Helsinki kansainvälisessä vertailussa

Rakas Helsinki on juuri äskettäin julkaissut kaupunkistrategian vuosille 2017-2021. Sen jälkeen YLE julkaisi oman tulkintansa strategian painopistealueista. YLE:n uutisissa strategia otsikoitiin viiteen pääkohtaan 1. Varhaiskasvatus muuttuu osittain maksuttomaksi, 2. Eroon eriytymisestä, 3. Autot keskustan alle ja ratikalla Malmille, 4. Uusia energiamuotoja ja sähköautoja sekä 5. Viihtyisä kaupunki vetää puoleensa. Iloitsin siitä, että uutisen mukaan lapset, nuoret ja eriarvoistumisen pysäyttäminen olivat strategian pääkohtia. Olin viime vuonna julkaistun yleiskaavan suhteen irvaillut siitä, ettei laajassa aineistossa mainittu lainkaan tai ei juuri ollenkaan näitä asioita. No, sanaa lapsi ei mainittu, mutta nuoret mainittiin yhden kerran, eriarvoistumista ei myöskään mainittu saatikka että sanaa maahanmuutto olisi lankaan käytetty.

Kaupunki mainitsee strategiansa lopuksi valitsevansa muutaman laadukkaan kansainvälisen vertailun ja rankingin, seuraavansa näitä systemaattisesti ja pyrkivänsä parantamaan sijoitustaan. No minäpä autan hieman kaupunkia ja valitsen pari vertailua ja sitten katson miten strategia näihin sopisi. 

Kilpailukykymittaukset kaupunkien välillä eivät ole aivan merkityksettömiä. Ne ohjaavat opiskelijoita ja turisteja. Niitä luetaan, kun etsitään työpaikkaa kansainvälisiltä markkinoilta. Helsinki pärjää mittauksissa hyvin. Se on ilahduttavaa. Helsinki ikään kuin pärjää nykyisillä arvoillaan. Nyt kaikki sanovat maailman olevan muutoksessa.  Helsingin kaupunki julkaisee uuden pormestarin luoman uuden strategian ja haluaa olla maailman toimivin kaupunki. Tässä muutoksenteossa olisi oltava varovaisen huolellinen ja samalla innovatiivisen rouhea. Ettei vain uudistusinnossa tuhottaisi sitä mikä meissä on nyt hyvää. Tai oikeastaan ette kai te sitä tosissanne usko, että helsinkiläisyys syntyy kaupungin strategiasta tai suomalaisuus Sipilän hallitusohjelmasta?

Kun näitä ranking-listoja nyt katselin jälleen, ajattelin hieman ihmetellä kahta tai kolmea niistä. Economistin ”World’s most liveable cities 2016” –listalla olemme huimaavasti sijalla 9 kaikista maailman kaupungeista. Euroopan kaupungeista olemme sijalla kaksi, Wienin jälkeen ja ennen Hampuria. Toinen lista jota katselin, on Mercer’in lista. Otin siitä erilleen eurooppalaiset kaupungit. Tarkoitukseni oli erikoisesti vertailla Tukholman, Kööpenhaminan ja Helsingin kilpailua. Mercerin Quality of Living Survey asettaa Helsingin sijalle 30, kun Tukholma on sijalla 19 ja Kööpenhamina sijalla 9. Nämä luvut hieman huolestuttavat. Mikä on tämä Mercer? Se on konsulttiyhtiö, joka toimii maailmanlaajuisesti kehittäen firmojen ja ihmisten health, wealth and careers. Se tutkii erilaisia asioita. Eräs viimeaikojen selvityksistä koski eläkejärjestelmiä. He totesivat Suomen olevan maailman nelonen. Siinä hävisimme kyllä maaottelun Tanskalle, mutta voitimme Ruotsin.

Mercer-konsulttiyhtlön Quality of Living Survey vertaili maailman kaupunkien sijoitusta. Mukana oli 231 kaupunkia.  Parhaaksi kaikista selvisi Wien. Surkeimmaksi tuomittiin Bagdad. Helsinki oli 30. Viidessä vuodessa se on parantanut sijoitustaan viisi pykälää. Kööpenhamina vetää Pohjolan kaupungeista pisimmän korren. Se on yhdeksäs, kun Tukholma on sijalla 19.

Takaako kasvu menestyksen?

Hyppään hieman sivuraiteelle. Nyt on tapana kehua kaupungin kasvua positiiviseksi merkiksi hyvinvoinnin lisääntymisen suuntaan. Tässä Tukholman ja Köpiksen kanssa käytävässä maaottelussa kasvu kiinnostaa.

Rikkaimmat kaupungit kasvavat. Tai oikeastaan kaupungit joissa BKT per asukas on suurin. Kaikki pyrkivät mahdollisimman lähelle rahan lähteitä. Kuva kertoo EU:n pääkaupunkien kansantulon per asukas ja vastaavan väestönkasvuprosentin. On siellä laskuakin. Monet entiset itäblokin kaupungit ovat laskussa, kun Tukholman seudulla, Helsingin seudulla ja Kööpenhaminan seudulla ennustetaan väkiluvun kasvavan vuoteen 2050 mennessä 1,3-1,5 kertaiseksi. Tukholma tavoittelee tuota korkeinta lukua. Helsingin seutu on realistisempi tai viisaampi. Riittää 1,3-kertaistuminen. Suurin kasvuennuste on Luxemburgissa (1,7). Muita Helsingin veroista kasvua haluavia ovat Lontoo, Wien, Bryssel ja Praha. Dublin on rikas kaupunki, joka ei usko kasvuun. Haluaa kasvaa vain 7 %.

Voisi kuvitella Euroopan patenttivirastoon tehtyjen patenttianomusten määrän kuvaavan kilpailukykyä ja elinvoimaa. Tämä kuva kertoo Helsingin alueelta tehtävän eniten patenttianomuksia per capita koko EU:n alueella. Tukholma on hyvänä kakkosena. Kööpenhamina on huomattavasti heikompi – lähellä trendiviivaa. Monissa Itä-Euroopan EU-tulokkaissa ei näytä olevan minkäänlaista toimintaa – jos patenttien haku sitä kuvaisi. Niinkuin uskon. Hyvä Helsinki!

Takaisin listoille ja Y-sukupolveen

Olen tuon Mercerin listan suhteen hieman skeptinen. Economistin listan kyllä hyväksyn. Mutta mitä nuoret ajattelevat? Se kiinnostaa. Olisiko Helsinki Y-sukupolven suosikki? Otanpa sitten esiin Millennials-listan. En tiedä kuka sitä tekee, mutta se väittää edustavansa 80-luvulla ja 90-luvulla syntyneitä. Hehän ovat nyt 20-35 vuotiaita. He edustavat some-sukupolvea.

 https://www.nestpick.com/millennial-city-ranking/

Millennials-listalla Helsinki on ykkönen yhdessä asiassa. Se on sukupuolten välinen tasa-arvo. Muita huippusijoja ovat maahanmuuttajaystävällisyys sijalla 3 ja sateenkaariystävällisyys sijalla 21. Kokonaisuudessaan kaikkien kaupunkien listalla Helsinki pääsee kunniakkaalle sijalle 20. Miksi kunniakkaalle? No siksi kun Tukholma on sijalla 57 ja Kööpenhamina sijalla 59. Euroopalaisista kaupungeista Helsinki on yhdeksästoista. Se on loistavaa.

Tämä kaavio kertoo Helsingin sijoituksen Millennials 2017 –listalla. Kärjessä ollaan tasa-arvossa sukupuolten välillä. Hieman yllättävää on kolmas sija suhteessa maahanmuuttoon tai niin kuin he sen ilmaisevat ”immigration tolerance”. Internetin saatavuudessa, sateenkaariväkeen suhtautumisessa, juhlimisessa, liikenteessä ja startup-valmiudessa ollaan vielä hyvillä sijoilla 20-30. Turismissa jo hieman kenkä puristaa, työpaikat ovat kiven alla ja ruoka on pahaa ja kallista. Asuminen on arvatenkin kallista, mutta pahinta on oluen hinta. Siinä ollaan sijalla 90, siis lähes hännän huippuja. Ainoa mikä lohduttaa on Tukholman ja Köpiksen sijoitukset. Ne ovat 92 ja 93. Muuten olutta saa halvimmalla Pekingistä. Parhaita eurooppalaisia kaupunkeja oluen suhteen ovat Brno, Budapest ja Praha.

Hävisimme juuri Ruotsille yleisurheilumaaottelussa surkeasti. Taisi olla 188-216. Tässä kaupunkivertailussa Helsinki voitti kuitenkin Tukholman pistein 96-80. Kööpenhamina jäi 79 pisteeseen. Suurimmat erot Tukholmaan meidän hyväksemme tulivat internetin nopeudessa, ehkäisyn helpossa saatavuudessa ja juhlimisessa. Kööpenhaminan suhteen olimme taas parempia sukupuolten tasa-arvossa, maahanmuuton sietämisessä ja internetin nopeudessa. Missä sitten olimme selvästi huonompia? Tukholmalle hävisimme erityisesti suhteessa sateenkaariväkeen. Muuten tilanne oli aika tasaista. Kööpenhaminalle hävisimme rankasti yömeiningin surkeudessa.

Jos nyt tämän kaiken lisäviisauden jälkeen olisi tehtävä menestymisen strategiaa Helsingille, niin olinko oppinut jotain?''

Maailman toimivin kaupunki – Helsingin kaupunkistrategia 2017–2021

Helsinki julkaisi strategian 2017-2021. Se on ”Pormestarin strategia”. Ensimmäinen lause kuuluu: ”Helsingin visiona on olla maailman toimivin kaupunki.” Viimeinen lause on: ”Kaupunki lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta vahvistavaa vuorovaikutusta maan muiden osien kanssa.” Näiden kahden lauseen väliin mahtuu 4000 sanaa ja 12 kuvaa. Sivuja kertyy fontista riippuen 15-17 kappaletta.

Maailman toimivin kaupunki

·        Elävä ja kiehtovasti omaperäinen kaupunki

·        Hallitulla rytminmuutoksella nopeampaan ja ketterämpään toimintakulttuuriin

Kestävän kasvun turvaaminen kaupungin keskeisin tehtävä

·        Pidämme jokaisen nuoren mukana ja ehkäisemme syrjäytymistä

·        Kansainvälinen, elävä ja kiehtova tapahtumien Helsinki

Uudistuvat palvelut

·        Helsinki on maailman vaikuttavin paikka oppia

·        Liikkuva ja terveellinen kaupunki kaikille

·        Elävät, omaleimaiset ja turvalliset kaupunginosat

·        Modernia ilmastovastuuta

Helsingin julistama uusi strategia kiinnostaa. Nyt kun edellisessä blogissani jo hieman koskettelin tuota asiaa erityisesti keskustan liikenneinvestointien ja keskustatunnelin suhteen, päätin hieman studeerata tarkemmin itse tuota strategiapaperia. No, tosissani kyllä ja kaikella arvonannolla ja kiinnostuksella, mutta hieman eräitä asioita irvaillen, niin kuin blogiympäristöön sopinee. Ja varsinkin kun en liiku vieraalla maaperällä vaan aivan oman syntymäkaupunkini ja kotikaupunkini asioilla – ja vielä veronmaksajana. Onhan minulla tullut tavaksi sotia virkavaltaa vastaan jo nuorena ammatinharjoittajana. Eikä siitä näyttänyt olevan suurempaa haittaa ammatinharjoittamiselle. Nyt eläkeläisenä ihminen on täysin vapaa siitä ongelmasta, että suu pitäisi pitää supussa – toimeksiantojen menettämisen pelossa. 

Muuten nykypäivän debatin vähäisyys ammatti-ihmisten keskuudessa viittaisi siihen, että nykypäivän tekijäihmiset välttävät virkavallan arvostelua, tai eivät ainakaan halua osallistua tulevien toimeksiantojen kannalta vaaralliseen keskusteluun. Saattaisi tarjous muuttua kokonaistaloudellisesti epäedukkaaksi. Vai olenko väärässä? Ovatko muut nähneet ”Kenen Helsinki”-tyyppistä kantaa ottavaa julkaisutoimintaa viime vuosina? Ei tuo julkaisu ainakaan Ville Helanderin tai Micke Sundmanin elämänuraa tuhonnut. Ehkä juuri päinvastoin.  Vai onko niin että nykypäivänä kaikki tehdäänkin oikein, eikä arvostelulle ole sijaa? Eipä tuo virkavalta näytä minullekaan suuttuneen, vaikka olen melkoisen runsaasti blogipalstojani täyttänyt yleiskaavaa ja keskuspuistoon liittyvillä kommenteilla ja kritiikillä.  Ja muistanhan hyvällä senkin, kun Anni Sinnemäki ja Mikko Aho tarjosivat minulle lounaan puolisen vuotta sitten. Minulta oli vain aamulla jäänyt tukka kampaamatta. Sitä sitten jouduin häpeämään. Mutta en onneksi mielipiteitäni.

Leikitään strategialla

Strategiassa on asioita ryhmitelty kolmen pääotsikon ympärille. ”Maailman toimivin kaupunki” on ensimmäinen pääotsikko. Se on myös kunnianhimoinen tavoite. Mutta ei mahdoton. Onhan Helsinki monissa rankingeissa ollut korkealla, pistesijoja ja mitalisijoja myöten. Senhän myös tuossa edellä olemme nähneet.

Halusin leikkiä robottia nyt robotisaation aattona ja listasin strategiasta tärkeät sanat. Sillä tavoin saisin selville tärkeät painotukset. Haloo! En aio ryhtyä strategiaa tässä toistamaan. Saatte sen luettavaksenne klikkaamalla tuohon:

https://www.hel.fi/helsinki/fi/kaupunki-ja-hallinto/strategia-ja-talous/kaupunkistrategia/strategia-ehdotus/

Itseasiassa vertasin strategian sanoja viime syksynä hyväksytyn yleiskaavan sanoihin. Minusta kehitys on ollut silmiinpistävä. Hyvä! Kyllä ymmärrän! Strategia on eri asia kuin yleiskaava. Olisi niissä kuitenkin jotain yhteistä nimessäkin: kaupunkikaava ja kaupunkistrategia. Ja sitä paitsi tuo yleiskaava oli paljolti strateginen. Sananvalinnat ovat siis muuttuneet. Kaupunkistrategiassa palvelu, kansainvälisyys ja koulutus ovat ykkössanoja. Selkeästi. Jos otetaan kymmenen tärkeintä ja eniten toistettua sanaa voidaan lisätä: terveys, kasvu, nuoret, liikenne, kulttuuri, asuminen ja elävä. Toimiva jäi juuri ja juuri kymmenen sanan ulkopuolelle. Se mikä minua kiinnostaa on strategissa selkeästi toistuva huoli syrjäytymisestä ja maahanmuuttajien asemasta ja koulutuksesta.

Vaikka strategian tekstissä ja kirjoitustyylissä on huomattavaa kliseisyyttä – joskus jopa hienoiseen hupaisuuteen asti, on siinä oikeat painotukset. Hupaisuuden esimerkkinä oli esitetty kolmen D:n politiikka: design, digitalisaatio ja dialogi. Ehdottaisin sijalle omaa vanhaa kolmen R:n strategiakonseptiani: runous, rakkaus ja rohkeus. No, leikki leikkinä, kaupungin strategiassa eivät unohdu tärkeät sanat- kuten taannoisessa yleiskaavassa. Näistä unohtuneista sanoista voit lukea vaikka tuosta:

http://penttimurole.blogspot.fi/2016/06/keskuspuisto-ja-bulexit.html

Tämä ranking-listojen käsittely lipsahti nyt niin laajaksi, että strategiaan täytynee vielä joltain osin palata tulevaisuudessa.

Strategiasta löytyvät nämä sanat. Nyt olisi pääteltävä Millennials Y-sukupolven arvioiden perusteella mitä sanoja olisi lisättävä tai olisiko jotain poistettava. Alustatalouden, jakamistalouden ja digitaalisuuden suhteen ei liene huolta. Niistä tuli rankingissä niin kovat pisteet. Mistä siellä moittivat oli heikko juhlimiskulttuuri, kallis olut ja hankala asuntotilanne. Ruoka ei maistunut. Outoa – onhan Helsingissä melkoisen monikulttuurinen ruokatarjonta. Turismista tai sen palveluista eivät myös oikein pitäneet.

Itseasiassa minulla oli takataskussa tämä tuore vertailu. Siinä ei puhuta kaupungeista vaan maista. Mukana oli 80 maata. Suomi sai sijan 13. Se oli hienoa. Mutta siinä on jotain sellaista mikä säväyttää. Siinä arvioidaan Suomi maaksi. jolla ei ole lainkaan yhteiskunnallista perintöä. Suomi on vertailussa sijalla 52. Olisiko siis aihetta huomata, ettei Suomi ja Helsinki ole design-digi-dialogi –puutteessa vaan meistä puuttuu tietoa perinnön haltijoina. Puhumattakaan siitä, että ulkomaan opiskelupaikkana olemme noin huonolla sijalla. Mutta siihen Helsingin strategia näyttää onneksi panostavan.