Kreetan Paleochora – Libyan meren morsian

Olen tällä hetkellä Kreetan lounaisrannikolla Libyan mereen pistävällä niemellä nimeltään Paleochora (Παλιόχωρα). Antiikin aikaan paikalla oli vain esiin nouseva pieni saari. Paikka oli Kalamydin roomalaisen kaupungin satama. Kalamydi sijaitsi noin 9 km rannikolta vuoristossa. Nyt sieltä ei juuri löydy edes raunioita.  Vuonna 365 AD suuri maanjäristys ja sitä seurannut tsunami mullistivat alueen geografiaa. Maa nousi rannikolla noin 9 metriä ja silloin muodostui nykyinen Paleochoran niemi. Kerron nyt aluksi pienen kaukohistoriakatsauksen, ennen kun laskeudun jumalten sfääreistä tähän paikkaan. Jos Kreeta sattuu kiinnostamaan laajemmin klikkaa vaikkapa tuohon: http://penttimurole.blogspot.com/2014/04/kreeta-jumalien-ja-puolijumalien-saari.html

Paleochora on vajaan 2000 asukkaan kylä Libyan meren rannalla lounaisella Kreetalla. Kaupungin alue nousi merestä maanjäristyksen seurauksena vuonna 365 AD. Kylän lempinimi on Libyan meren morsian. Alueen tärkeä elinkeino on kasvihuoneviljely. Viisi kilometriä kylästä länteen sijaitsevat lähes 3 neliökilometrin laajuiset kasvihuoneet.

Kaukohistoriaa ja jumalten aikaa

Muistutan ensin saaren vanhasta historiasta. Täällä syntyi Ukko-Jumala Zeus, olemme siis Zeuksen kotisaarella ja syntymäsaarella. Täällä asuivat Zeuksen isä Kronos ja hänen äitinsä Rhea. Zeus siis syntyi aivan oikeasti jumalallisesta äidistään ja isästään. Hänen isänsä ei kuitenkaan rakastanut lapsiaan vaan söi ne kaikki yksitellen. Hänelle oli lausuttu ennustus isänmurhasta, lapset oli siis parasta syödä pois kuleksimasta. Vihdoin äiti Rhea kyllästyi ainaisiin lapsensyönteihin ja karkasi synnyttämään viimeisen poikalapsensa Idi-vuoren luolaan. Tuleva Ukko-Jumala sitten säilyi elossa ja hän sai isänsä oksentamaan myös aiemmin syödyt sisaruksensa hengissä päivänvaloon.   Zeus muodosti jumalperheen sisaruksistaan. Hän otti viralliseksi vaimokseen sisarensa Heran, jonka kanssa hän taatun sisäsiittoisesti teki neljä lasta. Hera oli avioliiton, naisten ja syntymän jumalatar, Poseidonista tehtiin merten, maanjäristysten, myrskyjen ja hevosten jumala, Hadeksesta tuli manalan hallitsija, hänen erikoisalaansa olivat kuolleet ja rikkaudet, Demeter oli maanviljelyn ja hedelmällisyyden jumalatar, Hestia puolestaan oli sydämen, kodin ja arkkitehtuurin jumalatar. Meidän nykyaikamme kannalta kiintoisia lapsia ovat Hermes, kauppiaiden ja varkaiden jumala sekä Afrodite, kauneuden ja rakkauden jumalatar - kas, kauppiaat ja varkaat, sekä kauneus ja rakkaus, ne kuuluvat näissä jumalallisissa asioissa yhteen. Zeus oli kova naistenmies.

Knossoksen palatsin rakensi kuningas Minos, joka oli Zeuksen ja foinikialaisen prinsessa Europan lapsi. Europan Zeus sai koukkuunsa tekeytymällä meren vaahdosta muodostuneeksi häräksi. Europa innostui härän kauneudesta ja hyppäsi selkään. Tuloksena syntyi Minos, Knossoksen hallitsija. Olisiko noista vanhoista valloitusajoista jokin salaperäisen jumalallinen kytkentä nykypäivään?

Odysseus purjehti Kreetan ohi siellä pysähtymättä. Ehkä hän kuitenkin kävi Candian satamassa täydentämässä vesi- ja muonavarastojaan. Hänen suuret seikkailunsa Homeroksen kirjaamina tapahtuivat Italian rannikolla. Siellä hän kohtasi mastoon köytettynä seireenit. Naisia Odysseus kohtasi useampiakin. Eräs Odysseusta kiehtonut nainen oli jumalnoita Kirke. Hän muutti Odysseuksen miehistön sioiksi. Tästäkin selvittiin.

Aika AD

Roomalaiset hallitsivat tätä saarta 500 vuoden ajan, bysanttilaiset 800 vuoden ajan, venetsialaiset vuosina 1200-1700 - viisisataa vuotta ja sitten ottomaanit 200 vuotta. Kaikki hallituskaudet ovat jättäneet jälkiään. Kreeta kuului vuoden 345 maanjäristyksen aikaan juuri muodostettuun Bysantin valtakuntaan. Hallitsijana oli Itä-Rooman keisari Valens. Länsi-Roomaa hallitsi hänen veljensä Valentinianus. Bysanttia eli Itä-Rooman keisarikuntaa johdettiin silloin Konstantinopolista käsin. Valtakunnan kielenä oli kreikka. Kristinusko tuli saarelle bysanttilaisten myötä 300-luvulta alkaen. Bysantti hallitsi saarta 1200-luvulle, jolloin venetsialaiset ottivat saaren haltuunsa. Ottomaanit valloittivat saaren venetsialaisilta lopullisesti 1669. Silloin alkoi muslimisaatio, jonka seurauksena 100 vuoden päästä yli puolet saaren väestöstä oli Kreetan muslimeita. Monet ortodoksit kääntyivät muslimeiksi parempien veroetuuksien vuoksi. Kreikanmuslimit eivät myöskään olleet moniavioisuudesta kiinnostuneita – niin sanovat. 1820-luvulla käytiin Kreikan itsenäisyyssotaa, johon kreetalaiset kristityt osallistuivat. Muslimit joutuivat siirtymään suurin joukoin maan pohjoisosiin. Ottomaanit säilyttivät kuitenkin saarella valtansa. Vuonna 1898 alkoi sitten suurempi kahina. Siihen osallistuivat länsivallat ja Venäjä jotka sitten evakuoivat muslimiväestöä turvaan kristittyjen uhalta. Muslimit joutuivat lähtemään saarelta Kreikan ja Turkin sodan jälkeen 1899. Muslimiväestöä oli vuonna 1800 noin puolet väestöstä ja vuonna 1900 vain 10 % väestöstä. Suuri exodus.

Brittien, ranskalaisten, Itävalta-Unkarin, saksalaisten, italialaisten ja venäläisten yhteinen laivasto höyrysi Kreetan rannikolle 1897. Tarkoituksena oli ollut pakottaa ottomaanit säällisiin hallintotoimiin alueella. Laivasto-osasto kuljetti kreetanmuslimeita turvaan Haniaan. Turkkilaiset lopulta karkotettiin saarelta. Kreetan komissaariksi tuli ottomaanien karkotuksen jälkeen Kreikan ja Tanskan prinssi Yrjö. Tämä prinssi oli myös sukua Venäjän tsaariperheelle.

Kreetan muslimien exoduksesta kertoo tämä kuva Hanian satamasta. Kristityt jahtasivat saaren muslimiväestöä ja heitä tuotiin turvaan Haniaan. Myöhemmin ottomaanien sulttaani antoi heille mahdollisuuden maanpakoon Turkkiin, Syyriaan, Libanoniin, Egyptiin ja Libyaan. Jotkut sanovat maanpakoon lähtijöitä olleen 30000 henkeä.

Palataan takaisin Paleochoralle

Minun historialähteeni eivät juurikaan selvitä Kreetan eteläisten alueiden historiaa roomalaiselta ajalta. Vanhat tuhat vuotiaat oliivipuut kertovat kuitenkin ajasta Bysantin aikana. Bysantti kukistui Konstantinopolin muurien murtuessa vuonna 1453. Osmanien Mehmed II ryhtyi kasvattamaan reviiriänsä. Venetsia oli turkkilaisten kauppakumppani, mutta myös riitapukari. Venetsia laajensi mahtiaan Välimerellä ja kenraali Marino Gradenigo rakensi Selino Kasteli linnoituksen Paleochoraan vuonna 1278. Venetsia oli mahtava merivalta ja yksi sen tärkeimmistä alueista oli Kreeta.

 Venetsian hallussa olivat laajat saaristoalueet Välimerellä 1575 AD. Paleochoran linnoitus rakennettiin jo ennen tämän kuvan tilannetta eli 1425.

Kasteli Selino näyttää näissä vanhoissa kuvissa varsin hienolta paikalta. Nykyään muureista ja talojen perustuksista on vain vähän jäljellä. Linnoitus on tietysti moneen kertaan rakennettu uudelleen. Venetsialaiset menettivät linnoituksen hallinnan taistelussa paikallisten kanssa vuonna 1332, mutta se rakennettiin kahdessa vuodessa kuntoon. Uudelleen linnoitus riistettiin venetsialaisilta merirosvo Barbarossan toimesta vuonna 1539, mutta se nousi jälleen. Vuonna 1645 turkkilaiset valtasivat linnoituksen ja venetsialaisten valta päättyi.

Saksa Kreetalla 1941-1944

Vieraisiin käsiin linnoitus joutui jälleen, kun saksalaiset maihinnousujoukot vuonna 1941 asettivat ilmatorjuntatykkinsä linnoituskukkulalle. Saksalaisten laskuvarjo- ja liitokonejoukkojen maahanlasku oli massiivinen. 13000 laskuvarjo- ja liitokonemiestä yhdistyneenä noin 9000 miehen ilmasiltaan hyökkäsi liittoutuneiden ja kreikkalaisten 40000 miehen puolustusväkeä vastaan toukokuun lopulla 1941. Kreeta antautui 1.6. Suomi aloitti 25.6 jatkosodan Neuvostoliittoa vastaan. Armeijan leivissä oli 600000 suomalaista. Saksa liittolaisineen aloitti 22.6 ”Operaatio Barbarossan” Neuvostoliittoa vastaan. Liikkeellä oli Saksan puolella pari miljoonaa miestä. Saksan armeijan toiminta Kreetalla ei jäänyt vaille tahroja. Aivan miehityksen alkupäivinä paikkakuntalaiset yrittivät vähäisin voimin harjoittaa sissisotaa. Kandanoksen tiellä olevassa laaksossa, muutama kilometri Paleochorasta pohjoiseen, paikalliset onnistuivat väijytyksessä tappamaan 25 saksalaista sotilasta matkalla tänne rantaan. Saksan armeijan vastustamisesta seurasi ankaria rangaistuksia. Kandanoksen kylä määrättiin hävitettäväksi ja kymmeniä teloitettiin. Samat lääkkeet otettiin käyttöön Paleochorassa. Väestö joutui pakkotyöhön miehittäjän tarpeisiin. Paikalliset puhuvat sadoista siviileistä jotka kuolivat nälkään. Vuoden 1944 lopussa piina päättyi, kun saksalaiset antautuivat brittijoukoille.

Saksalaiset olivat sijoittaneet ilmatorjuntatykin Selinon linnoituksen äärelle. Nyt tuo tykin sijoituspaikka on tyhjä. Kaupunki on elänyt rauhaisia aikoja keskittymällä tomaatinviljelyyn ja turismiin. Tomaatit kasvavat valtavissa kasvihuoneissa noin 5 km kaupungista itään

Saksalaisten sodanaikaisista kuvista päätellen elämä Paleochorassa oli hyvin rauhallista. Taisivat olla onnen poikia, kun eivät joutuneet itärintamalle. Vasemmassa kuvassa sotilas vie aasilla muonaa linnoitukseen. Toisessa kuvassa sotilaita parveilee tyhjällä kadulla.

Rakennustaidetta?

Edustaako Paleochoran kylä rakennustaiteellisessa mielessä jotain merkittävää? Onko täältä löydettävissä jotain Knossoksen perimäjälkiä? Vastaus lienee kielteinen. Vanhoja rakennuksia ei juuri ole. Tyyli on hyvin yhteinen nykytyyli Välimeren maille. Tasakattoja, parvekkeita. Vanhoja rakennuksia ei juuri näy. Jossain, ehkä hieman vilahtaa. Silti tuntuu kivalta, kun yli kaksikerroksisia taloja ei ole näköpiirissä. Parkkipaikoista ei ole pulaa. Tosin minä en sellaisia tarvinnutkaan, sillä ajoneuvoni on koko viikon ajan ollut E-Bike. Hurja peli. Kulkee pelkästään sähkön voimalla – niin haluttaessa.

Paleochorassa miellyttää rauhallisuus. Nyt pääsiäisen aikana väkeäkin kyllä riittää. Paikalliset lapsineen täyttävät lukuisat ravintolapöydät. Minä kiertelen sähköpyörällä kylää pitkin poikin. Satama on hyvin hiljainen. Kaduilla kuitenkin riittää menoa. Kylässä on 20 km/h tai 30 km/h nopeusrajoitus, riippuen siitä mistä suunnasta keskustaan saapuu. Meidän kadullamme nopeudet nousevat varsinkin iltamyöhällä lähelle 100 km/h. Autoista ja mopoista on riisuttu äänenvaimentimet – tai sitten ne ovat tipahtaneet hurjassa menossa. Minun sähköpyörästäni piti vielä mainita. Tekniset tiedot sanovat ajomatkaksi 50-70 km – riippuen käytetystä avustustasosta. Minä lähdin 125 kilon elomassalla (+pyörän massa 35 kg) kipuamaan rinnettä Azogiroksen kylään 8 kilometrin päässä ja puolen kilometrin korkeuteen. Akku oli perillä lähes tyhjä. Kotimatka sitten menikin pelkällä painovoimalla – ettei hätää. Suhteellisia nuo ajomatkat.

Kreetalaista ruokaa omin voimin

Paleochorassa on runsaasti ravintoloita. Niitä on kylän kirkolle johtavalla pääkadulla sekä molemmilla rannoilla. Ruokailupaikan voi valita tuulelta ja auringolta suojautumalla tai niistä nauttimalla. Meillä oli mukana oma kokki. Hän on Eemeli. Innostus paikalliseen kalakauppatarjontaan ja vihanneksiin johti jokapäiväiseen kreetalaisateriaan Eemelin loihtimana. Totta puhuen, Eemeli kreetalaisravintola ylitti paikalliset katuravintolat ruoan laadussa ja sen monipuolisuudessa.

No, luetellaanpa nyt eräitä menutuotteita: tuoreet sardiinit, kalamarirenkaita friteerattuina, mustekalaa haudutettuna, friteerattua kesäkurpitsaa ja parsaa, haudutettua vihreää paprikaa, haudutettua fenkolia, puna-ahventa ja tuoreita vihanneksia. Jälkiruokana nautittiin paikallisen lähileipomon baklava-tyyppisiä hunajaleivonnaisia.

Naiset ovat myös piirrelleet. Tässä on Maikin kuva Antista paikallisten puskien kehystämänä.

Nyt on ortodoksien pääsiäinen

Pitkäperjantain yönä lähti Paleochoran ”Evangelista”-kirkolta ristin kulkue. Olin jatkuvasti ajatellut meneväni puolen yön aikaan kulkuetta katsomaan. Istuimme Liisan kanssa parvekkeella odottamassa kirkonkellojen kilinää. Sitten alkoi vanhaa miestä väsy painaa ja kulkue jäi katsomatta. Nyt on vielä lauantai-iltana tilaisuus nähdä perinteinen kirkonkierto Kristuksen ylösnousemuksen ilosanoman kunniaksi. Kirkko kierretään täällä kolmeen kertaan. Näin minulle kerrottiin. Olimme sitten Liisan ja Eemelin kanssa pääsiäisyön jumlanpalveluksessa lähes kirkon etupenkissä. Sen me tiedämme että seremonia on muuttumaton kautta aikojen. Puolen yön aikaan julistettiin ilosanoma Kristuksen ylösnousemuksesta. Kansa kerääntyi sankoin joukoin kirkon edustalle kynttilät käsissään. Kirkkoa ei kuitenkaan kierretty. Se oli pettymys. Olimme valmistautuneet kirkon kiertoon muun joukon mukana. Ilotulitus pauhasi. Pariskunnat suutelivat toisiaan. Lapset häärivät mukana. Tunnelma oli hieno. Palasimme kotiin valaistuneina.

Kirkko sinänsä on kaunis ja tunnelmallinen. Se on rakennettu jo turkkilaisaikaan ennen vuoden 1898 sotaa. Voit katsoa kirkon sisäkuvia osoitteessa pentti murole instagram. Kellotorni on ihmeellinen. Se muistuttaa itämaista pagodia. Olisiko jokin merenkulkija tuonut mallin kaukomailta? Tätä miettiessä.