Ajauduin taas ajattelemaan sosiaalista mediaa ja ihmisten
käyttäytymistä. Miten itse käyttäydyn? Kuinka monta tuntia päivässä kulutan
älypuhelimen tai kannettavan näpelöinnissä? Siis kuinka monta tuntia? Se oli
aivan oikea mittakaava, sillä tunteja tässä kuluu. Eläkeläisen työ on tietysti
pääosin loisimista, siitä ei yhteiskunnallista hyötyä synny. Meitä eläkeläisiä
on nyt 30 % kansasta. Yli 65-vuotiaita on nyt 22 % alle 15-vuotiata on 16%
väestöstä. Vuonna 2050 nämä luvut ovat ennusteiden mukaan 29 % ja 13 %.
Näpelöinnistä piti puhua ja sosiaalisesta mediasta. Amerikkalaiset tutkimukset
sanovat 70 % aikuisista ihmisistä olevan internetin käyttäjiä. Käyttäjistä 69 %
on Facebookin lumoissa, Instagramia käyttää 39 %, neljännes aikuisista
ihmisistä vierailee Linkedlinissä, Snapchatissa, YouTubessa ja WhatsAppissa.
Käyttäjämäärissä ei ole juuri eroa ihonvärin tai koulutuksen mukaan. Eroa on
hieman siinä, että yli 65-vuotiaat ja maalaiset käyttävät internetiä vähemmän.
Maalaisilla on ilmeisesti muita hommia ja sitten vanhuksilla taidot puuttuvat. Noin
kaksi kolmannesta ihmisistä käy näissä medioissa päivittäin. Teini-ikäisten
älylaitteiden käyttö on lisääntynyt vahvasti. Vuonna 2012 teini-ikäisistä 50 %
käytti laitteita yhden kerran tai useammin päivässä. Nyt luku on 75 %. Jossain
kertovat teini-ikäisten roikkuvan netissä useita tunteja vuorokaudessa.
Aikuisten suhteen voisi havaita samankaltaisia ilmiöitä. Kun porukka kokoontuu
kaksi kolmesta pitää kännykkää valmiusasennossa. Seurustelu poissaolevien
kanssa häiritsee massiivisella tavalla kasvoista kasvoihin seurustelua. Minäkö
syytön? En varmasti.
Maailmassa
arvioidaan 4,3 miljardin ihmisen olevan Internetin vaikutuspiirissä. Se on 57 %
maailman väkiluvusta. Euroopassa Internetiä käyttää 87 % väestöstä. Afrikassa
luku on 37 %. Älypuhelin on merkittävin internetin käyttöväline. Maailmassa on
käytössä ainakin 4 miljardia älypuhelinta. Siis 500 älypuhelinta 1000 asukasta
kohti. Puhelimia yhteensä lienee 6 miljardia. Henkilöautoja on vastaavasti 125
1000 asukasta kohti.
Fakta siis on, että Internet
kaikkineen on maailman aikuisten ja lasten käytössä
Vanhempia kehotetaan valvomaan lastensa median käyttöä.
Olisi tarkastettava mitä appeja heillä on käytössään. Olisi tarkastettava
millaisilla sivuilla lapsi on käynyt. Siis joka päivä ja jatkuvasti. Mistä
iästä, mihin ikään? Mahdotonta, sanon minä - vaikkakin, että tarpeellista.
Lapsi ei pääse Internetin hyökkäyksistä eroon. Kerran jossain luvattomilla
retkillä käytyään hänet on merkitty. Seksipalvelufirmat ja muut pedofiiliringit
ovat hänet merkinneet. Ne tunkeutuvat uudelleen ja uudelleen klikkauksen
päähän. Tämä käy yhtä lailla lapsille kuin aikuisillekin.
No kerronpa omakohtaisen esimerkin. Kun vaimoni Liisan
poissa ollessa – salaa - olen joskus päättänyt tirkistellä seksisivustojen
antia, olen joutunut jatkuvan hyökkäyssodan kohteeksi. Hyökkäykset kohdistuvat
erityisesti blogisivustooni. Bloggeri saattaa kertoa, että tänään minun
blogiani on klikannut 50 kertaa sivusto se ja se. Ihmettelen sivustoa ja
klikkaan sitä. Mitä sieltä pulpahtaa. Sieltä pulpahtavat seksitarjoukset ja
seksisivustot. Eivät suinkaan ne joita olin katsonut vaan aivan muut
tuntemattomat. Hyökkäys saattaa jatkua kuukauden. Klikkauksia syntyy satoja.
Jos minulle on käynyt näin se käy kaikille muillekin jotka vain kerrankin ovat
hairahtuneet. Olemme merkittyjä.
Jos on kiellettävä, on
kiellettävä kaikilta
Maailmassa keskustellaan mahdollisuudesta kieltää
lapsilta avoimen Internetin käyttö. Haluamme ehdottomasti kieltää
väkivaltavideot, jotka raakuudessaan ylittävät pahimmatkin kauhuelokuvat, haluamme
kieltää pornon joka ei suinkaan muistuta entisajan tanskalaisen seksiklubin
tissuttelua ja kepeätä tassuttelua vaan ylittää kaikki järjen, tunteen ja
todellisuuden rajat, haluamme kieltää esimerkit äärimmäisestä henkisestä
tosikiusaamisesta, haluamme estää kikkelikuvat ja itsensä paljastukset.
Tietysti haluamme perin juurin estää kaiken sen vuorovaikutuksen, joka syntyy
lasten ja heitä himoitsevien pedofiilien välillä. Niin, haluamme, mutta emme
voi. Mitä sitten voisimme? Ainoa tapa kieltää tuo roska, on kieltää se
kaikilta. Jos se sallittua joillekin on se sallittua kaikille. Saatat sanoa,
että silloin syntyy salakauppa, kieltolaki sen synnyttää. Totta, mutta vain
toinen puoli.
Muutama vuosi sitten kirjoittelin lasten pelaamisesta,
oman perheeni lapsista.
Useimmilla lapsilla on kivoja
kokemuksia älylaitteiden annista
Näitä kokemuksia on myös vanhemmilla, kun saavat omaa
aikaa kännykkänsä näpelöintiin. Halusin hieman selvittää nykyisten lasten
suosikkipelien luonnetta ja kysyin ensin pikkuisilta Ilonalta, Lotalta ja
Oliverilta heidän pelaamisestaan. Ilona ja Lotta ovat 6-vuotiaita ja Oliver
3-vuotias. Heidän pelinsä, tai ovatko ne nyt varsinaisia pelejä, ovat Suomen
kieltä opettava Ekapeli, Kikattava kakkiainen –animaatio, Matikkajuna ja joku
kauneushoitolapeli jossa vaihdetaan tukan väriä, lakataan kynsiä ja puuhataan
muuta saman tapaista. Enimmäkseen katsellaan videoita kuten Ryhmähau ja Lego
friends, Pipsa Possu ja Daniel tiikeri. Oliverilla riittää katsomista
paloautoista. 8-vuotiaalla Paavolta ja hänen serkultaan Akselilta susosikkipeli
on Brawl Stars. 12-vuotias Niilo taas sanoi suosikkipeleikseen Fortnite,
Overwatch, Pokemon Go ja Brawl Stars. 13-vuotias Antti taas nimesi nuorison/lasten suosikkipeleiksi Apex legends, Cs Go, Roblox ja Fortnite. Hänen omia suosikkejaan ovat Cs Go, Overwatch ja The Forest. Nyt oli pakko
ruveta katselemaan näiden pelien trailereita.
No, siinäpä se on. Suurin osa isompien
poikien peleistä on räiskintäpelejä. Niiden sanotaan kehittävän koordinaatiokykyä,
parantavan probleemanratkaisukykyä, kehittävän muistia ja keskittymiskykyä,
auttavan oppimista, parantavan aivojen toimintanopeutta, edistävän
moniongelmaista ratkaisukykyä ja parantavan sosiaalisia taitoja. Niin kai se
sitten on, kun viisaat pelintekijät noin sanovat. Arvellaanhan tämän
toimintasektorin ja innovaatioalan olevan yksi Suomen tulevan vientimenestyksen
selkärankoja. Jotenkin toivoisi, että Apotin kaltaisista lääketieteen
apuneuvoista tai ilmastonmuutokseen liittyvistä innovaatioista nousisi jotain
yhtä ylevää maailmalle vietävää. Ja kun me noin pelaamalla kehitymme niin kai siinä
taidot paranevat. Ihmettelee ja toivoo
isoisä ja isoisoisä.
Brawl Stars on suomalaisen Supercellin kehittämä rähinäpeli. Sen toimintamuotoina
sanotaan olevan: toimintapeli, ammuntapeli, Shoot ’em up, massiivinen monen
pelaajan verkkopeli, Beat ’em up. Fortnite
on Epic Games -yhtiön kehittämä kolmannen persoonan ammuntapeli, jossa sanotaan
olevan selviytymispelin ja roolipelin ominaisuuksia. Pelin tarinassa
salaperäinen myrsky on tuhonnut 98 prosenttia maailman väestöstä ja luonut
erilaisia, vihamielisiä vastustajia. Eloonjääneiden on koottava voimansa
yhteen, jotta he voisivat pelastaa planeettansa lopulliselta tuhoutumiselta. Counter-Strike: Global Offensive on
Valve Corporationin ensimmäisen persoonan ammuntapeli joka vahvasti painottaa
taistelua. Roblox on monen pelaajan
verkkopeli, jossa pelataan palikoista tehdyissä pelimaailmoissa. Pelaajat
koostuvat palikoista ja muodoista kuten tukasta, housuista ja paidoista.
Pelaajat voivat itse tehdä housuja ja paitoja ja julkaista sivustolle. Apex Legends on Respawn Entertainmentin
kehittämä ensimmäisen persoonan ammuntapeli. Peli on kerännyt ensimmäisenä
kuukautenaan 50 miljoonaa pelaajaa. Pokémon
Go onkin meille kaikille varmaan hyvin tuttu. Pokémonit esiintyvät eri
paikoissa oikeassa maailmassa, ja niitä pyydystetään puhelimen kameran avulla
poké-palloon.
Vaikka pelkäämme pahinta emme
voi unohtaa hyviä asioita
Lapsilla on
tilaisuus verkon kautta sosiaalisiin kontakteihin ja verkottumiseen, oppimiseen,
luovuuteen ja itsensä ilmaisuun. Heillä on mahdollisuus lukea uutisia, saada
haluamaansa tietoa, syventää omia harrastuksiaan ja löytää sopivaa viihdettä.
Lapset pystyvät netin kautta laajentamaan ystäväpiiriään positiivisella tavalla
myös kotoisesta ympäristöstä laajemmalle, he voivat olla tiiviissä yhteydessä
sukulaisiinsa ja ystäviinsä kaukomailla. Tutkimuksissa teini-ikäiset ovat
sanoneet tällaisten yhteyksien auttaneet heitä vaikeiden aikojen yli. On
asioita joista voi keskustella ystävien kanssa, asioita jotka eivät kuulu edes
omien vanhempien korviin. Saattaapa olla, että nyky-yhteiskunnan uusioperheet
eivät ole aina helppo keskusteluympäristö herkille asioille. Silloin samoja
kokeneet ystävät tarjoavat ymmärrystä. Englannissa tänä vuonna suoritetussa
tutkimuksessa 70 % nuorista sanoi netin auttaneen heitä ymmärtämään maailman
tapahtumia, 43 % sanoi netin antaneen heille inspiraation tärkeään tekoon ja 48
% kertoi jatkuvan netissä olon saavan heidät tuntemaan, että heidän ajatuksensa
ja tekonsa merkitsevät jotain.
Sosiaalinen media on
valtaisa keskustelufoorumi
Se on antanut ainutlaatuisella tavalla ihmisille
tilaisuuden kirjoittaa ja kommentoida. Ennen kirjoitustaidoton kansa on
ryhtynyt suoltamaan mielipiteitä. Puoluekihot ja suurten ajatusten tonavat eivät
pysy vauhdissa. Puhetulva sekoittuu somen äänettömään pauhuun. Vastavoimana
tälle äänettömälle pauhulle nousee yksi mies, joka puhuu hiljaa ja harkiten.
Kansa havahtuu.
Mitä, on hetki
odotettava, on pysähdyttävä kuuntelemaan. Tuo mies on papillinen. Hän on ääni
jostain kaukaa, miltei pyhällä tavalla haudan takaa. Sisällöstä ei ole niin
tarkkaa. Hän edustaa ortodoksista kirkkoslaavia. Hänellä saattaa olla
mielessään Tallinnan Aleksanteri Nevalaisen katedraali. Siellä ortodoksien
risti polkee jalkoihinsa puolikuun. Hän räjäyttää vaalikartan. Sitä hän ei
pystynyt tekemään somessa, hän teki sen perinteisessä televisiossa. Mielenkiintoista.
Sosiaalinen media on muuttanut kotimaista ja
kansainvälistä politiikkaa. Sosiaalisella medialla on luotu arabikeväitä ja
saatu aikaan arabien takatalvi. Sillä ovat syntyneet Beppe Grillot ja Ranskan keltaliivit.
Sosiaalinen media on maahanmuuton, ihmiskaupan ja kansainvaellusten organisoinnin
väline. Yhdysvaltojen presidentti on Twitterin ykkösmestari. Myös suomalaiset poliitikot
ovat ahkeria twiittaajia. Politiikka on ottanut somen omakseen. Somen
organisaattorit ja bisneksentekijät tarkastelevat ilolla osakesalkkujaan.
100 Oikotiedon poliittista
blogia
Bloggaus on merkittävä osa sosiaalista mediaa. Minua ei
kiinnosta blogien bisnesmylly. Minua kiinnostaa se mitä blogistit kirjoittavat?
Laajalti siitä on mahdotonta saada selvyyttä meikäläisen voimin. Viestejä on meillä
satoja tuhansia, maailmassa miljoonia päivässä. Päätän kuitenkin tutkia yhtä
sivustoa. Se on Oikotiedon poliittisten blogien sivusto. Säännöllisiä
kirjoittajia lienee puolitoista tuhatta. Siihen valikoituu päivittäin kuutisenkymmentä
uutta blogia. Tämä minunkin blogi ajautuu sinne jollain tuntemattomalla
tavalla. Parhailla Oikotiedon
välittämillä blogisteilla on kaksikin tuhatta lukijaa kuukaudessa. Minulla
niitä ei kyllä ole paljoakaan. Päätän nyt siis eläkeläisen puhdetyönä valita
sata viimeisintä blogia Oikotiedon sivustoilta, luokitella ne ja laskea aiheet.
Siitä kertyy melkoinen Excel-taulukko. Nyt minulle ainakin selviää mistä
tuollaisella sivistyneellä sivustolla kirjoitetaan.
Analysoin 100
Oikotiedon välittämää blogia. Ne ovat poliittisia blogeja. Minä löysin tuosta
sadan blogin galleriasta noin 40 kotimaan puoluepolitiikkaa sivuavaa blogia ja ulkomaiden
politikkaa koskevia bogeja oli noin 15. Suurin osa blogeista ei koskenut puoluepolitiikkaa.
Oli paljon mielipiteitä maahanmuutosta, ilmastonmuutoksesta ja erityisesti nyt
PRIDE-viikolla ihmeteltiin karnevaaliin meneviä rahoja ja siihen liittyvää bisnestä.
ISIS-naiset ja lapset olivat tietysti kirjoitusten aiheena. Yleensä oltiin
kielteisiä. Asioita lähestytään negaatioiden kautta. Hyviä neuvoja näyttää
olevan vaikeata antaa. Hyvää lienee että aineistossa suoritetaan jonkinlaista
karsintaa, sillä tekstit olivat kuitenkin kauttaaltaan sivistyneitä. Tässä
Oikotiedon antia: http://oikotieto.fi/?pagewanted=all
Hyvät neuvot ovat kalliita
Mitä tästä ajatusten pikku seikkailusta nyt opin? Onko
minulla annettavana jotain neuvoja? Ei todellakaan, ajelehdin ajan virrassa
kuin uppotukki. Näpelöin omaa kännykkääni lähes taukoamatta. Autossa ajaessani
kuuntelen jazzia Spotifysta. Kotona katselen uutisia ainakin kahdelta
sivustolta. Instagramia vilkuilen monia kertoja päivässä. En pelaa mitään
pelejä. Kauhistelen vain lastenlasten ja lastenlastenlasten pelejä. He taas kauhistelevat
minun alituista blogien kirjoitteluani. Liisa katselee anteeksiantavasti ja
siirtyy yläkertaan grafiikan pariin. Juuri totesimme eläkeläisen elämän olevan
etuoikeutettua. Saa tehdä mitä haluaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti