Noiduttu ongelma

Hienoa että vielä eläkeiässäkin saa kutsuja erilaisiin juhliin. Yleensä kysymyksessä ovat moninaisten julkisyhteisöjen asiakastilaisuudet. Niihin sisältyy aina ensin sarja luentoja. Luentojen kuuliaisella seuraamisella maksetaan sitten opinsaunan jälkeen seuraava syömingein ja juomingein höystetty seurusteluhetki. Hienointa näissä tilaisuuksissa on vanhojen kavereiden tapaaminen. Näissä tapaamisissa käsitellään sekä menneisyys että tulevaisuus. Menneisyydessä nähdään kaikki mainiot saavutukset. Tulevaisuuden suhteen esitetään epäilyksiä. Ei uskota aivan kaikkea mitä nyt on tarjolla.

Olin saanut kutsun HSL:n suvijuhliin. Tai olisivatko ne Suvijuhlat – isolla ässällä. Olihan Suvi tietysti juhlien emäntänä paikalla. Ja hänen oli syytäkin olla iloinen. Yleisömenestys oli valtava. Esitelmät oli hyvin valittu. Hienoa oli pikkuisen joukkoliikennefanin, 9-vuotiaan Krishnan ”Krisu” Nuotion esiintyminen. Hän on joukkoliikenne-tubettaja. Hänen videoitaan Helsingin jokkoliikenteestä löytyy Helsinki Traveler –nimellä.

  

”Krisu” Krishnan Nuotio toi juhlijoille harvinaisen viestin nuorelta polvelta. Se ei ole tapana. Nyt saimme iloita hänen raikkaudestaan.

Klikkaa tuohon jos haluat katsella Krisun blogia:

https://www.youtube.com/watch?v=5O1vSsx_t3A

How to get a Travel Card

Krisua haastateltiin. Hänellä olivat vastaukset valmiina. Toinen haastateltu esiintyjä oli Aalto-yliopiston liikennetekniikan apulaisprofessori Milos Mladenovic. Jenkeissä opiskelleella ja siellä työskenneellä serbialaisella professorillamme oli paljon sanottavaa. Meikäläiselle hidustava-aivoiselle vanhukselle siitä sanomasta jäi kuitenkin huomattavia annoksia kuullun ymmärtämisen äärirajoille. Jotain sain kuultua. Erityisesti jäivät  mieleeni kaksi asiaa: ”wicked problem” ja ”undesirable future”.

”Wicked problem” oli hauska ja ilkeä juttu, ja niin totta. Nykyään kun on tapana kertoa asiat suorastaan itsestään selvinä. Kunhan teemme tuon ja sitten teemme tuon, saamme lopputulokseksi tämän. Kirottua on, ettei niin tapahdukaan. Tulevaisuus tulee vastaamme aina erilaisena kuin miksi sen olimme kuvitelleet.  Tulevaisuuden kohtaamiseksi käyttämämme menetelmät ovat yllättävän vanhanaikaisia. Juuri niitä samoja ja vanhoja, vaikka puhummekin massiivisesta muutoksesta. Luulisi että muutosta tulisi tutkia jollain muuttuneilla menetelmillä. Sellaislla menetelmillä jotka tunnistavat ”wicked ” probleeman olemassaolon.  On se niin kirottu ongelma tuo tulevaisuus. ”Noiduttu probleema” sisältyy erityisesti yhdyskuntasuunnitteluun ja taloussuunnitteluun. Pahimpana nykyongelmana pidetään ilmaston lämpenemistä. Asiaa on kuitenkin lähes mahdotonta ratkaista, koska aika loppuu, eikä ole keskeistä hallintoa joka voisi toimia asian hyväksi. Asiaa vaikeuttaa vielä se, että ratkaisua etsivät ovat itse sitä aiheuttamassa.

  

John D. Barrow on arvioinut ilmiöiden monimutkaisuutta ja niiden laskettavutta. Yhteiskuntatieteet, talous ja rahoitus ovat laskettavuuden ja ennustettavuuden ulkopuolella tai ainakin äärirajoilla. Tästä syntyy ”noiduttu ongelma”.

Tulevaisuus värähtelee trendin kahta puolta

Toinen Milos’in kertoma viisaus oli tuo ihmeellinen ”ei-haluttu tulevaisuus”. Juuri sitä pitäisi uskaltaa tutkia. Siinäpä se. Kriisiskenaariot eivät ole yhdyskuntasuunnittelun normaalia käytäntöä. Kriisin todennäköisyys on kuitenkin jopa suurempi kuin mikään näistä tarkastelun kohteena olevista hienoisesti trendistä puoleen tai toiseen värähtelevistä tulevaisuuksista. Polttoaineiden hinnan kova nousu Lähi-idän öljyvaltioiden valtataistelun seurauksena tai Fukushimaan/Tsernobyliin verrattava ydinvoimakatastrofi tai suuri tulivuoren purkaus tuhkapilvineen Italiassa.  Atomisota mainitaan tekoälyn ja nanoteknologian väärinkäytön ja ihmissuvun kloonauksen  lisäksi suurimmiksi uhkatekijöiksi ihmiskunnalle.

En mainitse mitään sodasta, en siitäkään huolimatta, että maailmassa eniten ”löysiä varoja” käytetään tulevan sodan torjuntaan. No, mainitsen kuitenkin. Sodan täytyy olla erittäin todennäköinen, miksi muuten maailma käyttäisi sodan torjumiseen käytettävien armeijoihin rahoitukseen 2000 mrd. euroa vuodessa. Paljonko on tuo määrä? Se on noin 3 % maailman GDP:stä. Eurooppalaiset maat käyttävät samaiseen yhteenottoon valmistautumiseen 400 mrd. euroa vuodessa eli 600 euroa asukasta kohti per a. Maailmassa lähes jokaisella maalla on armeija. Mistä muuten johtuu, että lähes kaikkialla armeijat ovat tarkoitetut puolustamaan, ei hyökkäämään? Kun ei ole hyökkäysarmeijoita mihin puolustusvoimia tarvitaan? Yhdysvallat maailmanpoliisina on rahojen käytössä ehdoton ykkönen – siis jo Obaman ajoilta. Heidän sotilasmenonsa ovat 16 % valtion budjetista ja 34 % kaikista maailman sotamenoista. He käyttävät sotilasmenoihin vuodessa noin 1800 euroa per asukas. Kriisin todennäköisyyden täytyy siis olla suuri.  Eero Paloheimo on ryhtynyt taisteluun armeijoita vastaan. Lue tuosta ja allekirjoita vetoomus:

http://penttimurole.blogspot.fi/2015/11/eero-paloheimo-ja-yhtyneet-armeijat.html

Ilmaston muutoksen torjuntaan käytettyjen varojen sekoittuminen kaikkeen muuhun tekee vaikeaksi verrata näitä kahta asiaa, sotiin valmistautumista ja ilmaston muutokseen valmistautumista. Ystäväni Eero väittää että sotaan varustautumisen rahoilla tehtäisiin ihmeitä maapallon hyväksi. Hänen aloitteensa tässä asiassa ei herätä kiinnostusta. Tyypillistä! Emme halua käsitellä ”undesirable futures”. Joka tapauksessa MIT:n tutkijat ennustivat pari vuotta sitten maailmanlaajuisen fossiilisista polttoaineista luopumisen 35 seuravan vuoden aikana vaativan 1200 mrd euroa vuodessa. Tämähän on noin 60 % maailman vuosittaisista sotilasmenoista. Se on myös noin kahdeksankertainen määrä maailman antamaa kehitysapuun verrattuna.

Tällä hetkellä armeijoihin käytetään 2000 mrd. euroa vuodessa, kehitysapuun 150 mrd. euroa vuodessa.  Kasvihuoneilmiön torjuntaan eli fossiilisista polttoaineista luopumiseen tarvitsisimme 1200 mrd. euroa vuodessa.

Takaisin arkeen, ”noiduttu ongelma ” on parasta unohtaa – eikö niin?

Olimme liikennettä hoitavan yhteisön tilaisuudessa. Silloin puhuttiin luonnollisesti liikenteen uudistuksesta. Tämän hetken suuri tulevaisuus kätkeytyy sanaan MaaS – Mobility as a Service. Ohjelmassa saimme kuulla uskoa tämän maagisen yhdisteen muutosvoimaan. Kahvipöytäkeskustelussa vallitsi suurempi skeptisyys. Kuka on valmis ostamaan etukäteen tiliostona mahdollisesti loppuvuonna toteutuvan lentomatkan? Vertailukohtana oli minun ostamani autohuoltosopimus, ”huolenpito” -sopimus, jossa maksan etukäteen tulevan vuoden huollot, mutta joka realisoituu vasta vuoden lopussa tapahtuvassa määräaikaishuollossa. Minä pysyn asiakkaana. En ajaudu kilpailuun. Matkojen suhteen ei eläkeläisellä ole samaa varmuutta. Joku vertasi asiaa vanhaan Matkahuollon sarjalippuun. Käyttämättömät maksetut liput jäivät kuun lopussa Matkahuollon tilille. Joku sanoi viisaudessaan järjestelmän hyötyjen syntyvän vasta sitten jos kulkutapajakauma muuttuu: henkilöautomatka vaihtuu joukkoliikennematkaksi tai pyörämatkaksi – silloin rapsahtaa hyöty sekä käyttäjälle että yhteiskunnalle. Paljonko muuten? Siinä on muuten eroa. Hyöty on huomattava jos tilanne johtaa toisesta autosta luopumiseen tai jopa siitä ainoastakin autosta luopumiseen. Paljonko? Joukkoliikennematkan vaihtuminen pyörämatkaksi – hyöty taitaa olla hieman kyseenalaista – jos ei terveyshyötyjä huomioida. Oman auton vaihtuminen vuokrattuun – mainio juttu. Robottiauton käyttö? Wicked problem! Tässä tuli niin paljon kysymyksiä, että oli pakko ryhtyä itselleen vastaamaan.

Mitä meillä voisi olla odotettavissa. Jos etenemme vuoteen 2050 ilman kohtalokkaita kriisitilanteita liikenne muuttuu. Kun nyt kilometrisuoritteesta 78 % ajetaan henkilöautojen kokoisilla laitteilla, 17 % joukkoliikenteellä ja 5 % kävellen tai pyörällä, olisivat luvut vuonna 2050: 62 %, 27 % ja 11 %. Kriisitilanteessa olisimme luvuissa 30 %, 52 % ja 19 %. Tietysti tämä on hatusta veto. Sellaista on noidutun ongelman käsittely. Vuonna 2050 omistetuilla henkilöautoilla ajettaisiin 34 % suoritteesta, vuokratuilla autoilla 17 %, robottiautoilla 9 % ja takseilla 1 %. Sähköautojen kansoittama ajoneuvokanta tuottaisi vain 40 % nykyhetken päästöistä. Kriisitilanteessa päästöt supistuisivat pakosti 20 %:in nykytilanteesta. Ei olisi mitä polttaa.

Meitä ei uhkaa robottiauto, varsinainen uhka on tekoäly ja RAAD

Mitä tämän laskuharjoituksen jälkeen on sanottava äsken avoimiksi jääneisiin kysymyksiin? On sanottava että kokonaisuudessaan liikennekustannukset alenevat lähinnä polttoainesäästöjen vuoksi. Vaikka onkin enemmän kuin todennäköistä että verottaja tulee ”kompensoimaan” kuluttajalle tulevan hyödyn tienkäyttömaksulla. Vuokratutut autot ja robottiautotkin osaltaan laskevat kustannuksia. Tässä monikäyttörevohkassa MaaS:in tapaisilla maksujärjestelmillä on tietysti asiakasta palveleva mukavuusfunktio. Sinänsä se ei alenna kustannuksia. Suurin vaikutus liikennekäyttäytymiseen ja kustannuksiin tulee olemaan ”Smart Card” vuokra-autoilla. Kyllä fillarointikin lisääntyy - kunhan infra kehittyy ja säät lämpenevät. Robottiautot eivät tuo paljon puhuttua vallankumousta vielä näinä lähivuosina. Toisaalta jos viisaat ennustavat tekoälyn ja kloonatun uuden ihmisrodun jo vuonna 2043 ottavan maailman hallintaansa ja tuovat sitä kautta pysyvän ja lopullisen kriisitilan, eipä näillä ennusteilla ole juuri käyttöä. Mutta jos taas RAAD-ihmiset pystyvät luomaan kuolemattomuuden, silloinhan osa kärsijöistä on jo ikuisesti olemassa.

Tilausuus päättyi iloisissa merkeissä. Sen päätti Arman Alizad hienolla ja tunteikkaalla esityksellään. Sitä ennen uusi pormestarimme oli pitänyt vauhdikkaan oloisen puheenvuoron. Hän vakuutti niin minut kuin muutkin kuulijat. Pormestarimme on joukkoliikenteen ystävä! Se tietää hyvää!