Presidenttiehdokkaat ja maat gallupien käsissä

Vanhuusko vallitsee? Amerikoissa presidenttiyttä tavoittelevat miehet joiden ikä on 74 ja 77 vuotta. He vaikuttavat vanhahkoilta Römpän ukoilta. Puheet ovat joskus kuin keitetystä lampaan päästä. Siis molemmilla näin. Puheet vaikuttavat äkkipäältään täysin sopimattomilta sivistysvaltion presidenttiehdokkaille. Olisi vaikeata kuvitella ehdokkaiden letkauksia meidän Saulimme suuhun. Siis eihän tuo vanhuus ole haitta, mutta jos sen mukana seuraa röyhkeys ja sivistymättömyys, se on liikaa. Eräs yhdysvaltalainen vaaliasiantuntija valittelee juuri nyt tässä tilanteessa sitä, että maan politiikkaa vetää nyt lisääntyvässä määrin viha. Kutsuvat sitä kielteiseksi puolueellisuudeksi (negative partisanship). Äänestämistä ohjaa pikemminkin viha oletettua vastustajaa kohtaan kuin oman ehdokkaan tai puolueen politiikka ja hyvät teot.  Epäillään tämän asenteen saavuttaneen tason joka ei ole ainoastaan pieni paha, vaan joka saattaa olla potentiaalisen tuhoisa demokratialle.

Ikä, onko se haitta?

Tuli mainittua aivan kuin vahingossa tuo ikä. Itse olen tuota pikaa 86. Mikä minä olen iästä puhumaan. Tai niin, en olekaan presidenttiehdokas. Minkä ikäinen olikaan meidän presidenttimme Juho Kusti Paasikivi viimeisenä presidenttiyden päivänään? Hän oli 86-vuotias, kun kätteli uuden presidentin eli Urho Kekkosen. Edellinen presidenttimme C. G. E. Mannerheim oli 78-vuotias luovuttaessaan presidenttiyden Paasikivelle. Kekkonen puolestaan allekirjoitti oman eroanomuksensa 82-vuotiaana. Meidän Tarjamme oli 69-vuotias erotessaan ja meidän Saulimme tulee olemaan 74-vuotias erotessaan. Minkä ikäinen oli Stalin kuollessaan aivoverenvuotoon? Hän oli 74 vuotias. Kuoli siis nuorena. Winston Churchill lausui kuolemattomat sanansa verestä, hiestä ja kyyneleistä 65-vuotiaana. Jaltan konferenssissa istuessaan Stalin oli 67-vuotias, Churchill 70-vuotias ja Roosevelt 63-vuotias. Mao Tsetung johti kulttuurivallankumousta 73-vuotiaana, ui myös Jangtse-joessa samoihin aikoihin ja kuoli 83-vuotiaana. Adenauer oli varsinainen ikäpresidentti, hän oli Saksan liittokansleri vielä 87-vuotiaana. Legendaarinen Nelson Mandela oli vallassa vielä 81-vuotiaana. Kuka on ollut vanhin valtionjohtaja? No, ainakin vuonna 2017 sivuun potkittu Robert Mugabe oli vielä 93-vuotiaana rattailla, vaikka suitsista taisi pidellä hänen nuori vaimonsa. Yhtyneiden kuningaskuntien Elisabeth II on kunnioitettavasti 94-vuotias. Hän onkin selkeästi vanhin valtionpää. Vallan määrä ei kuitenkaan taida olla kovin rajaton, vaikka pitkä se on, sillä sitä onkin kestänyt jo vuodesta 1952. Meidän elämäämme vaikuttavat nykyiset päämiehet ovat nuoria. Vladimir Putin on 68-vuotias, hänkin jo eläkeiän ohittanut, Angela Merker on puolestaan 66-vuotias. Adolf Hitler oli muuten iältään vain 50-vuotias aloittaessaan toisen maailmansodan. Hitleriä lukuun ottamatta maailman asiat ovat olleet pääosin eläkeläisten käsissä. Kuka sitten on nuorin? Jos pääministerit lasketaan mukaan, niin kolmanneksi nuorin toimiva valtiojohtaja on meidän ihastuttavan selväsanainen Sanna Marin. Hän on 34-vuotias. Melkoisen kunnioitettava juttu.

 Läpinäkyvyys

No, onhan se todennäköisesti niin että meissä kaikissa on enemmän sivistymättömyyttä, rasismia ja muuta ajatusten kelvottomuutta, kuin mitä päältä näkyy. Ehkä Amerikan presidenttiehdokkaat ovatkin juuri aidosti oma itsensä. Ja emmekö me sitä haluaisikin? Haluaisimme ihmisten olevan ”läpinäkyviä”. Läpinäkyvyys on suorastaan valtasana. Sitä käytetään kuvaamaan demokratian ja monen muunkin asian hyvyysastetta. Sitä vaaditaan lähes ykkösjuttuna. Suomi on muuten arvioitu läpinäkyvyydessä korkealle, sillä Pennsylvanian yliopiston Wharton School’in ja BVA Groupin ”Best countries” -tutkimuksessa arvioitiin Suomen olevan läpinäkyvyydessä sijalla 6 tutkittujen 73 maan joukossa. Pennsylvanian yliopiston Wharton School on muuten presidentti Trumpin koulu, että korkeammassa suojeluksessa ollaan. https://www.usnews.com/news/best-countries/overall-rankings Tutkimus suoritettiin haastattelemalla 20000 ihmistä eri puolilla maapalloa. Kysymyksessä oli siis aito gallup. Kansalaiset kertoivat ja tutkijat analysoivat. Ehkä panivat myös joukkoon hieman omiaan. Gallupit ovat nousseet arvoon arvaamattomaan juuri nyt. Seuraammehan me niitä alituiseen uutislähetyksissä ja tietysti omassa tietokapulassamme. Palataan gallupeihin, kunhan saadaan ensin Suomi maailmankartalle.

Parhaat maat

Vertailussa oli erilaisia kriteereitä. Niillä oli painoarvot. Elämän laatu on painoarvoltaan korkein kriteeri.  Siihen kuuluvat hyvät työmarkkinat, kohtuuhintaisuus, taloudellinen vakaus, perheystävällisyys, pienet tuloerot, poliittinen vakaus, turvallisuus ja hyvin toimiva julkinen opetus. Suomi sai tässä kategoriassa sijaluvun 9. Suuri painoarvo oli myös yrittäjyydellä. Yrittäjyyteen kuuluivat yhteydet maailmaan, koulutettu väestö, innovatiivisuus, pääoman helppo saanti, teknologista erityisosaamista, läpinäkyvät bisneskäytännöt, toimiva infrastruktuuri ja kehittynyt lainkäyttö. Suomi oli tässä sarjassa sijalla 16. Kolmanneksi tärkein painoarvoltaan oli kansalaisuus. Kansalaisuuteen kuuluivat ihmisoikeudet, ympäristö, sukupuolten tasa-arvo, uskonnon vapaus, omistusoikeuden kunnioitus, luotettavuus ja poliittisen vallan tasapaino. Tässä kategoriassa Suomi kipusi sijalle 6. Se on Suomen paras yksittäinen sijoitus. Kulttuurinen vaikuttavuus oli yksi tärkeistä kriteereistä. Tässä oli kysymys viihteestä, muodista, modernismista ja trendikkyydestä. Suomi oli sijalla 26. Erilaisuus, omaperäisyys, dynaamisuus ja ainutlaatuisuus etsivät muutoskykyä ja vaikuttavuutta. Näillä ominaisuuksilla Suomi pääsi sijalle 32. Ei siis uskota suomalaisten omaperäiseen ajatteluun teoista puhumattakaan. Avoin bisnekselle oli kriteeri, jossa Suomi pärjäsi hyvin. Kysymyksessä oli byrokratian ja toisaalta korruption vähäisyys, kohtuullinen verotus ja läpinäkyvät hallinnon toimet. Suomen sijoitus oli 9. Painoarvoltaan vähäisempänä, mutta Suomen sijoituksen kannalta melko huonona oli ymmärrettävistä syistä ”Power”. Johtajuus, taloudellinen ja poliittinen vaikuttavuus, vahvat kansainväliset liittoumat ja vahva armeija. Suomen sijaluku oli 35. Jäljellä ovat vielä painoarvoiltaan vähäiset seikkailusisältö ja perintörikkaus. Ensin mainittuun sisältyivät ystävyys, hauskuus, miellyttävä ilmasto, luonnonkauneus ja seksikkyys. Toiseen taas kulttuurinen avoimuus, rikas historia, maukas ruoka ja monet kulttuuriset riennot. Näistä seikkailujen suhteen Suomen sijaluku oli 27 ja perinnön suhteen 43. Ei ollut meillä seikkailun mahdollisuutta eikä juuri perintöä tarjottavana. Kaiken kaikkiaan lopputulos oli Suomen kannalta varsin hyvä. Suomen sijoitus oli 14. Niin, kummallista miten kilpailu kaikessa on niin iskostunut ajatusmaailmaan, että tätäkin ”kansainvälistä kilpailukykyä” näin innostui ihmettelemään. Toisaalta tuntuu hieman surulliselta ja jopa vääryydeltä, että Suomi ei tunnu pärjäävän luovuuden, seikkailun, kulttuurin, omaperäisyyden ja ainutlaatuisuuden sektoreilla. Eikä edes seksin sektorilla. Minusta tutkimus tekee vääryyttä suomalaisille. Haastateltiinkohan vääriä henkilöitä? Minä protestoin!

Kyllä tätä lippusarjaa mielikseen katselee. Eihän tässä kilpailussa nyt päästy aivan samoihin tuloksiin kuin maailman onnellisinta kansaa etsittäessä, mutta ilolla voi todeta Suomen lipun esiintyvän neljä kertaa voittajien palkintotaulukossa. Sveitsi siellä esiintyy voittoisana. Kanada on myös korkealla. Pohjoismaista Tanska on ykkösenä, Ruotsi ja Norja hyvinä kakkosina. Euroopasta palkintokarkeloihin pääsevät mainittujen lisäksi Alankomaat, UK, Saksa, Ranska ja Itävalta. Japani edustaa Aasiaa ja USA Amerikoita.

Tunteiden valta yli asioiden vallan?

En ryhdy sanomaan kokonaisuudesta mitään, enkä ryhdy arviomaan tällaisten mielipidekyselyjen ja niiden pohjalla tehtyjen arvioiden tasapuolisuutta tai järjellisyyttä enkä edes arvioi tällaisten tutkimusten yleistä merkitystä. Tai ehkä sittenkin vähän. Nyt koko maailman huomio kohdistuu Yhdysvaltojen presidentinvaalien kannatuslukuihin ja niiden pohjalla oleviin gallupeihin. Se kohdistuu myös koronatilastoihin ja niiden perusteella laadittuihin ennusteisiin. Meilläkin lääkäriherrat ja hallitusrouvat tuijottavat numerosarjoihin ja miettivät seuraavaa tiedotustilaisuutta ja siinä esitettäviä ennakkovaroituksia tulevista päätöksistä. Eero Paloheimo sanoo televisio-ohjelmassaan, että kasvihuoneilmiö olisi voitu yksinkertaisesti havaita ja tunnistaa jo kolmekymmentä vuotta sitten kun vaan olisi käytetty tilastoja ja matematiikkaa. Numerot, tilastot ja matematiikka, siinäkö kaikki? Esko Valtaoja esiintyi televisiossa ex-piispan kanssa. He olivat kirjoittaneet kirjan – jo kolmannen yhteisen. Valtaoja sanoi, että kyllä maailman asioiden tarkasteluun liittyy uskon ja tiedon lisäksi myös järki ja tunne. Hän muuten sanoi edistystä syntyvän siitä, kun ihmiset ovat erimieltä tappelematta. Siinä hän taisi osua naulan kantaan. Kaikki nuo gallupit syntyvät tunteen vallassa, ne vahvistavat tunteita ja muokkaavat tunteita. Jos nyt vielä uskoo tuohon kielteiseen puolueellisuuteen eli amerikkalaisten vihaan vastustajaa kohtaan pääasiallisena syynä äänestyskäyttäytymiseen, voi vain todeta tunteiden vallan yli asioiden vallan.

Gallupit manipuloivat?

On kummallista, ettei gallupien manipulaatiomahdollisuuksista puhuta enempää. Puhutaan Venäjän trolleista, mutta ei puhuta galluptrolleista. Onko aivan varma, ettei gallupeja voi ostaa? Onhan tuhannen tai parin tuhannen gallupvastaajan seulonta huomattavasti helpompaa kuin koko vaaliväestön manipulointi erilaisilla pikaskandaaleilla juuri ennen vaalipäivää. Itsensä herra Gallupin perustaman Gallup-yhtiön tirehtööri sanoo tämän sinänsä olevan mahdollista, mutta käytännössä mahdotonta kilpailun vuoksi. Yhtiöitä on kymmenittäin tai sadoittain ja ne kaikki pyrkivät onnistumaan ennusteissaan. Ne seuraavat toisiaan ja estävät seurannallaan virheellisten ennusteiden käytön manipulointitarkoituksessa. Nykyajan ongelmaksi haastateltu sanoi ihmisten kieltäytymisen haastattelusta. Ajatellaan myyntimiehen (naisen) soittavan – nehän ne nykyisin alituiseen soittavat – silloin on parasta sulkea puhelin. Haastattelu jää saamatta. Nyt on juuri julkaistu haastatteluja amerikkalaisten mielipidemuutoksista presidenttiehdokkaiden vaaliväittelyn jälkeen. Näyttää siltä, että rintamalinjat ovat tiukasti muodostuneet. Mielipidettään etsivien osuus on hyvin pieni. Vaikka kaksi kolmasosaa piti Trumpin esitystä debatissa huonona tällä ei ole vaikutusta äänestämiseen heidänkään osaltaan. Vain yksi prosentti kannattajista oli varmasti vaihtamassa mielipidettään. No, jos gallupit tietävät vaalituloksen, kansa ei tule sitä muuttamaan. Kansan mielipide on kiteytynyt. Trumpin koronatartunnan vaikutuksista ei ole vielä laajempaa tutkimustietoa. Hieman lienee viisari värähtänyt Bidenin suuntaan.  Nyt kyllä spekuloidaan koko tapahtuman olevankin mahdollisesti vaalitemppu. Mitään koronaa ei ollutkaan. Terve mies parani yllättävän nopeasti. Tuosta olisi varmaan syytä tehdä uusi gallup. Etsinkin sellaista, mutta ei ollut vielä aika. Saataisiin silloin selville mikä on totuus?!?