sunnuntai 31. elokuuta 2014

Tattihälytys!

Saimme ystävältä tattihälytyksen. Hän oli mennyt lähimetsään ja kompastunut ihaniin herkkutatteihin. Palo syttyi sielussa. Herkkutatit ovat sentään parasta mitä metsämme tarjoaa. Ainoa ongelma on matojen määrä. Liisa ei suostu matoisia keräämään ja kuivaamaan, vaikka yritänkin väittää Italian kaupoissa kuivattujen herkkutatin siivujen olevan matojen reikiä täynnä. Madot ovat sittemmin kuolleet eikä niitä näy kuivatussa sienessä. Tämä selitys ei kelpaa. Tattien on oltava ehdottomasti madottomia – kauneudesta ja täydellisestä muodosta riippumatta. Syöksymme siis ensimmäisessä mahdollisessa tilaisuudessa (sähkö-) autoon ja matkaamme tutuille sienimaille.
  

Tässä se on, sienimetsä ensikatsannossa. Heti tieltä poikettua löytyy erinomaisen kauniita limanuljaskoja. Ne pääsevät korin pohjalle. Ja sinne jäävät unohduksiin, sillä nyt alkavat tattitalkoot. Runsaassa tunnissa tuo kuusimetsä tarjoaa yhden talouden vuoden tatit.
  
 

Mies ihmettelee. Kaikki tatit ovat täysin madottomia. Ajoitus oli onnistunut, sillä yleensä madot ovat paikalla välittömästi sienten noustua. Nyt me kerkisimme ennen matoja!

Kuivausta ja pakastusta
Sienten kuivauksesta ja/tai pakastamisesta päästään nopeasti yksimielisyyteen. Taloudessa oleva kengänkuivaajasta rakennettu kuivuri ei pysty huolehtimaan kuin pienestä osasta sienipaljoutta. On otettava sauna avuksi. Oma saunaan meno saa väistyä. Lisäksi pannaan wokkipannut hellalle porisemaan ja kaksi kolmasosaa sadosta valmistetaan pakastusta varten.
  

Nämä ihanuudet ovat matkalla saunan lauteille hyttysverkosta viritetyille kehyksille aseteltuna. Pari pesällistä ja yksi yö niin kuivaus on valmis. Voipaperille asteltuina sienet tuppaavat kuivuessaan takertumaan kiinni. Rapean kuivat herkut voi panna lasipurkkiin talvea odottamaan. Varokaa, väärässä paikassa ne imevät kuivattuina kosteutta kuin sienet!
  

Ystävämme Arin rakentama suurtehokuivuri kuivaa kyllä hyvin kauniisti yhden kopallisen, mutta suursaaliin kanssa on otettava sauna käyttöön. Kuivuri on muuten erinomainen, siinä sopivan lämmintä ilmaa tulee kenkäkuivurista. Siinä missä voi sulaa, siinä nahka palaa, sanoi vanha kansa - sama koskee myös sieniä (ainakin melkein).
  

 Kuivattujen tattien  kauneutta. Niin se on totta. Nautinto syntyy myös sienten pelkästä näkemisestä talven tuiskuilla.
  
  
Nämä ihanuudet porisevat hellan levyllä ja kosteus poistuu pakastamista varten. Satoa riitti yli kaksikymmentä pannullista – yksi pannullinen per pakastinrasia. On myös suoran pakastuksen menetelmä – sitä emme osaa. Kertokaa jos se on parempi.


Nyt kansalaiset herkkumetsään. Tämäkin kaunotar täyttää koko oviaukon.

13 kommenttia:

  1. Upea saalis sinulla. Minun tattini ovat täysin madottomia. Yhdessäkään ei löytynyt. Minulla on tapana ottaa pois pillit heltan alta. Pillien sisällä voi olla matoja. Käytätkö myös jalat? I

    VastaaPoista
  2. Hei jalat ja pillit käytetään, pilleissä on eniten vitamiineja, tiedä häntä säilyvätkö kuivauksessa, tietääkö joku?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tiedosta. Pillit eivät vaan ole kovin houkuttelevan näköisiä. Jalkoja olen oppinut syömään. I

      Poista
  3. Syksy on ihanaa satoaikaa. Marjoja ja sieniä, siis ilmaista nautittavaa saatavilla runsaasti. Itse palasin juuri Polvijärveltä, "tattikuningas" Dalla Vallen seudulta ja koin, että nyt on myös moniin vuosiin hyvä haperosato. Rouskut antavat vielä odottaa. T. M3 eläkeläinen

    VastaaPoista
  4. Miten Pena käytät kuivatut tatit. Murskaatko vai liotatko vedessä ja paistat sitten? I

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, Liisa se meillä on kokkina, vastauksena kysymykseen: "Molempi parempi."

      Poista
  5. Kiitos tiedosta, Pena ja terveiset Liisalle. Sain tänään n. 10 kg herkkutatteja. Ensimmäisen kerran elämässäni. Ja kaikki madottomia. Kuivuvat nyt saunassa. Ilman blogiasi en olisi osannut kuivata. Kiitos siitä vielä I

    VastaaPoista
  6. Onnittelut hienosta tatti saaliilsta. Mutta onko tuo "ruosteisen" hellan muisto kenties Salonsaasen tuvasta mineltä Kuusela. Nuo ihanat tatit tuovat minulle aina mieleen Irja tädin ja myös hänen äidin, sinun mummin. Ja ensimmäisen kerran näin, kuinka rapuja keitetään. Se oli vähän kummallista, mutta sinun äitisi sanoi, että se on ihan hyväksyttävää.
    Näihän se on ja siksi tässsä sinulle musiikkia.https://www.youtube.com/watch?v=9Q1yQeJPoJA

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hella toimii mainiosti, mutta ei sijaitse Salonsaaressa vaan länsirannikolla.

      Poista
  7. https://www.youtube.com/watch?v=9Q1yQeJPoJA

    VastaaPoista
  8. Luulen, että tätä tattivuotta muistellaan vielä pitkään.
    Myös meillä on kuivattuja tatteja monta purkillista. Itse tykkään musertaa keittoihin patoihin. Näin olen todennut, että esim lapsivieraat eivät edes huomaa syövänsä sieniä. Loistava esim seljankassa, jota teen talvisin pitkän kaavan mukaan luista buljonkia ensin ja siitä jatkan.

    VastaaPoista
  9. Ritva-Liisa Pihlaja8. syyskuuta 2014 klo 20.27

    Käy kateeksi!

    VastaaPoista
  10. Taas opin sinulta jotain. Kuivatin saunassa mutta minulla ei ollut verkkoa.Epäonnistui. Ostin kuivurin ja tulos loistava. Sitten ryhdyin kuivaamaan omenia. Tuli tosi maukkaita. Kiitos vihjeestä. I

    VastaaPoista