Elämme vilkkaita ja toivottavasti virikkeisiä aikoja. Nyt
olemme kuulolla transpondereista. Me kaikki tiedämme venäläisten
sotilaslentokoneiden sietämättömästä tavasta lentää ilman transpondereita. Tasavaltamme presidenttikin on puuttunut
tähän ongelmaan. Nyt liikenne- ja viestintäministeriömme on tästä suuttuneena,
tasapainon vuoksi, päättänyt sijoittaa transponderit meidän kaikkiin siviiliautoihimme.
Armeijan autot ovat tiettävästi tästä vapautettuja. Vahvistamattomat huhut
kertovat, että autoihimme sijoitettavat parin satasen transponderit eli
toisiotutkat tulevat pitämään ajoneuvomme kiinteässä yhteydessä satelliitteihin
ja edelleen sitä kautta liikenneoperaattoreihin, jotka sitten veloittavat
meidän liikkumisestamme yleisillä teillä. Autoverot poistuvat ja bensavero
poistuu ja autoilijat maksavat kilometreistään. Autoihin sijoitettavat
transponderit maksavat ehkä halvimmillaan satasen paikkeilla. Mutta asiaan
saattaa liittyä mutkia. Kyllä kai ”käyttäjä maksaa” tarkoittaa ihmistä eikä
autoa. Joten laitteen täytyisi mitä ilmeisimmin olla sellainen, että siinä on
kuskin henkilökortti. Silloin tiedetään, kelle maksu menee. Matkustajat
matkustavat siivellä ilmaiseksi. Transponderi voi lähettää ajoreittiänsä
jatkuvana on-line puhelinoperaattoreiden antenneihin ja edelleen
tieoperaattorille ja maksu menee sitten käyttäjän eli kuskin tililtä. Sellainen
transponderi maksanee parisataa euroa. Yhteensä siis koko autokansan
transponderit maksaisivat puolisen miljardia. Halvempi vaihtoehto olisi
sellainen transponderi joka kerää reittitiedon muistiinsa ja paketti
tyhjennetään vaikkapa kerran viikossa. No ei se mitään. Oli mikä oli.
Liikenneoperaattorit kilpailevat alueistaan. Lisenssejä
varmaan myydään huutokaupalla. Saattavat ja varmaan ovatkin ne operaattorit suorastaan
kansainvälisiä toimijoita.. Operaattorit taas kilpailuttanevat edelleen
valtaamillaan alueilla teiden kunnossapidon ja tienvarsien muut palvelut. Ei,
ei kai sittenkään. Kyllä ne ovat nämä alueelliset tieyhtiön hallintayksiköt
jotka suorittavat kilpailutuksen.
Operaattoreilla tai hallintoyksiköillä, keillä sitten olisivat
kilpailutettuina huoltoasemat latauspisteineen, levähdyspaikat ja
liikennevalvontatutkat? Sitä ei kukaan tiedä. Vai onko niin että valtiollinen tieverkkoyhtiö
perustettavine uusmaakunnallisine tiepiiriyhtiöineen saattaa myös itse omana
työnään hoitaa hoidon ja kunnossapidon? Uusien teiden rakentaminen olisi
tietysti tieyhtiön bisnesintressissä. Liikennöinnin maksimointi olisi taas
operaattorin intressinä. Uusi tie synnyttää liikennettä ja lisää maksajia.
Tieyhtiön ja operaattorin intressinä täytyy olla liikenteen ja sitä kautta
maksajien lisääminen. Mutta eihän tämä aivan uutta ole. Elinkaarimalleilla
toimivia teitä on Suomessa muutama sata kilometriä. Niissä hankkeen toteuttaja
saa maksun käyttäjämäärän mukaan. Määrä selvitetään liikennelaskennoin. Nyt
suunnitteilla olevassa yhtiö/operaattorimallissa autoilija on jatkuvassa
on-line seurannassa. Kertamaksulla
seurannasta vapautumisen täytyy luonnollisesti olla huomattavan kallis optio.
Se on kuin risteilymatkustajan all-inclusive vaihtoehto.
Ugh! Olen väärässä.
Kohta saamme kuulla, ettei kilometripohjainen veloitus olekaan nyt hetimiten
ministeriön ajatus. Otetaan könttäsumma. Se riippuu auton
päästöintensiivisyydestä. Minun autollani se on varmaan kohtuullinen. Minullahan on ladattava hybridi.
Henkilöautokilometrejä kertyy maassamme vuosittain
maanteillä noin 37 mrd. km ja kaduilla sekä yksityisteillä 18 mrd. km. Jos maantiekilometreillä
pitäisi kerätä nyt bensaveroillla ja ajoneuvoveroilla kokoon saatava 6
miljardia euroa kokonaisuudessaan, pitäisi kilometrimaksun olla luokkaa 16 snt
per kilometri. Jos taas saataisiin maksajiksi myös kaupunkien kaduilla
liikkujat saattaisi velotus olla lähempänä 10 snt kilometriltä. Vai onko tarkoitus, että ”käyttäjä maksaa”
systeemissä liikenteestä kerätyt verot kokonaisuudessaan pienennetään
vastaamaan laskennollisesti liikenteen vaatimia kustannuksia. Eli mitä se nyt
oli juuri julkaistun Rakennusteollisuuden ja muiden asianharrastajien selvityksen
mukaan 4-5 miljardia vuodessa. Oli sitten huimaa tai vielä huimempaa. No sitten
perittäisiin 6 snt kilometriltä. Ei tuo paljolta tunnu, kun kilometrin ajaminen
maksaa kuitenkin ihmiselle käytännössä 40 snt kilometriltä. Muuttuvat
kustannukset ovat noin 20 snt kilometriltä.
Vuosittaiset
satsaukset liikennejärjestelmään jakautuvat siten että teiden osuus on 29 %.
Nyt laskettavalla tiemaksulla on tarkoitus hoitaa juuri tätä pottia. Siihen se
hyvin riittääkin. Miten käy kuntien Saavatko ne tästä osinkoa? Teiden ja
katujen osuus koko satsauksesta on 41 %.
Pari vuotta sitten asetettu Ollilan johtama Oikeudenmukainen ja älykäs liikenne
–työryhmä arveli tiemaksun suuruudeksi taajaan asutuilla alueilla 6,8 snt ja
harvaan asutuilla alueilla 3,4 snt kilometriltä. Näillä rahoilla ei ollut kai
tarkoitus korvata kaikkea nyt veroilla kerättyä, sillä henkilöautoliikenteen
arveltiin vähenevän toimenpiteen seurauksena lähes 10 % ja siten 6 miljardin
euron kokoon saamiseen vaadittaisiin keskimäärin 12,5 senttiä. Tuo minua hieman
kummastuttaa tuo liikenteen väheneminen. Eikö bisneksen kannalta ja erityisesti
sijoittajien kannalta olisi oleellista, että tulot koko ajan nousevat?
Tietovuoto, vahinko vai
muoti-ilmiö?
Nyt yhtäkkiä kaiken keskellä tihkui ennakkotietoa
ministeri Anne Bernerin tiedotustilaisuudesta. Tieto on usein nopeampaa kuin
tiedottaminen. Onko salaisesti tarkoitettua vai onko vain leaks-ilmiötä. Ehkä
nyt onkin kysymys Anne Leaks’istä. No sepä hyvä. Olisipa muuten outoa, jos
maamme huippuasiantuntemusta edustavassa älyn ja palvelun inteligentsiassa
tapahtuisi tietovuotoja ilman harkittua tarkoitusta! Hyvä niinkin, sain hieman järjestettyä
aivojani jo etukäteen, jotta voisin olla vastaanottavainen. Niinpä sitten
yritin ymmärtää laittamalla noiden tihkuneiden tietojen perusteella pari kuvaa.
Minulla ei nyt ole varsinaista kantaa asioihin. Ei voikaan olla. Kaikki tämä on
vain uteliaisuutta ja yritystä hahmottaa. Olen aina kaivannut
liikennesektorille pöydän puhdistusta ja vanhojen kliseiden haastamista. Nyt
kun sellaista tapahtuu, epäilen tarkoitusperiä ja etsin kätkettyä salaisuutta.
Logistiikan suuri
kokonaisuus
Ensimmäinen ihmettely. Suomessa korostetaan vahvasti
logistiikkaa. En sitä ihmettele. Olen aikanani ollut hallitusta myöten mukana
Suomen Kuljetustaloudellisessa Yhdistyksessä. Myöhemmin nimi muutettiin Suomen
Materiaalitaloudelliseksi Yhdistykseksi. Havaittiin että varastointi, kuljetus
ja tavaran käsittely ovat saman ketjun osia. Sitten tuli meillä iskevästi
muotiin logistiikan käsite. Logistiikka – mitä se on? Wikipedia kaiken tietää: Logistiikka
on materiaali-, raha- ja tietovirtojen hallintaan erikoistunut
käytännönjohteinen tieteenhaara. Siinä käsitellään yritysten
ja laitosten materiaalivirran fyysistä, tiedollista ja taloudellista
hallintaa hankinnasta asiakkaalle
saakka.
Suomessa
logistiikka on ykköskysymys. Suomen ulkomaanviennin rasitteena sanotaan olevan
logistiikan. Haluan nyt puhua kuljetuksista. En puhu lainkaan varastoinnista
joka vie puolet logistiikan kustannuksista. Kaiken kaikkiaan kaupan ja
teollisuuden kuljetukset (Suomessa) maksavat noin 8 miljardia euroa.
Tieliikenteestä suurin on kuitenkin kotitalouksien synnyttämää liikennettä. Se
on tällä hetkellä noin 18 mrd. euroa vuodessa. Yksityisajoneuvojen käyttö ja
ajoneuvojen hankinta ovat kutakuinkin yhtä suuria, 7 miljardin luokkaa
kumpikin. Ostetut kuljetuspalvelut eli taksit, joukkoliikenne jne. ovat
yhteensä runsaat 2 mrd. euroa vuodessa. Maantie- ja katuliikenteen
käyttäjäkustannukset ovat vuodessa 25 miljardia euroa. ”Alustan” kehittämiseen
ja ylläpitoon tarvitaan 3 miljardia euroa. Tiemaksulla aiotaan nyt kerätä 1,8
miljardia euroa. Se ei riitä tie- ja katuverkolle. Muita verotuloja tie- ja
katuliikenne sekä autokannan ylläpito tuottaisivat supistusten jälkeen 6
miljardia euroa vuodessa. Siitä potista voi tietysti ottaa tarpeellisen
lisäyksen.
Tässä kuvassa näkyy
suunnitellun tiemaksun vaikutus verojen keräämiseen (noin suurin piirtein).
Tie- ja katuverkon investointeihin ja ylläpitoon käytetään tätänykyä noin 2
miljardia euroa vuodessa. Verotuloja liikenteestä ja autokaupasta kertyy 8
miljardia. Nyt veroja rukataan. Autovero pienenee, ajoneuvovero poistuu.
Polttoainevero pienenee. Mutta auton käyttömaksua aletaan periä. Autoilijan kannalta
kaikki säilyy periaatteessa keskimäärin ennallaan. Vähäpäästöinen autoilija
maksaa kuukaudessa tai kilometreistä vähemmän. Mutta niin oli ennekin. Hän sai
ajoneuvoverosta alennusta, ja bensan kulutuskin oli pienempi.
Laitoinpa vielä tähän
kuvan joka näyttää suoranaisen liikenteen verotulojen kertymän sekä sitten
vuoden 2018 alkavan tiemaksujen keräyksen tuoman muutoksen. Investointien ja
ylläpidon taso tieverkkoon on tuossa ollut koko ajan runsaat 1 miljardia euroa
ja katuihin saman verran, eli siis viime aikoina hieman alle puolet kerätystä
potista. Oranssilla näkyvät tolpat kertovat tiemaksusta.
Mitä muut sanovat?
”Kilometrivero on tehokas taloudellisen
ohjauksen väline”
Helmikuussa vuonna 2012 ministeri Merja Kyllönen nimitti
Nokian entisen toimitusjohtajan Jorma Ollilan oikeudenmukaista ja älykästä
liikennettä selvittävän työryhmän puheenjohtajaksi. Paljon odotettu homma
valmistui joulukuussa 2013.
”Kilometrivero olisi tehokas taloudellisen ohjauksen
väline, jolla voitaisiin vaikuttaa liikennekäyttäytymiseen. Tieliikenteen
jatkuva kasvu, kiristyvät ympäristötavoitteet ja valtion talouden tila
edellyttävät nykyistä tehokkaampia liikennepoliittisia keinoja”, sanoo Ollila.
”Kilometriverolla yhdessä polttoaineveron kanssa voitaisiin
toteuttaa liikenne- ja ympäristöpoliittiset tavoitteet paremmin kuin nykyisellä
veromallilla. Kokonaan käytön mukainen verotus vähentäisi
henkilöautoliikennettä ja tätä kautta päästöjä ja onnettomuuksia sekä lisäisi
joukkoliikenteen käyttöä. Älyliikenteen innovaatiot mahdollistavat omalta
osaltaan liikenteen hinnoittelun uudistamisen.”
Työryhmä korostaa
myös, että kilometriveron aikainen käyttöönotto olisi omiaan luomaan
suomalaiselle teollisuudelle liiketoimintamahdollisuuksia ja työpaikkoja. Kilometriveron
yksikköhinta ja alueellinen painotus ovat poliittisia päätöksiä.
Keskimääräiseksi hinnaksi vuoden 2025 liikenteellä muodostuisi 3,3 senttiä
kilometriltä.
”Todelliset tarpeet
siltarumpupolitikoinnin sijaan”
Juha Kostiainen, meidän rakentajien tuntema
”yhteiskuntapoliitikko” YIT:stä kysyy itseltään mitä hyötyä teiden
yhtiöittämisestä on? Ja vastaa: ”Yhtiöittäminen irrottaa teiden rakentamisen ja
ylläpidon julkisen sektorin budjettitaloudesta ja sen rajoitteista. Nykymallin
ongelmat näkyvät hyvin juuri nyt, kun investoinneista ja teiden kunnossapidosta
tingitään julkisen talouden rahapulan vuoksi. Yhtiömalli mahdollistaa sen, että
tiestön kehitystä ja hoitoa ohjaavat sen käyttäjien todelliset tarpeet valtion
kulloisenkin taloustilanteen tai siltarumpupolitikoinnin sijaan.”
Kuule Juha! Hieman oudoksun tätä keskustelussa useasti
esiintyvää väitettä siltarumpupolitiikasta. Minusta se ei ole totta. Suuressa
mitassa. Kyllä kai politiikassa aina alueellisia etuja ajetaan. Kun ajattelen
elettyjen vuosikymmenten tiehankkeita en löydä tuota todeksi!
Juha Kostiainen kysyy vielä itseltään: ”Onko teiden
yhtiöittäminen niiden yksityistämistä?” Ja vastaa: ”Ei ole. Valtion ei tarvitse
luopua teiden omistamisesta ja hoidosta lainkaan, jos se ei pidä sitä järkevänä.
Tosin Suomessakin on jo nyt merkittäviä teitä, jotka ovat ainakin
väliaikaisesti yksityisessä omistuksessa hankkeiden rahoitukseen liittyvien
elinkaarimallien vuoksi. Tällaisia ovat esimerkiksi uudet moottoritiet
Helsingistä Turkuun ja Porvoosta Kotkaan.”
”Liikkuvuuden
rajoittaminen ei ole vaihtoehto”
EU:n valkoista paperia liikenteestä on valmisteltu
virolaisen Siim Kallasin johdolla. Hän oli liikennekomissaarina 2004-2014. Valkoisessa
paperissa esitetään laajoja tavoitteita liikenteen työnjaon muuttamiseksi. Näin
Siim Kallas sanoi Liikenne 2050 raportin esipuheessa: ”Liikenne 2050 -ohjelma
on liikkuvuutta lisäävän ja päästöjä vähentävän kilpailukykyisen liikennealan
etenemissuunnitelma. Pystymme parempaan ja meidän on myös pyrittävä siihen.
Yleinen käsitys siitä, että liikkuvuutta on vähennettävä
ilmastonmuutoksen torjumiseksi, ei pidä paikkaansa.
Eurooppa tarvitsee ehdottomasti kilpailukykyisiä liikennejärjestelmiä
voidakseen kilpailla maailmassa talouskasvun, työpaikkojen luomisen ja ihmisten
jokapäiväisen elämän laadun aloilla. Liikkuvuuden rajoittaminen ei ole
vaihtoehto. Eikä myöskään tilanteen säilyttäminen ennallaan. Voimme purkaa
liikennejärjestelmän öljyriippuvuutta järjestelmän
tehokkuutta uhraamatta ja liikkuvuutta vaarantamatta.
Tästä voivat hyötyä kaikki”.
Nyt puheena olevan aiheen osalta sanotaan: ”Olisi alettava soveltaa täysimääräisesti
’käyttäjä maksaa’ ja ’saastuttaja maksaa’ ‑periaatteita, ja yksityisen
sektorin olisi osallistuttava aktiivisemmin vääristymien poistamiseen, tulojen
hankintaan ja rahoituksen varmistamiseen tulevaisuuden liikenneinvestoinneille.”
Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää Euroopan nykyisen
liikennejärjestelmän mullistamista. Vuoteen 2050 mennessä avaintavoitteisiin
kuuluvat seuraavat:
·
Ei enää tavanomaisia polttoaineita käyttäviä
autoja kaupunkiliikenteessä.
·
40 % kestäviä
vähähiilisiä polttoaineita lentoliikenteessä; vähintään 40 %:n leikkaus
merenkulun päästöissä.
·
50 % keskipitkän
matkan kaukolinjaliikenteen matkustaja- ja tavaraliikenteestä maanteiltä
rautatie- tai vesiliikenteeseen.
·
Kaikilla näillä toimilla yhteensä leikataan
liikenteen päästöjä 60 % vuosisadan
puoliväliin mennessä.
Älykkään liikenteen strategiassa EU arvelee käyttäjämaksun
tulevan ajankohtaiseksi 2050.
EU:n
paperissa sanotaan vielä: “transport users should pay for the quantifiable
components of transport costs arising from the use, the quality and the safety
of infrastructure ...” Viittaisi siihen, että EU:ssa ajattelevat
käyttäjämaksuilla kerättävän resursseja nimenomaan teiden hoitoon ja ylläpitoon.
Varsinaiset investoinnit ovat tulleet arvioiduiksi ns. sosioekonomisten eli
käytännössä liikennetaloudellisten laskelmien pohjalla. Tällöin investoinnin on
arvioitu tulevan maksetuksi toteutuvien hyötyjen kautta – eikä niitä tarvitse
enää toiseen kertaan maksattaa. No, hyötyjen ja hyötyjen. Tärkein noista
hyödyistä on ajan säästö. Se on mielestäni melkoisen immateriaalinen hyöty.
”Tieasiat käsivarren mitan
päähän hallituksesta ja politiikasta”
Britit ovat arvioineet tietullivaihtoehtoja varmaankin
pitkään ja hartaasti. Eräässä heidän laajemmassa arvioinnissaan ollaan Bernerin
linjoilla. Väitetään ettei pitkä tähtäyksen strategioita eikä sen paremmin
rahoitustakaan voi hoitaa nykyisellä tavalla ja että tämä toiminta tulisi saada
riittävälle etäisyydelle (käsivarren mitan päähän sanovat britit)
hallituksesta. Tiepolitiikka tuli poistaa poliittiselta areenalta ja siten
palauttaa yleinen luottamus liikenteen verotukseen ja varojen käyttöön. Sitten
todetaan viisi vaihtoehtoa tai vaihetta asioiden hoitamiseksi:
·
Perustetaan nykyisestä tehostettu Tiehallinto,
jolla on täysi vastuu kunnossapidosta ja investoinneista koko verkon osalta
(moottoritiet, valtatiet ja muut päätiet).
·
Perustetaan julkinen yhtiö varjotulleineen -
laillisesti riippumattomana hallituksesta, velvollisuudella laatia ja toteuttaa
pitkän tähtäyksen strategiaa. Tämä voisi olla ensimmäinen askel suoraan
tienkäyttäjäveloitukseen.
·
Perustetaan julkinen yhtiö suorilla
tienkäyttömaksujen veloitusoikeuksilla samanaikaisesti alentamalla vastaavasti
moottoriajoneuvoverotusta.
·
Perustetaan säännelty yksityinen yhtiö
varjotulleineen. Yhtiö laajentaisi nykyisiä yksityisrahoitteisten tiehankkeiden
käytäntöjä koko verkolle. Osuuksia voisi myydä yksityissektorille.
·
Perustetaan säännelty yksityinen yhtiö suorilla
oikeuksilla periä tienkäyttömaksuja. Yhtiö tarjoisi mahdollisuuksia pääoman
sijoituksiin.
Tuo viimeinen vaihtoehto on varmaan se, johon nyt
Bernerin toimesta oltaisiin pyrkimässä – ainakin puheiden perusteella - siltä
tuntuu. Käytännössä jouduttaneen kulkemaan askel askeleelta. Tie on pitkä ja
kivinen.
Briteille ei
riittäisi pelkkä satelliittiseuranta. Ehkä tarvittaisiin vielä
rekisterinumerovalvontaa. Olisi kai melkoisen helppoa ajella transponderi
suljettuna. Siitä on meillä esimerkkejä.
Luonnollisen monopolin
yksityistäminen perustyperää!
Ystävämme Osmo Soininvaara, hän on kirjoittanut
blogissaan ”luonnollisen monopolin” yksityistämisen järjettömyydestä. Hän
kirjoittaa: ”Anne Bernerin esitystä yhtiöittää liikenneinfra on ehditty sanoa
vaaralliseksi. Vaarallinen se onkin, kun ei tiedetä yksityiskohtia, mutta
vaarallinen ei ole sama kuin huono. Berner on esiintymisellään tehnyt kyllä
kaikkensa ruokkiaseen ennakkoluuloja esityksiään kohtaan. Esitys muuttuu sekä
vaaralliseksi että järjettömäksi, jos joku keksii yksityistää infrayhtiöt tai
osan siitä.” Niin, saapa Ode vielä tämän
yhtiöittämisen osaksi kaupungistamispolitiikkaansa, kun hän kehottaa maalaisia
pian muuttamaan pois kalliiden tiemaksujen ääreltä kohti urbanisaation
autuutta. Ehkä hän tarkoitti kaupunkibulevardeja hyvänä vaihtoehtona. Näin hän
kirjoittaa:
”Tieverkon osalta aivan olennaista on, mistä infrayhtiö saa tulonsa.
Markkinalogiikan mukaan sen pitäisi saada ne joko tienkäyttömaksuina
autoilijoilta tai käytön perusteella valtiolta. Jos jokainen tienpätkä vaatisi
oman kannattavuutensa, tämä ohjaisi liikennerahat tehokkaasti tarpeen mukaan.
Tämän varjopuolena on syrjäseutujen tieverkon rappeutuminen. Kehä ykkösen
satatuhatta päivittäistä käyttäjää saavat kokoon sievoisen summan, mutta
syrjäkylän muutamakymmentä päivittäistä käyttäjää eivät pystyisi kustantamaan
edes aurausta. Syrjäseuduilta kannattaisi muuttaa pois niin kauan kuin tie
vielä kantaa muuttoauton.”
Paavo Lipponen ja VTT haluavat Jäämereltä Varsovaan
”lähitulevaisuudessa”
VTT
ja Tampereen AKK ovat Rakennusteollisuuden ja eräiden muiden yhteisöjen tuella
tehneet tutkimuksen nimeltä Liikenne 2040. Tutkimuksen esittelytilaisuudessa
VTT:n Terttu Vainio sanoi: ”Tavoitteet täyttyisivät monin osin parhaiten
Huimaksi nimetyssä skenaariossa, jossa investoidaan vahvasti elinkeinoelämän
raaka-aine- ja tavarakuljetusten edellytyksiin sekä laajojen
työssäkäyntialueiden työmatkaliikenteeseen. Suomi yhdistettäisiin kiinteämmin
Eurooppaan Helsinki–Tallinna-tunnelilla, joka mahdollistaa kauttakulun
Koillisväylälle. Huima edellyttäisi väylänpidon vuosittaisen
kokonaisrahoituksen kasvattamista nykyisestä noin 3,2 miljardista eurosta 4,2
miljardiin euroon.” Hieman hätkähdin, varsinkin tuo hyvin kyseenalaisena
pitämäni Tallinnan tunneli ja Jäämeren ratakin, toinen kyseenalainen, tulivat
noin vahvasti esille. Eivät ne nyt kumpikaan mahdu järkeviin
investointiohjelmiin ennen vuotta 2050.
Paavo
Lipponen oli myöskin puhujana esittelytilaisuudessa: ”Suomi tarvitsee
talouskasvun ja kilpailukyvyn turvaamiseksi nykyistä selvästi suurempia
liikenneinfrastruktuuri-investointeja. Etenkin Etelä-Skandinavian mittavat
liikennesuunnitelmat muodostavat kovan haasteen. Sen vuoksi yhteydet
Keski-Eurooppaan Baltian kautta sekä pohjoiset yhteydet Atlantille ja Jäämerelle
ovat lähitulevaisuuden asioita. Hankkeita on lähdettävä valmistelemaan ajoissa
muun muassa EU:n TEN-T-rahoituksen saamiseksi. Näihin hankkeisiin kuuluu myös
Koillisväylän datakaapeli.” Tuossakin hieman säikähdin tuota sanaa
lähitulevaisuus. Datakaapeli kyllä – mutta tuo Jäämeri-Varsova? ”
Rakennusteollisuuden
Sami Pakarinen taas sanoo näin: ”Vuoteen 2040 mennessä väylänpitoon on tarve
sijoittaa kokonaisuudessaan 77–105 miljardia euroa. Rahoitus on syytä käyttää
viisaasti. Summat ovat suuria, ja yhteiskunnan kannalta erittäin iso kysymys on
se, mitä rahalla voidaan saada aikaan – tai olla saamatta.”
Jos liikenteen
tuottoja ei lisätä, ja tienkäyttömaksu vain korvaa alennettavia veroja, mitään
uusia rahoja ei synny investointeihin. Vai uskooko joku, että Lapin radat ja
Tallinnan tunneli yhteyksineen Varsovaan syntyvät yksityisellä
sijoituspääomalla - jonka käyttäjät maksavat?
Niin paljonko ovat investoinnit?
Yllä olevassa kuvassa on Lapin vaihtoehtoja. Olisi järkevää, jos
voisimme toteuttaa noita yhteyksiä Venäjän ja Ruotsin/Norjan kanssa yhdessä. Ajattelen
Murmanskia ja Narvikia. Näin ei kuulemma voi tehdä! Olisi siis mentävä
Kirkkoniemeen. Kaikkineen nuo maksavat 4 miljardia euroa. Tallinnan tunneliin
kaikkine lisäratoineen (raidevälin takia) kuluu 12 miljardia. Pakarinen on
oikeassa, 70 miljardia kuluu 25 vuoden aikana. Mutta siihen eivät mahdu nuo yllä
näytetyt radat ja tunnelit. Maksaja täytyy löytää ulkopuolelta. Ajattelitteko
EU:ta?
Ministerin tiedotustilaisuus
tieyhtiöstä
Olen aina ihaillut ministerimme puhetaitoja. Nyt oli
huono päivä tai hankala aihe. Ministerin ”tota noin” oli yllättävää. Sana ei ollut
hallussa. Vakuuttavuus puuttui. Yllätyin! Ministeri korosti moneen kertaan
tämän järjestelyn ja maakuntauudistuksen yhteyksiä. Hän sanoi, että selvitys on
sikäli poikkeuksellinen, että he ovat hoitaneet yhteydet kaikkiin tahoihin,
yhtä lailla hallinnossa kuin talouselämässä. Hänen mielestään asioiden
hoitaminen etukäteen tekee mahdolliseksi tarvittavat lakimuutokset ja yhtiöiden
perustamisen nopealla aikataululla – ennen seuraavia eduskuntavaaleja (?).
Niin kai se on
teleporteri joka meitä tulevaisuudessa siirtää. Suomessa haluamme olla näissä
innovaatioissa edelläkävijä maailmassa. Näin ajattelee ministerimme. Me kaikki
haluamme tukea häntä. Mutta en sentään usko teleporteriin, siihen että meidät
voisi muuttaa biteiksi edes älyn valtaamassa digitaalimaailmassa.
Laitoinpa LVM:n raporttiin sanahaun "liikennepolitiik" (että eri taivutusmuodot löytyisivät). Tuloksia kaksi. Kummassakaan ei puhuta liikennepolitiikan sisällöstä. Liikennepolitiikkaa täytyy siis hakea raportin sisällöstä. Siinä suhteessa mielenkiintoista luettavaa...
VastaaPoistaHei Pentti.
VastaaPoistaTransbonderit siviili-autoihin.
Transbonderit siviiliautoihimme ilmaisevat myös yksilön yksityisen liikkuvuuden.
Ja, jos joudut vielä itse maksamaan tämän reitittimen ja sen lisäksi kontroloidut ajokilometrisi, sekä paikkasi, missä olet.
No, onhan se aika kummallista, jos joudut ennen liikkeelle lähtöä kuittaamaan omat menosi / ajosi ID-kortilla.
Tievaltiolla oli aikoinaan eräs johtaja, jolla oli tapana aina puristaa sellaisen päätä, joka puhui hervottomia. Koetti tällä, miten paljon pää oli pehmentynyt. Nyt olisi Bernerin suhteen tällainen puristaminen lienee tarpeellista.
VastaaPoista