Pikkudemonit riivaavat kirkkokansaa, piispat huokaavat, Berlusconi riivaa italialaisia, Etna huokaa

Suomessa demonien riivaamat kansalaiset täyttävät temppeleitä, kielilläpuhujat etsivät yhteyttä, piispat huokailevat. Italiassa mediademoni levittää bunga-bungaa ja kansa puhuu kielillä. Italia on monessa suhteessa maailman napa. siellä on luovuus kukkinut ”jo muinaisten roomalaisten” aikana. Ihmiset elävät ympäristössä, jossa perinne ja kulttuuri hehkuvat läsnäoloaan. Nyt on poliittinen luovuus saavuttanut uusia ulottuvuuksia. Tarjolla on yhtäaikaisesti kaksi klovnia: politiikan klovni ja aivan oikea klovni. He saavat yhdessä yli 50 % äänistä. Tässä kaikessa on uskonnollista hartautta.

Etnan demonit ovat täydessä työssä.  Heille ei mikään ole uutta. Huipun alla ovat vangittuna tuulet. Aiolos, tuulten kuningas ne sinne vangitsi. Tyfon, kaikkien hirviöiden isä, on siellä tuulten seurana Zeuksen kahlitsemana. Siellä on myös toisen jättiläisen Enceladuksen hauta. Tulen ja pajan jumalalla Vulcanilla on myös pajansa Etnan alla. Hän takoo siellä kykloopin avustuksella Zeuksen salamoita. Vuoren alla on myös Kreikan manala Tartaros.

Vuori on monikansallinen temppeli. Nimi on muuttunut hallitsijoiden myötä. Kreikkalaisille vuori oli Αἴτνη, roomalaisille Aetna. Arabit nimittivät sitä tulen vuoreksi, Jebel al Nar. Sisilialaiset kutsuvat vuorta nimellä Muncibeddu.

Pilviä Etnan yllä, demonit työskentelevät

Katselen vuorta. Vuori lepää raskaan keveänä. Lumi peittää huipun. Oikealla lumi leviää laajasti. Vasemmalla on näkyvissä musta tuhkajuova. Luonnonvoima lepää. Mutta vuoren uumenissa tapahtuu... Voin katsoa tuota lepäävää jättiläistä tuntikausia, päiväkausia. Eräänä päivänä vuori puhuu. Ensin suihkuaa höyryä pääkraatterin sivulta. Sitten alkaa tupruta sakeasti. Musta tuhka nousee mahtavana purkauksena muodostaen pelottavan ja samalla kiehtovana nousevan taivaanpilarin. Onko luovuus tuollaista? Ensin kaikki lepää. On odotuksen hetki. Valkoinen todellisuus odottaa jotain tapahtuvaksi. Kaikki ei ole hetkessä. Hetki vaatii odotuksensa. Sitä edeltää menneisyys: vuosisatojen ja vuosituhansien teot. Menneisyys ja tulevaisuus koskettavat tätä hetkeä. Vuori ei mieti menneisyyttään. Silti sillä on suunnitelma. Nyt suunnitelmaa sotkee öinen ukonilma. Pilvet levittäytyvät savuavan huipun ympärille. Taivas ryhtyy voimanmittelöön vuoren kanssa. Salamat iskevät keskelle kraatterista purkautuvaa massiivista tuhkaa. Taistelu päättyy vuoren voittoon. Sade muuttuu lumeksi ja vuori on yhä valkoisempi. Salamat leiskuvat vaakasuorina elosalamina. Valkoisen huipun päälle muodostuu peitetyn auringon himmeässä hehkussa valkoinen höyrypilvi. Pilvet kasvattavat vuorta. Pilvet eivät arastele vuoren huippua. Ne hyväilevät sitä rohkeasti. Vuori kasvaa ja hohtaa valoa. Meri huokuu turkoosina. Virta tuo vuoren rinteiltä harmaata vettä. Harmaa muodostaa mereen pehmeitä tasankoja. Nyt valkoinen pilvimassa yhtyy vuoren lumeen. Vuori peittyy valtaisaan huntuun.

Aiheuttaako luovuus kriisejä? Vuori on tuhonnut kaupunkeja ja elämää. Onko luovalla ihmisellä, elävällä demonilla samanlaisia voimia. Voiko luova ajattelu tuottaa enemmän kriisejä kuin vähentää niitä? Ihmisen elämä on epälineaarinen. Siihen sisältyy vain silmänräpäys jatkuvuutta. Ihminen yrittää luoda uutta. Hänen otteensa kirpoaa. Hänen luovuutensa harhailee kaaoksen ja monotonian välimailla. Hänelle on ylivoimaista tuottaa harmoniaa.