Pargolovon toivekaupunki 90-luvulta

Kävipä hauska sattuma. Pekka Virkamäki lahjoitti minulle varta vasten tekemänsä monisteen eli printtituotteen joka on otsikoitu ”St. Petersburg Nordic Valley / Housing and High Tech”. Kanteen on vielä kirjoitettu: ”MIT- Project, Pilot plan for seminar in St. Petersburg 14.-15.1. 1933.  Mistä mahtoi olla kysymys? Raportin ensimmäisellä sivulla kirjoitetaan mm. näin: ”Pargolovo – Suvalovon alueelle on laadittu mallisuunnitelma kuvaamaan suomalaista suunnittelukäytäntöä Pietarissa pidettävään suunnittelua, infrastruktuurin rakentamista ja rahoittamista käsittelevään koulutustilaisuuteen… Suunnitelman tavoitteena on myös markkinoida alueen mahdollisuuksia venäläisille, suomalaisille ja kansainvälisille yrityksille.” Koulutustilaisuuden ja itse ideankin takapiruina olivat Helsinki-instituutti ja Markkinointi-instituutti yhteistyössä Pietarin St. Petersburg Agency of International Projects kanssa.

Mekin, eli siis LT-Konsultit olimme mukana Pargolovin suunnittelutouhussa. Asuntohallitus ja Teuvo Ijäs rahoittivat toimintaa. Helsinki oli mukana Matti Väisäsen kautta. Kiinteistöviraston mittausosastolla projektissa hääri Matti Arponen. Maanmittaushallituksesta ylijohtaja kuului hankkeen johtoryhmään.  Juristeria-asiantuntijana toimi Pekka Virkamäki. Simo Järvinen hoiti kaavoitusta ja me hoidimme liikennettä, pääosin Teuvo Juntusen toimesta. Matti Ahvenharju Lemminkäiseltä oli mukana projektinjohdon asiantuntijana. Ahvenharju sitten kääräisikin projektin omakseen ja suututti Simon ja muut alkuperäiset mukanaolijat. Pietarilaisille ajateltiin opetettavan infran rakentamisen ja tonttien huutokaupan periaatteita ja sitten tietysti niitä oikeita liikennesuunnittelun ja kaavoituksen viisauksia. Silloinen Pietarin maakomitean puheenjohtaja ja sittemmin Luoteis-Venäjän rekisterihallinnon pääjohtaja ja Pietarin keskushallinnon kalakerhon varapuheenjohtaja ja kalakerhon kansainvälisen jaoston puheenjohtaja Dmitri Vladimirovich yhä muistelee Pargolovon työtä esimerkillisenä kansainvälisen yhteistyön näytteenä. Näin todistaa ystäväni Pekka Virkamäki.

Minä kirjoittelin kirjassani ”Ihmistä ei voi suunnitella – kiveä voi!” hieman sarkastisesti Helsingin virkamiesten vienti-innostuksesta: ”Kansainvälistymispolitiikkaa tehostaakseen kaupunki perusti yhtiön nimeltä Metropolitan Development Corporation. Tämän yhtiön siipien suojassa virkamiehet tekivät paljon matkoja lähialueille ja kaukoalueille. Pietari ja Tallinna nousivat osaksi toimintastrategiaa. Yhteistyötä yritettiin osin menestyksellä. Pääosin kuitenkin vailla suurempaa menestystä. Meitä ei sittenkään hyväksytty viisaiksi isoveljiksi! Tai ei! Kyllä Pietarin vedenpuhdistus oli Helsingin aktiviteetin hedelmiä. Toimijana taisi olla Helsingin Vesi. Pekka Korpinen vain kertoo, että näitä hedelmiä korjaamaan tuli vihkiäistilaisuuteen Suomesta niin korkeata väkeä, että Helsingin kaupungin edustajat joutuivat varsin takariviin.” Ympäristöministeriö ja sitä kautta Suomen valtio ovat myöskin toimineet aktiivisesti Pietarin vesien puhdistamiseksi. Miksi Suomi on rahoittanut Pietarin jätevesien käsittelyä? Sitä voi kyllä kysellä. Eikö tässä olisi parempi noudattaa vanhaa sääntöä: kukin kunta huolehtii omista kerjäläisistään. No, ei hötkyillä, hyvä juttu tuo naapuriapu on – kunhan piruilen kun ei itse päästy mukaan. Pargolovin kaupunkiprojekti sitten kutistui omaan mahdottomuuteensa. Mutta mitä aiottiin ja mitä todellisuudessa tapahtui? Sitähän nyt innostuu muistelemaan.

Pargolovo Keravan malliin

Helsingin Sanomat julkaisi huhtikuussa 1994 toiveikkaan jutun Pargolovin hankkeen etenemisestä ja mallia otettaisiin Keravalta. Siinä esiintyivät Matti Ahvenharjun lisäksi Keravan Ahjon alueen projektipäällikkö Paavo Kykkänen ja Asuntohallituksen entinen ylijohtaja ja sittemmin ympäristöministeriön tilapäinen ylijohtaja ja nyt haastatteluhetkellä Valtion Asuntorahaston ylijohtaja Teuvo Ijäs. Jutussa muistutetaan asuntoministeri Pirjo Rusasen ja kaupunginjohtaja Anatoli Sobtschakin tammikuussa allekirjoittamasta aiepöytäkirjasta. 

Kykkänen sanoi, että Ahjon alue voisi toimia mallina muun muassa kompostoinnin suhteen. Hän on valmis kouluttamaan pietarilaisia Ahjossa. Ijäs kertoo, että ympäristöministeriön tavoitteena on johdatella projekti vähitellen suomalaisyrityksille. Ijäs uskoo, että suurisuuntaisesta projektista jää käteen jotain. Hänen mielestään Tsernobylin pakolaiset ja maahan Itä-Euroopasta palaavat sotilaat täytyy asuttaa jonnekin. Ahvenharju sanoo, että jos kaikki menee nappiin, ensimmäisiä taloja päästään rakentamaan jo haastatteluvuonna 1994. Vielä hän sanoo: "Pietarilaisessa arkkitehtuurissa ei ole mitään häpeämistä. He taas arvostavat meidän projektinjohdon ja kansainvälisen rahoituksen osaamistamme."

Hanke sitten jysähti liikkeelle Ijäksen ja Ahvenharjun projektina. Ahvenharju sai ympäristöministeriöltä muutaman miljoonan markan apurahan. Siitä ei ollut jakoa Simolle ja muille suunnittelijoille. Soppa oli valmis. Hanke poistui vähitellen aikakirjoista. Kuluivatko rahat? Sitä en tiedä.

Mitä on todellisuudessa tapahtunut?

Se tässä nyt kiinnostaa. Onko jokin asia mennyt ikään kuin suomalaisten aikanaan suosittelemalla tavalla? Olimmeko jotenkin hyödyksi? Muuten kuin vain esimerkillisen yhteistyön osapuolena. Asian selvittely vaatii pientä karttatutkimusta. Kartaksi soveltuu mainiosti Google Earth. Siitä näemme millä tavalla ja millä aikataululla Pargolovoa on toteutettu. Pekka Virkamäen tuomaa seminaariraporttia lukemalla taas selviää mitä silloin itse ajattelimme kaupunginosan laajuudesta, talotyypeistä ja rakentamisen tehokkuudesta.

Pietarissa on 5,4 miljoonaa asukasta. Kaupungin alue on laaja, eikä kaikki maa ole suinkaan asutuskäytössä. Asukastiheys koko alueella 3800 asukasta neliökilometrillä. Asuntoalueiden tiheys on suurimmillaan 28000 asukasta neliökilometrillä. Otettaneen vielä huomioon, että Pietarissa asuntoneliöitä on noin 22 per henkilö. Kerrosneliöissä tämä tarkoittaa noin 30 k-m2 per asukas. Helsingissä vastaava luku on noin 43 k-m2 per asukas. Ryhdyin tutkiskelemaan paria aluetta, Pargolovon rakentamista ja sen läheisyydessä sijaitsevassa vanhassa Neuvostoliiton aikaisessa kaupunkirakenteessa olevaa aluetta.

Kuvassa pohjoista Pietaria. Ylimpänä valkoisella vahvistettuna Pargoloviin 10 viimeisen vuoden aikana toteutettu osin vielä keskeneräinen rakentaminen. Talot ovat pääosin 30-kerroksisia asuntolamelleja. Korttelitehokkuus tai pikemminkin aluetehokkuus on ek= 2,0. Kuvassa alempana on vanhaa rakennustapaa kuvaava kortteli. Lamellitalot ovat 9-kerroksisia ja tornitalot 17-kerroksisia. Korttelitehokkuus on ek= 1,1. Pargolovon korttelissa on kerrosalaa noin 5,2 milj. k-m2 ja vanhemmassa korttelissa noin 2,4 milj. k-m2. Paninpa tuohon viereen mittakaavavertailuun Simo Järvisen ja Eero Valjakan Olarinmäen ja Kuitinmäen. Pargolovon uusissa kortteleissa asukkaita voi olla 150000, vanhassa Pietarin korttelissa 60000 ja Olarimäki-Kuitinmäessä suomalaisella standardilla 12000.

Pargolovon uudisrakentaminen ei vielä näy tilastoissa. Ehkä rakentamisen raju taso on myös yllättänyt tilastontekijät tulevaisuuden ennusteissa, sillä vuodelle 2021 ennusteet lupaavat alueelle runsasta 80000 asukasta. Nyt rakentaminen varsinaisella 2,6 neliökilometrin uudisrakentamisalueella on edistynyt niin hurjasti että 10 vuoden aikana rakennettuja asuinrakennuksia on valmiina tai rakenteilla huikeat 5,2 miljoonaa kerrosneliömetriä. Paljonko niihin mahtuisi asukkaita? Jos laskemme 30 kerrosneliötä per asukas, niin saamme lopputulokseksi 170000 asukasta! Asukastiheys alueella olisi huimat 64000 asukasta neliökilometrillä. Tässä mennään jo maailmanennätysluokassa - jopa kiinalaiset standardit ylittäen. Lisää kaupunkia Helsinkiin ryhmittymä on suurimmissa unelmissaan yltänyt vain puoleen tästä asukastiheydestä. No jos leikisti otettaisiin vain Kalasataman tornirypäs ja sen vaatima maa-alue tulisihan siitä jo 100000 asukasta/km2. Koko Kalasataman ja Sompasaaren asukastiheys tulee olemaan noin 25000 asukasta neliökilometrillä. Se on siis sitä Pietarin vanhojen asuntokortteleiden keskitiheyttä. Kun taas muistamme, että Pietarissa neliömetrejä asukasta kohti on 60 % meidän lukemistamme.

Pargolovo on suorastaan corbusiaaninen kaupunki. 30-kerroksiset lamellit puhkovat taivasta valtavina levyinä. Minkäänlaista korttelimuodostusta ei synny. Kaikki pihat ja aukeat tilat ovat autoja täynnä. Viheralueet on muutamaa koulun kenttää lukuun ottamatta ulkoistettu jonnekin muualle. Teuvo Juntunen piirsi aikanaan nätin kuvan, jossa viherkäytävät yhdistivät alueen ympäröivään viheralueeseen ja historialliseen puistoon. Sellaisista käytävistä ei näy jälkeäkään. Olisiko tässä toteutunut rakentajan unelma, kaupunginosa, jossa ainoana tavoitteena on kerrosalan maksimointi

Mitä me sitten aikanaan suosittelimme?

Aika 90-luvun alussa oli suuren laman aikaa. Simo Järviselle ja Eero Valjakalle myönnetystä rakennustaiteen ja yhdyskuntasuunnittelun valtionpalkinnosta oli siitäkin jo aikaa. Palkinto myönnettiin vuonna 1975. Silti Pargolovon seminaariesitteessä esiteltiin Olari-tyyppisen asumisen ihannetta. Olarinmäen ja Kuitinmäen alueilla päästiin jo 17000 asukkaan väentiheyteen neliökilometrillä. Esitteessä osoitettiin, miten Pietarille tyypillinen vanha kaavoitusperiaate voidaan muuttaa inhimillisempään suuntaan talotyyppejä modifioimalla - Olarin malliin.

Oliko kysymyksessä tiivistäminen silloisista Pietarin standardeista? No ei todella ollut. Pysyimme ”olarimallilla” itse asiassa pietarilaisten tutunomaisessa tiheydessä. Pitkistä lamellimassoista ja tasakorkeudesta kyllä ehdotimme luovuttavaksi. Esite ja seminaari ehkä kertovat ajatuksistamme. Eikä vaan ehkä, siitähän ne juuri kertovat.

Mallikuvina oli Olarin korttelimalli ja pietarilaista kaavoitusta muistuttava suurlamellimalli. No, muistuttaahan tuo myös vaikkapa meikäläistä Olli Kivisen Pihlajamäkeä tai Laajasaloa, tosin aluetehokkuudeltaan vähintään kolminkertaisena. Seminaariraportti kertoo Olarin mallin aluetehokkuudeksi asuntojen osalta ea=0,63 ja lamellimallin aluetehokkuudeksi vastaavasti ea=1,0. Tuo viimemainittu luku onkin juuri se Pietarin tyypillisten neukkuaikaisten kortteleiden korttelitehokkuus. 

Seminaaria varten laadittiin mallikorttelisuunnitelma. Korttelialue oli hieman laajempi kuin nyt Pargolovon todellisuudessa rakennettu alue. Mutta, mutta rakentamisen volyymissa on melkoista eroa. Kuvaan oranssilla merkittyjen asuinkortteleiden kerrosalaksi arvioitiin aikanaan 1,2 milj. k-m2. Keskustan kaupallisten toimintojen ja yleisten rakennusten määräksi arvioitiin 0,11 milj. k-m2. Liikealaa oli merkitty alueen reunoille 0,6 milj. k-m2. Aluetehokkuudeksi saatiin ea= 0,65. Korttelitehokkuus oranssilla merkityillä asuntokortteleilla oli ek= 0,6-1,8. Liiketilojen korttelitehokkuus oli ek= 0,7-1,2. Aikanaan puhuttiin 40000 asukkaan kaupunginosasta. Toteutettu rakentaminen puhuu muuta kieltä. Kuvaan valkoisella merkittyjen rakennusten kerrosala on 5,2 milj. k-m2. Julkisia ja kaupallisia rakennuksia on noin 0,15 milj. k-m2. Rakennettuja maa-alueita on tätä nykyä 2,6 km2 ja aluetehokkuus on siten ea=2,0. Nyt on rakennettu 160000 asukkaan kaupunginosa.

Uudempaa mainontaa Pargolovon uudisrakentamisesta. Pietarissa rakennetaan noin 70000 asuntoa vuodessa eli 13 asuntoa vuodessa per 1000 asukasta. Se on suurempi määrä kuin pohjoismaissa. Suomessa vuoden 2020 luku oli 12, Tukholmassa 5, Kööpenhaminassa 4 ja Oslossa 6. Pietarin uudet asunnot maksavat Pargolovon tasolla alle 2000 euroa neliöltä. Asunnot ovat ”mustaseinäisiä”, siis viimeistelemättömiä. Nevski Prospektilla hinnat lienevät 3500 euron tienoilla.

Matkat Pietariin ovat harventuneet pandemian myötä. Ja kun ei olla intohimoisia penkkiurheilijoita jalkapallossa, ei siihenkään joukkoon yhdytty. Kunhan katsotaan potkupalloa kotikeinutuolissa. Pieni retkeily Pietariin oli kuitenkin kiintoisa. Kaikki se kiitos tuon Pargolovon raportin. Taidettiin silloin 30 vuotta sitten hieman väärin arvioida Pietarin rakentamisen trendejä. Samalla tavoin sitä arvioitiin omiakin trendejämme. Puhuttiin intohimoisesti tiiviistä ja matalasta. Nyt on meilläkin siirrytty pilviä raappimaan. Vaikka Pietariin verrattuna vielä kohtuumitassa. Ovat ehkä suunnittelijat vielä pitäneet pintansa, vaikka poliitikot haluavat korkeuksiin. Kuinka kauan kestämme?