Via Helsinki

Outoja asioita tapahtuu

Hesari kirjoittaa täysaukeaman jutulla mainostoimiston ideasta saada kaupungilta ilmainen tontti Töölönlahden rannalta ja sitten myydä tontti hotellin rakentajalle ja saaduilla rahoilla puhdistaa Töölönlahti uimakelpoiseksi ja rakentaa Finlandiatalon kulmalle uimaranta. Vielä jotain rakennettavaksi tarkoitettua hilettä näkyy kuvassa. Jaa, taitaa olla sauna niemenkärjessä keskellä ”karjalaista metsälampea”. Outo kuva ja outo idea!  

Töölönlahden kehittely on oudoissa käsissä. Perinteeseen on kuulunut saada mukaan maamme huipputason suunnittelijat. Tämä kuva ei vaikuta Alvarin sanoja käyttääkseni: ”Itsenäisen Suomen pääkaupungin keskuspisteeltä.”

Eikö siis Töölönlahden rakentamisesta saa puhua, onko kiellettyä esittää uusia ideoita?  Eipä tässä ole montaakaan kuukautta Mäntymäelle esitetyn hotellin ja urheiluhallin tyrmäyskisasta. Nämä molemmat hankkeet ovat siinä mielessä yllättäviä, että ne tulevat jotenkin aivan kuin puun takaa. Ne kohdistuvat ”sallittuun” alueeseen ja asiaan, mutta ne tulevat puun takaa. Siksi ne tyrmätään ja melkeinpä ne täytyykin tyrmätä. Yllättävän hankkeen takana on usein taitamattomasti hoidettu bisnesidea. Tällaisiin on perinteitä juuri tuolla samalla alueella.  

Miksi arvostetussa sanomalehdessä on tällainen otsikko? On tarjolla? Mitä? Kasvojenkohotus? Pitäisi sanoa: On tarjolla idea! Mutta vain idea, josta ei kenenkään kannata mitään maksaa. Idean äidit ja isät voidaan kuitenkin kirjata mainetekojen suureen vihkoon - sillä tämä mitättömältä tuntuva juttu saattaa johtaa hyvään prosessiin.

Ensimmäinen suuri bisnesidea oli Julius Tallbergin ja Eliel Saarisen Pro Helsingfors -suunnitelma vuodelta 1917

Kaksikon spekulatiivinen suunnitelma kattoi laajat kaupunkialueet, mutta oli määrätietoisin Töölönlahdella. Liikeideana oli täyttää Töölönlahti ja jatkaa vahvaa keskustakehitystä Pasilaan saakka. Kehitystä tukisi Pasilasta Töölönlahdelle johtava valtakatu. Suunnitelman olennainen osa oli rautatieaseman siirtäminen Pasilaan. Tätä Saarinen siis ehdotti vuotta ennen piirtämänsä uuden asemarakennuksen valmistumista!  Pro Helsingfors oli pohjana keskeisen Helsingin kehittämisideoille vuosikymmeniä eteenpäin. Niin, itse asiassa Saarisen ajatus Kuningasavenuesta, Vapaudenkadusta, kesti elossa 90-luvulle saakka. Vain pari vuotta aiemmin eli Vuonna 1915 Bertel Jung ja Eliel Saarinen olivat julkaisseet alkuaan Jungin kehittelemästä yleiskaavasta muotoutuneen Jung-Saarisen yleiskaavan 1915. Joskus ajatukset saattavat muuttua nopeassa tahdissa.

  

Jung-Saarinen yleiskaavassa 1915 Töölönlahti oli pienenä vesipeilinä, sillä laukkarata nykyisen oopperan kulmilla vaati suuren maa-alueen, tavararatapiha oli paikallaan. Keskuspuisto johti mahtavana vihervuona pohjoiseen. Kaksi vuotta myöhemmin tuli julkisuuteen Stor - Helsingfors 1917 -suunnitelma. Vettä oli kapeana lahdelmana Siltasaaren eteläpuolella. Asema oli siirretty Pasilaan. Kuningas Avenue päättyi nykyisen postitalon paikalle. Eduskuntatalosta ei ollut vielä tietoa. Kerrosalaa Töölönlahden ja Eläintarhan alueelle olisi mahtunut noin 2 milj. k-m2. Siinä oli Tallbergin pihvi.

Oiva Kallio ja Elsi Borg säilyttivät rautatieaseman

Vuonna 1924 Oiva Kallio voitti Postitalon seutua koskevan kilpailun ja hänen ehdotuksensa pohjalta päätettiin, että asema jää paikalleen. Saarinen ei aseman säilyttämisestä pitänyt, hänen mielestään rautateiden laajentaminen vaarantaa keskustan kehittämisen. Saarinen muutti kuitenkin rapakon taakse jo vuonna 1924, eikä hänellä siten voinut olla suurtakaan vaikutusta asioiden tulevaan kehitykseen. Oiva Kallio kehitteli suunnitelmaansa edelleen ja Elsi Borg piirsi 1927 vauhdikkaita havainnekuvia suurkaupunkien malliin.

  

Asemakaavaosastolla syntyikin kaksi vaihtoehtoista yleiskaavaa. Elielin suunnitelmalla oli siten kannatusta vielä 30-luvun alkuvuosina.

  

Vasen kuva on Helsingin yleisasemakaava vuodelta 1932. Tämä suunnitelma on lähes identtinen Saarinen-Jungin 1917 suunnitelman kanssa. Lisähuomiona todettakoon että Itä-Pasila ja Länsi-Pasila ovat nykyisin lähes täydelleen Saarisen 1918 -suunnitelman mukaan rakennettuja. Nykysuunnitelmissa ei kuitenkaan esiinny poikittaista pääkatua Tilkanmäeltä veturitallien kohdalle ja edelleen Sofianlehdon läpi Kumpulaan. Kuvan esittämässä vuoden 1932 yleiskaavassa sanottu Kuningas Avenue  jatkettiin myös kohti pohjoista nykyiselle Hämeenlinnan väylän linjaukselle. Keskuspuistoa ei ollut näissä suunnitelmissa. Saarisen ajatusten pohjalta syntynyt yleisasemakaava sai 31-vuotiaasta arkkitehti P. E. Blomstedtista ankaran kriitikon. Blomstedt halusi jättää Töölönlahden pääosin rakentamatta. Blomstedt korostaa Esplanadin, Mannerheimintien ja Töölönlahden rataa seuraavan puistokadun luomaa kompositiota. Huom! Blomstedtilla oli radanvarsikatu Eläintarhaan. Ehkä kuitenkin voisi sanoa, että nyt on toteutunut Blomstedtin unelma.

Asema vakiintui nykyiselle paikalle

1930-luvun alussa ajatukset aseman siirtämisestä rupesivat enemmänkin rakoilemaan. Erityisen vahvasti asiaan vaikutti. silloin 32-vuotiaan arkkitehti P. E. Blomstedtin hyökkäys Saarisen suunnitelmia vastaan. Blomstedt arveli Saarisen Töölönlahden rakentamismahdollisuuksien imevän potentiaalia vanhan keskustan kehittämiseltä ja vanhan keskustan jäävän näin oman onnensa nojaan ja käytännössä saneeraamatta. Blomstedt kritisoi myös voimakkaasti Saarisen liikennejärjestelmää. Blomstedtin mukaan elimellistä kaupungin asemakaavaa ei enää aikaansaada siten, että vain mittakaavaa muutetaan ja ”issikkanopeus muutetaan moottorinopeudeksi”.

1948 järjestettiin keskustakilpailu Töölönlahti-Pasila

Helsingin keskustaa tutkittiin vuoden 1948 kansainvälisessä arkkitehtikilpailussa. Ruotsalainen arkkitehti A. O. Bengts ja liikenneinsinööri P. O. Bexelius voittivat keskustakilpailun ehdotuksella, joka keskitti rakentamisen Itä-Pasilaan ja Kamppiin. Rautatieasema oli nykyisellä paikallaan. Jaetun toisen palkinnon jakoivat Kaj Englund ja Olavi Laisaari. Ervi, Ahola ja Nironen saivat kolmannen palkinnon.

Vuonna 1948 järjestetyn keskustakilpailun voitti ruotsalainen A.O.Bengts. Voittaneen ehdotuksen nimi oli ”The New Look”. Hänen ratkaisunsa keskitti rakentamisen Itä-Pasilaan ja Kamppiin. Sirpaleita jäi nykyisen oopperan paikalle ja Kallioon. Herkästi vedetty keskusväylä kuvassa mukana. Rautatieasema nykyisellä paikallaan. Ervin, Aholan ja Nirosen kolmas palkinto oli radikaali. Rautatieasema siirrettiin Laaksoon. Keskusväylä johti Töölönlahdelta Pasilaan ja liittyi voimakkaaseen itä-länsi-akseliin Sofianlehdosta kohti Munkkiniemeä. Rakentaminen keskittyi Kamppiin, Töölönlahdelle, Kallioon ja Länsi-Pasilaan. Kolmikon ehdotus oli nimeltään Snadisti Buli Stadi.

Yrjö Lindegren ratkaisuvuorossa, Kråka viimeisteli

Asiasta ei tullut villoja. Voittaja oli ilmeisesti väärästä maasta. Asemakaavakomitea antoi työn arkkitehti, professori Yrjö Lindegrenin tehtäväksi. Työ valmistui huhtikuun 7. päivänä vuonna 1954. Lindegren ei ehtinyt nähdä suunnitelmaansa valmiina, sillä hän kuoli 11.11.1952. Komitean perusteluissa viitataan Lindegrenin hyvään arvostelukykyyn, erityisesti koska hän oli yhdessä arkkitehti Toivo Jäntin kanssa ”suurenmoisesti muotoillut Helsingin Stadionin ja sitä ympäröivän urheilualueen." Selostuksessa sanotaan, etteivät luovalle yhdyskuntasuunnittelulle tarjoutuvat tehtävät määräydy jonkun suunnitteluviranomaisen toiveiden tai julkilausutun rakkaan ajatuksen mukaan, vaan ne ovat ”karun ja armottoman todellisuuden sanelemia”. Nähdään, että keskustan ongelmat ovat sodan ja sen jälkeisen ajan tuomia. Selostuksessa viitataan Eliel Saarisen kesäkuussa 1931 antamaan vetoomukseen ja arkkitehti P. E. Blomstedtin vuosina 1926-1935 julkaisemiin artikkeleihin. Näissä kannanotoissa painotetaan ”terveeseen kehitykseen pyrkivää tervettä suunnittelua”.

Aalto hoiti homman kotiin 1959

Lindegrenin ja häntä avustaneen Erik Kråkströmin jälkeen Alvar Aalto sai ohjakset. Työn hän pääsi aloittamaan vuonna 1959. Alvar Aalto esitteli keskustasuunnitelman valtuustolle vuonna 1964. Valtuusto vastaanotti hänet seisomaan nousten.  Juhlallinen esittely tasavallan presidentti Urho Kekkoselle ja muille hallitusherroille tapahtui vuonna 1962.Finlandia-talon suunnitelma hyväksyttiin vuonna 1964. Talon ensimmäinen osa valmistui 1971 ja kongressisiipi 1975. Olen selostanut näitä suunnitteluvaiheita blogissani Töölönlahti kierroksessa 2. Siispä en nyt lähde toistamaan ennen kirjoitettua. Jos haluat lukea klikkaa: http://penttimurole.blogspot.fi/2013/07/toolonlahti-kierroksessa-osa-2.html 

 

Lindegren – Kråkström käsittelivät ehdotuksessaan Töölönlahtea lähinnä liikennealueena. On itse asiassa aika outoa miten paljon Aallon ehdotusta nuijittiin terassitorien takia, olivathan ne sentään suuri parannus edelliseen ehdotukseen verrattuna. Lindegren-Kråkström ei varsinaisesti käsitellyt Töölönlahtea, eikä varsinkaan Eläintarhan rantaa, saatikka yhteyttä Pasilaan. Alvarilla oli sen sijaan määrätietoinen ote Töölönlahden länsirannalla aivan Mäntymäelle asti. Hänellä oli myös mahtava aukioakseli Stadionjn suuntaan. Siihen akseliin olisi hieman vaikeata soveltaa ystävieni PES-toimiston HIFK-suunnitelmaa. .Töölönlahden villat Aalto joutui uhraamaan rautateiden suuren tilavaatimuksen vuoksi.

Lauri Reunalan parkkihalli Töölönlahden vesipeilin alla

Alvarin suunnitelman kuihtuessa kuvioon astui Lauri Reunala. Hänen kuningasajatuksenaan oli parkkihalli Töölönlahden vedenpinnan alle. Kuka oli Lauri Reunala? Lauri Reunala oli rakennusurakoitsijaliiton toimitusjohtaja ja Otto Wuorion rakennusliikkeen eli Otrio Oy:n toimitusjohtaja. Hän oli myös maanalaiseen rakentamiseen keskittyneen Suojakäytävä Oy:n toimitusjohtaja. Reunala oli aktiivinen vaikuttaja ja ideoija mahtavine taustavoimineen kehitettäessä Helsingin maanalaista keskustaa. Hänen takanaan olivat seuraavat hyvinkin tunnetut henkilöhahmot: 10 osaketta Ilmari Helanto, vuorineuvos, Teräsbetoni Oy, 10 osaketta, Väinö Leskinen, ministeri, Työväen Säästöpankki, 10 osaketta, Mauno Koivisto, ministeri, Suomen Pankki ja 10 osaketta, Jussi Lappi-Seppälä, rakennushallituksen pääjohtaja. (Suojakäytävä Oy:n osakkaat).

Aluevaihtosopimus Suomen valtio / Helsingin kaupunki

Suuri bisnesidea oli Töölönlahdesta tehdyn aluevaihtosopimuksen takana. Ystäväni Matti Väisänen oli aluevaihtosopimuksen suuri operaattori ja kannattaja. Nykyiset ratkaisut perustuvat tähän sopimukseen. Valtiolle ja kaupunki määriteltiin prosenttiosuudet Töölönlahden rakennusoikeudesta. Pasila liittyi uudella sopimuksella mukaan Vuosaaren ratkaisun myötä. Alaratapiha vapautui tällöin kaupungin käyttöön. Sitten vähitellen toteutuikin nykyinen todellisuus. Tässä ollaan ja nyt. Pekka Korpisen ideat ja aktiivisuus vaikuttivat lähes kaikkiin asioihin. Toteutui Korpisen nurmikko ja toteutuivat Kampin piazzat. Linja-autot painuivat maan alle Kampissa ja Stokka sai oman tunnelinsa. Se mikä nyt on totta, on myös kaiken tulevan lähtökohta.

Mitä pitäisi tehdä?

Millaisia uusia ajatuksia nykyinen todellisuus on synnyttänyt? Outoa, nyt tuntuu vallitsevan pysähtynyt hiljaisuus kun voisi olla myös luovan hulluuden aika. Liikenneväki kyllä toimii Pisaran eteen. Siltaa suunnitellaan kilpailun kautta kriittiseen kohtaa Eläintarhan suoralle. Tässä touhussa on kummallisella tavalla unohtunut Töölönlahden ja Pasilan yhteys. Pasilan suunnitelmat ovat käpertyneet Nordenskiöldinkadun pohjoispuolelle. Töölönlahti päättyy jo ennen Töölönlahtea. Ajatus linkistä Helsingin kahden keskuksen välillä puuttuu. Onkohan siinä aluearkkitehdin raja?  Se raja synnyttää yleensä suurimmat suunnittelun railot.

  

Töölönlahti valmistuu, puistosta ja kanavista kiikastaa rahan puutteen vuoksi- Pasilassa on täysi myllytys päällä. Välissä on tyhjiö. Sinne erilaiset mainostoimistot ja urheiluseurat yrittävät sijoittaa kuningas Midaksen kultaisen käden.  Helsingin kahta pääkeskustaa yhdistävä promenadi on tässä päässyt unohtumaan. Kyllä kai sekä Töölönlahden että Pasilan tulisi liittyä toisiinsa myös flaneeraajien iloksi.

Vanhoja ideoita

Aikanaan Mattikoo Mäkinen piirsi ”koiranluun” Hän etsi nyt kaivattua yhteyttä. Aikanaan Pekka Salminen piirsi ”Pasilan sormen”. Hänkin etsi kaivattua yhteyttä. Aikanaan minä piirsin kuvan, jossa Töölönlahdelta Pasilaan johti julkisten rakennusten nauha promenadin varrella. Radan varteen oli piirretty myös raitiovaunulinja. Nyt olisi suunniteltava, ettei tämän ihanan akselin kehittäminen vaarannu ikäänkuin vahingossa.

Kuva on 80-luvulta. Nyt siihen voisi lisätä entisen Transpointin, nykyisen Itellan alueen Veturitien varrella sekä värittää huomiovärillä Pasilan huoltoratapihan alueen. Mutta tärkeintä on tuo Töölönlahtea ja Pasilaa yhdistävä promenadi julkisine rakennuksineen. Olkoon se työnimeltään vaikka VIA HELSINKI. No, älkää nyt kaikkea ottako tosissanne, kyllä Linnunlaulun villat kannattaa pitää siellä missä ne ovat. Sanoinhan jo, että tämä on vanha kuva!