Maailma jälkeen 2015

Syksyllä on pyörinyt moninaisia seminaarisarjoja. Useimpien suhteen on vain voinut todeta että onpa hienoa tarjontaa. Vain marginaaliin on voinut osallistua. Miksi vain marginaaliin? Johtuuko se eläkeläisen kiireisestä elämästä vai suoranaisesti laiskuudesta? Sanon teille totuuden! Se johtuu siitä, ettei näiltä blogin kirjoituksilta ehdi liikenteeseen. Sitten kuitenkin kuulen parhaiden kavereiden sanovan, ettei nyt ole ollut aikaa lukea niitä – kun ovat niin pitkiäkin.

Ilmaston muutos by Tarja Halonen

Ja taas ollaan blogin teossa. Sain aiheen Eko-säätiöltä. Ystäväni Kari Karanko, säätiön puheenjohtajana on pyörittänyt yliopistolla lähes viikoittaista luentosarjaa teemalla: ilmastonmuutos. Nyt oli kysymyksessä sarjan viimeinen luento, esitelmöitsijänä presidentti Tarja Halonen. Aihe oli: vuosituhattavoitteiden eteenpäinvienti 2015 jälkeen sekä YK:n korkean tason komitean työ väestö- ja kehityskysymyksissä. En ole milloinkaan nähnyt livenä Tarja Halosta. Ei muuten totta puhuen ole ollut erityistä kiinnostustakaan. En ole myöskään häntä koskaan äänestänyt. Mitä, enkö siis ole kokan äänestänyt demaria? No, olen sellaistakin tehnyt, mutta en Tarjaa. Mutta miksi siis nyt päätin mennä ihmettelemään Porthanian piippuhyllylle? Oliko syynä se fakta, että olen yrittänyt viritellä keskustelua kehitysyhteistyöstä – mutta ei iske tulta. Kukaan ei sano mitään. Ei edes Heidi, entinen ystäväni, jolle oikein tein aivan henkilökohtaisesti tarkoitetun blogikirjeen. Ei edes hänkään pannut edes alaistaan vastaamaan. Tässä se on: http://penttimurole.blogspot.fi/2013/03/viesti-heidille.html

   

Tarja Halonen oli kiinnostavan rento ja samalla asiat hallitseva esitelmän pitäjä. Tuuli Kaskinen Demoksesta oli mainio puheenjohtaja ja sparraaja.

No, ei juuri kukaan muukaan virkamies - ministereistä puhumattakaan - ole vastannut mihinkään mitä olen blogissani ihmetellyt. Jaa taisi tuo Mikko Aho kerran. Niin, Tarja Halonen oli loistava esitelmöitsijä. Hänellä oli asia hallinnassa, vaikka hän tuppasikin usein hyppäämään minun kiinnostukseni kohteena olevasta ”jälkeen 2015” agendasta omiin mieliaiheisiinsa. Puolustuksena hänelle voi sanoa, että seminaarissa oli toinenkin aihe: YK:n korkean tason komitean työ väestö- ja kehityskysymyksissä. Myös tämä oli hänen alaansa. Hänellä oli YK:ssa korkeita tehtäviä, esimerkkeinä varapuheenjohtajuus ILO:n World Commission on the Social Dimension of Globalisation (2002-2004) sekä puheenjohtajuus Council of Women World Leaders (2009-2014) ja vielä varapuheenjohtajuus UN Secretary-General’s High-level Panel on Global Sustainability (2010-2012). Mahtava juttu – tällaisesta toivoisi voivansa kiittää suomalaisia laajemminkin – KIITOS!

Tässä blogissa pysyttelen nyt tiiviisti tuon agendan antiin. Muistiin palaa myös meillä pyöritetty Agenda 21 –teema. Se oli hyvä teema, sama kestävä kehitys kuin nyt tämä uusin. Mutta jäikö käteen mitään? Suomessa paikallisagenda 21 tuotti lähinnä seminaareja. Ei tekoja? Olisiko nyt jäämässä käteen enemmän? 

Post 2015 Agenda

Agendan kehittelyn alkupiste oli tietysti vuosituhannen vaihteessa. Silloin naulattiin MDGs eli Millennium Development Goals. Mukana valmistelussa oli ainakin 60 erilaista YK:n organisaatiota. Johtoeliminä toimivat UNDP (United Nations Development Programme) ja DESA (UN Department of Economic and Social Affairs.)

Tämä on tosi hyvä raportti siitä mitä on tapahtumassa:

http://www.un.org/millenniumgoals/2014%20MDG%20report/MDG%202014%20English%20web.pdf

Porthanian seminaarissa Monterrreyn kongressi vuonna 2002 tuli vahvasti esiin. Yhtenä osallistujana oli meidän presidenttimme Tarja Halonen. Porthaniassa hän heittäytyi hauskaksi kertomalla istuneensa illallispöydässä George Bushin kanssa. Bush oli tullut paikalle vasta kuultuaan että Tarja on hänen pöytänaapurinaan. Porthaniassa Halonen kertoi Bushilla ja Putinilla olevan yhteistä. Molemmat pitävät ronskista huumorista. Niinpä niin, ronskilta näyttävät näiden poikien humöörit. Mutta asiaan. Tuolla Monterreyssä Halosta haastateltiin.

Tässä kuuluu: http://www.kepa.fi/tiedostot/halonen.mp3

Task Team 2011

YK:n pääsihteeri Ban-Ki Moon perusti UN System Task Team’in syksyllä 2011 viimeistelemään post-2015 agendan loppuun viemistä.

Post-2015 Agendan fokus on inhimillisessä kehityksessä ja köyhyyden vähentämisessä. Tärkeitä asioita ovat lisääntyvän ympäristöjalanjäljen kasvun estäminen, katastrofiriskin rajoittaminen, lisääntyvän epätasa-arvon torjuminen, sisältäen sukupuoleen, ikään, rotuun ja vammaisuuteen kohdistuvan epätasa-arvon, jatkuvien raakojen konfliktien torjunnan sekä sellaisten ongelmien ratkaisun, jotka liittyvät nopeaan väestönkasvuun, nopeaan ikääntymiseen, nopeaan urbanisaatioon sekä jatkuvaan muuttoliikkeeseen.

Agendan tekijät korostavat että maiden välillä ja niiden sisällä vallitsee tiedon puute (suoranainen aukko) Lisäksi eri tahoilla vallitsee hallinnon heikkoutta ja vastuullisuuden puutteita. Nämä vaativat ensi sijassa parempaa lakien kunnioittamista. Raporttia ei haluta kuormittaa liian monilla asioilla, mutta erityisesti kuitenkin korostetaan ruoka- ja ravintoturvallisuutta, vettä ja sanitaatiota, energiaa, terveyspalvelujen saantia, mukaan luettuna kuntoutus, sekä kunnollista perus- ja ammattikoulutusta.

  

Tarja Halonen ja Tuula Kaskinen käyttivät tätä melkoisen pienipränttistä prosessikaaviota esityksensä tukena. Voin vakuuttaa, siitä ei näkynyt mitään auditorion takaosaan. Oli kaivettava kännykkä esille ja etsittävä kuva netistä esitelmän aikana. Toivomus: rakkaat esitelmöitsijät, kun pidätte esityksiä kansainvälisistä superprojekteista, vaatikaa itsellenne kunnon esittelymateriaali. Mietin noita edustajia YK:n yleiskokouksessa! Arvasin oikein: kukaan blogin lukijakaan ei saa tästä tolkkua.

Task Team Report asettaa kehitysvision, joka perustuu kolmelle pääperiaatteelle: ihmisoikeudet, tasa-arvo ja kestävä kehitys (human rights, equality and sustainability).  Se yrittää omien sanojensa mukaan tehdä tavoitteita, jotka ovat inspiroivia, helposti kommunikoitavia ja aikaan sidottuja, ja niille tulisi voida kehittää mitattavia indikaattoreita. Task Force ehdottaa neljää dimensiota: osallistava (inclusive) taloudellinen kehitys, osallistava sosiaalinen kehitys, ympäristön kestävyys (sustainability), sekä rauha ja turvallisuus, Ohjelma sisältää myös suosituksia kehitysmahdollistajiksi ja mekanismeja jotka tarjoavat kytkentöjä neljän dimension välille. Kytkentöjen ajatellaan auttavan politiikkojen tekoa, ja rakentavan politiikkojen välisiä yhteyksiä, koherenssia. Tarkoituksena olisi välttää ”yhden koon” malli ja lähestyminen.

 Maailmassa on tällä hetkellä yli 30 miljoonaa evakkoa. Kriisit pakottavat ihmiset evakkoon. Tämän ongelman ratkaisu on yksi osa Post 2015 Agendaa. Suomella oli vakuuttavia kokemuksia evakko-ongelman hoidosta. Veikko Vennamo sen johti. Onko suomalaisia asiantuntijoita nyt maailmalla? Toivottavasti.

No monet ovat varmaan kysyneet miten bisnes saadaan mukaan ja toisaalta miten kaikkien köyhimpien ja haavoittuvimpien ääni saadaan kuuluville. Agendan tekijät lupaavat konsultoida hallitusten edustajien lisäksi kansalaisjärjestöjen, asukasyhdistysten, alkuperäiskansalaisten, naisten yhdistysten, sosiaalisten liikkeiden, vieläpä nuorten ja lasten kanssa. Vielä luvataan ottaa keskusteluun mukaan yksityissektori – muun muassa. Erityisenä tavoitteena on saada kansalaiset mukaan netin käyttöön ja web-seminaareihin. Niin siis vielä kerran näitä fokusointitavoitteita: Lakien noudattaminen, kansainvälinen muuttoliike ja kehitys, väestö ja kehitys, katastrofiriskien torjunta, informaatioyhteiskunnan haasteet ja erityisesti naiset. Vielä fokusoidaan kansainväliseen kehitysyhteistyöhön ja sen rahoitukseen.

 

Sanitaatio on valtava ongelma. Gapminder-ohjelmiston kuvat kertovat sanitaatiotilanteen maailmassa muuttuneen tavattoman hitaasti, erityisesti sinisellä kuvattujen Afrikan maiden osalta. Tämä tilanne vaatii valtavia infrastruktuuri-investointeja, mutta myös aivotyötä. Me suomalaiset olemme siinä erittäin hyviä. Palkatkaa meidät! Klikatkaa muuten http://www.gapminder.org/ -voitte leikkiä.

Agendan tekijät muodostivat korkean tason paneelin ansioituneista asiantuntijoista: High Levet Panel of Eminent Persons. Heti ensimmäisenä ryhdyn etsimään jotain suomalaista tuosta arvopaneelista. Ajattelen, että siellä on varmaan mukana meidän pääesitelmöitsijämme presidentti Tarja Halonen. Pettymys on suuri: ei ketään suomalaista. On sentään yksi ruotsalainen ja yksi latvialainen meidän pohjoismaisesta ympäristöstä. Näitä eminenssejä on kaikkiaan 27 henkeä. 7 Afrikasta, 3 Lähi-idästä, 6 Amerikoista, 7 Euroopasta ja 4 Aasiasta.’

  

Korkean tason paneelin raportissa julkaistaan mm. tämä kuva lasten aliravitsemuksen torjunnasta saatavasta hyötysuhteesta. Tällaisia hyöty/kustannussuhteita ei voi saavuttaa teknisillä aloilla.

Viisaat julkaisevat seitsemän tempun ohjelman

Syyskuun lopulla, tänä vuonna, tämä jo allekirjoitusten mukaan 18 henkeen kutistunut ryhmä julkaisi ”Vuosi jäljellä” –kirjeen. He toteavat lähtölaskennan alkaneen. Millennium julistuksen ja Millennium tavoitteiden pohjalle rakentuva agenda tulee valtionjohtajien päätettäväksi muutaman kuukauden päästä. Ryhmän kirjeessä sanotaan, ettei tavoiteltuja muutoksia saavuteta ”business as usual” -mentaliteetilla. Tarvitaan paradigman muutos. He kirjoittavat: ”Jos vuosi 2015 ei tuota muuta kuin pilviin nousevaa retoriikkaa, ilman mitään todellisuuspohjaa käytännössä, kaikki haihtuu savuna ilmaan.” He ehdottavat seitsemänkohtaista suunnitelmaa jäljellä olevalle muutaman kuukauden jaksolle:

• 1.     Maailman johtajien on otettava agenda vakavasti ja se on vietävä New Yorkista kaikkien maiden pääkaupunkeihin poliittiseen käsittelyyn. Syyskuussa kaiken pitäisi olla paketissa.
• 2.     Tarvitaan selkeätä pyrkimystä uudenlaiseen globaaliin yhteistyöhön. Kehittyneiden maiden tulee muistaa lupauksensa ja myös hoitaa oma pesänsä. Kehittyvien maiden tulee täyttää velvollisuutensa tulotason nostamiseksi ja resurssien hallitsemiseksi älykkäällä tavalla.
• 3.     2015 agenda ei ole ensisijaisesti hallitusten agenda, se on ministeriöiden lisäksi paikallishallinnon, kansalaisjärjestöjen, yksityissektorin, akatemioiden, kuntien ja nuorison agenda.
• 4.     Vuoteen 2030 ulottuva kehitys tulee olla seurattavissa ja vastuullisesti kontrolloitu. Tähän on luotava sopivat mekanismit. Vertaisarvioinnit ovat hyvä keino tarkastella seudullisia muutoksia.
• 5.     Kehitystä ei voi seurata ilman tilastoja ja indikaattoreita. Kaikilla osallisilla on oltava mahdollisuus seurata tavoitteiden saavuttamista. Tämä koskee myös ihmisiä, kaikkia sosiaali- ja tuloryhmiä.
• 6.     Yksityissektori on oleellinen kestävän kehityksen tekijä. Kehittyvissä maissa bisnes muodostaa 60 % kansantulosta, 80 % pääomavirroista ja 90 % työpaikoista. Tämä sektori on valjastettava kestävän kehityksen avaintekijäksi.
• 7.     Vuonna 2015 kulminoituvat rahoitus-, kehitys-, ilmasto- ja kauppaneuvottelut samanaikaisesti. Syntyy monia yhtymäkohtia, päällekkäisyyksiä ja feed back –prosesseja. Hallitusten tulisi ymmärtää johdonmukaisella tavalla, että kaikki liittyvät kaikkeen.
• 
  
• Viisaiden ryhmä uskoo että näiden seitsemän kohdan haasteista selviäminen voisi johtaa kohti kestävämpää ja osallistuvampaa maailmaa (more sustainable and inclusive).  Minäkin uskon.

Tämä on hurjaa ja tuntuu lähes mahdottomalta

Miten voisi uskoa maailman johtajien nyt kiinnostuvan globaalista kestävästä kehityksestä, kun heillä kuluu pääosa ajasta vallassa pysymisen edellytyksenä olevaan sisäpoliittiseen valtajuonitteluun? Sisäpolitiikan tueksi tarvitaan vielä ulkopoliittista mahtailua. Ja kaiken taustalla suuret oligarkit ja rahamogulit suunnittelevat uusia salaliittoja. Heidän toiminnastaan saattaa muutamia muruja tipahtaa myös ns. valtakunnanjohtajien pöydälle. Siis nämäkö johtajat nyt johtavat maailman jonnekin - kohti hyvää ja oikeata?

Eipä tässä taida sarkasmi auttaa jos auttaa mikään muukaan. Post 2015 agendan puitteissa on varmaan tosissaan yritetty. Siitä kertoo tämän linkin takaa näkyvä luettelo tähän mennessä julkaistuista raporteista. http://icpdtaskforce.org/un-agreements-reports/

Kuolleet pääomat ja investointitarpeet

Viimeisin raportti on finansseista. Se kertoo maailman kuolleista pääomista. Raportin mukaan maailmassa on säästöjä, kuollutta pääomaa 220000 mrd. USD. Potti kasvaa vuodessa 22000 mrd. USD. Wikipedia sanoo maailman varsinaisen pankkisektorin ulkopuolisilla firmoilla olevan käyttämättömiä säästöjä 1500 miljardin dollarin arvosta. Kassakuninkaita ovat meidän ystävämme kansainväliset yritykset kuten Apple, Microsoft, Google, Pfizer, and Cisco. Kassat kasvavat jatkuvasti Raha virtaa kehittyvistä maista kehittyneisiin. Investointeja ei haluta suorittaa. Monet firmat jotka aikaisemmin investoivat tuotantoon ovat nyt lopettaneet tuotantonsa ja ryhtyneet salkkuaan hoitamaan. Työpaikkoja ei synny koska investoinnit ovat jäissä.

Raportti erittelee investointitarpeita. 66 mrd. USD tarvittaisiin vuodessa köyhyyden torjuntaan. Veteen, maatalouteen, telekommunikaatioon, energiaan, liikenteeseen, rakennuksiin ja teollisuuteen ja metsänhoitoon tarvittaisiin 5000-7000 mrd. USD vuodessa. Mikroyritykset sekä pieni- ja keskisuuri yritystoiminta vaatisivat vuodessa kehittyvissä maissa 2500 mrd. USD rahoitusta. Kehittynyt maailma tarvitsisi yhden triljoonan USD tuohon päälle. Eikä tässä kaikki. Ilmaston muutoksen ja kestävän kehityksen arvioidaan vielä vaativan useita tuhansia miljardeja vuodessa. Jos tuo kuollut pääoma kasvaa vuodessa 22 triljoonalla niin siitä pitäisi saada irrotettua neljännes kehittyvien maiden kehityksen tueksi. Sehän palautuisi – sehän ei olisi hyväntekeväisyyttä. Mutta miten?

Finanssiraportin tekijät ovat arvioineet maapallon investointitarpeet raja-arvoina. Kuva kertoo, että rahaa tarvittaisiin minimissään 2000 miljardia USD vuodessa ja maksimissaan  12000 mrd. USD vuodessa. Ylivoimaisesti eniten investointeja tarvittaisiin infrastruktuurin kehittämiseen. Ovatko nämä luvut suuria? Eivät, sillä asukasta kohti investointitarpeet ovat minimissään 300 USD vuodessa ja maksimissaan 1400 USD vuodessa per asukas.  Talonrakennus ei liene varsinaisesti osa tätä laskelmaa. Maailmassa talonrakentamiseen tarvitaan ehkä noin 300-1000 USD asukasta kohti vuodessa.

Aihetta myös tyytyväisyyteen

Muutoin raportti on tyytyväinen kehittyvien maiden kansantulon kasvuun ja äärimmäisen köyhyyden vähenemiseen. Köyhyysrajan alapuolella elää nykyään vajaat 1 miljardi ihmistä. Se raja on nyt 1,25 USD ihmistä kohti päivässä. Vain hieman sen yläpuolella lienee toinen miljardi. Eli siis puhutaan viidenneksestä maapallon väestöstä. Vuosina 2005-2013 kansantulo (GDP) on kasvanut kehittyvissä maissa 6,1 % vuodessa ja vastaavasti kehittyneissä maissa 1,2 % vuodessa. Köyhyystavoitteen väheneminen saavutettiin viisi vuotta etuajassa, juomaveden saatavuus on parantunut tavoitteiden mukaisesti, samoin tyttöjen koulutuksessa ja naisten osallistumisessa politikkaan on edistytty toivotulla tavalla. Erityisenä huolen aiheena mainitaan kasvava nuorisotyöttömyys ja haasteet jotka liittyvät kaupunkien kasvuun. Vihdoinkin tuo asia. Miksi se mainitaan niin harvoin. Tietysti se on sisäänrakennettu moniin muihin mainittuihin asioihin, mutta se on kuitenkin kokonaisuus.

Uusimmassa finansseja koskevassa raportissa on tämä kuva. Se kertoo kehittyviin maihin suunnatut rahavirrat Mrd. USD. Kehitysyhteistyön virrat (ODA) ovat vain 20 % kaikista virroista. Maksumääräykset muista maista ovat merkittävä osa virtaavasta rahasta. Jos ymmärrän oikein, se tarkoittaa ulkomailla työskentelevien maksuja kotiväelle.

Köyhyys on suuri onnettomuus. Mutta köyhyyden suhteen on tapahtunut jotain positiivista. Tämä on mielenkiintoinen raportti:

http://www.brookings.edu/research/opinions/2011/05/17-global-poverty-trends-chandy

Tämä kuva antaa ilon aihetta. Maailman äärimmäisen köyhyysrajan (1,25 USD/päivä) alla elävien määrä on vähentynyt kymmenessä vuodessa 1,3 miljardista 600 miljoonaan. Miten tämä on mahdollista? Ei se ainakaan johdu yksinomaan totalitarismin vähentymisestä ja kapitalismin noususta, sillä suurimmat muutokset ovat tapahtuneet Intiassa. Ei siitä myöskään voi kiittää kansainvälistä kehitysyhteistyötä. Ketä pitäisi kiittää?

Tutkijat tuntuvat hieman kiistelevän siitä mikä on köyhyysrajan alla elävien ihmisten määrä. Tämä Brookings institutionin tutkimus (Chandy & Gertz) vuodelta 2011 ennustaa köyhien määrän hieman Maailmanpankkia pienemmäksi. Heidän mallinsa antaa köyhien osuudeksi 10 % maailman väestöstä vuonna 2015, kun Maailmanpankki saa ennusteeksi 15 %. Samoilla halsseilla ollaan!

Me kaikki tiedämme, että jotain on tehtävä. Se ei riitä että tiedämme, jonkun tulisi ilmeisestikin tehdä jotain. Se ei ole vähän. Mitä siis vuoteen 2030 mennessä pitäisi saavuttaa Post 2015 agendan tavoitteiden mukaan? Lähtökohtana oli ilmeisesti Millennium -tavoitteiden vuosi 2000.

■       1,2 mrd. ihmistä vähemmän nälkäisinä ja äärimmäisessä köyhyydessä

■       100 milj. lasta, jotka olisivat muutoin kuolleet ennen 5 ikävuotta

■       4,4 milj. naista, jotka olisivat muutoin kuolleet raskauden aikana tai synnytyksessä

■       1,3 mrd. tonnia ruokaa vuosittain, joka olisi muuten mennyt jätteisiin

■       470 milj. kunnollista työpaikkaa enemmän

■       200 milj. nuorta enemmän koulutettuna ja työllistettynä

■       1,2 mrd. ihmistä enemmän sähköverkon piirissä

■       190 - 240 milj. hehtaaria enemmän metsää

■       30 triljoonaa dollaria hallitusten läpinäkyvästi käyttämää rahaa

■       Ihmiset osallistuvat kaikkialla päätöksentekoon ja hallinnosta päättämiseen

■       Lämpötila tasaantuu 2 asteeseen päälle esiteollisen ajan tason

■       220 milj. ihmistä vähemmän, jotka kärsivät luonnonkatastrofeissa vammautumisesta

Miltä tuntuu? Jos vielä jaksat kiinnostua niin klikkaa tuohon, se on 4. joulukuuta 2014 päivätty YK:n pääsihteerin ennakkojulkaistu editoimaton synteesiraportti otsikolla: The Road to Dignity by 2030:

Ending Poverty, Transforming All Lives and Protecting the Planet

http://sustainabledevelopment.un.org/content/documents/5527SR_advance%20unedited_final.pdf

Voit myös katsella ja kuunnella Ban Ki-Moonin esittelyn kyseisestä raportista:

http://sustainabledevelopment.un.org/index.php?page=view&nr=872&type=12&menu=1807&template=1042&play=2070

YK:n pääsihteerin uunituoreeseen raporttiin sisältyy tämä kuva. Se kertoo kestävän kehityksen tavoitteet.