Kulttuuri ja äly – kohtaavatko ne?

Hesarissa 5/5 toimittaja Timo Paukku kirjoittaa mielenkiintoisesti Mr. Internetistä. Hän on Vint Cerf, joka kehitti 40 vuotta sitten TCP/IP –protokollan eli verkon solmuineen. Tuossa verkossa sanotaan bittien liikkuvan solmusta toiseen ja sitten järjestäytyvän merkeiksi ja pikseleiksi vastaanottajan ruudulle. Googlen palveluksessa nykyisin toimiva ”Internetin pääevankelista” sanoo Sunilan datakeskuksen olevan hyvä malli ”pilvestä”, josta Internetin käyttäjä etsii valon nopeudella tarvittavaa tietoa. "Kaikki esineet saavat lopulta oman web-osoitteen. Esineen valmistumista ja sen elinkaarta ja kuntoa voi seurata. Esinettä voi tarkkailla ja huoltaa kaukaa." "Ensiksi esineiden internet tulee teollisuuteen ja koteihin", kertoo Cerf. Voidaan säätää lämpötilaa, valoja ja energiankulutusta.

No, tämähän on tuttua. Hesarin jutussa Vint Cerf tyrmää suomalaisten suuren haaveen muuttua ensimmäisenä ”äly-yhteiskunnaksi”.

Vint Cerf’in ura sai alkunsa USA:n armeijan tutkimuslaitoksessa DARPA:ssa.  Sama paikka onkin monenlaisen sotilaskäyttöön tarkoitetun tuotekehittelyn kehto. Niistäpä kehitelmistä sikiää sitten siviilikäytön suuria mullistuksia – kuten Internet. Klikkaapa DARPA:n sivustoa: http://www.darpa.mil/default.aspx

Älykaupunki tarvitsee älykkäät ihmiset

Onhan haaveenamme saada älyliikenne, älytalot ja ehkä vihdoin viimein älyihmiset ja kaiken tämän tuloksena älykäs kaupunki. Älykaupunki on täysin verkottunut. Se säätää internetin avulla energiankäyttöä, liikenteen sujuvuutta, ruuhkia – ja kauppaa – kysynnän ja tarjonnan tai vaikka sään mukaan. Cerf kysyy toimittajalta ja lukijoilta, mikä kaupunki johtaa kehitystä. Toimittaja Paukku olettaa sen olevan Tukholma. Sinnehän rakennetaan jo 5G-verkkoa. Ei. Cerf uskoo Barcelonaan: "Kaupungin johto on sitoutunut älykaupungin luomiseen."

Barcelona vie siis meiltä tämän arvaamattoman kunnian ja vain siksi että kaupungin johto on sitoutunut. Pajunen, ystävämme, voisitko sitoutua pikaisesti, voimme vielä ottaa kiinni ja ohittaa!

Maailmalla jaetaan älykkään kaupungin sertifiointeja. Tässä ovat ICF:n eli  Intelligent Community Forumin edeltävien vuosien voittajat:  Taichung City, Taiwan, 2013, Riverside, Kalifornia, USA, 2012  ja Eindhoven,  Hollanti, 2011.Edellisten vuosien voittajia ovat olleet mm.: Suwon, Etelä Korea, Tukholma, Gangnam District, Seoul, Etelä Korea,  Waterloo, Ontario, Kanada, Taipei, Taiwan ja Mitaka, Japani. Älykkyys tuntuu painottuvan vahvasti Kauko-Itään. Oulun kaupunki on ollut Top 7 listalla 2 kertaa ja Tallinna 5 kertaa – mutta ei ole tärpännyt. Helsinki ei ole ollut mukana, puhumattakaan Tampereesta, Espoosta tai Vantaasta. Muuten meidän entinen kulttuuriministerimme ja liikenne- ja viestintäministerimme  Suvi Linden, UN Broadband Commissioner, on näitä palkintoja jakamassa. Hän on ICF:n nimeämä ”Global Thought Leader”. Olisi saattanut olla kotikenttäetu.  Palataan tuohon Suvi-asiaan sekä ICF nimiseen kuppikuntaan.

Voittajaa valittaessa kiinnitetään huomiota seuraaviin asioihin - ne ovat myös asioita joihin pitäisi sitoutua:

Building next-generation broadband infrastructure

Bridging gaps in Internet access through “digital inclusion” initiative

Supporting the development and growth of a knowledge workforce

Facilitating innovation in multiple sectors, like government, education, science and    technology

Promoting the ideals of the “Intelligent Community”

Cultural production and creation, including the film industry and vibrant culture of  festivals and events.

  

Nyt vuonna 2014 kilpailun teemana on kulttuuri. Sillä saralla meillä olisi varmaan ollut jakamista – nykyisen kulttuuriministerin kissatauluista ja lempikirjasta huolimatta. Muuten, kuinka ”Täällä pohjantähden alla” voi olla lempikirja? Se on vähän kuin sanoisi, että Raamattu on minun lempikirjani, tai että Kalevala, tai että Homeros. Hienoja kirjoja, mutta käsite lempikirja – minusta sen pitäisi liittyä hetkeen ja ihmiseen. Olen varmaankin väärässä.

  

”Älykkään” kaupungin nykymerkki on kulttuuri

Tämän vuoden kaupunkiälykkyyden mittarina on kulttuuri. Olin jo ehtinyt taas ja jälleen hermostua kun luin tiistain Iltalehdestä näitä muotiin tulleita robottijuttuja. Näiden toistuvien juttujen mukaa robotti on kaupunkiälykkyyden mittari. Risto Linturi ja Ville Kyrki siellä taas yksipuolistelivat Liisa Mayowin tekemässä jutussa.  Jos haluat tietää minun mielipiteistäni robotiikkamanian suhteen lue blogini: http://penttimurole.blogspot.fi/2014/01/ei-ei-ei.html http://penttimurole.blogspot.fi/2013/12/eduskunnan-tulevaisuusvaliokunta.html

Olen tässä viime aikoina oppinut säikähtelemään. Se liittyy robottimies Risto Linturin robottihallusinaatioon. Hän ei ole ainoa. Hänellä on tukijansa. Robotismi kuulemma muuttaa kaupungit ja ihmiset. Vapaa mies ei enää saa kuljettaa omaa vankkuriaan. Koirat vaihtuvat haukkuviksi ja häntää heiluttaviksi robottileluiksi ja vanhainkodin hoitajat robottihylkeiksi. Nyt kuitenkin on havaittu jotain aivan ennenkuulumatonta. Ihminen tarvitsee kulttuuria. Sitä eivät luo robotit.

Kulttuurista puheen ollen ICF julistaa hienosti kulttuurista taiteena, kulttuurista perintönä ja kulttuurista asenteena. Näin he julistavat älykkään kaupungin ominaisuuksia:

Älykäs kaupunki taiteen tyyssijana

In the community examples studied by ICF, we see three vital aspects of culture, each contributing something unique and each having the potential to be a springboard to progress if properly engaged.  

Culture as art and craftwork

The most visible manifestations of culture can contribute in surprising ways to a

community’s progress.  

Culture as heritage

Heritage is the gift of our past to the present and the future.  It offers points of

reference to guide our way and a story that explains our place in a complex world.

Culture as attitude

The shared experiences that make up heritage also give rise to shared attitudes that can accelerate or stand in the way of progress.

Klikkaamalla tuosta alta voit tarkastella laajemmin kulttuurin tulevaa osuutta meidän vielä älyvapaissa kaupungeissamme.

https://www.intelligentcommunity.org/clientuploads/PDFs/ICF-WP-Community-as-Canvas.pdf

  

Sitä yllättyy. Intelligent Community Forum, New Yorkissa toimiva “think tank”, joka tutkii 21 vuosisadan yhteiskunnan taloudellista ja sosiaalista kehitystä nimesi vuonna 2011 Suvi Lindenin näinkin komean tittelin saajaksi: 2011 Intelligent Community Visionary of the Year. Hän oli silloin liikenne- ja viestintäministeri. Tittelin hän sai erityisesti laajakaista-aatteesta.  Nyt hän on UN Broadband Commissionin jäsen.  Lisäksi hänet on nimetty ICF:n toimesta myös yhdeksi Global Thought Leaderiksi.

http://www.intelligentcommunity.org/index.php?submenu=Home&src=gendocs&ref=GlobalLeaders&category=AboutUs 

Ollaan ylpeitä. Äkkiä sitä unohdetaan. Suvi Linden on muuten filosofian maisteri Oulun yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitokselta. Siis alan ihmisiä. Tuossa kuvassa Suvi Linden esiintyy yhdessä aiemmin visionääreiksi palkittujen Afganistanin kommunikaatioministeri Amirzai Sangin ja Australian liikenneministeri Stephen Conroyn kanssa. Miksi muuten tässä nyt kohisen Suvi Lindenistä? En muuten, mutta ilahduin siitä, että joku suomalainen tekee näin vahvaa kansainvälistä uraa kaikkien kotimaisten pikkuerehdysten ja niistä seuranneen kyläpoliittisen ajojahdin jälkeen.

Smart City

Käsitteissä löytyy. Mitä kaikkea on keksitty? Älykäs kaupunki, Smart City. Se on hetken mantra. On muitakin: verkostokaupunki, klusterikaupunki, luova kaupunki, tietotalous kaupunki, tilaälykkyyden kaupunki, ubiikkikaupunki ja digitaalikaupunki.

Smart Cityn filosofioille on monia muotoilijoita. Tavoitteena lienee ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti toimiva yhteisö, joka tuottaa ja kuluttaa kestävän kehityksen mukaisella tavalla ja tämän saavuttaakseen hyödyntää integroitunutta ja verkostunutta informaatio- ja kommunikaatioteknologiaa.

Smart Cityn tavoitteiksi joku on sanonut:

Parantaa kansalaisten elämän laatua ja heidän kykyään osallistua aktiivisesti yhteiskunnan toimintaan

Siirtyä ehtyvien luonnonvarojen käytöstä uusiutuvien luonnonvarojen käyttöön

Turvata julkisten palveluiden käyttö - pitkällä tähtäyksellä

Parantaa yhteiskunnan kykyä selvitä kriiseistä, muuntua ja omaksua uusia tulevaisuuksia

Kehittää tietoyhteiskuntaan soveltuvaa läpinäkyvyyttä päätöksenteossa

Kehittää paikallistalouden kilpailukykyä pitkällä aikajänteellä.

Aika paljon Smart City –asiat kertovat teknologiasta. Ajatellaan että on lähinnä kysymys erilaisen arkipäivän  ”käyttötiedon” jakamisesta kansalaisille. Tällaista tietoa olisi esimerkiksi: asukkaat voivat seurata kotikatunsa tai lastensa koulumatkareitin päästöpitoisuuksia, ilman saasteita ja melua, he voivat saada myös automaattisia hälytyksiä sallitun rajan ylittyessä, viranomaiset voivat säädellä puistojen keinokastelua ja katuvalaistusta sääolojen mukaan, putkistojen vesivuodot ovat helposti havaittavissa, roskapöntöt lähettävät hälytyksen täyttyessään, liikennevaloja voidaan säätää dynaamisesti sujuvuuden parantamiseksi, jaetaan informaatiota parkkipaikkojen saatavuudesta, ruuhkamaksuja ja parkkipaikkojen hintoja voitaisiin säädellä automaattisesti kysynnän mukaan, talojen automaatio toimisi laajasti energian säästämiseksi, jne. Tätäkö se on älykäs kaupunki? Muistuttaisiko robotti vielä lapsia läksyjen luvusta ja koulun lukujärjestyksestä. Suomen eduskunnan tulevaisuustutkijoiden mukaan ilma olisi mustanaan nelikoptereita, jotka kuljettaisivat ihmisten ruokakasseja, lapset matkustaisivat lätkätreeneihin robottiautoissa, näin voitaisiin antaa vanhemmille vapaata aikaa virtuaalirakastettujensa tapaamiseen.  Maailman muutos kohti älykkyyttä on todella vauhdissa.

Mutta kyllä joku uskaltaa kritisoida. Jotkut pelkäävät tietotekniikka- ja robotismi-intoilun vievän kaupunkikehitystä ja ajattelua harhapoluille ja näin hylätään vaihtoehtoisia urbanismin ja ympäristön kehittämisen polkuja.

Kas, mehän olemmekin älykaupunki-ideologian kärjessä

EU haluaa tutkia osaltaan älykaupunkeja. Vuonna 2007 toteutettiin kaupunkien vertailu ja asettelu paremmuusjärjestykseen. Tutkijaryhmä koostui lähinnä Wienin teknillisen yliopiston tutkijoista. Mukana olivat myös Delftin teknillinen yliopisto ja Ljubljanan yliopisto.  Porukkaa veti  Rudolf Giffinger, Vienna UT:stä. Työssä tutkittiin EU:n kaupunkeja, joiden asukasluku oli 100000 – 500000,. joiden vaikutusalue oli 1,5 miljoonaa asukasta ja joissa oli vähintään yksi yliopisto. Kaiken lisäksi kaupungista tuli olla käytettävissä eurooppalainen ”Urban Audit” tietokanta. Koriin kertyi 94 kaupunkia. Suomesta mukaan pääsivät Tampere, Turku ja Oulu.

Vertailuohjelma koostui kuudesta tekijästä:

Älykäs talous – kilpailukyky

Älykkäät ihmiset – sosiaalinen ja inhimillinen kapitaali

Älykäs hallinto – osallistuminen

Älykäs mobiliteetti – liikenne ja ICT

Älykäs ympäristö - luonnonvarat

Älykäs elämä – elämänlaatu

PS. Ei tuo ”älykäs” sana tunnu kovin hyvältä. No ei se Himasen ”arvokas” tunnu sen paremmin sopivalta. Mutta oudolta se tuntuu tuo ”fiksu”. Sellaista on nyt meillä ruvettu käyttämään. Tiedättekö mistä tuo ”fiksu” tulee. Sehän tulee Google kääntäjästä Hups! Joku fiksu on sen sinne pannut. Olisi voinut olla parempiakin sanoja kuin älykäs tai fiksu. Miten olisi ”viisas” tai ”järkevä” tai jopa ”hyvä” – paremminkin kuin ”fiksu”.

  

Smart City arviointi tehtiin eurooppalaisista kaupungeista, joiden asukasluku oli 100000 – 500000, joiden vaikutusalue oli 1,5 milj. asukasta ja joissa oli vähintään yksi yliopisto. Vertailukriteereitä oli kuusi. On kysymys käsitteestä ”smart” , johon ei nyt oikein aina sovi suomalaiseksi vastineeksi tuo ”älykäs”.

 Lista on monipuolinen ja laaja. Siinä ei kuitenkaan mainita sanaa kulttuuri. Yllättävää miten vähäisellä painolla näkyy monikulttuurisuus ja maahanmuutto. Nuo asiat on kuitattu yhdellä ranskalaisella viivalla kohdassa älykkäät ihmiset. (Smart people – social and ethnic plurality).

Selvityksen (voiko tuotakaan nyt tutkimukseksi sanoa?) tulos on meille suomalaisille imarteleva. Kokonaisvertailussa Turku oli kolmas Luxemburgin ja Aarhusin jälkeen. Tampere oli sijalla 6 ja Oulu sijalla 7. Tämä on imartelevaa. Yksittäisinä sijoina Turussa parasta oli hallinto (2) ja huonointa liikenne (21). Tampereella parasta oli hallinto (1) ja huonointa talous (27). Oulussakin parasta oli hallinto (3) ja huonointa oli liikenne (28). Kaiken kaikkiaan pisteet olivat loistavat. Siis Suomelle kolmoisvoitto ”Smart Governance” -sarjassa. Toinen menestyslaji suomalaisille oli ”Smart People”. Siinä järjestyksessä 6,7 ja 9 olivat Oulu, Tampere ja Turku.

Tämä on kiinnostava kilpailulaji, Jos haluat tarkemmin tutkia klikkaa tusta:

http://www.smart-cities.eu/ranking.html

  

Turku, Tampere ja Oulu menestyivät loistavasti Euroopan kaupunkien kilpailussa. Pohjoismaisessa kilpailussa tanskalaiset kyllä rökittivät meidät. Ruotsi hakattiin kirkkaasti, sillä Jönköping oli vasta sijalla 19 . Yhtään norjalaista kaupunkia ei näy 20 parhaan joukossa. Se mikä hiihdossa menetetään, se otetaan takaisin älyn vapaassa lennossa!