keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Paimion parantolassa asiat edistyvät tanssien!

Menneellä viikolla Turussa ja Paimiossa vietettiin Alvar Aalto –viikkoa. Molemmat kaupungit kuuluvat ns. Alvar Aalto -kaupunkeihin. Paimiossa sijaitsee yksi suomalaisen arkkitehtuurin kruununjalokiviä. Paimio oli itseoikeutettu AA-viikon tapahtumapaikka. Ohjelmaan kuului parantolan esittelyn lisäksi jopa pienoismaraton - vai oliko se suunnistuskilpailu?. Ilmankos eksyinkin Paimioon läheiseltä kesäpaikaltani Kemiönsaarelta. En kyennyt urheilusuorituksiin, mutta varasin liput Paimion tanssinystävät ry:n emännöimään tilaisuuteen Paimion parantolassa.  Esitys oli nimeltään Aika valossa. Se oli ihastuttava ja vaikuttava. Esiintyjinä oli jopa showtanssin maailmanmestaruuteen yltänyt tanssiryhmä AM Dance ShowMamas. He kuuluvat Annika Mutilan ohjaamaan tanssiyhteisöön. Annika yhdessä tanssijoiden kanssa oli suunnitellut esityksen koreografian. Puvut edustivat ilmiselvästi vanhoja hoitaja-asuja. Esitys kulki moniosaisena läpi parantolan portaiden ja huoneiden.  Rakennus itsessään, parantolan potilaat ja heitä hoitanut henkilökunta saivat esityksessä ansaitsemansa kunnianosoituksen esittävän taiteen keinoin. Kaikki 12 esitystä olivat loppuunmyydyt. Hieno elämys.

Kuvakaappaus vimeolta ShowMamas tanssiesityksestä Paimion parantolassa

Alvar Aalto –säätiö sai apurahan
Los Angeleissa toimiva Getty-säätiö antoi syyskuussa 2014 tukea Paimion parantolan konservoinnin toimintasuunnitelmaa varten. Päämääränä oli pitkäkestoisen konservointipolitiikan laatiminen sanatorion historiallisten ominaisuuksien säilyttämiseksi uusiokäytössä. Getty-säätiön tiedotteessa USD 180000 apurahan myöntämisen yhteydessä kirjoitetaan insinööriä kiinnostavalla tavalla rakentamisen innovaatiosta:
”Moderni arkkitehtuuri edustaa 20-vuosisadan merkittävää taiteellista ilmaisua, mutta sen säilyminen on jatkuvasti riskinalaista. Arkkitehdit ja insinöörit käyttivät usein kokeellisia materiaaleja ja uusia rakennustekniikoita luodakseen innovatiivisia muotoja ja edistääkseen uusia lähestymistapoja arkkitehtuuriin.  Nämä kaikkein uusimmat rakennusmateriaalit ja rakenteelliset systeemit olivat usein testaamattomia, eivätkä ne välttämättä ole kestäneet aikaa. Rakennussuojelijoilla ei ole aina riittävästi tietoa näiden materiaalien luonteesta ja käyttäytymistavoista kehittääkseen oikeita konservointitapoja. Keeping it modern lähestyy näitä haasteita rahoittamalla malliprojekteja, jotka voisivat viitoittaa tietä uusiin metodeihin ja standardeihin modernin arkkitehtuurin konservoinnissa.”

Getty säätiö myönsi saman aikaisesti Paimion saaman apurahan lisäksi tukea eräille muille kohteille, jotka liittyivät teemaan ”Keeping it modern”. Niitä olivat Hilario Candelasin Miamin meristadion, Jörn Utzonin oopperatalo Sydneyssä, Louis Kahnin Salk-instituutti Kaliforniassa, Frank Lloyd Wrightin Robie-talo Chicagossa, Eamesien talo Kaliforniassa, Max Bergin hallirakennus Wroclawissa, I M Pein Luce-kappeli Taiwanissa, Dov Karmin Max Liebling –talo Tel Avivissa ja Corbusierin asunto ja studio Pariisissa.  Rakennukset edustavat laajaa vuosiskaalaa. Alvar Aalto, Dov Karmi ja Corbusier edustavat kolmistaan Bauhaus-aatemaailmaa.

Nyt ryhdyn soittelemaan
Soittelen ystävälleni ympäristöneuvos Jussi Rautsille. Miehelle joka oli Mikko Mansikan kanssa tekemässä aloitetta Viipurin kirjaston pelastamiseksi. Tiedän että Jussi oli mukana tai ainakin parhaansa mukaan tuki Paimion pelastamisen idealistista pelastusryhmää. Ryhmässä olivat muiden muassa arkkitehtiliiton puheenjohtaja Hanna Helander ja ympäristöministeriön Matti Vatilo. Tehtiinpä myös tarjous pienellä arkkitehtiporukalla sairaanhoitopiirin ja OP:n masinoimaan tarjouskyselyyn, joka meni umpeen 30.11.2018. He tarjosivat parantolasta ”provokatiivisesti” 10000 euroa. Taustalla oli tietysti toive suurempien voimien saamisesta mukaan. Joitain muitakin tarjokkaita tuli, mutta Alvar Aalto –säätiö äityi. Säätiön Tommi Lindh sanoi: ”Homma pitää tehdä huolellisesti. Nyt se on unohtunut. On kuultava vaihtoehtoja ja hyödynnettävä mittavaa selvitystä, joka parantolasta on tehty.” Hän tarkoitti ilmeisesti Getty-säätiön rahoittaman, vuonna 2016 valmistuneen ohjelman pohjalta harkittua strategiaa: http://www.getty.edu/foundation/pdfs/kim/paimio_alvar_aalto_foundation_cmp.pdf. Teos on ällistyttävän upea.  Myöskin hän tarkoitti vuonna 2016 valmistunutta Paimion parantolan kokemuksiin perustuvaa SHS-opasta: https://www.alvaraalto.fi/content/uploads/2019/04/SHS-opas.pdf . Arvokasta työtä oli tehty ammattitaidolla ja suurella intohimolla. Oliko tämä työ valumassa kiinteistökauppojen myötä hukkaan? 
Jussi Rautsi jatkaa kertomustaan, hän kertoo tavanneensa kadulla ympäristöministeriön ylijohtaja Helena Säterin ja sanoo ryhtyneensä puhumaan Paimiosta. Helena oli asiasta kiitettävällä tavalla innostunut ja hän oli heti komentanut Matti Vatilon asiaa selvittelemään. Asiat ryhtyivät rullaamaan. Ministeriöiden yhteiseen selvitystehtävään valittiin opetus- ja kulttuuriministeriön ja ympäristöministeriön toimeksiannosta selvitysmiehiksi juristi Heikki Alanen ja dipl.ins. Olavi Hiekka. Päätöksen korkealla tasolla tekivät 30.1.2019 ministerit Annika Saarikko, Sampo Terho ja Kimmo Tiilikainen. Selvitykselle annettiin aikaa kesäkuun puoliväliin 2019. Hallituskin vaihtui 6.6.2019. Uusiko uhka? Mutta mitä ihmettä, Annika Saarikko istui tiede- ja kulttuuriministerin paikalla, yhdessä nykyisen ministerin Hanna Kososen kanssa he pitivät asian rullaamassa. Alanen ja Hiekka tekivät hyvää työtä ja ehdottivat että Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, valtio, Alvar Aalto -säätiö ja Paimion kaupunki perustaisivat säätiön hallinnoimaan parantolaa. Valtioneuvoston kanslia tiedottikin sitten hetimiten 18.6.2019, että maan hallitus esittää lisätalousarviossaan Paimion parantolan hallinnointiin ja hoidon järjestämiseksi kolmen miljoonan euron määrärahaa. Sairaanhoitopiiri luovuttaisi kiinteistön ilmaiseksi, valtio sijoittaisi peruspääomaan 0,5 milj. euroa ja sitoutuisi rahoittamaan säätiötä hallinto-, suunnittelu- ja korjauskustannusten osalta enintään 2,5 miljoonalla eurolla seuraavien neljän vuoden aikana. Sekä Alvar Aalto säätiö, että Paimion kaupunki luovuttaisivat säätiön peruspääomaksi vähintään 30 000 euroa. Hallituksen esitys vuoden 2019 toiseksi lisätalousarvioksi vahvisti nämä aikeet. Perustettava säätiö vastaisi välittömien korjaustöiden suorittamisesta sekä tulevan toiminta-, rahoitus- ja liiketoimintamallin suunnittelusta ja toteuttamisesta. Säätiö perustaisi tytäryhtiön, jonka vastuulle tulisi kiinteistön ylläpito ja käytännön operatiivinen toiminta säätiön hallituksen ohjeiden mukaisesti. Kaikki on mennyt kuin Strömsössä. Suorastaan uskomattoman tehokasta ja kiitettävää toimintaa niin byrokraateilta kuin poliitikoiltakin. Vielä on kuitenkin jotain auki. Sairaanhoitopiiri ei ole vielä päättänyt asiasta. Tosin Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin hallitus päätti 20.8.2019 osallistua Paimion parantolan säilymisen turvaavan säätiön perustamisen valmisteluun. Pia Elo, hallituksen puheenjohtaja sanoi asioiden joskus etenevän humpsahtamalla.  Lopullisesti peruspääoman luovuttamisesta säätiöön päättää sairaanhoitopiirin valtuusto marraskuun lopussa. Säätiökin on vielä perustamatta. Sitä valmistellaan uuden alkaneen jatkoselvityksen puitteissa Heikki Aallon ja Olavi Hiekan toimesta. Hyvältä kuitenkin näyttää. Säätiö perustettaneen vielä tämän vuoden puolella.

Nyt luen Alvar Aalto -säätiön julkaisemaa teosta
Ylistin jo edellä Paimiosta tehtyä Alvar Aalto –säätiön raporttia. Nyt luen sitä. Haluan tietää, keitä oli mukana silloin, kun suunnitelma syntyi. Haluan myös lukea uusista innovaatioista rakennustekniikan alalla. Alvar ja Aino Aalto muuttivat Turkuun vuonna 1927. Hänen ensimmäinen toimeksiantonsa Turussa oli Maalaistentalo Humalistonkadun varrella. Alvar Aalto voitti kilpailun vuonna 1927 ja talo valmistui seuraavana vuonna 1928. Viipurin kirjaston kilpailuun Aallon toimisto osallistui samaisena vuonna 1927. Hänen ehdotuksensa oli klassistinen. Funkis ei vielä purrut. Turun Sanomien toimitalo olikin sitten jotain muuta Le Corbusierin hengessä. Aallon toimisto suunnitteli talon vuonna 1927 ja se valmistui 1929. Aalto kehitteli myös Turussa Standardivuokratalon, jossa käytettiin Juho Tapanin kehittämiä teollisesti valmistettuja onttoja seinä- ja välipohjaelementtejä, joihin sitten betoni valettiin. Talo valmistui 1929. Vilskettä siis riitti vuosikymmenen lopulla. Mutta sitten hiljeni. Toimistolla ei ollut töitä. Rahapula vaivasi. Paimion parantolan arkkitehtuurikilpailu julistettiin marraskuussa 1928 ja sisäänjättöaika oli tammikuussa 1929. Suunnittelussa olivat Aallon avustajina Aino Marsio-Aalto, Lauri Sipilä, Lars Wiklund sekä norjalaiset Erling Bjertnäs ja Harald Wildhage. Kilpailuun jätettiin 13 ehdotusta. Palkintolautakunnassa arkkitehtijäseninä olivat Jussi Paatela ja Väinö Vähäkallio. Aallon ehdotus valittiin voittajaksi ja suunnittelusopimus hänen kanssaan solmittiin kesäkuussa 1929. Kilpailuehdotukseen tuli runsaasti muutoksia ja lopulliset kuvat valmistuivat joulukuussa 1929. Paimion parantolan rakennustyöt pääsivät käyntiin huhtikuussa 1930. Insinööri Emil Henriksson, tuleva teollisuusneuvos Emil Hartela, teki rakennesuunnittelun 36-vuotiaana. Ei Alvarkaan silloin vanha ollut, hän oli 31-vuotias ja Aino 35-vuotias. Rakennusurakan toteutti rakennusmestari Arvi Ahti. Kolmikko Aalto, Henriksson ja Ahti junailivat urakan ohi halvimman tarjouksen Arvin yritykselle. Rakennukset valmistuivat vuoden 1933 lopussa. Kustannukset olivat 27 milj. euroa silloista rahaa eli nykyisessä rahan arvossa 12 miljoonaa euroa.

Rakennusinnovaatioita on muukin kuin vetävä arkkitehtuuri
Talon runko rakennettiin paikallavalettuna pilarilaattajärjestelmänä. Välipohjat tehtiin kelluvalla laatalla, väliin pantiin koksikuonaa. Ulkoseinät tehtiin asettamalla ulkopuolista muottia vastaa tiili, sisäpuolista muottia vastaan asetettiin korkki tai insuliittilevy, raudoitukset työnnettiin paikoilleen ja 8-10 sentin betoni valettiin seinän rakenteelliseksi osaksi. Eipä tuo seinä täyttänee juuri minkäänlaisia k-arvoja. Tuo seinäjuttu jäi minulle kyllä epäselväksi. Jos tiedät paremmin kerro minulle. Rakennuksessa oli painovoimainen ilmanvaihto. Lämmitys tapahtui vesikiertoisilla lämpöpattereilla. Erikoisuutena oli potilashuoneiden ja eräiden muiden tilojen kattolämmitys sinne sijoitetuilla radiaattoreilla. Tasakatot vesikattoina olivat Aallon erityinen vaatimus. Talon värimaailma oli erityinen suunnittelukohde. Värisuunnitelman toteutti taiteilija Eino Kauria. Aalto arveli värien tuovan erityistä viihtyisyyttä potilaiden muuten ankeaan elämään. Hän kirjoitti ja esitteli ideoitaan kansainvälisissä kongresseissa. Hän sanoi pelkän teknofunktionalismin tuottavan disfunktiota, jossa ihmisen psykologiset ja psykofysiologiset tarpeet on unohdettu. Valaitus, huonekalut ja irtaimisto olivat Aaltojen agendalla. Yhteistyö huonekalutehtailija Otto Korhosen kanssa tuotti tulosta. Paimio-mallit ovat maailmankuuluja. Aallon mukaan kosketus puuhun tuotti ihmiselle juuri toivottua hyvää oloa.

Rakennus ei enää ole sama kuin ennen, mutta tanssien menee
Rakennuksen käyttö on 85 vuoden aikana muuttunut. Ensimmäiset vuosikymmenet rakennus palveli suunnitelmien mukaisena tuberkuloosisairaalana. Sota-aikana parantolasta tuli sotasairaala. Sodan jälkeen 60-luvulla tiloja otettiin yleissairaalakäyttöön. Vuonna 2015 sairaalakäyttö päättyi. Mannerheimin lastensuojeluliitto on ollut viime vuosina hyvä käyttäjä, mutta vain osalle rakennuksista. Rakennukset ja erityisesti sairaalat vaativat näin pitkän iän aikana paljon muutoksia. Näin on tapahtunut Paimiossa. Muutokset ovat edenneet käytäntö edellä. Säilyttäminen on joutunut taka-alalle. Näin vaikka Aallon toimisto oli omassa persoonassaan asialla 90-luvun puoliväliin saakka. Maestro itse menehtyi vuonna 1976.  Hätähuutoja Paimion puolesta oli noussut jo 70-luvulla. Niitä tekivät mm. rakas ystäväni Maija Kairamo – Viipurin kirjaston pelastaja, ja Maima Norri, tunnettu arkkitehtuurivaikuttaja. Suomen valtio antoikin sitten vuonna 1993 päätöksen Paimion parantolan suojelusta kansallisena monumenttina. Aikaa on kulunut. Nyt ollaan uuden todellisuuden edessä. Paimion parantolaa ei aiota museoida eikä sitä voida museoida. Sitä ei myöskään voida palauttaa alkuperäiseen tilaansa. Siitä voidaan kuitenkin tehdä elävä muistomerkki ja se voidaan saada muiden Aallon huippukohteiden kanssa Maailmanperintöluetteloon. Onnentoivotukset tekijöille!
PS.
Nyt kuulin vielä hauskan jutun, kun soitin Ola Laiholle Turkuun selvittäessäni tuota seinärakennetta, josta ei tullut selvää. Ola kertoi porukan keränneen rahaa, jotta pois myyty parantolan ympäristömetsä voitaisiin ostaa tulevalle säätiölle. Rahat alkavat olla jo kasassa. Että vielä tämäkin! Tanssien menee.

4 kommenttia:

  1. Kommenttisysteemissä on jotakin ongelmia.

    VastaaPoista
  2. Ok, katsotaan onnistuuko. Kiitos Pentti vauhdikkaasta blogista. Mainitsin puhelimessa Henna Helanderin tärkeän roolin aloitteen tekijänä tarjousvaiheessa ja muutenkin. Rakennusneuvos Matti Vatilo tuli mukaan Helena Säterin vetämässä kokouksessa YM:ssä. Matti Vatilo organisoi selvityshenkilöt tekemään konkreettista ehdotusta Paimion pelastamiseksi. Valtio saatiin mukaan. Kaiken perusta on tietysti Alvar Aalto -säätiössä pitkään tehty työ Paimion pelastamiseksi. Säätiössä sitä hoitaa hienosti arkkitehti Jonas Malmberg jonka mainitsin puhelimessakin. Oma roolini on ollut lähinnä kertoa Viipurin kirjaston kokemuksista ja tiedottamisesta. Kansainvälinen kampanja Paimion puolesta onnistuikin erittäin hyvin. Pro Paimio! terveisin, Jussi

    VastaaPoista
  3. Lisään vielä, Viipurista oppineena, että lankojen pitää olla jonkun käsissä. Kuvio on iso. Alvar aalto -säätiön toimitusjohtajan varassa on paljon. Tommi Lindhin kehittämä Aalto-kaupunkien verkosto ja muu toiminta on tuonut uutta voimaa Aallon perinnön hoitamiselle. Kannattaa muistaa, että Aallon merkkityöt ovat täynnä teknisiä innovaatioita, tavallaan rakentamisen geenipankkeja. Tommi tuntee rakennustekniikan! Tällaiset ominaisuudet ovat tärkeitä usein pelkäksi museomeinigiksi luullussa kulttuuriperinnön hoitamisessa.

    VastaaPoista