100 vuoden ennuste!

Kalle Silfverberg, Helsingin Sanomien kaupunkitoimituksen esimies kirjoittaa 5.2. Näkökulma-palstalla: ”Helsinki pelkää keskustan voittoa”. Hän sanoo pelon olevan puserossa. ”Täkäläiset kolme suurta, kokoomus, Sdp ja vihreät pyörittävät jo kauhuskenaarioita” Hän myös siteeraa Hannu Oskalaa, Helsingin vihreiden puheenjohtajaa: ”Linjaukset ovat sodanjulistus Helsingille ja koko Helsingin seudulle”. Kalle Silfverberg monen muun ohella uskoo lain metropolihallinnosta kariutuneen. Hän sanoo länsimetron jatkeen rahoituksen olleen kokoomuksen ja demareiden viimeinen lahja pääkaupunkiseudulle. Marja Salmelan toimittamana voin lukea myös Hesarin nettisivuilta tammikuun lopulta uutisen jonka mukaan Antti Kaikkonen lupaa repiä auki MAL-sopimuksen ja vähintäänkin lykkäävän Pisaran toteuttamista. Näyttää muuten saman uutisen mukaan Ode Soinivaarakin laittavan Raide-Jokerin Pisaran edelle. Kaikkonen sanoo vielä puoltavansa Malmin kentän säilyttämistä nykyisessä käytössään. Mielenkiintoista. Noinhan juuri minäkin tekisin. Kehittäisin metropolihallintoa uuteen malliin, suunnittelisin Pisaran uudelleen, sitä odotellessa voitaisiin rakentaa Raide-Jokeri, samaan pakettiin kuuluisi Pasilan kokonaissuunnittelu ja huoltoratapihan kattamisen tai kallioon siirtämisen tutkiminen, näin voitaisiin välttyä ylenmääräiseltä bulevardisoinnilta. Ja kaiken lisäksi säilyttäisin Malmin kentän. Hohhoijaa! Täytyykö tässä ruveta ensimmäistä kertaa elämässä keskustalaiseksi? No ehkä muuten kyllä, mutta kun olen tehnyt lupauksen aina vaaleissa äänestää sukulaista, jos sellainen on ehdolla. Ja nyt on, mutta hän ei ole kepulainen.

Sormet

Kerroin tässä aiemmin olevani täysin pihalla näissä metropolihallinnoissa ja metropolikaupungeissa puhumattakaan sotealueista ja ervoista. Päätin siis valistaa itseäni ja mennä julkisiin valistustilaisuuksiin ja erilaisiin kissanristiäisiin, joissa viisautta jaetaan. Omina eväinäni oli vain tuo lonkalta heitetty ajatus verkostokaupungista. Sitähän olen tietysti valmis jankuttamaan ja nyt Kepun oletetun vaalivoiton ja uudenlaisen maakunta-ajattelun myötä näen valoa tunnelissa. Miten se olikaan se minun jankutukseni?

No, jotenkin näin: ” MAL-sopimus astui voimaan vuoden 2013 alussa. Tässä ei todella ole mitään pahaa - pelkkää hyvää. Mutta onko tämä jotenkin järkevää suuresti mainostetun verkostokaupungin toimintaa ajatellen? Miksi Lohja on ulkopuolella, miksi Riihimäki ei ole mukana, mitä sitten sanotaan Porvoosta? Todellinen verkostokaupunki kaipaa solmupisteitä. Se ei synny ”nukkumaesikaupungeista” tai ”jälkimaaseudusta”. Miksi siis Lahti ja Hämeenlinna eivät ole tässä yhteistyössä? Olen kysynyt tätä asiaa monessa blogissani. Olen myös kysynyt sitä erinäisissä luennoissani. Mutta kukaan ei vastaa. Tulee sellainen tunne, että kysyn jotain aivan omituista. Eihän tällaisia kysymyksiä voi esittää. Kaikki on sovittu, eikä mitään jo sovittua voi muuttaa. Varsinkin kun se mitä on sovittu, on vaivalla matkaansaatettu. Erityisesti kuitenkin kummastelen sitä, että miksi kaikissa esittelytilaisuuksissa aina pyydetään kommentteja tai kysymyksiä, kun niihin ei kuitenkaan haluta vastata?”

Tässä on se kuva sormikaupungista. Värillisellä on Harvian metropoli mallia 1946. Sinisellä on Uudenmaan raja. Valkoisella on MAL-alueen raja. Harmaa kuvaa laajennettua metropolia.

Siinä toivossa, että joku lukisi ja vaikkapa valistaisi minua omasta todennäköisestä ajatusharhastani, laitan tähän linkin tuohon blogiini viime marraskuulta. http://penttimurole.blogspot.fi/2014/11/nyt-kiihdytetaan-kenen-mandaatilla.html  Se kirjoitettiin Kansallismuseon auditoriossa pidetyn HSL:n MASUSEMINAARIN jälkeen. Lisäksi laitan tähän vielä uudelleen samassa blogissa esittämäni kuvan. Miksi uudelleen? Siksi, että havaitsin netistä eräiden lahtelaisten poliitikkojen haikailevan Helsingin metropolialueen osaksi. Harvinaisen järkeviä ihmisiä. Keitä he ovat?

Riihimäki, Hämeenlinna ja Lahti, laajan metropolialueen radanvarsikaupungit?

Demareiden kansanedustaja Lahdesta, Mika Kari näyttää jo 4-5 vuotta sitten puhuneen Lahdesta metropolialueen osana. Elokuussa 2014 hän kirjoittaa blogissaan: ” Päijät-Hämeen kunnat esittivät aiemmin yksimielisesti toiveensa kuulua Uudenmaan erityisen vaativan sairaanhoidon palveluiden piiriin. Muissakin palveluissa alueemme asukkaiden luontainen asioimissuunta on kohti Uuttamaata, ei kohti Tamperetta. Kyse ei ole vain tärkeiden terveyspalveluiden järjestämisestä, vaan myös Päijät-Hämeen asemasta Suomen kartalla. Olemmehan jo nyt osa pääkaupungin metropolialuetta, eikö niin?” http://www.mikakari.fi/blogi/?p=2 

Aiemmin hän kirjoitteli tällaista: ”Tässä tilanteessa Lahden ja koko ympäröivän seudun on yhdessä pysyttävä tarjoamaan pääkaupunkiseudun kasvulle vaihtoehto. Meiltä löytyy kohtuuhintaista ja tarvittaessa korkeatasoistakin asumista, vaikka järvien rannoilta, sekä palveluita joita voi löytää vain yli 100 000 asukaan kaupungeista. Sellaisena, oikeana kaupunkina, olemme ensimmäinen kehä III:ta pohjoiseen lähdettäessä.” 

Hän kysyy: ” Vaikka metropolipolitiikka asiatasolla kuuluukin vain pääkaupunkiseudun kunnille, olisi mielekästä pohtia miten metropoliseudun lähiympäristö voisi palvella pääkaupunkiseudun kasvupaineiden puskurina. Eduskuntavaalien jälkeen koottavan uuden hallituksen toivoisin nykyistä monipuolisemmin pohtivan mm. sitä, miten esim. Riihimäki, Hämeenlinna ja Lahti radanvarsikaupunkeina voisivat nykyistä tehokkaammin liittyä osaksi toimivaa metropolia.” Järkevää puhetta!

Metropoleista ja kaupunkialueiden kilpailukyvystä näyttää puhuvan myös valtiotieteiden tohtori Timo Aro. Hänellä on mielenkiintoista tilastografiikkaa Suomen kaupunkiseutujen kehityksestä. Esimerkiksi tämä: http://www.slideshare.net/fullscreen/TimoAro/lahden-ketteryys-ja-kilpailukyky/14

Sote-alueet tämänhetkisen suunnitelman mukaisina. Ovat ilmeisesti ja toivottavasti nuuttumassa,

Kaikenkirjavuus kevään trendinä

Tästäpä kaikesta innostuneena ryhdyin hieman tarkastelemaan tilastoja. En kylläkään tieteellisesti vaan aivan kvasitieteellisesti. Mutta muistammehan sen, ettei tulevaisuudentutkimus ole tiede. Mitään empiiristä tutkimusaineistoa tulevaisuudesta ei ole olemassa. Meillä on kyllä käytettävissämme tilastotieteilijöiden salainen ase. Se on trendi. Ja niinpä sitä käytetäänkin yhdyskuntatutkimuksessa aivan hulvattomasti. Sillä viitoitetaan jopa vuosisadan päässä olevia tulevaisuuksia. Teollisuus ja kauppa ovat hieman viisaampia. Heillä trendit ovat kvartaalin mittaisia. He myös luovat trendejä. Muodissa trendi ei ole ”määrätietojen avulla laskettavissa oleva suunta” vaan se on ”leimallinen piirre muodissa tai käyttäytymisessä” – kaikenkirjavuus kevään trendinä – kuten nyt keväällä 2015”. Trendiä eivät siis päätä ostajat vaan myyjät. Se ei myöskään ole suunta, se on täysin epälineaarinen prosessi. Toisin on meidän kaupungeissamme ja yhteiskuntatieteissä. Siellä näyttää hallitsevan ikuinen jatkuvuus. Täydellinen muutoksettomuus. Ja niinpä minä nyt sitten alan tutkijoiden tapaan otan pari trendiä, toinen on 10 vuoden trendi, sillä katselen Suomea ja maakuntia ja erityisesti Uuttamaata. Ja toinen on 1 vuoden trendi. Sillä sinkoan itseni sadan vuoden päähän.

Trendit ovat kuulemma tällaisia.

Kaikella on syynsä – jopa ennusteen ihmettelyyn

Yksi syy on se, että ystäväni Pentti Lahtonen moitti minua. Hän sanoi blogeissani aina olevan KAUPUNKI, KAUPUNKI, KAUPUNKI. Hän asuu koiransa kanssa Ulvilassa. Hän ihmetteli maaseudun tulevaisuutta. Kirjoita jotain maaseudusta! Minuakin on ihmetyttänyt puhe maaseudun tyhjenemisestä. Onko se totta? Ja onko se pääkaupunkiseutu, joka muun Suomen tyhjentää? Pääkaupunkiseudun tai onko sitten merkillisen epämuodostelman, eli MAL-alueen kasvusta puhutaan räjähdysmäisenä. Päätän siis valistaa itseäni. Koska en hyväksy tuota MAL:lia, tarkastelen sen sijaan Uuttamaata. En hyväksy myöskään Uuttamaata, haluan siihen Hämeenlinnan ja Lahden sormet, mutta helpottaakseni tilastollista suoritustani tarkastelen nyt Uuttamaata ja muuta Suomea. Kysymys siis oli: tyhjeneekö muu Suomi Uudellemaalle? Kysymys ei ollut: tyhjenevätkö haja-asutusalueet kaupunkiseuduille?

  

Vuosina 2000-2011 väestö on kasvanut suhteellisesti eniten Oulun kehyskunnissa (2 % vuodessa). Toiseksi eniten kasvua tuona aikana on ollut Kirkkonummella (1,7 %). Metropolialueen kasvu oli 1 % vuodessa, kun se Helsingissä oli 0,7 % vuodessa. Espoo kasvu (1,5 %) oli lähes sama kuin Oulun kasvu. Tampere, Jyväskylä, Vantaa ja Kerava kasvoivat noin 1 % vuodessa. Väestön kasvu tuona kymmenvuotiskautena oli koko maassa 0,4 % vuodessa ja Uudellamaalla 1 % vuodessa.

Vuosi 2014 on nyt minun kaiken kattavan trendiennusteeni lähtökohta. Siitä aion singahtaa vuoteen 2100. Tuona armoitettuna vuonna muualla Suomessa kuin Uudellamaalla nettomuutto maan sisällä valui Uudellemaalle. Heitä oli noin 5000 henkeä. Luonnollinen väestönkasvu eli syntyneiden ja kuolleiden erotus oli muutama sata ihmistä – miinusmerkkinen. Siirtolaisuus oli ainoa kasvutekijä. Muun Suomen väestö kasvoi lähes 10000 siirtolaisella. Tämä on kasvua 0,2 %. Uudellamaalla kasvu oli 1,2 %. Tämä tarkoittaa lähes 20000 henkeä. Heistä 8000 oli maahanmuuttajia ja 6500 luonnollista väestönkasvua eli syntyneiden ja kuolleiden erotus.

Suhteellinen väestönmuutos muualla Suomessa vuonna 2014 oli 2,2 asukasta lisää tuhatta asukasta kohti, kun se Uudellamaalla oli 12 asukasta lisää 1000 asukasta kohti. Uudenmaan nettoväestön-muutoksesta 5/1000 oli siirtolaisuutta, 4/1000 oli luonnollista kasvua ja 3/1000 oli muualta maasta muuttaneita.

Uudenmaan väestönkasvu näyttää valtaisalta, kun sitä vertaa muihin Suomen maakuntiin. Uusimaa kasvoi lähes 20000 asukkaalla vuonna 2014. Kaikki muut maakunnat, eli muu Suomi yhteensä, kasvoi 3500 asukkaalla. Uudenmaan loppusaldosta siirtolaisuutta oli 8000 henkeä eli 42 %. Muun Suomen loppusaldosta siirtolaisuus oli 9000 henkeä eli 260 %.

Onko Uusimaa ainoa kasvava maakunta? Tämä nyt kiinnostaa. Uusimaa on kyllä vahvimmin kasvava maakunta. Kasvua on lähes 13 uutta asukasta per 1000 olevaa asukasta. Mutta on muitakin kasvavia maakuntia. Tasolla 6-8 uutta asukasta per 1000 olevaa asukasta ovat Pirkanmaa, Pohjois-Pohjanmaa, Pohjanmaa sekä Keski-Pohjanmaa. Kauaksi ei jää myöskään Varsinais-Suomi. Pohjanmaalla synnytään enemmän kuin kuollaan. Sisäistä maassamuuttoa kasvutekijänä ei Uudenmaan lisäsi näytä olevan muualla kuin Pirkanmaalla - no mitä nyt nimeksi Varsinais-Suomessa ja Pohjois-Savossa. Sisäinen muutto on katastrofaalista Kainuussa, Kymenlaaksossa ja Lapissa. Väki lähtee muualle hommiin. Etelä-Savossa olisi hyvä harjoittaa hieman enemmän makuuhuonehommia. Siirtolaisuus on ainoa plussamerkkinen väestötekijä suurimmassa osassa maakuntia. Ylivoimaisesti suurimmat siirtolaisuudella väkilukua kasvattavat maakunnat ovat Uusimaa ja Pohjanmaa.

100 vuoden ennuste - kvasitiedettä

Ryhdyin nyt laatimaan lupaamaani mahtavaa 100 vuoden ennustetta. Tyhjeneekö Suomi vai täyttyykö se? Siirtolaisuuden suhteen oli lähtökohtana suunnilleen vuoden 2014 nettosiirtolaisuus, joka oli koko maassa 17400 henkeä. No itse asiassa laskin tuon tulevaisuuden luvun 1000 henkeä pienempänä. Uudellemaalle muuttajia saatiin 7200 henkeä eli 5 henkeä per 1000 asukasta ja muualle maahan 8800 henkeä eli 2,4 henkeä per 1000 asukasta. Vuosien mittaan sitten siirtolaisuus kasvaisi. Suhteessa väkilukuun se säilyisi kuitenkin samana kuin nyt. Vuonna 2100 siirtolaisia saapuisi Uudellemaalle 16000 henkeä (netto) vuodessa. Siirtolaisten lähtömääränä pidin Uudellamaalla 160000 henkeä ja muualla Suomessa 140000 henkeä. Luonnollinen väestönkasvu ja maassamuutto olivat ennusteessani Uudellamaalla 7 henkeä per 1000 asukasta vuodessa ja vastaavasti muualla Suomessa 2,4.

Tässä on tämä täysin teoreettinen ja kvasitieteellinen ennuste Suomen väkiluvun kasvusta. Siirtolaisten määrä kasvaa ennusteen mukaan vuosittain suhteellisesti samalla määrällä kuin heitä nytkin nettona saapuu. He sekaantuvat kantaväestöön ja integroituvat. Heidän syntyvyytensä asettuu samalle tasolle keskiarvoväestön kanssa. Siten tässä kaaviossa esitetty ”siirtolaisten” määrä ei tarkoita oikeasti mitään. Näyttäisi kuitenkin siltä että vuonna 2100 Uudellamaalla joka kolmannella ihmisellä olisi "vierasta verta", vastaava luku muualla Suomessa olisi joka neljäs. Jostain syystä koko Suomi ei tunnu valuvan Uudellemaalle.-Uudenmaan väestö kyllä kasvaisi kaksinkertaiseksi, yli 3 miljoonaan asukkaaseen. Muu Suomi pienenisi 0.5 miljoonalla asukkaalla 3,7 miljoonasta 3,2 miljoonaan. Ilman siirtolaisuutta väestö säilyisi tämän mukaan vakiona. Se edellyttää kuitenkin lasten tekoa nykyistä aktiivisemmin. Mitenkähän se onnistuu vanhusyhteiskunnalta?

  

Vielä hännän huipuksi vertailu viralliseen totuuteen. Panin tuohon kuvaan Tilastokeskuksen Suomen väestöennusteen vuoteen 2060 sekä Uudenmaan väestöennusteen vuoteen 2040. Lisäksi siinä näkyvät näiden ennusteiden trendiviivat vuoteen 2100. Minun ennusteeni ovat suoria viivoja muuttumattomaan tulevaisuuteen. Ne eivät ole totta, eivätkä yritä olla totta. Ne ovat pelleilyä. Mutta myöskään Tilastokeskuksen ennusteet eivät ole totta. Mikään ei ole totta, kun tulevaisuudesta puhutaan.

Opinko jotain?

Opin kuitenkin jotain. Havaitsin, ettei ole aivan todennäköistä se, että Suomi tyhjenee. Eikä myöskään se, että Suomi muuttuu siirtomaaksi. Vielä opin sen, että Uudenmaan olisi hyvä laajentaa reviiriään. Todennäköistä kasvua pitää hillitä ja aluetta pitää laajentaa. Ai, siksikö että tuo 3,5 miljoonaa ihmistä ei mahdu Uudellemaalle. No ei siksi ainakaan. 3,5 miljoonaa Uudellamaalla tarkoittaa 380 asukasta neliökilometrillä. Se on puolet Espoon tai Vantaan nykyisestä väestötiheydestä.