Aamu alkaa räväkästi ”Ooke” Lehtovuoren terassilla

Minun aamuni alkoi pyöräilyllä Olli Lehtovuoren kotitalolle Pakilan Elontiellä. Ollin, tai minun kielenkäytössäni ”Ooken” tapaaminen on aina yhtä räväkkää. Siinä nopeasti ja selväsanaisesti klaarataan tärkeimmät. Kuten: ”Helsinki on täyteen rakennettu (melkein samaa mieltä), paitsi että korkeita torneja olisi hyvä rakentaa (täysin eri mieltä), sillä Helsingin siluetti on huonolla tavalla miltei pelkästään luterilaisten kirkkojen pilaama (no, voisi niitä kirkontorneja olla enemmänkin, luterilaisiakin), mitä nyt muutama savupiippu, Hotelli Torni kuitenkin hyväksyttävänä ilon tuottajana (täysin samaa mieltä)”.

Hei, kenen kuva tuo on? Ooken työhuoneen seinä on ihanalla tavalla tapetoitu, kuvilla, kartoilla, lehtileikkeillä. Ne kertovat ajasta ja paikoista. Nyt näen valokuvan – tuttu hahmo. Se on ystäväni Benito Casagrande. Hei, onko Benito sinunkin vanha kaverisi? Seuraa tarina: ”Me voitimme Beniton kanssa tasapelillä Kaarinan kilpailun. Saimme kukkapuskat. Kun menimme ulos juhlahuoneistosta, kukkapuskat kädessä, kaarinalainen vanha pariskunta seisahtuu katsomaan meitä hämmästyneen ihastuneina. ”Kyl mää oon ny kauhian iloine kun meil tääl Kaarinaskiin vihitään noit miespareja.” Yllätys, Kaarina eli lähes tätä päivää!  

Seuraavana vyöryvänä teemana on suuri ottomaanien ajan arkkitehti Mimar Sinan (1490 -1588). Mimar oli Michelangelon (1475 - 1564) ja Leonardo da Vincin (1452 – 1519) aikalainen. Sulttaani Bayezid II oli kutsunut kolmikon vuonna 1502 kilpailemaan Kultaisen Sarven ylittävän sillan suunnittelusta. Ainakin Leonardon 240 metrin jänteinen siltasuunnitelma on tunnettu. Muuten Venetsian ja Turkin sota oli juuri saatu päättymään – siksi ajatukset siirtyivät rakentamiseen. Venetsia ja Turkki olivat taistelemassa Välimeren herruudesta, mutta se ei estänyt italialaisten maestrojen hyötykäyttöä. Oltiin pragmaattisia.

https://www.youtube.com/watch?v=PeHF9nZLWvE Sinan the Islamic Architect

Väittävät, että tässä kuvassa, suuri rakentaja ja arkkitehti Mimar Sinan tarkkailee rakentajien työtä. Kysymyksessä on Suleiman Suuren hautamonumentin rakentaminen vuonna 1566. Epäilen tuota. Minusta tuo komea mies on laastin sekoittaja. Ei kai suuri rakentaja laastilapioon itse koskenut.

Toinen ottomaanien ja venetsialaisten sota kesti neljä vuotta 1499–1503. Kuva on Zonchion meritaistelusta 1499. Taistelu oli muuten ensimmäinen, jossa kanuunoita käytettiin laivoissa. Laivathan olivat sinänsä taideteoksia. Zonchion taistelussa ottomaaneilla oli 87 isompaa laivaa ja 200 pienempää alusta, venetsialaisilla taas 64 isompaa laivaa ja 100 pienempää alusta. Venetsialaiset hävisivät ja joutuivat maksamaan sotakorvauksia noin 10 vuoden ajan. Seuraava osapuolten välinen sota alkoi 35 vuoden päästä. Kaiken kaikkiaan ottomaanit ja venetsialaiset kävivät seitsemän varsinaista sotaa vuosina 1422 – 1718. Aina kaksi suurempaa sotaa sadassa vuodessa. Venetsialaiset menettivät vähitellen mahtinsa kauppa- ja merivaltana.

Leonardo da Vinci teki ehdotuksen Kultaisen Sarven siltaan vuonna 1505. Sillasta on myös pienoismalli Milanon Leonardon museossa. Sillan jännemitta oli 240 metriä. Siltaa ei rakennettu. Bysantin keisari Justinianus  Suuri oli rakennuttanut ensimmäisen sillan kuudennellea vuosisadalla. Konstantinopolin valloituksen aikaan vuonna 1453 turkkilaiset tekivät laivoista ”pioneerisillan”, joka mahdollisti joukkojen siirron. Ensimmäinen silta Kultaisen Sarven yli tehtiin vuonna 1836. Silta oli ponttonisilta. Nyt uusimmasta sillasta käydään kiivasta keskustelua. Keskustelun kuvassa on mukana Mimar Sinanin suunnittelema moskeija.

Kumpi on suurempi, Sinan tai Palladio?

Ooken mielestä Mimar Sinan oli huomattavasti suurempi arkkitehti kuin Andrea Palladio (1508 - 1580). Mimar Sinan oli ottomaanien sankariarkkitehti, mutta hän oli myös merkittävä insinööri. Hänen johdollaan rakennettiin linnoituksia, akvadukteja, siltoja, kouluja, moskeijoita, sairaaloita ja kylpylöitä. Hänen referenssilistassaan on yli 300 toteutettua työtä. Pitkä ikä, 98 vuotta, antoi hänelle monta elämää, insinöörinä, rakentajana ja suurena arkkitehtina. Olipa jopa Taj Mahal rakennettu hänen ideoidensa pohjalta. Ooke on innostunut. Hän kantaa laajaa lehtileikepakettia minun eteeni. Näetkö – mikä mestari?

Eipä silti, olihan ajan mestareilla esikuvia seurattavana. Pantheon oli valmistunut kaikille Rooman jumalille pyhitettynä ajanlaskun alun tienoilla. Hagia Sofia vuodelta 540 oli pyhitetty Pyhän Kolminaisuuden Jumalan Pojalle Logokselle (Λόγος = "sana", "älykäs keskustelu" tai "perustelu") ja Damaskoksen Johannes Kastajalle pyhitetyn basilikan paikalle rakennettu Umayaadin moskeija vuonna 630 – ne olivat mestareille malliksi.

Johannes Kastaja, Yahya, Zakariaksen poika, oli sekä kristittyjen että muslimien profeetta ja Jeesuksen esikäypä. Hänen hautamonumenttinsa on Umayyadin moskeijan sisätiloissa. Jeesus, Isa, on tietysti Islamin suuri profeetta, Koraanissa hänet mainitaan Jumalan lähettiläänä ja Messiaana joka viimeisenä päivänä nousee maan päälle, jakaa oikeuden ja voittaa väärän Messiaan – Antikristuksen. Tämä kaikki tapahtuu tuossa Damaskoksen moskeijassa. Kun kirjoitan Damaskoksesta tulen surulliseksi. Olen käynyt tuossa kaupungissa useita kertoja. Ystäväni Pekka Rautimon kanssa yritimme Syyrian valloitusta. Olimme Pitkänkadun hammamin kunniajäseniä. Nuo muistot kirvelevät. Ajattelen Aleppon ihania luonnonkivifasadeja. Täytyykö itkeä kun ajattelen Homsin vanhaa kaupunkia. Muistan selvästi tuon kokouksen Homsin vanhassa kaupungissa. Teimme EU:n maksamaa konsulttityötä kolmen kaupungin kehittämiseksi. ne olivat Homs, Aleppo ja Latakia. Sen minkä suunnittelijat kehittelevät, sen kranaatit tuhoavat. Ja tuhoavat saman tien kaiken jo sitä ennen, satojen vuosien aikana kehitetyn.

Johannes Kastajan hautamuistomerkki ja jäänteet (?) Umayyadin moskeijassa Damaskoksessa. Täällä tulee tapahtumaan Kristuksen ylösnousemus Messiaana viimeisenä päivänä. Täällä voitetaan Antikristus ja jaetaan lopullinen oikeus. Sitten kaikki on loppu.

Selimie moskeija rakennettiin vuonna 1575 Sinanin suunnittelemana, toisessa kuvassa Drina joen silta Visegradissa, Bosniassa, silta rakennettiin kristittyperäisen Mehmed Pasha Sokolovicin toimesta vuonna 1571, sekin Mimarin suunnittelemana, kolmannessa kuvassa Damaskokseen rakennettu Tekkiye moskeija, joka valmistui vuonna 1558.

Keskustelu siirtyy Kreetalle

Olli on Kreetan tuntija. Ooke sanoo, että Kreeta on pikemminkin manner kuin saari. Piirteli siellä jo 40 vuotta sitten minolaisen kulttuurin merkkejä. Nyt hän väitti kohteissa vierailua vaikeutetun. Ilmeisesti paikkoja varjellaan turistivirtojen kulutukselta. Näin oli tapahtunut myös Knossoksella ja samasta syystä.

Olli ei ole vielä lukenut blogiani Kreetasta. Nyt odotan innolla oikaisuja ja kommentteja. Ooke puhuu antaumuksella itäisen Kreetan Agios Nikolaus nimisestä kaupungista. Hän sanoo, että kaavoittajan käsi ja kuva eivät siellä ole päässeet kaupunkikuvaa monotonisuudellaan heikentämään. Katson Google Earthin kautta tuota kaupunkia. Laitan nimen korvan taakse. Ehkä joskus. Italia vetää, mutta ehkä vielä kerran Kreeta.

Ooh! Nyt hän soittaakin. Antaa synninpäästön. Kertoo uusia tarinoita. Ihana mies tuo Ooke. Mutta eipä ihmekään tuo kaikkihan on kiinni naisesta. Ooken vaimo Maija-Liisa on ihanista ihanin ja kaunis.

Saarelaisilla oma laki

Kun nyt oleskelen kesäaikaan paljon täällä Kemiönsaarella, keskustelussa löytyykin hyvä aasinsilta Kreetan ja Kemiön välille. Kreetalla ja Västanfjärdillä on jotain yhteistä. Meidän Kreetan matkallamme opas kertoo eteläisen Kreetan ominaispiirteistä. Siellä on oma kulttuuri ja oma järjestys. Pohjoisen poliisit eivät hallitse aluetta. Sinne voivat poliisivoimatkin mennä vaan suuremmalla joukolla. Alueella on oma laki. Jos joku viranomainen hölmöyttään pystyttää nopeusrajoitusta osoittavan liikennemerkin tien varteen, ei aikaakaan, kun paikalliset haulikkomiehet ampuvat tuon merkin seulaksi. Tämä näyttää olevan etelärannikkojen ominaispiirre, sillä mitä kuulenkaan? Västanfjärdissä on kuulemma myös oma laki. Ajetaan rekisteröimättömillä autoilla, oikaistaan liikennekorokkeiden väärältä puolelta ja jätetään nopeusrajoitukset omaan arvoonsa. No, pientä omaakin kokemusta asiasta on. Se lienee siis totta.

Saarelaisten oma laki

Haluankin lisätä tähän omalakisten saarikokemusten listaan vielä Vormsin saaren Virossa. Vormsi on vanhaa ruotsalaisasutusta. Siellä on Österby, Västerby ja Norrby. Viimeinenkin ruotsalainen lähti jo toistakymmentä vuotta sitten. Itse asiassa tapasin viimeisen ruotsalaismiehen Vormsin majakan äärellä kymmenisen vuotta sitten. Rannalla vanha mies laitteli venettään, menin kyselemään kuulumisia: ”Kas te rääkite Soome keelt?” ”Nej, de går bättre på svenska!” Hän oli viimeinen ruotsalainen saarella. Tai oli vielä toinenkin: ”En gammal käring i Österby!” Näin muuttuu maailma, mutta ei kaikki, ei saarelaisuus. Paluumatkalla lossilla kuuntelen keskustelua. Mies kertoo kavereilleen äskeisestä tapauksesta. Huom! Elettiin aikaa 90-luvulla. Venäläinen virolaismafia oli ottamassa saarta kontrolliinsa. Hotelli oli operaation kohteena. Puskaradio toimi välittömästi kun mafiamiesten mersut nähtiin lautalla. Määränpää selvisi, se oli saaren hotelli. Yöllä saarelaiset haulikkomiehet rei’ittivät mersujen kylkipellit seulaksi. Autot hävisivät ja saarelaisten oma laki säilyi.