Pietari kahdessa päivässä

Aurinkoinen matka Laatokalla ja Äänisellä oli päättynyt. Matkaseurue hajaantui kohti Suomea. Me jäimme Pietariin. Oli kaksi päivää aikaa. Ensimmäisenä kohteena oli Pietarhovi suihkulähteineen. Venäjän federaation lipun päivänä alue pullisteli väkeä - tyylikästä, rauhallista – paljon lapsia. Valokuvausta ja mahtavaa poseerausta. Seuraavana vierailukohteena oli ystävän maatila. Jalorotuisia hevosia, koiria, kanoja, kissoja, lampaita ja musta sika. Kaikki sopuisasti  yhdessä. Pietari Paavalin linnoitukseen mentiin aamulla ja sieltä Verikirkon ohi, Mihailovskajan puiston läpi Hotelli Europaan. Europeiskajan sunnuntaibrunssi oli huippua. Sen voimalla oli sitten vierailu Mariinsky – teatterin uuteen taloon. Kyseessä oli hollantilaisen Hans van Manen, ikämiehen koreografioiman balettisarjan ensi-ilta. Viimeisenä vierailukohteena kahden päivän visiitillä oli modernin taiteen museo Erarta. Moderni museo Vasilyn saarella Stalinin aikaisessa palatsissa. Hieno pikavierailu sekavissa tunteissa! Ai miten niin sekavissa? No, se selviää - jos jaksat lukea!

Pietarhovi on tsaarien kesäpalatsi. Pietari Suuri pani alulle rakennustyöt inkerinsuomalaisten Kuusijoen varteen. Insinööriä kiinnostavat valtaisat suihkulähteet ja putoukset. Niitä on kymmeniä. Miten ne toimivat? Mistä pumppausenergia? Kaikki toimii painovoimalla. Palatsialueen yläpuolisten järvien ketju syöttää veden. Pietarhovi on ehdottomasti vierailun arvoinen paikka. Aluetta on 1000 hehtaaria. Kannattaa ottaa tarjolla oleva sähkökärrykyyti.

Hurjaa menoa Nevan kaupungin kehätiellä

Pietarin uljas kehätie on valmistunut. Liikenne jyrää räväkällä vauhdilla. Venäläiset eivät pelkää kuolemaa. Heillä on arabien tai latinojen mentaliteetti. Meidän ystävämme, huippuunsa miellyttävä seuramies, hän teki ristin merkin siirtyessään kehätielle. Sitten alkoi huima meno. Nopeus kohosi välillä yli 140. Ohituksia tehtiin oikealta ja vasemmalta. Liisa takapenkillä sulki silmänsä ja puristi kädet nyrkkiin.

Nevan vinoköysisiltaa suunniteltaessa Esko Järvenpää antoi viisaita neuvoja.

Pietarin kehätien design herätti matkalaisissa vilkkaan mielipiteen vaihdon. Olimme olleet mukana tuossa prosessissa. Meidät pyydettiin mukaan noin kymmenen vuotta sitten. Venäläisten edustajana toimi miellyttävä täysin suomea puhuva herrasmies. Hän oli viettänyt Suomessa useita vuosia. Itse asiassa hän oli nykyisen kunniapuheenjohtajan ja europarlamentaarikon kotiryssä. Venäläiset halusivat oppia maisemointia ja meluesteitä. 


Delegaatiot vierailivat ja referenssejä esiteltiin. Esko Järvenpää oli jo antanut konsulttineuvoja Nevan vinoköysisillan suunnittelussa. Silta tehtiin ja komealta näyttää. Me annoimme nyt neuvoja ympäristösuunnittelussa. Näkyykö tuosta vuorovaikutuksesta jotain? No eipä näy, sillä Pietarin kehätiellä on yhtenäisen virtaviivainen melusuojaus systeemi, eikä maisemaa ole juuri näkyvissä.. Teknisesti ja melunsuojauksen kannalta se on varmasti hyvä. Mutta onko se esteettisesti hyvä? Mielipiteet jakautuvat. Mutta on siinä nyt ainakin jotain tyyliä verrattuna meidän sekaviin aidan pätkiimme. (Insinöörin mielipide).

  

Pietarin kehätie on 140 km pitkä ja sillä on 30 eritasoliittymää. Tie kulkee usein viadukti-silloilla. Nevan ylittävää vinoköysisiltaa suunniteltaessa käytettiin suomalaista asiantuntemusta. Niin myös tien maisemoinnissa. Tien valaisimissa ja meluaidoissa omaksuttu linja jakaa mielipiteet. Liikennekäyttäytyminen on hurjaa. En suosittele ruuhka-aikaan heikkohermoisille.

Kuolemantilasto kertoo venäläisten olevan samassa kategoriassa Brasilian, Sambian ja Saudi-Arabian kanssa. Kuolemaan johtavia liikenneonnettomuuksia tapahtuu Venäjällä suhteessa 2 kertaa enemmän kuin USA:ssa, Turkissa ja Intiassa ja 4 kertaa enemmän kuin Suomessa ja Euroopassa.

Propagandamylly jauhaa

Venäjän televisiokanavat ovat nykyään tiukassa kontrollissa. Opposition ääntä ei sallita. Minun Viron televisiooni tulee näkyviin kymmeniä kanavia. On kulttuurikanavia, urheilukanavia, lasten kanavia, musiikkikanavia ja uutiskanavia. On myös erityinen Baltian maihin suunnattu kanava.  NTN ja RTR ovat BBC-tyyppisiä uutiskanavia. Juuria näitä kanavia pysähdyimme katsomaan pietarilaisessa hotellissa. Kanavat keskittyivät ainakin tuona iltana Ukrainan propagandamyllyn pyörittämiseen. Näytettiin kolmea kuvaa tai videon pätkää kymmeniä kertoja. Oli tulipalo, oli pellolle jämähtänyt panssarivaunu ja oli alasammutun kuljetuskoneen romua. Nämä kuvat pyörivät ja pyörivät. Vakavailmeiset uutisankkurit toistavat kuviin liittyvää sanomaa venäläisen vähemmistön surmaksi tarkoitetuista ammuksista ja aseista. Jatkuvasti toistuva uutisaineisto porautuu ihmisten aivoihin ja tunteisiin.

Venäjän federaation lipun päivää vietetään ylpeänä. Krimin aneksointi on ihmisten mielessä hyvässä. Nyt vihdoin tuo Hrutsovin – ukrainalaisen – venäläisltä ryöstämä Krimi on palautettu oikealle omistajalleen. Jotkut ajattelevat Itävallan ”anschlussia” ja sitä mitä sen jälkeen ryhtyi tapahtumaan, heillä se on mielessä pahassa. Krimin palauttamisen ajatus on ollut ilmassa. Keinot vain ovat olleet hukassa. Kun itse vierailin pari vuotta sitten Sevastopolissa ja Jaltalla ihastuin paikkaan. Venäjän Mustan meren laivasto oli näkyvästi esillä – siihen en ihastunut. Risteilijöitä, ydinsukellusveneitä, hävittäjiä, lentotukialus.  Tuolloin Moskovan pormestari Juri Lužkov  jo lupaili: ”Me tulemme!” On traagista että juuri ukrainalaiset itse loivat tämän tilanteen ja ampuivat ”Mainilan laukaukset”.  Tässä olivat EU:n strategit – niin luulen - pohjustamassa huonoa lopputulosta. Länsimaissa näitä strategeja löytyy. Muistuttaa hieman Irakin strategeja. Saattavat jopa olla konsultteja. Näin oli Irakissa.

Kulttuurien ymmärtämättömyys vie asiat päälaelleen ja johtaa katastrofiin. Virolaisvenäläinen tuttavan tuttava sanoo Krimin liittämistä Venäjään välttämättömäksi. Olihan kysymyksessä viimeinen hetki! Jenkit ja Nato olivat juuri perustamassa laivastotukikohtaa Odessan ja Sevastopolin naapurustoon! Tähän uskotaan vuorenvarmasti. Miljoonat uskovat. Mutta ei savua ilman tulta. Kyllä kai Ukrainan saaminen Natoon on ollut natoisteille huomattavasti tärkeämpi tavoite kuin Suomen saaminen Natoon.

  

Vuoden 1943 elokuussa Neuvostoliiton hyökkäys eteni läpi Ukrainan kohti Dniepriä. Stalingrad oli takana päin, taistelut oli saatu päätökseen helmikuussa 1943. Hyökkäyksen pysäyttämiseksi Hitler oli päättänyt perustaa Dnieprille ”Itävallin” (Ostwall). Neuvostoliiton hyökkäys eteni joelle kolmessa kuukaudessa. Puolet Ukrainasta oli vallattu. Itävalli ei pitänyt ja koko Ukrainan alue vallattiin huhtikuuhun 1944 mennessä. Saksalaisilla oli käytössään uuden uutukainen Tiikeri – tankki. Sen piti kääntää sodan kulku jälleen saksalaisvoittoiseksi. Muistan hyvin tuon tankin kuvan Uudessa Suomessa – ja lapsen uskon.

Europeiskaja Heinolan Vikin tuhovimman kohteena

Europeiskaja, Hôtel d'Europe aloitti toimintansa vuonna 1875. Hotelli sai jugend tyyliin tehtyjä yksityiskohtia 1910 – luvulla. Europeiskaja on tullut tutuksi suomalaisille tsaarin aikaan ja Neuvostoliiton aikaan. Minulle se tuli tutuksi kun aloitimme yritykset Venäjän kauppaan. Tai olipa siitä jo aiempia sukutarinoita tsaarin ajoilta. Niitä kertoi mummuni veli Vihtori, Heinolan Viki, joka oli viilarina Pietarin suuressa sähkölaitetehtaassa. Sen nimen tietävät kaikki vanhat – jo kuolleet, mutta minä en sitä nyt muista. Elektro-jotain se oli, mutta mitä? No viilari Viki kavereineen lähti Europeiskajan pikkuravintolaan juhlimaan. Vodkaa vedettiin tarpeeksi ja rahasta tuli laskunmaksun aikaan riita. No, riidan päätteeksi suomalaiset särkivät ravintolan kalusteet. Miliisihän saatiin paikalle ja hän lähti kuljettamaan kahta pahinta pukaria, joukossa Viki, kohti Griboyedovan kanavan poliisiasemaa. Tästä pahaa seuraa, tiesivät pojat. Mutta - lahjotaan poliisi! Heitä on vain yksi. Poliisi kun olisi ehkä mielellään ollut itsekin särkemässä herrasväen ravintolan pöytiä ja tuoleja. Ja puteliakin teki mieli. No, Viki ja kumppani lahjoivat poliisin ja käsiraudat avattiin. Pojat panivat juoksuksi ja painuivat käpälämäkeen yli Iskustvin aukion kohti Mihailovskajan puistoa. Pahantekijät oli pelastettu. Tällaista ei enää voisi tapahtua sillä arvattavasti nykyvenäjällä on täysin päästy eroon tsaarinajan lahjontakulttuurista?!

Europeiskaja on hotellikulttuurin huippua. Hotelli rakennettiin vuonna 1875.  Sen täydellinen peruskorjaus tehtiin vuonna 1991. Minä kävin siellä brunssilla viime viikolla. Nyt ei oltu huonekaluja särkemässä – niin kuin sukulaismiehet ennen tsaarinaikaan.

Europeiskajan loistelias brunssi

Mutta minun piti kertoa Europeiskajan brunssista nyt ja tänä päivänä. Sali on ihana. Ryhtyy kuvittelemaan: voitaisiinko nykyajan arkkitehtuurin, tai sisutusarkkitehtuurin, tai muotoilun avulla luoda salin tunnelmaa. Sähkölamput ovat osa salin dekoraatiota. Silloin ne olivat juuri keksittyjä. Kynttilät oli unohdettu ja sali henki aikansa modernismia jugendtyyliin. Ateria oli huippua. Buffet tarjosi kaiken mahdollisen hienostuneessa muodossa. Syöjinä olivat pääosin venäläisperheet lapsineen. Tunnelma oli kansainvälisen lokaali. Maksoiko tuo paljon – kannattaako käydä? Maksoi kyllä aivan eurooppalaiseen tapaan. Viinit kuuluivat hintaan. Ei Ararat brandy. Kustannukseksi tuli 100 euroa per nuppi. Paljon? Vähän? Vastaus: laatu oli erinomainen, valikoima sushista paikallisiin herkkuihin, kylmää ja kuumaa, loistava palvelu, lopuksi naisille ruusut – kohtuullista.

Katselen netistä Hotelli Europan eli Europeiskajan brunssitietoja. Keskustelupalstalla arvellaan sen olevan huippuluokkaa. Kukaan keskustelijoista ei kuitenkaan ollut käynyt maistamassa. Minäpä kävin. Hyvää oli, mutta tuo sali on huikean hieno jugend tuote – juuri keksittyine sähkölamppuineen.

Paha kaunis baletti

Siunatuksi lopuksi kävimme uudessa Mariinsky – teatterissa. Talon on suunnitellut Diamond Schmitt Architects Kanadasta, Torontosta. Heillä on tilillään useita julkisia rakennuksia Kanadassa. Rakennus otettiin käyttöön toukokuussa 2013. Heidän esitteessään lukee: ”The design is a contemporary expression of the existing historic urban form. The height of the fenestrated masonry base is consistent with the existing buildings of historic St. Petersburg creates a continuous streetscape similar to the streets of the old city. Large bay windows provide panoramic views of the city and the adjacent historic Mariinsky Theatre, fulfilling the role of the historic colonnaded porticos“.  Pietarilaiset kutsuvat uutta rakennusta kauppakeskukseksi. Leikki sikseen – rakennus on ok.

  

Mariinsky-teatterin uusi sali muistuttaa meidän oopperaamme. Suunnittelijana on kanadalainen arkkitehtitoimisto. Eikö Mikkelin mies Gergijev luota suomalaisiin suunnittelijoihin? Venäläinen teatteriyleisö on läpeensä kännykkäaddiktoitunut. Kännykkää selataan ja sillä valokuvataan jatkuvasti. Kymmeniä kännyköitä vilkkuu katsomossa esityksen aikana. Tällaisessa menossa meidän selfie-ministerimme olisi kotonaan.

En tiedä onko nykyinen maailman tilanne saattanut minut allergiseksi, mutta Mariinskyssa allergia saavutti huippunsa. Viimeisenä numerona esitettiin hollantilaisen koreografin Hans van Manen baletti nimeltä 5 tangoa. Iäkäs koreografi oli itse paikalla. Esitystä säesti vahva kovaäänisistä mylvivä piazzolla musiikki. Esitteen mukaan musiikista kaikui argentiinalainen intohimo. Anteeksi esittäjät ja kaikki: minulle se kaikui sotilasmusiikkina. Ja vielä asut. Ne olivat punamustia. Uhkaavia. Baletin sotilaalliset kuviot muistuttivat marssista ihmisten päässä ja marssin äänistä katukiveyksellä. Tuo oli kummallinen tunne. Koulupoikana esitin aina naamiaisissa itseänsä Aatua. Nyt Aatun haamu ilmeisestikin vainoaa minua – kun tulen tuosta baletista hysteeriseksi. Sanon hiljaa itsekseni kovaan ääneen PAHA, PAHA, PAHA! Vanha Aatu ei tule jäämään viimeiseksi! 

Katso itse balettia, mitä tuumit? Tämä esitys ei kylläkään ole Mariinskyssa, mutta sama asia.

Hieno Pietarin vierailu päättyi Erarta – venäläisen modernin taiteen museoon. Museota johtaa ammutun oligarkin leski Marina Varvarina. Museo on mahtava – ehdoton käyntikohde. Tavallisuudesta poiketen museossa suorastaan kehotetaan valokuvaamaan teoksia. Tuo kuva jäi linssille. Ehkä sillä oli yhtymäkohtia edellisillan balettiin – minun sairaassa mielessäni – ilman faktapohjaa. http://en.wikipedia.org/wiki/Erarta

Mieleenpainuvimpia teoksia Erartassa oli tämä suihkumoottorisiivin varustettu enkeli. Ehkä juuri näin ollaan menossa tulevaisuutta kohti? Kädessä on ikään kuin kännykkäkamera.