Pyörällä Tallinnassa Penan reiteillä - osa 1

Pyörällä Tallinnassa – osa 1

Tallinnaan kannattaa ottaa polkupyörä mukaan. Jos kuulet jonkun sanovan Tallinnan olevan liian vaarallinen pyöräilijälle älä usko tuohon väitteeseen. Jos kuulet jonkun sanovan, ettei Tallinnassa ole pyöräteitä sano, että onhan hyviä jalkakäytäviä, joilla voi kenenkään moittimatta pyöräillä rauhallista turistipyöräilyä. Tallinnalla on myös netissä kartta seudullisista pyöräteistä. Tällä hetkellä Tallinnassa on 1076 km katuja, 212 km pyöräteitä, joista 168 km pyöräkaistoja ja 44 km pyöräteitä molemmin puolin ajorataa.

Klikkaa tuosta jos haluat katsella Tallinnan fillariteitä:

http://www.bicycle.ee/index.php?leht=79&keel=2 .

Hieno valtakunnallinen pyöräreittikartta löytyy tästä:

http://www.bicycle.ee/kaart.jpg .

En ole pitkän matkan pyöräilijä, olen vain kaupunkipyöräilijä, lukuun ottamatta kesätanterepyöräilyä. Mutta nyt oli kysymys Tallinnasta. Tallinnaan kannattaa ehdottomasti mennä pyörällä. Koko perheen voimalla tai kaveriporukalla. Miksi?  Laivassa pyörän kuljetus on yksinkertaista. Pyörän kuljetus maksaa Tallinkilla 5 euroa suuntaansa. Pyörällä ajetaan laivaan autojen check-in reittiä. Hienoa on first-out periaate. Pyörällä olet ehdottomasti nopein laivalle menijä ja laivasta poistuja! Tallinnassa monet epäilevät pyörien turvallisuutta. Pelkäävät vorojen vievän pyörät käsistä. Aihetta saattaa olla, minultakin vietiin männävuosina lukitsematon mountain bike eteisestä, vaikka itse olin talossa sisällä. Toisaalta pitkäaikainen pyöräpysäköinti vanhassa kaupungissa – pyörä vaijerilla lukittuna – ei ole johtanut uusiin varkauksiin. Yleisarvosana – don’t worry!

Pyöräily vanhassa kaupungissa, reitti 1

Vanha kaupunki, Toompea mukaan luettuna, on ihanaa pyöräily-ympäristöä. Pyöräilykokemukseen kuuluvat sisäkaupunki, muurien sisäpuolella sekä ulkopuoli, pitkin muurien vesihauta-, bastioni ja ampuma-aluetta. Alakaupunki on oma pyöräilykokonaisuutensa – kaikkialla voi ajaa mukavasti. Et tarvitse etukäteen suunniteltua reittiä, kunhan kruisailet ja koet jatkuvia kaupunkikokemuksia. On suositeltavaa ajaa läpi kaikki kadut, siitä kertyy 15 km. Raekojan tori on tietysti kaiken suunnistuksen keskipiste. Torin laidalla on goottilainen raatihuone 1400-luvun alusta. Ystäväni Eero Paloheimon mielestä tori on Euroopan kaunein.

Jos mukulakivikadut helisyttävät muttereita irti ja kuusioavain on unohtunut kotiin voit pysähtyä Uus-kadun pyöräkorjaamolla. Homma hoituu ja todennäköisesti ystävänapuna. Älä myöskään unohda Vabadusen aukion uutta toria ja siihen liittyvää maanalaista pysäköintiä muinaiskaivauksineen. Kun sitten haluat siirtyä yläkaupunkiin Toompealle, valittavana on varsinainen katuyhteys etelästä Toompea-katua, tai Falgi-tietä pitkin, tai sitten ”vuoristoreitti” Pikk-jalkaa pitkin. Ylösmenossa Pikk-jalalla joudut todennäköisesti työntöhommiin – jos et omista sähköpyörää.  Toompealla kannattaa olla sunnuntaina klo 10, kun ortodoksisen Nevski katedraalin muhkeat kellot kilikalikellojen säestäminä kutsuvat jumalanpalvelukseen ja vastaanottavat piispan hiippahatussaan. Hän tulee mersulla paikalle 3 minuuttia ennen kymmentä. Piispan pukeminen kirkossa sisävaatteisiin on mahtava seremonia.

Myös luterilaisten katolisilta likvidoima Toomkirik Toompean mäellä ansaitsee ehdottomasti vierailun. Aatelisten hautausvaakunat kirkon seinillä puhuvat outoa tarinaa. Näille jehuille oli aikanaan rakennettu lasivitriini, joka oli saarnastuoliakin korkeammalla – siinä kelpasi ottaa saarnan aikana hyvät nokoset unilukkarin häiritsemättä. Toomkirik herkistää, kosketan aina hipaisemalla ohi kulkiessani tuon kirkon mustia ruumispaareja kirkon takaosassa – siinä on tunne yhteydestä tuntemattomaan. Yritä samaa! Toompean kolme katselupaikka eli vaateplatsia antavat hyvän näköalan kaupunkiin. Vanhan kaupungin pyöräilyssä kuluu hyvinkin yksi päivä pysähdyksineen ja piknik taukoineen. Toompealta voit illan tullen ihailla katujen kirjoa ja auringonlaskua. Jos olet Rutu-kadulla koputa ikkunaan, saatan olla paikalla.

 

Vanhassa kaupungissa on loisteliasta pyöräillä – autot eivät häiritse, turistiryhmät joskus pakottavat väistelemään. Pyöräily vanhan kaupungin jokaisen kadun läpi ottaa aikaa kaksi tuntia. Suosittelen. Tuossapa onkin kartta kaikille ohjeeksi, matkaa kertyy noin 15 kilometriä, jouduthan väkisin ajamaan jotkut kadut kahteen kertaan. Kuvassa on reitti 1:n osa ”muurien sisällä”.

Vanhan kaupungin kierroksen ulkoreitti kulkee muurien, tornien ja vallihautojen kiehtovassa ympäristössä ihanien puistojen ja linnoitusinsinöörien maisemateosten kehystämänä. Reitin pituus on 5 kilometriä. Kuvassa on reitti 1:n osa ”muurien ulkopuolella”.

Penan suosikkireitit Nömmeen

Karttaan on piirretty kolme kaupunkireittiä pituudeltaan 30-50 kilometriä -siis sopivia perhepyöräilylle. Kaikkien reittien varrella on virkistäytymispaikkoja, oli sitten kysymys piknikistä tai ravintolaruokailusta. Mukaan voit tietysti ottaa jonkun Otso Kantokorven huippuunsa hauskan Tallinna-oppaan: Otso Kantokorpi: Sankarimatkailija Tallinnan raitiovaunuissa, Helsinki, Like, 2005, tai Sankarimatkailijan Neuvosto-Tallinna, Helsinki, Like, 2006, tai Sankarimatkailija Tallinnan raitiovaunuissa ja trolleybusseissa,  Helsinki, Like, 2008, tai Sankarimatkailija Tallinnan lähijunissa, Helsinki, Like ; Rosebud, 2009.

 

Penan suosikkireittejä on siis kolme, oheiseen Google kuvaan on merkittyinä nuo kolme reittiä: keltainen reitti Nömmelle, sininen reitti Kopliin ja Harkuun  sekä  punainen reitti Lasnamäelle ja Kloostrimetsään. Ykkössuosikkini on keltainen reitti. Aloitetaan siitä.

Keltainen reitti Nömmelle

Reitille voit tietysti liittyä mistä tahansa, mutta minä lähden nyt satamasta Linnahallin seutuvilta Balti jaaman eli läntisen rautatieaseman suuntaan. Ensin katselen Meren puistotien ja Rannan puistotien yhdistävää liikennejärjestelyä sataman suulla. Se tehtiin neuvostovallan ajan liikennesuunnitelmien mukaisina laajasti kanavoituina järjestelyinä. No kyllähän liikenne sujuu, mutta menihän siinä hieno puistoaluekin – linnoituksen ampuma-alueen osa - liikenneinsinöörin turhuuteen. En nyt jaksa tuosta enempää turhautua, vaikka aihetta olisi. Mutta laitetaan kuva opiksi ja viisaudeksi:

 

Mere puiesteen ja Pöhja puiesteen liittymä on kuin suoraan 50-luvun kanavoinnin oppikirjasta. Suunnitelma oli neuvostoaikainen, mutta toteutus aito virolainen – ja ei kauaakaan sitten. Miksi teitte tuon? Takapotku: Bjöte juuri totesi tuon muistuttavan Tampereen Viinikkalan liittymää. Oli ilmeisesti sama oppikirja ja taisi sylttytehdaskin liipasta läheltä.

Jatketaan edelleen kohti Baltian asemaa. Reitti ohittaa ihanan puolustusmuurin ja tornirivistön. Linnoitustorneja tai portteja on Tallinnassa jäljellä kaikkiaan 26 kappaletta. Kerran osasin ne kaikki ulkoa – nyt olen unohtanut. Torneilla on tarinansa. Tornit ja muurit toimivat puolustusjärjestelmän osana 1300-luvulta, kehittyen ja voimistuen, kunnes kanuunat ja raskaat mörssärit tulivat käyttöön. Tällöin piti rakentaa ulompi bastionivyöhyke. Bastionit toimivat nykyisin hienona maisemataiteena ja puistoina. Muuten Tallinnan maalinnoitus poistettiin virallisesta linnoitusluettelosta vuonna 1857 ja merilinnoitus vuonna 1867. Ajatelkaa muuten, nuo vallan turvaamiseksi pystytetyt rakenteet olivat käytössä ja jatkuvan kehittämisen kohteena 500 vuotta! Mikä nykyisistä rakenteistamme on samanlainen? Jääkö meidän rakenteistamme jotain yhtä harmonisen kaunista?

Naapurini Tiina Mägi teki kolmesta kaunottaresta dokumenttifilmin, filmissä selviää jopa insinöörejä kiinnostavia mittoja.

Klikkaa dokumenttia: http://arhiiv.err.ee/vaata/kolm-kaunitari-nunnatorn-saunatorn-kuldjala-torn .

Vanhan Tallinnan elämästä ja murhista tällä kulmakunnalla kertoo  Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Rataskaivonkadun kummitus : rikosromaani vanhasta Tallinnasta, 2012, Moreeni. Lue ennen seuraavaa matkaa niin eläydyt Rataskaivon kulmilla.

Ohittaessasi torniriviä, puistossa pyöräillen, saavut Snellin tiikille eli vallihaudan äärelle. Minä ajan aina vallin harjannetta pitkin – se kulkee minun sanastossani nimellä ”punkaharju”. Harjulla voit maistaa ensimmäisen eväsleivän. Nyt alkaa matka Nömmelle.

Snellin tiikillä – vallihaudalla eli Punkaharjulla.

Kissanhäntä

Ylität Toom puiesteen ja siirryt menneeseen maailmaan Kassisaban (kissanhäntä) kaupunginosaan. Kiertele aluetta ja näe ja tunne mittakaava. Kun olet tarpeeksi imenyt tiiviin ja matalan henkeä siirry vaikkapa Koidu-katua etelän suuntaan Väike-Ameerikalle, ”uuden maailman” kaupunginosaan.  Täältä löytyy kapea rautatien alikulku ja seuraavan yllätyksenä radan toisella puolen, ohittaessasi vasemmalle jäävää uutta jalkapallostadionia, näet oikealla jämäkän  50-luvun Stalinin aikaisen asuntokorttelin täysremontin. Stalin oli Hrutshovia parempi arkkitehti. Ovat vain jostain syystä korjauksen yhteydessä karsineet talojen, seinästä korkokuvina olleita neuvostoelämän tunnuksia kuten sirppejä, vasaroita ja viljalyhteitä.

 

Kassisaban eli Kissanhännän kaupunginosan ihana korjausta odottava seinä.

Stalin oli Hrutshovia parempi arkkitehti. Ohitat juuri futisstadionia, mutta katsotkin oikealle!

Tondi

Nyt matka jatkuu kohti Tondin kasarmia. Matka ei ole pitkä, sillä kasarmirakennusten mahtava rivistö on jo näkyvissä. Tsaarinaikainen kasarmialue edustaa huippuunsa hienoa kasarmiarkkitehtuuria. Omakohtaisesti kasarmialue tuli tutuksi kun 90-luvulla saimme suunniteltavaksi Tallinnan kehätien eli Tammsaare Teen, joka lävisti kasarmialueen. Ei ollut kuitenkaan kysymys samasta kuin aikanaan Turussa, kun taistelimme Kasarmikadun valtaväylää vastaan. Tässä Tallinnan tapauksessa kasarmialue jäi ehjäksi – tai ainakin melkein ehjäksi.

  

Tondin viime vuosisadan alun kasarmit ovat huippuunsa kauniita. Vain osa koristeellisista tiilikasarmeista on korjattu, mutta aika tulee.

  

Nuo kauniit tsaarinajan kasarmirakennukset olivat olleet myös neuvostoarmeijan käytössä, mutta kaikkeen ne eivät soveltuneet. Miehitysjoukkojen komendantin rakennus oli tehty valkoisesta sementtitiilestä. Sen katolla oli tähystystorni. Sitä ympäröi 10 metrin levyinen miinoitettu vyöhyke ja kolminkertaiset piikkilanka-aidat. Vain tuo yksi pylväs piikkilankavyyhteineen kertoo entisestä.

Tondin kasarmialue ja Tammsaare Tee Pikendus – niin kuin me sen suunnittelimme (LT-Konsultit Oy ja Arkkitehtuuritoimisto B&M Oy). Tie leikkasi aksiaalisesti sijoittuvan pääesikunnan varsinaisesta kasarmialueesta. Henkevät kerrostalokorttelit alueen keskellä sijoitettiin vanhojen paraati- ja harjoituskenttien päälle. Eteläisen viheralueen päälle ovat asettuneet mahtavat K-Raudat ja muut supertalot.

Rahumäe kalmistu ja Nömme

Tondilta matka jatkuu Rahumäen hautausmaalle. Matka kannattaa tehdä pitkin rautatievartta. Sen puskainen ympäristö on suosittua piknik-ympäristöä paikallisille spurguille – mene jos uskallat – minusta se on hienoa. Lopulta päädyt hautausmaalle. Tuolla hautausmaalla ei ole mitään erityisiä arvoja, se on vain sinänsä levollinen. Tai onhan siellä vuonna 2007 kuolleen Jaan Krossin hauta. Hänen kirjoistaan on selvinnyt paljon Viron kansan taistelusta. Kannattaa istahtaa – ja avata kotona Jaan Krossin kirjoista lukematon.

Ja hautausmäen jälkeen saavumme matkan pääkohteeseen: Nömmelle. Nyt ei ole syytä ehdottaa reittiä. Reitinvalinta on pyöräilijälle helppoa. Ajetaan sinne päin missä näkyy kiinnostavaa. Ja sitä näkyy. Tuossa edessä 30-luvun kirkasotsainen valkea funkistalokaunotar, sen takana puinen myrkyn vihreä harjakattotalo 10-luvulta, 40 metriä ja edessäsi on mahtava mansardikattoinen villa 20-luvulta. Käännyt kapealta kadulta toiselle – varoen törmäämistä puhelin- tai sähköpylväisiin – ne ovat lähes keskellä katua. Edessäsi kohoaa uusvanha tornilinna, miltei hirvitys, mutta näkymän kruunaa ränsistynyt, korjausta odottava, tojalevyllä lämpöeristetty mökki. Kaikkea ihanaa on sulassa sovussa. Kaduille ”istutetut” puupylväät toimivat luontaisina hidasteina, aivan oikeat mahtimännyt antavat koko tilalle pilareilla lepäävän katon. Ruohokenttien rakastajat eivät tällä alueella viihdy. Alue on ”katettu”. Kadut ovat sileitä aidasta aitaan. Soraa tai asvalttia. Ihanaa katulattiaa. Uudempana hapatuksena eräille kaduille on istutettubetonisia reunakiviä. Sinä, kuka lienetkin Nömmen Ain Valdmann, älä jatka tuota prosessia – Nömme menettää henkeään. Nyt se on ainutlaatuinen.

Nömmen rikkaus on sanalla sanoen sen rikkaus.

Reittikartta päättyy varsinaisesti Nömmelle. Paluureitiksi ehdotetaan pientä mutkaa Ehitajateetä Mustamäelle ja Mustamäkeä – Tallinnan Tapiolaa katsellen takaisin kaupunkiin. Tämä oli ensimmäinen retki pääkohteeseen Nömmelle, mutta matkalla oli useita kiehtovia pysähdyspaikkoja. Seuraavat kaksi retkeä, Kopliin ja Lasnamäelle esitellään seuraavassa blogissa.