Pelkäämmekö terroristeja?

Meidät herätetään terrorismin pelkoon tiheään tahtiin. Turkin yökerhoisku tappoi ja vammautti kymmeniä ihmisiä. Bagdadin itsemurhaiskussa surmansa saaneita ja loukkaantuneita oli juuri eilen kymmenittäin. Ihmiset suunnittelevat uusiksi lomailumatkojaan. Terrorismilla on ollut suuri vaikutus turismiin Algeriassa, Egyptissä, Tunisiassa ja Libanonissa. Syyriassa ei tällä hetkellä voi puhuakaan lomamatkailusta. Ihmiset ovat peloissaan jopa Pariisiin tai Roomaan suuntautuvilla matkoilla. Lennot ajatteluttavat.  Aukiot ja ihmisjoukot, kahvilat ja kapakat – pieni pelko häälyy takaraivossa.

Terrorismin ajattelu muuttaa suhtautumista elämiseen ja arkeen. Kun kirjoitin edellistä blogiani, sain yöllistä miettimisen aihetta. Oliko oikein kirjoittaa epämääräisen sarkastisia ja pikkuvitsikkäitäkin tarinoita maneereista ja liikenneinsinöörien viraltapanosta ja julkaista tällainen blogi juuri samaan aikaan kun terroristi ajoi varastamansa kuorma-auton joulumarkkinoilla viipyilevään väkijoukkoon? Ajattelin että minun on pyydettävä anteeksi yöllistä julkaisuani. Olinhan tehnyt sen silloin kun huonot uutiset olivat jo maailmalla. Se vaan meni silloin illan tunteina huomaamatta. En sitten pyytänyt anteeksi tai poistanut blogiani. Ryhdyin kuitenkin miettimään terrorismin todennäköisyyttä itse kunkin kohdalta. Onko terrorismi todellinen uhka, verrattuna kaikkeen siihen uhkaan joka meitä vaanii?

Terrorismi on kaikista meitä uhkaavista vaaroista hyvin vähäpätöinen tekijä. Koko maailman ”noin” kuolinsyytilastoissa terrorismin surmaamaksi joutunutta yhtä ihmistä kohti kuolee vuosittain liikenneonnettomuuksissa 1000 ihmistä, itsemurhissa 800 ihmistä ja murhissa 600 ihmistä. Nykypäivään vakioituneessa sodankäynnissä kuolee 300 ihmistä jokaista terrorismissa kuollutta kohti. Toisaalta kaikki sotiminen on terrorismia.

Kuka on terroristi?

”Terrorismi” ja erityisesti ”terroristi” sanoina ovat joutuneet pohdinnan kohteiksi. Ylessä haastateltu terrorismiasiantuntija piti hyvin tärkeänä oikeata ymmärrystä siitä, kuka on terroristi. Terrorismin tutkija ei hyväksy terroristeiksi muita, kun tiettyjen organisaatioiden mandaatilla toimivia terroritekojen suorittajia. Minusta tuollainen kielellinen saivartelu on ärsyttävää. Joskus tekisi mieli nimittää terroristeiksi molempia terroristisodan sodan osapuolia - tasapuolisesti. Olen ollut taipuvainen väittämään että: ”terrorismin vastainen sota muuttuu helposti sodaksi meitä itseämme vastaan”.

Kuinka tullaan terroristiksi? Kuka on terroristi? Ovatko vapaustaistelijat aina terroristeja? Ovatko sisällissodassa hallituksen vastaiset osapuolet aina luokiteltavissa terroristeiksi? Tekivätkö Yhdysvaltojen joukot terroritekoja Vietnamin kylissä. Ovatko länsimaiset joukot koskaan syyllistyneet terroriin? Onko siviilien järjestelmällinen tuhoaminen ilmapommituksin terroria? Syyllistyikö länsimainen koalitio Irakissa minkäänlaiseen terroriin? Oliko Hiroshiman atomipommi terroria? Miten Hampurin pommitus? Kiistatonta lienee, että Hitler teki terroritekoja ja hirvittäviä rikoksia ihmiskuntaa vastaa. Mutta syyllistyivätkö voittajat terroriin? Onko niin että hävinneet tai häviöön tuomitut ovat terroristeja? Tunnettiinko meillä sisällissodan jälkeen käsitettä ”punainen terrori”? Entä valkoinen? No ettei totuus unohtuisi niin aluksi pieni peiliin katsominen, vaikka nyt juhlavuonna.

Itsenäisen Suomen ”ammutaan paikalla”-julistus

Suomen sisällissodassa tai vapaussodassa, kunkin mielen mukaan – molempia se oli, Mannerheim antoi helmikuussa 1918 ”Ammutaan paikalla –julistuksen”. Paikan päällä ilman oikeudenkäyntiä sai ampua esimerkiksi puhelinlinjojen katkojan tai siltojen rikkojan. Aseen hallussapidosta voitiin välittömästi ampua. Vangitut tai antautuneet kapinalliset voitiin paikan päällä luokitella heti ammuttaviin, vangittaviin ja vapautettaviin. Päällikkö saattoi oman harkintansa mukaan ammuttaa vaarallisena pidetyt vangit.

Ylipäällikön kuulutus 25.2.1918:

Tiedoksi ja ehdottomasti noudatettavaksi ilmoitetaan:

Henkilöt, jotka armeijan selän takana tavataan hävittämässä teitä, siltoja, kulkuneuvoja, sähkölennätin ja puhelinjohtoja, ammutaan paikalla. Samoin myös henkilöt, jotka tekevät aseellista vastarintaa maan laillista sotavoimaa vastaan, niin myös sala-ampujat ja murhapolttajat….

Julistus antoi valtuutuksen, joka osaltaan johti taistelujen loppuvaiheessa ylettömään tappamiseen. Kaiken kaikkiaan Suomessa teloitettiin 8400 punaista ja venäläistä. Valkoisia murhattiin tai teloitettiin 1400 henkeä. Vankileirit ovat mielestäni eräs terrorismin muoto. Valkoisen Suomen vankileireillä kuoli sisällissodan jälkeen 12000 punaista ja 2000 venäläistä.  Suomen sisällissodassa kuoli yhteensä 37000 henkeä. Se on 1,1 % silloisesta väestöstä.

Terrorismi kohdistuu aineettomiin arvoihin

Onko terrorismi siis yhteiskunnallista?? Terrorismi ei itse asiassa lainkaan kohdistu niihin ihmisiin, jotka joutuvat välikappaleiksi ja ikään kuin uhratuiksi. Terrorismin takana on jotain muuta kuin ne pienet ihmiset, jotka sitovat panosvyön vyötärönsä ympärille. Niille pienille ihmisille, jotka näin tekevät kerrotaan tapa, jolla tekijä voi päästä armoon ja arvoon. Tuon ihmisen kannalta juuri tämä teko on itsetarkoitus ja tavoite. Tai siis oikeastaan ainoa vaihtoehto jota elämä tarjoaa. Se on siis hänen, tuon yksilön, oman itsenäisen ihmisen ainoa mahdollinen ”hyvä” valinta. Toisena vaihtoehtona on mitättömyys, mätäneminen arvottomana, koko elämän, eletyn ja tulevan nollasumma ja häpeä. Miten niin?

Viimeinen kirje

Useimmiten terroristit ovat yksilösuorittajia. Tai pienen ryhmän luotettuja tekijöitä. He tietävät tekonsa palkkana olevan maailman historiankirjojen bittiavaruuden. He tietävät tai uskovat saavansa nimensä lausutuksi ja pilveen kirjoitetuksi. Heistä tulee kuolemattomia. Ja niin heistä tuleekin. Teon tekemisestä saattaa tulla pakkomielle. Se korvaa kaiken mikä on nyt kiellettyä tai estettyä – mahdotonta. Tästä on syytä huolestua. Tämä on suuri vaara. Yksittäinen surmatyö ei vielä ole vaara. Mutta tiedämmehän hulluuden. Siis hulluuden joka lähtee yksilöstä. Jos Pentagon ja tiedustelupalvelut voidaan hakkeroida niin miksi sitä ei voisi tehdä Trumpin ja Putinin punaisiin nappuloihin. Ja sellaisia laatikoita nappuloineen on vielä Tel Avivissa, Pekingissä, New Delhissä, Islamabadissa, Pjongjangissa, Pariisissa ja Lontoossa. Aseita kulkee sukellusveneissä ympäri maailman meriä. Theresa May juuri viimeksi joutui kirjottamaan ”viimeisen kirjeen” merellä liikkuvien sukellusveneiden komentajien kassakaappeihin siltä varalta, että sitä tarvittaisiin – joskus, silloin kun ei ole mitään toivoa.

Ainoa toivomme on että palomuurit pitävät. Niissä ei ole varaa yhteenkään läpimurtoon.

Terrorismi ei ole itsetarkoitus

Terrorismin harjoittajien tavoitteena ei ole sittenkään hävittää maailmaa. Taustavoimilla, jotka kaiken rahoittavat ja jotka uskonoppineiden avulla luovat suuren pelastusteorian, heillä on aivan muut tavoitteet. Tavoitteena on ensisijaisesti raha. Toissijaisesti valta. Mutta he myös tietävät tuon kaltaisen vallan lyhytkestoisuuden ja häilyvyyden. Siksi kannattaa keskittyä rahaan. Rahaa tekemään valjastetaan suuri joukko pieniä ihmisiä. Heidät on helppo saada heiluttamaan mustaa lippua tai punaista lippua tai vihreätä lippua. Lippu merkitsee noille ihmisille uutta mahdollisuutta. Se merkitsee heille toivoa. Todelliset toivojat ja saamamiehet ovat taustalla. Tässä sodat eroavat terrorismista. Sotaan sisältyy avointa terroria, mutta sillä pyritään nimenomaan pysyvään vallan muutokseen, pysyvään alistamiseen ja anastukseen. Otettiin Krim – se ei ole terrorismia. Otetaan pala Ukrainaa – sekään ei ole terrorismia. Kun tsetseenit halusivat itsenäistyä – se oli terrorismia. Amerikkalaisten toiminta Vietnamissa ei ollut terroria. Itsenäisen Suomen vapaussodan jälkeiset teloitukset eivät olleet terroria. Voittaja määrittele terrorismin ja nimeää terroristit.

Olen tästä teemasta kirjoitellut enemmän tai vähemmän. Kaikki tämä on osa mysteeriä. Mihin kaikki johtaa?

http://penttimurole.blogspot.fi/2015/01/sota-terrorismia-vastaan-voi-hyvinkin.html

http://penttimurole.blogspot.fi/2014/09/sota-miten-nopeasti-kaikki-kay.html

http://penttimurole.blogspot.fi/2016/03/terrorismin-pikkupirut.html

Tappamisen mestareita vuosisadoittain kuvattuna. 1200-luku oli Tsingis Khanin ja Hulagu Khanin heiniä. 1300-luvulla Timur Lenk mestaroi. 1400-luvulla hieman rauhoituttiin, mutta 1500-luvulla espanjalaiset ryhtyivät Kaarlen V johdolla valloittamaan atsteekkien maita. Sodat kestivät 200 vuotta ja vainajia syntyi 35 miljoonaa. Samoihin aikoihin Kustaa II Adolf, meidän kuninkaamme kävi 30-vuotista sotaa ja väkeä tuli surmattua 6 miljoonaa. Ludvig IV Aurinkokuningas ja hänen edeltäjänsä kävivät Ranskassa uskonsotia, joissa syntyi 3 miljoonaa vainajaa. Kummallista 1700 luku oli noin rauhallista. Olihan silloin Suuri Pohjan sota, hattujen sota, perimyssotia Euroopassa, Amerikan itsenäisyysjulistus ja Ranskan vallankumous, vielä Britannia valtasi Intian, mutta tilastoissa ei näy miljoonalukuja. Kunnes 1800-luvulla alkoi tapahtua. Kiinassa Qinq dynastia säilytti valtansa, mutta sodassa tuli 60 miljoonaa ruumista. Kunnes sitten saavumme ennätykselliselle 1900-luvulle.  I maailmansota, Venäjän vallankumous ja II maailmansota nostivat vuosisadan sodissa kuolleiden määrän yli 120 miljoonan.

Pahan enkelit

Vaikka Hitler kunnostautuikin maailman tuhoisimman sodan aloittajana hän ei suinkaan saa kunniaa olla yksin pahan enkelinä. Kun nyt tässä jätin puhumatta ”jo roomalaisista” ja rajoitin tarkastelun edellisen vuosituhannen ajalle ensimmäisenä suurena tuhon tuojana esiintyy Tsingis Khan. Hän onnistui mongolien satavuotisten valloitusretkien aikana 1206–1324 tappamaan 60 miljoonaa ihmistä. Näillä lukemilla hän pääsee ylivoimaiselle kakkossijalle Hitlerin jälkeen. Hitler ylsi aloittamassaan maailmansodassa viiden vuoden aikana 75 miljoonaan vainajaan. Vuosisaldona Hitler on ylivoimainen. Hänen sodassaan yhdessä vuodessa sai 15 miljoonaa ihmistä surmansa. Saksan ja Itävallan keisareiden Wilhelmin ja Franz Josefin aloittamassa ensimmäisessä maailmansodassa sai keskimäärin surmansa 5 miljoonaa ihmistä vuodessa. Kokonaissaldona I maailmansodan 20 miljoonaa uhria jää sijalle viisi. Ennen sitä ovat jo edellä mainittujen Tsingis Khanin 1200-luvun 60 miljoonan ja Kiinan 1850 sisällissodan samaisen 60 miljoonan lisäksi Espanjan Kaarle V aloittama Mexicon ja Etelä-Amerikoiden valtaus, jossa uhriluku kohosi 34 miljoonaan, tosin kylläkin 200 vuoden aikana sekä vielä muslimien Intian uskonlevitys 400 vuoden aikana 1200-1600, jolloin sodan uhrien luku kohosi 26 miljoonaan. Satojen vuosien sodissa tappaminen jäi vuosisaldona huomattavan alhaiseksi verrattuna ehdottomiin kärkisijoihin, joita olivat siis molemmat maailmansodat sekä Venäjän vallankumous. Venäjällä onnistuttiin viisivuotisessa sisällissodassa surmaamaan 7 miljoonaa ihmistä.

Tappamisen kulminaatio oli toisessa maailmansodassa. Kuolleista 40 miljoonaa oli siviileitä. Venäläisiä sotilaita kuoli 11 miljoonaa ja saksalaisia 6 miljoonaa. Länsiliittoutuneet menettivät yhteensä 1,5 milj. sotilasta. Ensimmäisessä maailmansodassa kuoli Keskusvaltojen eli Saksan, Itävalta-Unkarin ja Turkin 4 milj. sotilasta ja vastapuolen Entente- liittoutuman 6 miljoonaa sotilasta. Siviilikuolemia oli noin 6 miljoonaa.

Kuva kertoo tappamisen intensiteetistä toisen maailmansodan jälkeen. Kuvan vasemmassa reunassa näkyy Suomen ja Neuvostoliiton välisten sotien 100000 sotilasta per vuosi. Korean sota oli tuhoisa.  Vietnamin sodassa tappaminen oli intensiteetiltään lähes samaa tasoa kuin Suomen sodat. Biafran sodassa tappaminen ja nälänhätä yhdessä tekivät suurta tuhoa. Sota terrorismia vastaan ja muut nykysodat nostavat kuolleiden määrän noin 0,2 miljoonaan vuodessa. Syyrian sota näkyy punasella oikeassa reunassa.

Terrorin uhriksi joutumisen uhka on äärimmäisen pieni

Palaan vielä pelättyihin terrorismin muotoihin. Eräät tilastot kertovat terrorismin uhrien määrän nousseen viime vuosina 40000 ihmiseen vuodessa.  Tämä luku on viidesosa kaikissa nykyajan sodissa vuosittain kuolevien määrästä. Terrorismin uhreiksi lasketaan silloin sodan jalkoihin joutuvat siviilit ja osa taistelijoista. Kun länsimaisena siviilinä puhuu terrorismista, ajattelee useimmiten tekoja jotka kohdistuvat kriisialueiden ulkopuolella asuviin ihmisiin. Sellaisia terrorismin uhreja on Sep 11 jälkeen ollut noin 1200 henkeä. Loukkaantuneiden määrä on ollut noin 4000 henkeä. Terrorismin aiheuttamissa lento-onnettomuuksissa on samana aikana kuollut 625 henkeä. Uhka on kouriintuntuvan pieni.

Terrorismin uhka on ihmisille pelottava. Todellisuudessa uhka on hyvin pieni. Kuvassa on nähtävissä maailmassa tapahtuneet terroriteot vuoden 2001 syyskuun jälkeen. Pelkoja voi olla monenlaisia. Eniten matkailijan tulisi pelätä liikenneonnettomuuksia. Terroritekojen kohteeksi joutumisen ei tulisi meitä lainkaan pelottaa. Tietenkin olettaen, ettemme ryhdy tietoisesti hakeutumaan aktivoituneille kriisialueille.

Lopuksi vielä kaavio maailmansotien jälkeisten lento-onnettomuuksien uhrien määrästä. Useimmat onnettomuudet ovat johtuneet teknisistä syistä tai ovat lentäjän virheistä johtuvia. Koko historian aikana lento-onnettomuuksissa on kuollut 78000 henkeä. Terrorismin uhreina on kuollut 74 vuoden aikana 2400 henkeä. Arabikriisin aiheuttamissa terroriteoissa on kuollut 1600 henkeä. Se on 2 % uhrien määrästä. Maailman lentokoneissa on yhtäaikaisesti ilmassa puoli miljoonaa ihmistä. Jos keskimäärinen kuolleisuus terrorismiin on 30 henkeä vuodessa voisi ajatella uhkan olevan todella minimaalisen. Siis, ei kannata pelätä lentämistä! Sen voi jättää tekemättä, jos kasvihuoneilmiö pelottaa!

MOT. Terrorismi ei uhkaa meitä yksilöinä. Voimme elää normaalia elämää. Terrorismi uhkaa meitä aivan muulla tasolla. Siihen voi sisältyä suuri tragedia.