Kitkat, alustat, puistot ja vedet - ajatteluun pakottamista!

Viikko alkoi ankaralla ajatteluun pakottamisella. Kun olin ensin maalta tullessa saanut ilon ajaa Anne Bernerin korjaamalla uudella asvaltilla ja kuunnella ajamisen äänettömyyttä tuli väkisinkin mieleen ensimmäinen pikku kuura ja suomalaisten autoilijoiden ryntäys nastarenkaiden kimppuun. Sen hetkellisen pikku kuuran tultua Etelä-Suomessakin jyryytellään nastoilla pääosin lumesta ja jäästä puhtailla teillä seuraavat puoli vuotta.  Nastat syövät asvalttia ja jo seuraavana vuonna tien pinta ryhtyy muotoutumaan. Pian ollaan jo sahtikuurnan pohjamuodossa. Vesiliirtoseikkailu on alkamassa. Melu estää keskustelua. Radio on kierrettävä kovemmalle. Joku, pikkulasten äiti, ehkä, saattaa joskus heikkona hetkenä ajatella pienhiukkasia. Minä ajattelen vielä sitäkin, että jos meillä nyt on rohkea ministeri joka uhmaa jopa niinkin raskaan mielipidevaikuttajaryhmän kuin taksistien elinkeinosuojaa, niin eikö hänellä ja hänen uudistajakaadereillaan ole sisua lopettaa nastarengasautoilua. No, jos eivät hiukkaspäästöt kiinnosta ja terveys, niin ainakin luulisi talouden kiinnostavan.

Ajatellaan nastoja

Mielipiteet risteilevät. Eilen helsinkiläinen inva-auton kuljettaja valitteli uutta asvalttia ja putoavia ruskalehtiä. Hän sanoi kitkarenkailla liikkeelle lähtevien autoilijoiden vaarantavan ihmishenkiä liukastellessaan uudella asvaltilla ja peittona olevilla vaahteranlehdillä. Hän sanoi pelkäävänsä jo etukäteen paarikuljetusta Pietarsaareen ja näitä kitkarengasihmisiä. Hän ei aja metriäkään ilman nastoja – heti kun ne ovat luvallisia. No pianhan hän sitten pääsee urauttamaan meidän katujamme ja teitämme.

http://penttimurole.blogspot.fi/2013/09/varo-vesiliirtoa-tilastoista-huolimatta.html

Sosiaalisen median luvattuna aikana ryhdyin tutkimaan kansalaisten mielipiteitä nastat tai kitkat ajattelun totuuksista. Onhan Timo Soini sanonut jokaisen kansalaisen mielipiteen olevan oikean, hän on sanonut jokaisen mielipiteen olevan myös totta. Jos näin todella on, niin nyt muotiin tulleita faktan tarkastajia ei käytännössä tarvita. Niin, kyllä kai tiesitte on-line faktan tarkistuksen olleen ensimmäisiä kertoja käytössä Hillaryn ja Donaldin väittelyssä.

Digitalisaation uudessa maailmassa meillä kaikilla ja erityisesti poliitikoilla tullee olemaan matkassaan totuudentarkastusrobotti. Saattaahan se olla samantapainen kuin mikä ystävilläni arabeilla kuuluu olevan, heidän itsensä kertoman mukaan. Heillä on alati mukanaan kaksi näkymätöntä pikku enkeliä.  Toinen istuu oikealla ja toinen vasemmalla olkapäällä. Oikealla olkapäällä istuva valkoinen enkeli kirjaa koko ajan ylös hyviä tekoja. Vasemmanpuoleisen mustan enkelin muistioon taas kirjautuvat pahat teot. (Sattoivat mennä väärinpäin?) Muistikirjat luovutetaan sitten taivaan portilla tarkastettavaksi. Sitten tie johtaa ylöspäin tai sitten pudotaan alaspäin. Nyt kun meidän tilikirjamme digitalisaation ansiosta saadaan verifioitua ja summattua ajassa ja hetkessä niin maailmankirjat muuttuvat. Silloin muuttuu myös Timo Soinin sanoma todeksi ja minun sanomani vääräksi. Minähän tulin sanoneeksi, ettei totta ole totta.

http://penttimurole.blogspot.fi/2013/12/totta-ei-ole-totta.html

Hetkinen putosin aiheesta. Minun piti puhua risteilevistä mielipiteistä. Menin keskustelupalstoille tarkoituksena tutkia suomalaisten mielipiteitä. Uskoin saavani tukea kitkarenkaiden puolesta. Jo nyt kuulen korvissani ja näen silmissäni raivoa lähestyviä purkauksia. Ei todellakaan. Jos meillä keskustelu maahanmuutosta on mahdotonta, niin on keskustelu nastoista ja kitkoista samaa luokkaa. Faktoja ei haluta tutkia. Toista osapuolta ei haluta kuulla. Vaikutuksista ei haluta tietää.  Asiassa ei ole kuin vain yksi totuus. Se on juuri se Timo Soinin määrittelemä ”jokaisen oikea”.

Ajatellaan alustoja

Ensimmäisen ajatukseen pakottamisen kohtasin Tieteiden talolla Tutuhesan kokouksessa. Tilaisuuden nimi herätti jo hieman ihmetystä. Vai mitä sanotte: ”Alustatalouden merkitys tulevaisuudessa”. Luennoitsijana oli tekniikan tohtori Juhani Strömberg ja kommentoijana Necorpoint Oy:n toimitusjohtaja DI  Panu Kause. Menin tilaisuuteen hieman epäluuloisena. Arvelin sen olevan sukua nyt vahvana ryöppyävän digitalisaatiohypen ja robottihypen kanssa. Hermostun nykyhypetyksestä. Kaiken takana tuntuu olevan kasvu, talous ja kansainvälinen kilpailu. Sama mikä minun omalla ”pätevyysalueellani” tuntuu myllertävän ajatuksia pikaruoan valmistusperiaatteella. Ei nautiskellen, ei harkiten, ei maistellen, vaan nopeasti, sokeasti ja globaalisti. Aivan kuin sanoisimme, ettei etninen ruoka ole mitään, arvokasta on GLOBAALI FAST FOOD.

Tässä ne ovat ne maailman mahtavimmat alustat, Joukkoon on vielä lisätty Sanomien Huuto.net ja maailmalle pyrkivä Sampo Hietasen MaaS.

Ilahduin kuitenkin tilaisuudesta. En siksi että olisin kuvitellut löytäneeni ratkaisun. Tai että olisin kotiin mentyäni ryhtynyt kuvaamaan vaimolleni loistavaa viisastenkiveä. Ei, mutta silti oli kivaa kuunnella noita miehiä, jotka innostuneina ja motivoituneina elivät omassa maailmassaan. Heitä kiehtoi alustatalous. He käyttivät esimerkkeinä maailman muutoksesta neljää tai viittä alustaa. Ylivoimaiset ykköset ovat Juhanin mielestä Airbnb ja Uber.  En muista toistiko hän tämän lauseen: “Uber, the world’s largest taxi company, owns no vehicles. Facebook, the world’s most popular media owner, creates no content. Alibaba, the most valuable retailer, has no inventory. And Airbnb, the world’s largest accommodation provider, owns no real estate.” Juhani Strömberg puhui hauskoilla vertauskuvilla. Hän sanoi Euroopan suuressa ”Alustasodassa” Nokia Mobile Phones’in olleen ”El Alamein” ja Saksan autoteollisuuden tulevan olemaan ”D-day of Normandy”.

Juhani Strömberg puhui paljon Platform INDUSTRIE 4,0 kehittämishankkeesta. Se koskee Saksan teollisuutta. Myös Ranska on liittynyt samaiseen hankkeeseen oman ohjelmansa kautta. Halusin hieman valistaa itseäni hankkeen luonteesta ja löysin hankkeen esittelystä paljon esineiden internetiä ja automaatiota. Sitten löysin sieltä myös ihmisen - työntekijän. Mitä jäi ihmisen osaksi? Näin he kirjoittavat:

Askel tehokkaampaan ja voimavaroja säästävään tuotantoon

Edut ovat ilmeisiä: Tuotteiden ja koneiden verkottuminen nostaa tehokkuutta, alentaa kustannuksia ja säästää resursseja. Älykäs seuranta ja läpinäkyvät prosessit antavat yrityksille jatkuvan kokonaisnäkemyksen joka taas mahdollistaa nopean reaktiokyvyn ja joustavuuden markkinamuutoksiin. Esimerkiksi jos tuottaja ei kykene toimittamaan tai jos tuotetta ei ole tarjolla tuotantoprosessit ja toimitusmäärät voidaan muuttaa ad hoc.

Loppujen lopuksi talouden ja yhteiskunnan digitalisaatio luo uusia mahdollisuuksia ja samalla muuttaa tapaa jolla töitä Saksassa tehdään. Väestön ikääntyessä tarvotaan muutosta joka mahdollistaa vanhempien ihmisten työskentelyn pitempään. Tätä muutosta edesauttavat avustavat systeemit, kuten rahti ja palvelurobotit. Myös prosessit suunnitellaan joustaviksi ja työvoiman tarpeet huomioonottaviksi. Tällöin pyritään parempaan työelämän tasapainoon.

Siinä se tuli. Ihmistä vielä tarvitaan ja tuotantokoneisto suunnitellaan siten että ihmisen työelämää voidaan pidentää. Koneet eivät sittenkään pärjää täysin autonomisesti. Ihmistä ei kaiken 4,0:n jälkeenkään voi vapauttaa vapaa-aikayhteiskunnan mukaviin toimiin. Ei, työaikaa on pidennettävä ja – on mentävä sorvin ääreen!

Alustamiesten esitys oli kiinnostava. En tiennyt siihen sanoa mitään. Kysyin kuitenkin minne oli unohtunut viihde, taide ja urheilu? Yritin väittää deittipalvelun ja huuto.fi-torin olevan melkomoisia esimerkkejä jakamistaloudesta - jaetaan nyt mitä jaetaan. Mielenkiintoista ja muuttaa maailmaa. Ei kuitenkaan ihmisluontoa. Vai oletko sitä mieltä että Sukupolvi Z on myös geenimutaatio meistä menneistä. Jenkit väittävät uuden kännykkä kädessä syntyneen sukupolven eroavan meistä seuraavissa asioissa:

■       Enemmän rodullista diversiteettiä

■       Vähemmän ydinperhettä, enemmän yhden vanhemman tai samaa sukupuolta olevien vanhempien perheitä

■       Todennäköisemmin ystäviä erilaisista etnisistä, uskonnollisista ja rodullisista ryhmistä

■       Enemmän riskien välttelyä

■       Vähemmän luottamusta nykyiseen talousjärjestelmään

■       Enemmän kallistumista yrittäjyyteen

■       Enemmän uskonnollisuutta

■       Enemmän online ajankäyttöä

■       Puhelin ohittaa viihteessä television

Ajatellaan Keskuspuistoa

Kun alustat oli saatu ajatelluiksi, siirryttiin seuraavaan kohteeseen. Se oli Keskuspuisto. Keskuspuistoa uhataan. Sitä uhkaa sama valtuusto joka pari vuotta sitten vahvisti asemakaavat jolla Keskuspuisto täysin suojeltiin. Mikä on ollut pikaisen takinkäännön syy? Syy on tavoiteltu kasvu. Kasvun apostoleina ovat vihreät urbanistit. He haluavat lisää kantakaupunkia Helsinkiin. Ei ole yllättävää että kokoomus on heittäytynyt samaan rekeen. Kokoomus on perinteisesti tukenut kasvua ja rakentamista. Aiemmin se kuitenkin tapahtui seudullisissa puitteissa. Muistan aina osallistumiseni Ilaskiven mietinnön tekoon. Siinä kyllä ehdotettiin Kehä I sisäpuolisten moottorikatujen muuttamista tavallisiksi kaduiksi, mutta toisaalta me suunnittelijat saimme tiukat ohjeet olla puuttumatta siirtolapuutarhoihin tai Malmin lentokenttään. Rannat kyllä rakennettiin - kun pääosa satamasta siirrettiin Kirkkonummelle. Ne ajat ovat menneitä. Niitä menneiden aikojen miehet ja naiset muistelevat – jos ovat vielä elossa. Moni ei ole. Nyt on jouduttu palomiestehtäviin - suojelemaan Keskuspuistoa. Pyromaanit ovat liikkeellä. Delegaatio marssi Pertti Salolaisen johdolla kaupungintalon alakertaan. Luovutimme adressin. Siinä lukee:

Me allekirjoittaneet vetoamme Helsingin kaupunginvaltuustoon, että poistatte yleiskaavaehdotuksesta Keskuspuistoon esitetyt rakentamisalueet. Keskuspuisto on helsinkiläisille tärkeä hyvinvoinnin, ulkoilun, virkistäytymisen ja maiseman kannalta. Keskuspuistosta on luotettavia havaintoja yli 70 uhanalaisesta tai silmälläpidettävästä lajista ja se on kansainvälisestikin ainutlaatuinen ja monimuotoinen kaupunkipuisto.

Kun Helsingin asukasmäärä kasvaa, korostuu viheralueiden merkitys ja käyttö. Siksi Keskuspuistoa ei saa pienentää eikä uhrata ylimitoitetuille rakentamistavoitteille. Yli satavuotias Keskuspuisto on Helsingin vihreä helmi, jota ei pidä supistaa.

Valtuustoryhmien edustajat seisoivat vakavan näköisinä kuuntelemassa Salolaisen hänen itsensä vakavaksi luonnehtimaa luovutuspuhetta. Paikalla olivat kokoomuksesta Heimo Laaksonen, vihreistä Otso Kivekäs, demareista Ville Jalovaara, vassareista Paavo Arhinmäki, ruotsalaisista Björn Månsson, kepusta Timo Laaninen, kristityistä Sari Mäkimattila, Hakasen ryhmästä Yrjö Hakanen ja Hurstin ryhmästä René Hursti. Perussuomalaisten Nina Hurua vasta odoteltiin. Månsson totesi että kaikki taustalla näkyvän pilarin vasemmalle puolelle asettuneet valtuustoryhmät vastustavat yleiskaavan aikeita. Sitten nuo kolme ryhmää oikealla kokoomus, vihreät ja demarit he ovat valmiita puistosta haukkaamaan. Nyt jäämme odottelemaan. Vai onko teillä hyviä ehdotuksia? Kyllähän sitten rakennusvaiheessa voi Koijärven malliin kytkeytyä puihin, mutta onko se silloin jo liian myöhäistä? Miten olisi ensi vuoden vaalit?

Hesarin kuukausiliitteessä oli muuten Ajatushautomon sarjakuva keskuspuiston taistelutilanteesta. Nappasin siitä palasen. Ovat muuten aivan näköisiä, niin läpivihreät kuin superurbanistitkin!

Ajatellaan vettä

Kolmas ajatteluun ohjaava tilaisuus oli Suomalaisella Klubilla.  Senioriyhdistyksemme oli saanut puhujaksi kansanedustaja Pekka Haaviston. Hän on tunnetusti taidokas puhuja. Hän on vielä eräs niistä suomalaisista poliitikoista joiden tietää olevan kansainvälinen niin sanoissa kuin teoissa. Ja tämän huomasi hänen esityksestään. Hän kertoi asioista itse paikalla olleena. Silloin asioihin tulee mukaan syvää ymmärrystä, jopa huumoria. Erityisesti huumoria oman tekemisen suhteen, mutta myös huumoria vastapuolen tai pitäisikö sanoa myötäpuolen suhteen. Pekka Haavisto oli iloinen Pariisin sopimuksesta ilmaston muutoksen suhteen. Hän kertoi hankkeista joissa hän ja/tai Suomi oli ollut mukana. Oli puhe Hondurasista, oli puhe Mekong joesta ja oli puhe Jordan joesta. Mitään todella positiivista ei saavutettu. Kaikkeen epäonnistumiseen ovat syynä alueelliset eturistiriidat.

Minun ajatukseni pyörivät kehitysmaiden paikallisissa ongelmissa - ja avun tarpeessa johtamisen ja koulutuksen suhteen. Mielessäni vilahtelivat Vietnamin vesiprojektit. Mielessäni vilahtelivat myös Matti Viitasaaren ansiokkaasti hoitamat vesialan kurssit TKK:ssa. Siihen aikaan suomalaiset insinöörit olivat rakentamassa merkittäviä hankkeita maailmalla. Silloin Suomen kehitysyhteistyö luotti meihin itseemme. Kahdenvälinen kehitysyhteistyö oli voimaa. Sitten luottamus ja rahat siirrettiin kansainvälisille organisaatioille. Kahdenvälinen kehitysyhteistyö lähes päättyi. Suomalainen insinööri poistui maailmalta. Siinä me istumme muistojemme kanssa. Vanhat rakentajat. Olimme joskus olleet mukana. Onneksi sentään löytyi yksi rakentaja ja vesimies paikalta. Se mies oli Eero Kontula - viimeinen relikti suomalaisen vesiosaamisen kunniakkaasta perinteestä. Muuten joskus kun puhuimme Eeron kanssa tästä dilemmasta, hän väitti syyllisten löytyvän peiliin katsomalla. Emme ole kuulemma tuoneet osaamistamme asianomaisten kehitysyhteistyöpäättäjien tietoisuuteen. Nyt ryhtiä!

http://penttimurole.blogspot.fi/2013/03/viesti-heidille.html

Haavisto näytti esityksensä lopuksi tämän kuvan. Siinä on YK:n kestävän kehityksen tavoitteet. Katselen sitä sillä silmällä että löytäisin meille rakentajille sopivat kohteet. Vaikka niin että voisimme joskus RIL-Senioreissa kutsua alan professorit kertomaan meille miten suomalaiset insinöörit tulevaisuudessa ovat jälleen mukana maailmankartalla.

Insinööreille ja erityisesti rakentajille soveltuvia kohteita löytyy YK:n tavoitetaulukosta:  6. CLEAN WATER AND SANITATION; 7. AFFORDABLE AND CLEAN ENERGY; 9. INDUSTRY, INNOVATION AND INFRASTRUCTURE ja 11. SUSTAINABLE CITIES AND COMMUNITIES.

http://www.un.org/sustainabledevelopment/blog/2016/04/parisagreementsingatures/

Tai olisiko sitten vain tyydyttävä olemaan eläkeläisiä? Kun selailin tuota YK:n tavoitesivustoa löysin sieltä kivan kohdan joka kertoo mitä me kotosalla voisimme tehdä tavoitteiden saavuttamiseksi. Laitan ne temput tähän:

Kuivaa tukkasi ja pestyt vaatteesi luonnollisesti, ei koneella

Ota lyhyt suihku veden säästämiseksi

Syö vähemmän lihaa, kanaa ja kalaa

Älä heitä pois käyttökelpoista ruokaa, pakasta se ja syö myöhemmin

Kompostoi ja kierrätä

Kierrätä paperi, muovi, lasi ja alumiini

Osta kevyesti pakattuja tuotteita

Älä lämmitä leivinuunia turhan päiten etukäteen (!)

Tiivistä ikkunoiden ja ovien vuotokohdat

Säädä termostaattisi sään mukaan

Korvaa vanhat sähkölaitteesi energiatehokkailla

Asenna taloosi aurinkopaneelit

Osta matto tai seinäryijy, se estää lämmönhukkaa (!)

Älä huuhtele astioita ennen pesukoneeseen panoa

Käytä ympäristöystävällisiä vaippoja vauvallasi (kohta sitä in itse kukin vaippaiässä)

Lapioi lumi lihasvoimalla, älä käytä lumilinkoa (Kallu, laita linko talliin!)

Käytä pahvisia tulitikkuja, älä kaasu- tai bensasytkäreitä (kuka vielä röökaa?)

Ihan oikein mutta miltei naurattaa – että suoraan maailmanjärjestön sivustoilta ”Laiskan henkilön” maailmanpelastusoppaasta”.

Vielä lopuksi tavanomaista omien tekemisien muistelemista: Olin vuosina 2008-2009 Jordaniassa tekemässä 1 miljoonan asukkaan kehityskäytävää Ammaniin. Silloin määrittelimme tärkeimmät kaupunkikehitykseen liittyvät kohteet. Vesitalouden hallinta meni siinä käsi kädessä energian säästöön tähtäävien toimenpiteiden kanssa. Tärkeimpiä asioita olivat:

■       Jäteveden uusiokäyttö

■       Biologinen lammikkokäsittely

■       Kastelujärjestelmän kehittäminen

■       Sadevesien keräys ja imeytys

■       Vuotamattomat vesiasennukset

■       Harmaan ja mustan veden erotus

■       Kompostointi

■       Katon ja seinin lämpöeristys

■       Ikkunoiden ja ovien kaksoislasitus

■       Kotitalouksien aurinkopaneelit

■       Kevyt infrastruktuuri

Suomalainen insinööri on maailmalle velkaa osan osaamisestaan!