keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Ihmistä ei voi suunnitella - kiveä voi


Professori Pentti Murole on kirjoittanut laajan teoksen yhdyskuntasuunnittelun murroksesta toisen maailmansodan jälkeiseltä ajalta. Hän käsittelee suomalaisen suunnittelun todellisuutta omasta näkökulmastaan - säästämättä byrokratiaa osin kovaltakin kritiikiltä. Suunnittelu ja sen perusteella tehdyt päätökset liittyvät vahvasti ajan kuvaan ja aikalaisten arvoihin. Juuri tämä arvomaailman muutos on kirjan mielenkiintoinen osa.


Pentti Murole kertoo lähes 60 vuoden ajalta suunnittelijoiden ja päätöksentekijöiden ajatusmaailmasta - hän kutsuu kollaasimaisia kuvauksia tarinoiksi. Tarinat liittyvät kaupunkien rakentamiseen, tiestön kehittämiseen, raideliikenteen asemaan, liikenneturvallisuuden parantamiseen ja  joukkoliikenteen selviämiskamppailuun – kaikki nämä tapahtumat autoistuvan yhteiskunnan pyörteessä. Kirja kertoo myös laajasti suomalaisten suunnittelijoiden vientipyrkimyksistä ja menestyksen hetkistä.
Kirjassa on lähes 500 sivua ja henkilöviitteitäkin on puolitoistatuhatta. Kirja on myös kuvakirja, sillä se sisältää runsaat 1600 kuvaa. Kirjan toimitus ja taitto on Pentti Murolen käsialaa.

Kirjan on kustantanut Arkkitehtuuritoimisto B&M Oy. Pääsponsorina on Rakennustuotteiden Laatu Säätiö.

Kirjan hinta on 60 euroa + toimituskulut. Tilaa kirja verkkokaupasta >>

18 kommenttia:

  1. ILOSANOMA! ILONA! Ilona syntyi miltei samana päivänä, kun tämä kirja tuli painosta. Ilona on Natalian ja Teemun tytär. Ilona on kaunis. Ilona teki minusta isoisoisän - ensimmäistä kertaa. Ilona sai ensimmäisen kuvakirjansa ja omistuskijoituksen, jossa hänelle toivotettiin "rakkausaikaa" - khairos.

    VastaaPoista
  2. Hieno blogi ja nettisivut. Kävin tilaamassa jo kirjan ja Ilona kiittää omasta kirjastaan!

    t.Teemu

    VastaaPoista
  3. Tänään oli kirjan julkaisun lehdistötilaisuus Jussin toimistossa. Paikalla olivat Pekka Korpinen ja Eero Paloheimo sekä lehdistön edustajia. Keskustelu oli vilkasta ja antoisaa. Teemun aamiainen oli loistava. Kohta tulee sähköinen painos tälle sivulle. Lisäksi tulee linkkejä videoihin, jotka kertovat tarinaa Libyasta Helsinkiin.

    T.Pena

    VastaaPoista
  4. Olen juuri nyt Tallinnassa, Rutu tänavalla TGoompealla. Eilen luovutin kirjan Tallinnan Kommunaalametin johtaajalle, Ain Valdmanille. Hän ja hänen tiiminsä ovat saaneet paljon aikaan Tallinnassa. Vanha kaupunki on todellinen jalankulkijan kaupunki, ja miksei pyöräilijän kaupunki. Itse liikun jalkapuolena sähköpyörällä. Liikenne on onnistuttu säätelemään hienolla tavalla. Katutöissä edistetään esteettömyyttä. 10 vuotta sitten haaveena olleeet bussikaistat on tehokkaasti organisoitu. Trollikat ovat sällyneet, samoin trammit. Ihailen tallinnalaisten saavutuksia

    VastaaPoista
  5. Hei
    Nyt oli iloinen päivä, kun Rakennuslehti julkaisi arvostelun kirjasta. Erityisesti Rakennuslehti kiinnostui 60-80-lukujen debatista. Kävihän muun muassa niin, että "suuren liikennetutkimuksen" tilaajat valmistelivat omassa piirissään vastasuunnitelmia omalle tilaukselleen. Nykyään byrokratia on "oikaissut" asiat. Konsultit - arkkitehdit ja insinöörit - eivär avaa suutaan. He ovat siirtyneet sirkusteltassa katsomoon. He seuraavat sirkustirehtöörin ja käärmenaisen vaikuttavaa näytelmää ilmeisen pelokkaina. Jännittävää, mutta pysähtynyttä. Vaihdetaan tirehtööriä - siinäkö ratkaisu?

    VastaaPoista
  6. Dear Pena,

    Selasin ja luin monia otteita kirjastasi. Kirjan sisalto on paljon enemman kuin projektimuistelo. Sen 'henki' on mielestani osuvasti ammatillinen seikkailukirja, jossa kohdataan (projekti-)haaste ja melskeiden jalkeen syntyy rauha (ratkaisu). Minakin, monen muun ohella, olen useamman kerran hypannyt kanssasi siihen pimeaan tuntemattomaan, josta sitten piti loytaa ratkaisu projektiin. Onneksi, ja aina, ratkaisu loytyi, ja samalla tyo ja elaman ilot nivoutuivat mukavasti toisiinsa.

    Toivotan sinulle seikkailumielta ja antoisia uusia kokemuksia.

    Best wishes,

    P e k k a

    VastaaPoista
  7. Kirjassasi kohde Sirte Bay Hotel ei ollut pelkkä hotelli, jo rakennusaikana sen nimi oli Conference Center. Kohteen pinta-ala oli kaikkiaan 40 000 sqm. Devecon sai työn seuraavalla tavalla: Enkan johtajistoon kuulunut Nejat Gul otti minun yhteyttä ja kertoi, että: "Markkku, I have an interesting but crazy project for you. You should come and meet me in Istanbul immediately.” Then he says we'll travel together to Tripoli to meet Anwar Sassi. I was in Moskau that time and took the next plane to Helsinki. In Tripoli we met Anwar Sassi who requested if we would be interested to undertake a "Design and Build" project, a conference center to Sirte. The project should be ready for September 1 Celebrations . It was October when we were sitting in Sassi's office in Tripoli. We agreed with one condition. The Libyan project manager should be Sassi himself with authority of final say over any matter, both financial and technical. He agreed and then we signed.
    I remember Jussi Jauhiainen criticizing me telling: “You saw the wildly running tram car rushing down the street and you just jumped in. How on earth could you do that?”
    Meillä (suomalainen Devecon suunnittelijana ja turkkilainen Enka rakentajana) oli siis aikaa kaikkiaan viikkoa vaille 9 kk suunnitteluun ja rakentamiseen. Siinä ajassa saimme kaiken valmiiksi, jopa konferenssi keskuksen ravintolaan oli palkattu ja koulutettu tunisialainen henkilökunta. Elokuun viimeisenä päivänä meillä oli ravintolan avajaiset, ravintola tarjosi illallisen projektin henkilökunnalle ja Sassille.
    Kaikki onnistui käyttämämme strategian avulla. Hotelli koostui yhteneväisistä lamelleista suunnitteluajan lyhentämiseksi. Ennakoimalla hiukan lamellien ylärakenteita, saimme perustusten kuvat nopeasti valmiiksi ja ensimmäinen betonivalu tehtiin jo joulukuun alussa samana vuonna, siis pari kuukautta suunnittelun aloittamisesta.Kokoluokassaan tämä oli maailmanennätys.

    VastaaPoista
  8. Veli-Markku Uski, työkumppanini vuosien ajalta lähetti 1.2. seuraavan viestin:
    Kiitos, olen "melkein" läpikäynyt teoksesi ja on aika aloittaa alusta - en tarvitse muuta lukemista, ymmärtämistä. Voisinko saada sinulta signeerauksen kun sitä mielettömästi haluaisin. Tää on uskomatonta oppimista niin paljosta ja mainitset myös useita minulle rakkaita henkilöitä.

    VastaaPoista
  9. Veli Himanen lähetti tämän kivan s-postin 16.4.2013. Laitoin sen tänne kommentiksi.

    Terve Pentti, Lukuisten ulkomaanmatkojen jälkeen sain lopulta luetuksi kirjasi – sitä ei tosiaankaan voinut kanniskella matkoilla mukana. Ensinnäkin esitän onnittelut hienosta työstä. Toiseksi, kiitokset lukuelämyksestä ja sen suomasta virkistävästä käynnistä moniin, omankin työurani kannalta keskeisiin, tapahtumiin. Olen paljonkin lukenut elämäkertoja ja erityisesti arvostan henkilön itsensä tekemiä kuvauksia omasta elämästään. Kirjasi on tässä kategoriassa yksi parhaista. Visuaalisen antinsa puolesta vamastikin paras. Kirjasi moninainen valtavuus tekee sen yksityiskohtaisen kommentoinnin liian suureksi työksi. Tämän vuoksi tyydyn yksityiskohtien tasolla kahteen pieneen muisteluun ja yleisemmällä tasolla myös muutamaan yhtä pieneen pohdintaan. Sivulla 226 kerrot parlamentaarisesta liikennekomiteasta ja siihen liittyneistä ristiriidoista. Siltä ajalta tuli mieleen pari muistoa:- Eräänä iltana kansliapäällikkö Auvinen soitti ja kysyi voisinko ryhtyä kirjoittamaan komitealle joukkoliikennettä koskevaa yhteenvetoa Pentti Bergiuksen sijasta, jonka tekstiin hän ei ollut tyytyväinen. Selitin että minulla oli silloin Helkossa käynnistymässä Helsigin seudun liikennetutkimus, lisäksi vedin Helsingin seudun joukkoliikennekokeilua ja viimeistelin väitöskirjaani. Näillä argumenteilla pääsin irti tarjotusta työstä – ristiriitoja oli joukkoliikennekokeilussa jo ihan tarpeeksi.- Pitkänsillan sulkeminen henkilöautoilta aiheutti poliisissa vastustusta. He pelkäsivät liikennekaaosta. Tämän vuoksi sovimme varotoimenpiteen. Kokeiluaamuna istuin poliisipäälikön kanssa poliisiautossa Pitkänsillan kupeella jo klo 7 aamulla. Odotimme poliisiradiosta tietoja miten liikenne eri puolilla kantakaupunkia sujuu. Kun mitään hälyttävää ei klo 9 mennessä ilmennyt, lopetimme päivystyksen ilman erityisiä toimenpiteitä. Yleisempiä mietteitä:- Yhdyskuntasuunnitteluun liittyy ristiriita tulevaisuuden ennakoinnin tarpeen ja tulevaisuutta koskevan puutteellsen tiedon välillä. Tätähän käsittelit paljonkin kirjassasi. Meidän onnemme liikennesuunnittelijoina on ollut se että olemme suunnitelleet aikakautena, jolloin henkilöautokannan kasvun vaikutus on ollut suuri ja toisaalta sen kasvu on noudattanut yksinkertaista projektiota.- Suunnittelun taloudellinnen ympäristö on valtavasti muuttunut 1960-luvulta. Kansantulon kasvu näkyy hauskasti omistamiesi autojen laadun parantumisena kirjassasi.- Hyöty-kustannussuhteesta voisin sanoa että se on hyvä renki mutta huono isäntä.- Pohdintasi akselilla: luovuus-viisaus-rakkaus-järki-filosofia, luin mielenkiinnolla, mutta jätän kommentoimatta ”ajan ja tilan” puutteen vuoksi. Hyvää kevättä Veli

    VastaaPoista
  10. Lisään tähän kommentiksi Tommy Pohjolan HBL:ssä julkaistun tekstin kirjan julkistamistilaisuuden jälkeen 22.11.2012.

    Fyrverkeri i stadsplanering
    Pentti Murole är en intressant typ. Hans namn dyker upp ofta när det blir tal om stads- och trafikplaneringen i huvudstadsregionen. Historiker ska man inte blint tro på. "Historien skrivs av segrarna och historikerna citerar varandra". Jag är inte omöjlig alls. Professor Eero Paloheimo är en klok man. Hans bedömning har alldeles säkert minst en gnutta sanning i sig och då Pekka Korpinen sitter bredvid och nickar försiktigt instämmande är jag nästan benägen att hålla med.
    Som biträdande stadsdirektör med ansvar för stadsplanering fick Pekka Korpinen se många förändringar i Helsingfors. De mest synliga, eller i alla fall dem som vi minns bäst för att de är färska, är Kampen och ombyggnaden av Tölöviken. Korpinen avgick med pension för fem år sedan. Köpparadiset står klart, Tölövikens figur ser vi tydligare nu. Eero Paloheimo har bland annat suttit i riksdagen där han var framtidsutskottets ordförande i mitten på 1990-talet. För några år sedan blev han gramse och lämnade sitt parti De gröna som han ansåg hade fel om flyttrörelsen.
    Korpinen och Paloheimo sitter vid samma frukostbord därför att de är imponerade av en bok som sammanfattar Pentti Muroles livsverk. Pentti Murole är en konsult och trafikplanerare som haft sina linjaler med i Helsingfors stadsplanering sedan 1950-talet. Hans byrå Liikennetekniikka Oy var en av de första i branschen och kom också därför att knytas starkt till den kommunala beslutsapparaten. "Ihmistä ei voi suunnitella - kiveä voi!" är enligt både Pekka Korpinen och Eero Paloheimo en bok där ett elegant berättarflyt knyter ihop planerna, tidsandan, anekdoterna och mer filosofiska funderingar till ett historiskt viktigt verk. Och den är inte fri från misslyckanden. "Det hedrar skribenten, absolut", säger Korpinen och Paloheimo.
    Huvudstadsregionens spårvägar ägnas en del utrymme, metron bland dem. Metron blev ett alternativ i Helsingfors i mitten på 1950-talet. Drygt 60 år senare är banan fortfarande en av världens kortaste, nordligaste, sannolikt även dyraste och dessutom inte färdigbyggd. När Helsingfors drabbades av den förra metrokrapulan på 1980-talet hade dåvarande metrochefen Unto Valtanen tappat kontakten med verkligheten, som Pentti Murole uttrycker det. På ett annat ställe i boken kommenterar författaren forskaren Ilkka Leväs – bekant från Hbl – metrokritik. "För fyrtio år sedan var allt en enda stor gissning, i dag är allt bara lite efterklokhet." Så kan man också se det.
    I dag möts metrotunnlarna i Helsingfors och Esbo på Björkholmen under festliga omständigheter. Ett mål har uppnåtts. I festtalen och historieböckerna, skrivna av segrare, fästs ingen uppmärksamhet vid hur och för vilka pengar den där sista lilla sprängladdningen kan detoneras.
    Dessutom… På lördag är det liv i luckan i Stora smedjan i Böle. BUU-klubbsdagen är en fantastisk fest för familjens minsta men också många vuxna trivs med rithörnan, saft och pepparkakor.

    VastaaPoista
  11. Arkkitehti 1/2013 julkaisi kirjasta Panu Lehtovuoren tekemän arvostelun, tässä otteita tuosta arvostelusta:
    Liikesuunnittelun James Bond (Pentti Murole: Ihmistä ei voi suunnitella – kiveä voi!, 2012)
    Panu Lehtovuori
    Katkelmia Panu Lehtovuoren kirja-arviosta:

    Liikennesuunnittelija Pentti Murole on tehnyt mielenkiintoisen kirjan. Kategorioita kumartamaton teos imee mukaansa. Alussa Murole siteeraa Fjodor Dostojevskin Kirjoituksia kellarista: ”En halua antaa minkään rajoittaa muistiinpanojeni merkitsemistä. En pyri järjestykseen enkä järjestelmään. Mikä muistuu mieleeni, sen kirjoitan.” Tämä lienee ollut mottona, kun Murole on lähes uskomattomalla tarmolla ja sitkeydellä koonnut yhteen paitsi oman elämäntyönsä liikennesuunnittelun pioneerina 1950-luvulta alkaen, myös valtavan määrän suomalaisen yhteiskunnan ja yhdyskuntasuunnittelun ilmiöitä sekä erilaisia kansainvälisiä vaikutteita ja vaikuttajia.
    ---

    Pitkän uran tehnyt Pentti Murole on saanut nähdä lukemattomien suunnitelmiensa toteutuvan – tai jäävän syrjään. Kirjan perusteella Murolen työtä on vaikea pelkistää yhdeksi kuvaksi tai ”testamentiksi”. Jatkuva kiinnostus uuteen, halu keskustella, byrokratian ja totutun ajattelun kyseenalaistaminen ja uusien mallien etsiminen toistuvat läpi hänen uransa. Liikenteen ratkaiseminen kaupungin ja kaupunkielämän ehdoilla ja ”ryömivän kaupungin” – eli hajarakentamisen – vastustaminen ovat jatkuvasti ajankohtaisia teemoja, joista Murole on ansiokkaasti kirjoittanut 1960-luvulta lähtien.

    Pentti Murole on työskennellyt urbanisoituvan Suomen tapahtumien keskiössä. Naseva omakuva on hänen Armi Ratialle tanssin pyörteissä heittämänsä ”mä oon Suomen liikennesuunnittelun James Bond”.

    The James Bond of traffic planning (Pentti Murole: Ihmistä ei voi suunnitella – kiveä voi!, 2012)
    Panu Lehtovuori
    Extracts from Panu Lehtovuori's review:

    Traffic engineer Pentti Murole has written a most interesting book, one that refuses to be categorised and draws the reader in. In the beginning Murole quotes from Fyodor Dostoyevsky’s novella Notes from Underground: “I don't wish to be hampered by any restrictions in the compilation of my notes. I shall not attempt any system or method. I will jot things down as I remember them.” This has perhaps been Murole’s motto when with almost unbelievable energy and tenacity he has collated not only his own life’s work as a pioneer in traffic planning from the 1950s onwards but also an enormous amount of phenomena regarding Finnish society and urban planning as well as about different international influences and prominent figures.
    ---

    Pentti Murole, who has had a long career, has seen numerous of his plans being realised – or rejected. Based on the book, it is difficult to simplify Murole’s work into one image or “testament”. His continuous interest in the new, a desire to discuss, questioning bureaucracy and conventional thinking, and seeking new models recur throughout his career. Solving traffic on the terms of the city and urban life and opposing the “crawling city” – that is, decentralisation – are continuously topical themes that Murole has laudably been writing about since the 1960s.

    Pentti Murole has worked at the centre of the process of Finland becoming urbanised. His witty quip to Armi Ratia, founder of Marimekko, on the dance floor is a condensed self-portrait: “I am the James Bond of Finnish traffic planning”.

    VastaaPoista
  12. Juuri niin, LOISTAVA KIRJASI Pena,

    olen lukenut sitä ahmimalla ja suurella mielihyvällä. Paljossa, paljossa olet ollut mukana jo heti Polilta lähtiessäsi ja nyt hyvin perännyt ja kerännyt muistoja, faktoja ja mielipiteitä kunkin ajan hengestä. Erityisen ansion näin lukijana panen sille, että niin moni oma aikalaiseni on kuvautunut jossain prosessissa uudellakin tavalla. Kyllä kelpaa professorin kulkea rinta rottingilla, sanon vaan.

    Jotta nyt voisin todistaa lukeneeni pieteetillä kirjaasi, kommentoisin kahta naurettavan pientä yksityiskohtaa. Kun sivulla 178 sanot, että " Suomen ensimmäinen tietokone insinööritoimistokäytössä oli myös hänen ( siis Kalevi Erannin ) innovaationsa tulosta ", niin uskon Sinua. Kuitenkin olen kuullut Bertel Ekengrenin joskus kehuskelevan, että hänen 1960-alkupuolen masiinansa olisi ollut ensimmäinen. Mutta Beppe on nyt jutuissaan aina ollut omaa luokkaansa.

    Sivulla 62 on pieni virke : " Castren menehtyi suruunsa ". Varmaan tottakin, mutta hän kuoli kuitenkin vasta 1981 eli 13 vuotta sivuuttamisensa jälkeen. Voisin hiukan kuvailla tässä omia yhteyksiäni Cassuun näinä aikoina. Kun Reino lähti Calcuttaan 1967, lupasi silloinen ylipormestari Lauri Aho hänelle, että Valtasen tulo sijaiseksi ei merkitse mitään muuta tulevaisuuden kannalta. Mutta tultuaan Intiasta 1968 kesällä, Castren kävi uuden ylipormestarin eli Teuvo Auran puhuttelussa, missä Aura aika suorin sanoin kertoi, että tilapäisjärjestely onkin nyt pysyvä. Tämä oli kyllä sillä lailla ymmärrettävää, että Teuvo ajatteli Castrenin olevan jo 60 v ja silloin oli kaupungilla sääntö lähteä eläkkeelle 63 v. Lisäksi Reino oli eläissään ollut vain yhdellä työmaalla eli valvomassa erään liikennekatoksen pystyttämistä HKL:llä, kuten Reino kerran minulle kertoi. Sattumalta olin ainoana silloin kesällä 1968 metrotoimistossa töissä, kun Castren soitti ja kertoi tulevansa iltapäivällä huoneeseensa Museokadulle. No, hädissäni soitin silloin Auralle, joka sanoi : " Älä päästä sisään, vaihda vaikka lukot ". Mitään lukkoja en kuitenkaan tohtinut vaihtaa ja vähin äänin Reino sitten kälppi tiehensäkin huoneestaan. Hänen myöhempi työtilansa oli hiukan harjakomeroa suurempi soppi Kallion virastotalossa, mistä hän hijaisuudessa siirtyi eläkkeelle. Aikaa kului sitten 9 vuotta ja olin 1977 Rakennusvirastossa, kun Reino soiti. Asianaan oli, että nuorin lapsistaan ( yhdeksästä kaikkiaan ! ) oli valmistunut Teknillisestä opistosta rakennuspuolelta ja töitä olisi tarpeen. Juttelimme niitä näitä, emme lainkaan vanhoja metroasioita ja hän tuntui ainakin äänestä päättäen päässeen yli pahimpien traumojen.

    Muuten : kun RIL kerää noita henkilöhistoriikkejä kokoelmiinsa, minäkin kirjoitin aikanaan omani, niin jo olevien noin 170 lisäksi tuo kirjasi olisi oiva lisä luetteloon. Pirkko Snellman hoitaa arkistoa.

    VastaaPoista
  13. Ystäväni Ego Miettinen soitti ja halusi keskustella Matinkylästä. Mielenkiinoista.
    Kirjassani sanotaan sivulla 130 seuraavasti: ” Matinkylän liikennesuunnittelu aloitettiin vuonna 1967. Tilaajan vaikuttajahenkilöinä olivat asemakaava-arkkitehti ”Nisse” Fager ja arkkitehti Esko ”Ego” Miettinen. Simo Järvinen oli jo tässä vaiheessa siirtynyt Arkkitehtitoimisto Järvinen-Valjakka-Savolaisen päätoimiseksi vetäjäksi. Hän oli kaavoittamassa ja suunnittelemassa Olarin rakentamista. Olihan runkokaavaratkaisu varsinaisesti hänen kädenjälkiään, Espoon asemakaavaosastolla työskentelyn ajalta. Egosta tuli omaksutun ideologian tinkimätön eteenpäin viejä.”
    Ego halusi korjata virheen, joka liittyi siniseen Matinkylän kuvaan sivulla 131. Kuvatekstissä sanotaan runkokaavan valmistuneen Simo Järvisen ohjauksessa, mutta totta on, ohjakset olivat sinisen kuvan tekovaiheessa jo Egon käsissä. Hän myös poisti toisen pohjois-eteläsuuntaisesta orresta Matinkylän keskuksen kohdalla.
    Ego muisteli noita suunnittelun temmellysaikoja mielihyvällä. Niin teen minäkin. Muistelen myös sitä, kun Ego – tunnettuna graafikkona – piirsi meidän firmamme silloisen LTOY – logon, osittain läpinäkyvät raporttien tyyppikannet , kirjelomakkeet yms. Olimme niistä erityisen ylpeitä – niiden moderniuden vuoksi
    Hänellä ei myöskään ollut mitään muuta huomautettavaa tekstin suhteen. Minä olen tuosta yhteydenotosta harvinaisen iloinen.

    VastaaPoista
  14. HYWÄÄ WALPURIA ITSELLESI ! On Sinusta kehittynyt oikea Blogihai. Kirjoitat asiaa etkä vain hauku toisia eri mieltä olevia blogaajia. Olen suurella mielenkiinnolla
    lueskellut blogejasi. Olet taustaltasi laaja-alaisesti asioita katsova kaupunkisuunnitteluinsinööri etkä rajoittunut konnari tai urakoitsija. Meillä ei kouluteta lainkaan kaupunkisuunnitteluinsinöörejä eikä taideta juuri kouluttaa alan arkkitehtejäkään. Kaupunkisuunnittelu lieneekin tällä hetkellä poliitikkojen ja grynderien ”taítavissa”
    käsissä – muuallakin kuin Tampereella. Money talks !

    Olen hankkinut kirjasikin, mutta olen vasta vain selaillut sitä. Olet tehnyt pirunmoisen ja ilmeisesti pitkäjänteisen työn sen kokoamiseksi. Sinusta on ainesta
    todelliseksi tietokirjailijaksi ! Lähetysajoista päätellen voin kysyä Sinulta ”Tontun ” tavoin, että ”oletko kirjoitellut tekstejäsi mahdollisesti yötyönä” ? Minä puolestani
    koetan potkia tutkainta vastaan eli taistella Rantaväylän tunnelia/Ranta- Tampellaa (nykylaajuista) vastaan

    Hyviä vointeja ja rauhallista vappua Sinulle toivottaen

    Kauko Hämeenpuistosta

    VastaaPoista
  15. Tervehdys Pena !

    Olen uudelleen kertaillut loistavan kirjasi antia. Ja löysin vielä, monien, monien muistiaarteiden joukosta vielä yhden pienen epätarkkuudenkin. Kun mainitsit tuosta Helsingin kaupunginjohtajan vaalista Siitosen ja Korpisen välillä, niin kerroit aivan oikein, että yhden äänen enemmistöllä ( 50 - 51 ) Korpinen sen hävisi. Ja rankasta junttauksesta sekä kuulemma demari-vihreät apukaup.johtaja-taustadealista huolimatta. Mutta kun valitsijalla eli kaupunginvaltuustolla ei ole kuin yhteensä 85 jäsentä, niin oikeat
    numerot olivat 40 - 41 ja kaksi ratkaisevaako ? ) puuttui.

    Keväistä jatkoa Sinulle

    Jouko

    VastaaPoista
  16. Kiitos Pena,

    Olen nyt lukenut kirjaasi kolme päivää ja tutkimista on vielä.
    Olet tehnyt suuren työn ja kirjan arvo nousee vielä ajan vieriessä.
    Alkuaikojen muodin harjalla ratsastuksen jälkeen sinusta on ajan ja
    työn myötä kasvanut kypsä, maltillinen ja kuitenkin samalla aina
    yritteliäs yhdyskuntasuunnittelija.

    Sinulla on ollut onni valmistua insinööriksi. Insinöörin kaavun alla
    olet voinut olla aktiivisesti mukana merkittävissä projekteissa tähän
    päivään asti ja jatkat edelleen yhdyskuntasuunnittelun vaikuttajana.
    Konsulttiarkkitehdilta loppuivat tähän mahdollisuudet Suomessa
    70-luvulla kuntien omien suunnittelukaartien ottaessa ohjat käsiinsä.
    Kaupsunkin oli pakko tällöin muuntua vain talonsuunnittelutoimistoksi.
    Joitain poikkeuksia lukuunottamatta konsulteille annettiin vain
    esitysplanssien tekemisluonteisia tehtäviä. Ruoholahden
    kaavakilpailussa konsultin piti käytänössä piirtää puhtaaksi viraston
    esitys, Helsingin keskustasta sai kilpailla ainoastaan talojen väliin
    jätetyn puiston suunnittelusta, Jätkäsaaressa samoin. Helsinki 2050
    ssä olisi ollut mahdollisuuksia esittää jotain hyödyllistä, mutta
    palkintotuomarit kaivoivat esille vain värikkäitä plansseja.

    Omalta osaltani työt loppuivat jo 90-luvan alun lamaan. Kaupsu oli
    ajettava alas. Työtovereiden, ystävien, irtisanominen oli rankkaa.
    Juuri kun olin mielestäni peruskoulun käynyt suunnittelijana, minua ei
    enää kukaan tarvinnut. Masennuin aika pahasti.
    Kun silloisen vaimoni yritys, Kuva-Sampo, joutui myös suoritustilaan,
    otimme etäisyyttä Suomen kolhuihin ja asetuimme asumaan
    Etelä-Ranskaan, missä meillä sattui olemaan asunto. Kaikki kontaktit
    asiakaskuntaan ja osaan ystävistä katkesivat myös lopullisesti.
    Onneksi täällä paistaa aurinko.

    Hyviä jatkoja,
    Jaska

    VastaaPoista
  17. kristiina.alppivuori@gmail.com12. marraskuuta 2014 klo 22.32

    Lämmin kiitos isäämme Seppo Hirvosta koskevasta mielenkiintoisesta osuudesta. Oli hienoa päästä lukemaan se. Perehdyn mahtavaan "järkäleeseesi", laajemminkin, vaikka en alan ihminen olekaan. Yt. Kristiina Alppivuori

    VastaaPoista