Hapen puute on koronasairaan ongelma. Sama pätee
valtionvarainministeriön virkamiehen mukaan myös Suomen talouteen. Totta kai me
joudumme nyt olettamaan paljon, sanoi korkea virkamies. Hän esittää oletuksiin
perustuvaa perusuraa. Iso kuva maailmasta tukee perusuraa, virkamies ei pidä
desimaaleja tärkeinä, uskoo tuohon 6-7 prosentin talousromahdukseen. Mistään ei
ole varmaa tietoa. He puhuvat puuttuvista tietokannoista, toimialoittaisista
otospohjista, julkisen talouden alijäämästä, arvonlisäyksistä ja
välituotteista. Puhuvat vielä V-mallista, U-mallista ja L-mallista. Julkisen
talouden alijäämäennuste tuntuu asettuvan 20 miljardin tienoille. Onko se
paljon tai vähän. Minusta se ei tunnu paljolta, sillä se on vain kaksi kertaa
hävittäjäkaupat. Paljonko on sitten julkinen talous? Paljonko on koko talous?
Kokonaiskaavio on minulle ja ehkä jollekulle muullekin sumea.
Sanotaan nyt, että julkisyhteisöjen luoma vuotuinen
kansantalouden arvonlisäys ennen koronaa oli 40 miljardia, yritysten
arvonlisäys 130 miljardia, kotitalouksien 30 miljardia ja koko Suomen talouden
arvonlisäys yhteensä 210 miljardia vuodessa. Suomen bruttokansantuotteeksi
laskettaisiin 240 miljardia. Suomi on vientivetoinen, niin sanotaan ja niin kai
on. Vienti oli ennen koronaa 100 miljardia. Valtionvelka on 118 miljardia euroa
nyt puolessa välissä huhtikuuta. Kunnilla on velkaa noin 20 miljardia. Kotitalouksien
velka lienee noin 100 miljardia ja liikeyritysten velka 56 miljardia. Luvut ovat
suuria. Koronapanostukset niihin verrattuna tuntuivat pieniltä. Prosentit kieppuvat
laajaa kaarta. Toivotaan 3 kuukauden rajoitusten riittävän, ei juuri haluta
puhua 6 kuukauden rajoituksista tai sitä pidemmistä. 3 kuukauden rajoitus
pudottaisi 5-6 % Suomen bruttokansantuotetta, 6 kuukauden rajoitus 12 %. Miten combo kurotaan, sanoo virkamies. Tuo combo onkin nykyajan muotisana. Mitä se
merkitsee? Se tarkoittaa yhdistelmää.
Miksi ei käytetä tätä sanaa. Virkamies uskoo laaja-alaisen taloustieteen
analyysiin tuovan asiaan selvyyttä. Mutta selvyys saadaan vasta kuukausien
päästä. Toinen korkea virkamies sanoo
talouden nousuun liittyvän mm. työllisyyttä, investointeja, kasvua
rakentamiseen, infrainvestointeihin ja kaikkeen mahdolliseen. Paluu entiseen.
Se on haaveena. Muutoksen mahdollisuutta ei ehditä nyt pohtia. PS. Jos nyt
luulet minun moittivan korkeata virkamiestä, niin erehdyt. Minä pidän heitä
korkeassa arvossa ja otan osaa.
Kirjoittelin tuossa taannoin talouselämän tasaantumisesta
tai entiseen palautumisesta kriisien jälkeen. Kriiseinä olivat I maailmansota
ja espanjalaisflunssa, 30-luvun maailmanlama, II maailmansota, öljykriisi ja
90-luvun alun lama. Tein siitä täysin epätieteellisen mutublogin: https://penttimurole.blogspot.com/2020/03/korona-haukkaa-palan-kansantaloudesta.html.
Taas mennään
bruttokansantuotetta ihmettelemään
Nyt halusin vielä hieman laajentaa aiempaa tarkasteluani.
Otin mukaan sukulaismaa Italian, pyöräilymaa Tanskan sekä kaukaisen mahtimaan
Japanin. Katselin peruutuspeilistä bruttokansantuotetta asukasta kohti 120
vuoden aikana.
Vuosisadan alkupuoliskolla Britannia, Saksa ja
Tanska kulkevat yhdessä noin kaksinkertaisella asukasta kohti lasketulla
kansantuotteella Suomeen, Italiaan ja Japaniin verrattuna. Toisen maailmansodan
järkytysten jälkeen Saksa ja Tanska erottuvat joukosta. Suomi on aluksi Italian
seurassa, mutta sotien jälkeen Japani ja Italia nousevat, Suomi seuraa
tiiviisti kannoilla, kunnes 1990-lama pudottaa Suomea pahasti, Japani ja Italia
karkaavat, Britannia on Suomen seurassa, kirivauhti sitten vie jo Saksan
kannoille, Suomi saavuttaa huippunsa 2008, mutta nyt lama rankaisee kaikkia.
Parhaiten kestävät Tanska ja Saksa.
Ihmettelin palautumisaikoja. Laittelin
kuvioon Suomen, Saksan, Englannin, Tanskan, Japanin ja Italian. Tarkastelin
bruttokansantuotteen muutoksia kriisien yhteydessä. Minun taulukkoni alkaa
vuodesta 1900 ja päättyy vuoteen 2016. Ensimmäisen
maailmansodan ja tuhoisan espanjalaisinfluenssan jälkeen Englannissa kesti
15 vuotta sotaa edeltävän tason saavuttaminen. Suomessa ja Saksassa
palautumisaika oli vain pari vuotta. Suuri
maailmanlama 1930-luvun alussa pudotti Saksassa kansantuotetta 18 %,
palautuminen tapahtui vuonna 1935, viidessä vuodessa. Suomessa ja Britanniassa
lamaa edeltänyt taso saavutettiin jo vuonna 1934 ja Tanskassa 1933. Italiassa
ja Japanissa lama ei juuri tuntunut. Toinen
maailmansota oli suuri koettelemus Saksan taloudelle. Kansantuotteen
romahdus oli Saksassa -64 % ja Italiassa -46 %. Kasvu sotaa edeltäneelle ajalle
vaati aikaa. Se vaati Saksassa 15 vuotta, sillä vasta 1955 kansantuote saavutti
sotaa edeltäneen taso. Näin kävi myös Japanissa, jossa kansantuote romahti -50
%. Italiassa toipuminen oli nopeampi, sillä sotaa edeltänyt taso saavutettiin
jo vuonna 1950. Kai muistatte, että kyseessä oli Saksan ja Italian talousihme.
Britanniassakin palautuminen vanhalle tasolle vaati 15 vuotta, vaikka romahdus
oli vain -15 %. Suomessa kansantuote putosi sodan aikana -10 %. Sodan jälkeen
lähdettiin sotakorvausten siivittämänä hitaaseen nousuun ja palautumisaika oli
vain pari vuotta. Varsinaista suurta notkahdusta ei meille tullut Saksan,
Italian ja Japanin tapaan. Tanskassa -24 % romahdus tapahtui Saksan miehityksen
alkaessa. Toipuminen sodanedelliselle tasolle tapahtui vuonna 1948.
Öljykriisi 1973
ei tuonut kansantuotteeseen suoranaista pudotusta. Suomessa kuitenkin tuli 7-8
vuoden stagnaatio. Kehitys pysähtyi. Vertailumaissa pysähdys oli vain 3 vuotta.
Lama 1990 iski eniten Suomeen,
kansantuote romahti -12 %. Suomen toipuminen vanhalle tasolle kesti 7 vuotta. Saksassa
pudotusta oli -4 %. Se oli vain pieni nytkähdys, sillä nousu-uralle pääsy kesti
Saksalla vain 2 vuotta ja Britannialla 3 vuotta. Japani, Italia ja Tanska
jäivät täysin paitsi tämän laman vaikutuksista. Viimeinen koettelemus ennen
koronaa oli vuoden 2008 finanssikriisi
ja lama. Suomessa pudotus oli -9 %, Italiassa –8 % ja muissa vertailumaissa
-5-6 %. Saksassa pudotus kurottiin kiinni 2 vuodessa ja paineltiin ohi. Japani,
Britannia ja Tanska ovat jo saavuttaneet lamaa edeltäneen tason. Vain Suomi ja
Italia laahaavat jäljessä.
Kuvasta näkyy Suomen kärsineen
pahasti sisällissodan aikaan,
kansantuote per capita putosi -28 %, 30-luvun lamasta Suomi pärjäsi hyvin -4 %
pudotuksella, II maailmansota oli
sekin Suomelle helläkätinen akselivaltoihin verrattuna, Suomessa kansantuote
asukasta kohti muuttui -10 %, kun Saksa, Italia ja Japani menettivät 45-65 %
kansantuotteestaan. Suomen kärsimykset iskivät vuosien 1990 ja 2008 lamakausissa, kansantuote per asukas romahti -12 % ja
-9 %. Nyt koronaviruksen aikana pelotellaan samanlaisilla prosenteilla.
Keskustellaan palautumisesta. Virkamiehet arvioivat pudotusta tälle vuodelle,
mutta jo ensi vuonna päästäisiin hienoisesti plussalle. Mutta milloin päästään
ennen koronaa tasolle? Alempi kuva kertoo, miten kauan on kestänyt tarkastelun
kohteena olevien maiden kansantuotteen (per capita) palautuminen tasolle, joka
vallitsi ennen kriisiä. Joskus 10 prosentin pudotuksen jälkeen palautuminen on
vienyt 2 vuotta joskus 10 vuotta. 5 % prosentin pudotuksen palautuminen on
tapahtunut 2-8 vuodessa.
Voiko tästä päätellä
jotain?
No, kyllä tästä ainakin sen voi päätellä, että meillä on
edessämme pitkä monivuotinen ponnistelu. Ponnistelu mihin? Mitä nyt haluamme?
Ovatko halumme muuttuneet? En oikein jaksa uskoa. Ihminen on niin muuttumaton
haluineen, toiveineen ja tavoitteineen. Valtaa pitävät haluavat lisää valtaa. Ilmastonmuutos
on liian kaukainen asia tositoimien kannalta. Kulinaristit haluavat syödä
hyvin. Automiehet ja autonaiset haaveksivat uudesta ladattavasta
hybridimaasturista. Kunhan koronasta päästään vanhuksilla on jälleen hyvä
laitoksissaan. Kaikki haluavat näpelöidä kännykkäänsä, nuoret ja vanhat. Lapset
viihtyvät ilman huolta. Kaikki tarvitsevat enemmän rahaa. Kansa haluaa
lämpimään, aurinkorannat häälyvät mielessä. Jaa, kostea sähkötön mökkeily kyllä
vähenee, mutta tilalle nousevat villat terasseineen ja säteilylämmittimineen.
Poreallaskin tekisi terää. Sanovat että yhteisöllisyys lisääntyy ja
perhekeskeisyys. Käykö todella näin? Pelkään pahaa. Nythän olemme juuri
tottuneet siihen, ettei sukulaisia tai tuttavia tarvitse (ei voi) tavata. Sehän
on alkanut tuntua mukavalta. Kaikki velvollisuuskäynnit ovat taakse jäänyttä
elämää. Nyt vihdoin voi keskittyä itseensä. Se on mahtavaa. Kehittää itseään.
Mutta ensin
non päästävä koronan uhkasta. Mitä ihmettä tuo koronavirus on oikein syönyt? Ainakin
se painaa paljon. Nytkin se painaa paljon enemmän kuin koko pallomme. Joku
sanoo sen kuolevan saunassa, amerikkalaiset sanovat sen tykkäävän lihavista,
kiinalaiset piilottelevat tuhkauurnatilastoja, bisnesmiehet ovat haukkana
hankinnoissa, islamistit sanovat viruksen jumalan lähettämäksi koston
nano-aseeksi, Trump ei näe syyllistä viruksessa vaan syyllinen lymyää maailman terveysorganisaatiossa,
Soininvaara on tehnyt omat ennusteensa – kiitellytkin, on kirjoittanut asiasta
jo kymmenkunta blogia, tupakoitsijat
ovat iloisia – he eivät olekaan riskiryhmä, kasvosuojuksista kiistellään,
vallitsee tiedon hurlumhei. Löysin netistä hienon kirjoituksen. Sen oli tehnyt
naispuolinen virusopin professori. Kirjoitus oli mahtavan hyvä. Hän selvitti
koronaviruksen sielunelämää. Nyt en löydä sitä millään. Olen selannut nettiä
tuntikaupalla. Sanon vain sellaisen kirjoituksen olevan olemassa. Jos löydät
sen jostain, niin lähetä linkki minulle.
Soitin vielä ystävälleni Roger Wingrenille Pietarsaareen. Halusin hänen kumoavan kaiken
sarkasmini koskien meidän tulevaisuuttamme. Hän vapautti minut. Hän uskoi
kaiken hyvän olevan muutoksen tiekarttana. Hän uskoi kunnioitukseen. Vanhojen
sukupolvien kunnioitukseen, elämän kunnioitukseen, luonnon ja kulttuurin kunnioitukseen,
ihmisten kätten töiden kunnioitukseen Tai näin kuvittelin hänen sanoneen. Sanoi
vielä kunnioittavansa meidän nuorta pääministeriämme.
Hyvää pohdintaa!
VastaaPoistaHienoa kokonaisuuksien suhteuttamista!
VastaaPoistaSommoro,
VastaaPoistaMinua on ihmetyttänyt tuo yliherkkyys talouden suhteen. Ei esim. 20% alennus missään tuotteen tai palvelun hinnassa saa minua liikkeelle, jos tarve ei ole ajankohtainen. Mutta auta armias miten eri talousaktöörit reagoivat samansuuruiseen pudotukseen! Katastrof, kaputt! (ai niin piti suositella luettavaa - Kaputt Curzio Malaparte). Pitänee tarkemmin tutustua Buthanin "Gross National Happiness" laskentaan
Ha det bra!
Bjöte
Erinomainen kirjoitus! On opettavaista käydä läpi aikaisempia kriisejä talousmielessä. Julkisuudessa ja blogissasi on ollut vastaavia tilastoja tautien aiheuttamasta kuolleisuudesta, mutta taloudesta en ole näitä ennen näin koottuna nähnyt. Mielenkiintoista on, voidaanko menneestä ennustaa joltisellakin varmuudella tulevaisuutta. Kerrankin on sellainen veikkailun suhteen herkullinen maailmantilanne, jonka kehittymisestä viisaimmatkaan eivät tiedä mitään.
VastaaPoista