perjantai 27. toukokuuta 2016

Arkkitehdit ja diktaattorit luovassa yhteistyössä?

Diktaattorien arkkitehtuuri kiinnostaa. Edustaahan se jotain joka meilläkin syntyi tyyliin Ehrenström-Engel`- ja sitten vaan paperit tsaarin eteen - nimi alle ja vielä lakkasinetti. Kuinkahan paljon Suomessa on uuden ajan arkkitehteja, jotka ovat työskennelleet itsevaltiaille? Ja sitten nimenomaan keille itsevaltiaille? Ketkä hallitsijat luokitellaan itsevaltiaiksi? Aloitetaan sotia edeltävältä ajalta. Ja puhutaan uudesta ajasta. Unohdetaan Aurinkokuninkaat ja Napoleonit. Unohdetaan myös antiikki ja roomalaisus. Stalin ja Hitler ovat itseoikeutettuja. Mussolini kuuluu ilman muuta joukkoon. Franco myös lievästi vahvisti omaa valtakulttuuriaan monumentaalirakentamisella. Olisiko Ceaușescusta mihinkään? Aasiassa ei tuota ilmiötä paljonkaan tavattu. Japani luotti samuraiperinteeseen. Keisari Hirohito ei halunnut korostaa valtaansa arkkitehtuurin kautta. Selaillaanpa hieman menneisyyttä.

Ehrenström tutustui Engeliin vuonna 1814. Engel pääsi hommiin sitten vuonna 1816. Itsevaltiaana oli Aleksanteri I - innokas arkkitehtuurin harrastaja. Engel piirsi Helsingin monumentaalikeskustan lisäksi runsaasti rakennuksia ympäri Suomea. Engel piti päätyönään Nikolainkirkon suunnittelua ja rakentamista. Hän sai kirkon piirrettyä ja rakennustyöt alkoivat 1830. Hän kuitenkin kuoli kesken rakennustöiden vuonna 1840. Itsevaltiaana oli silloin Nikolai I. - hän sanoi rakentamisessa viimeisen sanan. Onneksi oli valistuneita diktaattoreita. Ei kuitenkaan älynnyt estää Engelin suunnitelmiin tehtyjä kohtalokkaita muutoksia.

Pieni lähihistoria suomalaisista maailmalla
Ketkä suomalaiset arkkitehdit ovat Engelin jälkeen saaneet tehdä luovaa työtä itsevaltiaiden suojeluksessa? Nyt katsastetaan omaa aikaa. Ehkäpä on nyt ensimmäisenä mainittava Etiopia. Suomi oli voimakkaasti auttamassa Haile Selassien valtakuntaa 60- luvun ja 70-luvun vaihteessa. Ystäväni Markku Piispanen oli tuolloin valtakunnan pääinsinöörinä 70-luvun alussa – nuoresta iästään huolimatta. Hän kertoo arkkitehdeista. Tai tunnenhan minäkin nuo ihmiset, mutta en ollut paikalla Etiopiassa silloin kun suomalaiset olivat tuon maan suhteen konkreettisesti olemassa. Olihan siellä myös ystäväni Juhani Pallasmaa muiden kavereiden ohella. Nythän maassa on kyllä Suomessa diplomi-insinöörin koulutuksen saanut presidentti, mutta ei taida olla yhtään suomalaista vientimiestä (-naista), eikä arkkitehtia.

Paavo Mänttäri on tuo pelin avaaja. Paavo kunnostautui laajemminkin kehitysmaissa, sillä hän toimi 70-luvulla useita vuosia mm. Tansaniassa. Etiopiaan kutsuttiin sitten Aarno Ruusuvuori. Markku hänet kutsui. Hän suunnitteli kansallispankin rakennuksen. Talo myös toteutettiin ja valmistui 70-luvun alussa – pioneerityö siis. Ja on vieläkin paikoillaan. Tuo tapahtui Haile Selassien aikaan. Keisari ja ”Juudaan heimon voittamaton leijona” syrjäytettiin vuonna 1974. Hän kuoli tai hänet murhattiin seuraavana vuonna. Afrikkalaista itsenäistä valtiota johtanut despootti oli ollut vallassa vuodesta 1930. Tosin vuosina 1936-1941 hän oli maanpaossa, kun toinen yksinvaltias eli Mussolini piti Etiopiaa hallussaan.


Ruusu ja Pallasmaan Jussi Etiopian rannoilla projektia kehittelemässä. Samaisessa alkuperäiskuvassa oli paikalla myös ystävämme Sakke Laitinen, mutta kuvan laadun vuoksi Sakke jäi  ulkopuolelle.

Lähi-itä on itsevaltiuksien keskittymä. Israelia lukuun ottamatta alueella ei ole yhtään demokratiaa. Ja tuonkin maan otteet vaikuttavat joskus muulta kuin tasa-arvolta ja ihmisoikeuksilta. Öljytulojen myötä Lähi-idästä tuli rakentamisen suunnittelun ja rakentamisen markkina-alue. Sinne suomalaisetkin suunnittelijat pyrkivät aktiivisesti. Tarkoitus oli auttaa uuden tulevaisuuden luomista. Suomalainen arkkitehtuuri oli maineessa. Ensimmäinen merkittävä arkkitehtuurikohde Lähi-idässä oli Saddam Husseinin Irakiin suunniteltu ja rakennettu konferenssipalatsi. Arkkitehtina oli Heikki Siren. Toinen suuri Irakin ja Saddamin kohde oli Bagdad Island. Projektin suunnittelijana olivat arkkitehti Kalle Vartola ja Mika Erno. Molemmat kohteet ovat monumentaalisesti olemassa ja saivat aikanaan diktaattorin suosiollisen hyväksynnän.

Vuonna 1984 vihittiin käyttöön Saddam Husseinin kongressipalatsi Irakissa. Suunnittelijana oli Heikki Sirenin toimisto. Professori itse osallistui työhön aktiivisesti.  Toinen merkittävä diktaattorin suosikkiprojekti oli Bagdad Island virkistyspuisto. Suunnitelmat laati Kalle Vartolan toimisto. Molemmat hankkeet toteutettiin suomalaisten rakentajien toimesta. Jos haluat lukea näistä hankkeista tarkemmin klikkaa vaikka tuohon: http://penttimurole.blogspot.fi/2015/11/suomalaiset-rakentajat-irakissa.html

Kuwait oli henkilökohtaisesti ensimmäinen kohdalle sattunut itsevaltiaan hallitsema kohde. Elettiin vuotta 1975. Teimme Kuwaitin emiirille ensin Jahran kaupunkikeskuksen. Arkkitehteina olivat Olli Kivinen ja Reijo Jallinoja. Toinen kohteemme oli Kuwaitin keskusaukio. Arkkitehtuurin kunnian saa Yki Sahlstedt. Hän piirsi myös toisen julkisen paikan. Se oli Abdul Razzak Square jalankulkualitus. Kuwaitissa suurimman työn itsevaltiaan hyväksi teki kuitenkin Reima Pietilä. Hän piirsi Sief-palatsin, joka on laajan palatsikompleksin ensimmäinen toteutettu osa.

Reima Pietilä suunnitteli Kuwaitin emiirille Sief-palatsin. Kilpailuvoitto tuli vuonna 1970. Rakennus oli Reima Pietilän kaunis tulkinta tradition ja modernin symbioosista. Interiöörit väreineen ja veistoksellisine rakenteineen sisälsivät voimakkaan otteen - Pietilää parhaimmillaan. Julkisivuissa oli Kuwaitin modernismille harvinaista estetiikkaa. Meidän oma porukkamme teki vuonna 1975 Jahran keskustan ja kaksi tärkeätä kaupunkiaukiota. Arkkitehteina olivat Olli Kivinen, Reijo Jallinoja  ja Yki Sahlstedt.

Vuonna 1975 Timo Penttilä voitti Bahrainin kulttuurikeskustan kutsukilpailun. Kilpailijoina oli mm. Kenzo Tange. Kenzo muuten piirsi Syyrian presidentin Hafez al-Assad’in palatsin Damaskokseen. Penttilällä oli Bahrainin projektissa työssä 35 arkkitehtia. Täydelliset työpiirustukset tehtiin. Emiiri ei tainnut pitää juryn päätöksestä sijoittaa Penttilä ykköseksi. Koskaan ei päästy toteutukseen. Minäkin pyörin Bahrainin rannoilla sitten hommien toivossa myöhemminkin. Ainoa mitä löysimme, oli vanha hoitamatta rannalla retkottava Riva- moottorivene. Sen saaminen Suomeen oli Yki Sahlstedtin suuri haave. ei tainnut toteutua!

Saudi Arabia on ollut ja on vieläkin Lähi-idän suuri rakennuskohde. Suomalaisten suunnittelijoiden saudikohteet ovat nykyään menneiden talvien lumia. Aikoinaan meidän Devecon- porukkamme piirsi Jussi Jauhiaisen johdolla Saudeihin useita projekteja. Sellaisia olivat mm. kaksi pääkonttoria, suuri tyttökoulu ja yksi ministeriö. Piirsimme lisäksi Jussi Murolen ja Daniel Bruunin arkkitehturoimana Jedddan keskustan laajennuksen ja bisneskorttelin lempinimeltään ”Jedhattan” (1997). Tämän suunnitelman sitten meiltä varasti silloinen yhtiökumppanimme.

Jeddassa suuri satama on rakennettu vanhan historiallisen kaupungin eteen. Yhdessä saudikumppanimme kanssa laadimme suunnitelman joka perustui ekologiseen prosessiin veden puhdistamiseksi ja uuden kaupunkikeskustan rakentamiseksi veden äärelle. Kaupunkiin suunniteltiin sähköautojen järjestelmä. Toteutus ei ole lähtenyt käyntiin kertoo Google Earth.


Tässä on kolmikko joka uskoi arkkitehtuuriin. Heillä oli siitä myös omat ja itsenäiset mielipiteet. Kuka heistä oli paras arkkitehti? Frank Gehry sanoi äskettäisessä haastattelussa valistuneen diktaattorin olevan paras arkkitehtuurin tilaaja. Demokratian hän sanoi tuottavan vain mitätöntä arkkitehtuuria..

Hitler murskasi Bauhausin ja Stalin lakkautti konstruktivismin
Bauhaus kukoisti Saksassa  1920-luvulla. Weimarin Saksa, se oli poliittisen vehkeilyn kultamaa. Poliitikot eivät ilmeisesti kerinneet kaiken tohinan ja vallan tavoittelun keskellä kiinnittää huomiota yhteiskunnan ”sivuvirtoihin”.  Olisiko juuri tästä syystä, että vapaa innovatiivinen ajattelu taiteessa ja arkkitehtuurissa saivat rönsyillä – niin Neuvostoliitossa kuin Weimarin tasavallassa? Neuvostoliiton konstruktivistit piirsivät arkkitehtuuriutopioita. Kasimir Malevitsh maalasi helisevää suprematismia. Kaikki sitten törmäsi kuin seinään totalitarismin pantua kuriin liiallisen ajattelun vapauden. Neuvostoliitossa tämä tapahtui Stalinin otettua haltuunsa sosialistisen realismin nimissä kirjallisuuden, maalaustaiteen, arkkitehtuurin, kaupunkisuunnittelun ja taiteen utopiat. Hitler teki saman tempun Saksassa. Bauhausin modernistiset aatteet ”likvidoitiin” ja rakennustaide muuttui ”kansan” makuun sopivaksi.

Nyt Venäjän konstruktivismin huippuedustajat varmaan kääntyilevät haudoissaan ja toteavat tulleensa osaksi tätä päivää. Näin on ilmeisestikin käynyt esimerkiksi Yakov Chernikoville. Nämä kuvat ovat hänen suunnitelmistaan vuosilta 1927-1933. Nämä eivät Stalinille kelvanneet. Meille ja nykymaailmalle tuntuvat nyt kelpaavan.

Sotien seurauksena monet unelmat kaatuivat. Sotien jälkeen Hitler ja Mussolini olivat pois pyyhkäistyjä. Heidän lempiarkkitehtinsa istuivat vankilassa tai vaihtoivat tyyliä. Samalla pyyhkäistiin Nipponin maa.  Jäljelle jäivät Stalin ja uuden itäblokin hallitsijat. Oliko niissä arkkitehtuuria? Ketkä kelpaisivat shortlistalle?. Hyvä, nyt listalla ovat Hitler, Stalin, Mussolini ja Ceaușescu. Viimeinen nimi putoaa esivalinnassa. Jää jäljelle kolme.

Bauhaus käytännössä karkotettiin 30 – luvun alkuvuosina. Sen toiminta loppui Hitlerin saatua täyden vallan. Tällöin luotiin ”Führer-wohnungsbau”, johtajan omien mieltymysten ja kansan maun tulkinnan mukaan. Albert Speer pääsi sitten vauhtiin ja hän loi Hitlerin tiukassa suojeluksessa Germania- suunnitelman. Suurta kupolikattoista hallia ryhdyttiin toteuttamaan sodan alkaessa. Hitler suostui keskeyttämään työt vasta tappion ollessa ilmeinen.

Mussolini suosi rationalismia
Johtavat amerikkalaiset arkkitehdit ovat osoittaneet kiinnostusta fasismin arkkitehtuuriin. Heihin kuuluvat esimerkiksi Robert Venturi, Peter Eisenman ja Richard Meier. Venturi sanoo: ”Paljon on mahtailevaa ja mittakaavatonta, mutta hyviä asioita löytyy. Päinvastoin kuin Hitlerin Saksassa tai Stalinin Neuvostoliitossa Mussolinin Italiassa rakennettiin paljon innovatiivista arkkitehtuuria.” Richard Meier suunnitteli sitten museon Piazza Augusto Imperatorelle. Kriitikot väittävät hänen tehneen samat virheet kuin Mussolinin arkkitehti Morpurgo aikanaan 1930-luvulla. ”Kun Mussolinin arkkitehdit aikanaan yrittivät muotoilla Roomaa oman propagandansa tueksi ja diktaattorin mahdin ylistykseksi, niin nyt tehty Richard Meierin museo osoittaa, ettei turhamaisuus ole kenraalien ja poliitikkojen yksinoikeus.”  

Milanolaiset sukulaiseni puhkuvat aina Mussolinin kerskailevasta arkkitehtuurista. Mussolini oli kuitenkin funktionalisti tai oikeastaan virallisesti rationalisti. Hänen suosikkiarkkitehtinsa oli Giuseppe Terragni, joka taisteli neo-klassisismia ja neo-barokkia vastaan ja halusi uudistaa ja modernisoida italialaisen arkkitehtuurin. Liisan grafiikka Comon Casa del Fascon vastapäistä kirkkoa heijastelevasta julkisivusta kertoo maailman muutoksista. Diktaattorit kaatuvat, mutta arkkitehtuuri jää muistuttelemaan meitä hyvässä ja pahassa. Diktaattoreiden arkkitehtuurikilpailun voittajaksi julistan Benito Mussolinin.


Nyt kun sulattelette tätä Mussolinin voittoa, voitte samalla kerätä voimia saman aiheen jatko-osaan.

8 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Pentti, hyvässä tekstissäsi on niin monta ulottuvuutta, että kommentti olisi voitu käsittää väärin. Jos löydät, voit laittaa takaisin. Pääpointtini oli, että maiden hallintotapoja on vaikea asettaa yksinvaltius - demokratia -akselille. Ja yleensä se tehdään jälkikäteen. Ja jos voi, niin näyttävä arkkitehtuuri edellyttää vahvaa resurssien keskittämistä joka on mahdollista yksinvaltiudessa. Hyvä esimerkki on esittämäsi Helsingin Venäjän imperiumin aikainen keskusta ja Saarisen rautatieasema. Tämän sanoo Orson Welles Carrolin Kolmannessa miehessä seuraavasti: - Mitä ovat sveitsiläiset saaneet aikaan jatkuvalla demokratiallaan? Käkikellon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastasin edelliseen,nyt bittiavaruuteen hävinneeseen kommenttiisi näin: Kysymykset ovat paikallaan. Minun pussissani eivät jauhot ole suinkaan puhtaat. Olen ollut mukana monessa diktatuurihallintoa palvelevassa suunnitteluhankkeessa. No, lähes kaikki Lähi-itään ja Afrikkaan suuntautuvat hankkeet ovat palvelleet jonkinlaista aivan oikeata tai sitten melkein oikeata itsevaltiutta. Tai sitten niitä on tehty maihin joissa heidän mielestään oikeutettu sponsorointi ja meidän mielestämme viheliäinen korruptio on luonnollinen osa bisnestä. En siis moralisoi. Sitä hieman ihmettelen miten vähän diktatuurit sponsoroivat paikallista kulttuuria ja arkkitehtuuria ja miten paljon ne turvaavat maailman huippunimiin ikonisten maamerkkirakennusten tuottamisessa.

      Poista
  3. Jätän pois arviosi suomalaisista arkkitehdeista koska en mitenkään voi pitää heitä diktaattorien palvelijana. He eivät kerta kaikkiaan kuulu joukkoon.

    Pyydät aiheita. Adolf Hitlerin Eurooppa -projekti oli arkkitehdeille ja varsinkin insinööreille täystyöllisyyden aikaa. Parhaat pääsivät suunnittelemaan arkkitehti Hermann Gieselerin kanssa Linziä. Hitler tarkasteli sen pienoismallia bunkkerissaan vielä 9. helmikuuta 1945. Vähempilahjaisemmat arkkitehdit suunnittelivat paikallisiin oloihin sopivia tuhoamisleirien malliratkaisuja Atlantilta Venäjän rajalle. Liikenneinsinöörit järjestivät elävien ja kuolleiden liikenteen logistiikkaa valtio-, osavaltio-, ja paikallistasolla. Tuhoamisen laitevalmistajien logoja näkyy vieläkin uuneissa ja kaasupurkeissa. Lähes kaikki firmat toimivat edelleen. Ohjusteknologian pääsuunnittelija oli professori Charles Sadron Strassburg/Strasbourgin yliopistosta (kyllä ihminen saadaan tekemään vaativaakin työtä kunhan keinot keksitään).

    Mikä tässä on niin hyytävää? Se, että sitä pidettiin normaalina eurooppalaisten ammattilaisten työnä.
    Palkka juoksee, perhe elätettävänä, Porschen Volkswagen työpaikkaetuna.

    Miten sinä olisit ottanut vastaan nämä uudet ammatilliset haasteet? Olisiko tämä mahdollista nykyaikana?

    VastaaPoista
  4. Pentti, toinen kommenttini on sen poistamani kaltainen. Meni väärään järjestykseen sinun vastauksi kanssa. Olen aina ollut huono sanomaan mitään Lähi-idästä tai Afrikasta koska ei ole kokemusta. Samoin suomalaisten arkkitehtien Kiinaan suunnittelemien rakennusten tyhjäksi jääminen on minulle käsittämätöntä. Kuka niitä tilaa ja miksi? Eurooppalaisten valinnat kiinnostavat minua enemmän työni, sukusyiden ja läheisyyden takia. K-L.Oesch kirjoittaa viisaassa kirjassan Suomen kohtalon ratkaisu Kannaksella 1944, että "historiata opimme että historiasta emme opi mitään".

    VastaaPoista
  5. Olen kanssasi samaa mieltä Mussolinin suhteen. Ennen kaikkea Palazzo della civiltà EURissa Roomassa teki minuun(kin) vaikutuksen. Mutta Ceausescun aikaansaamat hirvittävät tuhot palatsinsa vuoksi olivat kyllä merkittävät, ja tulos, se palatsi, aivan kamala.

    VastaaPoista
  6. Vezio Nava pitää EURin perusideaa hyvänä mutta toteutusta huonona Palazzoa lukuun ottamatta. Mutta Italiassa on EURin lisäksi pienten kaupunkien katukuvaan hyvin sopiva fasistien kokoontumistalojen tyyppi, yleensä kolme kerrosta. Aika lähellä jopa parasta ruotsalaista uusklassismia. Göran Schildtiltä jäi huomaamatta -ehkä tarkoituksella- Aallon arkistossa ollut raportti EURista. Voi olla, että marmorikausi on sieltä peräisin. Sitten toiseen ulottuvuuteen. Saksalaisten, ei siis vain natsien, rakennushankkeista kirjoitin koska tunnen Bonnier Fakta -sarjassa 2013 ruotsiksi ilmestyneen kirjan Tredje riksets öga. Hitlers filmare och fotograf Walter Frentz. Luftwaffen kuvaaja Frentz kulki Hitlerin ja hänen johtavien virkamiestensä matkoilla kuvaamassa. Häkellyttävää on, että Himmler ja monet muut leirejä tarkastaneet johtavat hallintovirkamiehet sekä vankeja tutkineet lääkärit olivat aivan eurooppaisten sosiaali- ja terveysvirkamiesten oloista väkeä. Tämä pistää ajattelemaan, että ehkä he sitä olivatkin. Tai luulivat olevansa, kunnes Nûrnbergissa päätettiin toisin.

    VastaaPoista