Pienet riskit ja isot riskit

Tämä blogi ei ole poliittinen blogi eikä ajankohtainen blogi, tämä on sillisalaattiblogi. Miten tässä voidaankin samaan tekstiin sotkea Nokian strategia, Kuninkaantammentien pyöräväylä ja maailmaa uhkaava ekokatastrofi. Tässä johtavana ajatuksena on kuitenkin päivittäinen tajunnanvirta. Edellytyksenä on siis virta. Joskus virta on heikkoa. Silloin aiheissa on palattava muisteluun. Tulevaisuuden ennustelu vaatii valtavasti virtaa. Se vaatii myös nykyisyyden tutkiskelua. Olihan nykyisyys joskus suunnittelijan tulevaisuutta. Paitsi että nykynykyisyys on jo vanhan miehen vanhan tulevaisuuden ulkopuolella. Vaikka toisaalta sitä ihmettelee, miten tulevaisuudelta on aina odotettu enemmän kuin se on antanut. No, mitä sitten? Mietitään. Ja toisaalta sitä ihmettelee, miten tulevaisuuden ennustaminen on ollut sen suhteen heikoissa kantimissa, ettei koskaan ole pystytty edes kymmenen vuoden tähtäyksellä ennustamaan maailmanhistorian suuria tapahtumia. Vuonna 1910 kukaan ei ennustanut Venäjän vallankumousta ja Neuvostoliiton syntyä, ensimmäinen maailmansota oli sekin ennustekirjoista poissa, vuonna 1920 kukaan ei ennustanut vuosikymmenen lopun maailmanlamaa, vuonna 1930 kukaan ei ennustanut Natsi-Saksan syntyä ja toista maailmansotaa, vuonna 1940 ennusteet maailman tulevasta tilasta olivat todella hatarassa, osasiko joku ennustaa sodan päättymisen vuosiluvun, atomipommit ja Euroopan uusjaon, no ei sen paremmin kuin kukaan olisi ennustanut vuonna 1980 Varsovan liiton hajoamisen ja Itä-Euroopan ja Baltian maiden itsenäistymisen kymmenen vuoden päästä, saatikka että joku olisi ennustanut Berliinin muurin murtuvan vuonna 1989. Tai ennustiko joku Neuvostoliiton hajoamisen vuonna 1990? Ei, mutta sehän kaatui vuoden päästä. Näitä vuosikymmeniä voisi jatkaa ja päätyä aina samaan tulokseen. 10 vuotta on liian pitkä aika suurten ja pitävien ennusteiden tekoon. Niinpä yksityisten firmojen visiotkin tuppaavat olemaan vuoden tai parin mittaisia. Kvartaaleja taaperretaan.

Nokia ei ilmoita ennusteen ohjevuotta

Nokia ilmoitti uudessa strategiassaan näin: ”Alamme on kokenut syvällisiä muutoksia. Teollinen automaatio ja digitalisaatio lisäävät asiakkaiden kysyntää korkean suorituskyvyn verkkoihin, ja suuntauksemme on avoimiin rajapintoihin, virtualisointiin ja pilvipalveluun.” Nokia strategiateksti sanoo tulevaisuuteen suuntautuvina toteamuksina esimerkiksi seuraavat sanat: "uskoa", "odottaa", "odotukset", "toimittaa", "ylläpitää", "vahvistaa", "kohdistaa", "arvioida", "suunnitella", "aikoa", "olettaa", "keskittyä", "jatkaa", "pitäisi", "täytyy". Nokia strategiassa on lueteltu toiminnan riskitekijöitä. Niitä taisi olla 32 kappaletta. Puolet riskeistä näytti keskittyvän omaan toimintaan, toinen puoli koostui toimintaympäristön ulkopuolisista riskeistä kuten yleisestä talouskehityksestä, Covid-kehityksestä, verotuksesta ja kilpailutekijöistä. Huomattavia riskejä näytti sisältyvän IPR (Immaterial Property Rights) -oikeuksiin. On tunnettua, että teollisuudessa riskianalyysit ovat merkittävää toimintaa. Toimintaa johon todella panostetaan. Yhdyskuntasuunnittelussa ja kaupunkien rakentamisessa, vaikkapa esimerkkinä metron rakentaminen ja muut suurinvestoinnit, riskianalyysi on jäänyt tekemättä tai tehty huonosti. Tämä ilmenee kustannusarvioiden tuplaantumisessa ja toimitusaikojen viivästymisessä. Se ilmenee myös kaavojen joutumisena juristien punnittavaksi ja sitä seuraaviin ratkaiseviin muutoksiin. No, visoista piti olla kysymys. Nokian strategiassa ei mainittu yhtään vuosilukua. Ei siinä myöskään ollut mitään ennusteita 5G-jälkeisestä ajasta. Kai nyt jossain piironginlaatikossa kuitenkin. Kaipa se sitten on 6G. Onko meillä samat ihmiset? Joku vaikutus tällä kaikella täytyy olla tuotantoon. Eihän tätä kaikkea voi oikeuttaa, jos sillä on vain vaikutus viihteeseen - pelikoneiden nopeuteen? Vielä summa summarum, jos Nokia noin paljon erittelee riskejä ja siten myöntää niiden olemassaolon, olisi ehkä otettava samanlaista ajattelua käyttöön, kun teemme asunto-ohjelmia, bulevardisuunnitelmia tai yleiskaavoja.

Pienet riskit keskuspuistossa

Pienemmän riskianalyysin paikkoja katselin tänään, kun kävin pyöräilemässä keskuspuistossa pitkin Kuninkaantammentietä. Keskuspuistoryhmän aktiivit olivat esittäneet asiasta kannanoton Anni Sinnemäelle. Sanoivat ettei puita saisi kaataa. Sen estävät jo kaavat ja ohjeet. Anni vastasi ja sanoi pysäyttäneensä prosessin. Nyt Hesarissa pari päivää sitten virkaatekevät Katriina Arrakoski ja Jussi Luomanen kertoivat asian olevan harkinnassa. Sanoivat kyllä kaiken alkuna olleen tuon aiemmin tehdyn opastussuunnitelman. https://dev.hel.fi/paatokset/media/att/79/79bd347710febf49538a78a7e3f6e95e1158cdff.pdf  

Opastusta varmaan tarvitaan, se on todella olematonta, tosin meikäläinen pärjää ilman opastusta, tutut paikat. Otso Kivekäs se juuri varmaan leikillään kertoi puistossa eksyneensä. Olipa otettava suunnitelma esiin. Se oli meidän firman porukan tekemä. Projektipäällikkönä toimi rakas ystäväni Pia Salmi apunaan iso joukko tekijöitä. Tuttuja nimiä löytyy myös tilaajapuolella. Siellähän on rakas ystäväni Tiina Saukkonen puisto- ja viheraluesuunnittelun suunnitteluvastaavana. Kyllä, baanaa oli esitetty Kuninkaantammentielle ja näkyi siellä toinen pienempi baana Paloheinän jätemäen takana. Raportti sanoo: ”Em. reitit ovat aiemmin olleet talvella hiihtolatuina. Keskuspuistoon aikaisemmin tehtyjen suunnitelmien aikana ja muuten saadun käyttäjäpalautteen pohjalta ohjausryhmässä tehtiin päätös muuttaa Kuninkaantammentie ympäri vuoden auratuksi kävelyn ja pyöräilyn reitiksi. Myös toivottu talvisin käveltävä yhteys Torpparinmäestä Niskalaan opastetaan. Pitkäkosken luonnonsuojelualueen kohdalle suunniteltiin uusi latuyhteys peltoladulle Kuninkaantammentien reunaan. Paloheinän majan läheisyyteen päätettiin linjata ja opastaa uusi ympäri vuoden ylläpidetty kävelylenkki Paloheinän huipun ympäri, mistä syystä sen viereen suunniteltiin korvaava latuyhteys.”

Opastussuunnitelmassa esitetyt kaksi hiihtolatua jotka herättävät keskustelua. Ylempi kuva esittää Kuninkaantammentietä Pitkäkosken luonnonsuojelualueen kohdalla. Ehdotettu leveä latu-ura tulisi Kuninkaantammentien eteläpuolelle rinnemaastoon. Punaiset kepit osoittavat tilan tarvetta. Isoja puita kaatuisi. Ei hyvä. Jos luisteluhiihto kiellettäisiin tällä 360 metrin matkalla saataisiin aikaan hyvä sopuratkaisu. 5,5 metriin mahtuisi kevytliikenneväylä kävelijöille ja pyöräilijöille  sekä kaksi perinteisen latua.

 

Isot riskit

Minun ei pitänyt lainkaan jumiutua tähän Kuninkaantammentien pikkuriskiin, minun piti mietiskellä globaaleja suurriskejä. Mitähän nyt on tulossa, ennen vuotta 2030, sellaista jota ei lainkaan osata ennustaa? Liittyykö se väestönkasvuun, ilmastonmuutokseen, terroritekoihin, sotiin, tekoälyyn, kansainvaelluksiin vai talousromahduksiin? Olisiko jotain muuta niin yllättävää, että ennusteen tekijät eivät voi sitä käsittää? Tosiasia on, että kriisit toistuvat. Nyt jos ryhtyisi arvaamaan mikä on seuraavan vuosikymmenen kriisi ja ennusteiden kohtalokas aukko, niin mikä se olisi? Onko se joku noista seitsemästä kohtalon hirviöstä? Voisimmeko oppia menneisyydestä? Opimme ainakin sen, että valta se on ollut maailmanhistorian ykkösjuttu. Vallan tavoittelu tai vallan siirto on ollut viime vuosisadan makrokriisien selkeä pääsyy. Nyt valta on jotenkin radikaalisti vaihtanut paikkaa. Ennen valta liittyi maahan. Nyt se on siirtynyt pilveen. No ei aivan, kyllä Krimin valtaus liittyy vielä perinteisesti maahan. Nyt maailmanvaltaa liikuttelevat sosiaalinen media ja valtamedia trollauksineen. Valta on siirtynyt siniverisiltä punaverisille ja myös alueiden tai heimojen tai kansallisuuksien välille ja paljolti palautunut vanhaan satojen vuosien aikana muodostuneeseen maan hallintaan ja kansallisen identiteetin tilaan. No katsotaan karttoja sadan ja kahdensadan vuoden takaa, maailmansotien aikoihin ja verrataan niitä nykykarttaan. Valta on heitellyt rajoja, mutta kansat ja rodut ovat pysyneet entisillä sijoillaan. Mikään suuri kansainvaellus ei ole muuttanut tilannetta.

Vuonna 1807 Euroopan keskiosat Italiaa myöten olivat Ranskan keisarikuntaa. Ottomaanit hallitsivat Eurooppaa Itävalta-Unkarin rajoille, nykyisen Kroatian, Unkarin ja Slovakian rajoille, nykyisessä Ukrainassa ottomaanit pitivät valtaa Tsernobyliin saakka. Ruotsi hallitsi Suomea ja Tanska Norjaa. Sadan vuoden päästä Itävalta-Unkari oli laajentunut Adrianmeren rannoille ja itään. Saksa kehitti valtakuntaansa. Ensimmäinen maailmansota muutti Keski-Euroopan tilannetta. Syntyivät Puola ja Jugoslavia. Syntyivät myös Baltian maat ja Suomi. Toinen maailmansota pienensi Puolaa ja Saksaa. Suomi menetti suuria alueita. Muuten nuo Puolan aluevaihdot olivat todella rajuja. Maa menetti Neuvostoliitolle noin 190 km2 ja sai Saksalta 130 km2. Suomen menetykset Neuvostoliitolle olivat 50 km2. Suurimpia aluemuutoksia olivat Venäjän Federaation syntyessä muodostuneet Ukraina ja Valko-Venäjä. Ovatko aluemuutokset vallan symbolina odotettavissa? En laskisi tulevaisuuden riskejä tässä suhteessa kovin suuriksi.

Minulla oli noita maailmaa muuttavia kuolemansyntejä seitsemän. Väestönkasvu on kaiken taustalla. Nyt olisi arvioitava riskin todennäköisyyttä ja riskin suuruutta. Mitkä olisivat kriteerit? Poliittinen päätöksenteko ja kansan valmius muutoksiin, siinä ne teoreettisesti ovat.  Mutta ne eivät pure. Poliittisen päätöksenteon on seurattava kansan tahtoa. Kansallisvaltiot eivät piittaa riskeistä. Riskit ulkoistetaan muille kansoille ja muille yksilöille. Kansa voidaan kyllä villitä mielettömään uskoon ja uhrautumiseen. Tästä on esimerkkinä Hitlerin kyky muuttua Saksan kansan jumalaksi ja kohtaloksi ja kansa uskoi häneen syöksyen taisteluun. Kysymyksessä oli valta ja maat ja mannut. Jotain hyvin konkreettista. Mutta voisiko joku hallitsija saada kansansa uskomaan ilmastonmuutoksen torjunnan uhrauksiin. Hyvin abstraktia. Otetaanpa nyt dementianestoharjoituksena pieni katsaus näihin uhkatekijöihin kuhunkin erikseen.

Sodat ja pandemiat

Sodat ja pandemiat ovat ihmiskunnan kokemusmaailmassa pitkään muistettuja ja historian kirjojen suuria juttuja. Sotasankarit ja voittajat muodostuvat legendoiksi. Nyt on pakko taas hieman kerrata tautien ja sotien voittokulkua.

Kuvassa on tappamisen mestareita vuosisadoittain kuvattuna. Siinä kuninkaat ja keisarit kilpailevat tautien kanssa. Suurin tappaja oli musta surma. Sille eivät mahtimiehet pärjänneet. Tsingis Khan ja Hulagu Khan tappoivat 1200-luvulla. 1300-luvulla Timur Lenk mestaroi. Sodissa kuoli 100 miljoonaa, mutta rutto nappasi 200 miljoonaa. 1500-luvulla espanjalaiset ryhtyivät Kaarlen V johdolla valloittamaan atsteekkien maita. Sodat kestivät 200 vuotta ja vainajia syntyi 35 miljoonaa.  Silloin puhkesivat myös kulkutaudit eurooppalaisten tuontitavarana.  Niihin kuoli puolet atsteekki- ja inkaväestöstä. Samoihin aikoihin Kustaa II Adolf kävi 30-vuotista sotaa ja väkeä tuli surmattua 6 miljoonaa. Ranskan Aurinkokuningas ja hänen edeltäjänsä kävivät Ranskassa uskonsotia, joissa syntyi 3 miljoonaa vainajaa. Rutto teki säännöllisiä vierailuja, mutta ei saanut aikaan muuta kuin miljoonien uhrilukuja. Kummallista että 1700-luku oli noin rauhallista. Olihan silloin Suuri Pohjan sota, Hattujen sota, perimyssotia Euroopassa, Amerikan itsenäisyysjulistus ja Ranskan vallankumous, vielä Britannia valtasi Intian, mutta tilastoissa ei näy miljoonalukuja. Kunnes 1800-luvulla alkoi tapahtua. Kiinassa Qinq dynastia säilytti valtansa, mutta sodassa tuli 60 miljoonaa ruumista. Kunnes sitten saavumme ennätykselliselle 1900-luvulle.  I maailmansota, Venäjän vallankumous ja II maailmansota nostivat vuosisadan sodissa kuolleiden määrän yli 120 miljoonan. Tautien jumalatkaan eivät olleet toimettomia sillä 1918-luvun maailmaan iski Espanjan flunssa, joka tappoi 80 miljoonaa ihmistä. Siinä kenraalit jäivät tappiolle. AIDS 2015 kilpailu myös ansiokkaasti sotapäälliköiden kanssa, sillä taudin uhrien määrä kohosi 36 miljoonaan. Virusten jälkeläiset ja kenraalien jälkeläiset eivät kuitenkaan näytä jättävän meitä rauhaan. Koronavirus on saanut uhrikseen jo 5 miljoonaa ihmistä. 

Tilastotiedot historiallisista sodista ja pandemioista ovat tietysti hataria. Jos ottaa tilastoitujen suursotien ja suurpandemioiden luvut voisi sanoa noin 300 miljoonan ihmisen kuolleen suurpandemioihin ja 250 miljoonan ihmisen kuolleen suursotiin. Historian saatossa sodissa on yleensä kuollut 10 ihmistä maailman 100000 asukasta kohti. Suursotien aikana luku on kohonnut 150 henkeen 100000 asukasta kohti. Toinen maailmansota on yksittäisistä sodista selvästi eniten ihmisiä tappanut kriisi. Ihmisiä kuoli noin 3,4 % silloisesta maailman väestöstä. Saksalaisista kuoli 8,2 %, neuvostoliittolaisista 13,7 % ja suomalaisista 2,6 %. 1900- ja 2000 lukujen aikana pandemiakuolemia on ollut 140 miljoonaa ja sotakuolemia saman verran.  Suurimman uhrien määrän eli 80 miljoonaa kuollutta aiheutti espanjantauti vuosina 1918-1920. AIDS on toiseksi suurin surman tuoja. Vuodesta 1980 tautiin on kuollut 36 miljoonaa ihmistä. Koronavirukseen kuolleita on 5 miljoonaa. Tämän ja viime vuosisadan sodista pahin on toinen maailmansota. Kuolleita oli 70 miljoonaa, heistä yli puolet siviilejä. Afganistanin sodissa on kuollut 30 vuoden aikana 0,7 miljoonaa ihmistä. Iranin ja Irakin välisessä sodassa kuoli 0,8 miljoona ja ISIS-sodassa 0,2 miljoonaa ihmistä. Hirvittäviä lukuja nämäkin.

Tekoäly

Tämä on uusi asia. Voisiko se olla tuhon airut? ”Tekoäly tuntuisi saavan jumalallisia voimia. Sen uskotaan alistavan ihmisen älylliseksi orjakseen jo parin sukupolven päästä. Ehkä ihmisen suhde tekoälyyn tulee olemaan suunnilleen samanlainen kuin koiran suhde isäntäänsä. Ihminen on tässä koirana. Tai niin kuin ihmisen suhde jumalaan. Uskoo sen olevan olemassa, mutta ei voi saada siihen vuorovaikutuksellista suhdetta. On vain yksisuuntainen suhde. Rukoilet ja anot, mutta kukaan ei vastaa. Olet yksin itsesi kanssa. Ehkä näet hyvän enkelin istuvan sydämen puolella vasemmalla olkapäälläsi laskemassa hyviä tekojasi ja pahan enkelin oikealla olkapäälläsi laskemassa pahoja tekojasi. Ne sitten kertovat taivaan porttien vartijoille tulevaisuutesi koodin. Tekoälyn jumaluuden apostolit näkevät jo nyt enkelien korvautuneen älypuhelimella. Puhelin laskee ja kirjaa hyvien ja pahojen tekojesi lisäksi myös pulssisi ja askeleesi. Se kirjaa elämäsi loppuun saakka omiin pilviinsä sinun kaikki tekosi ja ajatuksesi. Digitaalisella hautausmaallasi tulee olemaan BIG DATA juuri sinusta. Sitä hautaa et voi sulkea ja saattaa itseäsi onnelliseen unohdukseen. Suorastaan päinvastoin jokin sinua rakastava jälkeläisesi tai onnellinen perijäsi voi siirtää sinuun datasi aivan itsesi näköiseen robottiin ja niin saavutat RAAD-uskojien tavoitteen etkä koskaan kuole.” Tällaista hullutusta kirjoitin pari vuotta sitten blogiini http://penttimurole.blogspot.com/2018/12/tekoaly-vie-vanha-vikisee.html . Sieltä voit lukea Oxfordin yliopisto ja ruotsalainen Global Challenges –säätiön ennusteita maailman tuhoutumisen todennäköisitä syistä. Sadan vuoden aikana tapahtuvan maailmantuhon suurimmaksi vaaraksi arvioitiin tekoäly nollasta kymmeneen prosentin todennäköisyydellä. Muiden ilmeisten vaarojen lukemat jäivät prosentin kymmenyksiin ja pitkälle sen alle. Ilmastonmuutos tuhoutumisen syynä oli arvioitu tasolle 0,1 %. Ydinsodan todennäköisyys oli 0,005 % ja tulivuoren purkaus 0,00003 %.  Tällaisia olivat heidän todennäköisyysprosenttinsa:

 ■ Tekoäly 0–10 prosenttia

■ Tuntematon vaara 0,1 prosenttia

■ Ilmastonmuutos 0,01 prosenttia

■ Synteettinen biologia 0,01 prosenttia

■ Nanoteknologia 0,01 prosenttia

■ Ydinsota 0,005 prosenttia

■ Asteroidi-isku 0,00013 prosenttia

■ Globaali pandemia 0,0001 prosenttia

■ Supertulivuoren purkaus 0,00003 prosenttia

■ Ekokatastrofi - ei arviota

■ Sivilisaation romahdus - ei arviota

■ Ihmiskunnan huono johto - ei arviota

Nyt ehkä pitäisi hieman nostaa tuota viimeksi mainittua huonon johdon uhkaa ja pistää sille prosenttiluvuksi vaikkapa 1 %. Ehkä pandemian kokemusten valossa sekin luku voisi olla hieman korkeampi kuin tuo tiedemisten arvioima 0,0001 prosenttia. Niin, tässä puhuttiin maailmanlopun uhasta.

Kansainvaellukset

Afganistanin sodan päättymisen yhteydessä on ennusteltu suuria siirtolaisvirtoja ja kansainvaelluksia. Arkeologi Walter Lang antaa esimerkkinä koko kansan vaelluksesta Vanhassa testamentissa kuvatun israelilaisten paon Egyptistä. Hän mainitsee myös kreikkalaisten koloniat antiikin aikana, jopa viikinkien suorittama Orkneysaarten asuttamisen sekä eurooppalaisten suorittamat Amerikan ja Australian kolonisoinnit. Varsinaisissa suurissa kansainvaelluksissa 1000-luvulla oli liike kohti hyvinvointia. Kansainvaellukset suunnistivat erämaista ja aavikoilta kohti Roomaa ja Britanniaa, kohti hyviä laidunmaita ja peltomaita. Nyt maailmassa on 280 miljoonaa siirtolaista. Se on 3,5 % maailman väkiluvusta. Luku vaikuttaa aika pieneltä, kun ottaa huomioon asiasta puhumisen. Mutta miten on Euroopan tilanne? Se on niin lähellä meitä. Euroopassa on aasialaisia siirtolaisia 25 miljoonaa, afrikkalaisia siirtolaisia 11 miljoonaa ja latinalaisen Amerikan ja Karibian siirtolaisia 4 miljoonaa. Pohjois-Amerikan siirtolaisten luku jää yhteen miljoonaan. Väestöön nähden eniten siirtolaisia on Sveitsissä (25 %), Ruotsissa (20 %), Itävallassa (20 %) ja Saksassa (17 %). Vähiten heitä on Puolassa, Romaniassa ja Bulgariassa. Kaikissa alle 2 %. Suomessa siirtolaisia on 7 %. Pakolaisia on EU-alueella 2,6 miljoonaa henkeä ja turvapaikan hakijoita 0,7 miljoonaa. Jos katsotaan koko Eurooppaa ml. Venäjä, Turkki ym. luvut ovat 1 miljoona ja 1,5 miljoonaa. EU-maista eniten pakolaisia on Saksassa 1,2 miljoonaa, Ranskassa 0,4 miljoonaa ja Ruotsissa ja Italiassa päälle 0,2 miljoonaa. Suomessa pakolaisia vuoden 2019 tilaston mukaan oli 24000 ja turvapaikan hakijoita 9000. Nyt kysytään ovatko mahdolliset kansainvaellukset meidän globaalin kriisilistamme kärjessä? Eihän ihmisten tuntema riski ole suinkaan väestön kasvu ja työikäisten määrän lisäys - meitä pystyssä pitämään, vaan riskinä ovat rodut ja uskonnot. Laura perussuomalainen, hänkin pelkää eniten muslimisaatiota. Onko muslimisaatio eli tämä uskonto ja siinä elävät ihmiset meidän suuri riskimme? Muslimeita on maailmassa tällä hetkellä neljännes maailman väestöstä. Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa, siis arabialueilla, asuu 20 % muslimeista. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa muslimeista asuu 16 %. Euroopassa asuu 3 % muslimeista, ja Amerikoissa loput noin 1 %. Pelkäämmekö juuri arabimuslimeita? Terroristeiksi kasvatettuja – niinkö? En pelkää. Laura näistä asioista puhuu:

http://penttimurole.blogspot.com/2017/09/laura-istuu-maahanmuuton.html

Lähi-idän kuningas- ym. itsevaltiaskunnissa vierasväestö tekee työt. Paikallisväestö manageroi. Siellä ei vierasväestöä pelätä. Kuinka se nyt taas olikaan, kun kysyin eräältä saudilta: ”What is your work?” Hän vastasi: ”Me no work, me manager!”

 

Taloudelliset kriisit

Taloudelliset kriisit iskivät 1900-luvulla sotien seurauksena erityisesti Saksan, Japanin ja Italian talouteen. Suomessa sisällissota pudotti suhteellisesti enemmän kansantuotetta kuin 2 maailmansota. Kriisit ovat syntyneet sotien seurauksena, mutta palautuminen on aina ollut hyvin nopea. Öljykriisi 1974 tuskin näkyy muuta kuin pienenä värähdyksenä. Vuoden 1990 lamaa Suomessa ei voinut pitää värähdyksenä. Meillä se näkyi selvästi muita maita pahempana. Mutta taisi siinä olla annos omaehtoisuutta asioiden huonossa hoidossa. Kuka silloin olikaan Suomen johdossa? Mauno Koivisto oli presidenttinä ja Harri Holkeri pääministerinä. Esko Aho joutui suorittamaan pesänselvitystä. 2008 lama iski kaikkiin maihin ja kun nousuun oltiin lievästi pääsemässä, iski koronapandemia. Maailmankirjat ovat sekaisin. Kansantuotteen jatkuva 2 maailmansodan jälkeinen suoraviivainen nousu pysähtyi vuonna 2008 ja nyt räpistellään. Ehkä vuoden 2008 jälkeisistä kippuroista näkee sen, että talouskriisin vaikutus voi olla samaa luokkaa kuin on nyt pandemian taloudelle aiheuttamat vahingot. Joku sanoo – ei vahingot, joku on sitä mieltä, että nyt Siperia opettaa. Molemmat asiat on pidettävä mukana kriisinhallinnan riskianalyysissä.

Vuosisadan alkupuoliskolla Britannia, Saksa ja Tanska kulkevat yhdessä noin kaksinkertaisella asukasta kohti lasketulla kansantuotteella Suomeen, Italiaan ja Japaniin verrattuna. Toisen maailmansodan järkytysten jälkeen Saksa ja Tanska erottuvat joukosta. Suomi on aluksi Italian seurassa, mutta sotien jälkeen Japani ja Italia nousevat, Suomi seuraa tiiviisti kannoilla, kunnes 1990-lama pudottaa Suomea pahasti, Japani ja Italia karkaavat, Britannia on Suomen seurassa, kirivauhti sitten vie jo Saksan kannoille, Suomi saavuttaa huippunsa 2008, mutta nyt lama rankaisee kaikkia. Parhaiten kestävät Tanska ja Saksa. Pandemia antaa lopullisen niitin jatkuvan kasvun huumalle.

 

WHO CARES?

Olisiko vielä lopuksi yritettävä arvioida riskien suuruutta ja vaikuttamismahdollisuuksia niiden torjuntaan? Tai siis myöskin sitä kenen pitäisi pitää huolta riskisalkusta. Laitoin itselleni tabelin, johon kirjasin erilaiset tässäkin blogissa mainitut riskit, yritin vielä erotella biosfäärin riskit, yksittäisten valtioiden riskit ja lopuksi sitten yksilöiden tuntemat riskit. Ja ryhdyin huomaamaan outoja. Kaikki tuntuu kaatuvan yksilöiden päälle.  Valtioiden tai valtioliittojen riskien torjunta törmää kilpailuun ja panostus riskien torjuntaan vie resursseja kilpakentältä. Suomessa ministerit julistavat erityisesti ilmastonmuutoksen riskien torjunnan tuovan Suomelle runsaasti vientikelpoista bisnestä.  Hyvä bisnes vaatii hyviä ostajia. On suuri riski, ettei sellaisia ole.

Väestönkasvun riski on suuri. Kuka välittää biosfääristä? Kansallisvaltioille ja yksilöille se tuntuu ulottumattomalta. Eero Paloheimo sanoo Kiinan yhden lapsen politiikkaa suurimmaksi ympäristöteoksi. Hekin ovat siitä luopuneet. Yksilö ei tunne tuota riskiä ja kansallisvaltiotkin ovat voimattomia. Ilmastonmuutos on kaikille suuri riski, yksilökin sen tunnistaa. Ihmiset ovat valmiita pieniin tekoihin. Pelastavatko ne maailman. Eivät riitä! Kansallisvaltiot ja valtioliitot näpertelevät hiilineutraalisuuden kanssa. Sähköautot eivät maailmaa pelasta. Muut riskit kohdistuvat yksilöiden pelkoon ja tunteisiin. Mutta eivät voi tehdä niiden torjumiseksi mitään. Eivätkä ne olekaan maailman elinmahdollisuuksien kanalta merkittäviä. Mikä eteen? Liisa sanoo, että ihmisten pitäisi nyt olla rohkeita!