Mielen tila – ihanien naisten teokset Teijon masuunilla – tervetuloa!

Mieletön juttu! P. Murole taidenäyttelyn kuraattorina. Olen insinööri ja vieläpä konsultti. Nyt siis minua pyydettiin taidenäyttelyn kuraattoriksi. Kysymyksessä on Tjudan pedagogiossa työskentelevän Arkipelag Workshopin näyttely. He ovat kaikki ihania naisia: Aino, Petra, Sara, Lotta, Tuisku, Liisa ja Maikki. Olen aiemmin kirjoittanut pari kertaa tuon ryhmän tekemisistä. Tunnenhan hyvin nuo ihanat naiset. Yksi heistä on vaimoni Liisa. Sukulaisuussuhteilla lienee siis selvä vaikutus. Sisäpiirihommia!

Mutta silti voit klikata tuohon tai tuohon:

http://penttimurole.blogspot.fi/2014/03/tjuda-pedagogi-ja-lapsimaestrot.html  tai http://penttimurole.blogspot.fi/2013/09/konstrundan-pitkin-rannikkoa.html .

Minulta puuttuu täydellisesti kuraattorin pätevyys. Mutta kunnia on suuri. Yritän toteuttaa minulle uskotun tehtävän antaumuksella. Esittelenpä siis seuraavassa hieman Teijon masuunin ympäristöä ja sitten yhden työn kultakin taiteilijalta. Näyttelyssä tulette näkemään useita teoksia kaikilta ryhmän taiteilijanaisilta. Tulette hämmästymään. Nyt on siis aika merkitä kalenteriin Teijo ja Teijon masuuni kesäkuun aikana. Näyttelyssä on myöskin ”miljoonalaatikko”. Sieltä voit parilla eurolla ostaa oikeita ”käsinmaalattuja” postikortteja ja pienoisteoksia. Lapsille on ikioma puuhapöytä. Lapset ovat suuria pikkumestareita. Nyt juuri on Tjudan pedagogiossa Kemiössä lasten ikioma näyttely. Se kestää yhden viikon.  Avajaiset pidetään perjantaina 23.5.

 

 https://www.facebook.com/ateljetjudapedagogi?fref=nf

  

Tjudan pedagogiossa toimiva taiteilijaryhmä on rekisteröitynyt nimellä Arkipelag Workshop. Ryhmä tekee pääasiassa grafiikkaa, mutta joukossa on myös valokuvausta ja lasitaidetta. Kuraattorille taiteen teon seuraaminen on mielenkiintoista puuhaa. Onhan siinä kaikilta osin kysymys taiteen teosta tekniikan keinoin. Mitä ajattelette kuparilevyistä, happoaltaista, hengityssuojaimista, sekuntikelloista, prässeistä ja keramiikkauuneista. Näyttely on avoinna kesäkuun ajan Teijon masuunilla. Laita navigaattoriisi osoitteeksi Telakkatie 17 Teijo. Tai aja Teijon kirkolle ja siinä masuuni on aivan kivenheiton päässä. Jos haluat tarkemmin kysellä soita 0500 476 406. Masuunilta on Salon keskustaan matkaa 18 km ja Mathildedalin ruukille ja satamaan 6 km. Näyttelyn avajaiset ovat sunnuntaina 1.6 klo 15. Toivotan teidät tervetulleiksi. Näyttely on muuten auki kesäkuun 28. päivään saakka.

Kun saavut masuunille Salosta päin näet pagodikirkon ja taustalla pilkistää masuunin kattorakenteita. ”Olet perillä” sanoo navigaattori.

Teijon maailmanlopun kirkko masuunin naapurissa

Teijon historian ensimmäiset tunnetut tapahtumat päivittyvät 1300-luvun lopulle. Teijo kulki aatelissuvulta toiselle. Tällaisia nimiä mainitaan: Frille, Horn, Boije, Oxenstjärna, Stålarm ja Burreus. Myöhemmin omistajana oli myös Wihuri. Automiehet muistavat tuon suomalaisen autoteollisuuden ihmeen: Teijo-merkkisen pakettiauton. 

Teijon teollisuushistoria alkoi 1600-luvun lopulla, kun maaherra ja vapaaherra Lorentz Creutz osti kartanon ja perusti masuunin. Masuuni valmistui vuonna 1688 ja oli yhtäjaksoisesti käytössä 220 vuotta. Creutzin kuoltua hänen leskensä saapui Ruotsista johtamaan tilaa ja masuunia. Tämä vihjeenä Suomesta paenneille kartanon omistajille: voi myös palata takaisin ja silti menestyä. Seuraava omistaja oli Klaus Fleming. Teijon teollisuus laajeni. Alueen padotut järvet tarjosivat vesivoiman. 

Eniten tarinoita taitaa olla Robert Bremeristä. Hän oli tilanomistajana 1800-luvulla. Bremer oli itseoppinut matemaatikko ja tähtitieteilijä. Hän ennusti tähdistä suuren vedenpaisumuksen, joka tuhoaisi Turun kaupungin ja samalla myös Teijon. Hän rakensi itselleen ja perheelleen ”arkin”, proomun, jossa he odottaisivat kyyhkysen kuljettamaa öljypuun oksaa. Vedenpaisumuksen päivämääräksi ennustettiin helmikuun 15. päivä vuonna 1826. Kun veden paisumus ja maailmanloppu jäivät sitten tulematta, Bremer käytti arkkiaan kaupallisiin tarkoituksiin proomuna. Kiitollisena ennusteensa toteutumattomuudesta Bremer rakensi Teijon kirkon. Itämaisia vaikutteita sisältävä arkkitehtuuri saattaa olla Robertin isän Josefin ulkomailta tuomaa oppia. Kirkko valmistui vuonna 1830. Sitä on väitetty Suomen pienimmäksi kivikirkoksi. Mitat olivat: pituus 20 kyynärää, leveys 14 kyynärää ja korkeus ylimpään huippuun 40 kyynärää. (1 kyynärä = 24 tuumaa = 59 cm.) Kirkon tornin huippuun on siis lähes 24 metriä. 

Kirkko oli neljäs yksityinen kirkko Suomessa. Kirkon omistuksesta on meidän aikanamme käyty pakkohuutokauppoja. Erikoista. Kirkkoa ja hautausmaata pakkohuutokaupattiin konkurssien jälkiseurauksena vuonna 1999. Asialla olivat erinäiset liikemiehet ja saataviaan perivät rahoittajat. Pohjahintana oli 70000 markkaa.  Lopuksi hinta nousi 275000 markkaan.. Hyväksi onneksi kirkko päätyi paikallisen kirkkoyhdistyksen haltuun. Onnittelut.

  

1.6.-29.6.2014 Teijon Masuunilla Mielen tila

 Masuunin galleriassa on esillä taideyhteisö Arkipelag Workshop: Aino Toivettula, Petra Kallio, Sara Ilveskorpi, Liisa Ilveskorpi, Lotta Leka, Tuisku Torkkeli sekä Maikki Ilveskorpi.

Miksi näyttelyn nimenä on Mielen tila?

 En tiedä varmaa vastausta, mutta yritän spekuloida. Miten ajatus johti tähän nimeen? Minkä vaihtoehtojen ja ajatussisältöjen kautta tuohon nimeen päädyttiin? Ensin ideana oli ”Naisen vaatteet” – olihan kysymyksessä ryhmä naistaiteilijoita. Havaittiin kuitenkin, ettei ryhmällä ollut ajatuksena naisasian julistaminen. Ja olihan näyttelyyn tulossa kuvia ihanista Kemiönsaaren miehistä. Nainen ja mies – tasa-arvon puristuksessa. Sitten rentouduttiin ja nimeksi heitettiin: ”Naisen vaatteissa – tai ilman”. Se tuntui kivalta. Vaatteet – ympäristö, kaikki muuttuvat – ihminen niiden sisällä. Kukaan ei voi täysin niistä vapautua. Olla aivan pelkkä ihminen, se on mahdotonta. Taas pelättiin nimen johtavan harhaan.  Alkoi uusi pohdinta.  Joku esitti nimeksi ”Unelma – jokaisella omansa”.  Niinpä niin. Nuo teokset, ne ovat tavallaan unelmia - unelmia todellisuudesta, tai unelmia kesytetystä todellisuudesta. Tai ne ovat unelmia tarinasta. Tai sitten niillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa – ne ovat täyttä illuusiota. Mutta mikä tärkeintä: ne ovat ehdottomasti tämän hetken tuotosta.

Mielen tilaa ja ajan kuvaa

Seuraavassa siis yksi kuva ja pieni osa taiteilijan näyttelyyn liittyvästä statementistä.

Aino Toivettulan suurikokoinen fotoetsaus esittää tytön jalkoja.  Työn nimi on ”Tytön askelia”.  Aino kirjoittaa: ”Miten naiselliset voivatkaan pikkutytön jalat olla! Toivon näille jaloille vain viisaita ja kantavia askeleita. Kukin askel, jonka päätämme elämässämme ottaa on tärkeä. Varsinkin naisen. Tuntuu, että elämä odottaa meidän ottavan sen ensimmäisen askeleen ja määrittävän suunnan. Olkoon se vahva.”

Petra Kallion teosten erityiskohde on hiukset. Kuvassa näkyvä Petra Kallion teos on nimeltään "Kerro salaisuus" (medaljonki, etsaus/akvatinta, pigmentinsiirto silkille). Petra kirjoittaa: ”Kannan muistoja mukanani; valoja, välähdyksiä, lyhyitä onnen kantamoisia lapsuudestani. Katson kysyen sieltä tänne, tähän hetkeen ja tulevaan. Kannan mukanani sitä uteliaisuutta ja ymmärryksen nälkää. Kaiverran sen koruksi, istutan ihmetyksen keskelle kiveksi, ripustan kaulaani ja kannan edelleen. Kerro salaisuus! Kerro elämä… näytä aarre…”

  

Sara Ilveskorpi on tähänastisen taiteilijauransa perusteella leimattu lasitaiteilijaksi. Nyt hän on opiskellut myös puutarhuriksi ja haluaa yhdistää elävän luonnon omaan taiderepertoaariinsa. Hänellä on aikomuksena istuttaa avajaispäivänä kasvava veistos näyttelytilaan. Nyt kuitenkin Sara kirjoittaa: ”En siis tiedä voinko toteuttaa sitä "maa/kasviveistosta". Jos ei Saralta tule maata ja kasveja näemme varmasti hänen loistavia lasitöitään. Ainakin toivon niin. Tässä vaikuttava työ. Onko se vene vai hyönteinen? Vai kertooko se koko elämän katoavaisuudesta?

  

Tuisku Torkkeli on nuori valokuvaaja Strömman kanavalta. Hänen kokoelmassaan on loisteliaita valokuvia. Lieneekö nuoruuden syytä, että hän on ujo niistä kertomaan: ”Yyyy, olen tosi huono keksimään näitä tekstejä mun töihin. Kelpaisko vaikka siihen ’There's no cherry to pop'? Valokuvasarja esittelee Madridin drag queeneja." Tuisku oli vuoden Madridissa ja toteutti tämän mahtavan sarjan.

  

Lotta Leka kertoo vaikuttavan syvällä tavalla omaa tarinaansa. Hänen työnsä on tehty litografia menetelmällä, jossa kivelle syövytetty kuva vedostetaan prässin avulla paperille. Lotta kirjoittaa: ”Aloittaessani en aina tiedä miksi jotakin aihetta työstän, ja syyn tajuan vasta myöhemmin. Taide on erilainen kieli jolla puhua. Sen avulla voi kokea yhteenkuuluvuutta erilaisiin ihmisiin ja huomata elämäntilanteiden samankaltaisuutta, vaikka toisinaan kuvittelisi olevansa joidenkin tunteidensa kanssa yksin.”

  

Liisa Ilveskorpi on tehnyt akvatinta menetelmällä seitsemän kuvan Tallinna-sarjan. Hän kirjoittaa: ” Kuljen kaduilla, koen ja näen vanhan hansakaupungin, olen siinä osallisena. Valtava määrä historiaa, eri sukupolvien elämää, kohtaloita, vieraiden valtojen miehittäjiä. Näissä seinissä, kaduissa, ikkunoista näkyvissä kattoparruissa, tiivistyy ihmisten elämä.”

  

Maikki Ilveskorpi-Reiman on koulutukseltaan muotitaiteilija. Siksipä häntä kiinnostaa kangas. Nyt ryhmän jäsenenä hän on toteuttanut teoksia kuivaneula-menetelmällä silkille ja sitten silkkimaalaamalla vedoksia. Hän kirjoittaa: ” Silkki graafisen kuvan pohjana korostaa mielen liikkeiden herkkyyttä ja silkkivärien oikullisuus sekä arvaamattomuus on kuin elämä itse. Monesti kuvan tunnelma lähtee värin odottamattomista sulautumisista omaan suuntaansa ja vie eri suuntaan kuin mitä on alun perin ajatellut.”