Keskuspuisto – Olli Lehtovuoren tekosia!

Kirjoittaessani pari viikkoa sitten julkaistua blogiani Helsingin keskuspuistosta en ajatellut ystävääni Ollia. Tiesin kyllä Olli Lehtovuoren ja Letevä-toimiston (Lehtovuori-Tegelman-Väänänen) aikaansaannoksista, mutta en nyt ajatellut kirjaimellisesti keskuspuiston enimmäistä kehittämissuunnitelmaa Ollin tekosena. Kun soittelen Ollille ja kerron blogistani, hän sanoo: ”Minä sen tein vuonna 1969”. Toppuuttelen hieman, sanon että johan se oli Helsingin yleiskaavassa 1960.  Ja olivathan jo Bertel Jung ja Eliel Saarinen asialla. Olli on sitkeä: ”Minä tein sen Aarne Ervin tilauksesta”. Nyt ehdotan Ollille pikaista visiittiä. Minulta kestää polkea hänen luokseen noin 8 minuuttia. Olen jo matkalla!  Alkaa ihana papereiden hipelöinti!

Kaikki alkaa suunnitelmakarttojen hipelöinnillä. Ollin kanssa puhe ensin aina suuntautuu yhteisiin projekteihin. Puhutaan Porvoon Kevätkummusta ja Janakkalan ”metsäpihakujista”. Kun näistä muisteloista nytkin päästiin, pureuduttiin rajusti keskuspuistoon.

Aluksi kyllä vietettiin hiljainen hetki sille epäjohdonmukaiselle logiikalle, joka tuntuu viitoittavan helsinkiläistä päätöksentekoa.. Esimerkkinä tästä on keskuspuistoon valmistunut Jokeri II bussiliikenteen tunneli ja siihen liittyvä laajamittainen katu-uudistus. Niin, mikä vika tuossa nyt on? No meidän kahden mielestä oli järjetöntä tehdä tuollaisia megainvestointeja keskuspuiston säästämiseksi, kun samanaikaisesti suunnitellaan laajamittaisesti keskuspuiston ja muidenkin puistokäytävien likvidoimista rakennusmaaksi. Bussien olisi voinut antaa ajaa puiston läpi aivan kuten ne ajavat Pohjois-Haagan keskeisen puistoalueen läpi Eliel Saarisen tietä pitkin. Tai aivan samoin kuin Kehä I, Metsäläntie ja Pirkkolantie kulkevat keskuspuiston läpi. Sopivasti sijoitetut alikulkukäytävät olisivat hyvin ratkaisseet muutaman bussin liikkumisen keskuspuistossa. Rahaa olisi säästynyt 30 milj. euroa ja sillä rahalla olisi voitu rahoittaa keskuspuiston suojaamista melulta todella kriittisillä alueilla pitkin Kehä ykköstä ja Hämeenlinnan väylää – tai mitä muuta hyödyllistä nyt keksittäisiin. No, oliko sarkasmia? Vai niin, että vikaan meni?  

Nyt päästiin asiaan eli keskuspuiston ensimmäiseen käyttösuunnitelmaan

Lehtovuoren työn tilaajana, silloin kauan sitten, vuonna 1968 oli kaupunkisuunnitteluviraston yleiskaavaosasto. Katsotaan tuota aikaa. Aarne Ervi oli astunut virastopäällikön virkaan vuonna 1965. Alvar Aalto oli esitellyt Helsingin kaupunginvaltuustolle keskustasuunnitelmansa jo vuonna 1961. Suunnitelma taidettiin lopullisesti hyväksyä sitten vuonna 1966. Siispä Olli Lehtovuoren Töölönlahdella esiintyivät Aallon terassitorit. Tosin tuohon samaan aikaan H 67-ryhmä kaupunkisuunnitteluvirastossa Kale Hietasen johdolla viimeisteli omaa keskustasuunnitelmaansa. Siinä terassitorit jo hävitettiin. Alvarin mukaan hänen entisen alaisensa suunnitelmassa hiiviskeli mastodontteja.   Smith-Polvinen koalitio aloitti liikennesuunnittelutyötänsä vuonna 1965 ja sai sen valmiiksi vuonna 1968. Suunnitelmaa ei koskaan käsitelty kaupunginvaltuustossa. Valtuusto päätti metrosta vuonna 1969. Seutukaavaliitto esitteli vuonna 1968 Lars Hedmanin johdolla ns. sormisuunnitelman Kööpenhaminan mallin innoittamana. Silloin suunnitelmassa esiintyi ensimmäistä kertaa nyt muotiin tulleet pikselit.

Ne olivat Kalle-Heikki Narisen silloista nykyaikaa.  Kaupungilla Reijo Jallinoja kumppaneineen suunnitteli Pasilan yleiskaavaa. Siinä taisi olla mukana myös ystävämme Jouko Kajanoja. Oi niitä aikoja . hienot muistot! Olli Lehtovuoren keskuspuiston kuvassa on luonnollisesti tämän yleiskaavan aihioita ja varsin futuristisia sellaisia – varsinkin liikenne on suorastaan huimaa. Timo ja Tuomo Suomalainen saivat Haagan ammattikoulun valmiiksi vuonna 1967. Koulu esiintyy luonnollisesti keskuspuiston laidalla.

Itse en keskuspuiston tekoon osallistunut, vaikka myöhemmin Ollin kanssa paljon yhteistä löytyikin. Omana viitekehyksenä tuohon aikaan olivat Lahden ja Tampereen liikennesuunnitelmat. Rauman yleiskaava yhdessä Risto Sammalkorven kanssa valmistui sekin vuonna 1969. Paljon oli menossa asioita – hyviä, mutta myös ällistyttäviä, kun peruutuspeiliin katsotaan

Yleensä aina Ollin kanssa lämmittelemme muistelemalla Porvoon Kevätkummun ideologiaa – tukivarsia ja sen semmoisia. Nyt tutkimme erikoisen tarkasti Veikko Vaskon ansiokkaasti ylläpitämiä kokousmuistioita.

Keskuspuiston käyttösuunnitelma

Lehtovuoren keskuspuiston suunnittelutyöhön osallistuivat kiinteistövirasto, geotekninen toimisto, nuorisotoimisto ja eräät oppilaitokset.  Lehtovuori haluaa korostaa, että työn tilaajana oli nimenomaan virastopäällikkö Aarne Ervi. Lehtovuoren toimistossa työtä olivat puurtamassa arkkitehti Seija Pietilä ja arkkitehtiylioppilaat Tuomo Hahl ja Eeva Raaste. Lehtovuori oli luontoaktivisti jo ennen tätä suunnittelutyötä. Hän on Nuuksion nuuskinut järvi järveltä ja kallionkieleke kallionkielekkeeltä. Hän on tutkinut Sipoon korven hiidenkirnut ja Vantaanjoen uoman. Hänen kajakkinsa on ollut käytetty kulkuneuvo Helsingin vesireiteillä, niin merellä kuin joella. Lehtovuoren laatimassa keskuspuiston kehittämissuunnitelmassa verrataan Helsingin keskuspuistoa Pariisin Bois de Boulogne -puistoon ja  Amsterdamin Harlen-Mermeer-Folderin puistoalueeseen. Lehtovuori sanoo keskuspuiston virkistysalueeksi joka toiminnallisesti aktivoituna ja kuntoon saatettuna muodostaa valtakunnallisesti vetovoimaisen, pääkaupungille uutta luonnetta antavan suurelementin.

Tarkastellaanpa hieman lähemmin tuota historiallista paperia. Tai tuota paperia emme voi kuitenkaan tarkastella tässä tietokoneen tai älypuhelimen ruudulla. Paperi oli nimittäin alkuperäiskoossaan 6 metriä pitkä. Siksipä olen piirtänyt Ollin kuviot Google Earth’iin ja siinä ne sitten viipaloinut sopiviin osiin.

Aloitamme etelästä. Töölönlahden alueella näemme Aallon terassit ja rakennukset vesipeiliin heijastumassa. Aalto sano tästä: ”Helsingin tapauksessa esimerkiksi Töölönlahden ja Hesperian puiston muodostaminen eräänlaiseksi pienoisidylliksi ei voi viedä onnelliseen ratkaisuun, pikemminkin miltei koomilliseen sävyyn, jos suurkaupungin ehdottomaan sydämeen ikään kuin leikiten muodostettaisiin karjalaisen metsälammen epäonnistunut kopio ja muunnelma.” Ja hän sanoi vielä: ”Olen sijoittanut osan rakennuksista osittain veteen. Ne on sinne yhtä helppoa rakentaa kuin muuallekin. Sillä tavoin saadaan tasapaino vesipeilin ja takana olevan Hesperian puiston välille. Ja rakennukset viihtyvät veden ja vihreän välillä – niin kuin oikein onkin. Helsinki rakentaa kongressitalon, tulee ooppera, kaupunginkirjasto, museon rakennuksia, kaikki ne muodostavat yhdessä kansalaisille ja vieraille esitettävän kaupungin kasvojen yhteissumman.” Ollin suunnitelmassa Kaisaniemen puistoon esitetään vanhan tradition mukaan uimahalli-kylpylää ja keinojäärataa. Kylpylä pitäisi kai rakentaa vanhalle Villensaunan kylpylän paikalle, siihen missä nyt on allas. Töölönlahdelle ja Eläintarhanrantaan Olli ehdottaa kulttuuripuistoa.. Linnunlaulun puolella rautatiealueen kasvattaminen nappaa huvilat unhojen maille. Valtaisa Vapaudenkatu kuljettaa 4+4- kaistaisena autoilijat keskustaan. Eltsun kentästäkin väylä tuntuu silpaisevan palasen. Stadionin seudulle Ollilla on ohjelmassa monia asioita: urheilun lisäksi akvaario, planetaario, kivimuseo ja luonnontieteellinen harrastuskeskus. Kasvitieteellinen puutarha siellä jo onkin, mutta pitäisikö laajentaa?

 Pasilassa on melkoisen hurjaa liikennehäsäkkää. Aiemmin kaikki suuret väylät kohtasivat Pasilassa ja haukkasivat siten keskuspuistosta suuren palan. Näin oli 1960 Helsingin yleiskaavassa, Pentin diplomityössä,  Alvar Aallolla ja Smith-Polvisella. Nyt Jallinojan yleiskaavassa suuri ”liikenteenjakaja” siirtyi ratapihan sivuun ja antoi tilaa Länsi-Pasilan ”kaupunkikoneelle”. Keskuspuisto on nyt leveyssuunnassa voimissaan. Poikittaissuunnassa sen katkaisevat perinteinen Tilkanmäen alle johtava poikittaisorsi sekä Hakamäentien paikkeilta viistoon Turunväylälle suuntautuva pääväylä. Hämeenlinnan suuntaan lähdetään nykyisen jäähallin kohdalta diagonaalisesti. Tuusulantielle viiletetään radan vartta. Lahdentielle mennään Kumpulan läpi. Huomatkaa keskuspuistoa molemmin puolin rajaava keltaisella merkitty ajoyhteys busseille ja/tai henkilöautoille - pienine parkkipaikkoineen pitkin matkaa. Rautateille oli esitetty yhdyskolmiorataa, jolloin osa liikenteestä olisi hoidettu heilurina ilman ajoa keskustaan. Aseman paikkaa ei tässä suunnitelmassa näkynyt. Keskuspuistosuunnitelmassa Olli Lehtovuori kirjasi Pasilan kohdan toiminnoiksi Laakson alueella lasten liikennepuiston ja pienoiseläintarhan. Ruskeasuon alueelle oli sijoitettu ratsastuskeskus ja koiraurheilukeskus.

Pasila oli melkoisen hurjaa rakennetta vuoden 1970 yleiskaavassa. Se oli Olli Lehtovuoren keskuspuistosuunnitelman lähtökohta. Kuvassa näkyy hieman evoluutiota. Oikealla ylhäällä on 1950-luvun käsitys Helsingin liikenneverkosta ja Pasilan ”liikenteenjakajasta”.. Vasemmalla on A. Aallon suunnitelman aikainen käsitys Vapaudenkadusta ja Pasilan risteyksestä. Keskellä on 1970-yleiskaavan Pasila.

Maunulasta pohjoiseen edetään ilman suurempia liikenteestä aiheutuvia häiriöitä. Itse asiassa kaikki polut ja raitit ovat toteutuneet Olli Lehtovuoren suunnitelman mukaan. Pirkkolan urheilupuisto on mielenkiintoinen tapaus. Arkkitehtikilpailu puistosta ja sen rakennuksista järjestettiin 50-luvulla. Kilpailun voittivat Kaija ja Heikki Siren. Heidän ehdotuksensa oli nimeltään ”sammakkomies”. Naapurissa lapsuuteni asuneena ja nytkin asuvana tuon puiston toteutuminen tuntui lähes ihmeeltä. Pirkkolan ja Pakilan kohdalla suunnitelmaan on kirjattu seuraavia hanketoiveita: uimahalli, terveyskylpylä, kurssikeskus ja jousiammunta. Vielä olisi siis jotain toteutettavaa. Siis varokaa bulevardimiehet ja naiset! Paloheinään suunnitelmalla on hieman yllättävääkin tarjontaa. Sinne ehdotetaan teknistä harrastuskeskusta, automuseota, lentokonemuseota sekä lisäksi nuorison harrastustiloja.

Vierailu Ollin luona paljasti uusia jännittäviä saloja. Hän oli ollut Sirenin toimistossa töissä suunnittelemassa Pirkkolan halleja. Uimahallin tynnyriholvikatoista hänellä on hauskaa kerrottavaa. Hän oli itse ehdottanut tasakaton muuttamista tynnyriholveiksi. Siren oli innostunut asiasta. Ryhdyttiin soittelemaan rakennesuunnittelijalle. Hän oli, kukapa muu kuin itse Paavo Simula. Rakennemaestro oli vaatinut yön yli ajatteluaikaa ja sitten ilmoittanut asian olevan mahdollista ja holvin rakenteen paksuudeksi tulevan 5 cm. Hyvin on ylhäällä pysynyt. Siellähän minä käyn viikoittain uimassa holvien alla.

Siunatuksi lopuksi päästään Haltialan ihaniin maisemiin Vantaan joen kohinaan. Nyt siellä muuten on ihanat virtaukset ja kohinat. Ruutinkoski on ollut aivan vallaton. Olli huokailee aikanaan ehdotettua jättimäistä camping-aluetta joka oli suunnitteilla Vantaan uoman äärelle Haltialan pelloille. Hän huokailee onnesta, sillä hanke saatiin aikoinaan estettyä. Suunnitelmassa Olli on aikoinaan haikaillut Haltiavuoren kurssi-, matkailu- ja talviurheilukeskuksesta. Mahtaisiko olla hyvä että jäi tekemättä?

Laitetaan lopuksi kuva, jossa keskuspuisto näkyy koko komeudessaan maestron hellässä huomassa.



Liisa moitti minua siitä etten pannut Ollin "oikeita" kuvia enempää tähän blogiin. Hänen mielestään käsin piirretyissä kuvissa näkyy AJATUS. Asia jota ei konekuvissa ole useinkaan havaittavissa. Lisäsinpä sitten nämä kolme kuvaa. Totta on! Ajatus näkyy. Sormet hivelevät.