keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Onko aika loppumassa?

Pari päivää sitten Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen sanoi Suomen olevan pohjalla. Silloin hän jo tiesi jääkiekkomaajoukkueen putoamisen. Nyt olemme sitten varsinaisesti pohjan pohjalla kun vielä Pentti Kurikan Nimipäivät pudotettiin jo lähes temppelin harjalta. Miltei kaksi miljoonaa suomalaista katseli televisiosta Suomen Leijonien tylytystä. Varmaan saman veraan suomalaisia näki PKN:n pudotuksen. Maailmalla katsojia oli varmaan 150 miljoonaa. Kaikki toivo häipyi savuna ilmaan. Nyt kun olemme pohjan pohjalla on mahdollisuus vain nousta. No, se tapahtuu ajan avulla. Mutta sitä ennen kannattaa vielä kuunnella mitä kurikkalaisilla oli sanottavaa:


Pertti Kurikan Nimipäivät - Aina Mun Pitää (Finland) 2015 Eurovision Semi-Final 1

Aika on nyt kortilla
Yhteiskuntasopimuksen laatijat keskustelevat ajasta. Työaikaa olisi lisättävä. Työajasta kiistellään. Guru Buntanpoika Nalle väittää suomalaisten tekevän lähinnä vähiten työtä koko maailmassa. Hän sanoi suomalaisten tekevän 70000 tuntia elämänsä aikana, kun aasialaiset värkkäävät yli 100000 tuntia eläissään. Onhan työajoissa eroa. Ajattelen italialaisia sukulaisiani. Henkisen työn tekijöitä. He viettävät kyllä virkistävän lounaan eli pikku siestan, mutta kotiin tullaan vasta seitsemän maissa. Työpäivä on paljon pitempi kuin meillä. Vapaa-aikaa ei tahdo jäädä lainkaan. Kun poikani oli harjoittelijana italialaisessa arkkitehtitoimistossa hän tuli kotiin sopivasti kahdeksalta syötävälle perheen yhteiselle illailliselle. Vapaa-aikaan ei riittänyt aikaa. Elokuviin ei kerinnyt, ei myöskään konsertteihin. Ykkösprioriteettina on aina perheen yhteinen ruokailu.

Ajankäytön laskelmat ovat mielenkiintoisia, mutta usein perusteiltaan sekavia. Lasketaanko aikaa koko asukasluvun suhteen vai lasketaanko vain jollekin ikäryhmälle? Onko vauvojen nukkuminen mukana laskelmassa. Hehän pääosin nukkuvat. Miten on vanhusten laita. Mekin aikamoisia pötköttelijöitä. No, tästä ei saa selvää kun tilastoja katsoo. Joka maassa ja jokaisella organisaatiolla ne ovat erilaisia. On siis tarkasteltava vain klumppeja ja suhteellisuuksia. Totuutta ei ole tarkasteltavaksi. Kun työaikaa ajatellaan pidennettäväksi noin 60 tunnilla vuodessa per työssäkäyvä tarkottaisi tämä noin 30 tuntia vuodessa per asukas ja edelleen noin 5 minuuttia vuorokaudessa per asukas. Työssäkäyvää kohti siis 10 minuuttia/vrk ja työssäkävijän työpäivää kohti runsas varttitunti. Nykyisin palkalliseen työhön kulutetaan Heksingin seudulla 138 min vuorokaudessa ja maaseudulla 139 min vuorokaudessa per asukas. Käytettävissä olevasta ajasta nuo luvut ovat 9,6 % ja 9,7 %. Uusi ehdotus lisäisi työaikaa 4 % ja muihin tarkoituksiin jäisi 1300 minuutin sijasta 1295 minuuttia. Vapaa-aika siis vähenisi 0,3 %. Mistä sen voisi ottaa? On se ainakin helpompaa kuin hallitusneuvottelujen menoleikkaukset. On nimittäin mistä ottaa.


Nämä luvut ovat Aalto yliopiston professori Junnilan esitelmäaineistosta kaapattuja. Suomalaiset tekevät työtä ja nukkuvat aivan yhtä paljon, oli sitten kysymys maalaisesta tai kaupunkilaisesta. Kodinhoitotöihin maalaiset panostavat enemmän. Kaupunkilaiset urheilevat enemmän, mutta ulkoilevat vähemmän. Kaupunkilaiset myös lukevat ja katsovat televisiota hieman maalaisia enemmän. Matkoihin käytetyssä ajassa on hieman eroja. Kaupunkilaiset käyttävät 4,7 % ajastaan matkoihin kun maalla selvitään 3,5 % osuudella ajasta. Minuuteissa nämä ajat ovat 67 ja 51 minuuttia vuorokaudessa per asukas.  Missään suhteessa erot eivät kuitenkaan ole merkittäviä.

Tämä kuva kertoo hieman asioita ryhmitellen Helsingin metropolialueen, muiden kaupunkien, puoliurbaanien alueiden ja maaseudun eroista ajankäytön suhteen Nyt monien hellimä ”kasautumisilmiö” ei näytä vaikuttavan juurikaan ihmisten ajankäyttöön. Mitä tästä sanot ystäväni Ode, kasautumisteorian mutuprofeetta. Sanot tietysti, ettei tässä tilastossa ole lainkaan edustettuna ”lisääkaupunkiakaupunkilainen”.

Pohditaan hieman mistä ottaa
Olisi siis otettava 5 minuuttia 1300 minuutista. Juustohöylä tuntuisi hyvältä ratkaisulta. Kukaan ei huomaisikaan tuota 3 promillen siivua. Juustohöylä ei ole muodissa, pitää olla rohkea, sanoo Sipilä. Otetaanko nukkumisesta ja lepäilystä? Ei, annetaan ihmisten nukkua tuo 540 minuuttia eli 36 % ajastaan. Viihteeseen ja kulttuuriin käytetään 24 minuuttia. Sovitaan: siihen vähään ei kosketa. Mikään kotityökään ei tunnu helposti rokotettavalta. Kotityöt tosin vähenevät kun me kaupunkilaistumme. Ehkä sieltä irtoaisi pieni siivu sillä kotityöt ovat selvästi suuri potentiaali. Maalaiset tekevät kotitöitä 150 minuuttia vuorokaudessa kun helsinkiläisillä luku jää 100 minuuttiin.  

Liikalihava Suomen kansa tarvitsee urheiluun ja ulkoiluun käytetyn 40 minuuttiansa. Ei kosketa siihen. Miten sitten tietokone, älypuhelimet, some ja pelit? Paljonko sinne uppoaa? Tilaston mukaan kaupunkilaisilta uppoaa 55 minuuttia, ja maalaisilta 41 minuuttia vuorokaudessa. Luvut näyttävät muuten hyvin vaatimattomilta. Mutta maalaiset elävät selvästikin terveemmin, vähemmän pelejä ja enemmän kotitöitä. No, ei tästä nyt selvää leikkauskohdetta löytynyt, mutta Sipilälle voisi kuitenkin ilmoittaa, ettei tuon viisiminuuttisen kaappaaminen ole todellakaan ajankäytön ongelma, jos se on ongelma, se on arvovallan ongelma.

Aika toistaa itseään
Vuonna 1991 valtaan astui Esko Ahon sinimultahallitus, täydennettynä ruotsalaisilla, ja olipa mukana myös nyt ryvettäytynyt Toimi Kankaanniemi kristillisistä. Ahon hallitus seurasi Holkerin sinipunahallitusta. Joku sanoo Holkerin hallituksen perintöä täysin olemattomaksi. Muistuttaa siis sitä mitä Katainen-Stubb-Urpilainen-Rinne sateenkaarihallituksista sanotaan. Ilaskivi moittii erityisesti hallituksen asuntopolitiikkaa. Hän kirjoittaa vuonna 1991 tuohtuneena oman pääkaupunkiseudun rakentamista koskevan selvitysmiestehtävänsä tulosten hautautumisesta näin: ”Nyt kun on käytettävissä oma selvitystyöni ja muita samanaikaisesti valmistuneita raportteja, on olemassa valmiit lakiesitykset ja päätösehdotukset, valtioneuvoston tulisi lyödä nuija pöytään ja lähettää paperit eduskuntaan päätettäväksi tai virkakoneiston ratkottaviksi. Tällaista poliittista tahtoa ja päätöksentekokykyä ei hallituksella ole. Sama virkakoneisto sen alapuolella, joka on luonut asuntopoliittisen umpikujamme saamattomuudellaan, on jälleen ottanut todellisista päätöksentekijöistä täydellisen ylivallan. Se on suomalaisen asuntopolitiikan surkea koko kuva!”

Hallitus ilman tahtoa
Ilaskiven moittimassa valtioneuvostossa, syyskuussa vuonna 1990, oli pääministerinä Harri Holkeri, valtionvarainministerinä Matti Louekoski, sisäasiainministerinä Jarmo Rantanen, oikeusministerinä Tarja Halonen, ympäristöministerinä Kaj Bärlund ja liikenneministerinä Ilkka Kanerva. Ilaskiven mukaan tällä hallituksella ei ollut poliittista päätöksentekokykyä eikä tahtoa. Kovia nimiä siis, mutta tahto todellakin puuttui. Hallitus ryhtyi laman torjuntaan ja pääministeri tarjosi aamiaispöytään silakkaa kaupunki- ja asuntopolitiikan sijaan. Saattaa myös olla, että Ilaskivi oli hallitukselle persona non grata. Ministereillä saattoi olla vaikeata määritellä, millä kohtaa yhteiskuntapolitiikan kentässä hän varsinaisesti liikkui. Raimo Ilaskivi oli ja on radikaali kannanotoissaan. Hän ei todellakaan pelännyt sosialistin leimaa. Paul Krugman sanoo nykyistä maailman talouskriisiä arvioidessaan: ”Finanssijärjestelmän pelastajien ei tule pelätä sosialistin leimaa vaan toimia.” Ilaskivi toimi, mutta ”byrokratian saamattomuus” synnytti suomalaisen asuntopolitiikan ”surkean koko kuvan”.

Esko Ahon sinimultahallitus toimi siis vuosina 1991-1995. Presidentti Koivisto vastusti ankarasti velkaelvytystä. Hän näytti myös olleen täysin eri mieltä kuin nykyiset demarikollegansa infrainvestointien elvyttävän vaikutuksen suhteen. Tämä siis tapahtui vuonna 1993. Paavo Lipposen Murrosten aika -kirja kertoo näin (WSOY, 2014): ”Koivisto pani pari viikkoa myöhemmin antamassaan suuressa haastattelussa vielä paremmaksi, nimeten rautatie-, tie- ja ydinvoimalahankkeet rahan haaskaukseksi. Kaikki voimavarat oli hänen mukaansa käytettävä vientituotannon hyväksi.” Paavo Lipponen itse sanoo tuolloin: ”Lyhyellä tähtäimellä tarvittaisiin elvytystoimia, mutta olisi vaarallista perustaa ne velkaelvytykseen. Se oli kuin hankittaisiin lisää köyttä hirtetyn taloon. Julkisia menoja on leikattava ja siirrettävä niiden painopistettä korkeampitasoisen tuotannon ja sitä tukevan perusrakenteen kehitykseen. Näitä investointikohteita olisivat asunto-, liikenne- sekä tutkimus- ja kehitysinvestoinnit.” Hän vielä lisäsi: Eurooppalaisia verojärjestelmiä, kuten kiinteistöveroa tulisi hyödyntää enemmän.”

Koivisto puhui vientivetoisuudesta, siitä puhuvat kaikki
Oikeastaan eksyin täysin alkuperäisestä aiheestani. Se on tavanomaista. Minun piti pohtia huomattavasti suurempaa juttua. Se on Suomen ”vientivetoisuus”. Vielä nykyinen, mutta pian väistyvä valtionvarainministerimme on toistanut vientivetoisen teollisuuden mantraa. Hän jopa niputti Pisara-radan rakentamisen tuohon vientivetoisuuden kehittämiseen. Miten ne oikeastaan liittyvätkään yhteen? No, eivät mitenkään! Ajattelinkin hieman selventää itselleni vientimme kokonaisuutta ja erityisesti mahdollisuuksiamme lisätä vientiä ja tässä erityisesti palveluvientiä. Mahdollisuudet ovat rajattomat – sen tiedämme. Mutta, miten osaamme lähestyä ongelmaa? Mihin olisi panostettava? Kuka tekee ja mitä? Yritykset tietysti, mutta mistä löydämme ne yritykset? Ja ennen kaikkea, mistä kaivetaan esiin innovaatio? Ja mistä näille yrityksille saadaan asialle vihkiytynyt johto? Johto, joka lähtee maailmalle? Voiko valtiovalta tukea? Auttaako tuki jos yrittäjät puuttuvat? Paljon hataria kysymyksiä, vastaukset eivät näytä olevan sen paremmin agendalla.

Missä ovat potentiaaliset vientimarkkinat?
Suomi on säästänyt ansiokkaasti esimerkiksi ulkoasianhallinnossa. Suurlähetystöjen ja edustustojen määrää on leikattu rajulla kädellä. Samalla olemme menettäneet läsnäoloamme. Samalla tavalla kehitysyhteistyössä olemme siirtyneet kahdenvälisestä avusta kansainvälisten organisaatioiden kautta kulkeviin meidän hallintamme ulkopuolella oleviin rahavirtoihin. Puhumme paljon demokratiavajeesta – vähemmän kansainvälisestä kaupasta, joka on myös kehittyvän maailman ainoa tie. Toinen kuviteltu tie on kumivene. Pitää kuitenkin tarkistaa tuo läsnäolon määrä ja lähetystöt, ettei tule annettua väärää todistusta maamme ulkoasiainhallinnosta. Tarkastus osoitti yllättävänkin hyvää kattavuutta. Eräät aukot Suomen osalta kiinnittävät huomiota naapurimaihin verrattuna. Miksi emme ole mukana Bangladeshissa, Sri Lankassa, Pakistanissa, Azerbaijanissa, Kuubassa, Sudanissa, Ghanassa ja Ugandassa?

Pikku analyysi kertoo Suomen suurlähetystöjen määräksi noin 67, kun ruotsalaisilla on 88 suurlähetystöä ja tanskalaisilla 78 suurlähetystöä. Suomen ja Tanskan Afrikka-peitto on Ruotsiin verrattuna suppea. Etelä-Amerikkaa peitetään laajasti, taloudellinen yhteistyö on kuitenkin melko vähäistä. Kannattaisiko tuota peittoa siirtää Aasiaan?

Suomen vienti suuntautuu aivan liian voimakkaasti Eurooppaan. Varsinkin Aasian osuutta olisi nostettavissa huomattavasti, Aasian osuus on nyt lähinnä naurettava. Amerikoita olisi myös nostettava. Samoin rahakkaat öljymaat näyttävät olevan suomalaisten vientimiesten (naisten) ulottumattomissa. Onko niin, että Suomi ei tuota mitään kiinnostavaa? Ei tavaroita, ei lääkkeitä, ei palveluja, ei elintarvikkeita, ainoastaan hissejä ja pelejä?



Parlamentaarinen komitea tutki tulevaisuutta
Parlamentaarinen tulevaisuuskomitea teki analyysin tulevaisuudesta. Etsittyjen ja löydettyjen hankkeiden joukosta saattaisi löytyä juuri ne toimialat, joilla Suomi saadaan nousuun. Valitettavasti komitean tutkimuksessa ei suoranaisesti kiinnitetty huomiota vientipotentiaaliin. Enemmänkin pohdittiin innovaatioita kansainvälisellä tasolla. Mutta kiitettävää kaikin puolin! Vaikka itse sanonkin, sinun kannattaisi lukea blogini alla olevasta linkistä:

Blogissani analysoin tulevaisuusvaliokunnan työtä laajemmin, mutta erityisesti keskityin radikaaleihin teknologiamuutoksiin. Kuvassa näkyvät eniten pisteitä saaneet kohteet.

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan pisteytyksestä saattaisivat löytyä ne toiminta-alueet, joilla Suomen vienti saadaan nousuun. Siellä on aika monia liikennealan ideoita. Aurinkoenergia nousu oli havaittavissa. Oma ala, rakentaminen ja suunnittelu, niin kaupunkien kuin talojenkin osalta ei ole juuri päässyt listoille. Maailman kaupungistuminen ja kehitysmaiden kaupunkislummiutumisen jättiongelma, siinä haasteita jotka on ollut parasta unohtaa. Siinä on kuitenkin suomalaisen vientivetoisen toiminnan suuri mahdollisuus. osa on ilmeistä itsekkyyttä. Osa on globaalia velvollisuutta ja pakkoa.

Karoliina Korppoo!
Tulevaisuusvaliokunnan analyysistä voisi tehdä nyt sellaisen tulkinnan, että Suomen kannattaisi vientituotteita etsiessään panostaa etätyön työkaluihin ja yhteiskunnan pelillistämisen juttuihin. Oiva esimerkki onkin Karoliina Korppoo Tampereelta. Hänen poppoonsa loi typerältä sinänsä tuntuneen SimCityn ideaan perustuvan ja etenkin liikenteen visualisoinnin osalta hyvin kehittyneen, suosioon nousseen version. Eipä tuokaan versio kovin järkevältä näytä. Ei sillä ainakaan pääkaupunkiseudun maankäyttö-, kaavoitus – ja liikenneongelmia ratkota. Jos kuitenkin panee päähän positiiviset lasit, voisi väittää, että pelillistämisellä voitaisiin kehittää aivan oikeita työkaluja esimerkiksi nyt käytävien hallituksen ohjelmaneuvottelujen simuloimiseen ja iteroimiseen.”


Cities: Skylines - Reveal Trailer - GAMESCOM 2014 
  
Karoliina Korppoo on gootti ja blogisti: http://bonesandlilies.blogspot.fi/

Toroidion!
Tulevaisuusvaliokunnan listalla robottiauto on hyvin korkealla. Siinäpä asia, joka ei ole saanut minua uskoon. Sen sijaan suomalaisten kehittämä sähköautoinnovaatio on jotain merkillepantavaa. Kunhan saavat patentoitua ja käyttötestattua. Tukea lisää sinne Suomen valtio! Uskon että sähköautomies Sipilä tuon tarpeen hyvin ymmärtää.

Innovaatio on ihmisten juttu. Robottiautoa tärkeämpi on sähköauton konsepti. Yllättävän mahtavaa oli kun raaseporilaisen Toroidion Oy:n toimitusjohtaja Pasi Pennanen esitteli prototyyppinsä Monacossa. Onko hän Suomen Musk? Kokemusta hänellä on kansainvälisen autoteollisuuden palveluksessa. Pennanen työryhmineen on kehitellyt sähköautoa ja erityisesti sen uudenlaista voimalinjaa neljän vuoden ajan. Nyt ovat patentit vetämässä. Onnea matkaan! Tukea Pennasen porukkaa on saanut mm. Tekesiltä.

Educluster!
Oppimisen uudelleenorganisointi on listalla tärkeä. Suomen PISA menestyksen olisi luullut synnyttävän koulutustaidon vientiä, oppikirjoineen, videomateriaaleineen kaikkineen. Muutamia vuosia sitten tästä suorastaan vaahdottiin. Valtuuskuntia vieraili Saudi-Arabiassa ja muulla. Suuria bisneksiä oli odotettavissa. Varsin suureksi ei tuo opetuksen myynti ole kasvanut. Se on ehdoton floppi. Nouse Educluster ja valloita maailma!

On kiinnostavaa ja mainiota, että Jyväskylän yliopiston Educluster on ollut näinkin monessa paikassa mukana. Usein toiminta on kuitenkin ollut hyvin missionääristä. Ollaan oltu kertomassa Suomen opetusmenestyksen salaisuudesta. Se ei riitä. Tästä alasta pitäisi kehittää yksi henkisen viennin ja kaupankäynnin keihäänkärkiä! Volyymi pitäisi moninkertaistaa. Sen velvoittaa Suomen luokitus maailman kärkeen oppimisen kehittämisessä. Mutta siitä on tehtävä myös bisnes.

Veto loppuu. Ongelmat ovat liian suuria hahmoteltaviksi. Henkisen alan on itse noustava viennin kärkeen. Hyvinvointiyhteiskunta on meidät nukuttanut. Herää Suomi! Palvelujen viennin tulisi olla ekspotentiaalisessa nousussa. Se on laskussa. Rakennusala ja arkkitehtuurin ja insinööripalvelujen vienti on täysin nolla! RIL-päivät, SAFA-päivät, yliopistot ja korkeakoulut, ihmiset ja yritykset tehkää jotain!

4 kommenttia:

  1. Välillä on hyvä hengähtää ja seurata puiden kasvua. Mutta nälän alkaessa kurnia, voisiko auttaa fyrkan haalimisessa maailman turuilta, jos englannista tehtäisiin kolmas virallinen kieli Suomen tai EU:n alueella.

    VastaaPoista
  2. nohei Pentti,
    Johan on tulevaisuusporukka venynyt todelliseen rimanalitukseen!! Lista on kuin leikkikoululaisten pikkujoulukisasta. Missä on esimerkiksi:
    - energiateollisuus (Fortum, metsäklusterin bioporukka jne)
    - konepaja&hightech (Kone, Nokia, jne)
    - metsäteollisuuden uudet jalostustuotteet (rakentamiseen, pakkausteollisuuteen jne)
    - cleantech (kierrätys, talteenotto, energiahyöty jne)
    - clean tourism (etelän ruuhkalomien vaihtoehtona)
    Jos tuolla tulevaisuusporukan tuotelistauksella nostetaan Finland suosta niin kyllä kannattaa varautua PITKÄÄN LAMAAN TAI LYÖDÄ NYT JO LAPPU LUUKULLE!!!
    Hälsningar
    Bjöte

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bjöte,
      Kyllähän listat ovat ovat ihan paikallaan. Riittävän down to earth juttuja. Listat sisänsä eivät kuitenkaan käännä taloutta nousuun. Se, miten ne pannaan toimeen, on ratkaisevaan. Mikäli kyetään etenemään kaikilla noilla aloilla, nousu lienee hyvin todennäköistä

      Poista
    2. Tuskinpa aika on lopussa,
      Mutta kokonaisvaltaisesti Suomessa on mielestäni aina puuttunut pikkäjännitteinen talouspolitiikka.
      Nykyinen yritysverotus ei tällähetkellä ole kannustava perustamaan uutta yritystä.
      Ja lisäksi jo olemassa oleville vientiä edistäville yrityksille asetetaan paljon taloudellisia rajoitteita.
      Mutta nyt kaikki taloutta mittaavat tilastot Euroopan taloudessa ovat lähteneet nousuun, niin miksi sitten ei meillä?
      Tähän kun saisi järjellisesti perustellun selvityksen, ilman turhia selityksiä, niin ehkä voisimme luoda pitkäjännitteisen talouspolitiikan.

      Poista