Saattaneeko olla nimen vaikutusta, että kanavat
kiinnostavat? Olenhan minä nimestä päätellen kanavan poikia. Isoisänisä asui
Muroleen kylässä ja Muroleen kanavalla ja tästäpä isoisä sai aiheen nimen
muutokseen, silloin kun nimiä suomennettiin. Minulla on kolme kanavaa tai
kanaalia joita erityisesti ajattelen. Niin, tuon Muroleen kanavan lisäksi. Ne
ovat Katajanokan kanava, Rauman kanaali ja Paraisten Suntti. Kaksi ensimmäistä
liittyvät ammattiasioihin. Kolmas vain huviveneilyyn. Jaa, miltei unohdin, kyllä kai ammattiin
liittyviin kanaviin tai puolikanaviin, miten nyt sanoisi, liittyy myös Uutelan
kanava Vuosaaressa. Rauman kanaali on erityisesti mielessäni siksi, että minut
kerran nimettiin jopa kanaalin pelastajaksi. Se tapahtui kolme vuosikymmentä
sitten kun pelastimme kanaalin sen rantapenkereitä uhkaavalta liikennesuunnitelmalta.
Katajanokan kanavan pelastaminen 60-luvulla oli tiimityötä. Siinä Maija Kairamon
johtama nuorten suunnittelijoiden joukko sai Helsingin kaupunginvaltuuston
pyörtämään päätöksensä. Paraisten Sunttiin ei siis liity mitään omahyväisiä
muistoja. Vaikka senkin kanavan historiaan liittyy parikin suurta pelastusoperaatiota.
Lähinnä kanava tai salmi jouduttiin
pelastamaan kalkkipatruunan ajamilta syväkanavalta tai rautatieltä. Nyt on
uhkaamassa uusi pelastusoperaatio. Kaupungin kehittämiseksi ansiokkaasti toimiva
Pro Malmi on tehnyt vision myös Suntin kehittämiseksi. Se vaatisi tuumaustuntia.
Ollaanko väärillä jäljillä?
Rauman kanaali ei
ole nykyään veneilykelpoinen väylä. Vettä on nykyisin vain nimeksi. Se on
kuitenkin kaupungin keskeinen elementti. Katajanokan kanavasta pääsee
perämoottorilla juuri ja juuri läpi jos valitsee oikean ajolinjan. Se olisi
hieno reitti pikkuveneille. Välttäisi kiertämästä Katajanokkaa kauppatorille
mennessä. Uutelan kanava on uutuustuote. Se rakennettiin useita metrejä aiemman
maapinnan alapuolelle, mutta myös suurelta osalta merenpinnan yläpuolelle. Vesi in sinne pumpattava. Ihme kyllä silokalliot löytyivät - Pekka Korpisen iloksi. Nyt porrastettu kanava
näyttää varsin luontevalta – vaikka levä haittaa.
Paraisten Suntilla
Tulin juuri veneretkeltä Paraisten Suntilta eli Pargas
Kyrksundetilta eli Paraisten Kirkkosalmelta eli kanavan näköiseltä vesireitiltä
läpi Paraisten kaupungin. Rakastan tuota paikkaa hyvin paljon. En siksi että
olisin Paraisilta kotoisin tai että minulla olisi jotain muita siteitä tuohon
suuren kalkkikaivoksen reunalla sinnittelevään kaupunkiin. Mutta kolme asiaa, ne
kiehtovat tuossa 15000 asukkaan saaristokaupungissa. (Tiesitkö että nykyinen Parainen
käsittää entisen Paraisten kaupungin lisäksi Houtskarin, Iniön, Korppoon ja
Nauvon). Yksi ja ykkönen on kaupungin läpi kulkeva kanava. Toinen eli kakkonen
on keskiaikainen kivikirkko. Kirkko sijaitsee entisellä saarella Suntin varrella.
Saarella siksi että kirkon perustamisvuonna 1300 veden pinta oli kai viitisen
metriä nykyistä korkeammalla tai oikeammin maa oli saman verran nykyistä
maanpintaa alempana. Silloin siis nykyinen kanava oli leveä ja syvä purjehdusväylä.
Varsinaisesti Paraisten kaupunki alkoi kehittyä 1800-luvulla, vaikka kalkkia
louhittiinkin jo 700 vuotta sitten. 1800-luvulla syntyi Gamla Malmen,
puutaloalue kirkon ja Suntin väliin. Niin ja mikä on se varsinainen kolmas
pointti. Se on tuo järjettömän kokoinen avolouhos, jonka uhkaavalla reunalla
kaupunki killuu. Monttu on mieletön. Se on lähes kaksi kilometriä pitkä ja
puoli kilometriä leveä. Syvyyttä montulla on kahden stadionin tornin verran eli
140 metriä. Pohja on siis syvälti meren alla. Olen ollut montun pohjalla
konsertissa. Paikka käy mainiosti myös tuohon meluisaan tarkoitukseen.
Tästä kuvasta
saatat saada käsityksen Paraisten keskustasta. (Klikkaa sitä suuremmaksi).
Suntti eli salmi eli kanava on kuvassa sinisellä tai onko se turkoosi? Valtaisa
kaivosmonttu näkyy koko komeudessaan kuvan vasemmassa alakulmassa. Kirkko ja
Vanha Malmi ovat kanavan itäpuolella. Siellä on myös uusi puutaloalue
Kirkkosalmenranta. Saaren ohittava väylä kulkee itäpuolella. Se ei kelvannut
kalkkipatruunalle, olisi pitänyt päästä suoraan kylän läpi. Sivumennen sanoen Paraisten kaupunki
koki hauskan nimenmuutoksen. Vuonna 2009 siitä tuli kuntaliitosten myötä
Länsi-Turunmaan kaupunki ja jälleen vuonna 2011 Parainen.
Paraisten Kalkivuoren patruuna ja vuorineuvos Emil Sarlin halusi tehdä Paraisten läpi proomuille
sopivan laivaväylän. Se olisi lyhentänyt matkaa Turun suuntaan meneville
kuljetuksille himpun verran. Vaihtoehtona oli tarjolla saaren idästä kiertävä
reitti. Mutta säästö se on pienikin säästö. Kuvassa näkyy punaisella
suunnitellun väylän mitat. Alla häämöttää nykyinen Suntti. Vuorineuvoksen vesiväylällä
oli leveyttä 10 metriä ja kaivannolla leveyttä 25 metriä. Tällaista ideaa
esitettiin vuonna 1907. Kyläläiset nousivat vastarintaan. Vuorovaikutus pelasi
ja patruuna hävisi pelin. Tästä korvauksena hän vuosia myöhemmin esitti Suntin
täyttämistä kaivoksesta tulevalla jätekivellä ja rautatien rakentamista
paikalle. Kysymyksessä oli varmaankin kapearaiteinen. Kiista oli ankara. Toinen
osapuoli sanoi ”Suntti on avattava vaikka kupilla ammentaen”. Toisten ja
varsinkin vuorineuvoksen mielestä ”Suntti on täytettävä umpeen vaikka luudalla
lakaisten”: ”Sundet ska opp om det så ska ösas med kopp!” ”Sundet ska fast om
det så ska sopas med kvast!” Vuorineuvoksen puolue hävisi, niinpä sitten
rakennettiinkin Kirkkosalmeen kanava.
Kanava vihittiin vuonna
1934
Kanavan vihkiäisistä tuli varsinainen kansanjuhla. Koko
kylä ja varmaan naapurikylätkin olivat liikkeellä. Vuorineuvos Sarlin ei
tappioitaan surrut. Hän oli vuonna 1934, heinäkuun 1. päivänä juhlimassa
kanavan vihkiäisiä ja vastaanottamassa kunniavieraita joista etunenässä oli
puolustusministeri Arvi Oksala.. Vihkiäiset eivät olleet mitkään pienet
kyläjuhlat. Paikalla olivat suojeluskunnan kunniakomppania sekä maa- ja
merivoimien kunniakomppaniat lippuineen. Paikalla oli myös vapaapalokunta
soittokuntineen. Kanavan vihkinyt puolustusministeri toi mukaan oman sotilassoittokuntansa.
Ainakin hän siirtyi Turusta saapuneesta laivasta kanavaliikenteeseen
soveltuvaan pikkuveneeseen kettupuuhkaan sonnustautuneen vaimonsa kanssa
sotilassoittokunnan säestyksellä.
Suntin
vihkiäisjuhlien aikaan 1. heinäkuuta 1934 väkeä kanavan varrella oli tuhansia
ihmisiä. Kaupungin asukasluku oli
silloin 10000 asukasta. Suomenkielisiä oli saarella noin 20 % väestöstä. (Nyt
Paraisten kaupungin asukkaista suomenkielisiä on noin 45 %). Pikkupojat istuivat kuin kanat (?) orrella
kanavan reunalla. Naiset ja tyttölapset olivat ryhmittäytyneet hyville paraatin
katselupaikoille. Joukot marssivat ryhdikkäinä aseet paljastettuina ja lippujen
liehuessa. Tilaisuudesta on säilynyt ihastuttava uutisfilmi.
Pargas-Parainen 1934
Pieni sivuvirta Kerttu
Nuortevaan
Vihkiäisten kunniavieraana oli puolustusministeri Arvi
Oksala. Hän oli kokoomuksen puoluemandaatilla puolustusministerinä vuodesta
1932 vuoteen 1937. Oksala oli koulutukseltaan rakennusalan diplomi-insinööri.
Hän oli varsinaisesti uittoalan erikoisasiantuntijana. Hän siis soveltui varsin
mainiosti Paraisten Suntin vihkijäksi. Oksalaan liittyy muuten mielenkiintoinen
juttu. Tunnettu vakooja ja desantti, huulipuikkonsa ja muut tarvikkeensa
(radiolähetintä lukuun ottamatta) putoamispaikalle hukannut lähes Mata Harin
veroinen kaunotar, vuonna 1944 kuolemaan tuomittu Kerttu Nuorteva, Neuvosto-Karjalan
presidentin tytär. Hän esitti tunnustuksessaan tietoja Arvi Oksalasta. Hän väitti,
että insinööri Arvi Oksala oli Neuvostoliiton agentti salanimellä Lesnik, metsänvartija. Asia oli
paljastunut Nuortevalle 1930-luvulla, jolloin hän työskenteli Leningradin
Suomi-keskuksessa. Nuortevan mukaan Sortavalassa syntynyt Oksala (syntyi muuten
Jyväskylässä) toimi tuohon aikaan muun muassa suomalais-venäläisen rajauittojen
selvityskomitean jäsenenä. http://brantberg.fi/Nuorteva%20Kerttu.htm
Kiintoisa juttu, josta totta on varmasti se, että Oksala lähti politiikkaan
Sortavalan valtuustosta ja todellakin oli ansioitunut oppikirjoja kirjaillut
uittoinsinööri. Saattaa olla että minäkin vielä polysteekissa luin hänen
uittokirjojaan. Totta on myös se että Oksala oli tekemisissä venäläisten
uittajien kanssa. Loppu lienee ”Mata
Harin” vilkkaan mielikuvituksen tuotetta.
Loppujen lopuksi Kerttu Nuortevan tuomion täytäntöönpano
pitkittyi – johtuneeko hänen ja kuulustelijan välille syntyneestä
rakkaussuhteesta - sota päättyi ja Nuorteva palasi Neuvostoliittoon. Siellä hän
kymmenen vankeusvuoden jälkeen opiskeli rakennusinsinööriksi. Hän kuoli
Kazakstanissa vuonna 1996.
Puolustusministeri
Oksala kettupuuhkaan sonnustautuneen vaimonsa kanssa tervehtii paikallista
patruunaa. Hauska tuo kettupuuhka heinäkuun sadesäällä.
Itsepäiset kirkkomaalarit
Tässä jutussa ei ollut tarkoitus puhua Paraisten
1300-luvulta jatkuneesta kalkinlouhinnasta eikä myöskään Vanhasta Malmista,
käsityöläisten ja merenkulkijoiden idyllisestä kaupungista. Tiesitkö muuten että
J.L. Runeberg asui puolisonsa ja
tämän äidin kanssa Vanhalla Malmilla Turun palon jälkeen vuonna 1828.
En puhu myöskään Paraisten kirkon mahtavista
kattomaalauksista – paitsi hieman. Miten muuten juuri saaristossa ovat nuo
ihanan itsepäiset, jotka eivät ole totelleet uskonpuhdistuksen saarnamiehiä ja
ovat jättäneet vanhat puolipakanalliset (katoliset) maalaukset ehjinä
kalkkikerrosten alle. Nyt me voimme noista ihmeistä nauttia, kunhan menemme
saaristokirkkoihin. Väärä tieto, korjataan hieman. Juttelin juuri ystäväni
Kairamon Maijan kanssa. Hän on tehnyt lisensiaattityön keskiaikaisista
kivikirkoista ja niiden maalauksista. Hän oikaisee minua. Vanhoja katolisia
kattomaalauksia on säilynyt muuallakin kuin Ahvenanmaalla tai saaristossa.
Hienoimpana esimerkkinä hän mainitsee Hattulan kirkon. Sinne hän kehottaa
menemään keväällä, silloin värit ovat kirkkaimmillaan. Lohja tulee myös
mainituksi, ja monia muitakin kirkkoja sisämaassa. Joten itsepäisyyttä lienee
löytynyt kautta Suomen.
Paraisten ihana
keskiaikainen kivikirkko synnyttää elämyksiä. Ei vain kirkon vaikuttavat
piruntorjuntaan keskittyneet kattomaalaukset vaan myös vanhat hautaristit
ja kivet kirkon ympärillä panevat paikan elämään. Kaikki näyttää nyt samalta kuin
82 vuotta sitten, joten vanha kuva kelpaa.
Suntti tänään
Nyt puhutaan varsinaisesta aiheesta eli Paraisten kirkkosalmesta
eli Suntista. Kanava on 2 kilometriä pitkä ja se yhdistää Vapparnin selän
pohjoisessa Kyrkofjärdeniin etelässä. Kirkkosalmessa on viisi siltaa.
1600-luvun lopulla kirkon kohdalla kulki lossi. Myöhemmin siihen tehtiin
kääntösiltana toimiva ponttooni. Kaupungin
lävistävä kanava soveltuu vain moottoriveneille sillä maksimisyväys on 0,8
metriä. Mastojakaan ei voi olla, sillä maksimi alikulkukorkeus on 2,1 metriä.
Kanava on ihana. Sen varrella on koko kaupunki. Kanavassa kulkee veneitä ja
niiden mukana ihmisiä. Kanavan varrella on postit, pankit ja supermarketit.
Kanavan varrella on myös provianttipaikat. Nyt tosin aiemmin suosimani
kalja/kanankoipikuppila Suntin varrella oli tehnyt merkittävän ja onnistuneelta
vaikuttavan remontin omistajanvaihdoksen yhteydessä. Mutta siinä samassa olivat
anniskeluoikeudet kadonneet. No, nyt on odotettava ensi kesään.
Busterini killuu
kahvilan laituriin kiinnittyneenä Kirkkosillan äärellä. Edessä on hienossa
kunnossa oleva puuvene. Se hivelee kuvaajan silmiä. Kiitos omistajalle
tuollaisesta kulttuuriteosta! Vene muistuttaa isoisäni venettä 1930-luvulta. Hänellä
oli vene kiinnitettynä Kaisaniemen rantaan Pitkänsillan kupeeseen. Veneessä oli
kuitenkin kuvassa näkyvästä veneestä poiketen Fordin autonmoottori keulakannen
alla. Kelluessaan paikallaan isoisän vene oli rumassa asennossa – etukumarassa.
Mutta kun moottori käynnistyi, vene nosti ylpeästi keulansa ja nopeus kohosi
yli 15 solmuun.
Onko Suntti uhattuna?
Kanavan eli Kirkkosalmen varrella on myös uusi asuinalue
Kyrksundstranden / Kirkkosalmenranta. Asukkaita tälle kaupunkialueen keskiössä
sijaitsevalle uudisalueelle kaavaillaan noin 300 henkeä. Sunttia on
kehittämässä Pro Malmi –yhdistys. Heidän
suuri visionsa on Suntin ruoppaaminen ja uusien reunalaitureiden rakentaminen. He
haluaisivat myös muuttaa maatiesillat kääntösilloiksi. Ideoista on tehty video.
Videolla ei kerrota miten jalankulkusilloille tapahtuu.
Kirkkosalmen
rannalla sijaitsee uusi puutaloalue. Vanha Malmi kiehtoo. Kumpi voittaa, uusi
vai vanha? Uusi ei ole huono. Mutta se on kesken, asuntoja on tyhjänä. Vanha on valmis. Vanha
kiehtoo. Vanhan Malmin kehittäjillä on suuria ajatuksia. He haluaisivat lisätä
veneliikennettä Suntilla. He haluaisivat korvata nykyiset sillat
nostosilloilla. Aikamoinen homma. Poistuisivatko silloin ihanat kukin
koristellut kaarisillat? Nyt olisi otettava harkinta käteen. Aivan samoin kuin
aikanaan kansalaiset tekivät patruunaa kampittaessaan.
Suntilla on tällä hetkellä kaksi katusiltaa ja kolme
kevyen liikenteen siltaa. Etelästä alkaen Torisilta, Kirkkosilta, Puistosilta,
Rantasilta ja Suntinsilta. Onko tarpeen tehdä tällaista ”uudistusta”? Onko suurempien
veneiden läpikulku todella ratkaisevaa Paraisten kilpailukyvyn ja elinvoiman
kannalta? Saattaa olla, ettei tuo uusittu kanava enää olekaan kiinnostava. Mittakaava
menetetään. Olisiko mahdollista että leventämisessä ja syventämisessä rajoituttaisiin
vain pohjoisiin osiin. Pohjoiseen voisi tehdä toisen sataman. Sen voisi työntää
lähelle Kirkkosalmenrannan uutta aluetta. Läpikulkua ei tarvita. Paraisilla on itäinen
ohitus joka käy 1,5 metrin syväykselle, joten Paraisille tulija ei suinkaan
joudu pussin perälle. Suurilla veneillä matkaileville saattaisi olla mieluisaa
pieni kävelyretki vanhan perinteisen vuonna 1934 vihityn Suntin rannoilla. Jos
vanhan Suntin pelastajiin tarvitaan sotureita, niin ilmoittaudun
vapaaehtoiseksi. Saisihan siinä hyvän jatkon Rauman kanaalille ja Katajanokan
kanavalle - Uutelan nurmikanavasta nyt puhumattakaan.
Tarvitseeko yksi
ihana kanava jälleen pelastajansa? (Insinöörinä haluan ilmoittaa, etteivät nuo
vierekkäiset kuvat ole samoilta paikoilta!) Nostosiltojen kuvat ovat Pro Malmi
yhdistyksen videolta kaapattuja.
PS. Jos pelastustoimista puhutaan, niin tärkeimmät asiat
lienevät tällä hetkellä Helsingin keskuspuisto ja Malmin lentokenttä. Pelastetaan ne ensin ja sitten vasta Paraisten
Suntti. Mutta pelastetaan kaikki kolme: SIINÄ MISSIO!
Hei Pentti :)
VastaaPoistaYhdyn sinuun täysin noiden kolmen Mission osalta ja juuri samassa järjestyksessä.
Olen pitänyt blogistasi. Luen säännöllisesti. Tulin erityisen iloiseksi kun kirjoitit minun kotipaikastani. Muutimme sinne vuonna 1939 ja vietin siellä onnellisen lapsuuden. Suntti tai sundet kuten sanoimme, on tietysti säilytettävä ennallaan. Jos tehdään nostosilta Saaristotien kohdalle, syntyisi satojen metrien jonot. Täysin mahdoton ajatus.
VastaaPoistaTerveisiä
Janne
Lomakuntamme kaipaa kyllä aktiviteetteja ja piristysruiskeita. Mutta ei tarvitse olla kovin asiantunteva huomaamaan, että Saaristotien esteiden lisääminen on kuolleena syntynyt ajatus. Edes purjehtijoille sundetin siltojen avaaminen ei kolahda. Vapaa liikkuvuus niin vesillä liikkujille kuin autoilijoillekin heikentyisi. Ja veneilykauden lyhyys ei sekään perustele mittavia investointeja.
VastaaPoista