lauantai 10. joulukuuta 2016

Aleppo –kuolema vai uudelleensyntyminen?

Olimme Aleppossa vuonna 1996. Silloin oli käynnissä Euroopan komission Välimeren yksikön tilaama Kunnallishallinnon modernisointiprojekti Syyrian Arabitasavallan  neljässä kaupungissa. Kaupungit olivat Damaskos, Homs, Aleppo ja Latakia. Nuo nimet ovat olleet jatkuvasti esillä Arabikevään seurauksena syntyneen Syyrian mielenosoitusaallon ja siihen liittyvien demokratiahaaveiden muututtua veriseksi yhteenotoksi ja suoranaiseksi uskonsodaksi. Miksi me olimme Aleppossa ja keitä olimme me?  

Aleppossa olimme tutkimassa kunnallishallinnon senhetkistä tilaa erityisesti kaupungin talouden, kaupunkisuunnittelun, asuntotuotannon, ympäristösuunnittelun, liikenteen, vesihuollon ja jätehuollon osalta. Kohteena oli myös historiallisten kaupunginosien suojelu. Tehtävänämme ei ollut varsinainen suunnittelu vaan tulevan suunnitteluprosessin ohjelmointi. Työn tuloksena oli rahoitusehdotus ja aikataulu niistä tehtävistä joihin Euroopan komissio voisi osallistua. Niin itse asiassa nyt jälkeenpäin katsottuna tuo meidän raporttimme on melko nuivea. Siinä ei ole yhtään kuvaa eikä mitään havainnollistavaa aineistoa.  Vain organisaatiokaavioita ja exceltaulukoita. Jatkuivatko työt meidän ohjelmoimallamme tavalla? Siitä ei minulla ole tietoa. Saattaa olla että eivät jatkuneet, sillä skismat Syyrian hallinnon kanssa ja erityisesti Syyrian kovat asenteet Israelia kohtaan saattoivat jarruttaa MEDA-ohjelman puitteissa Syyrialle annettua apua.

Keitä me sitten olimme? Me olimme Devecon Oy:n suunnittelutiimi. Projektipäällikkönä oli arkkitehti Veikko Vasko. Dataeksperttinä oli Päivi Nikander. Institutionaalisesta kehittämisestä huolehti Seppo Lampinen. Infrastruktuurista ja erityisesti vesihuollosta vastasi Kai Hedberg. Liikenne oli Mauri Ilvan vastuulla. Tiimiä assisteerasivat urbaanin kehityksen eksperttinä Pentti Murole ja kaupunkisuunnittelun asiantuntijana Pekka Rautimo. Syyrialaisina paikallisekspertteinä toimivat arkkitehtitohtorit Naoras Daker ja Paul Chiniara. Tuttua ja taattua jengiä siis koko joukkue.

Työn alkuvaiheessa laadittiin EU:n suunnittelukutyymin mukaan ”probleemapuu” ja ” tavoitepuu”. Probleemapuu alkoi toteamuksilla kontrolloimattomasta kasvusta, riittämättömästä kunnallisten palvelujen tasosta, heikosta kunnallishallinnosta, kaupunkiympäristön laadusta ja erityisesti huonosta työtehosta hallinnon piirissä. Lainsäädäntö todettiin puutteelliseksi. Tilastotiedot ja suunnittelumenetelmät havaittiin varsin kelvottomiksi. Tavoitepuussa asiat sitten yritettiin kääntää paremmin päin. Erityisesti esitettiin hallinnon, suunnittelun ja toteutuksen hajakeskittämistä. Ehdotettiin parempia tiedonhallintamenetelmiä ja tietopankkeja sekä henkilökunnan parempaa motivoimista. Vielä ehdotettiin parempaa jatkokoulutusta ja koulutetun henkilökunnan palkkaamista.

En kuitenkaan ryhdy tätä tutkimusta selvittelemään. Sen sijaan totean raportin kirjanneen Aleppon vanhan kaupungin olevan erikoisasemassa. Kaupungissa oli jo mainitun ohjelmointityön aikaan käynnissä Saksan kehitysyhteistyöorganisaation rahoittama vanhan kaupungin rehabilitointiprojekti. Aleppon vanha kaupunki oli muutenkin huomattavasti paremmassa kunnossa kuin rinnakkaisten kohteiden medinat. Tämä johtui osittain siitä, että Aleppon vanhassa kaupungissa rakennusten julkisivuissa oli pakko käyttää hiekkakiviverhousta. Tämä antoi kaupungille erinomaisen hienon leiman ja yhtenäisyyden verrattuna tavanomaiseen kaupunkimaisemaan, jossa lohkeilevat rappaukset, kirjava väritys ja kaikkialla repsottavat sähköjohdot ovat luonteenomaisia.

Aleppon vanha kaupunki oli ohjelmadelegaatiomme erityisen ihastuksen kohde. Vanha kaupunki hiekkakivifasaadeineen oli huippuunsa kiehtova. Nyt videot kertovat Aleppon kuolemasta. Ne kuvaavat rikkipommitettuja taloja ja kaupunginosia. Ne kuvaavat ihmisiä jotka ovat menettäneet omaisensa ja kotinsa. Usein haastatellaan ihmisiä kapinallisten alueella. He toivovat maahan uutta hallintoa. Mutta eivät tiedä missä heidän paikkansa on kaiken tämän jälkeen. Pieneltä tytöltä kysyttiin hänen unelmistaan. Hän sanoi: "Minulla ei ole mitään unelmia - ei mitään!"

Aleppon historiaa
Aleppo ja Syyria, ne ovat köyhyyden leimaamaa ympäristöä. Syyriassa GDP on hyvin alhainen. Jos Suomessa bruttokansantuote asukasta kohti vuodessa on 45000 euroa, on se Syyriassa vain 1700 euroa. Ostovoimakorjatut luvut ovat vastaavasti 39000 ja 3500 euroa per vuosi ja asukas. Nyt tällä hetkellä Syyriassa vielä tuonkin alle. Syyrian väestön mediaani-ikä on 24 vuotta. Siis puolet kansasta on alle 24-vuotiaita. Meillä se on 42 vuotta. Syyriassa nuorisotyöttömyys oli ennen sotien alkua 48 %. Meillä se on 20 %. Lähtökohdat työn hankkimiseen, perhe-elämään ja tasa-arvoiseen tulevaisuuteen ovat  lähes mahdottomat.

Aleppon kaupunki mainitaan ensimmäistä kertaa historiankirjoissa 3000 vuotta ennen ajanlaskun alkua.  Asutuksen jälkiä sieltä on löydetty jo 7000 vuoden takaa. Suomi oli tuohon aikaan Litorinameren jälkitilassa. Vedet olivat Pohjanlahdella ja Suomenlahdella melkoisesti nykyistä laajemmat. Vesi taisi olla viitisenkymmentä metriä nykyistä korkeammalla. Tai oliko maa nyt sen verran alempana, jääkauden aikaisten jäämassojen puristamana? Suomessa oli kyllä tuohon aikaan jo kalastuksella ja metsästyksellä elävää kansaa. Väkeä oli tulossa lisää Äänisjärven ja Viron suunnilta.

Niin, siis Aleppo oli merkitty aikakirjoihin 3000 vuotta eaa.  Tuohon aikaan faaraot olivat ehtineet seilata pitkin Niiliä jo 1000 vuotta. Noina vuosina Silkkitie Persiaan ja edelleen Intiaan ja Kiinaan oli jo käytössä. Reitti kulki juuri Aleppon kaupungin kautta.  Samoihin aikoihin elettiin kansainvälisen kaupan alkuhetkiä, sillä sumerilaiset olivat keksineet rahan. Pyörä ja rauta olivat myös tulleet keksityiksi. Vilkas kehityskausi jatkui, sillä ensimmäinen kirjoitettu kieli syntyi sumerilaisten toimesta juuri silloin. Hammurabin lait kirjoitettiin 1000 vuotta myöhemmin eli noin vuonna 1800 eaa. Foinikialaisten ja kreikkalaisten merikelpoiset laivat purjehtivat noin vuonna 1000 eaa. Silloin syntyivät myös foinikialaisten kehittämät ensimmäiset aakkoset. Mitäpä tästä sanomme? Sanomme Vergiliuksen tavoin: ”Fugit irreparābile tempus” - "Aika pakenee palaamatta." Vergilius sanoi tämän noin vuonna 0. Hän katseli mennyttä aikaa.

Aleksanteri Suuren seuraajat tekevät Alepposta kreikkalaisen
Kaupunkien historioita kirjoitetaan yleensä valloitusten ja tuhon hetkillä. Kerrotaan seleukidien vallanneen Aleppon kaupungin kolmannella vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua. Hallitsija Seleukes oli Aleksanteri Suuren sotapäälliköitä. Hänen valloittamansa, alistamansa ja sitten luomansa valtakunta oli hellenistinen. Se ulottui Välimereltä Intian rajoille. Nykyinen Aleppon kaupunki oli silloin nimeltään Beroea. Kolmesataavuotisena elinaikanaan seleukidien valtaherrat kunnostautuivat perustamalla kreikkalaissyyrialaisia siirtokuntia kautta laajan valtakunnan. Siirtokunnat eivät siis suinkaan ole vain tämän hetken keksintö. Armenian kuningaskunta valloitti sitten Beroean ja piti sitä hallussaan parikymmentä vuotta. Sitten tuli valtaan Rooman imperiumi.  Kreikkalaispainotteista roomalaisvaltaa kesti satoja vuosia, myöhempinä aikoina Itä-Rooman ja Bysantin merkeissä. Vuonna 540  persialaisten kuningas Khosrau valtasi kaupungin. Valtaa kesti sata vuotta. 

Profeetta Mohammedin kumppani Abu Ubaidah valtaa Aleppon
Uskonto muuttui ja kaupungin nimi muuttui, kun muslimijoukot valtasivat kaupungin vuonna 637.  Joukkoja johti Abu Ubaidah ibn al-Jarrah, profeetta Muhammedin ikätoveri ja kumppani. Bysantin joukot lyötiin ja alueesta muodostettiin Rashidunin kalifaatti. Kaupungin nimeksi tuli Halab. Arabikulttuuri oli voimissaan ja kaupunkiin asettui huomattava joukko filosofeja, runoilijoita ja muita ajan intellektuelleja. Rashidunin kalifaattia seurasi Umayadien kalifaatti. Nämä kalifaatit hallitsivat Aleppoa vuoteen 750. Ayubidien kalifaatti nosti kaupungin suureen kukoistukseen. Venetsialaiset olivat solmineet Aleppon kanssa erityisen hyödyllisiä kauppasuhteita. Ristiretkeläiset hyökkäsivät Aleppoon useita kertoja onnistumatta sitä valloittamaan. Kaupungin ja kulttuurin täydellinen tuhoaminen onnistui sitten vasta mongolien ja kristittyjen hyvällä yhteistyöllä.

Hulagu Khan tuhoaa kaupungin kristittyjen myötävaikutuksella
Mongolien Hulagu Khan valtasi Aleppon frankkien ja armenialaisten tukemana vuonna 1260. Kaupungissa suoritettiin täydellinen surmatyö ja hävitys. Miespuoliset muslimit ja juutalaiset surmattiin, naiset ja lapset myytiin orjuuteen. Suuri moskeija poltettiin.  Mongolit ja mamelukit taistelivat sitten Aleppon vallasta. Myös pelätty ja julma Timur Lenk valloitti välillä kaupungin. Hänellä oli tapana pystyttää monumenteiksi surmattujen vihollisten pääkalloja. Niitä saattoi olla parikymmentätuhatta yhdessä kasassa. Olot olivat sekavia. 1400-luvun alkuvuosina muslimit ja kristityt palasivat suurin joukoin kaupunkiin. Elettiin sitten vuoteen 1516, jolloin Alepposta tuli ottomaanien suuren valtakunnan osa. Karavaanit kuljettivat Intian pippuria ja Persian silkkejä. Aleppossa tuotettiin kankaita ja mattoja, saippuoita ja väriaineita, taljoja, villaa, puuvillaa, vihanneksia, hedelmiä ja pähkinöitä. Kaupunkiin rakennettiin useita karavaaniseraljeja, jotka palvelivat eurooppalaisia kauppahuoneita. Niissä yöpyivät sekä kamelit että kamelien kuljettajat.  

Kansainvälinen kauppamerenkulku sitten vähittäin - ja erityisesti Suezin kanavan avaamisen jälkeen vuonna 1869 muutti tavaroiden kulkureittejä ja Aleppon merkitys väheni kansainvälisen kaupan keskuksena.

Islamin valta tuli Aleppoon Rashidunin kalifaatin myötä. Umayaadit synnyttivät Välimeren suurvallan. Ristiretkeläiset yrittivät vaikuttaa asioihin sankariretkillään. Bysantti oli kärsinyt pahoja tappioita. Mamelukit hallitsivat aluetta Kairosta käsin. Ayubidien kalifaatti nosti kaupungin suureen loistoon. kaikki tuhoutui Hulagu Khanin ja kristittyjen yhteisoperaatiossa. Kaupunki nousi jälleen ja muodostui Islamilaisen maailman kolmanneksi suurimmaksi kaupungiksi.

Ennen nykyisen kriisin alkua Aleppon väestöstä 20 % oli kristittyjä
Aleppossa on 12 erilaista kristillistä kirkkoa tai seurakuntaa. Kirkkorakennuksia on 60 kappaletta. Eräät niistä ovat joutuneet poltetuiksi tai rikotuiksi sodan aikana. Kristityt ovat tukeneet enemmänkin Assadin hallintoa kuin radikaaleja muslimeja. Selailin internetissä erilaisten kristillisten kirkkojen elämää ja riittejä. Naiset olivat vahvasti esillä seurakuntien toiminnassa. Oli myös lapsikuoroja ja rippikouluja.
Seurakunnista tai kirkoista vahvimpia taisivat olla Armenian Apostolinen Kirkko, Armenian Evankelinen Kirkko, Syyrian ortodoksinen arkkihiippakunta, Syyrian katolinen arkkihiippakunta, Kreikkalaisortodoksinen kirkko ja Roomalaiskatolinen Aleppon vikariaatti. Vielä löytyvät mm. assyrialaiset, metodistit, presbyteerit ja baptistit. Syyrian kristillisyys sai alkunsa Antiokiassa vuonna 41 jaa.  Sikäläisiä uskovaisia kutsuttiin tai he kutsuivat itseään kristityksi. Antiokia oli yksi kristinuskon viidestä suuresta patriarkaatista. Muita olivat Jerusalem, Aleksandria, Konstantinopoli ja Rooma. Entinen suuri Antiokia on nykyinen pikkukaupunki nimeltään Antakya. Se sijaitsee Turkissa.

Syyria on sunnienemmistöinen maa. Shiiat ovat hallinneet ja hallitsevat nytkin. Heidän osuutensa väestöstä on 13 %. Kristittyjä on 10 %. He ovat tukeneet hallintoa. Kristittyjä oli maassa ennen sisällissotaa noin 2,4 miljoonaa. Syyriasta paenneiden joukossa on kristittyjä suhteellisesti muita enemmän. Kristityt jakautuvat katolisiin ja ortodokseihin. Saattaa olla, että ortodoksien suuri määrä on vaikuttanut Venäjän haluun suojella uskovaisiaan.

Kirkolliskokoukset määrittelivät jumaluuden olemusta
Kristillisyyden kehitystä ja muuntumista säätelivät kirkolliskokousten päätökset erilaisine oppiriitoineen. Itäinen ortodoksinen kirkko tai itäinen kristillisyys tunnustaa kolmen ekumeenisen kokouksen päätökset: Nikean kirkolliskokous vuonna 325, Konstantinopolin kirkolliskokous vuonna 381 ja Efesoksen kirkolliskokous vuonna 431. Nikean kirkolliskokous oli vahvistanut, että Kristus ja Isä Jumala ovat samaa olemusta. Jumala on kolmiyhteinen – Isä, Poika ja Pyhä Henki. Kolme persoonaa, mutta vain yksi Jumala. Efesoksen kokous vahvisti lisäksi, että Kristuksella on kaksi luontoa, Jumala ja ihminen - yhdessä persoonassa. Päätöksestä seurasi samalla, että Neitsyt Maria oli Jumalansynnyttäjä.

Nämä olivat tietysti uskonoppineiden mielestä tärkeitä asioita. Perimmäisen tärkeitä suorastaan! Nikean kokouksen oli kutsunut koolle kristinuskon ensimmäinen vahvistaja, Rooman keisari Konstantinus I Suuri ja sitä johtivat Aleksandrian ja Antiokian arkkipiispat. Konstantinopolissa kokoonkutsujana oli Rooman keisari Theodosius I Suuri, hän kielsi muut uskonnot ja aloitti niiden vainot.  Kokousta johtivat Antiokian piispa ja Konstantinopolin patriarkat. Efesoksessa kokoonkutsujana oli Rooman keisari Theodosius II. Puheenjohtajana oli Kyrillos Aleksandrialainen.

Ekumenistien mielenkiintoista uskontotieteellistä kiistelyä ja samalla Rooman kirkon ja Bysantin kirkon valtataistelua ryydittivät oppiriitojen lisäksi myöhemmät ristiretket (1100-1250), sekä kansallinen ja kielellinen kilpailu. Suurin muutos oli kuitenkin muslimien ja Islamin tulo Syyriaan ja yleensäkin maailmanhistoriaan. Muhammedin jälkeen eli 600-luvulla Islamin usko levisi Syyrian alueelle hitaasti mutta varmasti.  Vuonna 787 kristillinen kirkko kehitti suuren skisman, jonka seurauksena Rooman kirkko ja Ortodoksinen kirkko lopullisesti erosivat. Ratkaisematon skisma aiheutui siitä, että länsi lisäsi uskontunnustukseen Isän lisäksi Pojan. Itä ei tätä hyväksynyt.

Kuvassa on esimerkkejä Aleppon kirkoista. Kaupungissa on 90 moskeijaa ja 60 kirkkoa. Kaupungin asukkaista viidennes on kristittyjä. Yllättävää, eikö totta?

Melkiittien kreikkalaiskatolinen Aleppon arkkipiispa Jeanbart sanoi äskettäin uutiskanavalle näin: ”Teidän on ymmärrettävä, että valintamme ISIS:in ja Syyrian hallituksen välillä on itsestään selvä. Hallituksen voi tuomita joistain asioista, mutta medialta on puuttunut objektiivisuutta. Bashar Assadilla on monia puutteita, mutta teidän pitäisi tajuta hänellä olevan myös hyviä puolia. Koulut ja sairaanhoito ovat kaikille ilmaisia, moskeijat ja kirkot on vapautettu veroista, voitteko sanoa mitkä tämän alueen hallituksista toimivat samoin? Muistakaa että me tuemme hallitusta myös siksi että me pelkäämme sunnijohtoisen teokratian riistävän meiltä oikeuden elää omassa maassamme.”

Uskonnollisuus on tärkeä asia. Bashar Al-Assadia ja Syyrian hallitusta tukevat shiiat, druusit ja kristityt. Shialaisuus on tuonut runsaasti taistelijoita Libanonista, Iranista ja Afganistanista Basharin tueksi. Vastustajina ovat sunnit. Isis koostuu pääosin sunneista ja on siten luonnollinen liittolainen Basharin vastustajille.

Uskonsota riehuu
Mikä se olikaan se sunnien ja shiiojen uskonriita? No, sehän syntyi profeetta Muhammedin kuoltua. Hänen poikansa eivät eläneet aikuisikäisiksi ja siksi oli tehtävä valinta perimysjärjestyksestä. Ehdokkaita oli kaksi Abu Bakr ja Ali. Viimemainittu oli muiden avujensa lisäksi Muhammedin serkku ja vävypoika. Sunnit muodostuivat niistä, jotka pitivät Abu Bakrin valintaa jumalallisena päätöksenä. Shiiat taas pitivät Alia oikeana perijänä. No, hienoisia eroja syntyi myös muista asioista, mutta tämän perimysjärjestyksen kiistat ovat nyt vielä 1400 vuotta myöhemmin epäluottamuksen ja vallanjaon alkusyynä. Tuossa vallanjaossa ei kuitenkaan jaeta taivaallista autuutta vaan siinä jaetaan maallista valtaa ja rahaa.

Aleppon taistelut eivät ole helposti kuvattavissa. Mutta yritetään ymmärtää. Tässä kuvassa on pohjana marraskuun tilanne Aleppon ympäristössä. Hallituksen joukot ja heidän hallussaan olevat kylät on merkitty punaisella.  Kurdien hallussa olevat paikat on merkitty keltaisella.  Vihreä kertoo kapinallisten Syyrian Vapaan Armeijan hallitsemista alueista ja valkoinen entisten Al-Nusra jihadistien hallussa olevista maista ja kylistä. ISIS lymyilee kaupungin itäpuolella harmaalla värillä osoitettuna.  Kuvan mitat ovat 150 km x 150 km. Alueella asuu noin 3 miljoonaa ihmistä.

Syyrian viisivuotinen sisällissota alkoi hallituksen vastaisilla protesteilla ja sai demokratian nimissä tukea länsimailta, joilla oli ilmeistä halua päästä kapinan onnistuttua asioimaan Syyriassa. Syyria oli ollut jatkuvasti karvas pala nieltäväksi ja nyt sitä oli mahdollisuus makeuttaa.  Maa oli ollut mukana Libyan ja Egyptin arabivaltakoalitiossa ja taistelemassa Israelia vastaan Jom Kippurin sodassa. Hafez Al -Assad oli kovalinjaisen maineessa ja tukeutui nimenomaan Neuvostoliittoon. Maassa myös kunnostauduttiin julmuuksilla kukistamalla sunnien ja Muslimiveljeskunnan kapina Haman kaupungissa vuonna 1982. Piiritystä johti Hafezin veli. Kaupunki pommitettiin tykistötulella maan tasalle siviileineen kaikkineen. Kapina johti kolmenkymmenentuhannen syyrialaisen siviilin kuolemaan. Paljonko sitten sotilaita tai taistelijoita? Ehkä 2000? Tästä ”onnistuneesta” veljeskansan operaatiosta innostuneena ystävämme Muammar Gaddafi otti 1990-luvulla oppia kukistaessaan samoilla menetelmillä kapinan Kyrenaican suunnalla.

Syyrian sodan kulku selviää melko hyvin tästä karttapohjaisesta esityksestä.
Understanding the Syrian War using Maps


Syyrian kapinalliset saivat erityisesti tukea USA:lta, Britannialta ja Ranskalta, sunnipohjaisten arabimaiden ollessa Saudi-Arabian ja Turkin johdolla samassa tukijoukossa. Syyrian hallitusta taas tukivat ja tukevat Iran, Venäjä, Valko-Venäjä ja Kiina.

Sota on kuitenkin muuttunut vahvasti uskonsodaksi ja sisäiseksi verilöylyksi. Maata on ”perinteisesti” hallinnut shiialainen alawiittien heimo. He tulivat valtaan Bashar Al-Assadin isän junailemassa vallankaappauksessa vuonna 1970. Hafez oli Syyrian presidentti vuodesta 1971 kuolemaansa saakka vuoteen 2000.

Hänen seuraajanaan pidettiin itseoikeutetusti hänen suosittua upseeripoikaansa Bassilia. Poika kuoli hurjastellessaan urheiluautollaan Damaskoksen lentokenttätiellä. Muistan nuo ajat. Taksien takalasissa ja monien yksityisautojen takalasissa oli liimattuna isän ja pojan kuvat surukehyksin. Nykyinen presidentti Bashar on koulutukseltaan hammaslääkäri. Hän oli haluton valtakunnan johtajaksi – tyyppinäkin kaukana sotapäälliköstä.  Ei ollut kuitenkaan muuta vaihtoehtoa. Dynastian oli jatkuttava.

Trump kaiken muuttaa voi?
Yhdysvaltoihin valittu uusi presidentti sanoo pian sanansa. Ennakoivat lausunnot ilmaisevat tukea Assadille ja Syyrian hallinnolle. Ne lupaavat myös uutta ”Marshall apua” Syyrian jälleenrakentamiseksi. Yhdysvalloilla on kiire. Maata ei haluta luovuttaa yksin Venäjän ja Kiinan vaikutuspiiriin. Olen kuunnellut videoilta amerikkalaisten senaattoreiden ja Trumpin kannattajien lausuntoja. Ne puhuvat amerikkalaisten kenraalien ja venäläisten kenraalien astumisesta samaan pöytään. Ne puhuvat myös siitä, miten amerikkalaisten tulisi lopettaa jatkuva sodankäynti maailmassa ja muuttaa se rauhankäynniksi. Sanovat että puolustusministeriö tulisi muuttaa rauhanministeriöksi.  Siis militäärit sanovat näin! Eteeni osui myös Trumpin haastattelu Syyrian sodasta parin viikon takaa. Vaikka alussa kauhistuinkin hänen valintaansa joissain asioissa hän taitaa olla muutoksen tekijä. Toivotaan niin. Noam Chomsky sanoi parhaimman ennusteen Trumpista olevan ennustamattomuuden.

Donald Trump Latest Interview on Syria & Russia | CBS This Morning


NIIN, IKÄVÄ ETTÄ POISTIVAT TÄMÄN HAASTATTELUN JUURI TÄNÄÄN 14.12. EHKÄ CHOMSKY ON OIKEASSA?

7 kommenttia:

  1. Tämä on täydellisin ja monipuolisin lukemistani Aleppo / Syyria -esityksistä. Kiitos Pentti!

    VastaaPoista
  2. Hieno historian kertaus ulottuen nykypäivään.Kerta kerran jälkeen ihmettelen,mistä saat koottua kaikki tiedot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kunnioitettu kaima!
      Hienoa että jaksat seurailla näitä tarinoita. Tiedon hankkiminen on aika helppoa nyt internetin aikaan, kunhan jaksaa istua ja selailla ja laittaa oikeita hakusanoja. Kyllä siinä muuten joskus takalisto puutuu. Tuo Aleppo nyt kiinnostaa erityisesti kun siihen aikanaan tuli tutustuttua työn puolesta. Ja ihastuttua. Silloin uskoimme parananevaan tulevaisuuteen. Nyt ei tiedä mihin pitäisi uskoa.

      Poista
  3. Hölmistyneenä näistä juurtajaksain ja tiheään laatimistasi artikkeleista, haluan paitsi kiittää ja ihailla, niin myös pikkusen venkailla. Tekös tuon maailmanpyörän toitte ja pystytitte kaupungintalon rantaan ? Se jouten kiertää. Kehittäisin tätä projektia panemalla Jussi Pajusen konsoliin, kiertäisin kammesta puoli kierrosta ja jättäisin Jussin ihailemaan elävöittämisremontti työmaitaan.

    Oliko se itse Ilaskivi kun lentokoneesta tähystelihe kaupunkiaan, sen metsiä ja vainioita. Rakennusmaaksi oli ehdottelevinaan ja saikin maapankillensa lisäaikaa, tekemättömyyttä -ja kamaravaranolle arvonnousua. Maapankki oli tuttu käsite Helsingistäkin kun muinoin 1885-1915 ihan käsin rakennettiin koko kivikaupunki. Se säteilee hyvinvointia korjauskohteena Valkovenäjään myöten, tai onko se nyt pakotteissa, no Puolaa myöten kuitenkin. Äskenissähän pantiin uusi vaihde päälle uusrakentamiseen kun purskahtelihe esiin rumia puheita Ilmarisen ja Kevan rahojen katoamisesta ulkomaille.

    Se maailmanpyörä, jonka pelastitte Homsista lirutti siellä katseluvettä. Puro pyöritti siipiratasta, niihin kiinnitetyt ämpärit ammensivat purosta ja yläilmoissa sitten laki- eli käännekohdassa ämpäri kellahti nurin, vesilasti tyhjeni kouruun josta sitten pelloille.

    Oli näitä varmaan ennen Niililläkin, mutta toki Assuanin sähkö parempaa on, saa lannotetta ja suojakemikaaliakin. Että ihan kivaa teknoapua. Kairossa ihailin roskisdyykkariperhettä joka aasivankkureilla kokoili jätteet kiertoon ja siivoonkin. Se oli sellaista kristillistä kastia, koptejako he. Kai Lassila-Tikanoja pelasti aasin päiviltä mitä eutanologikkaa. Ja lapset kouluun. Isoäiti kai asuu palvelukodissa eikä luudi kaduilla. Vai vastako se Attendon projekti hakee rahoitusta?

    Aleppossakin kävin. Siellä basaarissa pikkupoika talutti sokeata isoisää. Möivät tupakkaa. Ainakin kolme syntiä, ilmankos muistan. Sitten muistan sellaiset Jacquard kangaspuut silkkikangaskauppasta. Siitä tulla raksutteli tuoretta silkkikangasta. Säästyi hyllykestävyyden täimyrkyt. Haisikin kojulla hyvältä, se kai johtui anturinenäni kelvottomista säädöistä.

    Jacquard oli automaattiohjattu, reikäkortteja pyöräketjuksi liittäen tehty kudontaohjelma joka sitten omia aikojaan kaunistelihe kangasta, mikä oli bitti, aukko ja ei-aukko, kuvankäsittely taitoa siihen korttiketjuun loimien ja kuteiden nousta laskea erivärisiltä puolilta. Eli niin kuin lankarullilta.

    Saatoivat olla Hermanni Saastamoisen aikaisia, koivusta sorvattuja Kuopion tehtaaltaan. Minähän tämän Jacquardin tunsin kirjojen sivuilta kuin myös Saastamoisen. Ja paperikoneenkin päättymätön nauha jotenkin samalta näyttävästi oli kirjoista tuttu. Elikkä elintasosta.

    Sivistyneempi seura ei näistä kohteista pahemmin innostunut. Saastamoisesta kaikkein vähiten vaikka mies Lallukan rykmettiä. Ja Lallukkahan on yksi niistä viidestä Ranskalaisesta ah viivasta sivistystä. Haukon henkeä ja ilmaisen ihastustani blogista ja kauhua Aleppon reissustani. Yliopistoseuraniko takatalven arabikevääksi vappusi, Hillary ukominiseri + ihmisoikeuseliitti + tavaratalolobby.

    Tänään luin blogisi Viidasta. Kiitos. Alan lukea taannehtivasti.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hauskasta kommenttiryppäästä. Joskus veti kyllä kaukaa hilseen yläpuolelta, mutta mielikuvitusta tiristämällä pääsi kuvittelemaan joltain osin yhtymäkohtia elettyyn elämään. Toivon lisää tulitusta! Emme muuten tuoneet Homsista tuota härveliä. Ja puuttui siellä ainakin sauna yhdestä koussikasta.

      Poista
  4. Kiitos Pena hienosta Aleppo-katsauksesta! On surkeaa nähdä hienon kaupungin tuhoutuvan, vielä surkeampaa nähdä lukemattomien ihmisten kärsivän ja kuolevan.

    VastaaPoista
  5. Upea ja koskettava blogi, taas. Kiitos Pena.
    Kävin Syyriassa marraskuussa 2008, pari vuotta ennen sodan alkamista. Hieno matka sivistyksemme alkulähteille oli mieliin jäävä.
    Onkin surullista seurata sitä silmitöntä ja raakalaismaista tuhoa, jota sodan osapuolet aiheuttavat kulttuuriperinnölle ja ennen kaikkea ihmisille. Kaikki ovat tästä vastuussa ja syyllisiä.
    Aineelliset hävitykset ovat korjattavissa. Sehän selviää jo blogisi historiankertauksesta. Tämä on vain yksi tuho lukuisien hävitysten ketjussa tuhansien vuosien aikana. Ellen muista väärin, tulipalo poltti suuren osan Aleppon basaarista viime vuosisadalla.
    Pahinta on ennen sopuisasti yhdessä eläneiden eri kansallisuuksien ja uskontokuntien ajaminen toisiaan vastaan. Inhimillinen kärsimys on suunnaton. Sovun palautuminen kestää sukupolvia. Oman sisällissotamme arvet ovat vielä sadan vuoden jälkeenkin näkyvissä.
    Luin äskettäin Yhdysvaltalaisen kirjailijan ja journalistin Brooke Allenin kirjan: Satumainen Syyria – Matka loisteliaan kulttuurin ja historian maahan. Into. Kirja antaa hyvin monipuolisen kuvan Syyrian historiasta, kansoista, uskonnoista ja tavallisten syyrialaisten jokapäiväisestä elämästä (ennen sotaa). Suosittelen Syyriasta kiinnostuneille.
    Iso Lahtinen

    VastaaPoista