Vananaiste suvi innoittaa murhatilastoihin

Astun valkoiseen uudenuutukaiseen taksiin. Olen matkalla Pakilasta Lauttasaareen. Keskustelu kuljettajan kanssa alkaa säästä – kuten tavallista. Meillä on ollut pitkään intiaanikesä. Onko sitten ilmastonmuutosta tai ei. Virossa ei muuten puhuta intiaanikesästä, siellä lämmintä syksyä sanotaan ”vananaiste suvi”. Jotenkin paikallisempaa. Saksan Altweibersommer, unkarin vénasszonyok nyara tarkoittavat kaikki kirjaimellisesti "vanhain naisten kesää". Mutta miksi juuri naisten? Tyypillinen akkainkesän nähtävyys on kynnöspellolla auringon kilossa kimaltelevat hämähäkin seitit eli kinot. Niitähän juuri katselen täällä Kemiössä – aamusumun hälvettyä. Vanha kansa kuvasi ilmiötä sanomalla, että "maa on kiimassa" tai "maa härkii". Sana kino tai kina tarkoittaa näet kotieläinten, erityisesti lehmien kiimaa osoittavaa limaista eritettä. Maa siis näyttää havainnollisesti valmiutensa syyssiemennykseen. Intiaanikesän autereisen lämpöiset päivät virittävät maan ottamaan vastaan vuoden viimeisen kylvön. Vallitsee salaperäinen yhteys syksyisen maan kiiman ja vanhojen vaimojen lemmenleiskahduksen välillä. Näin ihanasti asiasta kertoo kotimaisten kielten keskuksen kotisivulla Jussi Kallio.

http://www.kotus.fi/index.phtml?s=1050

Vananaiste suvena hämähäkit kutovat hehkuvia seittejään ja pelto härkii.

Taksilla Pakilasta Lauttasaareen – pyöräilylle tuomio

Pian päästään asiaan. Nuorehko kuljettaja sanoo ”valkoisen miehen” olevan katoava luonnonvara taksin ratissa. Hän on tyylikäs ja hän ajaa huippuunsa tyylikästä ”toimistoa”. Pääsyynä katoavuuteen on Helsingin liikennesuunnittelu. Hieman säpsähdän! Kovaa tekstiä! En paljasta itseäni. Ryhdyn kuuntelemaan. Liisa takapenkillä pelkää räjähdystä. Toivoo hiljaa itsekseen: ”Pena älä sano mitään – kunhan olisimme pian perillä.” Kuljettaja pyörittelee kielellään Helsingin liikennesuunnittelun kauhukuvaa: pyöräkaistat ja pyörätieuudistus on todella tehty vain autoilijan kiusaksi, toinen maksiongelma on joukkoliikenne-etuudet ja erityisesti liikennevalojen etuudet. On kysymys pysyvän tilan jakamisesta, nyt samaa tilaa jaetaan uudelleen. Hän sanoo valkoisen miehen kärsivällisyyden kohta loppuvan. Ainoastaan ”toimiston” korkea laatu pitää ”valkoisen miehen” ratissa. ”Musta mies” tulee eri kulttuurista, hänelle ”toimistolla” ei ole samaa merkitystä. Pian tapahtuu liikennemurhia maailman ja etenkin Yhdysvaltojen mallin mukaan. Miehellä on oltava katkaistu haulikko takakontissa – jos ei muuten niin mielenrauhan vuoksi. Kuljettaja tiivistää mielipiteensä: ”Ne jotka vähiten maksavat, niiden eteen etuuksia tarjotaan, autoilija joka kaiken maksaa – hänet pannaan kärsimään – se on tuhon alku!”

  

”Valkoinen mies” loisteliaassa ”volvotoimistossaan” piti Helsingin pyöräliikenteen ohjelmia liikenteen kannalta katastrofaalisina, hän sanoi niiden olevan etujen antamista niille, jotka eivät mitään maksa ja tilanteen vaikeuttamista niille, jotka kaiken maksavat.

Taksilla Lauttasaaresta Pakilaan – Syyriassa asiat menevät hyvään suuntaan

Paluumatkalla ”viimeistäpäälle” Mersun ratissa istuu mies, jonka joviaalinen hahmo viittaa kaksoisvirran maahan. Asiaa selventääkseen hän aloittaa keskustelun: ”En ole varsinaisesti suomalainen, olen kurdi, olen asunut Suomessa 20 vuotta.” Kiintoisaa, kurdien mailla on käynyt ja käy myllerrys. Nyt on saatavilla ensikäden tietoa Irakista ja Syyriasta. Nyt ei puheenaiheena ole Helsingin liikennesuunnittelu. Kuljettajani kertoo ylpeänä kuinka hänen kaksi poikaansa ovat jo muuttaneet takaisin kotiin, Irbiliin. Pojat osaavat suomea, ruotsia, englantia ja tietysti kotimaan kieliä arabiaa ja kurdin kieltä. He ovat kännykkäbisneksessä. Itse hän muuttaa kotiin heti kun lopettaa taksihommat Suomessa. Hän on tyytyväinen tilanteeseen Gulfin alueella. Irakin mailla kurdit ovat saaneet öljytulot käyttöönsä ja heillä on oma hallinto ja riippumattomuus – itsenäisyys. Syyriassa kurdeilla on laajat alueet maan pohjoisosassa. Siellä asuu 3 miljoonaa kurdia. Nyt alueet ovat kurdien hallinnossa. Alueella sijaitsevat myös Syyrian öljykentät. Asiat kehittyvät hyvään suuntaan. Al-Qaida ei tule astumaan kurdien varpaille. Mitalilla on aina kaksi puolta. ”Päivettynyt mies” on tyytyväinen elämäänsä, tulevaisuuteensa ja ”toimistoonsa”.

  

”Lievästi päivettynyt mies” loisteliaassa ”mersutoimistossaan” piti Iraqin sodan ja Syyrian kapinan tuomaa tilannetta kurdien kannalta suotuisana – uskon häntä, itsehallinto on toteutumassa myös Syyriassa. Helsingin liikennesuunnittelu ei häntä surettanut, hänellä oli ilon aiheita.

Ode huolestuu valkoisista ruudukoista

No, rupeanpa sitten tutkimaan taksimiesten innoittamana Ode Soinivaaran ansiokkaita blogisivuja. Hän kirjoittaa 6.9 otsikolla ”Valkoinen ruudukko tieliikennelakiin”:

”Helsingin liikennettä hidastavat huomattavasti autoilijat, jotka ovat ottaneet tavakseen ajaa risteykset tukkoon, jotta olisivat paalupaikalla, kun valot seuraavan kerran vaihtuvat. Tämä on periaatteessa kiellettyä, mutta sitä ei valvota. Haitta tällaisesta itsekkyydestä muulle liikenteelle on huomattava. Helsinki on maalannut joihinkin risteyksiin ohjeellisen valkoisen ruudukon osoittamaan, että tälle alueelle ei pitäisi pysähtyä. Seuraavaksi tällainen ruudukko on tulossa Rautatiekadun ja Mechelininkadun risteykseen. Muissa maissa näitä ruudukkoja on käytössä paljon enemmän ja niillä ei vain neuvota vaan kielletään. Jos tuollaisen ruudukon päälle pysähtyy, saa sakot. Pitäisikö meilläkin tieliikennelakiin laittaa sama määräys? vaikkapa lievästä 30 euron rikesakosta.

Ode Soininvaaran opetuslapset ryhtyvät kiihtymään keskustellessaan ”valkoisesta ruudukosta”.

Kirjoitukseen tulee 69 kommenttia. Jotkut kommenteista muistuttavat ”valkoisen miehen” ajatusmaailmaa kiivaudessaan. Toivon etten joudu vahingossa pysähtyneeksi valkoiselle ruudukolle eräiden kommentoijien haulikkoetäisyydelle. Liikenne on ihmeellinen ympäristö.  Etelä-Afrikassa murhatilastot ja liikenneonnettomuustilastot ovat huiman korkeita. Tutkijat ovat löytäneet selvän korrelaation näiden kahden välille: http://www.mrc.ac.za/crime/homicide.pdf. Myös jenkit ovat havainneet tietyillä alueilla murhatilastojen ja liikennekuolemien korrelaatiota. Liikenteeseen näyttää taas sisältyvän valtavaa fatalismia. Liikennekuolemien luku on erityisen suuri maissa, joissa kuoleman hetki on ennakkoon määrätty. Tämä asia on nyt lievästi kiinnostava. Ei nyt varsinaisesti siksi, että Ode Soininvaara saa opetuslapsensa kiihkoon vaan siksi, että yhteys itsemurhien, murhien ja liikennekuolemien välillä saattaisi viitata joihinkin kummallisiin asioihin. Siispä ryhdyn tekemään hieman tilastoarkeologiaa.

Tilastotutkimusta itsemurhista, murhista ja liikenneonnettomuuden uhreista

Itsemurhien, murhien ja liikenteessä kuolleiden määrää on helppo vertailla, sillä asukasmäärään nähden nuo luvut ovat samaa suuruusluokkaa. Kansainvälisissä tilastoissa vertaillaan noita kuolemanlukuja yleensä 100 000 asukkaaseen vuodessa. Kuolevuus asukaslukuun nähden on sinänsä hankala vertailutapa, sillä kuolevuus vaihtelee. Runsaan lapsenteon maissa kuolee vain 200-300 ihmistä 100 000 asukasta kohti vuodessa. Meillä ja muissa vähenevän väestön maissa kuolevuus on reilusti 1200 kuollutta per 100 000 asukasta vuodessa. Suurimpia kuolleisuuden aiheuttaja Suomessa ovat verenkiertoelinten sairaudet ja syöpä. Syöpä tappaa Suomessa noin 200 ihmistä vuodessa per 100 000 asukasta. Verenkiertoelinten tauteihin kuolee kaksinkertainen määrä. Tähän nähden vuosittaiset 16 itsemurhaa tai 5 liikennekuolemaa tai 2 murhaa 100 000 asukasta kohti tuntuvat mitättömiltä. Toisaalta näin kuolleet ihmiset ovat yleensä ”työllistä työvoimaa”.

Maailmassa kuolleisuus vaihtelee – niin vaihtelee syntyvyyskin. Vuosittain kuolevien määrä suhteessa väkilukuun on Euroopassa runsaat 1200 kuollutta vuodessa per 100 000 asukasta. Nopean väestönkasvun ja suuren lapsiluvun maissa vuosikuolleisuuden suhdeluku asettuu tasolle 200-300 kuollutta per 100 000 asukasta. Nyt tarkasteltavien itsemurhien, murhien ja liikennekuolemien osuus on kuolinsyistä marginaalinen – se esiintyy punaisella oheisessa kaaviossa.

  

Kuolleisuus itsemurhiin, murhiin ja liikenneonnettomuuksiin ei näytä olevan erikoisen ilmeisessä korrelaatiossa. Itsemurhien luvattua maata ovat Kiina, Venäjä, Japani ja Etelä-Korea. Vanhat sosialistimaat ovat korkealla ja heidän seurassaan Suomikin Länsi-Euroopan ykkösenä. Murhia tehdään ylivoimaisesti eniten latinomaissa Etelä-Amerikassa, musta Afrikka seuraa murhanhimoisesti kannoilla, Suomi on jälleen kunniakkaasti Länsi-Euroopan murhaykkösenä. Liikenneonnettomuuksien kärjessä ovat kohtalonuskon maat, mukana joukossa hyvä edustus Afrikasta. Venäjä seuraa tiiviisti kannoilla. Suomi ei pääse Englannin, Japanin, Sveitsin, Israelin ja Ruotsin eliittiryhmään. On kuitenkin Länsi-Euroopan eräitä kärkimaita.

Turun yliopisto tutkii liikenneitsemurhia

Kuinka moni tekee itsemurhan ajamalla päin toista autoa tai siltapilaria? Tai hyppäämällä auton alle. Turun yliopisto on tutkinut liikenteessä kuolleiden itsemurhatilastoja. Heidän mukaansa Suomessa tapahtuu noin 20 liikenneitsemurhaa vuodessa. Ne tilastoidaan nykyisin yleensä liikennekuolemiksi. Se merkitsee noin 0,4 kuolemaa vuodessa per 100000 asukasta. Liikennekuolemien kokonaismäärästä tuo lienee noin 10 %. Jos nuo tilastoitaisiin itsemurhiksi, Suomen järkyttävän korkea itsemurhatilasto ei tuosta juuri värähdä. Onhan Suomen itsemurhien määrä maailman kärkeä. Meillä kuolee vuosittain itsemurhiin noin 1000 henkeä, kun liikennekuolemia on noin 250 henkeä. Itsemurhatilastoissa on muuten sellainen erikoisuus, että islamin maissa itsemurhien määrä on lähes olematon.

Missä joudut murhatuksi?

Muitakin selkeitä ilmiöitä on havaittavissa. Murhien huippumaat keskittyvät Afrikkaan, Etelä-Amerikkaan ja Keski-Amerikkaan. Venezuela ja Jamaica ovat ehdotonta kärkeä. Suomi on EU-15 Euroopan huippua murhamaana. Uusissa Itä-Euroopan jäsenmaissa murhaluvut ovat uskomattoman korkeita, mutta itsenäistymisen jälkeen murhaaminen on jyrkästi vähenemässä.

Murhan uhriksi joutumisen uhka on selvästi laskemassa meidän naapurimaissamme. Baltit ovat kohta pääsemässä Yhdysvaltojen alapuolelle. Suomi seikkailee EU-15 eurooppalaisten kärjessä.

Kaiken kunnialliseksi lopuksi ja ylenpalttisen tiedonjanon tyydyttämiseksi sijoitan tähän loppuun kuvan, joka kertoo ja todistaa, ettei Suomen liikenneturvallisuustilanne johdu suinkaan siitä, että meillä on laaja maa ja suuri ajosuorite, sillä myös ajosuoritteeseen verrattuna Suomi jää liikennekuolemien määrässä jälkeen asiansa hyvin hoitaneista maista. Toisessa kuvassa on esillä vielä sekin osittain näennäinen totuus, että kuolinsyistä itsemurhat ovat Suomessa liikennettä huolestuttavampi ilmiö. Nämä johtopäätökset eivät kuitenkaan saa vähätellä liikennekuolemien määrää. Liikenteessä kuolee nykyään 250 ihmistä vuodessa ja loukkaantuu 8000 ihmistä vuodessa. Se on vähän verrattuna aikaan ennen presidentti Kekkosen uuden vuoden puhetta vuonna 1973. Tuolloin kuolleita oli 1200 ja loukkaantuneita 15000 henkeä vuodessa. Nykyinen 8000 loukkaantunutta vuodessa tarkoittaa suhdelukuna 160 loukkaantunutta per 100 000 asukasta. Sijoittamalla tämän luvun edellä tarkasteltuihin kaavioihin havaitsee liikenteen aiheuttaman turvallisuusvajeen suuruusluokan. Siis vapise sinä liikenneinsinööri ja päätöksiä tekevä poliitikko!

Suomen kuolinsyytilastossa liikenneonnettomuudet vaikuttavat marginaaliselta ilmiöltä. Itsemurhat ylittävät liikenteessä kuolleiden määrän kolminkertaisesti. Mutta liikenteessä loukkaantuu 8000 henkeä vuodessa. Se tarkoittaa kaavion vertailulukuna 160 loukkaantunutta per 100 000 asukasta vuodessa. Suomen tulisi pyrkiä liikenneturvallisuudessa selkeästi nykyistä paremmalle tasolle. Hyvä liikenneturvallisuus ei alenna kilpailukykyä. Se kohottaa sitä!