Kirjoitan nyt suomalaisten onnellisuudesta. Suomi sai
juuri maailman kultamitalin onnellisuudesta. Myös siirtolaiset täällä ovat
onnellisia. Suomi on monessa kansainvälisessä vertailussa mitalisijoilla. Helsinki
taas taistelee pistesijoista hieman koko Suomea heikommalla tuloksella.
Kirjoitan myös kaupunkien liveability’stä. Mitähän se on suomeksi. Yritin etsiä
käännöksiä. Ei löytynyt. Ehkä se on ”elämän laatu”. Kirjoitan myös
liikenteestä. Sehän on ammattialani. Liikenteen laatu on osa elämänlaatua. Helsinki on sijoittanut omille sivuilleen
luettelon saavuttamistaan voitoista. Aloitetaan niillä:
Helsingin menestystä
Helsingin seudun joukkoliikenne
oli 2. sijalla eurooppalaisvertailussa 2017. Helsingin startup-ekosysteemi
maailman yhteisöllisin sanoo Startup Genome 2018. Maaliskuussa 2018 asunnonvuokrausyritys
Spotahome arvioi Helsingin Euroopan tasa-arvoisimmaksi
kaupungiksi. Kalasataman älykäs
kaupunginosa sai kansainvälisessä KNX Award -kilpailussa oman sarjansa
ensimmäisen palkinnon. fDi Intelligence kartoitti 2018 Euroopan
investointinäkymiä European Cities and Regions of the Future -listauksessa.
Helsingin seutu nousi ykkössijalle ulkomaisten investointien strategiassa pienillä alueilla. Uusimaa
voitti omassa kokoluokassaan ensimmäisen sijan. Helsinki on viidenneksi paras
osaajien houkuttelija kansainvälisen
GTCI-tutkimuksen mukaan. Helsingin Satama
nousi 2017 Euroopan matkustajasatamien kärkeen.
Mikään kilpailuvoitto tämä ei kuitenkaan ollut. Reputation Instituten 2017 julkaisemassa “City
RepTrak – The World’s Most Reputable
Cities 2017” -vertailussa Helsinki oli 16.
Elokuussa 2017 Helsinki oli yksi Innovation Capital (iCapital) -kisan finalisti. etsittiin Euroopan parasta
kaupunki-innovaatioekosysteemiä. Pariisi voitti. Mukana olivat myös Tallinna ja
Tampere. Katselin kaikki 10 esittelyvideota. Hohhoijaa! Katso itse: .
Helsingin yliopisto
on maailman 56. paras Shanghain yliopistovertailussa. Helsinki 9. sijalla The Global Liveability Report 2017
elämänlaatuvertailussa. Helsinki kipusi UIA:n kongressikaupunkitilastossa sijalle 15. Helsinki-Vantaan lentoasema
nimettiin maailman parhaaksi 2016.
Helsinki on 6. houkuttelevin eurooppalainen suurkaupunki ulkomaisille investoinneille sanoo Global Cities of the Future. The
Telegraph listasi Helsingin kahdeksanneksi puhtaimmaksi
maailman pääkaupunkien joukossa. Arviossa kiinnitettiin huomiota Helsingin
aktiivisuuteen pyöräliikenteen kehittämisessä sekä kunnianhimoiseen
tavoitteeseen tehdä moottoriajoneuvon omistamisesta tarpeetonta vuoteen 2025
mennessä. Ohhoh! The Global City
Talent Competitiveness Index 2017 (GTCI)
mittasi Helsingin olevan 3. paras huippuosaajien houkuttelussa. Transparency International -järjestön vuotuisen
selvityksen mukaan Suomi on maailman kolmanneksi vähiten korruptoitunut maa.
Tilastokeskus tarjoilee
mahtavaa Suomi-listaa
Mutta lähes uskomattomalta tuntuu, kun katselee
Tilastokeskuksen ”maailmankärjessä”-listaa. Suomi kyllä hakkaa kansainvälisessä
mitalinkilinässä pääkaupunkinsa Helsingin. Saattaisi olla, että Helsingin
kannattaisi katsoa hieman kunnioittavammin alamaisikseen arviomaansa
valtakuntaa. Eivät nämä mitalit taida sentään olla vain meidän helsinkiläisten
aikaansaannosta. Meitä on vain 12 muun Suomen 88 asukasta kohti.
Suomi, maailman onnellisin
maa
Ihan kiva näitä on lukea, mutta kyllä suuri ja mahtava
yllätys oli Suomen nousu maailman onnellisimmaksi maaksi. Tämän sanoi The World Happiness Report. (Helliwell, J., Layard, R., &
Sachs, J. World Happiness Report 2018, New York: Sustainable Development
Solutions Network.) Raportti on iloista luettavaa. Nousihan Suomi
edellisen vuoden viidenneltä sijalta ykköseksi.
Seuraavilla sijoilla ovat Norja,
Tanska, Islanti, Sveitsi, Hollanti, Kanada, Uusi Seelanti, Ruotsi ja Australia.
Tämä on alkupään kymmenikkö.
Minun vanhoista työkohteistani sijaluvut ovat seuraavat: Saudi Arabia 33, Kuwait 45, Venäjä 59, Viro
63, Libya 70, Algeria 84, Azerbaijan 87, Jordania 90, Vietnam 95, Sri Lanka
116, Irak 117, Etiopia 127 ja Syyria 150. Tätä listaa tuntuu hyvin mahdottomalta
ajatella. Tuolla listan hännillä keikkuvat minun rakkaat paikkani. Hieman yllättää,
että Libya on noinkin korkealla ja sitä reilusti alempana moni hieno ja
muistorikas paikka. Ja viimeisenä hännän huippuna tuo onneton Syyria.
Tuosta se vain
selviääkin, että olemme maailman onnellisimpia. Onnellisuutta mitattiin
kansantulolla, sosiaalihuollolla, terveen elämän odotuksella, vapaudella tehdä
omia valintoja, vieraanvaraisuudella ja korruption vähäisyydellä.
Vertailukohtana oli dystopia. Kaikkein huonoin kuviteltavissa oleva tilanne.
Siirtolaisuus maailmalla
Raportti kysyy, lisääntyykö siirtolaisten tai heidän
perheidensä onnellisuus siirtolaisuuden kautta. Maailmalla on nykyisin 250
miljoonaa siirtolaista. Globalisoituvassa maailmassa siirtolaisten arvellaan
kasvavan 400 miljoonaan vuoteen 2050 mennessä. 700 miljoonaa ihmistä on
raportin mukaan harkitsemassa siirtolaisuutta. Siirtolaisten negatiivisina
kokemuksina nähdään hyväksikäyttö, sosiaalinen syrjäytyminen, ja epäonnistunut
sosioekonominen assimilaatio. Asia on siis ihmettelyn arvoinen. Vielä on erotettava
pakolaisuus ja siirtolaisuus. Pakolaisia on tällä hetkellä noin 70
miljoonaa. Tutkimus suoritettiin
haastattelemalla 36000 siirtolaista 150 maassa. Haastattelut teki Gallup World
Poll.
Suomessa asuu
runsas 300000 ulkomailla syntynyttä henkilöä ja runsas 200000 ulkomaan
kansalaista. Ulkomaan kansalaisissa on kaksi suurta ryhmää, venäläiset ja
virolaiset. Muut ryhmät, mukaan lukien symboliasemaan nousseet somalit ovat
pieniä. Kuten sanottu, Suomi on monikulttuurisuudeltaan yksi Euroopan
vähäkulttuurisin. Noin 95 % väestöstä on puhdasverisiä karpaaseja.
Siirtolaisten suurimpia murheita ovat uudessa
isäntämaassa kohdattu diskriminointi, vähentynyt sosiaalinen kanssakäyminen
kielen ja kulttuurin esteiden vuoksi. Siirtolaisuus myös usein pudottaa asemaa
sosiaalisessa hierarkiassa. Motiiveina vapaaehtoiseen siirtolaisuuteen
mainitaan useimmiten taloudelliset hyödyt, urakehitys ja opintomahdollisuudet,
parempi perheyhteys sekä suurempi uskonnollinen tai poliittinen vapaus. Kaiken
kaikkiaan kysymys on paremman elämän tavoittelusta itselle ja perheelle.
Tutkijat mainitsevat myös siirtolaisuuden jonka tarkoituksena on parantaa kotiin
jäävien hyvinvointia. Tästä osoituksena ovat noin 600 miljardin dollarin
vuotuiset rahansiirrot kotimaahan. Tällainen siirtolaisuus tapahtuu useimmiten
perhepäätöksellä, joku perheestä uhrataan.
Tutkijat sanovat siirtolaisuuden onnellisuuden mittauksen
vaikeutena olevan vertailu onnellisuudesta uudessa paikassa verrattuna
onnellisuuteen kotipaikassa - jos siirtolaisuus ei olisi toteutunut. Tutkijat
päätyivät sitten mittaamaan 0-10 asteikolla kotiin jäävien referenssiryhmien ja
muuttaneiden elämänarvioita. Kysyttiin yleistä elämän laadun arvioita sekä
myönteisiä vaikutuksia: ilo, nauru ja onnellisuus, sekä kielteisiä vaikutuksia:
huoli, suru ja viha. Maailmanlaajuisesti siirtolaiset arvioivat elämänlaatunsa
parantuneen 9%, positiiviset vaikutukset lisääntyivät 5% ja negatiiviset
vähenivät 7%. Suhteellisesti eniten elämänlaatu näytti paranevan Afrikasta
Länsi-Eurooppaan ja Palestiinan territorioista Jordaniaan muuttaneilla
ihmisillä. Elämänlaatu heikkeni taas eniten Venäjältä Viroon muuttaneilla.
Kotoutuminen on kiintoisa kysymys. Tämä tutkimus osittaa,
ettei pitkäaikainen oleskelu siirtolaisuuden kohdemaassa lisää onnellisuutta.
Se jämähtää tulohetken tasolle. Pakolaisten onnellisuus uudessa kotimaassa on
huomattavasti alhaisempi kuin vapaaehtoisilla siirtolaisilla. Heidänkään
onnellisuutensa ei näyttäisi kasvavan ajan myötä. Onpa haasteita
kotouttamiselle. Toisaalta tutkimuksen tekijät ihmettelevät miksi siirtolaisuus
ei maailmassa ole suurempi kuin tämä 3,3% maailman väestöstä, kun se kerran
lisää ihmisten onnellisuutta?
Siirtolaisten, eli tässä tapauksessa
ulkomailla syntyneiden onnellisuus Suomessa on huippuluokkaa. Olemme siinä
suhteessa maailman ykkönen. Ulkomailla syntyneet Suomessa asuvat ovat jopa
tyytyväisempiä täällä kuin muu kansa.
Ranking-listat
Erilaisten firmojen ranking-listoista jo aloittelinkin.
Nyt niitä on tullut vaikeammaksi katsella, kun ovat panneet niitä
maksullisiksi. Eihän eläkeläisellä ole varaa tilata aivan vain huvin vuoksi
tällaisia tietoja. Mercer on yksityinen firma, joka sanoo olevansa maailman
johtava yritys lahjakkuuksien, eläköitymisen ja investointien alalla. He
neuvovat miten pärjätä – maksua vastaan tietysti. He myös tekevät vuosittain
erilaisia ranking-listoja. Yksi niistä
on Quality of Living listaus kaupungeista. Listalla on 450 kaupunkia ympäri
maailman. Listassa analysoidaan poliittista tilannetta, taloudellista
tilannetta, mediaa ja sananvapautta, terveystilannetta, opetusta ja
kansainvälisten koulujen määrää, teknisiä palveluja sekä joukkoliikennettä,
virkistystä ja urheilua, kulutustavaroiden saatavuutta, asuntotilannetta sekä
ilmastoa ja luontoa. Helsinki on Mercerin listoilla sijalla 30. Pientä
nousua on tapahtunut sillä vuonna 2010 olimme sijalla 35. Parhaiden sijoitus
oli Wien, Zürich, München, Vancouver, Düsseldorf, Frankfurt, Geneve, Kööpenhamina
ja Basel.
Heikko lista, ei oikein kiinnosta. On siirryttävä
listalle, jossa Helsinki on ylempänä. Sellainen löytyy esimerkiksi The Economist Intelligence Unitilta.
Helsinki on keikkunut listalla sijalla 8-10. Vuoden 2017 listalla olimme
sijalla 9. Viimeisimmässä julkaistussa
listassa kymmenen parasta olivat Melbourne,
Wien, Vancouver, Toronto, Calgary, Adelaide, Perth, Auckland, Helsinki ja
Hampuri.
Mobiilia nykypolvea edustava Millennial City Ranking laittaa Helsingin sijalle 20. Helsingissä
on parasta sukupuolten tasa-arvo, mutta oluen juonti ja olutfestivaalit ovat
laihoiksi tuomitut. Parhaina nuoremman sukupolven paikkoina mainitaan Amsterdam, Berliini, München, Lissabon,
Antwerpen, Barcelona, Lyon, Köln, Pariisi ja Vancouver.
Parhaiden yliopistokaupunkien vertailussa QS Best Universities on arvioinut
maailman yliopiskaupunkeja opiskelukustannuksilla, työpaikan
saantimahdollisuudella ja yleisellä haluttavuudella. Euroopan kärkisijoilla
ovat kautta vuosien keikkuneet Pariisi,
Lontoo, Zurich, München, Berliini, Wien, Barcelona ja Edinburgh. Tukholma
oli vuonna 2016 sijalla 8. Kööpenhamina nousi saman vuonna sijalle 10. Helsinki
on yleensä ollut sijoilla 13-20. Nyt vuonna 2017 tapahtui romahdus, kun
Helsinki on sijalla 32. Mistä syystä? Vuonna 2017 Helsingin sijoitus
yliopistokaupunkina kaikista maailman rankatuista 100 kaupungista oli
yhteispisteissä 61, työpaikan saantimahdollisuudessa 78, haluttavuudessa 13 ja
opiskelun kustannuksissa 48. Haluttavuus opiskeluun täällä on kyllä kiintoisan
korkea. Muuten aika heikkoa.
Onko liikenne yksi
kaupunkien elämän laatua määrittelevä elementti?
Tätä kysyy liikennesuunnittelija. Miten hyvä liikenne
määritellään? Onko liikenne hyvää, jos ruuhkia on vähän. Miten olisi CO2
päästöjen laita? Onko se hyvää, jos joukkoliikenneosuus on suuri? Vai
määrittääkö pyöräilijöiden osuus liikenteen hyvyyttä. Vai onkin sittenkin
liikenneturvallisuus kaiken A ja O?
Aloitetaan
joukkoliikenneosuudesta ja liikenteen ruuhkautumisesta. Voisi olettaa korkean
joukkoliikenneosuuden pienentävän henkilöautoliikenteen ruuhkautumista.
Tarkastelin eräitä liveability vertailun suosikkikaupunkeja. Joukkoliikenteen
osuus kaikista matkoista on suurimmillaan 39% ja pienimmillään 16%.
Ajoneuvomatkoista (ml. polkupyörät) joukkoliikenteen osuus parhaimmillaan Pariisissa
ja Wienissä. Siellä 55% ajoneuvomatkoista tehdään joukkoliikenteellä.
Heikoimpia ovat Vancouver ja Toronto.
Tom Tom
tarkkailee navigaattoreineen maailman kaupunkien ruuhkaantumista. Ruuhkat
tuntuvat olevan kasvussa. Suurimmat viime vuoden aikana tapahtuneet ruuhkan
kasvut ovat olleet Oslossa (5%),
Vancouverissa (3%), Wienissä (3%) ja Brysselissä (3%). Helsingissä ruuhkan
kasvu oli 1%. On ainoastaan yksi kaupunki tässä valikossa, jossa ruuhkat
vähenivät. Se on Tukholma (-1%) Kaavoista voi havaita, ettei hyvällä joukkoliikenteellä
näytä olevan mitään tekemistä ruuhkaantumisen kanssa. Helsinki (seutu)
sijoittuu ruuhkaantumisessa melko hyvälle tasolle. Tolppa tarkoittaa, että
iltapäiväruuhkassa matka-aika pitenee Helsingissä noin 50%. Pahimmillaan
ruuhkat tuntuvat näissä valituissa kaupungeissa pidentävän matka-aikaa noin
80%.
Kysytään sitten,
syntyykö kaupungin menestys juuri hyvästä joukkoliikenteestä ja sujuvasta liikenteestä
yleensä. Liveability-tilastojen kärjessä ovat Montreal, Toronto, Vancouver,
Auckland ja Wien. Kaikki kolme alussa mainittua ovat liikenteen kannalta
autokaupunkeja. Ne ovat suorastaan vastakohta vanhoille kunnon kaupungeille
kuten Wien, Zurich, München tai Kööpenhamina. Myös suuresti erilaisia kuin
Helsinki tai Tukholma. Vaikuttaa siltä, että eläväisen kaupungin ranking-kriteereinä
ei ole pyöräily tai joukkoliikenne. Sen sijaan useat korkealla olevat kaupungit
ovat autokaupunkeja.
Voittajia Kanadasta,
Australiasta ja Uudesta Seelannista
Hyppäänkin tässä kahteen juttuun. Ensin hieman Ottawasta, Kanadassa. Se on ollut
listoilla hyvin korkealla. Luonani kävi pari kolme vuotta sitten ottawalainen
insinööri. Hän teki väitöskirjaa kaupunkiliikenteestä. Hän ylisti
helsinkiläistä liikennekulttuuria. Hän tutkii jokapäiväisen liikenteen
terveysvaikutuksia. Hän ylistää Helsinkiä, sen joukkoliikennettä, sen
pyöräteitä, sen jalankulkuteitä, ja erityisesti niitä ihmisiä, jotka näitä
käyttävät. Hän kertoo myös ihailevansa Helsingin keskustan elävyyttä. Kanadan
kaupunkien keskustoissa ei iltaisin liiku juuri kukaan – toisin on Helsingissä.
Hän myös ihmettelee Oulun ja Jyväskylän talvipyöräilyä. Kertoo vierailleensa
vanhan ystäväni, kollegani ja Oulun liikennegurun, Mauri Myllylän luona. Kerron
meillä ihailtavan erityisesti Vancouveria.
Monet poliitikot ja suunnittelijat haluaisivat juuri Vancouverin meidän
malliksemme. ”Mitä?” sanoo Karl? Kanadassa ei ole missään sellaista
joukkoliikenneosuutta ja sellaista pyöräilyä kuin Helsingissä. Kanadassa
ihmiset ovat sitä mieltä, että heillä sää estää kävelyn ja pyöräilyn - jopa
lumettomassa Vancouverissa. On turvauduttava yksityisautoon. Ja niin tehdään.
Kanadalaiset kaupungit ovat vahvasti mukana
kaupunkivertailun kärkisijoilla. Australialaiset kaupungit ovat myös
mitalisijoista kiistelemässä. Uuden Seelannin Auckland on noussut Economistin
uusimmassa vertailussa pronssimitalille. Minulla on suorastaan suurlähettiläs
Aucklandissa. Hän on ystävämme Risto Jounila. Risto työskentelee WSP:n sikäläisessä
toimistossa. Kysyn Ristolta ja hän lähettää minulle seuraavanlaista tekstiä:
”Aucklandin kaupunki
on suurin ja mielenkiintoisin New Zealandissa (NZ). Kasvu on ollut erittäin
vahvaa, 2,8 prosentin luokkaa. 1,3 miljoonan asukkaan metropolialue on kasvanut
viime vuosina 45000 asukkaalla vuodessa. Uusi Seelanti on maailman
autoistuneimpia maita. Kaupunki on rakentunut moottoritieverkoston varassa
viime vuosiin saakka, mikä on aiheuttanut hyvin vahvasti Urban Sprawl´ia. Joukkoliikennettä on ryhdytty kehittämään. Bussiliikenteeseen
ja nyt viimeksi junaverkkoon on ryhdytty panostamaan. Bussikaistoja lisätään
koko ajan. Nyttemmin myös viranomaiset (Auckland Transport ja NZTA) ovat
kääntyneet enemmän ”joukkoliikenneuskovaisiksi”. Hekin ovat havainneet, että
autoille ei vain yksinkertaisesti riitä tilaa. Viime viikolla pormestari ja
liikenneministeri julkaisivat uuden liikennepolitiikan, jossa investoinnit
ohjataan joukkoliikenteeseen ja aktiiviseen liikkumiseen. Henkilöliikenne
junalla on Aucklandin ulkopuolella lähinnä turistiliikennettä. Jos haluat mennä
esim. Aucklandista Hamiltoniin (130 km), niin auto on ainoa realistinen
vaihtoehto. Vähänkään kauemmaksi mennään sitten monesti myös lentäen. Maasto on
mäkistä ja tiet mutkaisia. Matkanteko hitaanlaista ja turvatonta. Viime vuonna
kuoli 380 henkeä tieliikenteessä (Suomi 224). Aucklandissa kuoli 60 henkeä.
Katuverkolla on siis vaarallista kulkea, varsinkin muuten kuin
autolla/bussilla. Porukat ajavat joka paikassa lujaa ja liikennekulttuuri on
varsin aggressiivista. Tämä onkin yksi pahimmista miinuspuolista meidän
perheelle. Pyöräily on jäänyt, koska
naisväki ei uskalla.” Vähänpä tuo Riston viimeinen lause yllättää ja
hätkähdyttää
Johtopäätöksenä voi todeta, ettei liikenne kaupungeissa
ole ollut kriteerinä liveability-listoja tehtäessä. On miltei yllättävää miten
vauhdikkaan vaaralliset autokaupungit ovat niitä eläväisimpiä. Meidän on kyllä
hyvä liimautua Wienin kaltaiseen voittajakaupunkiin jalankulkuympäristön ja
joukkoliikenteen kehittämiseksi. Wienistä on minulla itselläni kivoja muistoja.
Vakiopaikkana tietysti Loosin baari. Siellä ei kyllä ollut tuota Mattikoon
kertomaa ja ihailemaa seinäkirjoitusta - se oli jonkin muun kapakan seinällä: “Mancher
will angesehn sein als habe er noch kein Wasser getrübet, hat abert wol eine
längere Zeit mit dem ganzen Hindern drin gesessen.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti