maanantai 1. huhtikuuta 2019

Valitsetko katoavan ammatin - miten olisi poliitikon ura?


Ammatinvalinnat ovat valinkauhassa. Nuoret varmaankin tutkivat tulevaisuuden menestyspolkuja. Digitalisaation ja tekoälyn arvellaan muuttavan ammattikenttää. Nyt kun vaalit lähestyvät saattavat kysyä itseltään poliitikon ammatista. Vai onko vaara, että tekoälyn myötä hekin joutuvat työttömiksi? Kuuntelin radiossa ”Brysselin konetta”. Miellyttäväpuheinen toimittaja haastatteli puhevalmista valtio-opin professoria. Toimittaja kyseli professorilta puolueiden kantaa EU:n erilaisiin toimiin. Hän selvitti luotettavan tuntuisesti kaikkien meidän puolueidemme oletettua käyttäytymistä siinä tapauksessa, jos Italia menisi konkurssiin. Oli muitakin kysymyksiä. Taas selvisi meidän puolueidemme äänestyskäyttäytyminen. Tulipa silloin mieleen suuri ajatus: miksi puolueita tarvitaan, jos viisas professori pystyy ennustamaan niiden käyttäytymisen? Tai puolueita tarvitaan kyllä sen verran että vaaleissa edustajat valitaan. Loppu annettaisiin valistuneille tulkitsijoille. Jos sitten tulkinnat johtaisivat harhateille, vaihdettaisiin professoria. Kiva juttu. Tätä ajatusta voisi soveltaa mainiosti kaupunkisuunnitteluun. Saatat kuvitella minun nyt tarkoittavan valistunutta itsevaltiasta parhaan hallinnon muotona. En kuitenkaan tarkoita sitä, vaikka itse Frank Gehry sanoikin Gulfin alueen arkkitehtitöistä puhuessaan valistuneen diktatuurin parhaaksi tilaajaorganisaatioksi.  

Kirjoitin jossain vaiheessa blogin diktaattoreiden arkkitehtuurista ja itsestänikin diktaattoreiden palveluksessa: http://penttimurole.blogspot.com/2016/05/diktaattorit-arkkitehdit-mina-ja.html

Sielu ja ruumis
Blogi alkaa Hillary Clintonista joka sanoi ulkoministerin virasta erotessaan ja presidenttiyttä tavoitellessaan maan tarvitsevan hyvää hallintoa ja demokratiaa. Hänen mukaansa kreikkalaiset pylväät eivät enää sitä edusta, sen sijaan edustajaksi kelpaisi Frank Gehryn arkkitehtuuri. Gehry tästä huomionosoituksesta yllättyi, mutta totesi kuitenkin demokratian tuottavan mitäänsanomatonta arkkitehtuuria. ”I think the best thing is to have a benevolent dictator—who has taste! It's really hard to get consensus, to have a tastemaker. There is no Robert Moses anymore.”

Tuosta lauseesta varmaankin Jane Jacobs kääntyi haudassaan, mutta häntä saattaa helpottaa se, että sanovat Gehryllä olevan Jane Jacobsin sielun, mitä nyt ruumis ja ajatukset täyttä Robert Mosesta.  Olisiko nyt sitten Trumpista tuohon valistuneisuuteen, hänessä on jotain Robert Mosesta?  Tätä siis kysyin ennen presidentin vaalin tulosta vuonna 2016. Näyttää huonolta.

Frank Gehrystä oli muuten hieno haastattelu tammikuulta 2019. Klikkaa tuosta:



Frank Gehry Interview: Jump Into the Unknown

Videolla Gehry kertoo nuoruudestaan ja koulunkäynnistään. Hän oli kiinnostunut kemiasta ja fysiikasta, mutta kyllästyi yksitoikkoisuuteen. Samasta asiasta tehtiin toistuvia kokeita. Hän yritti sitten arkkitehtuuria ja kävi luennoilla. Joku esitteli jotain rakennusta Bostonista – niin hän sanoo. Hän ei kuitenkaan näytä muistavan mistä rakennuksesta oli kysymys – sanoi unohtelevansa nimiä. Tuttua muuten. Muistaa kuitenkin talon valmistuneen 1946.  No, sehän on tietysti Alvarin MIT. Luennoitsija esitteli huonekaluja. Ne tekivät vaikutuksen. Hänelle selvisi niiden olevan Alvar Aallon suunnittelemia. Hän ei koskaan unohtanut niitä. Opiskellessaan arkkitehdiksi hän vieraili Aallon ateljeessa Helsingissä. Hän näki esineitä, jotka muistuttivat aiemmin nähtyä. Hän sai istua Aallon tuolissa. Tämä teki vaikutuksen. Hän puhuu arkkitehdin rajoitteista. Tärkein niistä on budjetti. Hän puhuu myös insinöörien kanssa yhteistyöstä. Jos suunnittelet tornia, tärkein on ”curtain wall”. Talon nahka. Miltä se näyttää. Se on tutkittava insinöörien kanssa. Talon on myös oltava oikeassa resonanssissa ympäristönsä kanssa. Hän valittaa rakennusten samankaltaisuutta. Ne ovat saman näköisiä Los Angelesissa ja Soulissa ja kaikkialla maailmassa. Lopuksi Gehry tyrmää maansa presidentin täydeksi nollaksi. Hän siis näyttää osallistuvan myös ajankohtaiseen politiikkaan. Tuskin pääsee suunnittelemaan Trumpin torneja. Gehryn päätös ryhtyä opiskelemaan arkkitehtuuria tapahtui siis hetkessä nähtyään Alvarin töitä. Tämähän muistuttaa aivan ilmiselvästi Osmo Lappoa. Hänhän juuri kertoi päättäneensä ryhtyä opiskelemaan arkkitehtuuria nähtyään 17 vuotiaana koulupoikana vuoden 1945 Seura-lehdessä artikkelin Alvar Aallosta.

Poliitikot osana vuorovaikutuskonetta
Voitaisiinko professorit tai sitten pian meidät älyssä voittava tekoäly palkata tekemään tärkeitä päätöksiä poliitikkojen puolesta, vai tarvitaanko heitä sittenkin määrittelemään asioita, joissa arvopohja astuu etualalle. Minulla on erittäin myönteinen käsitys poliitikoista. Puhun nyt kaupunkisuunnittelusta. Kaupunkisuunnittelussa vaikuttaa kolme suurta voimaa. Ne ovat bisnes, byrokratia ja politiikka. Kansa tirkistelee median luomasta aukosta kolmen voimapyörän hallitsemaa koneistoa. Media on kyllä itsekin voimakkaasti bisneksen pyörittämä instituutio. Politiikkakin taitaa joltain pieneltä osalta mediaa pyörittää. Ennen vanhaan enemmän, nyt vähemmän. Vai onko se sittenkin loppujen lopuksi kansa, joka ostaa tavaroita joiden mainoksilla mediaa rahoitetaan? Haluttaisi sanoa tieteen ja taiteen olevan yksi koneen osista. Näin ei taida olla. Ne toimivat ainoastaan koneen taustakohinana.

Konetta katsellessa tuntee itsensä vähintään hämmentyneeksi. Bisnes ja byrokratia ovat keskeisessä osassa. Luovat mahdollisuuksia ja mahdottomuuksia. Poliitikot vahvistavat päätökset. Yrittävät myös luoda suuntia ja käsitellä arvoja. Joutuvat lehmänkauppoihin. Kansa tirkistelee median luomasta aukosta. Media fokusoi.  On itsekin bisneslobbyn osa. Näkymätön käsi ohjailee taustalla. Tekoäly kurkistelee nurkan takana.

Hyppy asiantuntijoiden tuntemattomaan
Nyt on kohuttu asiantuntijoista. Heitä on kuultu sadoittain mm. kaatuneen soten valmistelussa. Ilmastovaikutuksista asiantuntijat eivät ole vielä laajasti päässet sanomaan. Puolueiden vaaliohjelmat lupaavat kertoa tarkemmin asioiden tilasta ja tavoitteista, kunhan asiantuntijat ensin pääsevät yksimielisyyteen. Tämä koskee tuloverotusta, omistamisen verotusta, ajoneuvoverotusta, energiaverotusta, metsänhakkuita, ratainvestointeja, vanhusten hoitoa, koulutusta, yritystukia ja kaupungistumisen hyötyjä/haittoja. Kukaan ei osaa sanoa pitäisikö maa pitää asuttuna. Useilla kunnilla ei ole hartioita. Maakuntia ei hartioiksi hyväksytä. Täytyy ehkä sanoa Frank Gehryn tavoin: hyppy tuntemattomaan.

Jos professorit olisivat päässeet takavuosina sanomaan, he varmaankin olisivat sanoneet vihreiden kannattavan puutarhakaupunkiaatetta ja sen ohessa tiivistä ja matalaa. He olisivat sanoneet kokoomuksen kannattavan tieverkkoa ja moottoriteitä ja vastustavan raideliikennettä. Demarien olisi oletettu puolustavan vahvasti valtion omistusta, taistelevan sähköverkkojen yksityistämistä ja palvelujen yhtiöittämistä vastaan. Keskustapuolueen pyrkimyksistä ei professorikaan olisi ottanut selvää, sillä 70000 maataloustyöntekijää, 600000 metsänomistajaa ja 50000 maatilan omistajaa tuskin olisivat voineet antaa viitteitä puolueen kannanotoista.  Metsänomistajayksilöistäkin puolet on kaupunkilaisia.

Muutoksen todellisuus
Nyt olemme kuulleet hehkutusta työllisyysasteen paranemisesta. Se on hienoa. Todella. Suhteellisuustajun kasvattamiseksi oli pakko piirtää kuvaaja siitä mitä on vuoden 2000 jälkeen tapahtunut.

Kuva kertoo työllisten määrän muutoksista vuodesta 2000 vuoteen 2018. Liike-elämän palveluiden työntekijöiden määrä on vuodesta 2000 vuoteen 2018 noussut 1,6 kertaiseksi. Taiteen, viihteen, virkistyksen ja muun palvelutoiminnan työntekijämäärä kasvoi 1,4 kertaiseksi. Saman verran kasvoi rakentaminen.  Se pomppasi kolmen viime vuoden aikana. Terveys- ja sosiaalipalveluissa kasvu oli 1,3-kertainen. Kokonaisuutena työpaikat kasvoivat 10 %.

Nyt toimitusministeriöksi julistautuneen hallituksen toiminta-aikana työpaikkojen kasvu oli 4 % ja 100000 työpaikkaa. Tilasto on vuoteen 2018. Nyt vuoden 2019 alussa tilanne on vielä hieman parantunut.  Eräillä aloilla työpaikat vähenivät. Eniten vähennystä oli maatalouden, metsätalouden, kalatalouden ja kaivosteollisuuden työpaikoissa. Työpaikkojen määrä pieneni 0,7-kertaiseksi. Toiseksi eniten vähenivät teollisuuden työpaikat. Määrä muuttui 0,8-kertaiseksi. Julkisen hallinnon ja maanpuolustuksen työpaikkamäärä oli nyt lopettavan hallituksen alkaessa pienentynyt vuoteen 2000 verrattuna 0,9-kertaiseksi. Nyt se on samalla tasolla kuin vuonna 2000. Julkisen hallinnon ja puolustusvoimien työpaikkamäärä on nyt 116000 henkeä ja 5 % kaikista työpaikoista.

Nyt katsotaan työpaikkojen kysyntää ja tarjontaa
Kansainväliset tutkimukset kertovat tulevaisuudestamme. Eiväthän nämä tutkimukset tarkoita nykyhetkeä. Tekoälykin on vasta vauvan asteella. Tekee kuitenkin mieli verrata kansainvälisiä tulevaisuusarvioita meidän tämänhetkiseen tilaamme juuri tulleiden tilastojen valossa.

Tämän taulukon Oxfordin tutkijoiden kaukotulevaisuus ja Suomen juuri julkaistu tilasto työntekijöiden tarjonnasta ja kysynnästä osoittavat joidenkin asioiden olevan helposti arvattavissa tai sitten kauniimmin sanottuna ennakoitavissa. Oikeastaan hämmästyttää miten tarkoin Oxfordin tietokoneistumista tarkasteleva tutkimus osaa kertoa sen mitä meillä on nyt tapahtumassa.

Kuvassa on vierekkäin Oxfordin tutkijoiden ennuste lisääntyvistä ja vähentyvistä työpaikoista verrattuna meidän juuri julkaistuihin työn tarjonnan ja työn kysynnän välisiin tilastoihin. Lisääntyviä työpaikkoja on vahvasti terveydenhuollossa ja sosiaalihuollossa. 15 tärkeimmästä tarveryhmästä Suomessa 8 on näihin aloihin liittyvää. Oxfordilaisilla viidestätoista tärkeimmästä lisääntyvästä 9 ammattialaa oli näillä aloilla. Rakennusala oli lisääntyvä molemmissa tarkasteluissa. Myös myyntiedustajien ammattikunta etsii työntekijöitä. Puhelinmyyjissä oli hauska vastakkainasettelu. Suomessa kaivataan puhelinmyyjiä, vaikka oxfordilaiset ennustivat puhelinmyyjien ammatin täysin katoavaksi. Jos taas tarkastellaan katoavia aloja, nähdään vain pari kolme yhdenmukaisesti arvioitua alaa. Pankkivirkailijat, konttoristit ja sihteerit katoavat. Niin tapahtuu myös vaattureille ja ompelijoille. Hieman yllättävältä tuntuu, kun Suomessa mainonnan asiantuntijat sekä graafiset ja mediasuunnittelijat ovat vailla kysyntää. Mainosta kun pukkaa joka tuutista.  Suorastaan outoa on IT-tekniikan asiantuntijoiden vähäinen työkysyntä. Outoa on myös yhdyskunta- ja kulttuuritutkijoiden työpula. Nyt kun juuri koemme yhteiskunnallista murrosta kaupungistumisen myötä ja siinä ohessa kulttuurista muutosta maahanmuuton myötä. Olisiko niin että nämä asiat ovat sellaisia jotka poliittiset päätöksentekijät ovat päättäneet ottaa omaan hallintaansa?

Niiniluoto kirjoittaa medikalisoitumisesta
Luen iltalukemisena Ilkka Niiniluodon kirjaa ”Hyvän elämän filosofia”, SKS, 2015. Siinä on luku nimeltä: ”Ihminen medikalisaation pihdeissä”. Luvussa sanotaan mm. näin: ”Sana medikalisaatio muistuttaa sellaisia termejä kuin urbanisaatio (kaupungistuminen) ja globalisaatio (maapalloistuminen), jotka pyrkivät kuvaamaan jotain maailmassa tapahtuvaa muutosprosessia. Nämä sanamuodot antavat vaikutelman tapahtumista ja trendeistä, jotka tapahtuvat ihmisen tahdosta riippumatta… Siten medikalisaatio viittaa medisiinan – lääketieteen ja siihen liittyvän lääkärintoimen ja terveydenhuollon - yhä kasvaneeseen merkitykseen nykyisissä länsimaissa.”. Tämä on mielenkiintoista. Väitetään medikalisoitumisen. olevan miettimistä aiheuttavan ilmiön. Kysymys kuuluu, liittyykö terveydenhuollon työntekijämäärän valtavaan kasvuun jotain väärää? Ollaanko nyt luomassa yhteiskuntaa jossa ihmisiä ikään kuin yllytetään liialliseen aktiviteettiin oman terveydentilansa seuraamisessa ja sen lääkitsemisessä? Ovatko normaalit ikääntymiseen liittyvät terveysilmiöt kuormittamassa aivan liikaa yhteiskunnan terveydenhuoltokoneistoa? Ajattelen itseäni. Olen terveydenhuollon ilmeinen kuluttaja. Viimeisen vuoden aikana olen käynyt terveyskeskuksessa 5 kertaa ja yksityisillä lääkäriasemilla 3 kertaa. Kaadan myös suuhuni joka aamu viisi pilleriä. Kaksi niistä alentaa verenpainetta, yksi korjaa sokeria ja yksi kolesterolia ja vielä yksi joka korjaa sydämen rytmiä. Minulla ei ole vastausta kysymykseen medikalisoitumisen vaaroista. Kunhan sen nyt tähän heitin. Tuli vain mieleen. Sote-uudistukseen liittyvässä keskustelussa sairauksien ennaltaehkäisyä on pidetty halvimpana keinona kansan terveydentilan ylläpidossa. Jäi askarruttamaan. Meidän eläkeläisten suhteen terveydentilan raskas ylläpito ei taida kansantaloudellisesti olla mikään huippujuttu. Outoja mietteitä.

Miten käy oman työympäristön?
Lopuksi vielä hieman oman työympäristön tulevaisuudennäkymiä. Ammattibarometri on ministeriöiden ja ELY-keskusten arvio työn tarjonnasta ja kysynnästä ammattialoittain.  Viimeisin on tehty tämän vuoden tammikuussa. Rakennusinsinööreillä on kysyntää. Yhdyskuntatutkimuksen ja kaupunkisuunnittelun työpaikkojen osuus ja määrä ovat sinänsä marginaalissa, mutta rakennusinsinöörien ja työnjohtajien määrä on suuri. Tuo jo alussa mainittu yhdyskunta- ja kulttuuritutkijoiden ylitarjonta hieman hätkähdytti. Katson nyt hieman syvemmälle tutkimusaineistoon.

Rakennusinsinööreistä on pulaa niin pääkaupunkiseudulla kuin koko maassakin. Sama koskee työnjohtajia. Tietoliikenne ja tietotekniikka etsivät väkeä pääkaupunkiseudulla, muualla ollaan tasapainossa. Erilaiset asiantuntijaryhmät ja jopa ylimmät virkamiehet näyttävät olevan tasapainossa. Arkkitehdeistakaan ei ole puutetta näkyvissä. Ja sitten ovat nämä hieman oudot ”liika hakijoita” –ryhmät.

Eläkeläisen ei tarvitsisi olla kovinkaan huolissaan ammattien häviämisestä. Mutta on kai siihen jokin intressi, jos ei muuten niin lasten, lastenlasten ja lastenlastenlasten ammatin kannalta. Katsellaanpa vielä lopuksi tilannetta lähellä ns. omaa aluetta.

Palaan jälleen Oxfordin tutkijoihin. He ovat kyllä ajastamme jäljessä, sillä tutkimus tehtiin jo vuonna 2015. Ympäristöasiantuntijat ja sosiaalitieteiden tutkijat seuranaan rakennusinsinöörit ja arkkitehdit säilyttävät varmuudella työpaikkansa tekoälyn myllerryksessä. Näin onnellisessa asemassa ovat myös tietotekniikan insinöörit. Vastoin Suomen tämän päivän tilannetta myös graafiset suunnittelijat ja korkean tason opetushenkilöstö näyttävät säilyttävän kohtuullisesti asemansa. Kaupunkejakin rakennettaneen koska vain vajaa 15 % kaupunkisuunnittelijoista on työpaikan menettämisen vaaravyöhykkeessä. Jos olet puhelinmyyjä, kelloseppä tai ompelija tulevaisuutesi on bittisateen uhkaama. Tai ehkä tuo kaikki onkin vain aprillipäivän pilaa? Onnea vain kaikille vaaliehdokkaille ja minun omalle ehdokkaalleni Veronikalle (Helsinki 7). Voin lohduttaa häntä. Poliitikkoja aina tarvitaan! Varsinkin ihmisarvoisia!

2 kommenttia:

  1. Gehryn uusi taidemuseo Pariisissa on ennennäkemätöntä paskaa. Eero

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ystäväni Eero sanoi melkoisen kipakasti tuosta talosta. Hän vielä perusteli mielipidettään soitettuani hänelle. Hän sanoi itse museon olevan laatikko jonka ympärille on oudoilla metallihäkkyröillä kyhätty arvottomat kulissit. Piti kyllä Bilbaon taidemuseota parempana suorituksena. Minä en ole käynyt yhdessäkään Gehryn rakennuksessa, joten mielipiteet perustuvat valokuviin. Niiden perusteella olisin yhtymässä Eeron mielipiteisiin. Aikanaan kun teimme Dynis Bruunin kanssa Mikkelin Satamalahtea ehdotimme mikkeliläisille taidemuseon suunnitelman tilaamista Frank Gehryltä. Museon nimeksi olisi pantu Mannerheim. Silloin Suomi olisi saanut Guggenheiminsa. Mikkelistä olisi tullut kansainvälisen arkkitehtuurimatkailun yksi kiintopiste. Ei ottanut tulta!

      Poista