Valtiovierailu, uhka vai mahdollisuus?

Huvittavaa, merkillistä ja ennalta arvaamatonta. Jouduin yhtäkkiä turhuuden koukkuun. Vladimir Putinin vierailu Helsinkiin tiedettiin kiinnostavaksi jutuksi. Toisaalta tiedettiin tai arveltiin, etteivät vierailu tai sen aikana käydyt keskustelut tuo mitään uutta liennytystä tai rauhan enkeleitä maailmanpolitiikan synkälle taivaalle. Lopputuloksena toimittajat sanovat erilaisia lööppikelpoisia viisauksia: Hesari kirjoittaa Venäjän turvallisuuspolitiikan apulaisprofessori Katri Pynnöniemen sanoneen: ”Putin sai kyllä nyt niin paljon tilaa, eikä Niinistö puuttunut tässä tilanteessa näihin tulkintoihin lainkaan.”

Arja Paananen kirjoitti Iltasanomien kommentissaan: ”Putin tuli, pompotti ja uhkaili” ja jatkaa: ”Minne ikinä Putin suvaitseekaan saapua Venäjällä, siellä kadut suljetaan, lentoliikenne keskeytetään, kauppoja pannaan kiinni, taloja tyhjennetään ja ihmisten arkielämä sekoitetaan päivästä toiseen tuntikausiksi ilman minkäänlaisia anteeksipyyntöjä, myöhästymiskorvauksia tai ansionmenetyshyvityksiä.” Ohjuskilpavarustelun suhteen Arja Paananen noteeraa: ”– Me olemme valmiit dialogiin, mutta Venäjän turvallisuus tulee olemaan luotettavasti taattu, Putin julisti sävyyn, jota ei voi pitää minään muuna kuin peiteltynä uhkauksena.” Lännen Median uutispäällikkö kertoo Venäjän presidentti Vladimir Putinin kiitelleen Suomen suhtautumista Itämeren uuteen kaasuputkeen. Todeten sitten: ”Toisin kuin osalle Itämeren maista, Suomelle hanke onkin virallisesti ympäristökysymys. Putkessa kulkee silti myös turvallisuuspolitiikan polttoainetta.”

Valtiovierailujen käytännöt ovat ajan myötä muuttuneet

Pelätään terrorismia. Putinin sanotaan pelkäävän sitä erityisesti. Ruuat on maisteltava, tarvitaan ikiomat panssariautot, kadut on tyhjennettävä vilkuttajista ja uteliaista, helikopterit jyrisevät taivaalla, katoilla lymyää tarkka-ampujia, toimittajat eivät pääse näköetäisyydelle, laivat eivät pääse lähtemään ajallaan, siviilielämä häiriintyy. Ihmiset ärsyyntyvät. Ryhdyinkin kysymään itseltäni ovatko tällaiset turvatoimet todella tarpeellisia? Onko maailma muuttunut, vai onko se aina ollut samanlainen. Murhattiinko valtionpäämiehiä ennen aikaan? En aio puuttua maailmanpolitiikkaan, jossa aseilla uhittelu on jälleen noussut arvoon arvaamattomaan. En tässä yhteydessä aio ihmetellä sitä, miksi ihmiset eivät löydä rauhantahtoa edes sen vertaa, että ottaisivat nyt koko maapallon elämää uhkaavia ekologisia vaaroja ykkösprioriteetiksi. Jaksetaan jauhaa ohjusasemista kansojen rajoilla, rajoilla joiden eri puolilla asuvat ihmiset viimeisenä toivoisivat sotaa ja tuhoa. Ihmiset rakastavat toisiaan. He eivät rakasta alueiden valtapolitiikkaa eivätkä tappamista.

Mutta nyt oli kysymys valtiovierailuista ja niiden vaatimista turvatoimista. Tiedämme terrorisminuhasta. Useimmiten se kohdistuu tavallisiin ostoksilla oleviin kansalaisiin. Terroriteoilla osoitetaan uskollisuutta jonkun vallantavoittelijan aatteille tai jopa uskomusten aatteille. Joskus se saattaa olla kostonhalua. Terrori-iskuissa on maailmassa kuollut jopa 20000 ihmistä vuodessa.  Euroopassa, Venäjä mukaan luettuna kuolleita on alle tuhat. Liikenneonnettomuuksissa kuolee 1,3 miljoonaa ihmistä vuodessa. Valtionpäämiehiä on tapettu murhina keskimäärin 2 vuodessa. Nämä kaikki luvut ovat uskomattoman suuria. Turvatoimia erityisesti valtionpäämiesten suhteen on kiristetty. Näin varmaan jatketaan. Heitä pitää suojella. Meitä kaikkia pitää suojella. Maailma on muuttunut. Tätä nyt hieman ihmettelen.

Vanhaa ihmetellessä

Kaivoin esiin pari filmiä. Ensimmäisessä näytetään tsaari Nikolai II:n vierailua Helsingissä vuonna 1915. Vaikuttaa siltä, ettei terrorismia pelätty. Kansa pääsi läheltä seuraamaan tsaarin ja hänen seurueensa käppälöintiä Helsingin kaduilla. Autot ovat hienoja. Valokuvaaja joutui kuitenkin piilottelemaan filmiään sensuurilta. Klikkaa tuohon:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/02/24/vihattu-tsaari-nikolai-ii-vieraili-helsingissa-1915

Venäjän viimeinen keisari Nikolai II (1868-1918) teki ainoan virallisen vierailunsa suurruhtinaskuntansa pääkaupunkiin maaliskuussa 1915. Kolmen vuoden päästä hänet murhattiin. Vierailun aikana ensimmäinen maailmansota oli vielä käynnissä. Keisarivierailun tarkoitus oli tutustua Suomenlinnan linnoitukseen. Vieras saapui junalla Helsingin vielä keskeneräiselle rautatieasemalle. Hän vieraili myös Uspenskissa ja Nikolain kirkossa eli vuoteen 1959 Suurkirkossa. Nyt kirkon nimi on Helsingin tuomiokirkko.

Toinen filmi kertoo Bulganinin ja Hrutshovin vierailusta Helsinkiin ja muualle Suomeen. Avoautoilla ajeltiin ja kansaa käteltiin. Tunnelma oli vapaa. Terrorismin vaarasta ei ainakaan päällepäin näkynyt jälkeäkään.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/11/22/hrustsov-suomessa-1957

Nyt kysyinkin itseltäni idän suunnalta meille suuntautuneiden valtiovierailujen määrää. tein siitä kaavion.

Venäjän tsaarivaltakunnan päämiehet kävivät Suomessa virallisilla vierailuilla Pietari Suuresta alkaen vuodesta 1713. Tsaarit harrastivat kesänviettoa saaristossa, mutta varsinaisia virallisia vierailuja taisi olla 19 kappaletta.  Viimeisin oli Nikolai II:n vierailu vuonna 1915. Stalin ja Lenin olivat kyllä Suomessa, mutta heillä ei ollut vielä tuohon aikaan valtikkaa hallussaan. Vallassa ollessaan he eivät Suomea noteeranneet. Venäläisten valtiovierailut alkoivat uudelleen vasta toisen maailmansodan jälkeen. Presidentti Urho Kekkonen isännöin vierailuja 13 kertaa. Lisäksi tulivat ETYK-kokoukset vieraineen. Koiviston vieraina kävivät Gorbatshov ja Jeltsin. Ahtisaarella ei tainnut olla vierainaan muita kuin Tsernomyrdin. Putin aloitti vierailunsa vuonna 2001. Tarja Halosen vieraana hän oli neljä kertaa ja nyt Niinistön vieraana kolme kertaa.

Pysyvä valtiovierailu

Liittoutuneiden valvontakomissio, käytännössä Neuvostoliiton johdolla, asettui Suomeen syyskuussa 1944. Paikalla oli 70 neuvostoliittolaista virkamiestä. Komission puheenjohtajana toimi kenraalieversti Andrei Ždanov. Hän kävi suomessa harvoin ja valvontakomission käytännön johtomies olikin kenraaliluutnantti Grigori Savonenkov.  Hän edusti pysyvää valtiovierailua. Komissio poistui Suomesta Pariisin rauhansopimuksen astuttua voimaan vuonna 1947. Savonenkov palasi kuitenkin takaisin suurlähettiläänä ja ehdotti Stalinin kirjeen vahvistamana YYA-sopimusta Suomen ja Neuvostoliiton välille. Presidentti Paasikivi epäröi, mutta valtuutti sitten pääministeri Pekkalan allekirjoittamaan sopimuksen – pakon edessä. Vastapuolen tai pitäisikö sanoa myötäpuolen allekirjoittajana oli itse Molotov. Sopimus oli voimassa vuoteen 1992 saakka.

Aatu yllätti suomalaiset

Adolf Hitler teki ainoan valtiovierailunsa sodan aikana Suomeen. Hän saapui onnittelemaan marsalkka Mannerheimia hänen syntymäpäivänsä kunniaksi. Lahjoina hän toi oman muotokuvansa, kolme Steyr-merkkistä panssariautoa ja laatikollisen viiniä. Mannerheim sai tiedon Hitlerin lentomatkasta Immolaan vain 15 tuntia aikaisemmin. Taustalla turvallisuussyyt. Mikkelin ratapihalla nyt seisovassa junavaunussa keskusteltiin. Hitler intoutui pitämään pitkän monologin. Suomalaiset onnistuivat salaa sen äänittämään. Yleisradion insinööri Thor Damen tallensi salaa junanvaunussa käydyn keskustelun, heitettyään mikrofonin vaunun hattuhyllylle koristeeksi aseteltujen koivunoksien sekaan Hitlerin ja Mannerheimin yläpuolelle. Tässä on nauha Hitlerin salaa nauhoitetusta puheesta. Sanotaan sen olevan ainoa Hitlerin puhe, joka on luonnollista puhetta ilman retoriikkaa ja propagandaa:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/hitlerin-salaa-tallennettu-keskustelu-suomessa

Valtakunnankansleri Adolf Hitlerin vierailu Suomessa 4.6.1942 on kuvattu saksalaisessa uutisfilmissä näin:

https://www.youtube.com/watch?v=UAQoD9RMivE

Murhattuja valtionpäämiehiä

Wikipedian mukaan murhattuja valtionpäämiehiä on historiassa 168 henkeä. Murhahistoria alkaa Rooman keisareista. Julius Caesar, Claudius ja Galigula murhattiin ensimmäisen vuosisadan puolessa välissä. Tanskalaiset murhasivat neljä kuningastaan 1200-luvun paikkeilla. Venäjällä murhattiin Pietari III vuonna 1762, Paavali I vuonna 1801 ja Suomen ystävä Aleksanteri II vuonna 1881. Samaisessa maassa pääministeri

Pyotr Stolypin murhattiin vuonna 1911. Viimeinen tsaari Nikolai II murhattiin perheineen vuonna 1918. Stalin sitten murhasi ison joukon väkeä, joten murhahistorialla on perinteensä. Tunnetuimpia murhattuja valtionjohtajia ovat Abraham Lincoln 1865, John F Kennedy 1963, Anwar Sadat 1981, Indira Gandhi 1984, Olof Palme 1986, Rajiv Gandhi 1991 ja Yitzhak Rabin 1995. Viimeisimpiä listalla on Muammar Gaddafi, joka murhattiin sadevesiviemäriin piiloutuneena vuonna 2011. Murhayrityksen kohteeksi joutui mm. presidentti Ronald Reagan vuonna 1981. Valtionpäämiesten murhat olivat enimmillään 1970-luvulla. Silloin murhattiin 18 valtionpäämiestä. Vuoden 2000 jälkeen murhia on ollut vain 5 kappaletta. Turvatoimet ovat ilmeisesti kiristyneet.

Maailmassa valtionpäämiesten murhia on vuoden 1950 jälkeen tapahtunut 72 kappaletta. Se on paljon. Murhien määrä on vuodesta 1900 laskien ollut huipussaan Euroopassa. Tilanne on kuitenkin selkeästi muuttunut parempaan suuntaan. Lähi-Idässä ja Afrikassa murhia lienee tilastoitu vasta vuoden 1950 jälkeen, sillä lähes kaikki tilastomme murhat on tehty vuoden 1950 jälkeen.

Terroriteko ja murha maailmansodan alkuaineksina

Sarajevon laukaukset eivät ole esitetyssä murhatilastossa. Itävalta-Unkarin kruununperijä Frans Ferdinand ei ollut murhan tapahtuessa valtionpäämies. Serbian salaisen palvelun ”Musta käsi”-terroristijärjestön tavoitteena oli vapautta Serbia. Ampuja kuului järjestöön ja hän onnistui tavoitteessaan murhata kruununperijä.  Itävalta-Unkari vaati syyllisten luovuttamista. Serbia ei suostunut ja sota alkoi. Venäjä ryhtyi tukemaan Serbiaa. Saksa tuki Itävalta-Unkaria. Kahden rintaman pelossa Saksa hyökkäsi Belgian kautta Ranskaan.  Iso-Britannia yhtyi sotaan. Tuhoisa maailmasota oli alkanut tästä terroriteosta ja sen jälkipyykistä.

Terrorismia on torjuttava

Minun katsaukseni kertoo terrorismin uhasta. Terroriteko voi johtaa katastrofiin. Nyt tapahtunut valtiovierailu oli täynnä terrorismin torjuntaa, mutta siinä ei ilmeisesti keskusteltu torjunnan lisäämisestä sen paremmin kuin sen vähentämisestäkään. Suomalainen poliisi teki varmaan laatutyötä. Mutta: Putinin vierailun yhteydessä tehty Iltasanomien TV-ohjelma sai kuitenkin minut koukkuun. Siinä ei kerrottu mitään neuvotteluista tai maailmanrauhan tavoitteista. Siinä kuvattiin tuntikausia jotain mitä ei tapahtunut. Kamera oli suunnattu torille tai merelle tai kadulle. Mitään vieraita tai presidenttejä ei näkynyt. Vain tapahtumien odotusta. Merellä näkyi poliisiveneitä kurvailemassa, toreilla näkyi edessä olevia autoja tai ihmisten selkiä, lentokentällä näkyi kiitoteiden valoja ja seisovia tai liikkuvia koneen hahmoja. Pimeässä ei näkynyt yhtään ihmistä tai ajoneuvoa. Mutta juuri tuohon hulluun ohjelmaan jäin koukkuun. Katsoin sitä monta tuntia. Erityisen kauniita olivat kuvat lentokentältä yön pimeydessä. Panen tähän loppuun pari kuvaa malliksi.

Katso vaikkapa tästä ISTV:n dramaattista videota:

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006210902.html