Kehärata 4, nimettömältä sillalta Tikkurilan Dixiin

Tikkurilaa kohti ajetaan Leinelän asemalta kahden pitkän sillan kautta. Vantaan Sanomien toimittaja ihmetteli siltojen olevan eri paria, mutta uskoi sitten ratkaisun tarkoituksenmukaiseksi. Erityistä panostusta pantiin puolen kilometrin siltaan, joka yhdistää Kehäradan päärataan. Silta ansatsisi kyllä nimen, nyt nimenä on proosallisesti kirjainnumeroyhdistelmä. Liisa Ilveskorpi ja Mikko Rikala laativat sillan ”esteettisen” yleissuunnitelman. Sami Niemelä taisi huolehtia rakenteista. Liisa sanoo näin: ”Sillat kiinnostavat asukkaita, koska ne ovat isoja ja näkyviä elementtejä ympäristössä. Kehäradan siltojen arkkitehtuurin suunnittelu käynnistyi vuonna 2008, kun tehtiin niin sanottu väyläarkkitehtuuriselvitys. Sitä ennen oli laadittu tekniset yleissuunnitelmat. Suunnittelulla on pyritty yhtenäiseen kehärata-ilmeeseen. Kehäradan siltojen muutoin toisistaan poikkeavaa ilmettä yhdistävät värimaailma ja erikoiskaiteet.”

Pääradan ja Kehäradan yhdyssillan rakennus-suunnitelma tehtiin Rambollin toimesta. Kuten tiedämme ideoihin ja designiin ei ole mitään tekijänoikeutta. Ramboll teki hyvää työtä. Silta on 450 metriä pitkä jännitettävä kaukalopalkkisilta. Kustannukset olivat 21 Meur. Kilometrihinnaksi tuli siten 47 Meur/km. Kehäradan kokonaiskustannukset lienevät tällä hetkellä noin 770 Meur. Kilometrihinnaksi asemineen tulee siten noin 45 Meur/km. Se on hyvin kohtuullinen hinta.

Lentokoneiden jäänsulatukseen käytettyjen aineiden myöhäinen olemassaolon todellisuuden havaitseminen ei osoita hyvää riskien hallintaa. Mutta tämä taitaa olla meidän helmasyntimme – puutteellinen riskien kartoitus. Kaikesta huolimatta Kehäradan kilometrihinta pysyy kansainvälisessä vertailussa siedettävällä tasolla.

Vantaan suunnittelijat kalassa Toompean mäellä: O-tulos

Vuonna 2003 Matti Holopainen kirjoitti Tallinnan Toompealla vieraskirjaani Paidisten munkeista, jotka 651 vuotta sitten tulivat kalaan Vantaanjoelle. Nyt olivat kalamiehinä Vantaan suunnittelijat, jotka tulivat etsimään ideoita munkkien entisiltä asuinsijoilta, Toompean mäeltä.  Oli käynnissä Tikkurilan aseman suunnittelun ideatyöpaja. Vantaan kaupungin edustajana paikalla oli Matin lisäksi arkkitehti Ritva Kotilainen. Mukana olivat myös meidän Jukka Syvälahti, Daniel Bruun ja Jussi Murole. Tikkurilan aseman ja Vantaan matkakeskuksen suunnittelutyö oli kapalovaiheessaan. Ideoinnin pohjalta syntyi "pastilli", radan päälle rakennettava pyöreä rakennelma. Muotoon päädyttiin kaupunkikuva-analyysin perusteella. Oli löydettävä kokoava elementti. Syntyi O-tulos, kuten Tallinnan vieraskirja toteaa. Milteipä valitettavasti O-tulos ei jäänyt pysyväksi.

  

Tapaan Jyväskylän SAFA-päivillä Ritva Kotilaisen. Hän tulee juttelemaan. Hän tarinoi tuosta Toompean kalareissusta. Hän muistaa yksityiskohtaisesti kaiken mitä tapahtui. Miten työmme oli tarkkaan ohjelmoitu. Miten ryhmätyössä koimme tuon tyhjän paperin syndrooman. Ja miten kaikki sitten kulminoitui ratkaisuun. Syntyi PASTILLI.

”Ei yhtään tiilitaloa lisää Tikkurilaan”

Asian tutkimista jatkettiin vuonna 2005 valmistuneessa kehittämissuunnitelmassa. Haluttiin lisää liikerakentamista aseman investointeja tukemaan. Kehittämissuunnitelmassa suositeltiin bussiterminaalin sijoittamista Ratatien varteen, nykyisen aseman pohjoispuolelle. Suunnitelmassa korostettiin tarvetta saada Tikkurilan asema osaksi Kehärata-prosessia. Pastilli oli vielä luottamushenkilöiden muistissa - jotain hätkähdyttävää toivottiin. Teimme kuitenkin arkkitehti Johanna Ropen ”tikkurilanäkemyksen” mukaisen tiilipintaisen rakennuksen vanhan historiallisen rautatieaseman seuraksi. Rationaalinen tiilirakentaminen ei sykähdyttänyt. Valtuuston esittelyssä eräs naisvaltuutettu huudahti: "Tikkurilaan ei haluta enää tiilirakentamista, sitä on tarpeeksi!"

Vuonna 2005 laaditussa kehittämis-suunnitelmassa aseman ympärille haluttiin lisää liiketilaa. Bussiterminaali ehdotettiin sijoitettavaksi Ratatien varteen. Terminaalin päälle ehdotettiin "kampakorttelia". Suunnitelmaa kehitti B&M arkkitehdeilla Johanna Rope. Tiilipintainen rakennus ei miellyttänyt kaikkia valtuutettuja. Haluttiin jotain ”modernimpaa”. Minusta tuo rakennus sopi aivan mainiosti Tikkurilan ihanaan pikkukaupunkihenkeen.

Heikki Pajunen uskoo siltaan radan yli

Suunnittelu jatkui syksyllä 2006.  Laadittiin alustava hankesuunnitelma. Heikki Pajunen oli tullut vakaaseen uskoon ylikulkusillan oivallisuudesta aseman ensimmäisenä vaiheena. Ylikulkusillan kautta tapahtuisi pääosa matkustajien vaihtoliikenteestä kaupunkiradan ja bussiterminaalin välillä. Rakennusvaiheista ylikulkusillan ja siihen liittyvien tasonvaihtolaitteiden sekä laitureita kattavan katoksen rakentaminen kuuluisivat ensimmäiseen vaiheeseen. Ensimmäiseen työvaiheeseen olisi lisäksi kuulunut silloisen aseman purkaminen ja uusien matkakeskustilojen rakentaminen.  Toisessa vaiheessa syntyisi liiketiloja.

Vuoden 2007 alustavaan hankesuunnitelmaan sisältyi Heikki Pajusen herättämä ajatus uudesta ylikulkusillasta, vanhan alikulun jäädessä aseman kannalta vähempiarvoiseksi, erityisesti Jokiniemen uuden kaupunginosan ja Tikkutilan keskuksen välisen kasvavan kevyen liikenteen käyttöön. Suunnitelmassa kehitettiin laajaa lasikatosta laitureiden päällä. Suomen merkittävimmän "tanssihotellin" edustalle, asematorille, ehdotettiin korkeata liikerakennusta. Matkakeskuksen tilat suunniteltiin "kontteina". Kehittelijänä B&M arkkitehdeilla oli J-P. Lehtinen. Alustavan hankesuunnitelman lasikatos oli aseman kallein osa. Katoksen hinnaksi arvioitiin 7 milj. euroa, kun koko matkakeskuksen kustannusarvio oli 15 milj. euroa. Tällä suunnitelmalla ja budjetilla Tikkurila saatiin osaksi Kehärataa. Huomatkaa kuivassa varautuminen People Moveriin Heurekaan. Sitä laitetta havainnekuvan pojat tuntuvat odottelevat ylikulkusillalla, katoksen alla seisten.

Suunnittelu etenee 2010, ratkaisu syntyy

Vantaan keskustan kehittäminen, asema ja Jokiniemi, ovat suuri mahdollisuus ja ”uutta keskusta-aikaa”. Vantaan keskustan arkkitehtuurikilpailut ovat luoneet mielenkiintoa ja pohjaa kaupunkikehitykselle. ”Vantaan kulttuurikeskittymä”, Heurekaan liittyen, antoi vielä ajatteluun lisäenergiaa. Tikkurilan kehittämisen mahdollisuudet ja synergia tuntuivat ainutlaatuisilta.

Esisuunnitelman ajatus ”pastillista” laajeni, kehittämissuunnitelmassa korostettiin liittymistä ympäröivään maankäyttöön. Maanomistusolot olivat suotuisat integroidulle kehitykselle. Asema yhdistää Jokiniemen ja Tikkurilan keskustan.  Hankesuunnitelmassa oli edelleen pinnalla Heurekan ja Vantaan kulttuurikeskittymän kytkeytyminen asemaan ja keskustaan. Loistava idea, joskin nyt hiljaiselossa, niin kuin Heurekan laajennus muutenkin? Kuoliko kaikki Pekka Niskan ja tanssitalon myötä?

Tarve saada liiketiloja aseman yhteyteen oli ilmeinen. Urakoitsijat ja kiinteistökehittäjät osoittivat kiinnostustaan. Asemakaavallinen ratkaisu etsi uusia muotoja. Ratahallintokeskus kehitti suunnitelman lisäraiteiden tarpeesta. Asema levenisi kahdella raiteella - jos lentokenttärataa ei tulisi. Terminaali paisui suuremmaksi. Epävarmuutta ratkaisusta. Alkoi neljäs suunnitteluvaihe. WSP Finland oli edelleen mukana pääkonsulttina, arkkitehtuurista vastasi jälleen Arkkitehtuuritoimisto B&M Oy, Jussi Murolen johdolla. Liikennesuunnittelu oli siirretty parempiin käsiin, Trafix Oy:n tehtäväksi. Hieman masentavaa, mutta olivathan siellä lohdutuksena "omat pojat", Juhani Bäckström ja Jouni Ikäheimo, suunnitelmaa kehittämässä. Syntyi idea ovaalista siltarakenteesta, johon matkakeskuksen tilat voivat sijoittua. Asemasilta voitaisiin rakentaa liikerakentamisesta riippumatta. Suunnitelma sai välittömän hyväksynnän ratahallinnon korkeilta virkamiehiltä. Kari Ruohosella - entisenä konsulttina - on nopeaa tilannetajua. Suunnitelma oli myös Heikki Pajusen mielen mukainen. Heureka! Ratkaisu pitkään prosessiin oli syntynyt. Pian olisimme tekemässä Tikkurilan arvon mukaista asemaa ja kaupungin keskeistä maamerkkiä.

  

Vuoden 2010 kehitelmässä ovaali asemasilta oli hahmottunut. Tikkurilan keskustan puolella kauppakeskus oli kehitteillä. Silta liittyi Jokiniemen puolelle suunniteltuun kauppakeskukseen ja toriaukioon. Kaupunki jatkuisi luontevalla tavalla radan yli. Mittakaava oli hallinnassa. Arkkitehtuurin haltijoina tässä kehitysvaiheessa toimivat Jussi Murole ja Matti Jääskö. Asemakeskus oli muissa käsissä. Minusta tuo Jokiniemen puoli on huippuhyvä. Toivottavasti hyvät ideat eivät ole lentäneet taivaan tuuliin. Tarja, katso perään! Tässä kuvassa ei muuten näy sillan jatkoyhteyttä Ratatien yli. Olin tästä pettynyt, mutta sitten kuulen ilouutisen. Jouni Ikäheimo, terminaalin liikennesuunnittelija, kertoo Kehäratajuhlien aikaan tällaiseen jatkoon nimenomaan varaudutun. Luiska ja hissi yhdistäisivät Ratatien ylittävän sillan uuden torialueen suuntaan. Helpotuksen huokaus!

Rohkeat ideat astuvat esiin – tehdään kaupunkia

Me, mukaan luettuna minä, olimme olleet koko prosessin ajan hyvin varovaisia mittakaavan suhteen. Mutta sitten uudenlainen ajattelu ja rohkeus voittivat, Kuvaan astuivat kauppakeskuksen kehittämiseen uskovat kaupan alan tekijät. Heille rautatieaseman yhteyteen kehitettävä suuri kauppakeskus oli haaste ja he uskoivat kaupalliseen menestykseen. Heille ei kaupunkimittakaava ollut tärkeä, kaupan mittakaava oli.

Itse en tuohon ahtaaseen tilaan rakentuvaan suureen massaan uskonut. Mutta sitten alkoi tapahtua. Ensimmäiset mahtavat luonnokset kauppakeskuksesta ja sen katolle rakennettavasta pysäköintilaitoksesta ilmestyivät näkyville. Hieraisin silmiäni. Oliko niin, että tässä vaiheessa kauppakeskuksen suunnittelijana oli Sarc -arkkitehtitoimisto? Heidän suunnitelmassaan oli kyllä kauhistuttava huoltoramppi vanhan historiallisen rautatieaseman kulmalla. Janne ystäväni, sinä herkkä suunnittelija, etkö lainkaan valvonut mitä nuoremmat vanhassa toimistossasi tekivät? Sittemmin ostarin ja bussiaseman suunnittelu siirtyi Arkkitehtitoimisto Mahlamäki - Lahdelman käsiin. Jälleen huippukaverit asialla. Saattoi toivoa herkkää käden jälkeä! Mutta minulle tänä arkkitehtuurin tuotos oli pettymys. Mutta vantaalaiset onnittelevat itseään. Näin teki myös Vantaan kaupunginjohtaja Kari Nenonen Kehäradan valmistujaisseminaarissa. Vantaasta oli tehty oikea kaupunki. Muuten kyllä Nenosen puheet olivat seminaarissa suurlähettiläs Bruce Oreckin ohella parhaasta päästä.

Pitääkö minun kehua näitä taloja, jos en niistä pidä, huolimatta siitä, että hyvät jätkät ovat ne piirtäneet. En pidä myöskään Alvarin vesitornista Otaniemessä, vaikka pidänkin Säynätsalon kunnantalosta. Näillä taloilla kuitenkin tehtiin Tikkurilasta oikea kaupunki – niin sanovat.

Tikkurilan asema tehtiin Heikki Pajusen haaveen mukaan sillalle. Kari Ruohonen Ratahallinto-keskuksessa otti ajatuksesta kopin. Yleissuunnitelman laativat Arkkitehtuuritoimisto B&M Oy ja WSP Finland Oy. Havainnekuva vasemmalla. Työpiirustukset laativat Aihio Arkkitehdit ja A-Insinöörit Oy. Valokuva oikealla. Asemasillan rakennuskustannukset olivat 21 Meur. Se tekee noin 8000 euroa neliömetriltä. Hinta tuntuu varsin kohtuulliselta

Asema sillalla toimii oivallisesti. Ihmiset voivat odottaa junaa lämpimässä tilassa. Toisin on bussimatkustajien laita. Miksiköhän?

Kehäradan juhlat päättyivät komeasti Aviapoliksen asemalla. Kaikki olivat paikalla, upea junakin meitä odottamassa. Paitsi, en kuitenkaan nähnyt Arttu Suomalaista tai Pekka Salmista, aseman suunnittelijoita. He olivat jossain muualla, samoin Kehäradan avaajana ei ollut Tasavallan Presidenttiä, no tiedämme kyllä Niinistö oli Putinin luona, ei uunituoretta liikenneministeriä, eikä edes kansliapäällikköä. Hekin olivat jossain tärkeämmässä tehtävässä. Mutta summa summarum, juhlat olivat vallan mainiot, mutta niin on ratakin – kunhan sille vielä saataisiin käyttäjät. Siinä on Vantaan ihkauuden apulaiskaupunginjohtajan, ystäväni  Hannu Penttilän yksi haaste. Onnea matkaan!