torstai 13. kesäkuuta 2013

Kaupunkipyörän byrokratiaa Italiassa – Suomessa ottakaa opiksenne!

Sain vihdoinkin itseni oikeaan aikaan, oikealle paikalle – hankkimaan älykorttia kaupunkipyörän vuokraukseen Italian Santa Margheritassa. Bike-sharing systeemi on uusi, se on pantu liikkeelle vasta tänä kesänä. Pyörätelineitä on vain kolmessa paikassa Camoglissa ja Santa Margheritassa. Pyöriä lienee viitisenkymmentä. Tällaisena systeemi ei toimi. Et voi mennä paikasta paikkaan ja jättää pyörää, sinun on palattava lähtöpisteeseen. Mutta ollaan vasta alussa.
Alku aina hankalaa – pyöriä on vähän ja kirjautumispaikkojen aukioloajat siestan rikkomia. Pyörät ovat raskaita, mutta OK, nehän ovat sähköavusteisia.
Byrokratiaa huippuunsa
Kun haluat kortin pyörän ”irrottamiseksi” sinun on mentävä poliisiasemalle tai pariin muuhun vaihtoehtoiseen pisteeseen. Olet kuin passitoimistossa. Ensin vaaditaan passi tai henkilöllisyystodistus. Se kopioidaan. Sitten eteesi asetetaan paperi, jossa normaalien henkilötietojen ja yhteystietojen lisäksi kysytään ammattiasi ja kouluasi tai yliopistoasi. OK, täytät tiedot ja allekirjoitat. Sen jälkeen eteesi ilmestyy seitsemänsivuinen dokumentti. Siinä on juristien koukeroisella kielellä kerrottuna kaikki lailliset sitoumukset joihin nyt joudut. Lomakkeen lopussa joudut merkkaamaan ”kyllä” tai ”ei” – olitko lukenut ja olitko ymmärtänyt? Allekirjoitus jälleen. Sitten otetaan luottokortti käsittelyyn Minä otin pyörän kahdeksi päiväksi. Maksu oli 12 euroa. Pyörä on palautettava 4 tunnin kuluttua, sen jälkeen alkaa juosta lisämaksua 1 euro tunnissa.

Allekirjoita seitsemänsivuisia dokumentteja!
Pyörä on Italwin - firman valmistama. Siinä on 13,5 Ah Li-Ion akku ja 90 kilometrin avustettu toimintamatka. Pyörä on raskas, se painaa 32 kg. Etupyörään sijoitettu keskiömoottori kiihdyttää itsestään – polkematta - lähdössä yllättävään vauhtiin, muuten meno kolmella vaihteella on rauhallista. Yllättävää on , ettei pyörässä ole lukkoa, miten sen jätät jonnekin vai kannatko omaa lukkoa mukanasi?

Jalankulkualueilla ei pyöräillä, Portofinossa pyörää ei saa edes taluttaa jalankulkualueella.

2 kommenttia:

  1. Olen aina ihmetellyt, miksi “pyörä pitää aina keksiä uudelleen”. Näin tapahtuu lukuisilla eri aloilla.Jos joku innovaatio – vaikkapa city pyörä- konsepti on jossain kehitetty toimivaksi, kuten uskoisin vaikkapa Pariisissa, niin eikö sitä voi lentää parilla sadalla eurolla pällistelemään ja ottamaan opiksi.
    Ei, vaan kaikki on ihan itse keksittävä, vaikka ei olisi keksijän lahjoja.
    saku

    VastaaPoista
  2. Terve!

    Hiljattain edesmennyt setäni Martti puhui nuorena miehenä usein Portofinosta. Hänen mielestään se oli maailman ihanin paikka. Hän vietti siellä monta lomaa. Minä tulin sen verran uteliaaksi, että kerran, olisikohan ollut 1950-luvun lopulla, päätin mennä katsomaan tätä ihmepaikkaa. Olihan se erikoinen ja siihen aikaan ainakin hyvin rauhallinen idylli. Koska en osaa olla paikallani kahta päivää pitempään, jatkoin matkaani Pisaan. Positiivinen kuva Portofinosta kuitenkin jäi, vaikka en ole siellä sen koommin käynyt.

    Terveisin Eki

    VastaaPoista