Soitan Libyaan, Ali vastaa!

Odotuksen vallassa näppäilen puhelimeeni nimen Ali Aburowais. Hän on libyalainen ystäväni ja 90-luvun tilaajamme. Silloin hän oli alle kolmekymppinen nuori arkkitehti. Koulutuksen hän oli saanut Benghazissa, suomalaisten toimesta. Siitä oli jäänyt jälki. Soittelen hänelle kerran tai pari kuukaudessa. Olen tehnyt niin siitä lähtien kun poistuin maasta viimeisen kerran vuonna 2009. Haluan kysyä tilanteesta. Ali on misuratalainen, mutta asuu ja työskentelee Tripolissa. Nyt tosin työmaa on ollut pysähdyksissä jo vuosia. Niin kuin kaikki muukin tuossa maassa. Hän vastasi puheluuni Misuratasta. Nyt on Ramadan ja silloin ihmiset haluavat olla lähellä suurperheitään. Hän sanoo tilanteen kohta olevan hallinnassa. Misuratalaiset muodostavat taistelukärjen. Nyt oli kotiin tuotu Sirtestä runsaasti toistasataa vainajaa.  Mutta Alin mukaan homma on hoitumassa. Hän on joutunut seuraamaan ensin Gaddafin kaatamisen taistelua ja nyt Misuratan prikaattien taistelua ISIS:iä vastaan.  Muistan hänen terhakan pikkupoikansa. Nyt poika on osallistunut taisteluihin torrakko kainalossa. Isä on toiveikas. Hän uskoo vielä maan nousevan nykyisestä kaaoksen alhosta.

Olen käynyt tuossa maassa 240 kertaa ja asunut tuossa samaisessa maassa 10 vuotta - edestakaisin matkustellen, mutta kuitenkin. Ensimmäisen kerran kävin Libyassa vuonna 1975. Silloin eversti Gaddafi oli ollut vallassa 6 vuotta. Kun hänet surmattiin kotikaupunkinsa Sirten valtatien tierumpuun, hän oli kerinnyt hallita ja vallita 41 vuotta. Nyt Sirtessä taistellaan. Sirteen sisältyy minun osaltani valtavasti muistoja. Ensimmäisen kerran toimimme Sirtessä kun Libyaan tehtiin kaikkien rantakaupunkien 100 Meter Zone projektia. Sitten 80-luvulla totuimme ohittamaan Sirten kaupungin työmatkoilla Ras Lanufiin. Ras Lanuf sijaitsee 220 kilometriä Sirtestä ja Sirte 450 kilometriä Tripolista. Ensimmäinen huippukohde Sirtessä oli Sirt Bay Hotel. Siitä tuli eräänlainen maailmanennätys – niin suunnittelussa kuin rakentamisessa. Varsinaisesti Sirten matkailu sai alkunsa vuonna 1991. Silloin tilaajaorganisaatiomme päämaja siirtyi Sirten kaupunkiin ja työn alle tuli useita kohteita. Suurin ja tärkein oli Sirt Congress Hall. Juuri se Ougadougou konferenssikeskus, jossa ISIS nyt vielä pitää päämajaansa. Sanovat sitä myös pommitetun. Kaupungin keskustassa on muitakin meille suomalaisille tuttuja valvontakohteita. Siksi kaupungin tilanne ja kohtalo nyt kiinnostaa.

Samalla kun suren kansan kärsimyksiä, ihmettelen meidän hankkeidemme säilymistä ehjänä taistelujen melskeessä. Tähän mennessä ainoa, jonka olen satelliittikuvista havainnut tuhotuksi, on Sirten kongressiteltta. Tai niitä on kaksi, molemmat on tuhottu. Uutiset kertovat suurta kongressikeskusta pommitetun. Kun katselen 2016 satelliittikuvia, näen sen vielä ehjänä. Mutta mitä juuri nyt tapahtuu? Se on kysymysmerkki.

Töitä tehtiin ihmisten kanssa. Sirten suomalaishistorian aikaan suomalaiset valvoivat kaikkia suuria rakennuskohteita. Valvojia oli kymmenen vuoden aikana paikalla ehkä 35 henkeä. Suunnittelijoita vieraili Sirtessä yhtenään. Paikka tuli siten monille suomalaisille hyvin tutuksi. Laitanpa tähän nyt kuvat tärkeimmistä Sirtessä vaikuttaneista tilaajista. Vasemmalla ylhäällä pääpomot Ali Shibani ja Ali Dubeiba. Oikealla ylhäällä Ibrahim Scudri ja Hadi Sherif. Vasemmalta alhaalla Ali Aburowais, Adel Maher ja Ibrahim Saleh. Kaikki tuntuivat silloin olevan kovin iloisia. Miten nyt suu pannaan?

Libyan militiat

Libyan Dawn eli Fajr Libya on pro-vallankumouksellinen ja islamismiin kallistuva, mutta kuitenkin demokratiaa (CNG) kannattava yhteenliittymä. Tripolitanian seudun Libyan Dawn vastustaa Tobrukiin asettautunutta hallitusta (Council of Representatives) ja vaatii erityisesti Gaddafin aikaisten ex-ministereiden poistamista hallinnosta. Libyan Dawnin väki koostuu Misurata Brigadeista, Libyan Central Shield -joukoista ja LROR:sta sekä Zawian militiasta. Vielä joukkoon kuuluu Janzourin ritarit. Libyan Dawn vastustaa Kansallista Koalitiota sekä Haftarin ”hallituksen joukkoja”.

Libyan Dignity on taas Cyrenaican eli vanhan ”kreikkalaisen” Libyan luoma koneisto vallan konsolidoimiseksi. Läntisessä Libyassa valtaa pitää Libyan Army. Armeijan seurana on useita jihadisti-ryhmittymiä. Kuka kulloinkin sotii ketäkin vastaan – se on arvoitus? Armeijan johtajana on entinen Gaddafin upseeri ja sittemmin Gaddafin kuolemaan tuomitsema, nykyisin kenraali Khalifa Haftar.

Libyan hämmentävää militiakenttää kuvaa oheinen kaavio. Ottaako joku selvää kuka on kenenkä puolella?  Jihadistit ja maltilliset sekoittuvat iloisesti keskenään. Lännessä Zintanin väki tukee idän virallista armeijaa. Misuratan väki hallitsee länttä, Haftarin väki itää. ISIS:in vastaisessa Sirten taistelussa Misuratan prikaatit ovat avainasemassa.

Heimot ovat heimoyhteiskunnan tärkeä hallintamuoto. Gaddafi perusti valtansa heimojen yhteisöön. Libyassa on 140 heimoa. Niistä noin puolet osallistuu tavalla tai toisella yhteiskunnan rakentamiseen ja/tai hajottamiseen. Gaddafi jakoi valta-asemaa omalle Qadhadfa -heimolleen sekä vaimonsa Maqariha -heimolle. Osansa sai myös heimoista suurin Warfalla -heimo.

Heimoyhteisöillä on ratkaiseva rooli nykyisessäkin Libyassa. Heimojen kyky ja halu ylläpitää järjestystä ja yhtälailla epäjärjestystä ja toimia konfliktien sovittelijoina ja niiden synnyttäjinä on kapinan aikana ja sen jälkeen ollut avainasemassa. Valtaisat työttömät nuorisojoukot ovat otollista riistaa erilaisia aatteeseen verhottuja rosvojoukkoja tai puhtaita edunvalvontajoukkoja muodostettaessa. Heimot sitten tässä väistämättömässä kaaoksessa tarttuivat tilaisuuteen ja pyrkivät tietysti kostamaan vanhoja kalavelkojaan ja sen lisäksi hankkimaan rahaa ja vaikutusvaltaa. Tästä ovat osoituksena kymmenet maassa muodostetut militiaryhmät. Se, että Al-Qaida, Isis ja muut ulkopuoliset ovat kiinnostuneita maan indifferentistä tilasta, on vähintäänkin luonnollista.   Mutta heimoyhteisö hallintamuotona – se ei tule päästämään otettaan.

Sirten hotellin vierellä oli valtaisa teltta, samanlainen kuin mitä Suomessa herännäiset pystyttävät omia suviseurojaan varten. Se ei ollut meidän kongressitelttamme. Telttaan piti mahtuman nelisentuhatta heimojen edustajaa eli People’s Congress kokonaisuudessaan. Nyt havaitsen teltan hajotetuksi ja mieletön kasa tuoleja makaa maassa teltan tukirankojen vielä törröttäessä pystyssä. Muistan hyvin tuon teltan pystyttämisen. Se tapahtui ennen kuin meidän kongressikeskuksemme valmistui.

Sirt Bay Hotel

Oli syyskuu 1987. Markku Piispanen käveli Anwar Sassin kanssa Helsingin katuja. Sassi oli huippuasiakkaamme Ras Lanufin öljykaupungista. Hän oli myös kuningas Idrisin hallituksen ex-ministeri – ennen Gaddafia. Hänellä oli nyt diktaattorin toimeksianto, ehkä mahdoton, mutta kotimaansa äkillisiin tarpeisiin nähden lähinnä odotettavissa. Oli rakennettava 30 000 kerrosneliömetrin hotelli ja kokoustilat 11 kuukaudessa. Suunnittelukin oli vielä aloittamatta. Suomalainen Devecon voisi olla sopiva?  Se oli Markun missio.

Tontti oli olemassa Sirten kaupungissa. Urakoitsijaksi oli valittu turkkilainen Enka - vanha tuttavamme. Olihan Markku Piispanen – monien muiden suomalaisten ohella valvonut Enkan töitä Ras Lanufissa. Suunnittelu pitäisi aloittaa. Suunnitelman pitäisi olla shop drawings -tasoinen, niin ettei työmaalla jouduta enää mitään uudelleen keksimään. Lapio pitäisi saada maahan viimeistään joulukuun alussa. Silloin jäisi rakentajille aikaa 8 kuukautta. Suunnitteluaikaa olisi ruhtinaalliset kaksi kuukautta. Suunnittelua voitaisiin kyllä tehdä rinnan rakentamisen kanssa, mutta hankintojen pitäisi olla täydellisiä. Esimerkiksi perustamiskuviin tulisi liittää putkistokuvat, joissa jokainen T-kappale tai mutka on tarkoin spesifioitu. Myös pakkausten avaamiseksi tarvittavien työkalujen mukanaoloon on suunnittelussa varauduttava. Hotelli olisi rutiinia, mutta millainen kongressihalli voitaisiin rakentaa tässä ajassa? Senhän ei tarvitsisi olla suuri - vain 700 istumapaikkaa!

Kadulla kävelevät miehet, Anwar ja Markku havaitsevat Helsingin vanhalla messukentällä sirkusteltan. Syksy oli sirkusten aikaa. Idea! Tuossa rakennustapa! Tehdään siitä teltta. Mutta sirkusteltta ei käy. Keskellä salia ei voi olla tolppia. On siis innovoitava. Voidaanko siis tämä kaikki tehdä? Onko Devecon kiinnostunut? Pitäisi päättää heti. Hiekka juoksee tiimalasissa.

Deveconin toimitusjohtajana oli kokenut rakentaja Pehr Donner. Hänen selkeä mielipiteensä oli kielteinen.  Mahdoton tehtävä. Hallituksen kokous. Asiakassuhde Sassiin velvoittaa. Häntä on autettava. Mistä muualta hän voisi saada apua? Markku Piispanen hoitaa projektinjohdon. Jussi Jauhiainen lupaa piirtää hotellin kahdessa kuukaudessa. Kalevi Saanilahti toimii hotellin arkkitehtina. Pekka Rautimo taiteilee teltan. Eero Kontula on valmis speksaamaan vesihuollon putkenmutkineen samassa ajassa - kuvat 3D. Kaikki mitat on annettava xyz-koordinaatistossa. Infra hoituu Andy Sadlakin tottunein käsin. Steve Fairhurst piirtää maisemointiin liittyvät härvelit. Keskelle sisäänkäyntiä tehdään liikenneympyrä, jonka keskelle Liisa Ilveskorpi piirtää libyalaisen kaivon. Rakennesuunnittelijat suostuvat toistoa sisältävään systeemiin. LVI-insinöörit piirtävät hotellihuoneiden putkistoliitännät paketteina. Hannele Helkama-Rågårdh huolehtii tyylikkäistä sisustuksista. Kaikki onnistuu, aikataulu pitää ja kustannukset pysyvät ennakoituina.

”Roger Milla” tekee maalin

Sitten tuli suuri optio. Elettiin vuotta 1991. Sirteen piti suunnitella kongressihalli koko Afrikkaa varten. Me saimme tilaisuuden ja tilaajat saapuivat Helsinkiin. Oli alkamassa merkittävä arkkitehtuuriesittely. Konseptiluonnokset kongressipalatsista olivat valmiina. Olihan meillä sopimuksemme mukaan optio piirtää italialaisten suunnittelema kongressipalatsi uusiksi. Italialaisten suunnitelma seurasi A. Aallon henkeä. Toimiston päävetäjä, bulgarialainen naisarkkitehti oli intohimoinen Aallon ihailija.  Emme halunneet Aallon imitointia Libyan hiekalle. Halusimme häivähdyksen paikallisesta traditiosta. Asialla oli Devecon Oy:n osakkaana Arkkitehtitoimisto CJN Oy. Pääsuunnittelijana oli Kari Somma, jo Ras Lanufin öljykaupungissa paikalliseen kulttuuriin keitetty arkkitehti. Toimistossa oli säpinää. Suuri puinen pienoismalli lepäsi neuvottelupöydällä. Kuvia kiinnitettiin seinille. Pohjapiirustuksia, havainnekuvia, perspektiivejä, leikkauksia. Huoneessa hyörivät muut suunnitelman laatijat, Harry Henrikson ja Vuokko Härme. Jussi Jauhianen tyylikkäänä myhäillen ja toiveikkaasti vieraita odottaen.

Sirten kongressipalatsin (Ougadougou kongressikeskus) pääsalin mitoitusta ja muodon ideaa testattiin Leptis Magnan mahtavassa roomalaisteatterissa. Istumme Ali Aburowaisin ja Adel Maherin kanssa teatterin katsomossa, eri puolilla laajaa amfia. Testasimme näkyvyyttä ja kuuluvuutta. Yksi meni näyttämölle. Muut kuulostelivat ja katselivat. Tämä on kongressisalin jo kauan sitten pohdittu ja historian testaama perusta! Sirten ison kongressisalin halkaisijaksi tuli 90 metriä. Roomalaisilla vastaava mitta oli 70 metriä.

Kongressihallin viimeaikainen käyttö on ollut ISIS – porukan kansalle järjestämässä uudelleen koulutuksessa. Nöyrää porukkaa. Kuva on tältä vuodelta.

Takaisin neuvotteluhuoneeseen. Vieraat tunkeutuivat neuvotteluhuoneen ovesta kuin yhtenä nippuna. Etunenässä kuitenkin pitkänä ja ylpeänä, konkkonenä korkealla, Ali Aburowais, tilaajan nuori maestro. Hän loi pitkän silmäyksen innostuneena odottavaan suunnittelijakuntaan. Katse pyyhki kuvia ja mallia. ”Tämä on maghreb-arkkitehtuuria, sellaista emme halua!” Muut libyalaiset kuuntelivat säikähtyneinä, mutta hiljaa. Ali ilmoitti kokouksen päättyneen ennen sen alkamista. Hän halusi Helsinkiin - kauas Tapiolasta. Hölmistynyt suunnittelijakunta jähmettyi ja oli sanaton.

Kongressikeskuksessa oli suuri sali 4000 hengelle ja neljä pienempää salia 700 hengelle kukin. Kuvassa alhaalla näkyvä sisääntuloaula johti valtionpäämiehen huoneistoon sekä Presidential Meeting Roomiin. Hölmöä käyttää erilaisista tiloista englanninkielistä nimitystä. Suomenkielistä ei ole, enkä osaa arabiankielisiä kertoa. Siinä syy.

Neuvottelu keskeytyy. Suunnitelma oli tilaajan mielestä hajuton, mauton ja väritön. Suunnitelma oli teknisesti ja toiminnallisesti mainio, mutta arkkitehtonisesti hajuton, mauton ja väritön. Mikä nyt eteen? Kutsuin paikalle Jussi Jauhiaisen. Istuimme Lauttasaaressa pöytäni ääressä. ”Jussi, sinun ja vain sinun on nyt näytettävä arkkitehdin kyntesi. Sinulla on tasan viikko aikaa tehdä suunnitelma uusista lähtökohdista. Nyt esitetyn idean modifiointi ei tule menemään läpi. Niin selkeä oli tilaajan kanta. ”Tuhersin paperille ymmärrystäni kongressihallin ideasta. Jussin siniset silmät terästyivät, kuulin kunnianhimon kohinan. Tarvittiin ratkaisija. Jussi lupasi ja teki miehen työn. Viikon kuluttua meillä oli uusi konsepti. Kokous oli loistava menestys. Tilaajan kommentti oli selkeä ja innostunut: Roger Milla tuli ja pelasti tilanteen. Hän ampui maalin! Saimme optiomme ja tilauksemme. Jussi Jauhiainen kantoi projektin loppuun saakka Roger Millan kunnianimeä ja kantanee edelleenkin libyalaisten piirissä.

Sirten kongressihallissa oli tai on kuvan esittämä Presidential Meeting Room. Ylempi kuva kertoo samasta salista nyt, tai onko se jo vuodelta 2011. Kattokruunu killuu paikallaan, mutta huonekalut tuntuvat hävinneen parempiin tarkoituksiin. On tullut ilmeisesti singon osumia kun on rapaa lattialla. Todellakin toivoisin tuolien asettuvan tuossa maassa jonkinlaiseen järjestykseen. Sitten lähtisin katsomaan vanhoja paikkoja ja vanhoja ystäviä. Nyt en voi sinne mennä. Sellaisia paikkoja on muuallakin. En voi, tai en uskalla mennä vanhoihin tuttuihin paikkoihin. En mene Damaskoksen Suoralle kadulle tai Aleppon Citadeliin, en mene Algerin Kasbahiin, en mene Kairon vanhaan kaupunkiin, en mene Bagdadin rantapuistoon kaljalle enkä mene Tripolin ihanaan Medinaan. Voinko koskaan enää mennä mihinkään?