Tukholman ja Helsingin asuntostrategian pieni kuva

Asuntotuotanto ja kohtuuhintainen asuminen ovat meidän jatkuva puheenaiheemme ja ratkaisemattomalta tuntuva ongelma. Aloin ihmetellä tätä blogiaihetta vertailemalla Tukholman seudun ja Helsingin seudun asuntotuotantoa. Ajauduin sitten hieman sivuraiteelle, kun tulevan maakuntamallin huumassa ryhdyin katselemaan Tukholman läänin ja Helsingin pian maakuntahallinnon osaksi muuttuvan Uudenmaan maakuntaliiton visioita. Päätinkin sitten tarkastella myös asuntotuotantotavoitteita maakuntatasolla.  Siinä tarkastelussa saisin myös jotain selvyyttä näiden kahden verrokin rakenteesta ja erityisesti tiiveydestä. Onhan tiiveyskeskustelu tullut agendalle Helsingin uuden yleiskaavan myötä.

”Suomalaisen asuntopolitiikan surkea koko kuva!”

Aluksi hieman vanhan muistelua. Ylipormestari Raimo Ilaskivi oli kovasanainen mies puhuessaan asuntopolitiikasta. Hän toimi selvitysmiehenä valtioneuvoston vuonna 1989 tilaamassa tutkimuksessa: ”Pääkaupunkiseudun rakentamismahdollisuudet”. Tulihan tuo selvitys minulle tutuksi, kun pääsin siihen vetäjäksi maankäyttöä ja liikennettä koskevan raportin osalta. Silloin laskimme pääkaupunkiseudun vaativan uutta asuntorakentamista vuoteen 2010 mennessä lähes 20 milj. kerrosneliömetriä. Lähtökohtana oli vuosi 1990, silloin oli valmiina 30 milj. k-m2 asuntolalaa. 30 vuoden kasvukertoimeksi tuli siis huimaakin huimempi 1,6. Vuosikasvuna luvut tarkoittivat noin 0,7 milj. k.m2 ja 11000 asuntoa per a. Nykyinen pääkaupunkiseudun asuntotuotantoarvio 11500 asuntoa. Kaukana ei siis oltu, vaikka tuona aikana uskottiin enemmänkin väljyyden kasvuun, ei niinkään väestön huimaan lisäykseen.

Tämä on Ilaskiven mietinnön kuva. Siinä on esitetty sen aikaisia mietteitä kaupungin rakentamismahdollisuuksista. Oli helpompaa, ei tarvinnut mennä lentokentille eikä maanteille. Siirtolapuutarhoihin ei menty pienellä pakollakaan. Kuva on tässä vain ikonina. Terveisiä Raimolle. Aika oli mahtavaa.

Muistelen nyt kuitenkin Raimo Ilaskiven sanomisia Helsingin seudun asuntotuotanto-osuuskunnan tilaisuudessa syyskuussa 1990; ”Asuntopolitiikasta puhuvat kaikki. Asuntopolitiikassa jos missä puheet ja teot ovat olleet ristiriidassa keskenään. Viime vuosikymmeninä ei liene ollut vaaleja, joissa puolueet eivät olisi korostaneet asuntopolitiikan merkitystä. Asuntopolitiikan vaikutukset näkyvät mo­nessa. Avioeroja on paljon. Nuoriso-ongelmat pulpahtavat tämän tästä esille. Toimeentulotuen hakijat ovat lisäänty­neet.” Ilaskivi pitää aravatuotannon nostamista ja asuntorahaston perustamista myönteisinä toimenpiteinä. Hän jatkaa: ”Valtion korkotuki uusien vuokra-asuntojen rakentamiseen on myös oikean suuntaista. Asuntorahaston toiminnasta on kuitenkin annettu liian myönteinen kuva. Esimerkiksi investointivarausten käyttöä vapaarahoitteiseen vuokra-asuntotuotantoon ei ole saatu aikaan, vaikka ehdotus tästä sisältyi selvitysmiesraporttiini ja varausten käyttö kesäl­lä vapautettiin. Valtioneuvoston mielestä kaikki muut käyttötarkoitukset ovat siis edelleen vuokra-asuntotuotantoa tärkeämmät!” Ilaskivi epäilee tiukkasanaisesti tuotantoprosessin halua alentaa asuntojen hintoja. ”Onko suunnittelijoiden ja raken­nuttajien saamat korvaukset oikeassa suhteessa tehtyyn työhön tai kehittämispanokseen? Kilpailevatko rakennus­liikkeet keskenään vai onko kilpailu pitkälti näennäistä? Hän jatkaa selvitystyöhönsä viitaten: ”Nyt kun on käytettävissä oma selvitystyöni ja muita samanaikaisesti valmistuneita raportteja, on olemassa valmiit lakiesitykset ja päätösehdotukset, valtioneuvoston tulisi lyödä nuija pöytään ja lähettää paperit eduskuntaan päätettäväksi tai virkakoneiston ratkottaviksi. Tällaista poliittista tahtoa ja päätöksentekokykyä ei hallituksella ole. Sama virkakoneisto sen alapuolella, joka on luonut asuntopoliittisen umpikujamme saamattomuudellaan, on jälleen ottanut todellisista päätöksentekijöistä täydellisen ylivallan. Se on suomalaisen asuntopolitiikan surkea koko kuva!”

Ode Soininvaara kirjoittaa 19.3.2018: ”Kun pääkaupunkiseudun kunnat ovat lopulta saaneet kaavoituksen kuntoon, nyt ottaa kiinni kapasiteetista. Onko rakennusalalla kaikki kunnossa?... Pääkaupunkiseudun asuntopula kuitenkin näyttää krooniselta. Asuntojen hinnat tulevat kyllä vaihtelemaan sekä ylös että myös alaspäin. Hintojen laskiessakaan rakentamisen tahdin ei pitäisi antaa laskea, koska asuminen on joka tapauksessa liian kallista.”

Kohtuuhintainen asuminen on kiinnostava aihe. Kohtuuhintaisuus on kuitenkin paikasta kiinni. Helsingissä on onneksi saatavilla erittäin kohtuullisia asuntoja. Niitä on myös naapurikaupungeissa Lohjalla, Loviisassa, Lahdessa, Hämeenlinnassa ja Riihimäellä. Ja vielä monessa muussakin ihanassa kaupungissa joissa kirkko on keskellä kylää. Tein juuri pienen pikavisiitin pariin näistä mainitsemistani. Ajattelin asumista. Ja nyt kysyn: miksi nämä kaupungit eivät todella ole mukana Helsingin kasvutalkoissa? Ruotsalaiset hyväksyvät tällaiset paikat osaksi strategiaansa. Nyt siis ryhdyn ruotsittumaan hyvässä ja vain hyvässä. On nyt sitten tämän tultua sanotuksi pakko hieman aivan kuin salaa kurkistaa Tukholman seudun ja Helsingin seudun maakuntakirjoihin.

Kun nyt tilaisuus tuli, laitan taas ja jälleen tuon vanhan kuvani kertomaan, ettei Helsinki ole yksin Siinä voisi olla ”onnen tähti”!

.

Maakuntien visioita

Tukholman läänin maakuntaneuvoston juuri eilen käsittelemä RUFS 2050 –suunnitelma asettaa tärkeimmiksi haasteikseen seuraavat asiat:

• On mahdollistettava väestönkasvu ja samanaikaisesti parannettava ympäristöä ja asukkaiden terveyttä. Tässä yhteydessä mainitaan asuntotuotanto ja liikenneväylien kapasiteetti. Myös kävelijöiden ja pyöräilijöiden saavutettavuus mainitaan. Väestönkasvu ei muuten ole sinänsä tavoite vaan seuraus.
• On hoidettava kapasiteettipuutteita. Erityisesti mainitaan koulutus, asunnot ja liikenne.
• On oltava johtava suurkaupunkiseutu kansainvälisessä globaalitason kilpailussa. Seudun tulisi tarjota hyvät elinehdot maassa oleville ja sinne muuttaville. Myös mainitaan tutkimus, tiedonhallinta avoimet dynaamiset työmarkkinat osana globaliteettia.
• On oltava jatkuvaa avoimuutta ja samanaikaisesti vahvistettava sitoutumista seutuun. Saavutettavuudella ja hyvillä yhteyksillä saadaan ihmiset kohtaamaan yli tilallisten ja kulttuuristen rajojen. On luotava kohtauspaikkoja ihmisille seudun eri osista. Hyvin järjestetyt työmarkkinat auttavat sukupuolten tasa-arvoa.
• On lisättävä seudun turvallisuutta, kun maailma koetaan turvattomana. Yhteenkuuluvuuden luominen seudulla edellyttää luottamusta toisiin ihmisiin ja yhteiskunnan instituutioihin. Sosioekonomisia eroja tulee vähentää syrjäytymisen estämiseksi, näin poistetaan yhteiskunnallista rauhattomuutta ja rikollisuutta.

Tukholman lääni ja Uudenmaan maakuntaliitto grafiikkakilpailussa. Suomi voittaa, vaikka torneja nykymaailman malliin kuvassa pukkaakin. Vapaa-aika ja viihtyminen korostuvat, vaikka tekstit korostavat bisnestä ja globaalia kilpailua. Raideliikenne ja pyöräily ovat kyllä ansiokkaasti molemmissa kuvissa mukana.

Uudenmaan maakuntaliitto valmistelee puolestaan uutta maakuntakaavaa. Valmistelu kantaa nimeä UUSIMAA-OHJELMA 2.0, Visio. Strategiset painopisteet. Tavoitteet ja toimenpiteet. Siinä kerrotaan seuraavista painopistealueista:

• On tarjottava tulevaisuuden osaaville uusmaalaisille, etenkin nuorille, yhtäläiset ja laadukkaat koulutuspolut asuinalueesta, perhetaustasta, varallisuudesta ja sukupuolesta riippumatta.
• On saatava kansainvälisyydestä vahvuutta. Maahanmuuttajat asettuvat seudulle. Kansainvälisyydestä Uudellemaalle kumpuava vahvuus toteutuu, jos kaikki kunnioittavat toisiaan. Kehitetään vuoropuhelua, tarjotaan koulutusta ja autetaan erityisesti maahanmuuttajanaisia hyvään alkuun.
• Maakunnille siirtyy sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuu. Yksityinen ja kolmas sektori pääsevät osallisiksi. Uusmaalaisten kansansairauksien sanotaan johtuvan liiasta energian saannista, alkoholismista ja vähäisestä liikunnasta. Nyt haluttaisiin tukea digitaalisia kokeiluja ja edistää saumattomia palvelupolkuja. Taidetta ja luontoa toivotaan osaksi hyvinvointipalveluja.
• Turvallisuus syntyy solidaarisuudesta. Kansalaisyhteiskunnan ja vapaaehtoistyön vahvistuminen on tärkeä osa hyvinvoivaa uusmaalaisuutta. Mainitaan matalankynnyksen harjoituspaikat ja digiavusteiset alustat. Mainitaan vielä vertais- ja vapaaehtoistoiminta lisäämässä asukkaiden sosiaalista pääomaa.
• Yrittäjyys ja yrittäjähenkisyys luovat bisnestä. Uusimaa haluaa tukea yrittäjyyttä.
• On tunnistettava resurssiviisaita ratkaisuja, kiertotalouden, biotalouden ja cleantechin aloilta.
• Globaalissa taloudessa menestyäkseen Uudenmaan on hyödynnettävä kansainvälistä osaamista ja investointeja.
• Maakunta haluaa elinvoimaa start-upeista ja pk-yrityksistä. Toivotaan teknologiakeskittymiä
• Ilmastoviisas ja monimuotoinen maakunta haluaa hiilineutraaliuteen kehittämällä energiaratkaisuja, liikennettä, yhdyskuntarakennetta, rakennuskantaa sekä ruokaketjua ja ihmisten kulutusvalintoja.
• Kestävä ja turvallinen Uusimaa haluaa olla ”resilient” vesihuollon, tulvien ja kyberturvallisuuden suhteen.
• Uudenmaan luonnon monimuotoisuutta on suojeltava ja ylläpidettävä.
• Helposti liikkeelle, varmasti perille on Uudenmaan tavoitteiston 12. kohta. Mainitaan Pisararata, ESA-rata ja Lentorata. Vielä halutaan Helsinki–Tallinna-kaksoiskaupunkikehitystä, tunnelin toteutumista ja siihen liittyviä älykkäitä liikenneratkaisuja.

No, eiväthän nämä nyt aivan saman kaavan mukaan laadittuja ole. Uudenmaan raportissa kuvataan asioita huomattavasti monisanaisemmin. Esillä on paljon pehmeitä arvoja ja maahanmuuttoon liittyvää aineistoa. Ruotsalaiset taas, joilla maahanmuutto on todellinen iso juttu ovat asian suhteen vähäpuheisempia, vaikka tilastoaineistossa maahanmuuttoa ja maahanmuuttajien sosiaalista asemaa pyöritetään monin tavoin.

Ruotsalaiset haluavat useita kaupunkiytimiä

Ruotsalaisten lääniä koskevissa raporteissa keskitytään huomattavasti enemmän rakenteeseen ja liikenneväyliin. Mikä minua ruotsalaisten toimissa kiinnostaa on alueellisten kaupunkikeskustojen ja koko kaupunkiverkoston ajattelu. Meillä on fokus ollut kyllä verkostokaupunki-ideassa, mutta silloin on puhuttu Helsingin sisäisistä verkostoista. Ruotsalaiset kirjoittavat näin: ”Tukholman seutu on tänään vahvasti yksiytiminen ja sen tulee muuttua moniytimiseksi.  Seudullinen kehittämissuunnitelma esittää kahdeksaa ulkoista seudullista kaupunkiydintä keskeisen kaupunkiytimen ympärillä. Kehityksen ulkoisissa kaupunkiytimissä tulee estää asutuksen ja toiminnan leviämistä haja-asutusalueille. Ne tulee sitoa yhteen ja niistä täytyy saada liikenteen solmupisteitä, joihin on yhtä helppoa matkustaa kuin alueen ydinkeskustaan.” Tämä on kiinnostavaa, eikä vain tämä. Tukholmaan ollaan laatimassa myös OMS 2050 –suunnitelmaa. Se on usean läänin yhteinen aie koordinoida suunnittelua. Mukana ovat Stockholm, Uppsala, Gävleborg, Västmanland, Örebro, Södermanland ja. Östergötland. Meillä muistuu mieleen aikanaan Etelä-Suomen seutukaavaliittojen yhteinen hanke. Se kai kuoli pois. Uusissa maakunnissa yhdistyvät TE-toimistojen ja ELY-keskusten sekä maakuntien liittojen nykyiset tehtävät. Aluekehityslain valmistelutekstissä sanotaan: ”Maakunnat kehittävät kasvunsa itse omien menestysreseptiensä avulla ja kasvu kumpuaa jokaisen alueen omista vahvuuksista.” Näin se toivottavasti ei ole, vaan yhteistyötä harjoitetaan naapurimaan malliin.

Vasemmalla on RUFS 2050 –suunnitelman kaavio Tukholman ympäristön keskustaytimestä ja sitä ympäröivistä ulkoytimistä. Oikeanpuoleinen kuva on ÖMS 2050 –rakennemalli. Siinä on mukana useampia maakuntia.

Tukholmassa tapahtuu kummia

Olen oppinut viisailta markkinataloudesta sen verran että kysyntä ja tarjonta määrittelevät tuotteen hinnan. Se on se pieni maaginen kolmio. Helsingissä sanovat tarjonnan niukkuuden johtavan asuntojen hintojen nousuun. Tukholmassa tapahtuu kummia. Asuntojen kysyntä on dramaattinen, mutta myyntihinnat laskevat. Rakennus- ja kiinteistöalan proffa sanoo asuntokaupan kehittyneen ostajien markkinoiksi. Hinnat ovat pudonneet vuoden 2008 finanssikriisin malliin. Hän ei kuitenkaan usko kuplaan joka puhkeaa. Hän sanoo asian tilan olevan psykologiaa.  Myyjät näkevät tarpeelliseksi myydä halpenevan asunnon nopeasti käsistä pois.  Kiinteistöyhdistyksen toimitusjohtaja näkee suuren tarjonnan jatkuvan. Se kertoo hänen mielestään laskevista hinnoista. Hänen mielestään olisi nostettava kaikki kivet toimivan asuntopolitiikan luomiseksi. Meklaristatistiikan asiantuntija ei näe loppua asuntomarkkinoiden hidastumiselle, mutta uskoo kuitenkin hintojen tasaantuvan kuluvan vuoden aikana. Jos vuokrat nousevat voi hidastuminen jatkua. Tarjonta on valtavan suuri ja uustuotanto jatkuu vahvana. On merkkejä siitä, että rakennusfirmat vaihtavat suunniteltuja omistusasuntoja vuokra-asunnoiksi saadakseen rahan liikkumaan.

Tukholmassa kerrostaloasuntojen hinnat ovat vuoden aikana pudonneet 7-10%. Jotkut ennustavat pudotuksen jatkuvan. Huimapäät puhuivat 25 prosentista.  Nyt pudotus on hidastunut. Helsingissä hintojen nousua vuoden aikana on ollut 3-8%. Nyt nousu on hidastunut. Tukholmassa asuntojen hinnat ovat noin 30% meitä korkeampia.

Onko rakenteissa eroa?

Innostuin tästä taas ihmettelemään tukholmalaisten asuntotuotantoa ja halusin sitä verrata meidän figuureihimme. Mutta ennen noita tuotantonumeroita halusin taas jälleen hieman verrata rakenteita.

Ainoa asia missä Uudenmaan lääni hakkaa Tukholman läänin on maapinta-ala. Tukholman kaupungin pinta-ala on taas lähes sama kuin Helsingin. Helsingin kaupunki haluaisi voimakkaasti tiivistyä. Se on vaikeata sillä ei edes valituskäsittelyn kourissa oleva yleiskaava tuo tiiveyttä Tukholman kaupungin tasolle. Kun Helsingin tavoite on rakentaa 6000 asuntoa vuodessa tukholmalaiset ovat asettaneet tavoitteekseen runsaan 7000 asunnon tuottamisen. Tukholman läänissä tuotantotavoite on 22000 asuntoa vuodessa, kun se Uudenmaan läänissä lienee noin 18000 asuntoa.

Alueen rakenne kiinnostaa. Näissä kahdessa kuvassa näkyy molempien maakuntien alue kokonaisuudessaan. Maakunnat ja kaupungit ovat asettaneet kasvutavoitteita niin väkiluvun kuin asuntotuotannon suhteen. Kun puhutaan tavoitevuodesta 2050 asukasluvun kasvukertoimet tästä päivästä tuohon tavoiteajankohtaan ovat maakuntoien osalta hyvin tasapäiset. Molemmat verrokit haluavat kasvaa 1,3 kertaisiksi. Tukholman seudulla se tarkoittaa 0,7 miljoonan asukkaan lisäystä, Helsingin seudulla tyydyttäisiin puoleen miljoonaan. Helsinki haluaa tuosta puolesta miljoonasta 40%. Tukholman osuudesta ei ole tietoa, sillä en kirveelläkään löytänyt kaupungin omaa väestöennustetta, eikä sitä Tukholman läänin papereissakaan tullut vastaan. Kaikki päättyi vuonna 2030. Silloin Tukholma arvelee olevansa xxx asukkaan kaupunki, ”Euroopan johtava” – strategian mukaan. Tukholma on myös hyvin ylpeä siitä, että se on nyt Euroopan nopeiden kasvava kaupunki. Se joutuu tyytymään tuohon, kun Helsinki sai napattua Nordea-pankin ja maailman onnellisimman kaupungin tittelin.

Tiiveys ja taas tiiveys. Ruutujen pinta-ala kuvaa muuten nykyistä asukaslukua. Mittasin aikani kuluksi Tukholman läänin ja Uudenmaan maakunnan  asukkaiden määrää erilaisilla etäisyysvyöhykkeillä keskustasta. Laskin vielä kullakin vyöhykkeellä tavoitteksi asetetun asuntotuotannon. Ystäväni Leo Kosonen on tehnyt ansiokasta tutkimusta kaupunkivyöhykkeistä ja luonut hienon teorian jalankulku, joukkoliikenne ja autovyöhykkeistä. Minä en nyt tässä aio pyrkiä samalle tieteelliselle tasolle. Laskin kuitenkin paljonko väkeä kahdessa verrokkikaupungissa  olisi 20 kilometrin säteen sisäpuolella. Se olisi Leon mukaan joukkoliikennekaupungin jonkin sorttinen ulkoraja. No, siinähän Tukholmassa on 1,65 miljoonaa asukasta ja Helsingissä 0,92 miljoonaa asukasta. Tukholma naapurikuntineen onnistuu sijoittamaan uusasuntotuotannostaan  74% tämän alueen sisäpuolelle.  Helsingissä vain 54% tulee rakennetuksi tällaiselle etäisyydelle. Näyttää siis siltä, ettei Helsingin kaupungin ”liikkuva ja koditon massa”, nyt bulevardeilta kodittomana – ehkä 80000 asukasta, he eivät ole riittävän suuri punnus, sillä koko maakunnan Helsingin ulkopuolinen kasvu, Östersundom huomioon otettuna, lienee neljännesmiljoonaa päätä.

Kuntien asuntotuotantotavoitteet alueellisina keskiarvoina vuositasolla, niin Tukholman seudulla kuin meillä täälläkin maakunnassa, osoittavat melkein nakutettuna kymmentä uutta asuntoa per 1000 asukasta.  No ei aivan nakutettuna, sillä tarkat luvut ensi vuodelle ovat Tukholman lääni 10,7, Tukholman kaupunki 7,4, Uudenmaan maakunta 10,8, MAL-alue 10,3 ja Helsingin kaupunki 9,4. Isot kaupunkimme siis rakentavat hieman vähemmän kuin ympäröivä seutu. Muuten kun tuota kuvaa katsoo havaitsee suomalaisen sotilaallisuuden kuntien marssiessa samaa tahtia. Ruotsissa näyttävät kovasti poukkoilevan toiveissaan ja tavoitteissaan.

Vihoviimeiseksi laitan kuvan joka esittää Tukholman otollisen rakenteen. Juuri 10 kilometrin etäisyysvyöhykkeellä Tukholmalla on paljon rakentamismahdollisuuksia. Tälle vyöhykkeelle mahtuu itse Tukholman lisäksi  kaupungin kyljessä olevia itsenäisiä "tytärkaupunkeja". Helsinkiin nähden juuri tämä lähivyöhyke on suurin ero Tukholman hyväksi. Ei pidä kuitenkaan innostua liikaa. Näin tehokasta kaupunkivyöhykettä ei voi Helsinkiin luoda "keinotekoisesti". Mahtoiko joku ymmärtää mitä tarkoitin?

Olipa tämä nyt kiintoisa harjoitus - minulle. Kiintoisaksi sen tekee, että nyt tutustuin ensimmäistä kertaa Tukholman maantieteeseen ja sen kaupunginosiin ja tytärkaupunkeihin. Olenhan minä Tukholman seudulla monastikin käynyt, mutta nuo paikannimet ovat jääneet vähemmälle huomiolle.  Tukholmasta on tullut muuten kirjoiteltua muutamankin kerran. Panenpa tuohon lopuksi Tukholmaa koskevia blogejani jonoon. Löydän sitten vaikkapa itse paremmin niitä, kun asiaan palataan. Tässä blogissa en puuttunut lainkaan Tukholman mahtaviin infrahankkeisiin.  Niistä enemmän ja taas uudestaan joskus toiste.

http://penttimurole.blogspot.fi/2014/04/svensson-hehkutti-tukholman.html http://penttimurole.blogspot.fi/2015/01/kaupunkien-kasvu-liian-kallista.html

http://penttimurole.blogspot.fi/2014/04/mallimaana-ruotsi.html

http://penttimurole.blogspot.fi/2016/09/tuokioita-tukholmassa.html

Väestöä vuonna 2100?

Ystäväni Eero Paloheimo piti alustuksen maailman tilasta Saharan metsitystä koskevassa tilaisuudessa muutama viikko sitten. Hänen suurimpana huolenaan oli väestönkasvu. Hän oli laskenut pallomme kestävän vain 2,4 miljardin asukkaan väestömäärän. Nyt väkeä on lähes 8 miljardia ja kasvu näyttää jatkuvan. ”Planeettamme on monimuotoisen sosiaalisen kriisin ja ympäristökriisin kourissa. Väestön ylisuuri määrä yhdistettynä henkilökohtaiseen kulutukseen on nykyisten ongelmiemme välitön tai välillinen syy. Tarkastelemalla väestönkasvua viimeisen 50 vuoden aikana voi havaita suhteellisen vuosikasvun selkeän ja jopa säännönmukaisen supistumisen. Siksi on perusteltua olettaa kasvuprosentin edelleen supistuvan kohti nollaa, joka tietyllä edellytyksellä voitaisiin saavuttaa noin vuonna 2100.” Eero siis uskoo väestönkasvun pysähtyvän vuonna 2100. Siitä olisi sitten pyrittävä laskusuuntaan. Eero puhuu 4 miljardista kestävän tilanteen mittana. Hän puhuu vielä utopistin tavoin tilanteesta 570 vuoden päästä. Silloin maapallon väkiluku oli 1,5 miljardia. Onko tuo lähes 600 vuotta järjetöntä? No, ei se siinä mielessä ole, että tuossa lähietäisyydellä olevia muureja ja kirkkoakin rakennettiin kovalla touhulla juuri 600 vuotta sitten. Olen nimittäin nyt virtuaalisesti Toompean mäellä. Kotipaikkani Pakila tuli kirjoihin ja kansiin tasan 600 vuotta sitten. Turun tuomiokirkon Mustassa Kirjassa on helmi-maaliskuussa 1417 istuneiden Tolkin kylässä pidettyjen laamannikäräjien päätös. Käräjillä käsiteltiin Vantaanjoen jokivarren talonpoikien Padisten luostarin munkkeja vastaan nostamia lohenkalastusrikkomuksia. Talonpojat voittivat kanteen. Baggbölen edustajana käräjien lautamiehenä oli Magnus i Byggiabola. Niinpä ne Räävelin miehet jo 600 vuotta sitten kävivät Vantaan lohia kalastelemassa. Pitääkö perua väite utopiasta?

Väestöennusteet vakauden mittarina

Tulevaisuutta ei voi ennustaa. Sen me tiedämme. Tulevaisuus tuo mukanaan yllätyksiä joita trendiennusteet eivät sisällä. Ainoa ennusteen muoto jolla on melkoista vakautta, se on väestöennuste. Näyttää siltä, että syntymien ja kuolemien määrä voidaan melkoisen hyvin ennustaa. Niiden erotuksena syntyy luonnollinen väestönkasvu. Muuttoliike on aina ollut vaikeasti ennustettavissa. Muuttoliike ei suinkaan ole vain nykypäivän ilmiö. Sitä on esiintynyt kautta ihmiskunnan historian. Pienessä omassa mittakaavassamme tiedämme Amerikkaan muuttaneiden suomalaisten määrän ennen ensimmäistä maailmansotaa olleen yli 300000 henkeä. Sotien välillä muuttoliike hiljeni noin 100000 henkeen. Tällä hetkellä Pohjois-Amerikassa asuu suomalaisia tai heidän jälkeläisiään noin 800000 henkeä. Ruotsiin taas muutimme joukoittain 50-70 -luvuilla. Parhaina muuttovuosina muuttajia oli 40000 henkeä. Kaikkiaan muuttajia oli lähes puoli miljoona, mutta paluumuuttoakin oli. Yhteensä muuttajien ja heidän toisen tai kolmannen polven jälkeläistensä määrä Ruotsissa on nykyään noin 730000 henkeä. Kuinka kauan etninen suomalainen karpaasihenki kestää maahanmuuttajien rynnistyksen? No, minähän olen jo aiemmin julkistanut etnisen suomalaisuuden häviävän sukupuuttoon neljänsadan vuoden päästä. Mutta älä huolehdi, nyt emme kurkota tuohon kaukaiseen historian hetkeen. Katsomme vain 80 vuoden päähän.

Manhattanin ennustajagurut

Käsiini osui tai oikeammin läppärini ruudulle osui YK:n väestödivisioonan laatima maailman väestöennuste aina vuoteen 2100 saakka. (United Nations, Population Division, Department of Economic and Social Affairs, World Population Prospects: The 2017 Revision). Tällaista ennustetta olen halunnut. Meillä Tilastokeskuksen ennuste päätyy vuoteen 2065. Se on liian lähellä. Pitäisi nähdä kauemmaksi. Pitäisi nähdä ainakin niin pitkälle, kun minun lastenlastenlapseni ovat minun iässäni. Se on juuri vuonna 2100.

Ensin minua kiinnosti nähdä Suomen ja Skandinavian kohtalo tässä ennusteessa. Havaitsin YK:n ennustaneen kolmella vaihtoehdolla. High variant kuvaa korkeinta väestömäärää. Medium variant nimensä mukaan kuvaa mediumia. Low variant olettaa syntyvyyden entistään laskevan ja muuttoliikkeenkin olevan vähäistä. On vielä neljäskin variantti, se on Zero-migration. Kuvittelin että Medium variantin ja Zero-migration variantin erotus kuvaa jotenkin siirtolaisväestön osuutta tulevassa väestörakenteessa. Niinpä siis ensin tarkastelin Skandinaviaa.

  

Ruotsissa näyttäisi väestö kasvavan 13 miljoonaan, jos Medium varianttiin on uskomista. Jos taas Zero-migration –kasvuun olisi luottamista siirtolaisuuden vaikutus väestön kasvuun olisi 3,8 milj. asukasta eli 29% koko väestöstä. Nykyään siirtolaisia tai heidän jälkeläisiään on noin 2,5 miljoonaa eli 22% väestöstä. He kuuluvat nykyväestöön. Norjassa siirtolaisuusvaikutus on 3,2 milj. asukasta eli 40% tulevaisuuden väestöstä. Tanskassa luvut ovat 1,8 miljoonaa ja 28%. Suomessa siirtolaisuusvaikutus olisi ennusteen mukaan 1,5 milj. asukasta ja heidän osuutensa väestöstä olisi 24%. En usko väestötieteilijöiden purematta tätä minun analyysiäni hyväksyvän, mutta eipä tämä teksti nyt tiedettä olekaan.

Syntyvyys ratkaisee, maahanmuutto helpottaa

Piti vielä verrata Skandinaviaa kokonaisuutenaan muutamaan muuhun Euroopan maahan. Erityisesti kiinnosti maiden luonnollinen väestönkasvu verrattuna siirtolaisuuden seurauksena syntyvään kasvuun. Tässä on tietysti otettava huomioon, että kaikissa maissa on jo runsas etninen vähemmistö, jonka syntyvyys on lievästi kantaväestöä korkeampi. Ei muuten paljoa korkeampi. Se antaa uskoa.

Kuva kertoo Euroopan tarinaa. On yllättävää, miten Skandinavia ja Ranska ovat noin lähellä toisiaan. Ja sitten Italia ja Saksa niin samankaltaisia. Jos miettii kansanluonteita ja vaikkapa työn tekemisen kulttuuria nuo tilastot ja ennusteet eivät tunnu loogisilta. Luulisi skandinaavien ja saksalaisten olevan samaa pataa ja italiaanojen ja ranskalaisten taas toista pataa. Mutta ei!

Euroopan valituista maista vain Ranska pystyy pitämään luonnollisen väestönkasvun niin hyvänä, ettei kuolleiden määrä ylitä runsain mitoin syntyvien määrää. Kun ranskalaiset pystyvät pitämään luonnollisella kasvulla väestönsä noin 65 miljoonan tasolla, lisää siirtolaisuus vielä väestöä 9 miljoonalla. Ranskalaiset osaavat ilmeisesti rakastaa tai sitten vain muuten huvikseen tykkäävät sukupuolten välisestä kanssakäymisestä. Saksan luonnollinen väestönkasvu on jyrkkää alamäkeä. Medium variant ennuste kertoo Saksan nykyisen asukasluvun putoavan vuoteen 2100 mennessä 10 miljoonalla eli 71 miljoonaan asukkaaseen. Ilman siirtolaisuutta Saksan väkiluku putoaisi vuoteen 2100 mennessä 32 miljoonalla hengellä 49 miljoonaan. Italian väkiluku menee Saksan tavoin alaspäin kuin lehmän häntä. Nykyinen 60 miljoonaa olisi vuonna 2100 Medium variantin mukaan 48 miljoonaa. Ilman siirtolaisuutta väkiluku vähenisi 10 lisämiljoonalla. Skandinavian maat ovat kohtuullisessa hapessa. Medium variantin mukaan nykyinen 26 miljoonaa kasvaisi 34 miljoonaan. Ilman siirtolaisuutta oltaisiin 10 miljoonaa alempana eli 24 miljoonassa. Suomen nykyinen 5,5 miljoonaa kasvaisi vuoteen 2100 mennessä 6,1 miljoonaan. Ilman siirtolaisuutta olisimme 0,5 miljoonaa vähäväkisempiä.

  

Halusin vielä tarkemmin katsella Suomea. YK:n ennusteen Suomen Medium variantti seuraa yllättävästi ja täsmälleen Tilastokeskuksen ennustetta vuoteen 2065. Sen pidemmälle sitä ei ole uskallettu laatia Niin, kysymys kuuluu kummat nuo parametrit Suomelle asettivat, olivatko ne Manhattanin viisaat vai kotimaan gurut?.  Manhattanilaisten High variant sitten karkaa käsistä aina lähelle 9 miljoonaa ja Low variant räväyttää asukaslukumme 4,5 miljoonaan. Haarukka on niin laaja, että ennusteita 80 vuoden päästä arvioitaessa ennusteen laatijat tulevat saamaan synninpäästön. Sinne osui suoraan haarukkaan. Suomessa syntyvyys on muuten tasolla 1,6 lasta sopivan ikäistä naista kohti. Ulkomaalaistaustaisilla naisilla lapsiluku on vain hieman kantanaisia korkeampi. Se on 2,0. Vuonna 2017 Suomessa syntyi 50000 lasta.  Heistä yli 10% on ulkomaalaistaustaisten äitien synnyttämiä.

Suuri tuntematon - siirtolaisuus

YK:n väestöennusteen suuri tuntematon on muuttoliike. Tekijät toteavat ennusteen sisältävän suurta epävarmuutta. Itse asiassa minulle tuottaa vaikeuksia ymmärtää ennusteen suoritustapaa. Se lienee kuitenkin aitoa tilastotiedettä ja arvausta sopivasti sekoitettuna. Raportissa todetaan vuosien 2010-2015 nettomuutoksi korkean tulotason maihin 3,2 milj. henkeä vuodessa. Siinä oli laskua edelliseltä viisivuotiskaudelta, joka oli siihenastinen huippu. 2005-2010 nettomuuttajia oli 4,5 milj. henkeä vuodessa. Suurin yksittäinen pakolaisvirta oli Syyriasta etupäässä naapurimaihin. Heitä on yli 4 miljoonaa. Keskimäärin vuosittain ajalla 2010-2015 nettomuutto Eurooppaan oli 0,7 milj. muuttajaa per vuosi ja Pohjois-Amerikkaan 1,1 milj. muuttajaa per vuosi. Afrikasta lähti tilaston mukaan 0,7 milj. muuttajaa ja Aasiasta 1,1 milj. muuttajaa vuodessa.

Afrikka – ongelmamme?

Afrikan maiden väestönkasvuennusteissa on suuria eroja. Joillakin on kasvu hallinnassa, joillakin toisilla ei lainkaan. Kun koko Afrikan on ennustettu kasvavan nykyisestä 1,3 miljardista vuoteen 2100 mennessä mielettömään 4,5 miljardiin asukkaaseen, niin yksi maa hoitaisi tästä kasvusta 0,6 miljardia eli 18%.  Se maa on Nigeria. Afrikan arabimaissa kuten Algeriassa ja Egyptissä kasvu on jotenkin hallinnassa, samoin Etiopiassa. Afrikka on meidän suuri ongelmamme. Afrikan syntyvien lasten luku naista kohti on nykyisin 4,7, kun se koko maailmassa on 2,5, Euroopassa 1,6.  

Kuva kertoo eräiden esimerkiksi valittujen afrikkalaismaiden väestöennusteet.  Ylempi viiva kuvaa YK:n Medium varianttia ja ohuempi viivä Low variantia. Minä olen toiveikas, uskon alempaan vaihtoehtoon. Nigeria on esimerkki mielettömästä väestönkasvusta. Etiopia Egypti, Algeria ja Etelä Afrikka ovat esimerkkejä oikeasta suunnasta. 

Syntyvyys on selkeässä suhteessa kansantuloon. Siitä kertoo tämä kuva. Elävänä syntyneiden lasten määrä naista kohti laskee 5 lapsen tasolta 1,5 lapseen kansantulon noustessa. Miten nyt saamme aluksi Nigerian, Tansanian ja Etiopian kaltaiset maat ensiksi Egyptin ja Algerian tasolle?

Siirtolaisuus on ja pysyy

En puhu nyt pakolaisista. Puhun siirtolaisuudesta kokonaisuutena. On tehtävä ero siirtolaisuuden ja pakolaisten välillä. Maailmassa on YK:n tilaston mukaan 242 miljoonaa siirtolaista, pakolaisia on 23 miljoonaa. Pakolla asuinpaikkaansa muuttaneita ihmisiä on 66 miljoonaa.  Arabimaat Pohjois-Afrikassa näyttäisivät olevan kutakuinkin hallinnassa. Myös Etiopiassa oltaisiin etenemässä tuota Eeron toivomaa vakioituvaa tilannetta kohti. Mutta Nigeria ja Tansania esimerkkeinä edustavat hallitsemattommuutta. Eivätkä ne ole ainoita. 30 prosentilla afrikkalaisista on älypuhelin. Kaikkien robbotti- ja tekoälypuuhailijoiden suuri tehtävä olisi nyt kehittää sellainen äly ja apsi, joka kertoisi naisille sopivan tavan ja ajan harjoittaa nautintoja sekä näiden nautintojen seuraukset taloudellisesti ja muutenkin. Onhan näitä tupakanpolton lopettamisenkin eteen ja hyvin toimivat. En sano leikki leikkinä!

Kuva esittää kansainvälisen siirtolaisuuden tilanteen vuonna 2018. Vasemmanpuoleisessa kuvassa Afrikka on eristetty kokonaisuudesta. Se kertoo Afrikalla olevan vielä yllättävänkin pieni osuus maailman siirtolaisuudesta. Huomaa! Tässä ei puhuta vain pakolaisuudesta. Maailmassa on tällä hetkellä siirtolaisia 224 miljoonaa. Heistä 54 miljoonaa on Pohjois-Amerikassa, 76 miljoonaa on Euroopassa ja 75 miljoonaa Aasiassa. Suomessa siirtolaisia oli vuonna 2016 jopa 315000 henkeä. Suomen osuus maailman 224 miljoonasta siirtolaisesta on vaatimattomasti vain runsas yksi promille. Vasemmanpuoleisen kuvan mukaan Afrikasta Eurooppaan oli suuntautunut 70 miljoonaa siirtolaista. Se on suuri luku verrattuna muualle menneisiin. Pieni luku se on, kun sitä verrataan kotimantereelle jääneisiin mantereen sisäisiin siirtolaisiin ja pakolaisiin.

Opinko jotain?

Mitä tästä kaikesta opimme, tai oikeammin mitä minä tästä opin? Itselleni opiksi ja viisaudeksi minä tätä teen. Ajattelin etteivät ainakaan nykynuoret ole tästä kiinnostuneita. Erehdyin. Kun aamukahvilla aloin lämpimikseni kysellä 14 vuotiaalta Eemeliltä näitä maailman kasvun ja siirtolaisuuden lukuja koin yllätyksen. Hän oli kymmenyspilkun tarkkuudella tietoinen maapallon väestöluvuista ja kasvuennusteista. Hän tiesi myös tarkkaan syntyvyyden meillä ja muualla.  Tietoisuus näistä asioista antaa mahdollisuuden vaikuttaa ja muuttaa maailmaa.

Suunnitteluveteraanit hermoilevat nykymenoa!

Vanhat äijät marisevat. Täditkin marisevat. Kaikesta maristaan. Mikko Aho, kaupunkiympäristöjohtaja, ystäväni, hänkin sanoi minun olevan kaikesta kriittinen. Eikö minulta ole kehuja herunut? No, nyt kehun. Helsingin kaupunkisuunnittelijat ovat tehneet mahtavaa työtä. Kaupungin kasvuun on pystytty vastaamaan. Kaupunki kasvaa, se on hyvä asia. Kasvu antaa elinvoimaa. Segregaation uhkaakin on pystytty torjumaan. Mistään alueesta ei ole tullut varsinaista slummia. Se on suuri saavutus. No, mistä sitä kritiikkiä on tullut? Sitähän on tullut bulevardeista ja Malmistakin. Sitä on tullut liiallisesta väestöennusteesta ja muun seudun unohtamisesta.  Yleiskaavaa on tutkittu mahtavilla kaupunkimalleilla. Ruutukaavaa on revitetty Särelän malliin jokaiseen niemeen notkoon ja saarelmaan. Pellolle omakotialuiden väliin on räväytetty Mechelininkatua tai Huopalahdentietä. Bulevardit on taktisesti tyritty. Jokainen Suomessa kaupunkisuunnittelua tehnyt tietää ratavaltion ja tievaltion mahdin. Mahti on nykyään näennäisesti pirstomalla alistettu, mutta väylien haltijoina ja ylläpitäjinä heillä on sanansa sanottavana. Erityisestä ne heiluttavat rahapussia. Ja erityisesti yleisiltä teiltä edellytetään jatkuvuutta. Pasilan ortta tunneleineen ei voi tehdä katuna – vai onko tuolle jo miljardin verran varattu kaupungin taloussuunnitelmassa. Ei, tuo yleiskaavaan merkitty superväylä – 5 kilometriä tunneliväylää vaatii maantien statusta ja valtion rahaa.  Miten on Länsiväylän jatkaminen keskustatunnelina ja Sörnäisten tunnelina Lahdenväylälle. Sekin on yleiskaavaan merkitty. Tunnelilla on pituutta 6 kilometriä.  Sekö onnistuisi ilman valtion osallistumista. Ei onnistu.

Helsingillä on kiva pikku video kertomassa tulevaisuudesta vuonna 2050. Korkeita taloja tuntuu pukkaavan ja moottoritiet muuttuvat bulevardeiksi.  Ainoa joka tökkii tätä setää, on tuo 860000 asukasta.

Nyt kun minulla on positiiviset lasit päässäni, haluan nähdä positiivisesti yleiskaavan varautumisen vaihteleviin tulevaisuuksiin. Varaus on varaus ja toteuttaminen on toinen juttu. Yleiskaavassa on ajatus pitää seinät leveällä ja katto korkealla. Oikeastaan, jos oikein ajattelen, niin oikeinhan se on, niinhän varmaan minäkin olisin asian tehnyt, jos olisin tekemään joutunut. Mutta sitten tulee eteen hallinto ja tienpitäjä muiden muassa. Ympäristöjärjestöt, luonnonsuojelijat, museovirasto ja muut kukkahatut eivät näytä kylläkään saavan ääntänsä kuuluville, kun kaikki näyttää siltä, että vain maakuntakaava on se asia jolla voisi olla vaikutusta. Ja pianhan meillä on uusi maakuntakaava. Vuonna 2017 käynnistyneellä kaudella Helsingin kaupungilla on hallituksessa kuusi edustajaa ja Espoolla ja Vantaalla molemmilla kaksi edustajaa. Pienempien kuntien yhteinen jäsenmäärä on viisi. Maakuntahallitusta johtaa nurmijärveläinen kokoomuksen Outi Mäkelä. Helsingin kaikki jäsenet ovat yleiskaavan vankkumattomia kannattajia. Jaa, taitaa siellä olla Timo Laaninen, hän se äänesti sekä keskuspuiston puolesta, että yleiskaavaa vastaan.  Uusi maakuntahallinto syntynee vuoden 2020 alussa. He sitten päättävät uudesta maakuntakaavasta joka taas kahlitsee kuntien itsehallintoa.

Vanhat sedät ja tädit ovat ihmetelleet bulevardien kohtaloa

Hallinto-oikeus kaatoi ainakin toistaiseksi Länsiväylän, Turunväylän, Hämeenlinnanväylän ja Lahdenväylän bulevardit maakuntakaavan vastaisina. Kunnalla on kuitenkin oikeus tehdä asemakaava, jolla tiealue muuttuu kaduksi.  Maantielaki 91 § sanoo että alueella jolle kunta päättää tehtäväksi asemakaavan tiealue siirtyy kunnan omistukseen. Siitä säätää MKR 93 seuraavasti: Asemakaava-alueeseen sisältyvä tienpitäjän omistama maantien tiealue siirtyy korvauksetta kunnan omistukseen asemakaavan tullessa voimaan ja tiealueeseen syntyy samalla tienpitäjälle maantielain 58 §:n 3 momentissa tarkoitettu tieoikeus. Kuntaliitto taas sanoo: Hallinnollista luokitusta muutettaessa oleelliset, yhteisesti todettavat nykytilan puutteiden parantamiset kustannetaan puoliksi kunnan ja valtion kesken, ellei erityisestä syystä toisin sovita. Kaikki liikenneväylään kuuluvat laitteet ja rakenteet siirtyvät väylän siirron yhteydessä uudelle omistajalle korvauksitta.

Ymmärsinkö yskän? No ei se insinööriltä onnistu, vaikka vaikuttaakin hyvin yksinkertaisen selkeältä. On ruvettava katsomaan karttoja. Kiinnostaa mittakaavavertailu Tukholmaan.

Valtion hallinnoimat ja kunnossapitämät maantiet lonkeroivat kuin mustekala kohti Helsingin keskustaa (yläkuva). Sisääntulotiet Kehä I:n sisäpuolella halutaan muuttaa bulevardeiksi. Se on hieman ristiriitaista koska yleiskaava toisaalta esittää varauduttavaksi laajaan tunnelijärjestelmään kantakaupungissa. Yleiskaavan tunnelit on merkitty alempaan kuvaan punaisella. Tunneleiden pituus on 18 km. Kustannusarviona voi laskea 150 milj. euroa per kilometri eli yhteensä 3 miljardia euroa. Keskustatunnelin suhteen esiintyy kaksi vaihtoehtoa. Hintaan on laskettu vain yksi vaihtoehtoa. Minun logiikkani sanoo, että jos tehdään bulevardit, ei tehdä mahtitunneleita vaan Kehä I:n sisäpuolella kaikki valtaväylät ovat katuja. Valtion maantiet lakkaavat olemasta Kehä I:n sisäpuolella. Kehä I on vilkkaimmin liikennöity väylä pääkaupunkiseudulla. Sen tulevaisuus ei näy yleiskaavassa. Siinä ei myöskään enemmälti vaivauduta perustelemaan yleiskaavassa suurimittaisesti esitettyjen laajojen tunneliväylien olemassaoloa.  Jos siis marista pitää niin kysyn ovatko yleiskaavantekijät olleet tosissaan tämän ajatuksen kanssa? Vai onko ajettu kaksilla rattailla? Johtuuko se poliittisesta tarkoituksenmukaisuusharkinnasta vai johtuuko se ikimuistoisesta kaavoittajien ja liikennesuunnittelijoiden hanskauksesta?

Tässä vielä tuli mieleen verrata Tukholman ja Helsingin tilannetta. Onko Tukholmassa tunneleita?  Millainen on valtion vastuulla oleva tieverkko? Kuvat ovat samassa mittakaavassa. Niistä selviää aika dramaattisesti ero kaupunkien liikenneverkkojen välillä. Tukholmassa Södra Länken, Norra Länken ja niitä yhdistävä Essingeleden ja joskus rakennettava Östra Länken muodostavat 7 kilometrin läpimittaisen supermoottoriväyläkehän. Väylä on ja tulee olemaan suurelta osalta tunnelissa (punainen väri). Cityringen kehän pituus on sen täysin valmistuttua noin 22 km. Läntinen kehätie Förbifarten on rakenteilla. Se on kokonaan tunnelissa oleva moottoritie pituudeltaan 18 km. Väylä yhdistää pohjoisesta tulevan E 18 etelään menevää E 4 tiehen. Se on Tukholman ohitustie ja keventää ylikuormittunutta Essingeledeniä. Tunnelien pituus ohitusteineen Tukholmassa tulee olemaan 35 km.  Varsinaisessa kaupungissa katutunneleita on vähän. Tärkein on 1 kilometrin Centralstationilta Sergeltorin alta kulkeva Klaratunneli.

Nyt mennään harhapolun jälkeen setiin ja täteihin

Olli Lehtovuori on armoitettu pakilalainen. Hän asuu tiiviisti paratiisiksi rakennetulla tontillaan. Olli on sitä mieltä, että suomalaiset ja helsinkiläiset ovat metsäkansaa. Hän ei lainkaan hyväksy tiivistäjien väitteitä pakilalaisten ahneudesta. Kiivaana hetkenään hän sanoo Helsingin olevan täyteen rakennettu. Toisena hetkenä hän hyväksyy tiivistämisen ja jopa korkeat tornit, mutta ei asukaslukutavoitetta. Se on hänen mielestään liian korkea. Hän muistelee Ervin aikoja. Hän lähetti Helsingin Sanomille mielipidekirjoituksen viikko pari sitten. Eivät hyväksyneet. Hän kyllä syytti itseään höpöksi, kun oli jo lähes samanlaisen mielipidekirjoituksen saanut julkaistuksi vuosi pari sitten. Nyt siis ei kelvannut. No minulle kelpaa ja tässä se on. Onhan Ollillakin päässään positiiviset lasit – mitä nyt kaupunkisuunnitteluviraston suuruudesta vihjailee.

Ooke: ”Onko ihminen unohdettu Helsingin kaavoituksessa?”

Ooke aloittaa: "Helsingin Sanomissa kerrottiin 4.11.2017, että Helsinki aikoo kasvaa metropoliksi, ja siihen se tarvitsee nyt 200 000 uutta asukasta. Huh huh!". Jutun otsikko on aiheellisesti hilpeyttä herättävä, mutta hymy hyytyy: tämä tavoite on jo siirretty pääkaupungin vuoden 2016 yleiskaavaan. Sen toteuttamiseksi ihmiset jouduttaisiin asuttamaan umpikortteleihin liikenneväylien varteen, luonnonalueita mm. Keskuspuistoa nakerrettaisiin ja omakotivaltaisten pientaloalueiden maankäyttötehokkuutta nostettaisiin niiden kylämäinen luonne hävittäen. Edellisten vuosikymmenien arvokas kaupunkisuunnittelutyö heitettäisiin romukoppaan. No, hyvä puoli olisi, että suurella kaavoitusvirastolla töitä riittäisi! "

Olli ”Ooke” Lehtovuori monen tekijä, keskuspuiston piirtäjä ja visionääri, ei tunnu saavan ääntään kuuluville.

Ooke jatkaa:”Aikaisemmin pääkaupunkia on suunniteltu ihmisten - ei talouden ehdoilla. Ylipormestari Teuvo Auran aikana oli asumisasiat keskeisesti esillä. 1950-luvulla Alvar Aallolta oppinsa saanut Aarne Ervi oli kaupunkisuunnitteluviraston ensimmäinen päällikkö. Silloin lähtökohtana kaavoituksessa oli auringonvalon saaminen jokaiseen asuntoon täällä maailman toiseksi pohjoisimmassa maassa, asumisen erottelu suurista liikenneväylistä, suomalaisille luonteenomaiset metsälähiöt ja omakotiasuminen. Luonto oli itsestään selvä osa kaupunkiympäristöä.

Myöhemminkin on syntynyt esimerkillistä jälkeä, kuten Länsi-Pasilan koerakentamiskortteli 1980-luvulla, Torpparinmäen länsipuolen Ylä-Fallin pientaloalue ja Vuosaaren kanavaranta. Kalasatamaan nousevat korkeat tornit ovat hyvää asumamuotojen monipuolistamista. Jo melkein valmiiksi rakennetussa pääkaupungissamme on tietysti kantakaupungissakin järkevää hallittu täydennys- ja uudelleenrakentaminen: palvelutaso säilyy ja saadaan valinnaisuutta asuntokokoihin, hallintamuotoihin ja talotyyppeihin. Helsingin hallinto-oikeus torppasi 5.2.2018 osan yleiskaavan kaavailuista liikenteellisin perustein ja maakuntakaavan vastaisina. Länsimetro on avattu ja avannut silmät: pääkaupunkiseutu on jo nyt moninapainen - Matinkylä, Tapiola-Otaniemi, Leppävaara, Tikkurila ja Kerava-Järvenpää ovat sen kaupunkikeskuksia. Helsingin stadi Kallioineen on yksi niistä niille, jotka arvostavat urbaania pöhinää ja lattekahvilassa istumista.”

Olli Lehtovuori

Mattikoo ohjaisi pääkaupunkiin pyrkijät Salpausselän pohjoispuolelle vievään junaa

Toinen vanha setä, Mattikoo Mäkinen, nyt valitettavasti manan majoilla, hän oli korkea virkamies Rakennushallituksen pääjohtajana, mutta myös kova ajattelija ja vaikuttaja kirjoituksineen.  Hän hermostui etenkin rantojen rakentamisesta, Töölönlahden rakentamisesta Puutarhakadun linjan pohjoispuolella ja korkeista rakennuksista Pasilan linjan eteläpuolella. Hän kommentoi innokkaasti minun blogejani. Tässä kommentti blogiini http://penttimurole.blogspot.fi/2016/01/liikenne-arvossa-arvaamattomassa.html

Mattikoo 17. tammikuuta 2016 klo 18.28

Setä,

Arvossa arvaamattomassa näyttää nyt olevan loppumaton talousjankutus. Siltä ei arvostettu liikennegurukaan voi välttyä. Näyttää varmalta, että tulevaisuus on ajan arvaamattomin arvo, niin myös liikenteen, sen tarpeen, sen suuntautumisen, sen välineiden, aikataulujen ym. ominaisuuksien suhteen. Samalla kun liikkuminen – tavaran ja ihmisten – on ja on aina ollut eräs elämän keskeinen funktio, ovat sen tavat ja tavoitteet vaihdelleet ajan ja paikan tuomien arvaamattomuuksien mukaan. Juna menee ja juna tulee – sitten se saa hautansa sivuraiteelta ja tilalle tulee muuta.

Ennen sen muun tulemista on Suomessa lopultakin saatava aikaan paljon puhuttu, toivottu ja pelätty hallinnollinen isojako, jonka nimeä ei haluta turhaan lausua. Milloin Sote, milloin Kuke, lopullinen lienee kuitenkin Yke eli toimivasti sijoittuvien ja sopivan kokoisten yhdyskuntien (lue ”kaupunkien” jos enemmän miellyttää) nimeäminen hallintoalueidensa (lue ”läänit”) vastuita kantamaan. Helsinki-metropolin kehittäminen on toistaiseksi upotettu alueen poliittisten viranhaltijoiden vastustukseen… Tätä ennusti jo Ilaskivi eläköityessään, ja aika osoitti, että oikeassa oli. Hajotettu metropolihallinto on luonut pohjan aluekehitykselle, jonka tuottama liikennetarve on melkein tappanut kauniin ja toimivan pääkaupungin. Eli: puhukoon lopultakin asiantuntemus äänekkäämmin kuin rahan arvaamattomat arvot, pelastetaan Helsinki ensin, valtakunnallisen kehityksen esikuvana, Lopetetaan höpinät Helsingin tiivistämisestä ja ohjataan liika väki Salpausselän toiselle puolelle vievään junaan.

Mattikoo

Niin, eihän tuo Mattikoo kaikkea korkeata rakentamista vastustanut. Jos demarkaatiolinja oli Pasilan tasolla silloin käy. Tässä kuvassa sedät Mattikoo, Pekka salminen ja meikäläinen ideoivat tornirykelmää Pohjois-Pasilaan. Auri Häkkinen otti tämän kuvan meidän käsistämme.

Mitä nuo vanhat konkarit puhuvat – ei hyvää sanaa!

Ystäväni puhuvat hurjia. Katselin juuri ystäväni Tapani ”Susi” Launiksen tekstiä parin vuoden takaa. Hän tuomitsi lähes kaiken mitä viime aikoina on suunnittelurintamalla tehty. Muuten niin tuomitsee nytkin. Hän on vakiovieras erilaisissa tilaisuuksissa missä käyn. Käyttää pitkiä ja kiihkeitä puheenvuoroja. Ei siis ole nuoruuden ajastaan muuttunut. Kyllä kai minä hänet tunsin jo opiskelijana. Hän mainitsee ylimitoitetut asukaslukutavoitteet, keskuspuiston kavennukset, kaupunkibulevardit, Töölönlahden hotellihankkeet, HIFK:n ja muiden spekulatiiviset bisneshankkeet, Malmin lentokentän ja Vartiosaaren asuttamisen.

Kuuntelin myös kolmannen ystäväni ankaran radiohaastattelun Hän ei ole setä vaan täti. Kaija Santaholma ei juuri löytänyt mitään hyvää nykymenosta. Hän kritisoi muun muassa umpikortteleiden hulvatonta käyttöä nykykaavoituksessa. Moitiskeli jopa minua, kun olin jotenkin kehunut tuota korttelimallia. Hän kirjoitti: ”Puhuit blogissasi hyväksyvästi umpikortteleista. Haepa esille tekeillä olevien kaavojen joukosta kaupunginvaltuusto 17.1.2018 kokouksen esittelyaineistosta Hernesaaren asemakaava ja katso rakennusten kerrosluvut (varsinaisten kerrosten ala- ja yläpuolelle voi rakentaa lisää). Katso myös havainnekuva. Onko hienoja korttelipihoja? Onko aurinkoa pihoilla? Mielestäni lähes ainoa hyvä umpikorttelipiha on Vallilassa Kone ja Sillan kortteli.”

”Byggaa snygisti”

Olen myös lukenut neljännen ystäväni Ilpo Aarnialan tekstejä hänen blogistaan https://hulluarkkitehti.fi/ . Nyt kyllä hieman yllätti, kun lauttasaarelainen Ilpo suositteli Koivusaaren rakentamista Keilaniemen tapaan pilvenpiirtäjillä. Onkohan se oikein?  Olenko valinnut ystäväni väärin vai ovatko he minun tavoin jo liian vanhoja ymmärtämään? 

Osmo Lappo, arkkitehtiprofessori, naapurini, on hänkin joutunut dyykkaamaan, Paula Holmilan haastattelussa 90-vuotispäivänsä tienoilla runsas vuosi sitten hän sanoi: ”Arkkitehtuurin idis on siinä, et se dyykkaa arkipäivän skeidaan, mutt klaaraa siitä byggaamalla snyggisti.” Snygisti byggaaminen ei Osmon mielestä toteudu, kun Jokerikaavan myötä Pirkkolaan tungetaan vanhan Elannon paikalle 5-kerroksinen ”porttirakennus” joka katkaisee Pirjontien. Tuntuu siltä, että meillä vanhoilla tädeillä ja sedillä on paljon hampaankolossa, pienessä ja suuressa. Mutta meitä ei kuunnella. Olemme menneen talven lumia ajatuksinemme. Hetkinen, juurihan ne pyysivät minua Tallinnaan esitelmöimään Viron ja Suomen kuntatekniikan yhdistysten kokoukseen. Olin siis väärässä. Aiheenani on ”Pysyykö kuntatekniikka vauhdissa mukana?” Tästä lienee kysymys.

No kaikeksi hyväksi lopuksi voit kuunnella Matti Jurvan  levyttämän ”Ihminen, älä sinä hermostu, ihmettele vaan”.  https://www.youtube.com/watch?v=ptEBLN8Y_3I

Hallintoa ja oikeutta keskuspuistolle ja bulevardeille

Olen pidätellyt itseäni kommentoimasta hallinto-oikeuden ratkaisuja koskien Helsingin uusinta yleiskaavaa.  Se taitaa osittain johtua siitä, että olen jo sanottavani sanonut. Olen nimittäin sanonut asiasta mielipiteitä jo moninaisia kertoja. On myös tunnettua, etteivät insinöörit ja juristit oikein tule toimeen keskenään. Tai tulevat kyllä toimeen, mutta eivät ymmärrä toisiaan. Mutta kai se on niin että kun insinöörit eivät saa kommentoida arkkitehtuurin estetiikkaa niin juristit eivät saa kommentoida luonnon arvoja. He joutuvat kommentoimaan vain prosessin lainmukaisuutta. Näin kävi yleiskaavavalitusten osalta koskien keskuspuistoa.  He kumosivat kaavan. Suurkiitos! He kumosivat myös moottoriteille ehdotetut bulevardikadut. Siinä kumoamispäätöksessä he kuitenkin käyttivät abstrakteja arvoja. He kumosivat bulevardit tekemättömien selvitysten puutteessa. He eivät hyväksyneet sitä, että selvityksiä tehdään päätöksen jälkeen, ne pitää tehdä ennen ratkaisua. Tuo sopii jotenkin insinöörin logiikkaan. Mutta logiikan ankaruus sanoo senkin, ettei tulevaisuutta voi ennustaa eikä tulevaisuuta voi tieteellisesti tutkia, sitä kun ei ole olemassa. Insinöörin logiikka siis petti.

Minun fanittama Anni Sinnemäki sanoo Hesarin mukaan ei tyrineensä bulevardeja. Kyllä tyri. Bulevardien kannattajana olen pettynyt. Mutta minkälaisten bulevardien – se on eri juttu!

No, peruutetaan hieman ja aloitetaan uudelleen. Minä olin tietysti marisemassa bulevardeista. Siihen minulla on varmasti ensimmäisen yön oikeus, sillä olenhan mielestäni bulevardiajatuksen ”founding father”. Se kaikki tapahtui vuonna 1989 kun laadimme Pääkaupunkiseudun rakentamismahdollisuuksien selvitystä. Tarkemmin ottaen tuota selvitystyötä kutsuttiin Ilaskiven mietinnöksi. Ylipormestari Raimo Ilaskivi oli saanut pääministeri Harri Holkerilta tehtäväksi tutkia erityisesti asuntojen rakentamismahdollisuuksia pääkaupunkiseudulla. Siihen kuului oleellisena osan kaavoitusmenettelyn tehostaminen ja asuntotuotannon tukemista auttavat lait ja säädökset. Jotenkin tuntuu siltä, että aika toistaa itseään! Projektia veti Ilaskiven käsikassarana armoitettu Matti Väisänen, maanmittausinsinööri, tekniikan lisensiaatti, demari ja Helsingin kaupungin kehittämispäällikkö. Minulla oli lähimpänä työkaverina arkkitehti Simo Järvinen. Liikennettä olivat vääntämässä Petri Jalasto ja Juhani Bäckström. Mietintöön liittyvässä maankäytön ja liikenteen raportissa lanseerasimme idean Kehä I sisäpuolisten säteittäisten moottoriväylien muuttamisesta kaduiksi. Emme kuitenkaan sijoittaneet näiden katujen varsille merkittäviä asumalähiöitä. Mietimme pikemminkin ”bulevardien” varrelle liikerakennuksia.

Ilaskiven mietinnön suunnitelmien esittelytilaisuudessa 1989 kuntien insinöörit kauhistuivat bulevardeista. Espoon kaupungininsinööri, ystäväni Martti Tieaho, sanoi puheenvuorossa jotain erityisesti liikenneinsinöörien huonosta järjenjuoksusta, kun ehdottavat valtiolla olevan tienpitovelvollisuuden siirtämistä kunnille. Olihan Espoo kunnostautunut erinomaisesti saatuaan valtion rakentamaan tärkeimmät pääkatunsa. Tässä on kuva vuonna 1989 esitetystä kauhistuttavasta ehdotuksesta, joka nyt on saanut inkarnaationsa bulevardikatujen muodossa.

Kunnat tekivät töitä kauttaaltaan Suomessa muuttaakseen kaavojaan siten että yleinen tie saataisiin valtion hoitoon kuntakeskuksessakin. Tämä vaati 24 metrin tiealuetta. Siinä sitten pyyhkiytyivät kyläkeskukset. Siinä tapahtui monessa paikassa juuri se mistä Matti Visanti juuri kaksi päivää sitten valitti Liikennesuunnitteluseuran kokouksessa. Hän puhui Isostakyröstä ja kylän keskustaan rakennetusta uudesta maantiestä. Se tehtiin metrin penkalle ja vanhat talot tienvieressä saivat hometaudin ja purettiin pois. Tuo talojen purkaminen ja kylämiljöön hävittäminen ei tapahtunut vain Isossakyrössä, se tapahtui kauttaaltaan koko Suomessa. Mutta tahtojina olivat useimmiten kunnat.  Se oli se maaginen 24 metriä.

Mitä meni, mitä jäi?

Nyt on isommista metriluvuista kysymys. Helsingin hallinto-oikeus nappasi Helsingiltä haaveiltua uutta rakennusoikeutta minun arvioni mukaan noin 1,6 milj. kerrosneliötä, mutta jätti sentään jäljelle 2,5 milj. kerrosneliömetriä. Jäljelle jätettyyn sisältyvät kaupunkibulevardit Vihdintiellä, Tuusulantiellä, Laajasalontiellä ja Itäväylällä. Siihen sisältyy vielä Malmin ystävien – ja minun surukseni Malmin kenttäalue. No, meni sitä hieman muualtakin kuten Vartiosaaresta ja Ramsinniemestä, mutta ne eivät ole nyt minun agendallani.

Tämä kuva näyttää bulevardien ja Malmin osalta kokonaissaldon asukas- ja työpaikkamäärissä. Luvut eivät varmaan tarkasti täsmää yleiskaavan lukuihin sillä olin tehnyt oman arvioni bulevardien suhteen. Laskelmani lähtökohtana oli kaikkien bulevardien yhteenlaskettuna työpaikka- ja asukaslukuna 80000. Malmi sitten päälle 25000 asukasta ja työpaikkaa. Näistä yhteensä lähtisi 40000 ja jäljelle jäisi 60000. Sanoiko Ode Soininvaara 75000 ihmisen kodin hävinneen.  Minun laskelmieni mukaan koti meni 30000 asukkaalta. Sekään ei ole totta, sillä bulevardien kumoaminen ei tarkoita kaiken rakentamismahdollisuuden poistamista nyt bulevardeiksi nimetyiltä alueilta. Ehkä siis oikeasti koti meni 20000 asukkaalta. Heidän täytyy nyt muuttaa Östersundomiin.

Minua kantaisänä kiinnostavat nuo bulevardit. Toivon todella, että niitä kehitetään. Mikko Aho puhuu liikennevalojen siirtämisestä Kehä I:lle tai ainakin siihen suuntaan. Siinä on järkeä. Laajasalontien, Vihdintien, Tuusulantien ja Itäväylän kehittämisessä on kyllin paljon puuhaa.  Siinä puuhailun ohella voisi sitten muuttaa osia muista väylistä kaduiksi ja saada ne siten siirtymään kaupungin omaksi privilegioksi. 

Punaiset sulivat, siniset säilyivät

Päätös taustalla

Helsingin uusi yleiskaava – kaupunkikaava, hyväksyttiin kaupunginvaltuustossa 26.10.2016. Kaupunkikaava ei koskenut Östersundomin aluetta, jonne laaditaan kuntien yhteinen yleiskaava. Yleiskaava hyväksyttiin äänin 55-30.

Yleiskaavan vastustajat koostuivat svedujen, vassareiden, persujen, kepun ja kristittyjen äänistä. Heidän kannallaan, puolueensa ilmeisestä ryhmäpäätöksestä poiketen olivat kansalaisrohkeutta osoittaen vihreiden Stranius ja Nieminen sekä demareiden Wallgren. Yleiskaavaa halusivat uuteen valmisteluun myös Hakanen ja Hursti. Vastakkaisia luopiota puolueensa yleisestä kannasta olivat perussuomalaisten Kanerva ja Lindell sekä vasemmistoliiton Loukoila.

Sitten alkoi valitusprosessi

Kaupunkibulevardeista valitettiin 11 valituksessa. Hallinto-oikeus kumosi yleiskaavapäätöksen Länsiväylän, Turunväylän, Hämeenlinnanväylän ja Lahdenväylän osalta. Lisäksi hallinto-oikeus kumosi rakennusoikeusmerkinnät 100 metrin etäisyydellä bulevardien kahta puolta. Keskuspuiston kaventamisesta valitettiin 7 valituksessa. Hallinto-oikeus kumosi yleiskaavapäätöksen Hämeenlinnanväylän itäpuoleisilta osilta. Puolustusvoimien saarista tehtiin 6 valitusta. Hallinto-oikeus kumosi Melkin ja Itä-Villingin saaria koskevan yleiskaavan. Vartiosaaresta tehtiin 11 valitusta. Hallinto-oikeus kumosi yleiskaavaesityksen Vartiosaaren osalta. Ramsinniemestä tehtiin 4 valitusta. Hallinto-oikeus kumosi Ramsinniemen yleiskaavapäätöksen. Pitäjänmäellä sijaitsevan Teknos-tehtaan suoja-alueen osalta tehtiin 5 valitusta.  Hallinto-oikeus kumosi eräiltä osin kaavamääräykset. Hallinto-oikeus jätti tutkimatta Museoviraston vaatimukset, jotka koskivat bulevardien varsilla sijaitsevien viheralueiden kaventamista, katsoen etteivät viheralueet kuulu Museoviraston toimialaan. Hallinto-oikeus katsoi vuorovaikutusta noudatetun lain määrittelemällä tavalla ja katsoi valitukset aiheettomiksi. Kaavan esitystavasta esitettiin 15 valitusta. Hallinto-oikeus katsoi, ettei kaavaa tule esitystavan vuoksi kumota. Sama koski yleiskaavan teemakarttoja.  Luottamuksensuojaa, yhdenvertaisuutta tai kohtuuttomuutta ei myöskään oltu rikottu silloin kun yleiskaavassa on esitetty muutoksia suhteessa aiemmin hyväksyttyihin asemakaavoihin.

Bulevardien kumouspäätöstä hallinto-oikeus pyörittää pitkään ja hartaasti. Tämä päätökseen liittyvä lause kaikessa konkeloudessaan kuvaa asian sanoiksipuhumisen vaikeutta: ”Hallinto-oikeus katsoo, että olennainen seikka arvioitaessa sitä, kuinka yleiskaavan bulevardiratkaisussa on otettu huomioon maakuntakaavan ohjausvaikutus, on se, mikä vaikutus ratkaisulla on moottoriväyliksi merkittyjen väylien toimivuuteen.” Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan ”maakuntakaavakartalle merkitty tieyhteys voidaan yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa esittää riittävin perustein teknillisesti tai toiminnallisesti alempiluokkaisena”. ELY-keskus ja Liikennevirasto esittivät valituksissaan, ettei merkintä ”kaupunkibulevardi” turvaa seudullisia ja valtakunnallisia liikenneyhteyksiä ja niiden kehittämistä eikä liikenneturvallisuuden sekä matka- ja kuljetusketjujen osalta toteuta valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita eikä yleiskaavan sisältövaatimuksia. Valittajat ovat sitä mieltä, että yleiskaavassa ei ole riittävästi selvityksiä joilla maakuntakaavan ohjausvaikutus olisi voitu varmistaa. Se että selvityksiä on luvattu tehdä tarkemmassa kaavoitusvaiheessa ei Liikennevirastolle riitä. Virasto olisi halunnut kaavamääräyksiin vaatimuksen kullekin bulevardiosalle tarvittavien selvitysten tarpeesta ja lisäksi valtion liikenneviranomaisen suostumuksen tai että yleiskaavassa olisi ollut ajoitusmääräys. Olipa tuo pienestä kiinni. Jos olisi vain pantu ajoitusmääräys niin valitusta ELY-keskukselta ei olisi tullut. Mikä olisi ollut helpompaa?

Siinä ne ovat ne maakuntakaavan myyttiset merkinnät.

Hallinto-oikeus toteaa maanteiden suunnittelun kuuluvan Liikennevirastolle, mutta kunta voi hyväksyä asemakaavan jonka seurauksena maantie lakkaa. Hallinto-oikeus kirjoittaakin: ”Hallinto-oikeuden toimivaltaan ei yleiskaavasta tehtyjen kunnallisvalitusten perusteella kuulu sen seikan ratkaiseminen onko toimivien maanteiden osoittaminen kaupunkibulevardeiksi tarkoituksenmukaista. Sen sijaan valituksissa esitetyn perusteella on ensin arvioitava, onko Uudenmaan maakuntakaava otettu säädetyllä tavalla huomioon yleiskaavaa laadittaessa.”

Hallinto-oikeus kysyy siis itseltään ”voidaanko yleiskaavassa kaupunkibulevardeiksi merkittyjä tieyhteyksiä pitää myös toiminnallisesti maakuntakaavan moottoriväylinä, vai ovatko ne teknisesti tai toiminnallisesti alempiluokkaisia väyliä, jollaisena maakuntaväylään merkitty moottoriväylä voidaan yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa riittävin perustein esittää”.

Vielä todetaan

Kaupunkibulevardien osalta hallinto-oikeus sitten kaikeksi lopuksi toteaa:

·        Yleiskaavaa laadittaessa ei ole esitetty sellaisia selvityksiä jotka perustelisivat nykyisten väylien muuttamisen kaupunkibulevardeiksi (Länsiväylä, Turunväylä, Hämeenlinnanväylä ja Lahdenväylä).

·        Yleiskaavaa laadittaessa ei ole esitetty selvitystä joka täyttäisi liikenneturvallisuuden ja matka- ja kuljetusketjujen osalta valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. 
     24 § Tavoitteiden toteuttaminen ja huomioon ottaminen: Maakunnan suunnittelussa ja muussa alueiden käytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista, 32 § Maakuntakaavan oikeusvaikutukset muuhun suunnitteluun ja viranomaistoimintaan: Maakuntakaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa yleiskaavaa ja asemakaavaa sekä ryhdyttäessä muutoin toimenpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi),

·        Yleiskaava ei myöskään täytä maakuntakaavan ohjausvaikutusta. 39 § Yleiskaavan sisältövaatimukset: Yleiskaavaa laadittaessa on maakuntakaava otettava huomioon siten kuin siitä edellä säädetään ja erityisesti 4) mahdollisuudet liikenteen, erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen, sekä energia-, vesi- ja jätehuollon tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen ympäristön, luonnonvarojen ja talouden kannalta kestävällä tavalla. (Pykälät viittaavat Maankäyttö- ja rakennuslakiin)

Bulevardisoinnin mietiskelyä

Ryhdyin muuten vertailemaan Helsingin nykyisten bulevardien ja ehdotettujen bulevardien luonteenpiirteitä. Sopiviksi bulevardeiksi luokittelin seuraavat viisi: Mechelininkatu, Huopalahdentie, Mäkelänkatu (2 kohtaa), Mannerheimintie ja Koskelantie. Laskin pituusmetriä kohden tulevan kerrosalan määrän ja arvioin pituusmittaa kohti tulevan asukasmäärän. Alueena käytin katua ja sen kahta puolta olevia kortteleita. Yleensä korttelisysteemin kokonaisleveys on 170-200 metriä. Kadun leveys on kapeimmillaan Mannerheimintiellä (35 m) ja Mechelininkadulla (32 m) ja leveimmillään Huopalahdentiellä (42 m) ja Mäkelänkadulla (42 m).

Nykyisten ja olevien Helsingin bulevardikatujen vertailu osoittaa Mechelininkadun Väiskin kohdalla tiiveimmäksi bulevardikaduksi. Tiukasti vain kortteleiden ja katujen osalta korttelitehokkuudeksi tai pikemminkin aluetehokkuudeksi tule ek= 1,8. Tonttitehokkuus on vastaavasti et=2,5. Mannerheimintie Tullinpuomista pohjoiseen on korttelirakenteeltaan erilainen, mutta tehokkuudet ovat Mechelininkadun luokkaa. Huopalahdentietä on usein mainittu varoittavana esimerkkinä bulevardikadusta. Korttelitehokkuus on 1,4. Mäkelänkatu on bulevardikatujen hieno malli. Jopa niin hieno, että juuri Mäkelänkadulta halutaan siirtää liikenne pois. Mäkelänkadun alkupäässä Vallilassa samoin kuin Koskelantiellä aluetehokkuus on noin ek= 0,8. Laskinpa tuossa vielä huvikseni olemassa olevien bulevardikatujen varrelle kilometriä kohti mahtuvan asukasmäärän. Korkeimmillaan se on Mechelininkadulla, Mannerheimintiellä ja Huopalahdentiellä, kaikilla näillä noin 6500 asukasta kilometrillä. Huomaa! Kortteleiden leveys on 180-220 metriä. Tähän mittaan mahtuu myös itse bulevardi.

Tässä innostuu aivan liiaksi ihmettelemään näitä bulevardeja. Mutta tämä ainainen tiheyslaskelma kiinnostaa. Laskin bulevardikadun ja sen kahta puolta sijaitsevien kortteleiden kerrosalan ja oletin siitä 80% asuntokäyttöön ja laskin asukastiheyksiä. Mechelininkadulla päästään suurkaupunkitiheyksiin. Huom! Tässä laskelmassa ei ole mukana Väiskin puistoa eikä muitakaan yleisiä alueita. Yleiskaavassa ehdotetuilla uusilla bulevardeilla ei voi löytää yhtä yhteistä lukua, mutta jos sellaisen teoreettisen luvun antaisi olisi se 20000 as/km2. Bulevardeilla ehdotetaan siis jotain Huopalahdentien ja Mäkelänkadun tasoista keskitiheyttä. Minusta se on liikaa.

Helsingin nykyiset bulevardit ovat tässä. On vielä Munkkiniemen puistotie ja vaikkapa Pohjolankatu, on vielä pari muutakin vähäpätöisempää. Tehokkuus on korkea. Mechelininkadulla ja Huopalahdentiellä asuu karttaan merkityissä naapurikortteleissa jopa 30000 asukasta neliökilometrillä. On myös muutama umpikortteli. Kysyin ystävältäni Antti Melajärveltä, millaista oli asua Mechelininkadun Väiskin puoleisissa umpikortteleissa. Kaija Santaholma tuota umpikortteli-ideaa ihmetteli edellisen blogini kommentissa. Antti sanoi, että heidän korttelissaan lasten oli kielletty käyttämästä korttelipihaa. Melu kuulemma häiritsi korttelin asukkaita. Pihoja ei kuulemma muutenkaan voinut käyttää oleskeluun.  Väiskin umpikorttelin sisäpihan mitat ovat 80mx30m ja rakennusten kerrosluku 4 ja 7. Kaija taisi olla oikeassa. Umpikorttelilla on mittansa.  Vallilan hienossa Wärtsilän umpikorttelissa sisäpihan mitat ovat 120mx50m ja kerrosluku 3. Vuosaaren kahvikorttelissa sisäpihan mitat ovat 80mx50m ja kerrosluku 6. Bulevardien mallikorttelin sisäpihan mittana on 95mx35m ja kerrosluku 7.  

Mitä tällä halusin sanoa? Halusin sanoa, että kaupunkibulevardeille varatut alueet ovat kapeita nauhoja. Leveys on yleensä keskimäärin 100-200 metriä. Nauhakilometriä kaupunkibulevardeilla on noin 19 km. Jos bulevardeja asutettaisiin Helsingin nykyisten bulevardien tiheydellä, olettaen lisäksi, että nauhan leveys voisi olla teoreettisesti 200 metriä, bulevardeille vois mahtua 100000 asukasta jos käytetään Mechelininkadun rakennustapaa. Jos taas käytetään Koskelantien rakennustapaa asukkaita mahtuisi 35000. Nyt hallinto-oikeuden kumoamassa yleiskaavatilanteessa luvut ovat vastaavasti 60000 ja 20000 asukasta. Tämä siis nyt vihonviimeisenä bulevardien ylimitoituksen kritiikkinä. Emme kai me voi rakentaa Tuusulantien kapealle kaistalle Mechelinikadun kortteleita! Koskelantie kävisi.

Keskuspuisto - minun valitukseni

Keskuspuisto on minun lempiaiheeni ja se on lisäksi minun reviirinsuojeluani täysin NIMBY-periaatteen mukaisesti. Keskuspuistoon liittyviltä osilta hallinto-oikeus kumosi Hämeenlinnanväylän bulevardin ja 100 metrin suojaetäisyyden turvin Hämeenlinnanväylän länsipuolisen rakennusoikeuden. Itäpuolella eli keskuspuiston puolella kaava kumottiin koko puiston alueella. Hallinto-oikeus perusti kumouspäätöksen maakuntakaavan ohjausvaikutukseen. Hallinto-oikeus ei perustanut päätöstään luonnonarvojen säästämiseen tai luontoa koskevien selvitysten vähäisyyteen sen paremmin kuin liito-oravan levinneisyyteenkään keskuspuiston alueella. Hallinto-oikeus ei myöskään pitänyt kumoamisen aiheena keskuspuiston alueelle laadittuja puistoasemakaavoja (valtuuston päätös 29.1.2014). Kunta saa uudistaa kaavoitustaan haluamallaan tavalla. Paljon puhutulla luottamuksen säilyttämisellä ei siis hallinto-oikeuden mielestä ole valituksen hyväksymiseen oikeuttavaa merkitystä.

Näin siis mystinen kaavaluuppi yleiskaava – maakuntakaava onkin se ainoa tekijä, joka puhuu meidän kaupunkiluontomme puolesta. Kun Helsinki oli vuosikymmeniä tehnyt suunnittelutöitä keskuspuiston vapauttamiseksi rakentamisesta ja varsinkin suurista liikenneväylistä ja kun vuoden 2003 yleiskaavassa vihdoin oli päästy nykyisen tilanteeseen, on tietysti selvää, että maakuntakaavaan 2007 kirjattiin tämä mahtava tulos. Helsingin nykyinen valtuusto vielä lujitti tilannetta puistoasemakaavapäätöksillä vuonna 2014. Nyt tämä kaupunkisuunnitteluviraston ja päättäjien mahtava saavutus – keskuspuisto onkin nyt olemassa vain maakuntakaavan turvin. Maakuntakaava roikkuu päällämme kuin Damokleen miekka – hiuskarvan varassa. Maakuntakaavan hieman jo kellastuneilla sivuilta on meidän keskuspuiston puolustajien ainoa tuki ja turva. Siinä riittää ihmettelemistä. Näyttää siltä, ettei hallinto-oikeus näe oikeaksi ystäväni Olavi Syrjänen kannanottoa. Hän nimittäin kirjoitti: ”Kunnan kaavoituksen kannanotoilta on voitava edellyttää luottamuksensuojaperiaatteen mukaisesti ennakoitavuutta ja johdonmukaisuutta. Kuntalaisilla on oikeus luottaa maakuntakaavan ohjausvaikutukseen ja juuri tehtyihin kaupunginvaltuuston ratkaisuihin ja niiden jatkuvuuteen, kun on kysymys keskeisestä virkistysaluekokonaisuudesta.”

Keskuspuisto syntyi sadan vuoden väännön jälkeen. Vihdoin vuoden 2003 yleiskaavassa se tinattiin. Tämän tinan me emme anna sulaa. Keskuspuiston historiassa vuoden 1960 yleiskaava oli ratkaiseva askel. Sittemmin 2003-yleiskaavassa saatiin vielä poistettua isot Pasilan liikenneväylät. Nyt meillä on keskuspuisto. Hallinto-oikeudelle kiitos!

Olen kirjoittanut aiheesta runsaasti blogeja. Ovat tässä nyt ainakin itselleni sisällysluettelona:

http://penttimurole.blogspot.fi/2016/04/keskuspuisto-ei-kuulu-joukkoon.html

http://penttimurole.blogspot.fi/2016/05/keskuspuisto-olli-lehtovuoren-tekosia.html

http://penttimurole.blogspot.fi/2016/06/keskuspuisto-ja-bulexit.html

http://penttimurole.blogspot.fi/2016/08/keskuspuiston-ihmisketju.html

http://penttimurole.blogspot.fi/2016/10/otson-vesitysesitys-keskuspuiston.html

http://penttimurole.blogspot.fi/2016/10/keskuspuiston-arvo-400-millia.html

http://penttimurole.blogspot.fi/2016/11/mista-ihanat-vaikutelmat-uuteen.html

http://penttimurole.blogspot.fi/2016/12/yleiskaava-juristien-arvioitavana.html

http://penttimurole.blogspot.fi/2014/12/potemkinin-kylat-vai-todellista.html

http://penttimurole.blogspot.fi/2016/10/virtuaali-ihmiset-ja-liito-oravat.html

http://penttimurole.blogspot.fi/2016/03/bulevardit-kolmaskohtuuhintaisuuden.html

http://penttimurole.blogspot.fi/2015/07/lentokenttabulevardi.html

http://penttimurole.blogspot.fi/2015/01/maarako-kasvaa-vai-laatu.html