Heräsin kammottavaan todellisuuteen. Koko elämäni on
hukkaan heitetty. Pätevät tutkijat Tampereen yliopistosta kertovat totuuden. He
sanovat konsulttien tekevän valtiosta tyhmän ja tehottoman. Tarkoittavat myös
kuntia ja julkista sektoria yleensä. Mutta tyhmän! Minulla on kyllä tullut
tavaksi moittia byrokratiaa tehottomaksi ja joskus tyhmäksikin, mutta että
juuri minä olen heidät tyhmäksi tehnyt. Siinäpä on mielenkiintoinen juttu
blogissa reposteltavaksi. Ryntäsin ensin Rakennustiedon kirjakauppaan ja sitten
Akateemiseen. Pitihän minun saada käsiini tuo totuuksia laukova kirja. Ei ole,
ei ole ollut, eikä ole myyty. Siinäpä se. Nyt on siis tyydyttävä muualta
saatavaan aineistoon ja siihen tämä juttu perustuukin.
Mikä kirja?
Hanna Kuuselan ja Matti Ylösen kirja:
”Konsulttidemokratia, miten valtiosta tehdään tyhmä ja tehoton”, Gummerus 2013.
Kirjaa en saanut, mutta kirjasta löytyy runsaasti nettikolumnistien ja muiden
arvostelijoiden kannanottoja. Sitä paitsi olin onnekas. Näin kutsun
ympäristöministeriön kevätneuvokkiin. Siellä tutkijatohtori, PhD Hanna Kuusela,
Tampereen yliopisto, piti esityksen nimellä: Konsulttidemokratia asiantuntijuutta korvaamassa. Esitelmän
pidossa oli liekkejä! Esitelmälle saatiin vastapainoa kun PhD Mari Hjelt, Gaia
Consulting, esitelmöi aiheesta Konsultti politiikan fasilitaattorina? Nyt sammutettiin
liekkejä.
Hanna sanoi kevätneuvokissa 2014 esimerkiksi näin:
·
Konsulttidemokratiassa
siirtyy vallankäyttöä poliitikoilta ja virkamiehiltä yrityksille.
·
Substanssiosaajilta
siirtyy valtaa ja päätöksenteon valmistelua konsulteille, joiden ei oletetakaan
tuntevan sisältöjä
·
Konsulttimainen
tieto ja selvityshenkilöiden tuottama tieto on harvoin vertaisarvioitua
·
Tietoa tuotetaan
lopputulos tai päämäärä edellä
·
Tiedontuotanto ja
päätöksenteon valmistelu on lyhytjänteistä
·
Osaamisessa tullaan
riippuvaiseksi yrityksistä
·
Tutkittu tieto
korvautuu raporteilla ja selvityksillä, joissa lopputulos määrittyy poliittisen
tarpeen mukaan.
Mari taas sanoi kevätneuvokissa 2014 esimerkiksi näin:
·
Hyvän konsultin
asiantuntemus huippua
·
Palvelut
sovitetaan täsmälleen vastaamaan asiakkaan tarpeeseen
·
Rajapinta
monipuolisesti yhteiskunnan eri toimijoihin, erityisesti yrityksiin
·
Tiedon siirto yli
hallinnonalojen rajojen
·
Asiantuntemuksen
ja prosessituen yhdistäminen – neutraali taho eri
·
intressien
selvittämiseen ja vuoropuhelun läpiviemiseen
·
Ulkopuolinen
näkemys (puolueeton arviointi)
·
Nopeus
·
Kustannustehokkuus
(jos asiakas osaa tilata).
Julkinen keskustelu oli hyvinkin käynnistynyt vuonna 2013
heti kirjan julkistamisen jälkeen. Aihe taisi ylittää median valtakunnan
kynnyksen. Jopa televisio käsitteli asiaa. Kommentteja löytyy runsaasti
netistä. Klikkaile esimerkiksi näitä:
Demokratialle
kunnianpalautus
Kirjoittajien mukaan edustuksellinen demokratia tarvitsee
kunnianpalautuksen. Kirjoittajat vaativat, että julkissektorille palveluitaan
myyvien yritysten pitäisi sitoutua avoimuuteen. Konsulttien osuutta hieman paheksutaan, mutta
eniten tulta ja tappuraa saavat tilaajat – kun ovat luovuttaneet ajattelun
vallan konsulteille. Erityisen tykityksen kohteena on SITRA. Nyt ihmetellään
kun kukaan konsulteista ei älähdä. Johtopäätöksenä on se, että konsulttien
bisnekset ovat sitä luokkaa, ettei älähdellä kannata.
Mitä sieltä netistä löytyykään? Tutkijat sanovat: ”Konsulttidemokratian hyveenä pidetään
nopeutta, joustavuutta ja ketteryyttä. Konsultit eivät edusta ketään, he eivät
ole kansalaisille tilivelvollisia, he eivät ole kulloisenkin alan
asiantuntijoita – ja silti he voivat nyky-Suomessa panna liikkeelle tärkeimpiä
rakenneuudistuksia vuosikymmeniin”. Satu
Hassi sanoo: ” Lakia sovelletaan
liian yksioikoisesti ja tuijotetaan välitöntä hintaa eikä kokonaiskustannuksia,
eikä tarjouspyynnöissä osata sanoa, mitä todella halutaan”. Kimmo Sasi sanoo: "Suomessa
käytetään aivan liian paljon konsultteja antamaan neuvontapalveluja. Se
osoittaa kyvyttömyyttä poliittisilta päätöksentekijöiltä. Ennen demaritapa oli
välttää päätöksenteko vaikeassa asiassa perustamalla komitea. Nykyisin, kun
ongelmia esiintyy, eikä ole poliittista visiota tai kykyä tehdä päätöksiä,
tilataan konsulttiselvitys", Osku
Pajamäki sanoo: "Esimerkiksi Helsingin liikelaitosten
yhtiöittämiskuvioissa on nyt paljastunut, että konsulttitöissä on tehty
virheellisiä johtopäätöksiä. Herää kysymys, käytetäänkö konsulttipalveluita sen
takia, että saadaan aikaan haluttu tulos". Otso Kivekäs sanoo: ”Erityishuomio on siinä, miten valtionhallinnon
tuottavuusohjelma on kieltänyt palkkaamasta työntekijöitä eläköityvien tilalle,
jolloin samat työt pitää tilata kalliimmalla konsulteilta. Samalla vastuu
ministeriöiden toimintatavoista siirtyy organisaatioselvitysten myötä konsulteille,
jotka tietenkin suosittelevat malleja joissa tarvitaan paljon konsultteja”. Raimo Ilaskivi sanoo: ”Nykyinen, nuoren
vallankäyttäjäpolven suosima konsulttidemokratian tie kun ei välttämättä ole
oikea ja toimiva. Lisäksi se saattaa aivan liian suuressa määrin ottaa huomioon
vain taustojensa näkemyksiä sekä johtaa kauas tasapuolisen vallankäytön tieltä”.
Raimo Ilaskivi sanoo vielä: ”Nykyinen vallan käyttö on nuorekas, entistä
aktiivisempi, mutta unohtaa sen tosiseikan, että nuoren polven lisäksi
kannattaisi turvautua myös vanhempien, tosin jo vähemmistöön jäävien
seniorikansanedustajien tietoon ja taitoon”. Tuo Raimon lause – se oli viisas,
sen voisi soveltaa myös konsultteihin!
Sana karahti: ”konsultti”
Konsultti nimitys tuntuu oudolta suomalaisen korvaan. Se
oli outo ja epäilyksiä herättävä sana. Kun olin nuori insinööri, alan
asiantuntijoita kutsuttiin neuvotteleviksi insinööreiksi. Minäkin pääsin parin
yrityksen jälkeen Suomen Neuvottelevien Insinöörien Liiton jäseneksi (SNIL). Se
oli juhlahetki. Tuo liitto oli kansainvälisen FIDIC:in jäsen. (Fédération
Internationale des Ingénieurs-Conseils). Pian liittymisen jälkeen pääsin jopa
liiton hallitukseen. Elettiin 60-luvun puolivaihetta. Suomessa ei vielä silloin
tunnettu sanaa konsultti. Ei myöskään tunnettu nykyajan monipuolisia konsulttisfäärejä.
Tunnettiin vain neuvottelevat insinöörit, juristit ja tilintarkastajat.
Nykyisessä luokituksessa konsultteja on joka lähtöön. Vai mitä sanot:
strategia-, internet-, HR-, prosessi-, PR-, Performance-, IT-, siirtolaisuus-,
markkinointi-, Interim management-, media-, image-, luovuus-, ja magiikka
konsulteista?
Vuoden 1967 lokakuussa perustettiin yrityspohjainen
Suomen Konsulttitoimistojen Liitto SKOL. Sitä olivat perustamassa
Kunnallistekniikka Oy:stä Kalevi Eranti ja Pentti Murole, Maa ja Vesi Oy:stä
Uki Rausti, Antti Natukka ja Ilmari Nikander sekä Viatek Oy:stä Ilmari Häyrinen, Jussi Hakala ja Erkki
Kaijala. Tästäkö se pahan kierre alkoi?
Puhutaan alle miljardin
bisneksestä
Kuuselan ja Ylösen kirjan mukaan valtionhallinnon
tilaaman konsulttityön liikevaihto on vuosittain vajaa 600 miljoonaa euroa.
Konsulttibisnestä harjoitettaneen vuodessa noin 3 miljardin edestä. Insinööri-
ja arkkitehtibisneksen liikevaihto Suomessa on vuosittain noin 1,5 miljardia euroa.
Valtio ja kunnat ovat tilaajina noin kolmanneksella liikevaihdosta, eli noin 450
miljoonaa euroa vuodessa. Liikkeenjohdon konsultoinnin alaan kuuluvat taloushallinnon,
IT-alan ja sote -alan konsultti toimeksiannot, organisaatiouudistukset, johtamiseen
liittyvät tehtävät etc.. Liikkeenjohdon konsulttien liikevaihto Suomessa on
arviolta 2 miljardia euroa vuodessa. (Tuota lukua on muuten miltei mahdotonta
löytää. Ovatko nuo hommat niin salaisia?)
Valtionhallinnon tilauskirjat vuodelta 2013.
Joskus menee todella
pieleen
Ehkä epäonnistunein liikkeenjohdon konsultointiin kuuluva
homma oli Irakin valloituksen jälkeinen toiminta. Amerikkalaiseen ja nyttemmin lähes globaaliin
tyyliin homma oli annettu tunnetun kansainvälisen konsulttitoimiston hoitoon.
Helsinki palkkasi muuten myöhemmin saman toimiston oman organisaationsa
kehittämiseen. Irak oli ilmeisesti ollut kelvollinen referenssi. Itse törmäsin
saman toimiston edustajiin Irakin naapurimaassa Jordaniassa. Konsulttibisneksen
globaalius on jokseenkin omituinen. Suomessa on yksi toimisto joka on
onnistunut. Se on Poyry. Muutoin meikäläiset toimistot ovat tulleet ostetuiksi,
suuresti Venäjän markkinoiden odotuksissa. Olihan Suomi tunnettu Venäjän
osaamisestaan. Eipä tullut tuosta kuitenkaan villoja. Ja muutenkin
kansainväliset markkinat menetettiin kansainvälisille ostajille. Näin kävi jopa
kehitysyhteistyössä.
Kari Karanko mietteissä
Vai mitä sanoikaan emeritus suurlähettiläs Kari Karanko
minun blogini kommentissa: ”Kehitysyhteistyömme alkuaikoina aina 90-luvun
puoliväliin saakka konsulttitoimeksiannot suunnattiin pääasiassa suomalaisille
konsulttitoimistoille. Kehitysyhteistyön avulla moni toimisto pystyi
kehittämään kv. valmiuksiaan melkoisesti, mutta tekemisen tiimellyksessä jäivät
eräitä toimistoja lukuun ottamatta pyrkimys muiden maiden kehy-rahoituksen
piiriin tekemättä. Suomalaisten konsulttiyritysten toimeksiannot olivat pääosin
suomalaisella rahoituksella toteutettuja. Maailmanpankin ja alueellisten
kehityspankkien toimeksiantoihin ei osattu tai viitsitty tehdä tarjouksia.
Konsulttien osaaminenkin lepäsi pääosin suomalaisvoimissa - toimistot eivät kansainvälistyneet.
Kun EU:n myötä tämä "kotiinpäin ajaminen"
miltei kokonaan loppui ja tarjouskilpailut tulivat eurooppalaisiksi, niin
huonosti kävi. Toisaalta hyvin kävi, kun sekä tanskalaiset että hollantilaiset
yritykset tajusivat ostaa suomalaiskonsultit omiin yrityksiinsä.
Kilpailutilanne EU:n silmissä parani, kuin EU edellytti konsulteilta laajaa
eurooppalaista pohjaa. Näiden "kaapparikonsulttien" laskutuksesta
vain murto-osa enää siirtyi suomalaiselle osakkaalle. Pöyry, IVO International,
EKONO ja eräät muut vielä jollain tavalla pärjäsivät.
Penan luetteloon kannattaa lisätä sinnittelijöiden joukko, jotka edelleen kapeilla osaamisalueillaan pärjäävät kiristyneessä kilpailussa kehitysmaissa. FCG on sellainen ja FINNMAP niin ikään. Joukkoon kuuluu myös metsäpuolen konsulteista hyvät kansainväliset yhteydet omaava INDUFOR. Pöyryn osaaminen on pitkälti ollut kiinni yrityksen ylivoimassa kemiallisen puunjalostuksen kokonaisvaltaisessa suunnitteluosaamisessa ja globaalien markkinoiden laajassa tuntemisessa.”
Eero toimittaa kirjan,
minä pääsen teesien tekoon - 1973
Ystäväni Eero Paloheimo halusi toimittaa kirjan. Kirja
oli väriltään vihreä: "Ympäristönsuunnittelun kysymyksiä", Otava, Helsinki.
Kirjoittajina olivat Kirmo Mikkola, Ilppo Kangas, Sigurd Slätis, Juha Talvitie,
Simo Jaatinen, Väinö Suonio, Maija Kairamo, Martti Linkola, Ilkka Koivisto,
Jaakko Ylinen, Kai Linnilä, Eero Paloheimo ja Pentti Murole.
Minä kirjoitinkin jotain konsulttidemokratiaan liittyvää.
Kun on tullut tavaksi kelata menneisyyden ja nykyisyyden välimaastoa teen sen
nytkin. Laitan tähän mainitusta kirjasta pari kirjoittamaani teesiä, jotka
liittyvät konsulttidemokratian aiheeseen. Ne ovat kai melkoisen pateettisia,
mutta taitavat edustaa tuota aikaa. Oudoksi asian tekee se, että nuo tekstit
voisi väittää nykypäiväksi.
Tavoitepolitiikka
vastuullisen suunnittelun ja päätöksenteon pohjana
Suunnittelu voidaan periaatteessa jakaa
tavoitepoliittiseen suunnitteluun ja teknillisen toteuttamisen suunnitteluun.
Kaiken suunnittelun ja päätöksenteon luokittelu on kuitenkin yhtä mahdotonta
kuin ihmisten luokittelu onnellisiin ja onnettomiin. Tavoitepolitiikan
ajatellaan korvaavan ns. vanhan suunnittelun, jonka pohjana ovat pikemminkin
intuitiiviset ajatusleikit kuin ohjattu, valvottu, poliittisesti kontrolloitu,
hallittu prosessi. Tavoitepolitiikka on kuitenkin nyt osoittautumassa
rakenteellisesti heikoksi korttitaloksi. Tavoitteita asetettaessa poliittisen
kontrollin ja päätöksenteon osuus saattaa olla merkittävä, mutta suunnitelman valmistuttua
asetettuja tavoitteita ja niiden toteutumista koskeva kontrolli on olematon.
Teesi: Tavoitepoliittisen suunnittelumetodin
käytännöllisyys ja mahdollisuudet realisoituvat vasta silloin, kun isot ja
pienet pojat lopettavat hiekkalaatikkoleikkinsä ja myöntävät rehellisesti
nykyisen tavoitepolitiikan näennäismetodisen ja näennäisdemokraattisen
sisällön.
Konsultit
Byrokratian suuressa organisaatiossa konsulttia tarvitaan
päätöskelpoisen suunnitelman "irtirepimiseksi". Tämä siksi, että
suuri organisaatio on kuin mylly, joka jauhaa viisastenkivistä pölyä. Pienessä
organisaatiossa konsultti on asiantuntemuksensa ansiosta hyödyllinen, koska
organisaatio ei omaa riittävää suunnitteluvoimaa. Konsultti voi tehtävän
luonteen mukaan olla teknikko, taiteilija, psykiatri tai pelkkä harjakauppias.
Konsultti voi myöskin olla poliittinen. Yleensä kuitenkin poliittisuus hämärtyy
teknokratian poliittiseen paradoksiin. Konsultin vastuu tavoitetason
suunnittelussa on sama kuin ihmisen tai joukon vastuu. Toisin sanoen, konsultti
ei voi vastata missään muualla kuin omassatunnossaan. Teknisen toteuttamisen
suunnittelun virheistä konsultti voi vastata yhtä lailla, kuin vaihdemies
aiheutettuaan junaonnettomuuden. Konsultti luo uusia tarpeita, Tämä on
kiistämätöntä. Jos tarpeettomia tuotteita myydään, vastuu on yhteinen ostajalla
ja myyjällä.
Teesi: Konsultti on huono isäntä, mutta hyvä renki. (Näin
se väittää myös siteerattu tutkija).
Futurologia tulevaisuuden
mahdollisuuksien systemaattisena analyysinä
Tulevaisuuden suunnittelussa erityisen keskeisenä osana
tulisi olla ihmisen fyysisen, sosiaalisen ja psyykkisen tilan eli
"kokonaisterveyden" asettamien rajaehtojen määrittely ja huomioon
ottaminen. Tekniikan mahdollisuuksien analyysi eriytyneenä tutkimusalueena
tuottaa helposti suunnitelmia ja tulevaisuuden kuvia joissa saavutettavat
yhteyskitkaa minimoivat hyödyt ylikorostuvat, eikä haittoja huomata, koskivatpa
ne sitten ympäristön fysikaalisia tai kemiallisia ominaisuuksia, yhteiskunnan
sosioekonomista asemaa tai yksilön psykofysiologista tilaa. Menetelmistämme puuttuvat
poikkitieteelliset kytkennät, joten ne ovat tieteen ja tekniikan aloittain
eriytyneitä. Tulevaisuuden ennustamisen makroskaalan kysymyksinä tulisi olla
tuotannon ja väestön keskittyminen, työssäkäynnin tuleva kehitys määrällisesti
ja laadullisesti sekä sähköisen viestinnän vaikutus ihmisen käyttäytymiseen.
Teesi: Ihmisen arvomaailmassa tapahtuvien muutosten
haarukointi on järkevän suunnittelun välttämätön edellytys. Puhdas
trendiajattelu on hylättävä.
Tämän päivän konsulteista en tiedä. Työssä ollessani työpaikkani johto käytti useita konsultteja. Menestys oli kirjavaa. Valittiin kenties väärät konsultit. Oli kuitenkin opettavaista istua kuuntelemassa 'asiantuntijoita'. Jokunen uusi tieto sieltä yleensä herui. Ei kuitenkaan mitään mullistavaa. I
VastaaPoistaKäsite konsultti tuntuu olevan vähän hakusessa. Olen koko ikäni tehnyt töitä konsulttina, alkuun rakennesuunnittelijana, sitten rakenuttajana, siltasuunnittelija ja infra-rakentaiden suunnittelija. Miten esim rakennesuunnittelu demokratisoidaan. Äänestetäänkö siitä, millainen rakenne pysyy pystyssä. Luulempa, ettei äänestäen synny esim tornitaloa pystyssä pitävää rakenetta. se betoni kun ei osaa likea hienoja äänestys tai demokratia tuloksia, se joko pysyyy pystyssä tai sitten ei.
VastaaPoistaNo eipä kai nuo homeongelmatkaan ole äänestämällä syntyneet, on tainnut insinööreillä hieman rakennusfysiikassa nyrjähtää. Mutta Markku, itsekin olet ollut lähes koko elämäsi mukana kehitysmaahankkeissa, niissä hommissa ihmisyys ja kyky tehdä itsensä ymmärrettäväksi - ne korostuvat. Niissä olet ollut mestari.
PoistaOlen alkanut seuraamaan bologejasi ja tilasin kirjasikin.
VastaaPoistaKonsulttijuttu oli taas tavanomaisen hyvä.
Arvostan blogeissasi eritoten persoonallista otetta ja runsasta monipuolista kuvitusta.
Panet itsesi likoon arkipäivän sopassa etkä maalaa pelkästään taivaanrantaa.
Perspektiivissä löytyy ja mausteissa
Taas monipuolista virikkeistä tekstiä
VastaaPoistaKonsultit: ympäristöministeriö järjesti pari kuukautta sitten tilaisuuden, jossa “ottivat yhteen” julkaisun tekijä ja konsultin edustaja, molemmat tohtoreita. Useissa muissa maissa yliopistot toimivat laajasti konsultteina ja meidän YOt tietävät sen. Minä pidin kirjantekijää kateellisena, tietysti on paljon esimerkkejä YO-porukan vaatimattomista töistä (vrt. Yhdyskuntasuunnittelulehti). Mutta kyllä niiden osuus tulee kasvamaan, he mm. ovat hyviä löytämään kansainvälisiä totuuksia.