Ennen vanhaan sotien jälkeen vaihdoimme mustepullon ja
täytekynän kuulakärkikynään. Kommunikaatioteknologia oli tehnyt suuren
muutosaskeleen. Nyt muutostekijöinä ovat älypuhelimet vauvasta vaariin. Tekoäly
on tulossa meidän olohuoneisiimme. Se on tulossa suunnittelutoimistojen
pöydille ja kokkien resepteihin. Tekoäly ottaa meidät hoitoonsa, kun rinnasta
nappaa tai polvea kolottaa. Tekoäly on
oleellinen osa nuorten käsikapulaharrastuksia. Se on myös tarttumassa automme
rattiin ja ohjaa meidät läpi ruuhkaisen kaupungin. Tekoäly valitsee meidän
musiikkimme ja elokuvamme. Se valitsee kaiken sen mukaan, millaisiksi ihmisiksi
se on katsonut hyödylliseksi sinut ja minut tehdä. Päätöstä johtaa
tarveharkinta, äly laskee hyödyt. Millaisia ihmisiä toisten ihmisten ja
koneiden kompleksi tarvitsee? Ohjeet
tulevat ylhäältä. Ne tulevat kaikkivaltiaalta ylimmältä koodaajalta. Kukaan ei
tiedä missä koodaaja asuu tai työskentelee. Hän ei itse asiassa asu tai
työskentele missään, sillä hän on virtuaaliolento. Virtuaalikoodaajillakin on
verkostonsa. Ylimmästä koodaajasta alimpaan koodaajaan he muodostavat mahtavan lohkoketjun.
No, tänään kyllä luin netistä Helsingin yliopiston
tekoälyproffan sanoneen, ettei kysymys ole koodareista niinkään, vaan niiden
ihmisten saamisesta mukaan tekoälykehittämiseen jotka ymmärtävät tavallista
arkielämää. Hän tarkoittaa bussikuskin
arkielämää ihmisten palvelussa ja lähihoitajan arkielämää ihmisten palvelussa,
tai jotain sen tapaista. No, tässähän hypättiin taaksepäin nykyaikaan. Minä
tuossa edellisessä kappaleessa olin jo siinä ajassa, jolloin ihminen on kaiken
tämän prosessin tarpeeton altavastaaja. Haluaisin ymmärtää keihin meitä siinä
ajassa vertaisi. Me kai olemme jonkinlaisia kirvoja joita tekoälymuurahaiset
käyttävät kotieläiminään. Itseasiassa kirjoitinkin koirasta ja ihmisestä blogissani
alkuvuodesta: http://penttimurole.blogspot.com/2018/03/tekoaly-huijareiden-ja-armeijoiden.html
Tekoälyn
neuroverkoista saattaa tulla uusi jumalasi ja vapauttajasi.
Tekoäly tuntuisi saavan jumalallisia voimia. Sen uskotaan
alistavan ihmisen älylliseksi orjakseen jo parin sukupolven päästä. Ehkä
ihmisen suhde tekoälyyn tulee olemaan suunnilleen samanlainen kuin koiran suhde
isäntäänsä. Ihminen on tässä koirana. Tai niin kuin ihmisen suhde jumalaan.
Uskoo sen olevan olemassa, mutta ei voi saada siihen vuorovaikutuksellista
suhdetta. On vain yksisuuntainen suhde. Rukoilet ja anot, mutta kukaan ei
vastaa. Olet yksin itsesi kanssa. Ehkä näet hyvän enkelin istuvan sydämen
puolella vasemmalla olkapäälläsi laskemassa hyviä tekojasi ja pahan enkelin oikealla
olkapäälläsi laskemassa pahoja tekojasi. Ne sitten kertovat taivaan porttien
vartijoille tulevaisuutesi koodin. Tekoälyn jumaluuden apostolit näkevät jo nyt
enkelien korvautuneen älypuhelimella. Puhelin laskee ja kirjaa hyvien ja
pahojen tekojesi lisäksi myös pulssisi ja askeleesi. Se kirjaa elämäsi loppuun
saakka omiin pilviinsä sinun kaikki tekosi ja ajatuksesi. Digitaalisella
hautausmaallasi tulee olemaan BIG DATA juuri sinusta. Sitä hautaa et voi sulkea
ja saattaa itseäsi onnelliseen unohdukseen. Suorastaan päinvastoin jokin sinua
rakastava jälkeläisesi tai onnellinen perijäsi voi siirtää sinuun datasi aivan
itsesi näköiseen robottiin ja niin saavutat RAAD-uskojien tavoitteen etkä
koskaan kuole.
Rupeaako pikkuhiljaa kiinnostamaan?
Tekoälyt riidassa tekijänoikeudesta
Ode Soininvaara haikailee blogissaan 2. 12. 2018 tekoälyn
Big Datan avulla tuottamasta Mozartin musiikista ja sen tekijänoikeuksista:
”Tekoälyn avulla tullaan tuottamaan niin musiikkia kuin kuvataidettakin. Onko
se tappio kulttuurille vai suuri voitto – olettaen, siis että tuotos on ihmisen
tekemää taidetta parempaa?” Mielenkiintoinen lauseen loppu tuo: ”ihmisen
tekemää taidetta parempaa”.
Oden saamissa lukuisissa kommenteissa viisaat pohtivat
lainsäädäntöä. Jotkut tuntuvat olevan sitä mieltä. että vain ihmisen tekemällä taiteella voisi
olla tuo kaikkivaltias tekijänoikeus. Tähän en lainkaan usko. Ja sitä paitsi
saanhan minä blogeissani vapaasti julkaista vanhojen maestrojen kuten Gallen
Kallelan tai Edelfeltin kuvia, kunhan vain aikaa kuvan teosta on kulunut 70
vuotta. Lähde on tietysti mainittava.
Tekoälyn algoritmiarsenaalien lähdeomistajana on
varmaankin jokin kansainvälinen yhtiö, joka on hankkinut itselleen kaikki
oikeudet ja patentit mahdollisiin ja mahdottomiin algoritmeihin. Tuosta
tulevaisuuden kaiken omistamisesta mahtaakin nyt juuri olla käynnissä melkoinen
kilpailu ja ns. kehitys. Uusia multimiljardöörejäkin on syntymässä. Kaikki
varmaan arvaamme mitkä yhtiöt ovat syvimmällä tuossa valtaisassa
kähmintäprosessissa. No, arvaa kaksi kertaa. Joko osui?
Todellakin, viime
kesänä maalla joku löysi sienen laudan palalle kirjoman grafiikan, joka esitti
metsää, tai mitä lienee. Toinen kuva on ensilumen luomasta grafiikasta meidän
pihallemme. Ovatko nuo taidetta? Tekijänoikeuden perään ei ainakaan kukaan ole
kyselemässä.
Vain tekoäly on voinut
keksiä tämän meidän yhteisen älyttömyytemme
Sanovat tekoälyn tuovan mukanaan vallankumouksen.
Teollinen vallankumous toi meille mekaanisen voiman, nyt tämä uusi
vallankumous, toinen koneaika, tuo meille mentaalisen voiman. Sanovat että
tieto mahdollistaa älykkyyden. Meillä on intuitio. Emme pysty opettamaan sitä
koneille. Siinä onkin tämän uuden vallankumouksen suuri ongelma. Niiden on itse
se opittava. Hurjaa! Nyt ne ovat – vai pitäisikö jo varmuuden vuoksi sanoa HE
OVAT vastasyntyneen vauvan tasolla. Opettelevat huomaamaan painovoiman vetävän
esineitä suoraan alaspäin. Oppivat myöskin nesteen vetäytymisen vaakatasoon.
Tämä kaikki tapahtuu itseoppimalla, ilman opetusta. Kissan ja koiran eroista ne
eivät vielä tuossa vaiheessa tiedä mitään. Kunhan nyt ensin tutkivat kuvien
pikseleistä viiksikarvojen eroja. Vauva oppii seuraavan neljän, viiden vuoden
aikana kuvan, puhutun kielen ja kirjoitettujen sanojen merkitykset. Ihmelapset
ovat säveltäneet sinfonioita kymmenvuotiaina. Nyt kuvitellaan tekoälyn olevan samalla
tiellä. Ja äärimmäisen nopeasti.
Tekoälyä taidetaan käyttää myös ihmisten addiktoimiseksi
heidän älypuhelimiinsa. Jaa, siinäpä
taisi todella ensimmäistä kertaa kolahtaa. Tekoäly toimiikin jo nyt meidän
joukossamme, mistä muuten voisi johtua, että bussissa, hautajaisten
muistotilaisuudessa, juhlissa tai jalkapallokentän reunalla vain kolme
kymmenestä on irti kännykästään. Kun paikalla on lapsia, jokainen yli
kolmivuotias roikkuu kännykässään. Kaksivuotiaat hamuilevat lähimmän kännykän
suuntaan. Totta, ei ihmisäly olisi voinut keksiä mitään noin älytöntä. Sen on
täytynyt olla tekoäly
He ovat mukana
tulevaisuudessamme
Miten olisi ratkaistava yhteiskunnan taloudellisen,
sosiaalisen ja henkisen kehityksen malli? Vai olisiko siihen lisättävä
robottien, kyborgien ja muiden puoliolentojen olemassaolon kompleksi? Tämä on
mielenkiintoista. Yhdyskuntia, taloja, liikenneverkkoja, terveydenhuoltoa,
koulutusta, viihdettä, avaruusmatkailua, perhepolitiikkaa, rikoksien torjuntaa
ja jopa sodankäyntiä suunnitellaan nykyisen elämisen ja olemisen mallin mukaan.
Mitään singulariteetin seurauksena syntyvää uutta ja vallankumouksellista todellisuutta
ei käytetä suunnittelun pohjana. Kuitenkin viisaat sanovat singulariteetin
olevan totta jo vuonna 2045.
Eräs herra I. J. Good esitteli vuonna 1965 teorian
älyräjähdyksestä. Älykkäät koneet luovat
yhä älykkäämpiä koneita ja superälykkäistä koneista tule ultraälykkäitä
koneita. Prosessissa ei enää tarvittaisi lainkaan ihmistä. Mitä nyt ehkä
muutama älyalkemisti puuhailemassa kyborgien suojaamissa
laboratorioissaan. Koneiden älykkyys
olisi kertaluokkaa ihmisten älykkyyttä suurempaa. No, mitäs sitten? Sehän nyt
alkaa päälle tuntuu päivänselvältä, että kone olisi ajattelussaan loogisempi ja
rationaalisempi kuin ihminen. Mutta eihän se niin voikaan olla. Koneethan
käyttävät ihmisten luomaa BIG DATAA ja data opettaa koneille ihmisten
toimintamalleja. Ne ryhtyvät taistelemaan toisiaan vastaan ja huomattava osa
resursseista tullaan käyttämään koneiden hallitsemien eturyhmien omaisuuden ja
vallan kasvattamiseen. Kilpailevat
koneet ovat vihollisia. Koneiden maailmassa tapahtuu myös mutaatioita. Kone
saattaa kadottaa geenibittinauhastaan nollan tai ykkösen ja samalla menettää
järkensä ja ryhtyä tuhoamaan vastustajiaan.
Oxfordin yliopisto ja ruotsalainen Global Challenges
–säätiö tekivät ennusteita maailman tuhoutumisen todennäköisitä syistä.
Sadan vuoden aikana tapahtuvan maailmantuhon suurimmaksi vaaraksi arvioitiin
tekoäly nollasta kymmeneen prosentin todennäköisyydellä. Muiden ilmeisten
vaarojen lukemat jäivät prosentin kymmenyksiin ja pitkälle sen alle. Ilmastonmuutos
tuhoutumisen syynä oli arvioitu tasolle 0,1 %. Ydinsodan todennäköisyys oli
0,005 % ja tulivuoren purkaus 0,00003 %. Ekokatastrofia tai sivilisaation romahdusta ei
osattu todennäköistää.
■
Tekoäly 0–10
prosenttia
■
Tuntematon vaara 0,1 prosenttia
■
Ilmastonmuutos 0,01 prosenttia
■
Synteettinen biologia 0,01 prosenttia
■
Nanoteknologia 0,01 prosenttia
■
Ydinsota 0,005 prosenttia
■
Asteroidi-isku 0,00013 prosenttia
■
Globaali pandemia 0,0001 prosenttia
■
Supertulivuoren purkaus 0,00003 prosenttia
■
Ekokatastrofi Ei arviota
■
Sivilisaation romahdus Ei arviota
■
Ihmiskunnan huono johto Ei arviota
Samaisen säätiön
raportissa oli tutkittu meidän maailmanloppumme torjumisen liittyviä
yhteiskunnallisen päätöksenteon ja yhteistyön ongelmia ja toisaalta tämän
yhteisen kohtalomme torjumiseen liittyviä teknologian mahdollisuuksia. Tekoäly
tuntuu olevan niin ihmisten päätöksentekotahdon kuin teknologian
riskientorjunnan suhteen saavuttamattomissa. Tai siis ainakin huomattavasti
esimerkiksi ilmastonmuutosta vaikeampi juttu. Päätöksenteon kannalta
ilmastonmuutoksen torjunta on kyllä erittäin vaikea, mutta teknologisesti se
olisi jotenkin keskivaikeasti torjuttavissa. Puhtaasti teknologisesti
tulivuoren jättipurkauksen torjunta olisi samaa vaikeusastetta kuin tämän
rakastettuna ystävänä meidän elämäämme tunkeutuvan tekoälyn torjunta. Siis
mahdotonta. Nostammeko kädet ylös ja antaudumme?
”Millaisiin
kaupunkeihin tekoäly meidät asuttaa?”
Olen eräässä
blogissani aiemmin esittänyt tuon kysymyksen
Minun
tarkoitukseni oli ryhtyä arvuuttelemaan sitä, millaisia kaupunkeja tekoäly
suunnittelee sitten kun oppivat koneet ovat hieman harjoitelleet kaavoitusta,
tehneet nuo virheensä ja sitten oppineet ne välttämään ja vihdoin kolmen päivän
itsenäisen työskentelyn jälkeen iskevät pöytään tilastot, ennusteet ja
renderoidut visionsa tulevasta ympäristöstämme. Eikä vain visionsa vaan
tarkkaan detaljoidut suunnitelmat valmiina 3D tulostimien ravinnoksi. Tässä
prosessissa meidän triviaalit home-ongelmamme tai energiankäytön ongelmamme
ovat menneen talven lumia. Puhumattakaan liikenneongelmista. Tekoäly ohjelmoi
meidän vapaa-aikatyömme laadun ja luo meille etäläheisyyden ja tarjoaa meille
oikein ajoitettuna itseohjautuvan nojatuolin, jolla liikumme tapaamaan
tuttaviamme tai kuljettamaan lapsiamme treeneihin – edellyttäen että tekoäly
oli meille tällaisia tarpeita optimoinut.
Onhan meillä malleja
tulevaisuuden kaupungeiksi. Niitä on vuosikymmenten takaa. Ainoa mitä en ole
vielä nähnyt on tekoälyn suunnittelema kaupunki tai edes vähintään suunnitelma
kaupungiksi. Kummallista miten vähän tekoälyihmiset ovat kiinnostuneet
kaupungeista. Olen katsonut kymmenittäin TED-esitelmiä tekoälystä. Kukaan ei
puhu kaupungeista! Niin tai puhuuhan Elon Musk Marsiin tehtävästä
siirtokunnasta. Siitä on tuo alakuva oikealla. Onkohan tekoälyn tekemä?
Jotenkin siltä näyttää. Näyttää myös hauskasti afrikkalaiselta savitalokylältä
– todelliselta ekokaupungilta. Ei bulevardeja, ei pilvenpiirtäjiä, ei
pyöräteitä, puhumattakaan moottoriväylistä tai keskuspuistoista.
Kiinalaiset viitoittavat
ajatuksiamme
Julkista keskustelua käydään monesta kummallisesta
asiasta. Ihmiset revittelevät tunteitaan ja mutuaan. Joku sanoo, että
siirtyminen autonomisiin autoihin vähentää liikennettä. Joku toinen todistaa
simulointimalleja käyttäen kaduilla liikkuvien autojen määrän lisääntyvän
rajusti silloin kun autoista tulee robotteja. Joku sanoo, että asuntotuotantoa
tulisi lisätä kohtuuhintaisen asumisen nimissä. Hän sanoo, että hinnat putoavat,
kun tarjontaa lisätään. Toinen katselee tilastoja ja havaitsee kuumentuneen
asuntomarkkinan lisäävän asuntojen hintoja. Se mistä vähän puhutaan, on
sosiaalinen ympäristö. Siitä puhutaan niin vähän, ettei niistä puheista edes
löydä tuota vastakkainasettelua. No, onhan segregaation torjunta puhetta
sosiaalisesta ympäristöstä ja siinä me olemme tähän asti onnistuneet. Olemme
onnistuneet sekoittamaan köyhiä ja rikkaita sopivassa määrin. Nyt kuitenkin
tämä tiiviiden ja ahtaiden ja korkeiden kaupunkien ylenmääräinen poliittinen
intoilu, josta yllättäen täytyykin syyttää niitä, jotka aiemmin ajoivat tiiviin
ja matalan tai puutarhakaupungin ideologiaa, se onkin meidän tulevaisuutemme
uhka. Meidän tulevaisuutemme uhka ei ole kasvun puute tai kansainvälisen
kilpailukyvyn puute. Meidän uhkamme on se, että haluamme olla juuri samanlaisia
kuin kaikki muut. Olosuhteista riippumatta, maantieteestä riippumatta. Tosiasiassa
juuri erilaisuutemme on kilpailukykymme. Väljä ja vihreä kaupunki on
kilpailukykymme. Tapani ”Susi” Launis haikailee kylien perään. Hauska juttu ja
ajatus johon voi yhtyä kannatusjäseneksi.
Nyt hetkellisesti
näyttää siltä, että kiinalaiset viitoittavat polkuamme kaupunkien tekemisessä.
Haluamme olla samanlaisia. Emme tajua mittakaavaa. Mutta kaikki on
aaltoliikettä. Hetken huuma päättyy. Pian olemme taas oma itsemme. Markkinat
tulevat puhumaan. Joskus nekin ovat poliitikkoja ja kaupunkiutopisteja
viisaampia. Heikki Aittokosken Hesarin jutussa olivat nämä kuvat. Kiinalainen
valtionyhtiö rakentaa Malesiaan kaupunkiunelmaansa. Tuollainen näyttäisi nyt
olevan meidänkin mallina, sinne vain mereen Helsingin matalalle a la Peter Vesterbacka
tai vaikkapa Pasilaan. Aittokosken hyvä juttu loppuu tarinaan malesialaistyömaan
portille ripustetusta sananlaskusta: ”Menneisyys näyttää tulevaisuuden.” Toivon
tuon olevan totta!
Niin, piti palata siihen, miten tekoäly tulee
suhtautumaan kaupunkiimme ja kaupunkeihimme. Mitä tekoäly tulee sanomaan
työssäkäynnin muutoksista, liikennemuodoista, kilpailutuksesta, asumisesta,
yksinäisyydestä, vanhuksista ja kolmannen iän yhteiskunnasta? Ne asiat joita
nyt ratkoo korkein hallinto-oikeus, nehän joutuvat tekoälyn ratkaistaviksi.
Tuleeko tekoäly taistelemaan poliitikkoja vastaan? Tai juuriko päinvastoin?
Tekoälyllä ei ole poliitikkojen ongelmaa: tulla valituksi seuraavissa vaaleissa
– tekoäly on jatkuvassa evoluutiossa. Se on ainoa mikä on pysyvää. Mitä isompi
on data, sinne suuntaan painutaan. Niin, tässäpä kysymys. Toimiiko tekoäly niin
että se lähtee suurista kokonaisuuksista kohti ruohonjuuritasoa vai lähteekö se
sittenkin rakentamaan maailmaa pienimmistä fragmenteista kohti suuria
kokonaisuuksia?
Taas päädyin kysymyksiin
ilman vastauksia
Jopa tuo yksinkertainen kysymys kaupunkien
tulevaisuudesta jäi vastaamatta. No, ensi kerralla. En muuten todellakaan usko
singulariteetin toteutuvan. Jos ei muuten niin keskenään taistelevat ja
toisiaan vartioivat tekoälykonstellaatiot estävät tuon tapahtumisen. Vai onko
se sittenkin niin että juuri tuon kahinan tiimellyksessä tapahtuukin se mikä on
todennäköistä? On kaksi mahdollista syyllistä: ihminen tai tekoäly. Vielä
todennäköisemmin: molemmat yhdessä. Joulun aikaan ei ainakaan kannata ryhtyä
pohtimaan tekoälyjen maailmansotaa ja ihmisen mahdollisuutta selvitä
siitä. Harkintaan voisi tietysti ottaa matkalipun ostamisen Elon Muskin Marsin
rakettiin. Tuli muuten valkea Joulu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti