Olli Hakanen – aikamme Don Quijote?

Olenko sittenkin lupautumassa Sancho Panzaksi? Pyöräilen kuuliaisena Kampin Laiturille, kun ARMI - systeemin siipien suojassa toimiva arkkitehti Olli Hakanen revittelee suunnitelmiaan. Väkeä on aivan kohtuullisesti – parikymmentä henkeä. Tilanteen tekee mielenkiintoiseksi se, että yleisön joukossa istuu Mikko Aho, virastopäällikkö. Tilaisuuteen liukuu myös Marja Salmela – yhdyskuntasuunnittelun seuran aktivistina tai median edustajana, tai molempinako? Minun vieressäni istuu kesäisissä kamppeissa Antero Alku. Sopii hyvin, onhan hän Metropoliseuran puheenjohtaja ja Olli Hakasen hengenheimolaisia omaehtoisuudessaan ja peräänantamattomuudessaan – siitäkin huolimatta, että Don Quijoten haarniskaa on joskus raskasta kantaa. Vapaat ja riippumattomat ovat mielenkiintoista väkeä. Ajatella miten Ossian von Konow olisi ollut omiaan istumaan tässä tilaisuudessa. Sopivalla hetkellä tuo ystäväni olisi kaivanut esiin noin 30 kalvon nipun ja rynnännyt estradille ja selvittänyt Etelä-Suomen laajuista raideliikennejärjestelmäänsä. Siinä olisi Olli joutunut pidättämään henkeään. Eipä nyt ole enää Ossiania meitä ihmeellisillä taidoillaan ja käsittämättömällä arkistollaan ilahduttamassa. Ossian oli itse Don. Ossiania muistellen!

Mielenkiintoisen karheita ratavisioita

Tilaisuuden aluksi saimme kuulla mielenkiintoisia mielipiteitä ratasuunnitelmista. Niitä esitteli ammattitaitoinen harrastelijarautatiemies Juha P. Korhonen.  Ikävä, ettei hän ollut aikanaan päässyt Pisaraa suunnittelevaan asiantuntijaryhmään. Mutta toisaalta arvaankin miksi nuo ajatukset olivat etukäteen hyllytettäviksi tuomittuja. Syynä on raha. Valtion ja Helsingin kaupungin yhteisen hankkeen tavoitteena on ollut läpimeno ja sen edellytyksenä oleva halpa hinta. Niinpä hanketta on vieritetty eteenpäin tietoisesti kuristetulla budjetilla. Ensimmäisen kerran Pisara esiintyi PLJ 1988 -ohjelmassa. Silloin rakennuskustannuksiksi oli arvioitu 300 milj. euroa. HLJ 2011 -suunnitelmassa hinta oli jo noussut 500 miljoonaan euroon. Nyt melkein varmuudella voi sanoa hinnan nousevan miljardin tietämille. Jos nyt laskettaisiin Hakasen ja kumppaneiden vaihtoehdon hintaa päädyttäisiin noin 4 miljardin huitteille. Tällaisen kustannusarvion väläyttäminen Pisaran kehittelyn huteroissa alkuvaiheissa olisi pudottanut hankkeen välittömästi. Kuvaan olisi noussut ajatuksissa aiemmin vilahdellut kolmioraide, joka mahdollistaisi osan kaukoliikenteestä hoidettavaksi heiluriliikenteenä malliin Turku-Kouvola – aivan kuten Olli kumppaneineen nyt esittää. Tällöin tarvitaan kaukoliikenneasema, joka nyt näissä Hakasen ja kumppaneiden suunnitelmissa oli nimitetty ”Metropoliasemaksi”.

  

Silmukka - Pisara, kolmitasoinen Pasilan asema ja kolmioraide, uusi kaukoliikenteen heiluriasema: Metropoliasema, kaikki raiteet Pasilan alueella katettuina, varikkoalue pois siirrettynä, oikein ja järkevää, mutta kysymys kuuluu: MENIKÖ JUNA JO! Tätä mieltä on Kari Ruohonen –viisas byrokraatti. Aika näyttää oliko hän kaukaa viisas

Olli Hakanen estradilla

Hermostuin heti alkuunsa Ollin esittämistapaan. Minä, minä, minä… Konsulttihommissa olen oppinut, että vaikka on itse mielestään jotain kehittänyt, aina pitää sanoa me. Me teimme, me piirsimme, me ajattelimme! Siitä syntyy tarpeellinen myötäsukaisuus. Myötäsukaa tarvitaan erityisen paljon jos on ajamassa käärmettä pyssyyn. Ja siitähän on nyt kysymys. Käärme on muuten hieno, kiiltävänahkainen, mutta hieman uninen, herännyt horroksesta, muistelee menneitä, ei tiedä paikkaa eikä aikaa nyt. Muistelee sitä kun Julius Tallberg ja Eliel Saarinen aikanaan 100 vuotta sitten siirtelivät asemaa Pasilaan, muistelee VR:n virkamiehiä, jotka 80-luvulla pitivät kolmiorataa erinomaisen mielenkiintoisena hankkeena, muistelee YTV:n raideliikennevisiota jossa keskustaliikenne ehdotettiin hoidettavaksi kahdeksikon muotoisella silmukkametrolla (kehärata-pisara), muistelee valtion ja kaupungin maanvaihtosopimusta, silloinhan leikattiin Pasilan edellytykset kehittyä pääasemaksi.

  

Olli Hakasen alustava konseptiluonnos esittää Pasilaan noin 1,4 neliökilometrin korttelialueita. Kaikki tulevat rata-alueet ovat katettuja. Karttaan on punaisella merkitty Ilmalan asema, Käpylän asema ja uusi Metropoliasema. Panin tuohon viereen GHV – kilpailussa esittämäni keskiluokan esityksen. Näissä kahdessa taitaa olla aika paljon ajatuksellista yhtymäkohtaa. Mutta, menikö juna jo?

 Kyllä – mutta!

Ystävämme Olli on käynyt paljon keskusteluja. Vastaus on yleensä ollut: ”kyllä, mutta”. Näen silmissäni ja kuulen korvissani tuon välttelevän katseen ja mutisten lausutun ”kyllä”, mutta sitten kuulen tuon selkeästi lausutun ”mutta”. Näen myös nuo kirkkaat ja päättäväiset silmät. On selvää ettei massiivista pyörivää pyörää voi vaivatta pysäyttää. Jarrutusmatka on pitkä ja kitkasta syntyvä lämpö kärventää. On liian monta esittelyä, piirrettyä kuvaa, tietokantojen yhdistelmää, poliittista päätöstä, vakaumuksella lausuttua sitoutumista, lukuisia konsulttisopimuksia, kallioon porattuja kairausreikiä, maanalaisia kaavoja, liikenne-ennusteita, yleiskaavoja ja ehdoton usko takaisin kelauksen mahdottomuuteen. Pysäytys käräyttäisi liian monen virkamiehen ja poliitikon luottamuksen. Löytäisikö joku virkavirheitä! Mitä sanoisivat asian valmistelleet konsultit? Esittäisikö joku vahingonkorvauksia? Täytyisikö ensiksi luvata armahdus? Kaikki aiempiin vaiheisiin osallistuneet saisivat palata tukikohtiinsa, siellä heidät riisuttaisiin aseista. Jälkiviisaus kiellettäisiin häpeärangaistuksen uhalla. 

Kuvassa on keltaisella värillä Hakasen Pasila ja turkoosilla ”bulevardialueet”. Pasilaan mahtuu teoreettisesti 2,1 milj. k-m2 ja ”bulevardeille” 8 milj. k-m2. Kirjoittajan mielipide: Tuo ei ole totta! Totta voisi olla puolet noista luvuista. Karkea pikalaskelma osoittaa molempien ideoiden osalta täydelläkin kerrosalalla yhtäläisen rahapolitiikan: hankkeen mahdollistama perusinvestointi on yhtä suuri kuin maan hintana saatu tuotto. Maa kuuluu Pasilassa täysin ja bulevardeilla suurelta osin valtiolle. Valtio on siis merkittävin peluri. Mitään ei jää kuitenkaan käteen! Vaikuttaa masentavalta hankkeiden toteutumisen kannalta.

Olli Hakasen alustavassa konseptiluonnoksessa Pasilan suhteen on lähdetty teoreettisella tavalla tutkimaan alueen maankäyttöpotentiaalia. Hän kirjoittaa minulle lähettämässään viestissä: ”Esimerkiksi asukkaita 2000-luvun uudessa kantakaupungissa tulee olemaan 50-70 tuhatta tämän hetkisen arvioni mukaan. Sen lisäksi suunnitelma sisältää runsaasti työpaikkoja sekä kokonaan autottomaan asiakkuuteen perustuvan Tivi-kauppapaikan (paikallisen ja valtakunnallisen raideliikenteen risteyksessä Hartwall-areenaa vastapäätä Hakamäentien toisella puolella).”

Bulevardisointi ja Pasila vertailussa

Helsingin ”bulevardisoinnilla” on tarkoitus luoda 8 milj. k-m2 uutta kerrosalaa. Helsingin suurpiireissä kokonaiskerrosala (mukaan luettuna koulut, päiväkodit, terveyskeskukset, kaupat ja alueen muut työpaikkarakennukset) on minimissään 60 k-m2 per asukas. Tämä laskuoppi tarkoittaisi, että ”bulevardisoinnilla” voitaisiin asuttaa 130000 asukasta. Olli Hakasen Pasila-systeemissä voisi olla 2,1 milj. k-m2. Samalla laskuopilla sinne voitaisiin asuttaa 35000 asukasta. No, jos sitten sanotaan, etteivät nämä uudet alueet tarvitse päiväkoteja, eikä kouluja puhumattakaan terveyskeskuksista, saatikka kauppoja, tai muita työpaikkoja voitaisiin asukaslukua tietysti nostaa. Sanotaanko niin? Ja kuinka paljon nostetaan? No laitetaan 50 k-m2 per asukas. Silloin saataisiin asunnot ”bulevardeilla” 160000 asukkaalle ja Pasilassa 42000 asukkaalle.  

Kuvassa on kaupunginosittain suurimpia asukastiheyksiä maailmassa. Euroopassa korkein on Pariisin 11. Arondissement 40000 asukasta / km2. Meidän testilaskelmassamme Pasilaan on käytetty asukas- ja työpaikkatiheyden yhteenlaskettua lukua 40000 henkilöä per km2. Tämä on lähes ennen kuulumaton luku Suomessa.

Montako asukasta neliökilometrillä?

Tilaisuudessa Olli puhui jopa 100000 asukkaan mahdollisuudesta Keski-Pasilan ja Pohjois-Pasilan seutuvilla. No, mittailin hieman tuota aluetta ja sain korttelialueiden panta-alaksi 1,4 km2. Esimerkkinä Helsingin tiiveimmistä alueista voisi ottaa Torkkelinmäen tai Punavuoren. Noilla alueilla asukastiheys on 25000 henkeä neliökilometrillä. Tiheys on sama kuin Pariisin keskustakortteleissa. Pariisin tihein alue on 11 Arondissement, siellä on 40000 asukasta neliökilometrillä. Maailman suurimpia asukastiheyksiä löytyy Kauko - Idässä. Siellä saatetaan liikkua 40000 - 50000 asukkaan määrissä neliökilometrillä. Kysymyksessä ovat hyvin usein slummit. Yhdistetyistä työpaikka- ja asuinalueista Suomen ja Helsingin tiivein alue on Kamppi. Siellä yhdistetty asuin- ja työpaikkatiheys on parhaimmillaan 10000 asukasta ja 30000 työpaikkaa neliökilometrillä. Ollin korttelit muistuttavat hieman Barcelonan korttelirakennetta. Siellä asukastiheys on korkeimmillaan 60000 asukasta /km2.  New Yorkin Manhattanilla asukastiheys oli 20-luvulla 40000 asukasta/km2. Nyt ollaan tasolla 25000 asukasta/km2. Suurin tiheys on 40-luvulla sotaveteraaneille rakennetuissa Stuyvesantin korttelissa 60000 asukasta per km2.   

Maailman huippua asukastiheydessä. Vasemmalla Stuyvesant Manhattanilta (60000 asukasta per km2) ja oikealla Pariisin 11. Arondissement (40000 asukasta per km2).

Tehdään vielä laskelma Pasilaan

Jospa nyt sitten tekisimme ennusteen Ollin esittämälle alueelle ja olettaisimme sen edustavan ennen näkemätöntä tiiveyttä Helsingin uudisrakentamisessa. Voisimme heittää 10000 työpaikka per km2 ja 30000 asukasta per km2. Näin saisimme alueen työpaikkamääräksi 14000 henkeä ja asukasmääräksi 42000 henkeä. Kerrosalassa nämä luvut tarkoittaisivat 420000 k-m2 liike- ja palvelualaa ja 1680000 k-m2 asuinalaa. Yhteensä siis 2,1 milj. k-m2. Alueella on korttelipinta-alaa 1,4 km2 ja korttelitehokkuudeksi tulisi siten e=1,5.  Asukasta kohti kokonaiskerrosalaa tulisi vain 50 k-m2. Se on vähemmän kuin millään Herlsingin suurpiirin alueella nykyään. Pienin luku on nykyisin Itäisessä suurpiirissä. Siellä ollaan tasolla 60 k-m2 per asukas. Näillä lähtökohdilla alue ratkaisee Helsingin neljän vuoden kasvutarpeen MAL -tavoitekehikossa. Uudemmassa yleiskaavan tavoitekehikossa ollaanpaljon korkeammalla.

                                                                                                                                           

Suurempi kysymys on alueen toteuttamisen teoreettinen aikataulu ja rahan tarve, Taidetaan käytännössä olla lähellä Olkiluodon problematiikkaa. Perusinvestointeihin tarvittaneen noin 4 miljardia euroa nykyrahaa. Jos nyt ryhdyttäisiin heti puuhaamaan, asia voisi olla päätösvalmis kymmenen vuoden päästä. Siitä klassinen toinen 10 vuotta ensimmäisen toteutusvaiheen valmistumiseen. Uusimuotoinen Pisara voisi olla rakennettu ja toiminnassa vuonna 2035. Nykymuotoinen Pisara saattaisi hyvässä lykyssä päästä alkuun vuonna 2020 ja valmistua 2025. Viivettä tulisi siis kymmenisen vuotta. Varikkoalue voisi vapautua rakentamiseen vuonna 2040. Tämä tarkoittaisi, että alue olisi valmiiksi rakennettu vuonna 2050. Hyvä näin. Meillä onkin aikaa pohtia ratkaisua. MOT. Toivottavasti olen väärässä!  Ei olla jäniksen selässä. 

Rakentava ehdotus

Kaikki tuo keskustelu Pasilasta ja Pisarasta ja bulevardisoinnista ja kaupungin kehittämisestä viihtyisänä työn ja asumisen ympäristönä – asukkaiden kaupunkina, se on nyt tavallaan irtautunut todellisuudesta. Hoetaan mantroja, toiset hokevat kilpailukykyä, toiset tiivistämistä. Mukaan ovat vielä tulleet robotisointiin hurahtaneet, he uskovat kaiken muuttuvan vajaassa sukupolvessa – liikkuminen muuttuu, ihminen muuttuu, elämä muuttuu. Kaupungin kasvu painottuu maahanmuuttoon, emme kuitenkaan osaa kysyä heidän toiveitaan. He eivät vielä ole täällä. Kasvihuoneilmiö jatkaa kulkuaan – jatkaako? Onko kaikki vain epävarmuuden ja arvailujen varassa? Uhkaako meitä arvaamaton kriisi – aivan nurkan takana? Miksi Rockefeller tutkii kaupunkien kriisinkestävyyttä? Metropolikeskustelu, se on nyt 14 kunnan keskustelu. Miksi se ei ole keskustelua todellisesta verkostokaupungista.  Miksi kohtuulliset asunnot ovat tämän rajan ulkopuolella? Niitä on Lohjalla, Hämeenlinnassa, Lahdessa, Porvoossa ja Loviisassa. Nuo oikeat kaupungit eivät ole keskustelemassa metropolista.

Meillä on kirjo outoja kysymyksiä. Meillä on myös kirjo outoja ihmisiä jotka kyseenalaistavat. Jopa asukasvaikuttajat valittavat turhautumista asukasvaikuttamisen yrityksiin. Tutkijat ja suunnittelijat vaikuttavat kuitenkin tyytyväisiltä. Myös poliitikot ovat hyvässä hapessa. Byrokratian ja poliitikkojen myötäsukainen yhteistyö vie nyt hanketta kuin hanketta. Siinä moni ammatti-ihminen säkeentyy. Minä myös.

VASTA-AALLOKKO 2014

Pitäisikö tehdä kriittinen läpileikkaus käynnissä olevista hankkeista? Sen nimi voisi olla VASTA-AALLOKKO - projektikokonaisuus, jossa hakijat, kansalaiset, tutkijat, yhteisöt voivat ehdottaa määrittelemiensä hankkeiden sosiaalisten, teknologisten ja taloudellisten vaikutusten tutkimusta. Oleellista olisi, että hankkeissa voitaisiin tuoda esiin kriittinen ja kriisitietoinen lähtökohta. Siinä toteutuisi EU:n vanha imperatiivi sosiaalitieteiden ja teknologiatieteiden vuoropuhelusta.

Tyypillisiä ohjelmaan hyväksyttäviä hankkeita olisi mm. tässä blogissa esillä ollut Olli Hakasen ja ARMI – yhteisön hankekokonaisuus, kasvihuoneilmiön vaikutukset meren pinnan tasoon ja ilmastoilmiöihin, kritiikki metropolialueen laajuudesta ja pyrkimys todelliseen verkostoyhteiskuntaan, asukasyhdistysten kriittinen suhtautuminen bulevardisointiin ja täydennysrakentamiseen, maahanmuuttokriittisten olettamusten vaikutusanalyysi suhteessa kaupungin voimakkaaseen kasvuun, robottiautouskovaisten ajatusmaailman verifiointi nykyisen liikennepolitiikan suhteen, kaupunkitiivistämisen ekologisten hyötyjen kriittinen tarkastelu, seudullisen joukkoliikennejärjestelmän kehittämisessä vallitsevan epävarmuuden sosiaalisten ja taloudellisten vaikutusten arviointi, jne. jne.

Tässä istuessa keksii paljonkin hankkeita – nämä tässä luetellut ovat aika suppeita kaupunkisuunnitteluun liittyviä asioita. Ne eivät puhu mitään kulttuurin osuudesta kaupunkikehittämisessä kilpailukyvyn rinnakkaisilmiönä. Siitä nimenomaan olisi puhuttava. Mutta tämä ei olekaan ohjelma. Ohjelma syntyy kun Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto panee tämän liikkeelle. Valitsee yhteistyökumppaninsa ja kehittää rahoitusmallin, valintamenettelyn ja panee toimeksi. Ajattelen rahan tarvetta. Paljonko sitä vuosittaisin tarvittaisiin näihin ”vasta-aallokko projekteihin? Luulen että 1,5 miljoonaa vuodessa antaisi hyvän potkun. Mukana voisi olla TEKES, Sitra tai muita kehityksestä kiinnostuneita. Naapurikunnat ehkä? HSL?

Kriittisen tarkastelumallin – VASTA-AALLOKKO 2014 - KRIITTISEN LÄPILEIKKAUKSEN – hyödyt ovat ilmeiset. Syntyvä ”virallisesti” hyväksytty vasta-aallokko pääsee esille, arvioitavaksi ja tasapuoliseen käsittelyyn niin mediassa, byrokratiassa kuin bisneksessä. Mikko Aho ja virasto – miten olisi?