Poptaidetta linjalla Toivakka - Mänttä

Hyvä ystäväni jäi leskimieheksi yli puolen sadan avioliittovuoden jälkeen. Siunaustilaisuus pidettiin Toivakan kirkossa. Kirkkoherra kehotti ihmisiä miettimään vainajan hyvää elämää – ei nyt poismenon aiheuttamaa surun hetkeä. Hyväpuheinen pappi. Hautajaisissa oli vanhan ajan tunnelmaa. Arkku kannettiin kirkkoon sisään ja kirkosta ulos. Kirkkomaa oli puistoinen ja väljä. Siellä ei ollut urbaanin kivikokoelmahautuumaan tuomaa ahtautta. Tuntui hyvältä jättää vainaja sinne.

Alvar Aalto oli mukana Toivakan vuonna 1888 rakennettua kirkkoa uudistamassa. Vasemman puoleinen kuva esittää hänen omaksumaansa kirkkotunnelmaa vuodelta 1923. Oikealla puolella on Pellervo Lukumiehen hippiraikas 70-luvun näkemys. Nyt kattomaalaukset täyttävät 40 vuotta ja ovat Toivakan tärkeintä näytettävää. Maalari itse asuu kirkon läheisyydessä ja täyttää ensi vuonna 80 vuotta.

Toivakan kirkko Aallosta Lukumieheen

Mutta kirkko. Toivakan kirkko on saanut myöhäistä kuuluisuutta. Kuuluisuus syntyi kun sotavuosien ja sodan jälkeisen ajan kirkkoherran poika Pellervo Lukumies pääsi maalaustöihin. Hän maalasi kirkon kattoon fantastisen kuvasarjan - sanan mukaisesti. Jotkut luulivat häntä lankkumaalariksi ja kylätaiteilijaksi, mutta ei - hän oli Ateneumin kuvataidekoulua käynyt taiteilija, ollut itsensä Sam Vannin oppilaana.  Kuvat syntyivät vuosina 1971-1973. Silloinen kirkkoherra Leevi Vironmäki erosi virastaan. Hän ei voinut saarnata tuollaisten kuvien alla. Mistä on kysymys?

 Leevi Vironmäki, kirkkoherra ja Lukumiehen maalausten vihaaja (1916-1991) oli tuottelias kirjoittaja. Hän julkaisi 4 uskonnollisaiheista kirjaa. Kustantajasta päätellen hän oli lestadiolainen, eikä voinut hyväksyä Lukumiehen maalauksia. Hänen kirjoittamansa kirjan kansi esittää salaperäisiä naisia. Outoa ettei hänelle Lukumiehen nymfit kelvanneet.

Pirkko Tamminen kirjoittaa kivasti Toivakan kirkon kattomaalauksista Tosimies -lehdessä. Jos olet joskus menossa Toivakan kirkkoon tämä teksti kannattaa ehdottomasti lukea:

http://www.tosimies-lehti.fi/juttu607_2.html

Pieni ote Pirkko Tammisen tekstistä:

”Vieraillessani Toivakan kirkossa 2007 kiinnitin katseeni Pellervo Lukumiehen Mustalaisenkeli-maalaukseen. Vierellä olevat Kiinalainen enkeli, Egyptiläinen enkeli ja Idän hinduenkeli muodostivat kokonaisuuden, kuin ennusmerkin aikamme etnisyyskeskustelusta maassamme.

  

Alttaritaulun yläpuolella katossa on Jeesus ja viisi viisasta neitsyttä. Neitsyet ovat arvatenkin ne viisi viisasta, jotka ottivat lamppuihinsa myös öljyä. He odottivat ylkää tulevaksi. Ylkä saapui uljaissa hippivetimissä. Neitsyet edustavat viittä kansaa ja rotua.

Taiteilija Lukumiehen kuvissa Raamatun henkilöt Aatami ja Eeva ovat tummaihoisia, apostoli Pietarilla on perinteisesti taivasten valtakunnan avain. Apostoli Johanneksen vatsasta purkautuu Raamatun tekstejä; Mooses näyttää egyptiläiseltä ylimykseltä, ja profeetta Elia on arabi, kerjäläinen ja kulkuri. Valheprofeetta Sidkian – Lukumiehen oma luomus – tunnistaa rautaisista sarvista, jotka ovat pakanuuden muistumia. Kati Josefiina, stetsonhattuineen ja moottoripyöräilijän suojalaseineen edustaa 1970-luvun muotia ja on samoin taiteilijan oma luomus. Jumalan luonnon ylistyksestä kertovat simpukkasoitin, lumihaikara, tulppaanit, sienet, köynnösruusut, liskolintu, liuskameduusa ja palmupuu. Mukana Pellervo Lukumiehen kuvaamassa maailmassa ovat myös vasta ja kahvipannu – toivakkalaisten naisten iloksi. ”

Eeva näyttää hemaisevalta tahitilaistytöltä. Hänellä on kuitenkin saunavihta moraalisten paikkojen peittona. Eipä ihme, että tuosta lipsahdettiin syntiä tekemään. Mikä muuten teki heidät synnillisiksi? Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa 2. 3. 16.  kerrotaan Jumalan sanoneen Eevalle: ”Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva”.

Lukumies on maalannut katon keskelle avaruudesta (taivaasta) laskeutuvan uuden Jerusalemin. Kuva tuo tällä hetkellä pikemminkin mieleen vanhan Gazan.  Lukumies filosofoi: ”Luin apokryfikirjat. Siellä on sellaisia lauseita, että ei pirua ole luotu, eikä se ole syntynyt. Kaikki pakanatkin vaeltavat kirkkaudessa, eikä yksikään ole katoava. Ei niin tyhmää olekaan, joka hylätään.”

Muistojen Mänttä

Lukumiehen teos on pop-taidetta oivallisessa ajan hengessä. Emme ilmeisesti tulleet siitä ylikyllästetyiksi, sillä matka jatkui kohti taidekaupunki Mänttä – Vilppulaa. Näin muuttuvat asiat. Minä tunsin Mäntän nuoren insinöörin praktiikassa: 1960-luvulla matkustelimme yhdessä rakennusneuvos Heimo Kautosen kanssa Mänttään. Tekeillä oli Mäntän keskustan kaavoitus. Kautonen oli patruunoiden hoviarkkitehti. Matkaa tehtiin Heimon harmaalla Opel Kapitanilla. Niinpä nytkin halusin ensin ajaa ihailemaan Kautosen tehdasfasadia Mäntänkosken partaalla. Ihana tuo tehtaan koneiden humina keskellä kaupunkia. Se ei voi olla melua. Se on työn ääni. Ennen tuo kaupunki oli ilmiselvä teollisuuspaikka – kaupunki, no ei kai sentään: kauppala, nyt se on muuttunut taidekaupungiksi. Kaikki muistot eivät suinkaan ole näin kaukaisia. Viimeisin muisto on vuosilta 2005. Silloin teimme Markku Komosen ja Mikko Heikkisen kanssa Mäntän taidekaupungin kehittämissuunnitelmaa.  Taidekaupunki-idea oli nousemassa vahvasti pinnalle ja mikä tärkeintä: näin tapahtui. Erästä ilmiötä tästä prosessista olemme juuri tällä retkellä ilolla toteamassa.

  

Taidekaupunki Mäntän kehittämissuunnitelmaa vuodelta 2005 tehtiin Arkkitehtitoimisto Komonen-Heikkisen johdolla. Me pääsimme mukaan, Jukka ja minä. Keskeiseen risteykseen ja katutilaan esitettiin ristin muotoista valoteosta. Tuon teoksen aika ei ole vielä tullut. Silloin ajattelimme, että siinä olisi aineksia taidekaupunki Mäntän symboliksi.

Arkkitehtikilpailu – Katalonia kaataa Suomen

Hetkinen, tuo ihailemani teollisuusarkkitehtuuri, se sai hetkeksi valtaansa. Tosiasiassa matkan tarkoitus oli Serlachiuksen uusi Gösta-museo.  SAFA:n sääntelemä arkkitehtikilpailu järjestettiin vuonna 2010 ja voittajat julkistettiin 22.6.2011. Palkintolautakunnassa olivat ammattijäseninä arkkitehti Jouko Koskinen, kaupunginarkkitehti Sirkka Sortti, sekä SAFA:n edustajina arkkitehdit Sari Nieminen ja Riina Palva. Kilpailuun saatiin peräti 579 ehdotusta, se oli ennätys. Voittajaksi valikoitui barcelonalainen MX_SI. Heillä tämä rakennus oli ensimmäinen kokemus puurakentamisesta. Suunnittelusta toimistossa vastasivat arkkitehdit Héctor Mendoza, Boris Bezan ja Mara Partida. Videohaastattelussa nuori espanjalainen sanoo, että oli järkevämpää rakentaa suomalaisesta puusta kuin tuoda puu Brasiliasta tai Afrikasta. Olipa laittamattomasti sanottu! Jouko Koskinen sanoo heidän olleen intohimoisen innostuneita tehtäväänsä. Suomessa kuitenkin tarvitaan paikallista osaamista. Sen hoiteli ilmeisen kunnioitettavalla kunnialla arkkitehtitoimisto Huttunen-Lipasti-Pakkanen. Vaativasta rakennesuunnittelusta vastasi  A-Insinöörit Oy. Urakoitsijana toimi paikallinen Jämsän Kone- ja Rakennuspalvelu Oy. ”Urakoitsija halusi näyttää ja onnistui siinä erinomaisella tavalla”, näin sanoo Jouko. Rakennus vihittiin käyttöönsä 14.6.2014. Uunituore siis! Vielä yksi tyhmä kysymys: ”Onko sellainen rakennus, jossa on teräspilarit ja betonivälipohjat ja vain tietyt kattopalkit ja seinien ulkovuoraus puuta, onko sellainen rakennus puurakennus?

  

Mäntän uusi Gösta-museo kätkeytyy metsän siimekseen. Se on kuin pärekori sienimetsässä. (Hyvällä, ei pahalla!)

Kun nyt katselin kilpailussa pärjänneitä ehdotuksia, totean että ystävilläni Komonen-Heikkisellä oli komea ehdotus. He saivat toisen palkinnon. Mutta oli siinäkin jotain outoa! Kummallisia siltoja ja ramppeja risteilee vanhan päärakennuksen kupeella? Istuessani Gösta-museon ravintolan kapealla ulkoterassilla, ilman varjoa tai sateen suojaa - jotka eivät varmaankaan soveltuneet arkkitehtuuriin, nauttimassa erinomaista ”fine dining” kesäkeittoa - hyvän sään sattuessa - soitankin Joukolle ja kysyn tyytyväisyyden astetta avatun museon suhteen. Jouko oli sekä palkintolautakunnassa että rakennustoimikunnassa. Jouko vakuuttaa yleistä tyytyväisyyttä. Hän kuitenkin kertoo kannattaneensa Heikkisen – Komosen ehdotusta, mutta totesi joutuneensa palkintolautakunnassa vähemmistöön. Näin siis kaatui sellainen legenda, että Jouko olisi väkisin ajanut polveilevaa puurakentamista kilpailun voittajaksi. Onnea kaikille, vaikka kansallisromantikkona toivonkin aina suomalaisten voittoa, puusta tai muusta - niin kotona kuin ulkomailla. Tässä se oli lähellä, mutta niin tavoittamattoman kaukana.

SuperPop! Serlachiuksen Gösta - museossa

Pääsenkö vihdoinkin näyttelyyn? Kun on pop – taiteella aloitettu niin jatketaan. SuperPop! -näyttely on Serlachiuksen Gösta – museon tämän kesän päänäyttely. Nyt voimme verrata Lukumiehen teoksia varsinaisiin poptaiteen kulttinimiin. Vai mitä sanotte kun näyttelyssä on esillä vaikkapa Andy Warhol, Damien Hirst tai Roy Lichtenstein. On siellä myös vanha tuttava Paul Osipow - usealla teoksella, puhumattakaan kaikista muista merkittävistä tekijänaisista tai tekijämiehistä. Näyttely on hieno, koska siinä on esillä kansainvälisyys ja suomalaisuus – samanaikaisena kohtaamisena.

Tästä linkistä löydät lisätietoja: http://www.serlachius.fi/fi/museomme/gosta/

  

Paul Osipow, Kolari, 1965

Ette voi kysyä minulta mistä pidin tuossa näyttelyssä. Näyttely on kokonaisuus ajasta, jolloin taide muuttui. Sen tajusi Pellervo Lukumies, mutta sen tajusi myös Andy Warhol - jo ennen Pellervoa! Hän muutti Marilyneineen ja säilykepurkkeineen arkipäivän ikonit ja supermarketin purkkirivistöt arjesta juhlaksi. Ihminen ei ollut aina aivan väärässä. Mutta toisaalta kaikkeen sisältyy loppu. Se on todellista rakkaudessa ja surussa, mutta myös elämässä itsessään. Voi tulla kolari tai seinä voi kaatua päälle.

Jiri Geller, Don’t Touch the Artwork, 2009

En ajattele ohjusta, vaikka jatkuvasti ja koko ajan ajattelen niitä ihmisiä malesialaiskoneessa. Ajattelen kieppuvan koneen rungon sisällä kauhusta huutavia lapsia, lapsiaan hamuilevia vanhempia, viimeistä ajatusta rakastetusta - ja muutamassa minuutissa: loppu. Tuossa lopun ajatuksessa, se mikä tuntuu hauskalta katsoessa tolpan alle jäänyttä Mikki Hiirtä, se ei tunnu samalta kun näppäilee puhelimestaan Yle uutiset, Ukraina.  http://yle.fi/uutiset/