalaiset suosivat. Asiasta toiseen: Yksinasuminen on tietysti valtavirta. Sen helppoutta asumistukineen on syytä kritisoida. Meidänkin lähisukulainen lukiopoikamme jo puhuu yksinasumisesta ja siihen saatavista avustuksista, vaikka kotona on oma huone asumista varten. Helsingissä opiskelija-asuntojen tavoitemäärä on 300 kpl vuodessa. Se on hyvin pieni osa kokonaistarpeesta. Pieniä asuntoja tarvitaan, mutta meneekö pitkän päälle överiksi?

      Poista
    2. Kiitos, ja tiedän tunteen.

      Minä olen silleen liberaali että minusta jos ihmiset haluavat asua itsekseen niin omapa on asiansa. Käytännön vaihtoehto sille että tehdään, ja itseasiassa aika vähän Helsingissä, yksiöitä on säännellä minimi kaksioksi. Mistä seuraa maksukyvyn puutteessa kimppakämppiä pienehköihin kaksioihin enkä pidä tätä voittopuolisesti asukkaiden etuna.

      Asumistukijärjestelmä on tavallaan yksinkertainen korjata, koska siitä on helppo olla yhtä mieltä että tuet kannattaa antaa ihan vaan tilisiirtona eikä johonkin tiettyyn kulutuslajiin sidottuna tukena. Ja vaikeaksi tämä menee sitten kun otetaan huomioon että näillä leveysasteilla jokaisella nyt pitää olla kuitenkin katto pään päällä, tosiallinen tuen tarve asumiseen vaihtelee suureesti sekä alueittain että elämäntilanteen mukaan tavalla joka pakenee selkeitä taulukkoarvoja. Minulla ei ole tähän mitään ratkaisua eikä ole kellään muullakaan, asumistukien kanssa pitää parempaa ideaa odotellessa nyt vaan elää.

      Asuntorakentamisen määrästä puhuttaessa minusta tuppaa retoriikassa unohtumaan että esimerkiksi Helsingin kaupunki rakentaa vain murto-osan asunnoista. Kaavoituksessa on kyse pohjimmiltaan prosessista joka tuottaa potentiaaliasia rakennuslupia, se käytetäänkö ne riippuu kysynnästä kunakin aikana

      Eli jos nyt leikitään että kaavoitettaisiin liikaa niin se on hyvä asia. Ensinnäkin yleisesti ottaen tarjonnan sääntely viranomaistoimin on huonoksi havaittu idea, mutta asialla on myös laadullinen puoli: Tällä hetkellä Helsinkiin ei voi tehdä niin huonoa asemakaavaa etteikö markkinat sen, maristen mutta kuitenkin, rakentaisi. Minusta asemakaavoittajallakin pitää olla oikeus sössiä, ilman että sitä omaa virheettään tarvitsee katsella tästä ikuisuuteen.

      Ylipäänsä, pohjimmiltaan ongelmat asunnoissa juontavat niukkuuteen. Asunnon vuokraajalla tai ostajalla on huonosti valinnanvaraa ja siten neuvotteluvoimaa vuokraajiin ja myyjiin päin. Asunnot ovat pieniä koska kerrosalaa on vähän. Asumistuet ovat suuria koska edullisia vuokra-asuntoja on vähän. Ja niin edelleen. Jollei siihen niukkuuteen saada helpotusta, meillä jää mutina grynderien pahuudesta ja katteeton nostalgia, jotka eivät ratkoa mitään ja ovat myös pidemmän päälle tylsiä.

      Poista
  7. Oliko tässä nyt siis kysymys kaupunkisuunnittelun laadusta, kuten johdantokappaleen (”intomielinen lisäkaupunki, paikkaan kun paikkaan”) perusteella ymmärsin, vai kasvuluvuista, joita koko loppukirjoitus käsittelee? Onhan näillä yhteys, mutta ne ovat kaikkea muuta kuin sama asia. Argumentti ehkä oli, että tässä kasvun määrällä kasvun tapa on vääjämättä väärä? Jos näin, lukija kaipaa perusteluja. Varsinkin kun kirjoittaja toteaa: ”Tampereesta minä tykkään. Hurjasti on rakennettu, mutta hurjasti on ollut tulijoitakin.”

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Römpän ukko tässä blogeja kirjoitellessaan haikailee vanhan hyvän perään – siinä määrin kuin vanhassa jotain hyvää oli, ja soimaa uusia yltiöpäisyyksiä, olivat ne sitten botox-suunnittelua tai exitiin johtaneita bulevarditoimia. Kasvun tapa ja sen kasvun ikuisen jatkuvuuden odotus, se meitä vanhoja tekijöitä näyttää hermostuttavan. Minuakin. Rajaa ei näytä olevan, vaikka ennusteet toista näyttävät. Taakan jakaminen, se on toinen iso pointti. Kotoutumista on tutkittu vähän. Kasvusta 80 % on maahanmuuttajia. Missä ympäristössä kotoudutaan parhaiten? Onko se tiivis kompaktikaupunki pikku pilvenpiirtäjineen? Vai olisiko tietoisesti saatava kasvua jaettua muuallekin kuin Helsingin seudulle. Tampere hyvänä esimerkkinä. Itseasiassa ehdotin keskustelua ja hengenvetoa siiloutumisen sijaan. En pahalla.

      Poista
  8. Kommentoin tätä yhtenä Helsingin väestöennusteiden pitkäaikaisista laatijoista. Artikkelissa on olennaisia nostoja ennusteiden ongelmakohdista, ja siinä esitetään keskeisiä kysymyksiä mihin Helsingin ja Helsingin seudun ennusteet perustuvat.
    Huomattavasti vaihteleva muuttoliike vaikuttaa Helsingin väestökehitykseen enemmän kuin useimpiin muihin kaupunkeihin, joissa yleensä vakaamalla luonnollisella väestökasvulla on suurempi osuus väestönmuutoksesta. Siten muuttoliikkeestä ei voi sellaisenaan tehdä pitkän aikavälin tilastollisia trendejä, vaan oletukset pitää kiinnittää aluetaloudellisiin ja yhteiskunnallisiin kehitysnäkymiin sekä asuntomarkkinoiden strategioihin.
    Helsingin ja Helsingin seudun nykyinen ennustemenetelmä kehitettiin 1990-luvun alussa, ja siinä keskeistä on talous- ja työmarkkina-alueen, Helsingin seudun vetovoiman arviointi, asuntomarkkinapohjaiseen seudulliseen muuttoliikkeeseen vaikuttavien asuntotuotantomahdollisuuksien arviointi sekä osittain vaikeasti ennustettavan ulkomaalaisten muuttoliikkeen ennakointi.
    Helsingin seudun nopeaa ja hidasta kasvua on voitu varsin hyvin selittää aluetaloudellisilla muutoksilla, seudun talous ja työllisyys voi kasvaa muuta maata ja myös Euroopan alueita nopeammin tai hitaammin, mikä vaikuttaa alueelle tulevien muuttajien määrään. Esim. virolaisten muutto oli Helsingille hyvinkin merkittävä kasvutekijä, kunnes maan oma talous alkoi kasvaa Suomea nopeammin ja maan oma nuori työikäinen väestö alkoi vähentyä.
    Helsingin rakentamisen riittävyyttä tulisi arvioida pitemmällä ajalla. 2000-luvun alkupuolella Helsingin väestö jopa aavistuksen väheni parin vuoden aikana, osittain siksi että seudulle merkittävä ict-sektori sakkasi, ja seudun työllisyys poikkeuksellisesti heikkeni muuta maata enemmän. Kun lisäksi laman aikainen väestön pakkautuminen purkautui Nurmijärvi-ilmiönä, syntyi näkemyksiä, että Helsingin väestölle käy niin kuin 1970-luvun alussa. Kiinteistötoimen apulaiskaupunginjohtaja ennusti helsinkiläisten määrän vähenevän 30.000 hengellä, ja saattaa olla että tällä kaikella oli vaikutusta siihen, että Helsinki oli kaavoituksessa heikosti varautunut tulevaan erittäin nopeaan kasvuun 2010-luvulla.
    Vuonna 2012 tutkittiin väestökehitysvaihtoehtoja ja laadittiin ennuste yleiskaavan mitoittamisen ohjeeksi https://www.hel.fi/hel2/ksv/julkaisut/yos_2012-3.pdf . Neljästä vaihtoehdosta nopeimmin kasvavakin on jäänyt toteutuneesta jälkeen aina tähän vuoteen saakka, ja koko seudunkasvu on edelleen silloin ennustettua nopeampaa.
    Tulevaisuuden haasteet ovat ennustajalle nyt aikaisempaa hankalammat. Pandemia saattaa vähentää kaupungin vetovoimaa nyt, kun etätyö on nyt perusteellisesti opittu. Vanhemmalle väestölle maaseutu voi tuntua nyt houkuttelevalta. Toisaalta jos teollisuuden ja maaseutuelinkeinojen olosuhteet heikkenevät mittavasti ja kaupungeille tyypilliset toimialat toipuvatkin nopeammin, se voi kääntää muuttovirtoja taas kaupunkeihin. Vastaavasti, jos ajaudutaan pitempään taantumaa, voi käydä niin kuin 1990-luvulla ja 2007 alkaneen finanssikriisin aikana, asukkaat eivät halua riskeerata ja hankkia uusia asuntoja, vaan jäävät Helsinkiin.
    Tilastokeskus ennustaa Helsingin kasvun hiipuvan ennustekauden lopulla perustuen pitkälti siihen, että Suomen ikärakenne on vanhenemassa, ja nuoret muuttoalttiit ikäluokat ovat pienenemässä huomattavasti. Helsingin ennusteessa taas lähdetään siitä, että tätä vajetta aletaan aktiivisesti paikata yrittämällä kasvattaa työperäistä maahanmuuttoa Suomeen, tämä oli ennen korona-aikaa jatkuvasti esillä. Sekä Kööpenhaminassa, Oslossa että varsinkin Tukholmassa ulkomaisen nettomuuton osuus on huomattavasti suurempi kuin Helsingissä (60%). Sekin tiedetään, että ulkomaalaistaustaisesta väestöstä joko suoraan tai lopulta suuntautuu isoihin kaupunkeihin merkittävä osa. Ja kaikissa väestöennusteissa kaikkein varmimmin toteutuu vanhusväestön ennennäkemätön kasvu 2020- ja 2030-luvulla.
    Pekka Vuori, Helsingin kaupunginkanslia, Kaupunkitieto

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa että selvittelit kaupungin ennustestrategioita. Se oli asiantuntijatekstiä. Blogistin kirjoitukset ovat tunnetta. Kyselee: onko syy ennen seurausta vai seuraus antamassa aihetta syylle? Tavoitteet tietysti vaikuttavat ennusteihin. Ketju kiinnostaa, milloin, miksi ja minne? Minähän tuossa tekstissäni en niinkään kritisoinut mitään ennusteita, en sen paremmin kaupungin ennusteita kuin tilastokeskuksenkaan ennusteita. Minähän kritisoin kasvua. Ja ihmettelin kyllä kasvun vahvaa perustumista ulkomaalaisväestöön. Tuettu asuminenkin siinä vilahti. Kritisoin liiallista kasvun tavoitetta. Ennusteet on rukattu palvelemaan kasvua. Sillä on kaupunkistrategiassa perusteensa. Kasvua perustellaan kasautumisen eduilla ja kilpailukyvyllä. Kansainvälisellä kilpailukyvyllä. Työvoiman tarpeella. Halpatyövoimanko? Helsinki on noteerattu monella rankinglistalla huippukaupungiksi. Kasvun ideologit haluavat kaupungistaa Helsinkiä. Haluavat lisää perinteistä ruutukaupunkia Helsinkiin. Mikäpä siinä. Kompakti kaupunki on hyvä. Mutta minähän kritisoin överiksi menoa. Tässä kaupungin lisäämisessä, korkeassa rakentamisessa, liiallisessa tiiveydessä. Ja minua harmittaa, että väestöennusteita käytetään perusteina ja välikappaleina tämän kehityksen siunaamiseksi. Syy aiheuttaa seurauksen ja seuraus ei nyt ole hyvä. Kiitos vielä asiallisesta kommentoinnista.

      Poista