Rakennusinsinööriliitto on jälleen julkaisut rakennetun
omaisuuden tilaa käsittelevän raportin. Se on nimeltään ROTI 2019. Mitä tarkoittaa
tuo sana roti – vai onko se ainoastaan arkinen kirjainyhdistelmä? Minä
useimmiten muistelen sanoja sen mukaan mitä isoisäni puhui. Hän oli puuseppä ja
koulun vahtimestari. Hänen sanastossaan esiintyivät usein työkalut ja työnteko.
Rotia tarvittiin, kun jotain vivuttiin, vaikkapa kiveä kesämökillä.
Kielitoimisto sanoo rotin olleen kiila, jolla vivun päätä tuettiin. Minusta tuota
kapulaa taas sanottiin lossiksi. Roti on minun mielikuvissani vahva kanki, jota
tarvittiin raskaita taakkoja vivuttaessa. Rakennusinsinööriliitto tai pikemminkin
sen jäsenet ovat raskaiden taakkojen liikuttelijoita. Tämän vuoksi tuo sana,
tai onko se kirjainyhdistelmä, josta syntyy oiva sana, se sopii aivan mainiosti
kuvaamaan juuri sitä, mitä se pyrkii kuvaamaan.
Kuten kuvasta näkyy, ROTI on kirjainyhdistelmä sanoista Rakennetun Omaisuuden TIla.
Vuoden 2019 Rotissa on kuusi pääteemaa. RAKENNUKSET,
LIIKENNEVERKOT. YHDYSKUNTATEKNIIKKA, KOULUTUS JA KEHITYS, DIGITAALISET
RATKAISUT sekä ARKKITEHTUURI, SUUNNITTELU, MUOTOILU JA TAIDE. ROTI 2017
-raportti nosti ensimmäistä kertaa perinteisten neljän alan rinnalle
arkkitehtuurin, suunnittelun, muotoilun ja taiteen rakennetussa ympäristössä.
Digitaalisuus oli tullut mukaan jo vuonna 2015.
Erityisteemana vuonna 2019 on kaupungistuminen. Minä en nyt aio ryhtyä
tutkailemaan ROTIa kokonaisuudessaan Olen roti-asiaa sivuten kirjoittanutkin
pari blogia aiemmin. Minusta Rotin kaltainen analyysi on erittäin hyödyllistä
toimintaa, kunhan tulokset vain tulevat konkreettisina ohjelmina
hallitusneuvottelijoiden tietoon ja yleensäkin julkisuuteen. Viime vuosina
sote-asia on vetänyt kaiken julkisuuden, eikä roti-asioille ole ollut juurikaan
myönteistä, eteenpäin vievää tilaa. Kielteisyyttä on kyllä löytynyt. Joku
syyttää meitä rakennusinsinöörejä passiivisuudesta. Emme vie omia asioitamme
eteenpäin. Onko tämä totta? Kysymys on johtajuudesta. Asioiden johtamisesta ja
ihmisten johtamisesta. Jos välipalaksi haluat tietää minun elämäni johtajista,
ja siinä ohessa suunnittelun mysteeristä, niin ota aikasi ja klikkaa tuohon:
Onko asiamme vähäpätöinen?
Se ei ole vähäpätöinen – vastuu painaa. Roti-asiassa
keskustelu on vellonut rakennusinsinöörien kannalta kielteisissä kysymyksissä. Homeongelma piinaa satojatuhansia
ihmisiä. Home on rakennusfysiikkaa, se on meidän vastuullamme. Juuri tänään
kuulin huonoja uutisia lastenlapsieni koulusta Tehtaankadulla. Tietääkö kukaan
mitä voisi tehdä? Se on meidän alaamme. Liikenneväylien
kunnon heikkeneminen on koettavissa. Pothole
oli suomalaiselle tiemiehelle tuntematon käsite vielä parikymmentä vuotta
sitten. Nyt se on tätä päivää. Se on meidän vastuullamme. Suomalaiset katot sortuvat lumikuormasta. Ennen
kuulumatonta. Suomessa konstruktöörit osaavat mitoittaa katot ja rakentajat ne
osaavat rakentaa. Sortuvat silti. Se on meidän vastuullamme. Kasvihuoneilmiö
uhkaa meitä. Suomessa rakennusten energiankulutus
on 32 % koko energian kulutuksesta. Uudisrakennuksissa voidaan toteuttaa
nollaenergiaa. 1 % rakennuskannasta uusiutuu vuosittain. Mitä tehdään lopulle?
Sekin on paljolti meidän vastuullamme.
Missä on vienti?
Suomen elinvoima on viennistä kiinni. Suunnittelun,
rakentamisen ja rakennustuoteteollisuuden viennin luulisi olevan Rakennusinsinööriliiton
agendalla. Viennillä on suunnittelun ja rakentamisen osalta suuri menneisyys.
Nykyisyys on alamaissa. Kehitysyhteistyöhön liittyvä rakennusalan vienti on
sekin supistunut olemattomaksi. Vesihuollon osaaminen oli aikoinaan merkittävä kehitysviennin
vientituote. Matti Viitasaari oli yksi rakentajapioneereista. Opetusta
harrastettiin Tampereella ja muuallakin. Olimme mukana rakentamassa Pha Rungin
korjaustelakkaa Vietnamiin. Rakensimme Beiran satamaa – nyt tulvien runtelemaa.
Sairaalaa rakennettiin Colomboon. Eikä unohdeta Maailmanpankin palkitsemaa
Vietnamin vesihuoltoprojektia. Ja paljon muuta – markkinaehtoista vientiä. Neuvostoliitto
oli suuri tilaaja. Siinä oli kysymyksessä oravannahkakauppa. Historian aikana
oli suuria rakentajahahmoja Tane Mäkisestä Kauko Rastaaseen ja Antero Kallioon.
Rakentajaveljet Per
Donner ja Rauno Kontturi Colombon sairaalan työmaalla.
Soitan ystävälleni Kari Karangolle. Hän oli
ulkoministeriön vaikuttaja, erityisesti rakentamisesta ja arkkitehtuurista
kiinnostunut. Kysyn häneltä syitä siihen miksi rakentamisen suunnittelu,
rakentamisen valvonta ja itse rakentaminen ovat pudonneet kehitysyhteistyöstä.
Kysyn vielä, onko alan oma passiivisuus tähän syynä. Hän pyörittelee sanojaan.
Sanoo Kostamuksen ja Svetogorskin vieneen suomalaisen rakennusalan kiinnostuksen
kehitysyhteistyöstä. Ei tullut innovaatiota, eikä tullut tuoteideoita. Samaa
toistelee ystäväni, rakentajakollega Eero Kontula. Hän on vesimies. Hänkin
syyttää alan passiivisuutta. Hän kysyy
miten ulkoministeriön hallintovirkamiehet voivat tietää rakennusalan
mahdollisuuksista toimia kehittyvien maiden hyväksi, jos ala itse ei tuo
mahdollisuuksiaan esiin. Vesiala ei kuitenkaan ole ollut aivan yhtä passiivinen
kuin muut rakennusinsinöörialat. Mutta silti. Tämä herättää ihmettelemään.
Syyttäjän sormi osoittaa meihin. On katsottava peiliin. Peiliin katselee myös
DI-kollegamme pääministeri, nyt virkaheittona tosin – mutta eri syystä.
Olen kirjoittanut rakentamisesta paljon. ROTI-asioita on
näissä kahdessa blogissa. Ne koskevat vuosien 2015 ja 2017 tuumailuja. http://penttimurole.blogspot.com/2015/02/hatustavetoa.html
http://penttimurole.blogspot.com/2017/06/rakentamisen-puolivaliriihi.html
Kirjoitin myös rakennusalan ja yleensä konsulttialan
alamäestä ulkoministeriön hommissa ja muissakin vientihommissa. Lisää luettavaa:
http://penttimurole.blogspot.com/2014/01/nalle-buntanpojan-madonluvut.html
https://penttimurole.blogspot.com/2019/01/suomalainen-suunnittelu-maailman.html
http://penttimurole.blogspot.com/2015/05/jaipurin-raaja.html
Toteaminen ei riitä!
Rakentajille ei riitä se, että toteamme ongelmamme. On
tehtävä jotain. Home-ongelman suhteen täytyisi panikoitua. Miten? Siihen
täytyisi löytää vahvaa rotia ja vahva lossi alle. Toivon sitä Suomen
Rakennusinsinööriliitolta – kun seuraavaa ROTIa ryhtyvät valmistelemaan. ROTI
ei saa olla pelkkää lobbailua. Sen on tehtävä politiikkaa.
Minä hyppään vieraalle maaperälle
Aion hypätä pois näistä ongelmista ja siirtyä helppoon
juttuun. Aion käsitellä toista niistä alueista, jolle ROTIssa on annettu
paraneva arvosana. Se on oikeastaan muiden ansiosta saatu numeron parannus.
Mutta kun nyt ROTIn valossa pääsemme siitä nautiskelemaan, niin ihmetellään
hieman.
ROTIn raportissa
annetaan rakennetun ympäristön tilasta kouluarvosanoja. Todistus on melkoisen
huono. Keskiarvoksi saan 7 ½. Kiitettäviä numeroita tulee vain
yhdyskuntatekniikasta ja monimuotoisesta aihevalinnasta: arkkitehtuuri,
suunnittelu, muotoilu ja taide. En saa täysin selvää miksi yhdyskuntatekniikka
on noin hienosti pompannut kahden vuoden kuluessa. Hieno parannus. Arkkitehtuuri
jne. on myös parantanut numeroaan.
Älä sinä ihminen
hermostu, vaikka nyt tässä blogissa suhtaudun joskus hienoisella
sarkasmilla ROTIin. Se ei tarkoita, että ROTI olisi huono, hyödytön,
pinnallinen tai liian popularisoiva. ROTI on niin hyvä, että sen sisältöä saa
tarkastella kriittisesti. Näen paneeleissa runsaasti alan tekijöitä. Siellä on ilokseni
kaksi vanhan ajan omaa ihmistä, Mari Siikonen Digitaaliset ratkaisut -paneelissa
ja Pia Salmi Yhdyskuntatekniikka- paneelissa. He eivät kumpikaan ole
rakennusinsinöörejä vaan taiteen maistereita. Hauskaa että hekin muiden
viisaiden ohella ovat päässeet vaikuttamaan rakentajien maailmankuvaa
luotaessa. Paneeli-idea on hyvä. Niin, siis pyydänkin juuri, että kuuntelette Matti
Jurvan vanhan renkutuksen, ettekä hermostu.
On hienolla tavalla yllättävää, että rakennusinsinöörit
ryhtyvät puhumaan kauneudesta. Mitä sanotte tästä kauniista lauseesta: Ilman kauneutta ja toimivuutta ei ole
kestävyyttä. Uskotaan kauneuden luovan kestävyyttä. Kirjoitetaan myös hienoisen kryptisesti monialaisesta,
osallistavasta suunnittelusta joka luo edellytykset käyttäjälähtöisille
ratkaisuille. Käyttäjälähtöisyys ja erilainen vuorovaikutus ovat olleet viime
vuosina vahvasti esillä. Olen ollut hieman kriittinen kohtaamaani
käyttäjälähtöisyyteen. Olen kritisoinut vuorovaikutussuunnittelijoiden kasvavaa
joukkoa. Olen ollut huomaavani heidän erityiseksi tehtäväkseen tehdyn
suunnitelman markkinoinnin. Vuorovaikutus on ollut yksisuuntainen katu. Vastasuuntaisuus
tai poikittainen liikenne ovat kiellettyjä. Niin, puhutaanpa vielä ROTIn sanoin
muotitermein: käyttäjälähtöisyyden myötä osallistaminen, palvelumuotoilu ja
konseptointi saavat aikaisempaa suuremman roolin. Mietiskelen nyt eikö
rakennusinsinöörin työ perinteisesti olisi ollut hommaa jossa konseptoidaan,
osallistetaanko siinä tai palvelumuotoillaanko siinä, siitä en ole varma, enkä
tiedä mitä nuo muotisanat tässä yhteydessä tarkoittavat.
Elinkaari on
toinen juttu. ROTi vaatii elinkaarivaikutuksia osaksi kaikkea suunnittelua.
Tämä liittyy erityisesti ilmastonmuutokseen ja hiilineutraalisuuteen. Keinot
kuitenkin elävät ajassa. RIL-senioreiden tilaisuudessa kutsumallamme puhujalla
oli vahvaa kritiikkiä ns. virallista ajattelua kohtaan koskien biopolttoaineita
ja osin tuulivoimaa. Niinpä kyllä ROTI 2019 toteaa, ettei uusia haasteita voi
ratkoa vanhoin keinoin ja työkaluin. Edellytetään uusia teknisiä innovaatioita
sekä uusia ratkaisuja kaupunkisuunnitteluun, rakennussuunnitteluun ja korjausrakennussuunnittelun.
Tässä on hard ware, se on ykkösjuttu.
Sitten on kevyempi elämyssektori. ROTI sanoo: Teknistaloudellisten tavoitteiden
rinnalla täytyy huomioida taitavan suunnittelun ja taiteen mahdollisuudet
tuottaa kestävää, laadukasta ja elämyksellistä ympäristöstä. Se on soft ware
–lisäarvojuttu. Puhutaan myös kulttuuristen muutosten haasteista. Näitä
haasteita ei todellisuudessa ole suunnittelussa otettu vakavasti. Elämme vahvaa kulttuurista muutosta. Ei
suinkaan vain monikulttuurista vaan myöskin monokulttuurista. Heijastuuko se
jossain? Vanhusten yksinäisyys? Nuorten heimokulttuurit ja erilaisuus? Pikavipit?
Köyhyys? Rasismi? Yhden hengen perheet? Sotesotku? Johtajuus?
Digitalisaation
vaikutuksia ei ROTIssa unohdeta. Digitalisaatio on nykyisin kaiken keskustelun
avainsana. Liikenne- ja maankäyttösuunnittelussa erilainen mallinnus on ollut
käytössä jo vuosikymmeniä. Rakennusinsinöörit ovat pyöritelleet algoritmeja
mennen tullen. Ongelmana ei suinkaan ole se, etteikö ostetuilla ohjelmistoilla
ja pitkälle viedyllä digitalisaatiolla pystytä numeroita pyörittämään ja niitä
graafisiksi esityksiksi muuttamaan. Tai se etteikö 3D tulostin pysty ainetta
tulostamaan. Ongelma on se, ettei siihen väliin saada mahtumaan uusia
ajatuksia, saatikka että vanhatkaan hyväksi havaitut olisivat mukana
sopankeitossa. Black Box pyörii ja tuloksia esitellään päätöksenteon pohjaksi
ikään kuin tieteenä - digitaaliajan huipputuotteena. Tämä oli vaarallinen aihe.
Nyt saattaa tulla tyrmäysisku. Pakko vaihtaa aihetta. Mutta ei aivan vielä.
Laitetaan sittenkin häkää pönttöön. Ystäväni!
Luopukaa tuosta käsitteestä ja alistakaa se välineeksi! Bitit eivät voi kuvata
lapsen viattomuutta, eivät rakkautta eikä vihaa. Ne eivät voi kuvata meidän kaupunkiamme.
Viisaat ovat sanoneet, että logiikan ankaruus ja käsitteiden selkeys ei sovi
kaupungin ymmärtämiseen, sillä kaupungissa totuudesta ja valheesta syntyy
kolmas elementti, joka lumoaa meidät. Ilmiö lepää salatun päällä. Kaupunki myös
valehtelee aina, etenkin kun itse Perkele iltaisin sytyttää lyhdyt asettaakseen
kaikki epätodelliseen valoon (Gogol). Miten digitalisoisit tuon lumouksen
bittimuotoon? Epätodellinen valo – sekin kiinnostaa? Hieman lisää höyryä: http://penttimurole.blogspot.com/2017/07/pilkkaan-digitalisaatiota.html
Rakenteiden estetiikasta
ei juuri puhuta. Tosiaan, rakenteiden kauneus on suoraa seurausta
rakennesuunnittelijan laadukkaasta työstä. Joskus sanottiin valepilarin olevan
rikos. Nyt vaativia taitorakenteita käytetään WAU-arkkitehtuurin katsojan
silmiltä kätkettyinä piilokonstruktioina. Ihme on tapahtunut, seinä leijuu
ilmassa. Mene vaikka katsomaan paljon ylistettyyn Oodiin. Sillat ovat todellisia taitorakenteita. Siltoja ei mainita ROTIssa
ympäristön kauneustekijänä. Itse asiassa siltoja ei mainita kertaakaan koko
raportissa.
Rakenteiden kauneus
on huipussaan silloissa. Suomalaiset siltasuunnittelijat ovat onnistuneet jopa
insinöörien mustalla alueella: suunnitteluviennissä. Miksi silloista ei puhuta
ROTIssa? Kuva on Hongkongiin ehdotetusta Stonecutters sillasta. Näin valistaa
kollegamme Esko Järvenpää, ehdotuksen tekijöitä.
Taide sanan
ilmestyminen rakennusinsinöörin työkenttään on mielenkiintoista. Taidetta on
yritetty prosenttiperiaatteella saada osaksi raakaa rakentamista. Pienessä
mitassa tässä on onnistuttu. Rakennusten porraskäytäviin on saatu taiteellisia
värimaailmoja, talon päätyjä on koristeltu muraaleilla, teiden varsille on sijoitettu
taideteoksia ja maisemataidetta, katukivet ovat saaneet matemaattisia muotoja
ja väripigmentit ovat kehittyneet. Insinöörit ovat olleet taiteen suhteen
horjuvalla linjalla. Olemme tainneet pikemminkin onnistua töhryjen torjunnassa
kuin ympäristötaiteen suuressa ymmärryksessä. Ympäristötaide on hyvä ilmiö. Sen
sivuvirtana voimme kokea katutaiteen ihmeellisiä ilmiöitä. Klikkaile tuohon: http://penttimurole.blogspot.com/2014/11/taidetta-vai-tohrya.html
Pienenä muistelona
ajattelen Jyväskylän Kauppakadun valaisinkiistaa aikanaan kävelykatua
tehtäessä. Ehdotimme valaisimeksi Alvar Aallon suunnittelemaa katuvalaisinta.
Emme saaneet lupaa. Oli suunniteltava oma ja uusi. Sirpa Laitinen sen
suunnitteli ja prototyyppi pystytettiin kadulle. Vastustusta tuli
arkkitehtikunnalta. Silloin kaupungininsinööri Osmo Rosti päätti valaisimen
tilaamisesta. Sanoi arvelleensa sen hyväksi koska sitä niin paljon
vastustettiin. Valaisimesta tuli kadun tunnus. Vitsi vitsinä, vaikka se totta onkin.
Vielä sanaleikki
Minulla on ollut tapana tutkia raportteja niissä
käytettyjen sanojen määrää tutkimalla. Päätin katsoa ROTI 2019 painotuksia
sanoja laskemalla.
Vesi on saanut eniten mainintoja. Seuraavaksi tulevat
ympäristö ja rakennukset. Tieto, koulutus ja digitaalisuus ovat kärkisanoja.
Taide ja ekosysteemi ovat myös sanoina pinnalla. Tie ja katu eivät olleet suosittua
sanastoa. Sana katu mainittiin vain kaksi kertaa. Katu on kuitenkin
ympäristötaiteen tyyssija. Rakenteista
ei puhuttu paljoakaan. Ei kestävyydestä eikä kauneudesta. Sana rakenne mainittiin
vain yhden kerran. Silta on sana jota ei mainittu lainkaan.
Rakennusmateriaaleista mainittiin vain betoni. Sekin vain kaksi kertaa.
Maahanmuutto jäi mainitsematta, vaikka kaupunkien kasvu koostuu pääosin
maahanmuutosta. Monikulttuurisuus taisi esiintyä yhden kerran. Kauneudesta
puhuttiin, mutta sanat etiikka ja estetiikka eivät kuuluneet sanavarastoon.
Lopussa kiitos seisoo
Suomen Rakennusinsinööriliitto on tehnyt hienoa työtä
valmistellessaan suurella joukolla ROTI-katsauksiaan. Todistukset eivät ole
olleet hyviä, mutta ehdoilta on vältytty. Vain yhdyskuntatekniikan edustajat
ovat nostaneet omien laitostensa tilan kiitettäväksi. Kaksi kertaa mukana ollut
ARKKITEHTUURI, SUUNNITTELU, MUOTOILU JA TAIDE nostaa sekin rakennetun
ympäristön tilan arvosanan näillä alueilla kiitettäväksi. Arviossa ei mainita
rakennesuunnittelijoiden saavutuksia osana arkkitehtuuria. Siinä ei myöskään
mainita siltoja taitorakenteiden huipputeoksina. Arviossa ei myöskään puhuta
rakennusteollisuuden uusista tuotteista esimerkiksi puurakentamisen alalla.
Puutteistaan huolimatta ROTI on kiintoisa yritys kansantajuistaa rakennetun
ympäristön tilaa. Toivon ROTIlle
menestystä ja ennen muuta vaikutusvaltaa!